26.10.2013

Sinille kakkua!

Kasviskoira, eikä
kuuma koira.
Ajattelin tässä pari päivää sitten lämmöllä sen suoran toiminnan aktivistien taustaryhmän, mikä Greenpeacemaker se oli, höynäämää Sini Saarelaa, joka viruu aatetoveriensa kanssa Murmanskissa vankilassa. Siellä se joutuu nuori naisparka, kylmien kalterien takana lusimaan ja lämpimikseen tanssahtelemaan.

Luin aamulla Ilmastorealismia -blogin pitäjän postauksen siitä, kuinka hän oli juuri tehnyt itseään säästämättä vaikka mitä tukeakseen Sinin asiaa. Jotain sentään on tehtävä minunkin osoittaakseni myötuntoa yhdelle ihmisen aiheuttaman ilmastokohelluksen suoralle suomalaiselle uhrille. En haluaisi potea seuraavat 15 vuotta huonoa omatuntoa siitä, etten edes yrittänyt.

Mielestäni Sinin pitäisi saada lisää kakkua. Sinihän ei kuulema söisi muuta kuin kuin kasviskakkua tai jotain sellaista muuta vihersörsseliä. Venäläiset ovat kuulema luvanneet, että Sini saa vankilassa kasvisruokaa. Se on kilttiä, mutta jostain syystä minulle ei tule tyypillisestä venäläisestä kasvisruoasta mieleen muuta kuin suolakurkku, salami, limppu ja votka. 

Sanoinko jo, että votka, sehän kuuluu kaikenlaisiin venäläisiin ruokiin ja dieetteihin. En tiedä, saavatko sitä lämmikettä kylmässä linnassa muut kuin vartijat. Pelkkä suolakurkku ja leipä olisi kuitenkin parempi kuin suomalainen vesi ja leipä.


Näin jossain ruokasivulla oheisen kivan kasviskoirakakun kuvan ja yritän muistaa Siniä jollain vastaavalla kakkusella, mikäli hän joutuu tanssimaan kalteritangoa vielä joulun yli. Jos en saa aikaiseksi mitään noin mukavaa, kyllä kai se posti edes kurkun ja pari tomaattia perille kuljettaisi? Ainakin ennen Vennäällä posti kyllä toimi, Neukkulan jälkeenkin.

***
Sinin tilanne on tietysti kauhia. Osaan hiukan kuvitella sitä, koska  olen joutunut kerran elämässäni huliganismin tapaisen syyn vuoksi yöksi putkaan ja siinäkin sattumuksessa oli kytkös Venäjälle. 

Hassunhauskalla 70-luvulla olin tulossa kotia työreissulta Vennäältä tai Neukkulasta Lappeenrannan kautta. Mutta paikallisen kasvisruoan kanssa naapurissa nautittu perinteinen kuiva ruokapirtelö yllätti, sillä kuntoni oli pudonnut pitkän nenänvalkaisukuurin aikana. Tauko on aina pahasta, jos on tarkoitus pitää kestävyyttä yllä.

Yöksi piti mennä hotelliin, mutta aamulla varhain heräsin kivilattialta. Totesin, että ankeeta on ja  jos päätä nostaa, olo vain pahenee. Vieressä pötkötti hieman pulihenkilön näköinen outo kaveri. Totesin, että karun karmean huoneen pienessä ikkunassa oli kalterit ja ovi oli lukossa. 

Tunne outo rinnassani kysäisin toverilta parhaiten osaamallani toisella kotimaisella, että missäs sitä nyt ollaan. "Lappeenrannassa", kaveri (ei siis toveri) örisi takaisin. Helpotus oli suuri, sillä hämärine muistoineni edellisestä illasta pelkäsin, että olin joutunut johonkin putkaan Neukkulan puolella. Taskuni olivat tyhjät ja proopuskatkin jonkun muun hallussa. Kenkiäkään ei ollut.

Juoppoputkakaverini tienasi sinä aamuna pullakahvit läheisessä kuppilassa ja olisi hänelle kai  muutakin maistunut, mutta minulla oli jo kiire autoa etsimään. Ai niin, sain ennen sitä sheriffeiltä melko mojovat sakot, poliisin vastustamisesta. En sentään ollut tapellut, mutta en ollut laittamatta suostunut menemään maijaan ja olin tietysti virkavallalle ankarasti kettuillut.

Ehkä poliisit minut pelastivat, sillä kaupungilla olisi joku voinut teloa ja rullata minut siinä kunnossa helposti. Se putkareissu oli sitten ainoa kerta lajiaan ikinä. Ja voin vakuuttaa, että se on vähän, sillä sen verran paljon tuli nuorempana örvellettyä. En ehkä sittenkään ole niitä kaikkein pahapäisimpiä lajimme edustajia? Mielipiteet kyllä voivat joskus olla jonkun mielestä  arveluttavan rajoilla.

En kyllä silloinkaan, en edes pahasti päissäni olisi lähtenyt esimerkiksi luvatta kiipeämään venäläiselle alukselle. En ollut nuorempanakaan lainkaan itsetuhoinen. Venäläisistä aluksistakin oli vain ystävällisen sorttisia kokemuksia, sellaisissa tarjottiin joskus kirkasta juomaa ja kaviaarileipiä.

***
Toivottavasti kokemus oikeasta venäläisestä vankilasta jää Sinille ainoaksi. Hölmöyksiä tekee joskus meistä jokainen. Tässä jupakassa suurin syy on  Greenpeacen itsekkäiden ja rahanahneiden pomojen. Eivät ne al-skeidassakaan pamput tai imaamit kantele takkinsa alla pommivöitä, kakaroita ja tietämättömiä raukkoja semmoisiin kenttätöihin höynätään.

Joskus vähäsen symppasin Greenpeacea valaiden suojelun takia, koska siinä he olivat mielestäni hyvällä asialla. Jokunen vuosi sitten nämä suojelijat yrittivät nostaa jupakkaa japanilaisen pyyntialuksen kipparia kohtaan siitä, että tämä olisi ajanut tahallaan päreiksi ja uppeluksiin G:n "aktivistien" käyttämän kalliin juppiveneen.

Katsoin videoita ja niissä näkyi selvästi, miten Greenpeacen veneen kippari härkki toistuvasti ison laivan kupeella merenkäynnissä. Sälöiksi se jonkun miljonäärin lahjoittama desing-komposiittipaatti menikin.

