28.2.2012

Pienten talousnerojen tanssi

Valtiovarainhoitaja Jutta Urpilaisen esikunnasta kiistetään Timo Soinin eiliset väitteet siitä, että Suomen kiristämät Kreikan lainojen vakuudet olisivat nollan arvoiset ja lisäksi Suomi vielä maksaa niistä hirmuiset korot.


Intrigööri ei ymmärtäisi noin monimutkaisia vakuus & takuus -järjestelyjä vai mitä takuutuksia ne oli, vaikka saisi tai jaksaisi lukea sen monisatasivuisen pumaskan tai joku vääntäisi rautalangasta mallia. Joku tässä kuitenkin nyt juttelee pupsluikuria tai sitten kukaan ei oikein tiedä, missä mennään. Kunhan mennään vain.


Jos ja kun Suomi maksaa kerralla osuutensa pysyvän kriisirahaston pääomasta, sen 1,44 miljardia euroa (eli 1 440 000 000 euroa), sitä ei löydy valtion kassasta. Kun ei voida ottaa, pitää lainata. Suomi joutuu taatusti maksamaan tästä lainasta koron, onko se nyt Soinin mainitsema 50 miltsiä vuodessa (eli melkein yhtä paljon kuin säästetään varuskuntien lakkautuksella).


Ylen uutisessa sotketaan iloisesti keskenään Euroopan väliaikainen vakausrahasto ja perustettava pysyvä kriisirahasto. Mutta niin taitavat sotkea kaikki muutkin. Molemmat rahastot taitavat jäädä toimimaan yhtä aikaa, vaikka eihän sitäkään saata tavis ymmärtää. Lisää rahaa kumminkin pian tarvitaan ja uusia Suomen kaltaisten AAA-riemumaiden reippaita ylitakauksia.

Kunnon korko?


Lieneekö Urpilaisen poppoon oletus, että Suomi saa rahastoilta "sijoitukselleen" kunnon korkoa ja koronmaksu 1,44 miljardista kuittautuisi silleesti? Noinkohan kuittautuu ja tappioita ei rahastoille tule?


Kysymyksiä kimpoilisi lisää koko ajan, mutta pitää lopettaa kyselykausi ennen kuin ruuvit ja vieterit kimpoilevat omasta nupista tai tulee tikkuja sormiin päätä haroessa. 


Parhaillaan kataistrofihallituksemme jahkaa Suomen omista säästöistä. Vaatimaton veikkaus on, ettei nyt säästetä mitään R. Sailaksen vaatimaa viittä miljardia, vaan varsin paljon vähemmän. Pakollisia säästöjä siis siirretään kauemmaksi. Sitten meittii rokotetaankin taas oikein olan takaa! Ensin otetaan köyhiltä ja kurjilta ja sitten, mistä uskalletaan. Sitten säästäminen aloitetaan taas köyhistä ja kurjista...


Kreikkalaisilla on vielä toistaiseksi huonommin rieskat uunissa kuin meillä suomalaisilla. Kun valtio lainailee ja takailee, huono piirtäjä intrigööri lainaa tähän postaukseen (taas) muutaman oikean pilakuvan Kreikasta ja eurokriisistä. 

Seuraillaan asioita, jos jaksetaan. Jos ei jakseta seurata, kyllä ne poliitikkojen päätökset aikanaan jokainen tiliotteellaan huomaa. Ehkäpä Euroopan Keskuspankin valuuttasinko tai bazooka meidät vielä pelastaa? Rapakon takana semmoista taalasinkoa ainakin käytetään ja osataan käyttää. 

USA saa lainaa yhä vain paljon halvemmalla kuin EU ja miten paljon vain ja mikä hauskinta, inflaatio nakertaa korot pois ja syö pääomiakin. Meillä Euroopassa vain torjutaan tiukasti inflaatiota ja maksetaan hurjia, jopa 7 prossan valtionlainojen korkoja. 


Peluripankeilla on kyllä alati hullut päivät: Rahaa saa olemattomalla korolla miten paljon vain, eikä painokoneita tarvitse enää pyörittää. Sillä lailla!

Kun mikään ei riitä:
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/02/29/joko-taas-suomi-sokkona-uusiin-miljardivastuisiin/201224137/170
* * *

27.2.2012

Kunnissa it-sotku

Onkohan kuumana kuplivassa kuntakeskustelussa muistettu vielä kaikkia käytännön asioita, kuten kuntien keskinäistä ja eri valtion toimijoiden tietojärjestelmien yhteensovittamista? 


Yksittäisissä kunnissa ja kaupunkikunnissa saattaa olla monia ja jopa kymmeniä erilaisia hallinnon tietojärjestelmiä, mitkä eivät toimi yhteen edes saman  kunnan sisällä. It-systeemien yhteensopivuus vaikkapa saman maakunnan kuntien tai valtion  viranomaisten välillä lienee vain osittaista ja satunnaista. 


Suomen yli 330 kunnassa on satoja ja tuhansia erilaisia, eri aikoina hankittuja tietojärjestelmiä, mitkä eivät soi yhteen, eivätkä mitenkään voi seurata hallintorajojen uudistuksia. Kuntien nimellisiä rajoja voidaan poistella ja rakentaa yhä vain uusia virityksiä, kuten jotain pitäjäpohjaista leikkidemokratiaa. Mutta miten voidaan taata tiedon saumaton kulku ja niin muodoin uudistusten toimivuus? Ei mitenkään.


