28.6.2013

Karhujen kanssa marjassa

Jyväskylän yliopiston kerrottiin eilisessä uutisessa kertoneen, että piankin kaikilla on mahdollisuus saada karhuvaroitus tai karhuhavainto kännykkään. Sehän olisi hienoa teknistä edistystä, jos se voisi olla totta.

Ajatusta ei tarvitse paljoa lennättää, kun voisi visioida jokaisen halukkaan känneröön appsin, millä pääsisi maksusta seuraamaan vaikka omaa  nimettyä kummikarhua.

Nimikkonallen liikkeitä maastossa olisi kiva seurailla. Ehkäpä muillekin kuin koppiluontokuvaajille tulisi mieleen viedä  nallukalle sen suosikkipaikoille jotain hyvää syötävää? Seuraisiko siitä mitään hyvää, eipä kai?

Ainakin useampi marjamummo tai -pappa katsoisi mielellään kännystä tai läppäriltä, ovatko pantakarhut samaan aikaan marjassa siellä, mihin itsellä on meininki lähteä. Vaan eihän se ole mahdollista. Taisi olla varhainen mätäkuun juttu, tuo uutinen jostain edes jotenkin kattavasta karhuseurannasta.

***
Suomessa arvioidaan olevan jopa yli puolitoistatuhatta karhua, joista vain hyvin harvoilla on panta kaulassaan. Seurantapannan laittaminen karhulle on tiemmä vaikeaa, eikä sen kalliin laitteen asentaminen tule halvaksi. Heti tulee mielehen myös kysymys siitä, onko pannoitettu karhu tai susi enää oikea luontokappale, vapaa villieläin. No eipä ole.

Karhulta tai sudelta ei ole myöskään kysytty, miten paljon seurantapanta sitä haittaa ja rasittaa. Karhu on viisas olento, joten osa heistä poikkeaa ainakin metsästysaikoina turvaan itäiselle rajavyöhykkeelle, eikä piittaa ihmisten asettamista rajatolpista. Susi osaa metsästyksessä taitavasti hyödyntää laumaansa.

Intrigööri on lajinsa verran liikkunut metsissä ja vesillä, mutta ei ole nähnyt luonnossa yhtään karhua. Ilvestäkään ei ole elävänä sattunut vastaan. Kerran polliisit toivat lehteen kuvattavaksi pakkastalvena nälkään kuolleen pienen ilveksen. Susi on sen verran koiramainen virkku otus, ettei se pahasti pelkää ihmistä, siksi suden saattaa joskus nähdä, jopa minäkin.

Luultavasti nallet ovat kuitenkin usein bonganneet meikäläisen, ilman mitään appseja omassa karhukännykässään. Päättelen sen siitäkin, että paikallisen ambulanssikopterin miehistön mukaan karhuja oli paljon maisemissa siellä päin, missä minäkin joskus enemmälti marjailin.  Marjastus oli 90-luvulla parina työttömänä syksynä hyvä harrastus, metsässä ravatessa kuntokin kasvoi.

Oli kuulema sieltä yläilmoista tavallinen näky, että mummo oli marjassa mäenkumpareen tällä puolen ja nalle marjasti nyppylän toisella puolen. Nalle osasi tarvitessa väistää. Ilmasta isot elukat, kuten karhut, hirvet ja mummot, näkyvät oikein hyvin. Parhaiten eläimet näkee tietysti lehdettömään vuodenaikaan.

Puppua se on pakosti, että vielä lähitulevaisuudessa saataisiin kännyköihin mitään tosiaikaista tietoa karhujen liikkeistä. Ihmisten havaintoja karhuista toki voidaan johonkin kirjata, kuten jo tehdään.

Karhujen seurantaa koskevassa uutisessa mainittiin semmoinenkin asia, että  osattaisiin erotella jonkin  ääntelyseurannan avulla kilttejä karhuja agressiivisista. Karhu on karhu ja susi on susi, terveinä ne eivät ole vihaisia, joskus ne ovat jopa leikkisiä, mutta eivät ne koskaan ole pehmoja.

Tarina kertoo, että joskus nalle olisi ollut vain ystävällinen ja nuollut naaman metsässä kohtaamaltaan mieheltä. Suattaa olla, sillä nuolee se karhunpuolikkaan kokoinen koirakin joskus yllättäen tuntemattoman immeisen naamataulun ja perusteellisesti. Kokemusta on. Onneksi koira ei ole koskaan meikää purrut, eikä petoelukka. Verokarhu ja erilaiset perintäpedot ovat kyllä raadelleet vuosien varrella perin pohjin.

Ei enää pantoja! 

Susien ja ainakin karhujen pannoittaminen lienee nykyisin lähinnä eläinrääkkäystä, mitä ei pitäisi tehdä ainakaan laajassa mitassa. Siihen hommaan laitetaan kumminkin valtion rahaa ainakin yhden "Himasen" verran vuodessa, jos se riittääkään.

Mutta kyllä tekniikka edistyy. Mieleen tulevat heti ainakin agenttijutuista tutut nieltävät tai ihon alle laitettavat kapselit, jotka muka mahdollistavat ihmisen reaaliaikaisen liikeseurannan. Tuommoinen kapseli saanee virtansa ihmisen elimistöstä. Ajastaan oikeanlainen biokapseli liukenisi lihakseen.

Seurantakapselin voisi aika helposti ampua kopterista nallen kankkuun, itse lainkaan kipua tuntematta? Silloin nallen tai sudenkin liikkeistä saataisiin tosiaikaista tietoa, eikä olisi edes paristo-ongelmaa, kuten pannoituksessa.

Vielä parempi olisi, jos nallelle saisi päähän "google-lasit". Tulevaisuudessa  senkin sortin tekniikka kevenee ja kehittyy. Petoelukka voisi tuottaa tosiaikaista kuvaa, voitaisiin seurata nallen tai suden oikeita luontoretkiä, kuten nykyisin extreme-hulluja katsellaan videoilta heidän omissa lajisuorituksissaan. Mutta moiseen laitteeseen tarttis aika paljon virtasta, eikä akun vaihtaminen karhun kameraan olisi ihan helppo nakki.

Hirven tai peuran kiinni juokseminen, tappaminen ja syöminen ei kumminkaan olisi lasten katseltavaa. Lampaista, poroista ja koirista ei kannata mainitakaan. Semmoinen luontoviihde ei vielä oikein onnistu, mutta ehkä se on mahdollista ensi vuosikymmenellä tai sitten joskus?

***
Jutta tai Jyrki -eurokarhujen tai muiden nimettyjen petojen seurannasta kännykässä saisi varmaan aikaan ison bisneksen? Jokaisella voisi todella olla oma nimikko- tai kummikarhu, hukkakin, ehkä hirvi tai montakin erilaista elukkaa? Jos vaikka omat ja nallen koordinaatit osuisivat päälletysten, olisi ehkä syytä hakeutua sisätiloihin.

Entä pantakotka, haukka tai semmoinen kalasääksi, mikä käväisee talvilomalla Etelä-Afrikassa? Petolintuja vasta olisi kiva seurata livenä niiden omasta vinkkelistä, mutta kameran saaminen haukan silmän tasoiseksi ja datan kulkeminen kaukaa ovat vasta tulevaisuuden haasteita.

Semmoinenkin hupsu ajatus tuli mieleen, että karhu voisi katsella puskasta, kun meikäläinen on puolukassa. Pantakarhun seurantakameran välityksellä meikä olisi netissä kaikkien nähtävillä, kuin karhun silmin.

Mutta tuskin siitä juutuupissa hittiä tulisi, ellei se olisi vihainen nalle. Silloin pitäisi tehdä Kitusen Martit eli mennä vaikka puukon kanssa petoa päin. Jos siitä selviäisin jollain ihmeellä hengissä, joutuisin vissiin lusimaan karhun taposta, hätävarjelun liioittelusta? No joo, hellettä pittää...