Laivaa ei käännellä kuin kevyttä venettä. Turha on laivan ohjailua syyttää, jos itse teloo pikku purkkinsa suurta liikkuvaa teräksistä massaa vasten. Sitä saa, mitä hakee. Kovaa kansainvälistä kohua Greenpeacen pamput  ainakin hakevat. Laulujen lunnaat maksatetaan muilla, näillä ns. nuorehkoilla toimijoilla tai ylväillä "aktivisteilla".

***
Ai niin, mitäkö ajattelin Sinistä jokin päivä sitten? No sitä, että ystävämme Putin saattaa päästää Sinin kumppaneineen jouluks kottiin. Siis saattaa. Ehkä. Siniähän odottaa Suomessa sankarittaren vastaanotto ja paljon herkullisia kasviksia.

Se koko jupakka oli venäläisille oikeastaan vain porauslautan turvallisuusharjoitus. Eikä se koko tilanne tullut horisontin takaa yllättäen. En usko, että Sinin ja hänen tovereidensa tarvitsee oikeasti lusia montaa kuukautta.

Lisäys 19.11: Häkistä heilahti ovi auki.


25.10.2013

Mitä oli ennen alkuräjähdystä?



Politiikan seuraaminen alkaa jo tuottaa näppylöitä ja sen ymmärtäminen on joskus arkijärjellä tekemätön paikka. Toki puhun vain itsestäni. Niinpä on pakko joskus tuuletella nupolia ja kirjoitella jostain kevyemmästä ja helpommasta aiheesta, kuten vaikka tähtitieteestä & universumista. Ainakin niitä tässä sivutaan:


Nasan sivuilla kerrotaan ja näytetään kuvakin kaukaisimmasta galaksista, minkä avaruusteleskooppi Hubble on konsana onnistunut kuvaamaan. Hubble on kyllä tuottanut ihan eniten upeita kuvia universumista, meidän tavallisten tähtiin tuijottelijoiden iloksi ja tiedoksi. Hubblen kehittäjille ja taustajoukoille pitäisi myöntää jokin jämerä kansainvälinen palkinto!


Tämä kaukaisin löydetty galaksi on muodostunut melkein aikojen alussa, 13,1 miljardia vuotta sitten. Maailmankaikkeutemme arvioidaan nykyisin 13,82 miljardin vuoden ikäiseksi.



Oikeastaan tämän galaksin, se on nimeltään z8_GND_5296, löytyminen on varsin "vanha" juttu. Valon nopeudellakin sieltä on tänne tai tähän päivään pitkä matka. Havainnoissa kuitenkin kurkotetaan vieläkin pitemmälle tai kauemmaksi menneisyyteen. 

Päästäänköhän joskus näkemään tai kuvaamaan itse alkuräjähdys, se Big Bang?


***
Intrigööri on elämän kolinoitten keskellä  yrittänyt säilyttää uteliaan mielen, mistä on joskus jopa hyötyä, mutta on siitä ollut haittaakin. Niinpä sitä on pikku päässään jo kauan arvuutellut semmoista, jotta mitä oli ennen alkuräjähdystä. Silkka tyhjiö ei taida räjähdellä, vain täyttyä jollakin.

Miten täysin tyhjästä olemattomuudesta tai atomin kokoisesta pallukasta voisi syntyä mitään? Mikä siinä voisi räjähtää ja levitä loputtomasti äärettömiin? Sehän on vähän sama juttu kuin se, että ihminen ja kaikki muut elukat olisivat alkaneet kehittyä kuralätäköstä jonkin salamaniskun seurauksena, jne, jne.


Viisaat kai sanoisivat, että koko ajatus on mahdoton. Ehkä alkuräjähdyksen syy löytyy sitä edeltäneestä tilanteesta? Arvuutteluksi se menee, mutta joidenkin mielestä kysymys oli siitä, että varhaisempi universumi rojahti kaiken materiansa kanssa kasaan älyttömän pieneksi pisteeksi, mikä sitten otti ja poksahti. Se poksaus oli niin iso, ettei sitä osaa kuvailla, eikä kuvitella.



Ja mekin olemme pikku pallollamme sen poksauksen seurauksia. Olemme oikeastaan avaruusolentoja, tähtimatkaajia, vauhtiakin meillä on hirmuisesti, mutta olemme vielä toistaiseksi maapallomme vankeja. Avaruustutkimuksessa ihmiskunnalla on tulevaisuutta, ei pelkässä hullun lailla rahan palvomisessa ja aina vain jatkuvassa sotimisessa!

***
Joidenkin mielestä universumeita voisi olla yhtä aikaa olemassa vaikka kuinka monia, mutta varsinaiset havainnot siitä loistavat vielä kuin tähdet ja galaksit, käsittämättömyyden kaukaisuudessa.

Mutta jospa joskus, vahingossa, jonkin ihmeellisen avaruuden gravitaatiolinssin seurauksena näkisimme jollain teleskoopilla tai niiden yhteisvoimalla alkuräjähdykseen asti ja sen taakse? Täytyihän universumissa olla jotain, mistä se iso paukku sai alkunsa.


Toinen toistaan parempia avaruuskaukoputkia sijaitsee korkeilla vuorilla tai kaukaisilla aavikoilla. Osa noista parhaista havaintopaikoista on Hawaijilla, Mauna Kean sammuneella tulivuorella. Mauna Loallakin tutkitaan jotain, mutta se vuori on vielä varsin kuuma pakkaus. Chileen rakennetaan taas uutta havaintotekniikkaa.


Mutta kun ei tiedetä, niin arvaillaan, mitä sieltä aikojen takaa voisi löytyä ja paljastua! Voisi kuvitella, että alkupoksauksen jälkeen ei ensin näkyisi mittään, Sitten erottuu kiekuraista tähtisumua, ehkä osa sitä sammuvaa aikaisempaa tai viereistä universumia. 
Mutta siellä usvan keskeltä näkyy jotakin! 




17.10.2013

Veltosti kuin valtiolla

Valtion periaatepäätös omistajapolitiikasta toissa vuodelta kuulema määrittää tavoitteeksi "kaupallisesti toimivissa yrityksissä" kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttamisen. Loistavaa! Mutta mitähän muuta oikeilta yrityksiltä edes voitaisiin edellyttää kuin tervettä ja kohtuullista kannattavuutta? Epäkaupalliset toimijat eivät ole yrityksiä, vaan joitain näennäisesti ehkä yhtiöpohjalta pyöritettäviä julkisia toimintoja tai liikelaitoksia, joiden kautta kunnallista päätöstelyä voidaan valikoivasti salailla.