Isoilla it-firmoilla on taas tiedossa paljon töitä. Ei tartte arvailla, maksaako tietojärjestelmien uusiminen ja yhteensovittaminen paljon. No ei, vaan se maksaa älyttömän paljon! Ja saadaanko hirveillä kustannuksilla aikaan toimivia ratkaisuja. No ei saada, eikä vielä toisellakaan kerralla.


Köyhimpien suomalaisten oman KGB:n tai Isoveljen kannalta on keskeistä kelan, työkkärin ja kuntasossun systeemien yhteensopivuus. Se puoli saattaa jopa olla pitkän viilaamisen jäljiltä kohtuullisessa kunnossa.  Köyhät ovatkin valtiovallan ja kuntien erityisessä tarkkailussa. 


Lisäksi uusissa suurkunnissa olisi sovitettava yhteen kymmenittäin muita järjestelmiä. Kuntien olisi kyettävä sujuvaan yhteistoimintaan myös kaikkia elyjen, avien ja muiden helyjen, kilujen ja kalujen kanssa.

***
Oma iso lukunsa on terveyden- ja sairaanhoito, johon sotkeutuu kiinteästi myös sossupuoli. Siinä tietojärjestelmien viidakossa Tarzankin tarvitsisi norsulauman apua tai isointa mahdollista caterpillaria.


Viime syksynä tuli voimaan "laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta". Lain on tarkoitus tehostaa julkishallinnon toimintaa, parantaa palveluja ja niiden saatavuutta, ohjata julkishallinnon tietohallintoa, sekä edistää tietojärjestelmien yhteentoimivuutta ja varmuutta.


Uuden lain pitäisi olla kattava ulottuen valtion virastoista ja laitoksista tuomioistuimiin ja lainkäyttöelimiin, sekä julkishallinnon yhteisöihin ja säätiöihin. Osa valtion toiminnoista on rajattu lain ulkopuolelle, kuten esimerkiksi presidentin kanslia, eduskunta virastoineen ja Suomen Pankki. Myös mm. työeläkeyhtiöt on rajattu tästä laista ulos.


Lain määritelmissä mennäänkin jo byrokratiusten kapulakieleen, missä puhutaan tietohallinnosta, tietojärjestelmistä, tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurista ja yhteentoimivuudesta. Valtio haluaa luoda julkishallintoon tietohallinnon standartin.


Jotta homma pysyisi hanskassa, (nyt naurattaa), "julkisen hallinnon tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseksi valtiovarainministeriön yhteydessä toimii julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA)". Tämä neuvottelukunta on valtion viranomaisten, kelan ja kuntaviranomaisten pysyvä yhteistyö- ja neuvotteluelin. Neuvottelukunta on asetetettu kolmeksi vuodeksi kerrallaan.


Intrigööri ei ole satunnaisena tarkastelijana tämänkään alan asiantuntija, mutta uskaltaa jo kuvitella, miten byrokraatit kälättävät kutsuttujen "asiantuntijoiden" kanssa loputtomasti tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurista, tietojärjestelmähankkeiden hallinnoinnista ja yhteensovittamisesta eri aikarajojen puitteissa, sekä organisaatioita ohjaavista sidosarkkitehtuureista eri kohdealueiden välillä, jne, jms...

***
Kokoomuksen tulevaa kuntakatastrofia edeltäneen kepun Paras-tunaroinnin yhteydessä määriteltiin jo kolmisen vuotta sitten, että valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittämisellä on kiire. Silloin haluttiin, että tavoitteelle pitää toteuttaa viranomaisten yhteiset menetelmät ja standartit "riittävin taloudellisin resurssein". 


Ja silloin eduskunnassa kai luultiin, jos joku oikeastaan huomasi koko asiaa, että nyt on tämäkin homma hanskassa. Huh huijjaa, mennäänpä jo eduskunnan kuppilaan jatkamaan jostakin mukavammasta aiheesta. Tai päivätorkuille.


Mutta muistammehan kaikki kolme vuotta sitten julistetun eduskunnan uljaan tavoitteen, jos muistamme: "Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tulee jatkossa yhä voimallisemmin paneutua kuntien tuottavuutta nostaviin toimiin ja erityisesti tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen."


Intrigöörin mielestä nyt väkisin runnattavassa kuntaremontissa mennään monilta osin perä edellä petäjään. Säästöjä syntyy, jos on syntyäkseen, vasta joskus ensi vuosikymmenellä. Kustannuksia kyllä syntyy, se on saletti. 


Valtion ja kuntien on revittävä säästönsä ja pakolliset lisätulonsa aina vain siltä samalta työssä käyvältä keskiluokalta, mikä pitää maata pystyssä. Säästöjä kiskotaan tietysti myös köyhiltä ja kurjilta, joiden täytyy vain lohduttautua niin, että maailmasta löytyy toistaiseksi monta kolkkaa, missä asiat ovat vielä huonommin kuin meillä. Afrikasta niitä ainakin löytyy ja ehkä vielä joistakin Aasian takapajuloista.


Suomessa ei kaivata pelkkää kuntaremonttia. Remontti olisi tehtävä koko julkishallinnossa ja sen kulurakenteessa. Olisi keskityttävä kaikkien kannalta tärkeimpien toimintojen turvaamiseen ja ylläpitämiseen. Talouskasvu ehkä pelastaa meidät tai sitten ei. Ainakaan jatkuvaa talouskasvua ei ole odotettavissa, joten päättäjiltä kaivataan tiukkaa osaamista ja yhteistyötä maan edun nimissä, eikä vain poliittista peliä, kähmyilyä ja pikkuasioista riitelyä.