***
Mutta takaisin uutiseen: Miten muka otettaisiin ne puolitoistatuhatta suomettunutta karhua jatkuvaan seurantaan? Entä joka vuosi syntyvät pikkukarhut? Ja paljonko susia ihan oikeasti on Suomessa?  Entä mikä olisi suunnilleen sopiva petoeläinkanta Suomessa, ilvekset ja ahmat mukaan luettuina? 

Eikö tätäkin petoasiaa pitäisi päätösten pohjaksi kysyä myös katajaiselta kansalta ja erikseen maaseudun asukkailta? Suomessa vain julistetaan ihmisille asvalttiviidakosta korkeampia poliittisia totuuksia, joista ei ole valitusoikeutta. Tässäpä olisi yksi karhumainen mielipidekirjoitus.

Entä hirvien käypä määrä? Teitä ylittävistä hirvistä on suoraan ihmisille paljon enemmän vaaraa ja haittaa kuin  petoeläimistä. Moni on kuollut tai vammautunut hirvikolareissa. Porot taitavat olla nykyisin Suomen puolella talvisin eniten aitauksissa ja porokolarista selviää yleensä maksamalla. Norjassa poroilla on vieläkin vapaus.

Pedot uhkaavat eniten ihmisten koti- ja hyötyeläimiä. Kyllä näissä asioissa pähkäiltävää ja työsarkaa riittäisi. Yhteistä säveltä herrojen ja maalaisten välillä ei taida taaskaan löytyä. Juurensa osin unohtanut citykansa samaistuu liian helposti herrakansaan.

Tosi on kumminkin, että moni arempi maaseudun asukas jättää kesän ja syksyn marja- ja sieniretkiä väliin muutenkin kuin hirvikärpästen takia. Karhut ja sudet ovat jo arkipäiväisiä naapureita. Näin ei ollut vielä 20 - 30 vuotta sitten.

Susien suosimilla alueilla ei lapsia uskalla laittaa yksin koulutielle ja sitä on turha kenenkään betonipöheikön asukkaan vähätellä. Liika petokanta, ainakin paikoin, kaventaa ihmisten vapautta liikkua jalkaisin luonnossa ja syrjäseutujen tiestöllä. Aina ei ole mahdollista kulkea porukassa, yksinäiset taipaleet metsän keskellä arveluttavat ihan varmasti.

***
Mutta ehkäpä pitkässä juoksussa onkin tarkoitus erottaa suurin osa Suomen pinta-alasta EU:n yhteiseksi luonnonpuistoksi? Kreikasta on jo tulossa varsinainen halpismatkailun mekka ja eri tavoin uuseurooppalainen kehitysmaa, kunhan sikäläisen hyvinvointivaltion rippeetkin  on saatu poljetuksi globaalin suurpääoman jalkoihin. Meillä sellainen euroihanuus on vasta tulossa.

Mutta onhan muistettava, että myös Suomen kiihkeimpien "luonnonsuojelijoiden" kotiseuduilla paljon polttavia eläinongelmia, kuten citykanit.  Lokkeja, puluja ja rottia on niin jotta livettää. Joku väittää, että torakat ja lutikatkin lisääntyvät. 


MT 4.8.2020: Susi tappaa, vaikka ei edes saalistaisi.

IS 15.11.2019: Susi ajoi takaa naista ja koiraa Kankaanpäässä.


9.10.2019: Kahdeksan suden lauma talon pihalla.

Karhun naapurina, linkki MTV:n juttuun.

Susi koiraan kiinni pyörätiellä.


***

25.6.2013

Guggenheim vai Kakkenheim?

Tuleeko tästä mieleen veskin pytty?
Intrigööri laskisi mielellään liikojen helteiden tiliin hesalaisten jutut Guggenheimista, mutta ei se ihan niin mene. Kyseessä lie ökyrikkaan amerikkalaisen säätiön oikea aikomus palata kyttäämään suomalaisten verorahoja.

No, minkäs sille meikäläinen mahtaa, jos ja kun meitä köyhtyviä tsuhnia höynätään taas mennen tullen. Toisaalta käy jo vähäsen sääliksi tuo Guggenheimin porukka, sillä mikään muu kaupunki maailmassa ei taida enää huolia tuommoista kauhian kalliiksi tulevaa tekotaiteellista viritystä. 


Pari toteutunutta ja yksi keskentekoinen hanke maailmalla taitaisivat jo riittää alkujaan hyvälle Guggenheim-idealle? Ehkäpä uudishankkeelle saisi rakennusluvan jostakin kiinalaisten muovisesta joulupukkikaupungista? Ulkopuolisia maksajia ei löytyne kuin täältä poliittisten päättäjien hölmölandiasta.


Mutta on se Guggenheim-Helsinki sentään pienen mielikuvaharjoittelun väärti. Kuumana kesänä tulee muutenkin kaikenlaista pikkuvilliä mieleen. Intrigöörin mielestä hanke kääntyi Gaggenheimiksi viimeistään silloin, kun kuukkelin kuvahaussa tuli vastaan alemmissa kuvissa komeileva WC-talo Etelä-Koreasta.



Voi vain kysyä, kummastako on enemmän hyötyä ihmiskunnalle, epämääräisen eliittitaiteen esittelystä harvalukuiselle yleisölle vaiko saniteetti- ja wessakulttuurin levittämisestä maailmalla yhä uusien ihmisten ulottuville? Lisäksi jonkun korealaispohatan rakennuttama World WC Associatonia mainostava talo on halpa, rikkaan miehen rahoissa, kai ykkösmiltseissä.  

Talo on upea ja sen idea on hauska. Niinpä talon vieraat saattavat oikeasti viihtyä ja rentoutua, sekä saada konkreettisia helpotuksen tunteita, mikä ei jossain mukakulttuurisessa ympäristössä millään onnistu. 
No, intrigöörin impivaaralaisen näkemyksen mukaan viihtyäkseen paremman väen kulttuuririennoissa pitäisi itse olla sopivasti nousuhumalassa, sillä silloinhan kaikenlainen kotkotus herkästi naurattaa.

Vessatalo E-Koreassa


Vessatalo Koreassa.
Korealaisessa WC-talossa esitellään toilettikulttuurin ja -teknolologian uusimpia saavutuksia. Kannet nousevat elektronisesti ja reipas musiikki soi. Talo mainostaa ansiokasta hanketta tarjota puhdasta jätevesihuoltoa yli kahdelle miljardille ihmiselle, joten pelkästä rikkaiden kulttuurikähmyjen hupihommelista (Guggenheimin tapaan) ei ole kysymys. Talossa esitellään oikeille ihmisille uusimpia vesiensuojelun tekniikoita ja hankkeita.


Korealainen "Gaggenheim" on nimeltään Haewojae, mikä tarkoittaa "paikkaa tai pyhättöä, missä voi ratkaista huolia". Taloa voi vuokrata vaivaisella 50.000 taalalla päivässä ja talon tuotosta menee ainakin osa  saniteettihankkeiden ja -tilojen järkkäämiseen maailman köyhissä maissa.

Maailman wessasäätiön hankkeella lienee joitain yhteisiä tarkoituksia suomalaisten veronmaksajien rahoittaman maailmankuulun "Huusseja Afrikkaan" -hankkeen kanssa. Paitsi, että korealaisten maailmaa syleilevät toilettihankkeet ovat sikäläiseen tapaan teknisesti hyvin toimivia ja varmaankin myös suomalaisia verorahanjako-huusseja halvempia. Koreassa on toteutettu kunnollinen eli ihmisille hyödyllinen "Gaggenheim" -talo, mikä samalla symboliseeraa hyödyllistä globaalia hanketta.

Lisäys: Iltalehti kertoi syyskuussa 2016, jotta New Yorkin Guggenheimissa otetaan sentään vessa-asiat vakavasti. Siellä yleisökin voi päästä asioimaan kultaisella vessanpytyllä.

***
Kannattaisiko tästä tämmöisestä ottaa mallia meilläkin. Ellei muuten, niin edes paikallisella tasolla, sillä suomalaisissa kaupungeissa on melkein mahdotonta löytää nopeasti siistiä ja yleisölle avointa vessaa, kuin hätä on suurin. Pusikkojakin raivataan kiivaasti katujen varsilta.