Aamun Taloussanomien jutun mukaan yhtiöiden on valtion omistuksesta johtuen toimittava "vastuullisesti ja kestävin periaattein". Omistajaohjauksesta tehdyn linjauksen mukaan valtio "pitää tärkeänä ja arvostaa" mm. syrjinnän vähentämistä, työpaikkojen syntymistä ja ympäristön kannalta vastuullista käyttäytymistä.

LInjauksessa höpötetään siis syrjinnästä ja ympäristöstä, itsestään selvistä ja normaaleista asioista. Eihän yritys voi, eikä saa lakien mukaan toimia kuin gansterien pyörittämä hikipaja. (Joku voisi olla toistakin mieltä?) Mutta mitähän tuo vastuullisuus ympäristön kannalta tarkoittaa, eikö senkin pitäisi olla iliman muuta selevää? 

***
Vai pelkääkö valtio ehkä omistamiensa yritysten toimivan kuin jokin  lokafirma tuossa taannoin, kun tarkoitus oli vain rahastaa ja häivyttää kaikenlaiset myrkkyliemet pois näkyvistä. Mutta oikeastaan meidän tavisten muka hallitsema valtio toimii juuri niin: Valtiohan omistaa kauniissa Sotkamossa osan vähemmän ihanasta, mutta kai Suomen suurimmasta ympäristön pilaajasta.

Talvivaaran kaivoksen toiminta näyttää ikävä kyllä keskittyvän siihen, että lasketaan prosesseista ennätysmääriä erilaisia myrkkyvesiä puroihin ja sitä tehden järviin. Sekä firman että valtion omistajuuden taloudellinen tulos painuu ainakin nyt pahasti pakkaselle.

Ehkäpä tämä valtion omistajaohjaukseen liittyvä onneton kälätys tarkoittaa käytännössä sitä, että koko omistajaohjaus on katsottu ikäväksi rupuhommaksi. Sellaisen duunin eli asiasta vastaavan ministerin tehtävät voisi hoitaa vaikka joku vihreä ja toisella kädellä, kehitysavusteluiden ohessa? 

Vaikeaako? Totta kai se omistajuus on vaikeaa, koska valtio tai kulloinenkin hallitus ei yhtään tiedä, mitä sen omassa päässä liikkuu, eikä sitä, mitä sen vasen ja oikea käsi puuhaavat tai mitä korvat kuulevat.

***
Pekka Haavistoa ei voi kuin onnitella ja arvostaa, koska hän uhrautuu taas ministerinä puolueensa ja isänmaansa puolesta! Hassi Hautalan tilalle valtion omistajuusministeriksi olisikin ollut monien mielestä vähän katkeroa nieltävää. Oras siihen hommaan, no joopa.

Yli miljardin kokoisen vuosittaisen kehitysavun holvaaminen maailmalle toki onnistuu kaikilta vihreiltä ja muiltakin ihan helposti. Luultavasti jopa intrigööri osaisi delegoida sellaiset hommat entiseen malliin, ellei mitään isoja uudistuksia tarvitsisi tehdä. Rahalle ei ole koskaan vaikea löytää ottajia.

Mutta olisihan meistä isoista ja pienistä maksajista mukavaa, jos velkarahalla vuodesta toiseen annettavasta kehitysavusta olisi joskus hyötyä. Välttämättä Suomen ei tarvitsisi itse siitä hyötyä ja se olisikin ihan ennen kuulumatonta. Olisi kuitenkin jotenkin mukavaa, jos kehitysavusta koituisi sen kohteille jotain kestävää, jotta he itsenäistyisivät joskus irti avun jakajien holhouksesta. Saa sitä toivoa, kun joulukin on tuloillaan.

Haavistolla on edessään vain reilu vuosi ministeriyttä, joten häneltä ei tosiaankaan pidä odottaa mahdottomia. Myönteistä eli järkevää kehitystä voinee silti odottaa sekä valtion omistajuudessa että kehitysavun jakamisessa? 

***
Sekin on tänä aamuna ihmetyttänyt, että mitähän ihmeellistä arktista osaamista suomalaisilla muka olisi muihin napapiirin maihin verrattuna. Ehkä olemme askeleen tai parin verran edellä esim. jään murtamisessa ja jäissä toimivien erikoisalusten rakentamisessa? Ja tätäkään marginaalista, mutta maalle tärkeää erityisosaamista ei muka saisi hyödyntää? Poliitikkojen paskan puhuminen pellon laidassa ei todellakaan edistä kasvua, ei edes äänestäjien joukko kasva.

Ps. Tänään kuulema julkaistaan jonkun suomalaisen suursmurffin elämänkerta. Oliko sen nimi ehkä "Tulin, näin, rahastin"?
***
Lisäys ja lainaus 18.10: KL:n juttu, Stefan Törnqvist: 
"Euro-alue on kuin huonot juhlat, joista kukaan ei kehtaa lähteä ensimmäisenä.”


***

15.10.2013

Politiikan ja eläinten taiteesta

Politiikasta on vähän vaikea kirjoittaa. Ei vain siksi, että politiikka on vaikeaselkoista, koska kaikkea ohjaavat rahavalta & banksterit, keinottelijat, jobbarit ja lobbarit, sekä sadat tai tuhannet etujärjestöt. Ja Suur-Euroopan unioni, se kyllä irvistää jokaisen pilkun takaa. 

Lopulta sitten jossain välissä tuon reaalipolitiikan sekametelin siunaavat ja ikäänkuin laillistavat kansalliset poliitikot. He, joita kansalaiset saavat luvan perästä silloin tällöin äänestellä.  Näin ei tietenkään tapahdu unionissa, jonka keskeisissä elimissä demokratia häipyy melkein kuulumattomiin, pois mahtavan virkamiesvallan ja harvainvallan tieltä.


Politiikasta kirjoittavan taviksen pitäisi olla ajatusneutraali ja mieluimmasti vain toistella ja kehuskella vallan kahvasta kiinni pitelevien parempien eli oikein ajattelevien ihmisten mielipiteitä. Sen verran valinnanvaraa jää, että kansalainen saa kannattaa valitsemaansa puoluetta tai etujärjestöä. Joku tarkastelija jopa yrittää pysyä puolueneutraalina. 