Suomi on pieni ja kylmä maa Euroopan ylänurkassa ja siksi jää. Euroopan ydin ja USA on meistä kaukana, mutta Venäjä on meitä lähellä! 

Se on kovaa peliä, kun julkishallinto tehostaa toimintaansa. Kun yhdessä kohti säästää, toisessa paikassa kulut voivat kasvaa. Miksi Suomesta on tehty pieni byrokratian suurvalta?


http://www.itviikko.fi/uutiset/2012/02/24/piilotuet-kiusaavat-valtion-it-hankintoja/201223945/7


* * *

25.2.2012

Budjetin tekijät Proraan!

Riittäisikö 4,5 kilometrin pituinen
Proran lomahotelli  kooltaan
poliitikojen hoitopaikaksi?
Elämme kohtalokkaita aikoja. Tai sitten emme. Kuitenkin meillä taviksilla on odotettavissa nälkää, hikeä ja kyyneleitä. Jyrki Kataisen johtama valtioneuvoston orkesteri aloittaa ensi kuussa repiä auki valtion budjettia säästöjen takia. 


"Säästöiltä emme voi välttyä", sanoo myös EKP:n valtaherra Mario Draghi.


Tapahtuukohan hallituksemme rankka säästötyö eli budjettiruhon viipalointi ehkä sähkösahoja, puukkoja ja kirveitä käyttäen ison lihapölkyn päällä Säätytalolla, Sibeliuksen ja Wagnerin sävelten siivittämänä?


Suomen valtion budjetista, siis vuosibudjetista, on nirhattava pois miljarditolkulla. Olemmehan M.Vanhasen & M. Kiviniemen kepuhallituksen, sekä J. Kataisen kokoomushallituksen aikoina tottuneet siihen, etteivät miljardit paljon paina, kun niitä heivataan eri muodoissa menemään pitkin eteläisempää Eurooppaa.


Miljardit ovat kevyttä kamaa, kun ne vilisevät poliitikkojen puheissa, mutta valitettavasti niitä summia laitetaan paperillekin ja väännetään nimiä vekseleihin. Eipä silti, että se enää haittaisi, koska turha niitä vastuita on jarrutella. Suomellehan käy kaikki, mitä Brysselin taivaasta käsketään. Olemme samassa veneessä kaikkien muiden euroalueen pienten maiden kanssa. Paatista ei kukaan uskalla loikata pois hyiseen veteen. 


Lohduttavaa on vain se, että emme voine valtiona enää taata yhtään enempää, sillä silloin luottoluokittajat puuttuvat peliin. Ja IMF.


Törmäämme noihin valtaviin miljardiluokan vajeisiin heti, kun puhutaan valtion kotimaisista menoista. Miljardi euroahan on melkein kuusi miljardia mummoa eli Suomen muinaista markkaa. Seteleitä pinoten yhdestä miljardista eurosta saisi kilometrin korkuisen tornin, jos muistan oikein.


On tietysti väärin, että poliitikkojen, heidän häntyreidensä ja lobbarigestapon annetaan päättää noin suurista rahoista. Olisihan meillä parempiakin vaihtoehtoja järkevien säästöjen laatimiseksi. Voisimme käyttää asiantuntijoita, riippumattomia järki-ihmisiä? Ai niin, mutta eihän sellaisia kytkyjä vailla olevia asiantuntijoita löydä mistään. "Riippumaton"  tiedeyhteisökin on täysin riippuvainen rahoittajistaan, jotka ovat kotoisin joko talouselämästä  tai politiikasta. Että se siitä.


Intrigööri arvostaa suuresti insinööritieteitä ja on sitä mieltä, että insinöörit kyllä pelastaisivat maailman ja vieläpä nopeasti, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Sekin on pelkkää toiveunta, sillä juonittelevat poliitikot ja keinottelevat pankkiirit ovat jo saaneet koko maailman sekaisin. Siis sekaisin oikeiden ihmisten kannalta, sen 99 prosentin kannalta, joiden parhaaksi politiikan ja talouselämän pitäisi toimia. Niin pitäisi.


Proran kokonaisuus on suuri, että
sitä vaikea kuvata edes ilmasta.
Poliitikot hoitoon Rügeniin


Jos intrigööri pääsisi edes hetkeksi Euroopan tiktaattoriksi, hän sulkisi poliitikkojen ja pankkiirien, sekä pääbyrokraattien hunniarmeijan toistaiseksi johonkin sopivaan hoitolaitokseen. Uudelleenkasvatus olisi todella tarpeen, käyttörahaa voisi jäädä satanen kuussa per lärvi. Sekin se olisi reilusti enemmän kuin on monilla köyhillä laitoshoidokeilla Suomessa.


Mutta mistäpä saataisiin kyllin suuri ja turvallinen hoitolaitos? Sellaista ei ole, joten se pitäisi rakentaa. Ihan kokonaan poliitikkojen, pankkiirien ja byrokraattien hoitolaitosta ei tarvitsisi pystyttää, sillä hyvät pohjat ovat jo valmiina ja vieläpä hienossa lomaparatiisissa, Saksan suurimmalla saarella Rügenissä, melkeinpä Euroopan ytimessä!


Rügenin Prorassa on 4,5 kilometrin pituinen lomahotelli, mikä kertaalleen jo melkein valmistui vuonna 1938 erään silloisen maailmanherruuspuolueen lomahotelliksi erään sutiviiksisen mielipuolen hallinnon aikana. Sotimisen takia hanke jäi vähän kesken.