Voitaisiinko tälle hätää aiheuttavalle ja vatsaa kouristavalle ongelmalle tehdä jotain? Yhden ökyhankkeen sijasta tarvittaisiin paljon pienempiä, samojen hyvin näkyvien symbolien alla joka kylään ja kaupunkiin. Tuhansien järvien Suomessa pitäisi päästä edes helposti ja siististi pisulle ja paskalle.

Hyvin opastein merkityt yleiset  wessat palvelisivat loistavasti matkailijoita ja toki myös hädänalaisia alkuasukkaita! Kaiken kaupallistajien kannattaa muistaa, että onnistuneen vessavisiitin jälkeen ihminen (kuluttaja, matkailija) on herkällä mielellä käyttämään ja maksamaan kaikenlaisia paikallisia palveluja. 
Suomi-brändi kirkastuisi maailmalla, jne. 

Jos pieni ei olisi päättäjien mielestä kaunista, kuten ei yleensä ole, voitaisiin lyödä em. korealainen kakkatalo pelistä ja tehdä Helsinkiin maailman suurin ja upein julkinen kakkaamo kaikilla herkuilla! 

Hankkeeseen voisi ehkä saada unionin ympäristörahoitusta tai edes lirin verran rahaa unionin tuhannen miljardin joulupukkibudjetista! Vai riittäneekö eurokraateille se tuhat miljardia, eipä kai?


Bill Gates markkinoi uudenlaista vessaa - tai huussia. Linkki 8.11.2018.


***

18.6.2013

Löyhötyksen suurvalta - Suomi

Suomi - suurvalta. Kopsittuja otsikoita, näitä riittää:





Suomi on olevinaan julkisissa puheissa ja median otsikoissa milloin minkäkin asian "suurvalta". Sellaisia asioita putkahtelee julki tämän tästä, joitakin esimerkkejä on yllä saksittujen otsikoiden koosteessa. Jokainen niitä hehkutuksia muistaa. 

Suomi on monenlaisen löyhötyksen ja toisaalta nipotuksen suurvalta. Suomi on myös tavallisten ihmisten kyttäyksen, käskytyksen ja verotuksen suurvalta. Kuten Viini-lehden jutun otsikossa todetaan: Suomi on holhouksen suurvalta.


Jonkin sortin päättäjien idiotismia ilmentävät myös ihan itse tehdyt eri alojen yksiköiden nimeämiset "osaamiskeskuksiksi" tai jopa "huippuyksiköiksi". Millaisiahan ne pohjayksiköt sitten mahtavat olla tai tunarointikeskukset? Osata voi nääs huonostikin ja huipulla se on kukkokin tunkiolla.


Mutta kaikessa on aina jotain tottakin takana, sillä tutkijoiden työn tuloksena on käynyt ilmi, että Suomessa on Euroopan suurimmat luonnonvaraiset metsät. Suomi on siis luomumetsien eurooppalainen suurvalta, ellei Venäjää ei lueta Eurooppaan.


***

Kunnianarvoisat lääninhallitukset eri osastoineen piti jo vuosia sitten lopettaa ja niiden seuraajat nimetä elyiksi ja aveiksi vai hilujako ne ovat. Lääninhallitukset olivat olemassa myös ihmisiä eli kansalaisia varten. Koppavissa kunnanvirastoissakin oli pakko korvat luimussa kuunnella, jos lääni antoi jostain asiasta nuhteita, vaikka ihmisten valitusten perusteella.

Vastaavia uudistusvimmaisia esimerkkejä löytyy muitakin ja kaikesta päätellen lisää hassunhauskoja uudisnimityksiä on tulossa, sillä vanhat mukavat ja ihmisten tarvitsemat kunnat palveluineen, kuten terveyskeskuksineen, jäänevät vielä historiaan. 


Voi kettu! Suomessahan kaikki vanhat perinteet mielellään museoidaan, vesitetään tai unohdetaan kokonaan.


Neuvostoliitossa valtio puuttui ihmisten jokaikiseen asiaan ja ilmiantajien armeija piti silmällä tarkasti jokaista kansalaista. Kyttämummo tai -äijä istui jo jokaisen kerrostalon aulassa. Korttelikyylät olivat erikseen ja heitä riitti. Oikeita palkallisia kyttiäkin oli suhteessa väkilukuun melkein yhtä paljon kuin jenkkilässä nykyisin. Viranomaisten, kuten KGB:n tehokkuus, perustui kansalaisten ilmiantoihin. Gestapon taustalla hääri myös innokas kansan ilmiantaja-armeija.


***

En edes häveliäänä mainitse, että eräs itänaapurin entisaikojen kyttäyskoneiston korkea edustaja on tulossa taas arvovieraana Suomeen. Erityisen paljon naapurissa kytättiin ennen harvinaisia ulkomaisia vieraita. Suomalaisia kännituristeja ei oikeastaan kytätty, sillä he eivät olleet harvinaisia, eivätkä he olleet mikään uhka sosialismin maailman valloitukselle.

Kyttäys, himoverotus ja nipotus eivät ole Suomessa mitään uutta. Vain pieni esimerkki siitä on, kun eräs lamantekijä-ministeri ehdotti 90-luvulla, että tavisten marjanpoiminta pitäisi verolle laittaa. Verottaja aikoi jo silloin poimia marjankin maasta. Silloin ja yhä edelleen myös monet maaseudun suomalaiset saavat marjanpoiminnalla sivuansioita, tekemällä siinä hommassa kovaa sesonkityötä.


Talkoiden tekeminen on jo kauan ollut hyvin kyseenalaista toimintaa, varsinkin työttömille. Silloin talkoita kiitellään, kun jotkut paikkakunnan paremman väen kenokaulat kekkulointikerhoineen tekevät jonkun näennäisen pikku tempauksen ns. vähäosaisten auttamiseksi. Sellaista  suorastaan jalopeuramaista tai ritarimaista tekoa ihmettelemään ja kuvaamaan kutsutaan ensimmäisenä paikalliset lehtineekerit, kunhan heillä vain on kamerat kaulassa.


***

Arkadianmäen sylttytehtaalta pukkaa lakia ja asetusta niin, että järkevämpiä hirvittää. Eikä siinä kaikki, sillä Brysselistä tyrkkää koko ajan sitovia parakraahveja. Kaikki ne EU:n direktiivit ja digestiivit otetaan meillä käyttöön mieluiten etuajassa. Mutta eipä vain oteta, jos EU sattuukin ihan epähuomiossa päättämään jotain sellaista, mistä tavan suomalaisille olisi ihmisille pientä hyötyä.

Suomessa vähäisimpäänkin mummon mökkiin pitää rakentaa melkein mökin hintainen paskalaitos, jos siihen mökkiin ottaa putkella vettä omasta kaivosta. Muutenhan kaikki maakunnan vesistöt saastuisivat  kertalinttuulla, ilima pillaantuisi laajalti ja liito-orava tippuisi myrkytyksen saaneena puussa valkoselkätikan niskaan. Norpat olisivat jo kuolleet Saimaan saasteisiin.


Itämeren paskoontumista valvoo nykyisin tiukasti kaikissa ympärysvaltioissa mm. eräs varakas helsinkiläinen mediakonserni, joten se homma on hyvässä hoidossa. Yleispakkoveroradio puolestaan on saanut tehtäväkseen estää, jos mahdollista, suomalaisten asekaupat ja tukahduttaa koko sen alan teollisuuden. Kansalaisten mielipiteiden vapaus on tietenkin tukahdutettava, elleivät mielet myötäile ns. sallittuja mielenilmauksia.


Kyllä tietynlainen kyttäys alkaa meillä olla hyvin hanskassa. Molemmilta mediatahoilta löytyy myös yhteisiä agendoja, kuten muka väkinäisesti peitelty natottelu herrojen mieliksi. Ihmisten ihan tahallaan aiiheuttamalla ilmastonmuutoksella pelottelua ei enää lasketa, se on päivittäistä peruskauraa.