Tarkkana pitää kirjoittaessa olla siinäkin, ettei vain loukkaisi kenenkään vakaumusta tai uskonnollisia tunteita. Suomalaisten valtakirkkoa ei kai nykyisin voi loukata mitenkään, vaikka yrittäisi. Kirkko suvaitsee ja sulattaa kaiken. Jos poskelle läpsäyttää, saa pian läpsiä uudestaan toiselle poskelle ja vaikka minne.


Buddhalaisiakaan ei oikein osaa loukata, vaikka haluaisi, koska ei itse Buddhakaan loukkaantunut, vaikka häntä joskus nuorempana pilkattiin. Muhamettilaisethan ovat tunnetusti hyvin suvaitsevia ja huumorintajuisia, eikä niinmuodoin kannata edes yrittää minkään rauhan rikkomista?


Vaikeampaa on poliitikkojen kanssa. Jos uskaltaa loukata vaikka viheruskovaisten tai punapalvojien tunteita, on varottava ennen kaikkea politiikan vihaisia naisia. Viime päivien esimerkit osoittavat, että poliittinen kostonhimo elää kiihkein tuntein ja voi paksusti. Taviskirjoittaja saattaa vielä päästä elävänä karkuun, mutta auta armias, jos olet tällaisiin raivottariin nähden jotenkin alistussuhteinen!


Mutta laitan kuitenkin tähän postaukseen ylle kuvan nyt kuuman ajankohtaisesta jäiden särkemisestä luomusti, vähän kuin vihreesti ja ilman suuria kustannuksia. Kyllä meillä vielä jäitä ja lumia riittää, lämmetköön se ilimasto toistaiseksi jossain muualla.


Eläintaiteellinen museo Suomeen?



Michael-simpanssin
maalaus.
Nyt piti kirjoittaa eläimistä ja niiden taiteesta, mutta jätän "poliittiset eläimet" jo rauhaan. Taide ei ole pelkästään ihmisten harrastus, myös eläimet ymmärtävät visuaalista viestintää ja osaavat itse tehdä taidetta.


Intrigööri on itse surkea piirtäjä, mutta on aina ollut pieni kuvataiteen ihailija. Viime päivinä on lukulaseihin sattunut myös eläinten tekemää taidetta. 


Taidetta tekevät monenlaiset eläimet, ehkä eniten kädelliset pikkuserkut.  Jotkut eläimistä näyttävät suttaavan, mutta eivät kaikki. Tuubin videoilta löytyy kiinnostavia kuvantekijöitä, mm. delfiini. Eläimillä on touhuissaan ajatusta takana, mitä ei aina voi sanoa meistä ihmisistä.

Koko-gorillan taidetta.

Ihan vastikkään katselin huuli pyöreenä videota, missä norsu maalasi väreillä norsun, liekö se peräti ollut sen omakuva? Norsu piirsi norsulle vielä ison ja kauniin kukan kärsään. Minusta se oli aika huimaa katsottavaa. Norsut ovat muutenkin tehneet kauniita kukkatöitä.

Olisi aika vaikea piirtää, jos itse yrittäisi tehdä sen nenällään, mutta kärsä on myös norsun käsi. Onkohan norsu isoine päineen, aivoineen ja korvineen maalla tallustelevan eläinmaailman älykkäin otus? 

Olikohan se eilen, kun jossain jutussa kerrottiin, että norsu tajuaa heti, kun ihminen osoittaa jotain sormellaan. Kuulema useimmat muut eläimet eivät sitä hoksi kuin ehkä pitkän opettamisen jälkeen. Mutta mitähän ne norsut  ajattelevat meistä suomalaisista?


Liitän oheen videon siitä huikean etevästä norsusta.  Eläinten taiteesta ja muista harrastuksista löytyy sivustoja, tässä yksi yleiskatsaus.





Kannattaisikohan sinne Helsinkiin tulevaan Kukkelsheimiin (Tulee se  kuitenkin?) tehdä oma osasto eläinten taideteoksille? Vai sopisiko Kiasma valmiiksi hiukan heinälatomaisena, melkeinpä latelammas-tyylisenä  rakennuksena paremmin eläinystäviemme taideteosten esillepanoon? (Late on kyllä lajinsa ykkönen!)


Lisäys: Tässä linkki laadukkaampaan videoon norsutaiteilijasta.


***

13.10.2013

Ruotsalaiset orjakauppiaat

Siisti maalaus Ruotsin Delawaren
siirtokunnan perustamisesta.
Suomessa on puhuttu siitä, etteivät meikäläiset olisi velkaa afrikkalaisille ainakaan siirtomaarötösten, kuten orjakaupan takia. Sanotaan, että Suomesta on saatettu joskus myydä tervaa orjalaivojen pohjalautoihin, eikä muuta. Totuus ei saata olla ihan näin puhtoinen tai tervainen, sillä Suomi oli kauan aikaa ruotsalainen.

Suomen salomailla yli puoli vuosituhatta siirtomaaherrana toimineella Ruotsilla on takanaan myös synkkä historia siirtomaaisäntänä ja orjakauppiaana Karibialla 1785 - 1813

Ruotsi valtasi aikaisemmin myös siirtokuntia Afrikan Kultarannikolta, nykyisen Ghanan alueelta. Ei liene vaikea arvata, mihin niillä sotaliiketoimilla pyrittiin.

Ja missäpä rengit muualla kuin siellä, missä isännät? Ehkäpä myös muutamat suomalaiset sekaantuivat muinoin orjakauppaan ruotsalaisten völjyssä? Selvää historiallista tietoa siitä pitäisi varmaan kaivaa vähän syvemmältä kuin muutamilta nettisivustoilta. 
Maalaus ruotsalaisten
rantautumisesta
Delawaressa.

Varmaa on vain se, että suomalaisia purjehti myös isäntämaan siirtomaihin, kuten Uuteen Ruotsiin Delawareen. Uudella mantereella suomalaiset metsäläiset tulivat tiettävästi hyvin toimeen alkuperäisväestön kanssa.

Säilynyt suomalaistalo on ehkä USA:n vanhin.

***
Uuden Ruotsin saarella eli Saint Bathélemyssa tuottoisaa orjakauppaa tehtiin liki 30 vuotta, vuodesta 1785 lähtien. Orjakauppa lopetettiin johtavien  eurooppalaisten suurvaltojen esimerkin mukaan 1813, mutta itse orjuus saarella lakkasi vasta myöhemmin, vuonna 1847. Orjuus sillä ruotsalaisella saarella kesti yli 60 vuotta.