Hitlerin unelma, natsikansan lomahotelli jäi sotien jälkeen harppisaksan puolelle ja toverihallinto yritti turhaan räjäytellä hirmuista betonimuuria hajalle. Rügenin lomakeskus on siis lujaa ja tekoa ja em. tarkoitukseen riittävän suuri, jotta sinne voitaisiin koota tarpeelliseksi ajaksi asianmukaiseen hoitoon koko Euroopan paha kolminaisuus, johtavat poliitikot, pahimmat pankkiirit ja pääbyrokraatit. Loput heistä laitettaisiin vain tehostettuun tarkkailuun.


Valtavan kokoinen rakennuskompleksi kaipaisi tietty enemmän kuin pintaremonttia, mutta siinäpähän olisi vähäksi aikaa töitä mm. puolalaisille raksamiehille. No joo, pitää sitä olla edes mukavia päiväunia, että jaksaa...


Prorasta:  http://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%BCgen


Video kopterista:  http://www.youtube.com/watch?v=aikgXNT5YUI&feature=related

Lisäys: Proraan pääsee pian oikeasti lomailemaan?

***

Insinöörien budjettiehdotus


Tekniikka ja Talous -lehti julkaisi reilu viikko sitten oman ehdotuksensa Suomen valtion budjetin tasapainottamiseksi. Ehdotus taisi jäädä aika vähälle huomiolle, vaikka se osoittaa ainakin sen, että kaikki tarvittava voidaan tehdä ilman, että kenenkään tarvitsisi vaipua oikeasti epätoivoon.


Budjetin leikkely joudutaan pakosti tekemään ja mitä kauemmin sitä vitkutellaan, sitä enemmän sakset viuhuvat ja punakynät raapivat. Elämmehän roimasti yli varojemme ja verojemme. Kuinka sitten insinöörit tasapainottaisivat  budjetin? Kuulema viileän, kokonaisvaltaisen ja yhteistä etua korostavan harkinnan avulla.


Seitsemän miljardin vaje valtion budjetissa on älyttömän suuri ja sellaisen kuprun paikkaaminen koskettaa pakosti kaikkia. Vaje on asukasta kohti semmoiset 1300 euroa jokaista kansalaista kohti. Rikkaat ja köyhät, lapset ja vanhat mukaan lukien, menoja pitäisi reivata alaspäin reilun satkun verran per nenä kuukaudessa.


Tämä tuntuu äkisti kovalta tavoitteelta, mutta muistammehan, jos muistamme, että valtion menoja on kasvatettu (siis kasvatettu!) oikein rutkasti viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Jos palaisimme rahassa takaisin johonkin vuoden 2005 tasolle, ei se ehkä tuntuisi niin pahalta vai oliko silloin nälkävuosi?


http://www.tekniikkatalous.fi/talous/article779268.ece?articlepage=2


* * *
Ps. Lauantaiaamun uutisissa kerrotaan, että keskustan gallupnousu olisi Väyrysen hyvän pressakampanjan ansiota. Eikä ole. Kepun kannatus nousee kokoomuksen ansiosta, nimittäin kokoomuksen vänkäämän kuntaremontin takia.

Kunnat ja kuntien hallinto ovat kepun vahvaa aluetta. Kepulaiset säikähtivät ja vanha mukava maalaisliitto kutsuu taas tuohitorvella lapsiaan perunakuopista, olipa tuon puolueen johdossa kuka vain.


***

23.2.2012

Göbbels uutisia

Intrigööriltä on taas kerran mennyt poliitikkojen puuhasteluja seuratessa ihmetyksen sormi kummastuksen korvaan. Mutta ei auta, pitää ihmetellä lisää tai lopettaa tämäkin vähäinen blogikirjoittelu. Jos kovin monet blogeja sun muita nettiin kirjoittelevat lopettaisivat, se olisi voitto poliittiselle eliitille ja sen päivittäiselle Göbbels -uutisoinnille eri välineissä.


Tänä aamuna, kun kirjoitin tästä ensiäksyn version, nimitin p-eliitin julkisuuslinjan mielessäni göbbelismiksi. Innoittajana oli myös tämä kansankomissaari Rehn, jonka Soini risti Bobrikoviksi. Rehn lateli kyllä mantrojaan illalla aika elähtäneen oloisena. Ehkä se ottaa vähän koville joskus?


Onneksi meillä useimmilla toimii automaattinen kansalaisen tietoturva, G- eli Göbbels-suodatin! Muuta turvaa tässä ei paljon olekaan. Kauhistuttaa ajatellakin, että joutuisimme nykyisten poliittisten johtajiamme aikana todella pahaan liriin, samaisten politrukkien omien toimien takia. Kansan syyksi sekin tietysti pantaisiin ja vastuuttomien persujen, jotka eivät ymmärrä sitä autuutta, että Suomi sidottava ankkurikettingillä uppoavaan EU:n romuristeilijään. 


Kansalaisten oma aktivismi luo koko ajan parempaa palomuuria politiikan ja talouselämän göbbelsien suoltamia haittaohjelmia, uutisviruksia ja mielipidematoja vastaan. Kaikki ei mene enää läpi,  poliitikkoja ei uskota. Ei poliitikkoihin ole mitään syytä uskoakaan. Puolueet ja niiden naruja pitelevät taustaryhmät ajavat alati vain omia etujaan. Puoluevalta, ylimielisyys ja suuruudenhulluus vievät Suomen turmioon.