Jos on taviksella aikeita ja rahoitusta rakentaa peräti omakotimökki, kannattaa ensin miettiä, tehdäänkö siitä asuintalo ja/vai nolla- tai plusenergialla toimiva pienvoimalaitos metrisine eristeineen, ilma- ja maalämpöpumppuineen, tuuligeneraattoreineen ja aurinkopaneeleineen. Kaikki rakenteet laitetaan tietysti muovipussiin, ettei lämmin ilma pääse harakoille. Homeetkin pysyvät alusta asti hyvin sisällä ja lisääntyvät tehokkaasti.


Pääasia on kaikkien myrkynvihreiden päättäjien mielestä, että homeita riittää rakennuksissa vielä jälkipolvillekin. Rakentamisen laadulla ei ole mitään väliä, kunhan vain aikataulu pitää ja muodolliset tekniset määräykset täytetään. Niin ja rakennuksen turhake-energiatodistusta ei pitä unohtaa! Eikä paskakaivoa, yms.


***

Suur-Suomea on rakenneltu ja maata valloitettu ennenkin. Aina on tullut vastaan Karjalan mänty tai jokin muu realiteettien paksu puu. Suomalaiseen tapaan ei ole koskaan kerrasta uskota, vaan koetetaan aina uudestaan, josko pää jo olisi tiukkasyistä puuta paksumpi. 

Niin se on nytkin kaikissa näissä suurhankkeissa, sillä Suomesta ei koskaan tule minkäänlaista suurvaltaa. Se vain taitaa unohtua, että pieni ja monipuolinen voi olla kaunista ja kannattavaa ilman tukiaisiakin. Toista kansakuntaa nostattavaa "Nokiaa" ei kukaan täällä näe, mutta oli hyvä, kun nähtiin edes se yksi iso ja mahtava. Pikku-Nokioita meillä onneksi on ja lisää sikiää.


***


Intrigööri kyllä ymmärtää, että valtiolla eli maan hallituksella on hirmuinen hätä verottaa, kun ei uskalleta säästää mistään sellaisesta, mistä ihmiset eivät ihan suoraan liian pahasti kärsisi. Hyvä ihme! Siinähän poliittisten eliittielvisten pääomaseksuaalinen vetovoima haalistuisi. Kansainvälisissä kokouksissa ei pääsisi enää leikkimään Pohjolan taskukokoista ja kaikenlaisten asioiden suurvaltaa!


Taskukoosta tuli mieleen, että saksalaisilla oli tehokkaita "taskutaistelulaivoja", kuten Admiral Graf Spee, minkä oma miehistö joutui lopulta vissin ylivoiman uhatessa upottamaan Uruguayn rannikolle viime maailmansodan alkukahinoissa. Hitler olisi kyllä mielellään "kunniakkaasti" upottanut koko miehistönkin taistelussa, kuten nykyiset Euroopan vallanpitäjät haluavat upottaa omat heikommat kansansa kurjuuteen. Saksan sotalaivan päällikkö oli kumminkin oikea ihminen ja pelasti miehistönsä.


Miljardileikkauksia valtion menoihin voitaisiin tehdä nopeastikin, kuten varsin moni netissä roikkuva kansalainen on vuosien varrella eri tavoin esittänyt. Mutta eihän se sellainen poliitikoille käy, kun on Suomi on muka "sitoutunut" siihen ja tuohon ja tähän, maksajaksi, aina vain. Mitä kalliimpaa kaiken maailman pelastelu on, sitä parempi kehuskelun aihe se on.


Maksajia kaikenlaiselle kouhotukselle haetaan tietysti yksityisellä puolella työtä tekevistä taviksista ja pienemmistä yrityksistä, koska muualta niitä on paha löytää. Julkisella puolella herra vähäsen antaa, mutta ottaa toisella kädellä takaisin aina enemmän. Sama juttu se on työpanoksensa jo pääosin antaneella senioriväestöllä. Osa nuorista ei pääse edes kunnolla yrittämään työllä tienaamista ja se tässä ns. kehityksessä on kaikkein surullisinta.


***

Monia meistä koskettaa verottajan aie kouria osansa työn vaihtamisesta, kuten ikiaikaisesta naapuriavusta, mikä on järkevänä toimintana tullut yhä enemmän julkisuuteen. Pankkien ja finanssien valtakautta kun eletään, tätäkin vaihdantaa sanotaan aikapankiksi. Valtion ja verottajan mielestä naapuria ei pitäisi auttaa, jos siitä on jotain edes teoreettista vastiketta vailla. Muuten siinä on kysymys verojen välttelystä, vähintään. Pienillä ihmisillä ei sitten ole verokeidasta missään. Tai on - harmaa ja musta talous, mitä kai halutaankin suosia.

Liekö kysymys vain siitä, että kansalaisten tulonsiirtoja nakerretaan meilläkin AAA-maassa joka puolelta. Kaikenlaiset ennen nk. julkiset palvelut maksavat yhä enemmän. Niinpä erilaista vapaaehtoistyötä tai ainakin voittoa tavoittelematonta toimintaa tarvittaisiin paljon lisää, näin kansalaisten kannalta.


Mutta eihän valtio tai kunta enää olekaan ihmisiä varten, vaan ihmiset ovat hallintoa ja valtiaita varten. Niin ne olivat entisajan maaorjat ja torpparitkin saaden kurjan elatuksensa vain ankarasti raataen, kirkon, herrojen ja aatelin armosta?


Työn vaihtaminen, talkoot ja naapuriapu on selvästi uhka Suomenkin vampyyrihallituksen tavoittelemalle kansalaisten kuiviin imemiselle. Röyhkeimmät ministeritkin ovat jo sanoneet julki, ettei "meillä" ole enää varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten tuommoinen ministeri olisi naulattu kravatista kiinni lankkuaitaan.


Eihän "heillä" eli raha- ja valtaeliitillä ole enää varaa kaikkien hyvinvointiin, eikä olisi milloinkaan ollutkaan. Mutta "meillä" eli taviksilla olisi kyllä varaa edes ajoittaiseen lievään "hyvinvointiin", ilman eliitin kalliita kotkotuksia.


***

Siispä lausuvat nuo Herodekset nyt  niin, että kaikki naapuriapukin on verolle pantava. No hyvä on sitten. 

Mennä talvena eräs tuhdin puoleinen naapuri oli kunnon kännissä kaatunut tuossa pihalla mahalleen oikein liukkaalle jäätikölle, missä hän teki epätoivoisia pelastautumisliikkeitä pääsemättä mihinkään. Meikä sattui siihen ja veti poijan pois jäätiköltä, autteli pystyyn ja saatteli kotia kohti. Naapuri ei kai muista siitä mittään, mutta minä muistan. Voisin kyllä ilmiantaa meidät, jos siinä jotain verotettavaa syntyi.


On me täällä salaa harjoitettu rahanlainaustakin ja käyty joskus hakemassa naapureille kaupasta jotain. Pikku vipeistä ei ole peritty korkoa. Paljonkohan parinkympin korottomasta naapurivipistä pitäisi maksaa verottajalle? Ja kumpi maksaa, naapuripikavipin antaja vai saaja? Ehkä molemmat maksavat? 


Tarkempia ohjeita naapuriavun antamisen verotuksesta toivoen, intrigööri. Taidettaisiin kyllä tarvita kokonaisia ohjesääntöjä, täällä kaikenlaisten sääntöjen suurvallassa Suomessa? Vapaaehtoisia valvojia eli luikeroita ilmiantajia meillä riittää.



***

16.6.2013

Allergiaoireita aisoihin sarvikuonolla

Kesällä hengitysilmassa lentää jos jonkinlaista pölyä ja mikrobinkokoista ärsykettä. Uimavedessäkin voi olla pöpölöitä. Allergisen oireet ehkä pahenevat ja joku saattaa saada pysyvän riesan. Mutta ei oikein voi väistellä, joten ulos luontoon, sekaan vain! 

Poskiontelon tai sivuontelontulehdus voi oireilla pahemmin kuin rankinkaan lomakankkunen. Nostan tähän päivitetyn juttuni nenäonteloiden tai sivuonteloiden "sarvikuonohuuhtelusta". 