Alunperin Ranskalta sopimuksin Ruotsille siirtyneen saaren tuottavuus siirtomaaherroille hiipui orjakaupan loputtua olemattomiin ja saari myytiin takaisin Ranskalle vuonna 1878.

Sotimalla ja rosvoamalla, sen ajan reippaaseen tyyliin, suurvallaksi pyrkineen ja päässeenkin Ruotsin itäisten maakuntien vasallimaa Suomi joutui jo varhain Euroopan mahtimaiden pelivälineeksi. Ruotsalaisen Suomen yli 600-vuotinen aika päättyi 1809 ja Suomi päätyi maaorjuuden myötä vaurastuneen Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi. Maaorjiksi suomalaiset eivät sentään Venäjän vallassa joutuneet, mitä nyt iso osa väestöstä toimi maatöissä torppareina. Siperian perähikiätkin tulivat monille vastahankaisille tutuiksi.

***
Siirtokunnan aluetta, kartta
vuodelta 1638.
Suomalaisten solttujen ja hevosten tarmokkaalla avulla vuosikymmeniä Itämeren rantamailla sotinut Ruotsi pyrki suurvallaksi myös haalimalla kaukaisia siirtomaita, joista useimpien omistukset jäivät lyhytaikaisiksi. Ruotsin tavoitteena olivat tuottoisten tupakka- ja turkiskaupan, sekä erityisen tuottoisan orjakaupan edellytysten luominen omissa siirtomaissa. Samalla haluttiin kiertää Englannin, Ranskan ja Alankomaiden kauppiaiden ikäviä kaupallisia monopoleja.

Vuonna 1638 ruotsalaiset (ja suomalaiset) nousivat maihin Pohjois-Amerikan itärannikolla, nykyisessä Delawaren osavaltiossa, mihin perustettiin Uuden Ruotsin siirtokunta. Aluksi rakennettiin tukikohta, Fort Christina, nykyisen Wilmingtonin kaupungin paikkeille. Seudut kuuluivat sen ajan käsitysten mukaan tuolloin hollantilaisille, mutta he tyytyivät aluksi esittämään muodollisia vastalauseita ja antoivat ruotsalaisten asettua.

Ruotsalaisten nälkä kasvoi syödessä ja vuonna 1654 he valtasivat tai ottivat haltuun Alankomaiden Fort Casimirin linnakkeen. Hollantilainen kuvernööri Peter Stuyevesant kosti ja valloitti linnakkeensa takaisin. Samaan syssyyn hän joukkoineen valtasi muutkin ruotsalaisten tukikohdat ja palautti koko siirtokunnan takaisin Alankomaiden hallintaan vuonna 1655.

Oikeasti sotimaan ei ryhdytty, sillä ruotsalaiset viisaasti antautuivat. He olivat kaukana meren takana, eikä sotaväen huolto oikein pelannut. Tupakan viljelystä ja kaupasta oli tosiaan kysymys, sillä intrigöörikin muistelee joskus  poltelleensa, kuin noiden historiallisten tapahtumien muistoksi, Peter Stuyevesantin mukaan nimettyjä tupakkeja.


Suomalaisia ja ruotsalaisia
maailmaa valloittamassa.

Linkki artikkeliin.
Uuteen Ruotsiin lienee selviytynyt perille noin tuhat siirtolaista, joista puolet oli suomalaisia Ruotsissa asuneita metsäsuomalaisia. Siirtokuntalaisista suuri osa halusi ja sai jäädä sinne myös uusien isäntien hollantilaisten alaisuuteen, ennen pian seurannutta brittien valloitusta.

Amerikan "valloitukseen" seilattiin Kalmar Nyckel -laivalla, minkä toisella matkalla uuteen maailmaan rantautui myös ensimmäinen tiedetty suomalainen, Mauno Antinpoika tai Maunu Andersson. Laivasta on rakennettu myös komea ja merikelpoinen kopio, (linkkikuvassa). Toinen meikäläisiä uudisasukkaita kuljettanut laiva oli nimeltään Fogel Grip.

Suomalaisten uudisasukkaiden ainakin kerrotaan tulleen hyvin toimeen paikallisten alkuasukkaiden kanssa, joten tuskin historialliset suomalaiset olivat ainakaan sen innokkaampia riistäjiä ja orjuuttajia kuin nykypolvi. Yhteistä nk. intiaanien kanssa oli suomensukuisilla ainakin se, ettei kumpikaan mystinen metsäläiskansa suostunut orjuutettaviksi. 

Suomalaisethan olisivat alamaisina vit*umaista kansaa, kuten punatsaari Stalinkin kai lienee joskus sanonut.


***
Ruotsin Kultarannikko nykyisen Ghanan alueella kukoisti tai ainakin toimi vuosina 1650 - 1663. Jälkimmäisenä  vuonna vanha vihulainen Hollanti antoi ruotsalaisille sieltä hatkat yhdessä tanskalaisten kanssa. Noilta ajoilta on peräisin ruotsien Carolusburgin linnoitus Cape Coastissa, nykyisin linnake tunnetaan nimellä Cape Coast Castle.


Karibialla ruotsalaiset nousivat maihin myös Tobagossa vuonna 1733. Saarelta antoivat lähdön sillä kertaa alkuasukkaat, eikä siirtomaaherrastelu siellä jatkunut sen pitempään.


Orjalaivoilla siepattujen afrikkalaisten 
olot olivat hirvittävät.
Ruotsin kunkku Kustaa III oli edeltäjiään viisaampi ja suhmuroi Ranskalta neuvotellen ja kauppasopimuksin siirtomaaksi Saint Barthélemyn saaren, sekä lisäksi Saint Martinin tukikohtasaaren vuonna 1785. 

Ranska lienee luopunut noista saarista melkein suosiolla, koska saarten koko väkiluku oli alle tuhat. Paikkaa ei pidetty sopivana kaupankäynnille. Puuvillaa ja sokeria saatiin sieltä irti vain neljä lastia vuodessa.

Lienevätkö ruotsalaiset olleet luontaisesti parempia bisnestä pistämään kuin miekkamiehinä, sillä pian tuo Pienten Antillien siirtokunta kasvoi ja kukoisti uuden Gustavian kaupungin mukana. Kunkku perusti innoissaan Ruotsin Länsi-Intian kauppakomppanian.