Viime keväistä persujen jytkyäkin ihmetellään yhä ja sitä yritetään kaikin tavoin tehdä tyhjäksi. Tämä, jos mikä, on selkeä osoitus vanhojen puolueiden ylimielisyydestä ja päättäjien  arkielämästä vieraantumisesta. Väärin äänestävän kansahan pitäisi olla politiikan palvelija, eikä päinvastoin? Vai miten se oikein meni?

***

Suomessa keskustelu visahtaa helposti pikkuasioihin, kuten vain hyvin harvoja koskettaviin sukupuolineutraaleihin avioliittoihin. Yleisen keskustelun perusteella uroksetkin synnyttävät nykyisin vilkkaasti, vai mitä ne oli. Homostelu on oikein suositeltava harrastus päiväkodista ja viimeistään  peruskoulusta lähtien. 


Pienet lapset ovatkin aina olleet kaikenlaisten Isä Aurinkoisten erityisessä suosiossa ja ohjauksessa. Onneksi oma terve luonto suojaa pikkuisia pahimmilta älyttömyyksiltä!


Yleisestä julkis- ja nettikeskustelusta voisi päätellä, että vähintään joka neljäs suomalainen on hirveä rasisti, homofoobikko, vihakirjoittaja tai mielipuolisten murhaajien ystävä ja tukija. Moottorisahafemakoilta löytyisi muitakin kivoja määritteitä, tiedoksi vain kaikille uutterille vihakirjoitusten laatijoille!


On politiikan göbbelsien edun mukaista, että keskustelua viedään sivupoluille siitä, mikä olisi  tärkeää. Melko merkityksettömät pressanvaalitkin nousivat kuumaksi mediajytinäksi, vaikka   lopputuloskin oli pitkään selvä. Viihde marssii aina asioiden yli, niin se kai pitää ollakin.  Ruotsin prinsessan synnytystäkin seuratiin tänä aamuna kuin urheilusuoritusta. Onnea vain terveestä vauvasta!


Sinipunavetoinen kuuden puolueen hallituksemme tekee mitä haluaa tai mitä sen veturit haluavat. Suomi on jo sidottu natopiikkilangalla Euroopan ja samalla koko maailman vampyyripankkiirien ja suursijoittajien pelastamiseen. Maata murjotaan sisältä päin parhaaseen mahdolliseen eurovelkakuntoon niin, etteivät loistavat toverit ja valtiaat Brysselissä ja Strassburgissa pääse nälvimään. Suomihan on aina siellä euroytimen oven poskessa vonkaamassa nyökyttelyjä euroluokan AAA-priimuksena.


Suomi osallistuu europankkiirien ja globaalien suursijoittajien tukitoimien myötä toisten pienten maiden kansalaisten kurjistamiseen ja kansanvallan alistamiseen. Euroopan maissa, myös meillä, demokratia oli lopulta suurenmoinen saavutus. Kohtuullisesti toimivaan demokratiaan päästiin vasta sukupolvi tai pari sitten suurella tuskalla ja sotimisten jälkeen. 


Pitkään demokratia toimikin aika hyvin, kunnes rohmupoliitikot tajusivat, että hei, oottekos huomannu, että se ehdoton valta onkin meillä, eikä kansalaisilla.  Demokratia on savuverho, jonka takana päättäjät päättävät omat päätöksensä. Mikä parasta, vastuuta ja velvotteita poliitikoilla ei konsaan ole. On vain oma hyvin pehmustettu tulevaisuus.

***

Eurostoliiton talouskuri polkee vanhaa demokratiaa kuin natsivallan rautasaapas tai entisten kommunistimaiden kalterit ja keskitysleirit. Nyt nähty on vasta alkua. Urpilainenkin pakotti Venizelosin allekirjoittamaan niin hämärän takuus-sopimuksen, että se piti tehdä jossain piilon vieressä, eikä sopimusta saa ikinä näyttää kenellekään. Muuten kai Evangelos-parka teilattaisiin heti Ateenan torilla?


Kreikassa päätettiin kai eilen tehdä ihan outo ja surullinen päänavaus, kun jo maksettuja palkkoja peritään takaisin yli 60.000 virkamieheltä? Esimerkin vuoksi voisi mainita, ettei yhdeltäkään Kreikan tai muiden kriisimaiden ongelmista hyötyneeltä pankkiirilta ei ole peritty bonuksia takaisin. Eikä peritä tai ei ainakaan saada.


Suomen pakonomainen osallistuminen kaikkiin euron pelastustoimiin on poliittisten johtajiamme göbbelismin mukaan pienin paha kaikista huonoista vaihtoehdoista. Mistä he sen tietävät, kun muita vaihtoehtoja ei ole otettu edes harkintaan? Kaikki muut vaihtoehdot on vahvasti tyrmätty, koska hallitus jyrää enemmistönsä turvin eduskunnassa.  


Oppositio voi vain esittää avutonta harrastajateatteria välihuudoin ja -kysymyksin. Eurovastuun kantamisen hurmiossa itsenäisen Suomen valtion tulevaisuudelta on käytännössä otettu pohja pois. Olemme jo nyt toisten armoilla. 