Puut ovat tupsautelleet siitepölyjä ihan rutakasti. Jos sama pölläkkä jatkuu heinien ja muun kasvuston osalta, siitepölyallergioista kärsivillä ei ole lystiä tiedossa.


***
Intrigööri "uhriutui" aikoinaan pitkiä vuosia kroonisiksi äityneistä poskiontelon tulehduksista. Tulehduksen iskiessä olo oli kuin kunnon krapulassa, topakoita kipuja oli, hikeä pukkasi, tulehdus taisi kiipeillä otsaan asti, tärinää ei sentään tullut. 
Työinto tai mikään mukaan into ei ollut semmoisen vaivan yllättäessä ylimmillään, mutta touhuta  piti, joten apua oli haettava. Minulla tuppasi tulehdusta yleensä vain vasemmalle puolelle naamavärkkiä, yhden kerran siitä sai nauttia molemmin puolin samalla kertaa. Koska vaiva on yleinen, kerron miten itse sain siihen helpotusta.

Kun poskiontelontulehdus todettiin, lääkärit määräilivät siihen aluksi penisilliiniä, kerran tuplakuurinkin. Myöhemmin sain muita antibiootteja. Vaiva asettui ensimmäisinä vuosina   lääkekuurilla nopeasti ja saatoi pysyä pois kuukausia kerrallaan. Tulehduksia oli läpi vuoden, tupakkiakin kyllä polttelin. Krapulaisen olon sai helposti, ei tarvinnut ryypätä.
Myöhemmin antibiootit eivät enää tehonneet. Sittenpä sitä nokkavärkkiä punkteerattiin monet ikävät kerrat. Silloin piti todeta, että jotkut lääkärit osasivat tehdä sen homman oikein näppärästi. Kipua siinä ei juuri ollut, koska nenä puudutettiin ennen kuin sinne alettiin tunkea rassia. Puudutuspuikko pumpulituppoineen sattui melkein enemmän kuin se varsinainen toimenpide.

Poskiontelon punkteeraus tuntuu inhottavalta, vaikka se ei koske. Jotkut lääkärit,  kuten yksi yksityisen terveysaseman vanhempi mieslääkäri, olivat punkteeraajina ihan tupeloita. Lekuri tunki rassia läpi vissiin vähän vikakohdasta, eikä se meinannut mennä läpi. Hän kysyi hätäpäissään minulta, jotta yritänkö vielä. Meikä mutisi siihen, että tunge vain. Läpi se meni, mutta enpä minä mennyt siihen välskärifirmaan enää sen jälkeen. 
Muutenkin se oli tumpelo lekuriasema, mutta olkoon nyt tarkemmin kertomatta. Intrigööri ei kuitenkaan ikinä usko, että yksityisten lääkärinasemien tarjoama kalliimpi hoito olisi sen laadukkaampaa kuin mitä julkisella puolella saa. Poikkeuksia voi olla.

Lääkäreiden, heitä oli vuosien mittaan asialla useita, joukossa oli erikoislääkärikin, konstit olivat sitten siinä - antibioottia tai punkteerausta, ehkä jotain kortisonisuihketta nenään. Mitään muuta ei sanallakaan neuvottu tai suositeltu. Ihmetellä sitä pittää!

Lääkärit tietävät varmasti lääketieteestä koko sen kirjastollisen, mitä minä en tiedä, mutta potilaan vaivoja he eivät aina saata sisäistää tai syvemmin ajatella. Siitä pitäisi kai käydä eri kurssi? Tai potilaan pitäisi maksaa enemmän, jotta lääkäri kaivaisi muististaan esille enemmän tietoa. Mutta ehkäpä kysymys on vain rajoitetusta ajasta per lajitoveri?
Vuosien mittaan yritin hakea helpotusta poskiontelovaivaan mm. nenäsuihkeista, mitkä hiukan auttoivat. Antihistamiinit neuvoi yksi tuttu hoitsu, niistä oli kyllä apua, mutta ei ongelmaan ratkaisuksi. Kai niitäkin lääkkeitä tuli käytyksi yhteensä repullinen.

***
Usein toistuviin poskiontelontulehduksiin tuli lopullinen ratkaisu vasta yhden naisihmisen neuvosta, kuin vertaistukena. Hän oli saanut avun omaan poskiontelovaivaansa ja kertoi konstin minulle. Siitä neuvosta olen ikäni kiitollinen, sillä en ollut ennen kuullutkaan suolavesihuuhtelusta tai sarvikuonosta eli nenänhuuhtelukannusta. Vaiva oli suorastaan pirullinen.
Sinisestä muovista tehty huuhtelukannu maksoi apoteekissa muistaakseni kympin. Siihen laitetaan lämmintä merisuolavettä!! annosteluohjeen mukaan ja huuhdellaan nenäkanavia & poskionteloita niin, että suolavesi mene toisesta sieraimesta sisään ja lorisee toisesta ulos. Siihen touhuun on pakkauksessa ohjeet.

Merisuolavedellä huuhtoen toista kymmentä vuotta vaivannut tulehduskierre katkesi kerrasta. Jatkoin huuhteluja jonkin aikaa, useita kuukausia aika säännöllisesti. Nyt kannu on kaapissa käyttämättä vuodenkin kerrallaan. Tulehduskierre ei ole palannut, enkä enää tarvitse edes niitä antihistamiineja, en edes siitepölykausina. Jos tulehdus vielä joskus kummittelee, tiedän millä se lähtee.
Mm. Kalevan jutussa varoitellaan aroista limakalvoista. Varmaan siihen on syytäkin. Huuhteluun pitää todellakin käyttää vain miedohkoa merisuolavettä, tavallinen ruokasuola tai pelkkä vesi ei huuhteluun sovi. Itse en keittänyt huuhteluvettä, vaan käytin siihen lämmintä kraanavettä, eikä se ole aiheuttanut ongelmia. Merisuola taitaa nujertaa pöpöt, tiedä sitä sitten.
Käypä hoitokin, käy?
Tänään smurffailin netissä Duodecimin sivuille, mistä huomasin uuden käypä hoito -suosituksen sivuontelon tulehduksista.
Suosituksessa todetaan mm., ettei suolavesihuuhtelun tehosta äkillisissä sivuontelon tulehduksissa ole näyttöä. Mutta äkillinen tulehdus onkin sen verran ikävä tapaus, että siihen haetaan ensiksi apua lääkäriltä, eikä apteekista tai ruokakaupan hienorakeisesta merisuolasta.
Pitkittyneissä tulehduskierteissä suolavesihuuhtelu on kumminkin todettu hyödylliseksi. Lainaan seuraavassa tekstiä suoraan: 

"Suolavesinenähuuhtelut saattavat vähentää oireita pitkittyneen sinuiitin hoidossa. Cochrane-katsaukseen  koottiin tulokset kahdeksasta tutkimuksesta, joissa oli yhteensä 389 tutkittua (295 aikuista ja 94 lasta).
Suolavesihuuhtelut näyttivät lievittävän pitkittyneen sinuiitin oireita ja parantavan elämänlaatua vähän mutta yhdenmukaisesti kaikissa tutkimuksissa. Suolavesihoidoista oli hyötyä myös tukiterapiana.
Tutkimusten asetelmat ja suolaveden annostelu vaihtelivat eikä sopivasta liuosvahvuudesta tai annoksesta ole mahdollista antaa katsauksen perusteella suosituksia. Suolavesihoitoihin ei liittynyt merkittäviä haittavaikutuksia. *Tutkimuksen laatu: kelvollinen. *Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä."
En voi lupailla, toimiiko homma kaikilla lainkaan tai yhtä hyvin kuin minulla. Mutta jos poskiontelot oireilevat, kannattaa ehkä kokeilla omaan kuonoon sarvikuonoa. En tiedä, olisiko huuhteluista apua allergisille, ehkä? Ja huuhtelukannuja on useita sortteja. 


***

13.6.2013

Sponsoreita politiikkaan

Intrigööri ei ole toistaiseksi haaveillut mainostavansa blogissaan mitään tuotteita. Euroopan unionia olen kyllä mainostanut jo kaksi ja puoli vuotta ihan pyyteettömästi keskittyen ylistämään unionin loistavia saavutuksia eurooppalaisten ihmisten parhaaksi, kuten... 