Historia kertoo, että pääsaaresta muodostui pian tuottava orjakaupan keskus, mihin saapui orjien ostajia koko Karibian alueelta. Ostajilta perittiin orjista kuulema vain pieni tullimaksu, mutta varmaan se orjien kauppahintakin perittiin? Ehkäpä tarkempia tietoja löytyisi vanhoista arkistoista?

Wikipedian mukaan siirtokunnan väkiluku nousi lopulta, 1700-luvun päättyessä, jo 5 000 asukkaan kieppeille. Seuraava vuosikymmen alkoi vilkkaasti, sillä jopa 1 800 alusta vieraili Saint Barthélemyssä. Parina vuotena jopa viidennes viriävän Yhdysvaltain kaupasta kulki saaren kautta. Ruotsalaiset yrittivät istuttaa saarelle tiukkapipoisen luterilaisuuden, joskin myös katolilaisuus piti lopulta sallia.

***
Ruotsi tuki Ranskan vastustajia Napoleonin sotien aikana 1700 - 1800 -lukujen vaihteessa. Wanhan ajan tapoihin kuului, että tästä palkittiin Ruotsin kunkku Kaarle XIV Juhana, joka sai itse henkilökohtaisesti palkinnoksi itselleen Guadaloupen saaret vuonna 1813. 

Kunkkuvaari sai siis ihan kunnollisen ja ison saariston, mutta suomalaiset olivat jo silloin saaneen oman tsaarin, joten keihäs- ja seiväsmatkat noille kauniille saarille jäivät meiltä tekemättä.
Guadaloupen saaria.

Guadaloupen kunkku antoi kumminkin kakistellen takaisin Ranskalle jo seuraavana vuonna Pariisin sopimuksessa. Rahan arvon Ruotsi ja sen kunkku ymmärsivät vissisti, joten Ruotsi kimputti voittajavaltaa Iso-Britanniaa korvaamaan Guadaloupen (Nykyisin saari on osa Ranskaa ja EU:ta) menetyksen, se kun olisi ollut hyvä strateginen lisäys noille kahdelle muulle Pienten Antillien saarelle. Korvaukseksi britit perustivat nk. Karibian rahaston, mikä takasi Ruotsille 24 miljoonaa frangia.

Viimeisen erän tästä saaridiilistä Ruotsi kuittasi vasta vuonna 1983! Olikohan se samalla viimeinen tili länsinaapurimme muinaisesta Karibian orjakaupasta? Maksammeko me suomalaisetkin esi-isien pahoista teoista afrikkalaisille velkaa Ruotsin aikojen orjakaupan takia? Ainakin Ylen mielestä Suomi taitaa olla vieläkin ainakin osin ruotsalainen. Paha juttu!

Mutta onko meidän pakko muka olla velkaa kaikille kehittyville maille? Tervankin käyttö veneissä ja laivoissa on unionissa kielletty. Yhteistä velkaa unionissa ei ole kielletty, vaikka se kyllä onkin virallisesti kielletty. Laillisuus unionissa on sitä, miten asiat tulkitaan, pelkkä järjestelykysymys, joten velkaa johonkin on kai pakko olla ja paljon.

Siis maksamme velkaa, paljon ja aina vain.

Lisäys: Karibian valtiot vaativat eurooppalaisilta mailta anteeksipyyntöjä ja  korvauksia orjuuden ajasta.

Ig:n muita postauksia orjuudesta.


***

11.10.2013

Viides kolonna hallituksessa?

Pieni Suomi taitaa olla pahasti hukassa, kun kävi taas kerran ilmi, että maan hallituksessa toimii jonkin sortin viides kolonna, mikä ajaa häikäilemättä omia päämääriään valtion ja sen kansalaisten eduista välittämättä. Kysymys ei ole enää pelkästään Euroopan yhteisvastuullisen liittovaltion unelman tukemisesta, sille asiallehan meillä poliittista tukea kyllä riittää. 

Valitettavasti kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen joutui kokoamaan kuusikkohallituksensa kovin sekalaisesta seurakunnasta ja nyt lopputaipaleella tämä alkaa toden teolla näkyä. Asialista olisi pitkä.

Esimerkki aivan kummallisesta kähmyilystä hallituksen sisällä on viherliiton ja vasemmistoliiton ministerien flirttailu hyvinkin kyseenalaiseen suoraan toimintaan erikoistuneen ja taustoiltaan epämääräisen kansainvälisen Greenpeace-järjestön kanssa. 

Tämä on johtanut mm. siihen, että Suomelle tärkeä ja kallis uuden jäämurtajan tilaus on jo valmiiksi vesitetty niin, ettei aiotakaan tilata valtiolle tärkeitä tuloja tuovaa monitoimimurtajaa. Uutta, mutta toiminnallisesti valmiiksi vanhanaikaista murtajaa aiottaisiin seisottaa laiturissa suurin osa vuodesta ja pitää sen miehistökin pääosin työttömänä tai lomautettuna.

Toisaalta voi käydä niinkin, että arktisten alueiden öljynporauksen tarve  vähenee muutenkin luonnostaan, sillä mm. USA:ssa ja Etelä-Amerikassa aiotaan lähimpien vuosien ja vuosikymmenten aikana voimakkaasti hyödyntää liuskekaasun ja -öljyn valtavia uusia esiintymiä. Israelista ja Kreikastakin on tulossa isohkoja merenpohjan esiintymien öljyn ja kaasun hyödyntäjiä. 

Liuskeen murskaamisessa syvällä kalliossa on todelliset riskinsä, kuten pohjavesien ja lähivesistöjen paha saastuminen. Mutta öljy ei ole maailmasta toistaiseksi loppumassa, joten vaikeille arktisille alueille ei ole kaikkialla niin suurta kiirettä.

***
Vihreät eivät kai itsekään usko julistamaansa ilmaston lämpenemiseen ja Itämeren pohjukoiden jäänmurtamisen tarpeen vähentymiseen. Lisäksi Suomen pohjoisempien satamien läpivuotista käyttöä lienee aikomus tulevaisuudessa vähentää. Mutta ehkä pelkkää jäänmurtamista voitaisiin muutamina kuukausina vuodesta myydä venäläisen öljyn tankkerikuljetusten turvaamiseksi? Silti kallis laiva seisoisi pääosan vuodesta vain ylläpitokuluja aiheuttamassa.

Köyhtyvän valtion taloudellinen etu ja suomalaisen kansalaisvaltion toiminnan turvaaminen ovat näemmä muutamille hallituksen ministereille toissijaisia omien, kait elämää suurempien,  ideologisten linjausten edistämisen rinnalla.