Toki Suomen valtion omaa velkaantumista pitää  jarruttaa ja tehdä vihdoinkin oikeita päätöksiä. Silti monia suurimpia "automaattisia" valtion menoja ei pureta. Esimerkiksi kalliita kiintiöpakolaisia otetaan kuin ennenkin, vuodesta toiseen. Kehitysapu jatkuu korkealla tasolla, kuten aina tähänkin asti, vaikka pääosa niistäkin rahoista menee harakoille. Hirmuisesta tukiviidakosta ei karsita edes pahimpia turhakkeita, jne...

***

Itsenäisten valtioiden oma päätösvalta pienenee Euroopassa kuin se kuuluisa pyy maailmanloppua kohti. Lopputulos on liittovaltion tai sitä vastaavan hallinnon sanelu ja pulinat pois. Syön piponi, jos euron "vakausinstrumenteille" Suomestakin annetut ja vielä annettavat takaukset eivät vielä paukahtele maksuun.  Miten niistä valtavista vastuista sitten selvitään ja mitä nämä "vastuulliset" poliitikkomme tekevät, jää nähtäväksi. Tai ehkei niitä poliitikkoja jääkään yhtään nähtäväksi, heille tulee ehkä muita kiireitä?  Huuto ja älämölö ainakin tulee olemaan vielä hurjempaa kuin nyt Välimeren maissa?


Takausten ja vastuiden määrä euroliitossa vain kasvaa, koska bittirahan valtaherroille ei mikään riitä. Eurotähdet eli euromaat vain pyörivät ympyrää Straussin valssin tahdissa niin kauan kuin ne näkymättömät naamat,  (ei se vanha väsynyt markkinoiden näkymätön käsi), tahtipuikkoa heiluttavat.


Kreikka on jo pari vuotta ollut aikuisten oikeasti velkajärjestelyssä, kuten pian myös Irlanti ja Portugali. Sitähän ei voi ääneen sanoa, etteivät valtionlainoille luottotappioiden varalta otettujen luottoriskijohdannaissopimukset (CDS) laukea. Epävarmuustekijöitä on vaikka kuinka ja silti euroherrat, suomalaisetkin, puhuvat jo röyhkeästi ääneen Kreikan kolmannesta tukipaketista. Vakausvälineiden lisätakaukset ovat tietysti jo itsestään selviä. Vai ovatko, onko niin ihan pakko olla?


Islantilaisia pitää minunkin ihailla. Islanti näyttää hienoa esimerkkiä oikeasta kansalaisten yhteiskunnasta, demokratiasta. Jos vastuuttomat pankit pelaavat vastuuttomien poliitikkojen siunauksella överiksi, ei niitä kupruja voi kansalla maksattaa. Se ei olisi moraalisesti, eikä laillisesti oikein. Islannin tapauksessa velkojen maksattaminen olisikin ollut mahdotonta. Yhtä mahdotonta velkojen maksu normaaleilla konsteilla on myös useimmissa euroalueen maissa.


Ajattelin koota tähän lopuksi muutamia tuoreimpia göbbels-uutisia, hämäyksiä ja valheita, mutta olkoon tällä kertaa. Siellähän niitä on, sopulimediassa ja kaikilla meillä uutisten kuluttajilla alkaa olla aika herkkä göbbels-tutka.



* * *

20.2.2012

Maassamuuttoa lisättävä!

Maaseudun taajamissa on tilaa.
Helsingin seudun tai "metropolialueen" näkökulmasta kehä kolmosen takana asuu enimmäkseen vain maalaisia, joista ei tarvitse hirveesti välittää. Elätettäviä ne ovat enimmäkseen semmoiset juntit, siellä jossain pikkukylissään, Cityn ja hiihtolomatunturien välisessä karmeessa pöpelikössä.

Saisivat mokomat maalaiset niellä kuntauudistuksenkin kakistelematta. Eikä niitäkään sotilaitakaan tarvita enää kuin pääkaupunkiseutua ja merenrantahuviloita suojaamaan.


Liikenne- ja viestintäministeriön mahtimamselleista se toinen, asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd) lausui tuossa justiinsa julki huolensa siitä, että viime vuosina on rakennettu häpeällisen vähän valtion tukemaa asuntotuotantoa. Hän tarkoitti tietysti vuokra-asuntotuotantoa, mikä ei nykyisellä vauhdilla koskaan ehdi helpottaa pääkaupunkiseudun ankeaa asuntotilannetta. Vuokra-asuntoja kun poistuukin kaiken aikaa, niitä myydään ja pahimpia rytöjä puretaan pois uusien kovan rahan talojen tieltä.


Ministeri Kiurun sydämen asia on kuulema nyt asuinalueiden eriytymisen, segregaation torjunta. Torjunta pitäisi aloittaa jo uusia asuinalueita suunniteltaessa. Sehän on hienosti ajateltu. Tavisten tavalla tavallisesti ajateltuna tärkein pysyväisongelma Helsingin seudulla on paha pula vuokra-asunnoista. Työpaikkoja erilaisissa suoritusportaan tehtävissä olisi ja lisää syntyisi, jos sopivaa työvoimaa olisi tarjolla. Myönteisen kehityksen pahin  este on aina vain puute vuokra-asunnoista ja asumisen häijy hinta.

Paluumuutto maalle

Intrigööri ehdottaakin maassamuuton suosimista osaratkaisuna Helsingin seudun ja maan muiden kasvukeskusten asuntopulaan. Oikeastaan voisi väljästi puhua paluumuutosta maalle, koska sieltä landellahan ovat kaikkien sukujuuret. Kun maaseudulle nähtävästi jää lähivuosina vain EU:n aikoinaan määrittelemiä seutukuntia, mitä niitä on, noin 70, asuminenkin keskittyy yhä enemmän isompiin taajamiin. Kuntauudistus tyhjää yhä lisää kirkonkyliä ja muita pikkutaajamia, sekä vanhoja savupiipputeollisuuden paikkakuntia.