No nyt ei mun muistu mieleheni heti yhtään meidän tavisten kannalta myönteistä saavutusta, mutta muisti se vain pätkii.

Yhden kerran intrigöörille on tarjottu tähän blogiin nettikasinon piilomainontaa, mutta siitä luvattiin maksaakin niin kurjasti, että se varsin kyseenalainen tarjous piti torjua. Blogi. vaikka pienikin, on sentään julkinen juttu, joten jokin roti tässäkin hommassa on oltava.

Kun tässä politiikkaakin sivuavassa blogissa on vain pienehkö määrä kävijöitä, vaihtelevasti muutamista kymmenistä harvoin jopa satoihin postausta kohti, ne kävijät ja lukijat ovat sitä tärkeämpiä, eikä sellaista porukkaa sovi härnätä. Enemmän kävijöitä saadakseen pitäisi kai olla aktiivisesti mukana keskusteluissa, pärstäkirjassa, jne. Mutta klikkaajien laatu onkin tärkeämpää kuin määrä.

Tässä blogissa ei sitten vastakaan harrasteta piilomainontaa, ei ainakaan ihan halavalla! Täytyy vain odotella parempia tarjouksia ja mainostaa sitten näkyvästi, jos mainostaa. Tulee se vielä joulupukkikin.

Tuotelahjojakaan en ole saanut. Ehkä se johtuu siitä, etten ole mainostanut mitään? Ai niin, alkuun ja myöhemminkin yrittelin vähän kannustaa persuja, koska mitään muutakaan vaihtoehtoa sekoboltsipolitiikalle ei suomalaisessa puoluekentässä ole. Persuilta en ole saanut edes tuohitorvea. Pitäkää ne virsunnekin! Ja se kontti! Ja Vatikaani!

Mutta harjoitellaan. Poliittisten hajahuomioiden blogissa on vaikea keksiä mitään mainostettavaa ainakaan niin, että siitä alkaisi joku maksamaan.

***
Ämmien muotiblogeissa on alvariinsa esissä vaikka mitä värikästä patiinia, pöksyä ja retonkia. Muoti- ja ruokablogeilla onkin miljoonamitalla lukijoita. Suosituimmat blogistit varmaan pärjäävät itsekin paksusti? Intrigöörikin on varreltaan keskipaksu, mutta ihmettelee itsekin, että millä rahalla.

Intrigöörin tapana ei ole olla kade. Suosittu viihdetuote on suosionsa ansainnut. Kansa luki aikoinaan Jerry Cottoneita ennemmin kuin tiilenpäitä tai katseli Speden Turhapuroja, nyttemmin töllätään Salkkareita ja mitä lie, mutta sellaiset jutut ovat kyllä tarpeellisia ihmisten viihdyttäjiä. Ihmisille pitää tarjota sitä, mistä he tykkäävät. Kaikki eivät kaikesta tykkää, mutta jokaiselle aina löytyy jotakin.

Kirjailija Kalle Päätalon teksteissäkin täytyy olla paljon alkuvoimaa, mitä paljon kaikenlaista muuta lueskellut meikä ei ole vielä hoksinut, mutta laaja lukeva kansa on Kallea arvostanut. Ja kansa se vain on oikeassa, vaikka politiikot eivät ole sitä omassa vallan ja rahanhimossaan hoksineet. 

Jos poliitikot jotain pelkäävät, se on kansanäänestys. Kansanvalta on meillä vain simänlumetta ja harhaa, kuten niin moni muukin asia. Puolueiden valta alkaa olla niin ehdoton, ettei lumelääkkeitäkään tarvitse pian vaalikarjalle tarjoilla. 

Perustuslaki, hah? Mikä se on? Onko sekin joku perussuomalaisten keksintö?

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei politiikka kovin laajalti kiinnosta ihmisiä. Jos se kiinnostaisi, nykyisillä päättäjillä voisi olla kyyti kylmää.

***
Mutta nyt piti siis harjoitella poliittisen mainosblogin pitämistä!  Kalenterissa on kesä ja poliitikot painuvat pitkille lomilleen, paitsi ne keskeiset päättäjät, jotka kähmyilevät kesäisin mitä milloinkin, kun toiset eivät huilivuorossa ole niin tarkkoina. Mediamafiakin on lomilla tai on jättänyt olemattomien uutisten metsästyksen ketterille kesätoimittajille. 

Kesällä meidät, tämä yhteinen Suomikin, saatetaan myydä melkein huomaamatta! On siitä vielä vähän myymättäkin tai toisten hallintaan saattamatta.

Intrigööri myy tässä nyt koemielessä muutamaa fantastisen pätevää suomalaista poliitikkoa, joille uskoisi löytyvän heidän loistavaa osaamistaan edellyttämiä byrokratiavirkoja ja huipputehtäviä esimerkiksi unionin lihapatojen äärestä. 

Nimitetiinhän syrjäytetty ex-ministeri Maria Guzenina-Richardsonkin (sd) vastikään Euroopan neuvoston suomalaisvaltuuskunnan vetäjäksi, sillä ei hyväveli sentään siskoa jätä. Joku hyvänveljen veli saattaa jäädäkin tekstiviestillä soittelemaan, kuten se toinen syrjäytetty demariministeri, Jukka Gustafsson, mutta se on ymmärrettävää, sillä miestä on aina lupa tölviä, siitä ei älämölöä nosteta.

Tietäen hyvin, että poliitikot eivät millään haluaisi nostaa omaa kynttiläänsä vakan alta, intrigööri mainostaa tässä kokeeksi viittä suomalaisten poliitikan huippumoniosaajaa yhä haastavampiin ja rikastuttavampiin tehtäviin vaikka jossain unionin byrokraattiarmeijassa. 

Uudet haasteet voivat löytyä ihan mistä vain, mutta tämmöisten henkilöiden kyvyt valuvat varmasti pienessä Suomessa aivan hukkaan. Globaalit ja eurooppalaiset rekrytoijat, olkaa nyt tarkkana, sillä tämä mahdollisuus ei ehkä toistu. 

Kesällä on hyvää aikaa sopia asioista ja diileistä. Käykää kiinni, ottakaa parhaat fantsupoliitikot päältä, viekää ihmeessä heidät pois ja pitäkää heistä kiinni! Kyllä isolla rahalla lähtee!

Ohessa on vain lyhyt esittely, sillä kaikki nämä henkilöt kyllä osaavat puhua puolestaan.

Jyrki "Selättäjä" Katainen, kaataa kaikki kriisit ketterästi, kaikkien niskaan. Köyhillä on ollut helppo harjoitella. Tarvittaessa Jykä selättää itsensäkin, kotipihallaan.

Jutta "Tiukkis" Urpilainen. AAA-luokan takuuttaja ja vakuuttelija iänikuinen. Valtion velka ei ole nälkä. Jos tulee nälkä, syökää pullaa! Jutan puolueella on kyllä takanaan kunniakas tulevaisuus.

Kaikkien moniosaajien sankari, kamu ja kaveri, Alexander "Bullshit" Stubb. Siinä on persunkestävä mies, joka ei mitään vaativaa pestiä kaihda. Saapuu työpaikalle hymy korvissa, vaikka juosten.

Mari G:tä vietiin jo poliitiikan hypermarketista, tällä kertaa.

Ville "Ratti" Niinistö. Hallituksen kieroimman puolueen veturi. Mikä vain hulluus menee Suomessa läpi, kunhan se vähänkin vihertää. Aate saa olla minkä värinen vain, kunhan se on vihreä.

Paavo "Audi" Arhinmäki. Aate on hukassa, mutta ei se yhtään haittaa, kuten ei edellistäkään ministeriä. Vasemmisto kyllä turvaa kansalle työtä, ainakin työpajoista, sekä leipää, ainakin leipäjonoista. Eikä Paavo periksi anna, vaan laittaa leipään vaikka puolet petäjäistä. 