Jos tämä tosiasia ei aiheuta lisää ryppyjä muutenkin raskautetun pääministerin otsaan, mikä sen sitten tekisi?

Päivän hyvä uutinen oli tietysti se, että maailmanparannuksen ammattilainen Heidi Anneli Hautala saa etsiä ammattitaidolleen uudenlaista kysyntää. Tilanne olikin selvästi pahempi kuin intrigöörin pikku tarkkailuasemalla uskottiin. Valitettavasti pienelle Suomelle lienee edelleen  varattu näissä hankkeissa mopen eli maksajan osa. Eikä Heidi hellitä, kuten Venäjälläkin hyvin tiedetään.

Mutta hallituksen pitäisi ainakin uudistaa sen uuden jäänmurtajan tilaus, mitä on jo  julkisuudessa vaadittu. Aiottu ministerien vahingonteko voitaisiin vielä torjua ja päästää suomalaisen telakkateollisuuden osaaminen näyttämään kyntensä. Erikoislaivojen rakentaminen on tärkeä osa suomalaista huippuosaamista ja sellaisesta osaamisesta riippuu pitkälti koko maan tulevaisuus.

Uusi murtaja kuuluisi tietysti valtionyhtiö Arctia Shipping Oy:n monitoimiseen laivastoon, eikä Kyllösen kalliisiin kaljaaseihin, vai mitä ne monet huithapelihankkeet ovatkaan?


***
LISÄYKSET: 12.10: Jos ja kun valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin posti kuuluu vihreille, eikö siihen omistajana toimimisen junailuun pitäisi palkata sopivan sijasta pätevää henkilöä?

Jos itse ministeri loistaakin lähinnä ideologialla, edes varaministeri, valtiosihteeri vai mikä sen avustajan titteli olisikaan, pitäisi olla kovan sarjan liiketalouden ja valtiontalouden osaaja.

Valtion omistajaohjauksen ei pitäisi tapahtua ikäänkuin vasemmalla kädellä, "tärkeämpien" ja ainakin kalliimpien toimien, kuten kehitysyhteistyön ja maailmanpelastuksen sivutoimena. Vai kuinka, hyvät towerit? 

28.10: Arctia Shipping on tuloskone, linkki.


***

Äänestän Halla-ahoa

Intrigööri päätti torstaina äänestää kansanedustaja Jussi Halla-ahoa perussuomalaisten edustajaksi europarlamenttiin ensi kevään vaaleissa. Halla-aho on mielestäni hoitanut koko ajan moitteitta ja ryhdikkäästi luottamustoimensa Suomen parlamentissa.

Muut eduskuntaryhmät paheksuivat torstaina tiedotteessaan joukolla Halla-ahon valintaa Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäseneksi. Voiko enää enempää vainota yhtä miestä ja suuren äänestäjäjoukon valitsemaa kansanedustajaa?

Perusteena tälle henkisesti varmaankin melkein sietämättömälle yksilöön kohdistuvalle syrjinnälle käytetään teennäisesti jotain harkitsematonta blogikirjoituksessa vuosia sitten ollutta lausetta, sekä oikeuden siitä tekemää tulkintaa sakkotuomioineen. 

Eiköhän aika monella muulla nykyisellä kansanedustajalla ja ministerillä olisi syytä seisoa useinkin  peilin edessä keskustelemassa joistakin asioista itsensä kanssa? Vai onko niin, kuten taannoin vaalirahakohun alla joku sanoikin, ettei sitä ja tätä pilkunpissimistä tarvitse noudattaa, koska sen laiminlyönnistä ei ole säädetty rangaistusta? Tai ehkä on niin, että ajan tuuli ja avustajat ovat häivyttäneet rumia jälkiä olemattomiin, eikä itsellä enää olekaan  ns. "sukkela" olo.

Eduskunnan täytyy nykyisin olla vielä kammottavampi työpaikka, mitä se oli vuosia sitten, kun itse sain talon ilmapiiristä lopulta hyvin kielteisen vaikutelman. En moiti huonosta työilmapiiristä ison talon henkilökuntaa, vaan monia siellä toimivia kansanedustajia. Niitä ketaleita.

Kirjoittaessaan tuon surullisen kuuluisaksi tulleen lauseen, Halla-aho ei edes ollut merkittävä poliittinen toimija. Itse en silloin uskonut, että tuo kirjoitus voisi mitenkään johtaa syytteen nostamiseen oikeudessa. 

Mutta enpä olisi taannoin uskonut monia muitakaan nykyisin yleisiä asioita ja ilmiöitä suloisessa Suomen maassa. Maassa on jo vuosia vallinnut myös valikoiva mielipide- ja ilmaisunvapauden vastainen maan tapa eli vainokulttuuri mädännäisine lieveilmiöineen. 

***
Intrigööri pitää myös perussuomalaisten nykyisen euroedustaja Sampo Terhon toimintaa parlamentissa hyvänä ja asiallisena. Terho on koko kautensa ajan tiedottanut kaikille ilahduttavasti mm. omassa blogissaan ja hän oli tähän päivään asti ykkösehdokkaani ensi kevään vaaleissa. Uskoakseni Terholla on noiden vaalien tuloksesta riippumatta edessään merkittävä poliittinen tulevaisuus.

En halua itse syrjiä tai moittia ketään yksilöä enempää, mitä politiikan arviointiin yleensä kuuluu. Sen verran sanon, "etten viime vuosina melko aktiivisena politiikan seuraajana voi täysin luottaa" esimerkiksi Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan tai sen varapuheenjohtajan yleiseen toimintaan. Mielestäni molempien suurin ja lähes ainoa ansio tehtäviinsä on heidän oman puolueensa jäsenkirja.

***
Kopioin tähän alle Suomen valtuuskunnan nimilistan. Perussuomalaisten varaedustajaksi tulee siis jatkossa kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Suomen valtuuskunta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa: Jäsenet: Puheenjohtaja Guzenina-Richardson Maria /sd 04.06.2013 -, varapuheenjohtaja: Sasi Kimmo /kok  30.03.2007 -. 

Valtuuskunnan muut jäsenet: Kaikkonen, Antti /kesk  09.09.2004 -, Mattila Pirkko /ps 10.06.2011 -, Virolainen Anne-Mari /kok  30.06.2011 - .