Maaseudulla, aluekeskusten ulkopuolella on jo nyt runsaasti kohtuuhintaisia ja jopa halpoja vuokra-asuntoja. Pahimmissa muuttotappiokunnissa on jopa purettu vielä käyvässä kunnossa olevia vuokrataloja. Muuallakin talojen purkaminen menee harkintaan, jos vähiltä vuokralaisilta ei saada kasaan edes lämmityskuluja. Osa näistä tuhoon tuomituista taloista olisi melko helppo kunnostaa.


Tilastoja on tähän hätään mahdotonta tonkia, eikä niitä kaikkia tämmöiselle blogikirjoittajalle  annettaisi, onhan kysymys myös topsecretisti salatuista sossun tietokannoista. Kuitenkin tiedämme, että esim. pääkaupunkiseudulla asuu paljon työttömiä, työkyvyttömiä, eläkeläisiä ja muita itsestään vielä huolehtivia pienituloisia, joiden tulot eivät riitä vuokriin. Niinpä valtio ja kaupunki  maksavat heidän asuntojensa vuokrat liki kokonaan asumistuen ja toimeentulotuen muodossa. Tämän täytyy olla iso joukko.


Jos sossun maksama pikkukämppä esim. Helsingissä maksaa esim. 1000 euroa kuussa, samanlaisen tai väljemmän kämpän saa jostain maaseututaajamasta 300 - 500 eurolla kuussa. Jos sosiaalisesti tuettu helsinkiläinen pariskunta haluaisi muuttaa maalle, se asunto vapautuisi esim. muualta Suomesta kaupunkiin töihin muuttavalle nuorelle parille. 


Helsinki tai joku muu suuri keskuskunta voittaisi saadessaan uusia toimeliaita ja pääosin itse maksavia asukkaita, sekä verotuloja. Takaperälän tai jokin muu kunta voittaisi saadessaan vielä topakassa kunnossa olevia uusia asukkaita, jotka ainakin tukisivat kylän kauppojen ja palvelupisteiden säilymistä. Köyhä ostaa ruokaa melkein siinä missä tavan työläinenkin. Kyllä köyhät vähän verojakin maksavat.


Intrigööri tietää, että köyhien stadilaisten, jonkin sortin "rupusakin" muutto johonkin pikkukuntaan olisi kunnanisille kauhistus, koska tulijat tarvitsisivat myös toimeentulotukea. Seuraavaksi pelättäisiin sairauskuluja. Takaperälän sosiaalijohtaja säntäisi heti kunnanjohtajan tykö selittämään, että "nyt ne röyhkeät hesalaiset poliitikot vielä oksentavat sosiaalitapauksetkin tänne maaseudun riesaksi."


Tiedämmehän kaikki, että pienten kuntien talous on todella kiikun ja kaakun. Yksikin vaativaa erikoissairaanhoitoa vaativa ihminen voi suistaa minikunnan talouden raiteiltaan. Saman tempun tekisivät muutamat uudet toimeentulotuen tarvitsijat.

Maalle muuttoa tuettava


Suomalaista maassamuuttoa pitäisi rahallisesti tukea samaan tapaan kuin maahanmuuttajienkin kotouttamista. Siitähän on kokemuksia jo pitkältä ajalta. Maassamuuttajien tukeen voisivat osallistua määräaikaisesti myös lähtökunnat, koska se olisi niille edullista. Montakohan kallista vuokrakämppää suuren kaupungin sosiaalitoimi maksaa kokonaan, varmasti hyvin monta. Paljonko tyhjiä tai tyhjeneviä vuokrakämppiä on pikkukylien rasitteina, niitä on paljon.


Tämä on yhä vain näppituntumaa, mutta moni työelämän oravanpyörästä tipahtanut haaveilee elämästä puhtaassa ja väljässä maaseudun miljöössä, jossa voisi onnistua harrastamaankin monia uusia asioita, kuka ties voisi tehdä jotain hyödyllistä. Köyhällä maalle muutto jääkin haaveeksi, ellei sitä helpoteta. Ketään ei tietenkään pitäisi pakottaa muuttamaan, mutta moni lähtisi pois ruuhkista, jos voisi. Köyhät käyttävät hesalaisia hienouksiakin, oopperoita ja musiikkitaloja aika hintsusti. 


Toisaalta mikä pakko kaikkien on ahtautua sinne, missä vuokra-asuntoja kaikkein kipeimmin tarvitaan? Tämä uudistus vaatisi sekä valtion tukea että lähtö- ja tulokuntien välistä yhteistyötä, ehkä muuttajien arviointiakin. Maaseudun taajamissa ainakin liikkuminen on helppoa, bussilippujakaan ei tarvita, ellei lähde johonkin kauemmaksi.


Maalta olisi jatkuvasti tulijoita töihin ruuhka-Suomeen, koska muualla työtä on tarjolla  vähemmän. Esteenä on järkevän ja edes jotenkin sopivan hintaisen vuokra-asunnon saanti. Jos jonkinlaisen kämpän saa vuokratuksi 50 kilsan säteellä Helsingistä, se on jo hyvin. Kyllä se haittaa ainakin lyhytaikaisten töiden vastaanottamista pahan kerran. Vanhan ajan vakituisia työpaikkoja ei todellakaan riitä kaikille, jos niitä enää onkaan.