Politiikan HulluKesäAle jatkuu. Lisää huippuosaajia 
tarjouksessa ehkä jo ensi viikolla!


***

12.6.2013

Juhannuksen taikakuu ja häälauluja

Kesäisten tarinoiden sarjassa tarttee mainita, että intrigööri ihaili vähän aikaa sitten suurta keltaista kuuta ollessaan parvekkeella tavanomaisilla yökahveillaan kello kolme. 

Mikäpä oli ollessa silloin vielä lämpöisenä vuodenaikana. Keltainen toukokuun mollikka "paistoi" lehvistön läpi upeasti.


Kuussa on paljon taikaa, ellei muuten, niin sitä taivaan ihmettä on ainakin sata miljardia ihmistä  tuijotellut ihmiskunnan menneisyydessä. Kaikki kuuhun katsojat ovat ajatelleet joitain kummia juttuja.


Kesäkuussa kuu panee kuulema paremmaksi. Kuun pitäisi näkyä jussin aikoihin yhä isompana ja silloin se onkin oikeasti lähempänä maata kuin tavallisesti. Kesäkuussa on eniten  taikavoimaa.


***


Kuusta tuli mieleen, että hullunrohkeat amerikkalaiset astronautit kävivät siellä tallustelemassa jo yli neljäkymmentä vuotta sitten. Se on jo keskivahva ihmisen ikä.


Tästä seurasi masentava tunne siitä, että ihmisten suuret askeleet avaruudessa, vierailla taivaankappaleilla ovat jääneet niihin amerikkalaisten upeisiin kuumatkoihin. Neljä vuosikymmentä on nyhjätty vain maan kiertoradalla. Pysyvä kuuasema pitempien avaruusmatkojen tukikohdaksi on vasta haaveissa. 


Avaruuden tutkimuksen ilopilkkuja ja tiedon lähteitä ovat tietysti Hubble ja sen seuraajat, erilaiset luotaimet ja Mars-mönkijät hienoine kuvineen. Myönteistä on sekin, että saksalaisten V-rakettien kehittäjien ja avaruuden tienraivaajien ruskien ja jenkkien ohella avaruuteen kurkottavat tosissaan mm. Kiina, Intia ja Japani. 


Eurooppa tai ESA harjoittaa sekin jo tavaraliikennettä, kouluttaa avaruuslentäjiä  ja lähettelee Ranskan Guyanasta uusia satelliitteja maata kiertävän sankan avaruusroinan sekaan. Kiinalaiset ovat taikonautteja, venäläiset kosmonautteja ja muut lienevät astronautteja. Ehkä eurooppalainen avaruuslentäjä on euronautti tai nautti vain, muuten vain? 



Avaruuden tutkimiseen pitäisi siirtää edes osa hyödyttömistä ja kaikille vaarallisista sotavarustelun rahoista. Pitkässä juoksussa me "maalaiset" saisimme  avaruudesta paljon hyötyjä takaisin. Jotain uutta tekniikkaa on vuosien mittaan saatukin. 

Hyvin pitkän ajan kuluessa avaruudesta saattaa löytyä koko ihmispopulan pelastus, kuten myös eräs paljon ajatteleva herra Hawking on sanonut. Ehkäpä edes opittaisiin siirtämään syrjemmälle törmäyskurssilla olevia asteroideja ja muita isoja avaruusmötiköitä? Kuka tietää, mitä tekniikan kehitystyö tuo tullessaan seuraavina satoina ja tuhansina vuosina, jos ei tule jotain suurta yleistä takapakkia.


Intrigööri yrittää joskus muistutella itselleen, että täällä sitä ollaan hirmu tärkeinä ja viisaina, me maamuurahaiset, pienellä pyörivällä pallolla Linnunradan laitamilla. Kiidämme  mahotonta haipakkata kohti naapurigalaksi Adromedaa, mihin tupsahdamme päin, mutta ei ihan heti huomenna.


Me ihmiset ja kaikki muut tämänkin pallon elolliset olemme jo nyt avaruusolentoja, missäs muualla me olemme kuin rannattomassa avaruudessa. Vain painovoima ja ohut atmosfääri suojelevat meitä tappavan kylmältä avaruudelta. Kylmyyteen auttaa vähäsen myös pallon sula rautaydin, syvältä lämmin maaperä.


***


Liiasta ajattelusta saa vain näppylöitä nupoliin. Intrigööri ulkoistaisi mielellään koko ajattelun konsulteille eli lobbareille, kuten suomalaiset poliitikotkin, mutta on pakko edes yrittää itse, koska ehtymättömiä vero- ja velkarahoja ei ole käytettävissä.


Nythän meillä pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä, vaikka sitä ei aina huomaa. Kesäpäivän seisaus on kumminkin jo ensi viikolla. Juhannus ja sen seutuvilla loistava täysikuu ovat sitten ihan parasta kasvun, lemmen, taikojen ja runojen aikaa.



Juhannus ja koko sydänkesä ovat myös maagista häiden aikaa. Häissä liittyvät toisiinsa paitsi hääpari, myös laajemmin aateltuna morsiamen ja sulhasen suvut, kuvainnollisesti esi-isien ikiaikaisista hämäristä asti.

Kun Suomen kansan syvistä juurista puhutaan, muistellaan vähän vanhoja, kalevalaisia juuriamme. Häät olivat tärkeässä osassa vanhan kansan elämässä, joten ikivanhoja häälauluja ja -runoja löytyy kahmalokaupalla. 


Väinämöisen perinne lauluineen, loitsuineen ja taikoineen eli kylissä pitkälti viime vuosisadalle asti. Vieläkin voi jossain kaukana kuulla kanteleen helähdyksen, joku vanhimmista muistaa vielä omien vanhempiensa kertomuksia tietäjien maailmasta, laulujakin. Ennen kaikki tässä maailmassa oli yhtä suurta mysteeriä.



Kalevan kansan suuri juhla


Seuraavat kalevalaiset runot tai häälaulut tallensi keräysmatkoillaan mm. "taikojen ja loitsujen Lönnrotiksi" luonnehdittu kirjailija, kansanperinteen kerääjä, raudan takoja ja viljelijä Heikki Meriläinen vuonna 1889. 


Ensimmäisen runon laulaja oli Oleksei Tareijeff, sieltä jostain Meriläisen monilta keräysmatkoilta. Seuraava häälaulu on taltioitu Venäjän Karjalasta , Suvanto-nimisestä kylästä. 


Häälaulu sulhaiskansan tullessa:


Luulin tuulen tulleheksi,

Pinon pystyn viereväksi,
Syövärin karehtivaksi.
Mi tuo väki tulevi
Saksan salmilla syvillä,
Vienan väljillä vesillä?

Väki on vävyn väkeä.

Mistä tunsit vävyn väeksi?
Tunnen puusta, tunnen maasta,
Tunnen virpi vierahasta:
Ei ole vävy eillimmäinen,
Eikä ole vävy jälkimmäinen,
Vävy on mustalla orolla,
Lentävällä liepyellä,
Kantavalla kaprehella,
Apen saamilla pihoilla,
Anopin asettamilla.

Kuusi on kullaista käköistä

Vempelillä kukkumassa,
Kaksi on ranta rastahaista
Rahkehilla raukumassa,
Seitsemen sini otusta
Sepäsillä seisomassa.
Laseppas vävyn oronen
Käillä kinttahattomalla,
Sormella nimettömällä,
Polvea vasten vasenta
Sulkkusista suitsiloista,
Vaskisista valjahista,
Rautasista rahkehista.


Piehtaroita vävyn oro

Piehtaroijulla pihalla,
Astuttele vävyn oro
Kultaista kujoa myöten,
Hopejaista tietä myöten.
Juottaos vävyn oroista
Heikkujasta hettehestä,
Läikkyvästä lähtehestä,
Ku talvet sulana seisoo,
Herasena herhottavi.

Vieköä vävyn oronen

Tallihin takimmaisehen,
Soimelle sopivimmalle,
Sitokkoa vävyn oronen
Rinnoin risti renkahasen,
Patvisehen patsahasen.
Sukikoa vävyn oroista
Sirkun luisella suvalla,
Apatelkoa vävyn oroa
Lestyin leivin, pestyin kauroin,
Survotuin suvirukehin.