Varajäsenet: Anttila Sirkka-Liisa /kesk  10.06.2011 -, Myller Riitta /sd  10.06.2011 -, Pelkonen Jaana /kok  10.06.2011 -, Skinnari Jouko /sd  10.06.2011 - ja Soukola Ismo /ps 10.06.2011 -.

Virkamiehet: Carlander, Gunilla, kansainvälisten asiaineuvos, gunilla.carlander@eduskunta.fi



***

9.10.2013

Homotesti - helppo nakki!

Homotestaajia työasuissaan.
Kuwaitissa ja ehkä monissa muissakin öljylahden ankarissa maissa suunnitellaan homojen maahantulon estämistä. Tarkoituksena lienee määritellä maahan saapujien seksuaalinen suuntautuneisuus lentoasemalla ja tehdä se tieteellisesti.

Testauksen tieteellisyys epäilyttää, kuten tietysti koko testikin. Perustesti saataisiin kyllä aikaiseksi luonnonmenetelmällä, ellei jo koneessa, ainakin lentoasemalla. Tarvitaan vain näytille viehättävän näköistä henkilöstöä, toinen sukupuoli kerrallaan riittäisi. 

Mutta miten voitaisiin  hienovaraisesti skannata kohdehenkilöiden eli maahantulijoiden nk. värähtelyä tai aivosähkökäyrää? Muutenhan testaus menisi tuhmailuksi.

Siinä sitä riittää riittääkin kuwaitilaisille homonestotieteilijöille pähkäilemistä. Homovastaisesta kampanjasta kertoi mm. Yle.

Tavallisesti asioista hyvin hajulla olevien lähteiden mukaan testaajiksi värvätään jo henkilöitä. Noihin länsimaisia ihmisoikeuksia rikkoviin testeihin ei ehkä kannata mennä osallistumaan, jos... 

Kuulema länsimaisia taviksia, siis meitä köyhimyksiä, ei muutenkaan pidetä arvossa noissa superrikkaissa öljymaissa. Joten ei semmoinen mahdollinen testaus koske juuri lainkaan meikäläisiä massaturisteja.

***


Lisäys: Asialla on tietysti hyvin vakavat puolensa, sillä homoseksuaalisuus katsotaan rikokseksi peräti 77 maassa. Homoja uhkaa peräti kuolemantuomio joissakin jyrkästi islamilaisissa maissa, kuten Saudi-Arabiassa, Mauritaniassa, Sudanissa, Jemenissä ja Etelä-Somaliassa.

Linkki Wikipediaan.



***



7.10.2013

Mikä on ääriliike?

Viime päivinä on blogeissakin arvuuteltu, syntyykö Suomeen oikea äärioikeistolainen puolue. Persujen kansanedustaja Tossavainen sellaista toivoikin, kai leikillään ja ehkä myös saadakseen omalle puolueelleen työrauhaa. Tästäpä herää kysymys, mikä olisi nykyisessä Suomessa ääriliike tai -puolue. 

Äärioikeistoon liitetään yleensä fasismi tai natsismi, joista ainakin jälkimmäinen oli kaikessa kauheudessaan jonkin sortin sosialismia, kansallissosialis
mia. Fasismin tunnetuimpia historiallisia hahmoja olivat Italian Mussolini ja Espanjan Franco. Fasistisiksi voisi luonnehtia myös monia entisiä Etelä-Amerikan diktatuureja.

Vasuripuolella ääriliikkeitä on maailmansodankin jälkeen riittänyt. Pahimpia hallitsevia puolueita oli Pol Potin pääkallopuolue Kambozhassa. Synkin nykykommarien koppalakkijoukkio pahuuden akselilta löytyy tietysti Pohjois-Koreasta. 


Lisäksi maaimalla on vaikuttanut tuhoisasti monia muita ja eri sorttisia despootteja nk. puolueineen. Useimmiten hirmuhallinnosta ovat kärsineet eniten omat kansalaiset, pahikset eivät ole juuri pystyneet aiheuttamaan ulkoista sotilaallista uhkaa. Terrorismin tukijoita tietyissä maissa on kyllä riittänyt ja riittää edelleen.

Demokratia nousee joskus vain oraalle suurimmassa osassa islamilaista maailmaa, jota hallitsevat kovaotteiset valtaklikit. Demokratia poljetaan pian maan rakoon ja mahdollinen muutos lienee vielä pitkän ajan päässä.


***
Mutta takaisin Suomeen: En osaa sanoa, voisiko Vihreä Puolue olla jonkinlainen ääriliike. Vihreä Puolue edustaa kai ns. syvävihreitä, pahojen kielien mukaan "ekofasismia". Tunnetuin vanhempi syvänvihreä on kalastaja Linkola, joka ei liene koskaan mielipiteitään paljoa salaillut.

Vihreä Liitto on eri puolue ja edustaa vaikka sun mitä, mutta ainakin viherliittolaiset ovat tiukasti mukana Kataisen kohelohallituksessa. Missä määrin toisella kohelluspuolueella Vasemmistoliitolla on suoria kytkyjä omiin ääriryhmiinsä, kuten anarkisteihin, sitä en osaa sanoa.



Törmäsin blogeja plaratessa kuvaan Vihreän Puolueen vanhasta? julisteesta, jossa mainostetaan "ravintelivalistusiltamia" Tampereella. 

Valistusta oli näemmä tarjolla hassunhauskoin  teemoin, kuten vihreä anarkismi, sissisota ja Machiavellin ajattelu. 


Vastaavia ravintelivalistuksia on näemmä tulossa muuallekin. Tässä vielä blogilinkki.

ViPu:n nettisivuilla valmistaudutaan myös maailmanloppuun ydinsodan muodossa. Ehkäpä elämme ns. lopun aikoja?


Pitäisikö tässä kansanmediassa oikeasti alkaa keskustelemaan suomalaisista ääriliikkeistä, sekä niiden vaikutuksesta käytännön politiikkaan ja käydä samalla poliittista kenttää läpi laidasta toiseen? 

Natsikortista ainakin ovat jo kulmat rutussa, se on somen poliittisessa pokerissa kulunut tuntokortti. Mutta sopivilla käpälän ojennuksilla epäsopivissa paikoissa natsikortti pysyy pakassa, sitä ei vaihdeta.

Punikkikortti sopisi hyvin värin vetoon, mutta entä viherkortti tai patamusta nuorkokoomuskortti? Kristillisiltä saisi pakkaan harppukortin ja ruåtsalaisilta vaikka rotuhygienia- tai Freudenthal-jokerin.

***