Ei vävy tule tupahan

Ilman uksen ottamatta,
Kamoan korottamatta,
Soppiseinän sortamatta,
Otsaseinän ottamatta,
Sivuseinän siirtämättä.
Otsaseinä on osmonluinen,
Soppiseinä sorsanluinen,
Peräseinä petranluinen,
Sivuseinä sirkunluinen,

Patsas on parasta puuta,

Latet on meren latanen,
Laki lahnan suomuksinen.
Jo vävy tuli tupahan
Ilman uksen ottamatta,
Kamoan korottamatta,
Soppiseinän sortamatta,
Sivuseinän siirtämättä.

Istutelkoa vävyä

Selin seineä sinistä,
Rinnoin ristirahvahasen.
Tuokoa tulta tuohisella,
Temmatkoa tervaksella.
Tuli on tuohinen rämäkkä,
Savu musta tervaksessa.
Tuokoas tulta tuohuksella,
Vahasella valkeaista.
Tuotiin tulta tuohuksella,
Vahasella valkeaista.
Katsottihin vävyn kasvot,
Vävyn silmät sirkittihin,
Sinisetkö vävyn silmät,
Sinisetkö vai punaset.
Ei siniset, ei punaset,
Vaan oli vaahen valkeuiset.

Vuotas, katson kaiken kansan!

Kuni on metsä huutehessa,
Niin on kansa haljakassa.
Vuotas, katson kaiken kansan!
Mist' on saatu saaja nainen?
Ilmalta heleä heinä,
Maalta marja mantsikkainen.
Mist' on otettu ollallinen?
Kylän onni ollallissa.
Mistä pantuna patvaska?
Mieron paras patvaskana.
Kaksin joutsenet joella,
Sukkaset on saajan naisen;
Kaksin hanhoset haolla,
Saappahat on saajan naisen.
Keksii pilven taivahalta,
Vävyn suuri soapkahinen
Puhki pilvistä puhuvi,
Läpi metsän läiköttävi.

"Nyt kuin tämä edellä kirjoitettu on kaikki laulettu, niin ollallinen ottaa sulhasen päästä hatun ja panee hääpirtin periseinään naulaan, joka naula on varsin sitä vasten laitettu sinne ylemmäs kaikkia nauloja. Tämä sulhasen lakki pietään siinä liikuttamatta koko häitten aika, aivan siksi kunnes sulhanen morsiamensa kanssa ovat menemässä rekiinsä lähteäksensä kotiinsa, niin silloin ollallinen ottaa sulhasen lakin siitä naulasta ja itkijäin lähtöitkuja itkiessä painaa sulhasen päähän."


***

Toinen häälaulu on sulhaselle, kun morsianta laitetaan. Laulaja Moaria Polokjovna, hän oli kuullut sen nuorena Jyskyjärvessä. HM, Suopassalmelta, 1889.

Häälaulu, joka lauletaan sulhaselle, 
kun morsianta laitetaan lähtemään:


Mitä istut, isäs' poika,

Valvattelet, maan valio?
Et istu isäs' hyvyyttä,
Etkä pöyvän puhtahutta,
Etkä pirtin valkeutta,
Etkä sintsin siivoutta,

Istut impyön hyvyyttä,

Kanan marjan kaunehutta.
Istuit viikon, istu vielä.
Anna, peiponen peseikse,
Anna, sotka suoriaikse,
Jo on jalka kengitetty,
Toinen kengitettävänä;

Yksi on käsi hiemotettu,
Toinen hiemotettavana;
Puoli on päätä palmikolla,
Toinen palmikoitavana.

Mäne nyt myötäh, myöty neiti,

Kansah, kaupattu kananen,
Rakas kuin olit rahoihin,
Käpäs käen annantahan.
Sulho viljon veljyeni,
Isäs kanta kaunokainen,
Elkyö meijän kanaista,
Meijän niemen neitokaista
Sillan päissä seisotelko,
Vajojen päissä valvotelko!

Elkyö meijän kanaista,

Meijän niemen neitokaista
Viekö vehka huhmarelle!
Vieköä meijän kanaista,
Meijän niemen neitokkaista
Paksun purnun partahalle,
Paksun leivän paistantahan.


Jo sanoin tänä syksynä,

Tuikutin tänä talvena
Neion valta vanhemmalle:
"Loatikaamme piilo pirtti,
Piilo pirtti, piilo sintsi,
Piilo pikku ikkunaiset,
Kussa neittä piilotella,
Kanaistamme kasvatella;

Pah' on neitonen salata,

Hius pitkä piilotella."
Pyyhin pikku pirttiseni,
Lakasin on lautsaseni,
Tina tippui lehtisistä,
Vaski valui varpusista.
Läksin ulos utusena,
Sain pellolle savuna,
Kumartime kuutamelle,
Käänin päätä päivyelle:
Kuuhut mulle kultasia,
Hopeoita päivyöinen.

***

Ja vielä kolmas häälaulu: 

HM:n taltioima Tatjana Ivanovnalta Valasjoen kylästä, tämä oli oppinut laulun äidiltään.

Kylä vuotti morsianta.

Minä uutta miniätä.
Aivoin tänä huommenessa
Käännin pääni päivän alle,
Luonnin pääni luotehelle:
Tuolla puolen tumman salmen,
Sivulla meren sinisen
Savu paksulta pakeni,
Pilvenä pitojen tuohku.
Katsoin laajalle lahelle,
Meren sintävän selälle:
Vene on meren selällä,


Uusi pursi purjehtivi
Saksan salmilta sulilta,
Uilovilta aaltosilta,
Ukon saamilta teloilta,
Vanhemman varustamilta.

Kävitkö tiesi tervehenä,

Matkas' kulit myötyrinä?
Eikö ollut noita nuolinensa,
Tietäjä teräksinensä?



Itse olin noita nuolineni,

Tietäjä teräksineni,
Velho veitsi rautoineni.
Mistä on saatu saajan nainen,
Mistä on tuotu tuojan nainen?
Tuolta on tuotu tuojan nainen,
Tuolta saatu saajan nainen
Ulko puolta Uuven linnan,
Takoa Tanilan linnan.

Kasvoi marjana mäellä,

Puolukkana kankahalla.
Soapka on suuri saajan naisen,
Kuni pisty pilven kokka,
Saajan naisen silmät sirkut,
Kuni tähet taivahalla,

Saappahat on saajan naisen,

Kuni hanhoset havolla,
Sukat sillä valkejaiset,
Kuni joutsenet joella.
Sujui suuret Suomen sillat,
Vinkui Viipurin veräjät
Saajan naista saatajessa,
Tuojan naista tuotaessa.

***

Ylle laitetut Heikki Meriläisen taltioimat runot, joita on yhteensä yli tuhat, on kopioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, Suomen kansan vanhat runot, joista pääosa on peräisin Kansanrunousarkistosta. Runojen lisäksi Heikki taltioi tuhansittain taikoja, loitsuja, lauluja, myös lasten lauluja, arvoituksia, yms. Toistaiseksi vain runoja & lauluja löytyy netistä.

LINKKI, skvr, vie myös monien muiden kerääjien taltioimiin kansanperinteen aarteisiin. Innokkaat kerääjät kävelivät, hiihtivät ja soutivat tiettömiä salomailta pitkin poikin Suomea, Ruotsia, Lappia, Kainuuta ja Venäjän Karjalaa 1800-luvun aikana keräämässä kansanperinnettä. Se onnistui sopivasti ennen kuin kaikki silloin tunnetut vanhat tietäjät ja laulun taitajat muuttivat Tuonelan joen taakse.


Sieltä vain Suomen kansan vanhoista runoista sopivia hääveisuja etsimään! Intrigööri yrittää joskus penkoa toisaalle esille jotain ainakin Meriläisen keräämästä taika- ja loitsuperinteestä. Mutta se hommeli arkistojen penkomisineen on vasta suunnitteilla.



Kesäyön tanssi, William Blake.

***