Jos Suomeen halutaan saada pääministerinkin kuuluttamaa yrittämisen pöhinää, jotain tarttee tehdä myös asuntopulan helpottamiseksi. Miksei voitaisi tarjota ruuhka-Suomen kuumimmilta työmarkkinoilta syrjäytyneille ihmisille mahdollisuutta muuttaa muualle Suomeen. Voisihan maalaistaajamiin järkätä vaikka eri tyylisiä asumisyhteisöjä. Siinä sitä olisi projekteille pohjia poikineen. Kuuluisa Paltamo-projektikin taisi työllistää siinä sivussa hyvän joukon myös  projektien ammattilaisia, hyvin palkattuja tietysti.


Pidetään "metropolissa" ja muissa kasvukeskuksissa ovet auki työhön tulijoille ja säilytetään siinä sivussa maaseutu asutettuna ja elinvoimaisena. Hei kepu ja persut! 


Rantaruotsalaiset ovat tässäkin asiassa toimineet järkevästi ja ottaneet vastaan maahanmuuttajia ainakin niihin "kasvihuonekuntiin", joissa uutta työväkeä tarvitaan. Olisi meillä Suomessa näitä omia maassamuuttajiakin, jos sellaista tervettä toimintaa tuettaisiin.


Eikä maassamuuton tukeminen olisi edes hullun kallista, kuten kaikki muuten tapaa Suomessa olla. Vai tulisiko siitä peräti massamuutto? Kaikista suomalaisista on hyvinvointimaassa pidettävä huolta parhaalla tavalla, vaikka se hyvinvointi olisi huonompaakin. Maan talouskasvulle on ainakin luotava edellytyksiä mahdollistamalla työväen tulo työpaikkojen luokse. 


Vai mitä ministeri Kiuru & Co, sopisiko tämmöinen maassamuuton tuki hallituksen ohjelmaan? Hallituskautta on tähteellä vielä kolmisen vuotta, se on pitkä aika.


* * *

19.2.2012

Pannaan pöhisten!

Valtakunnanjohtaja J. Katainen palasi tuossa Brasiliasta kovissa pöhinöissä. Jossain oman puolueensa palaverissa hän pöhisi kovasti mm. kuntauudistuksen puolesta. Jos ei uudistuksia tehdä, 15 vuoden kuluttua Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio, sanoi hän.

Tämä on paha pettymys, sillä vasta vajaat vuosi sitten eduskuntavaalien tohinoissa valtakunnanpuolue lupaili meille matkaa menneisyyden painolasteista vapaaseen paremminvointivaltioon. Ehkäpä olemme todellakin matkalla voimaan porukalla paremmin? 

Voi olla, että intrigööri on liian pessimistinen ja näkemyksiltään rajoittunut äijä? Sanottiinhan keskitysleirilläkin ihmisparoille, että nyt ollaan menossa porukalla suihkuun ja silleesti kotoutumaan leirielämään.

JK totesi, että ainakin Ruotsissa on menossa kova tekemisen meininki eli huiske tai pöhinä. Meidän Suomessa pitäisi löytää samanlaiset pöhinät pärjätäksemme tässä pahassa maailmassa. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta talouskasvua ei tule pöhinöimällä, eikä se enää koskaan tule olemaan automaatti, mikä syö politiikan virheliikkeet kuin inflaatio köyhän asuntovelat joskus 70-luvulla.

Tavistasolta asioita tarkastellessa on kyllä myönnettävä, että ruotsalaiset ovat hoitaneet asiansa useimmiten suomalaisia paremmin. Ruotsalaisilla on siis keskimäärin viisaammat päättäjät kuin meillä Suomessa. Ruotsalaisilla on hyvä herraonni. Meillä tsuhnilla on kyllä paljon herroja, mutta ei onnea, eikä kohta isänmaata, vaan Euroopan liitto-, velka-  ja pankkivaltion ainaisjäsenyys.

On ikävää usein moitiskella valtakunnanjohtajaa, mutta ketä muutakaan tässä arvostelisi maassa viime aikoina tehdystä politiikasta. Intrigöörillä on vain sellainen pöhinä, että meitä taviksia aina vain viedään ja pahan kerran. Kuntaliitoksilla voisi varmaankin olla paljonkin myönteistä annettavaa tulevaisuudessa, jos ne liitokset tehtäisiin harkiten ja järkevästi.

***
Meillä ei ole kohta enää varuskuntia, eikä maalaiskuntia, on vain herrojen hyväveli-kuppikuntia. Pakkonaitetuissa kunnissa hallinto ja palvelutkin voitaisiin kai tuottaa keskitetysti. Paikallista byrokatiaa vähentämällä aluekokonaisuudet olisivat paremmin hanskassa tai ministeriöiden peukalon alla. 

Maahanmuuttajat rientävät innoissaan auttamaan vanhustemme hoidossa suurissa laitoksissa, kunnes he törmäävät pienine palkkoineen maan huimaan kustannustasoon ja työn raskauteen. Sillä aikaa kotikutoiset pitkä-pätkä-työttömät ahertavat iloisina velvoitetöissään tai puuhastelukursseilla...

Ikävä kyllä kuntien hallinnossa ja vakituisessa henkilöstössä ei säästetä yhtään mitään tai säästetään vasta sitten, kun viranhaltijat joskus eläköityvät. Kiireellä ja piankin pakottamalla runnatusta kuntauudistuksesta tulee kaikkien aikojen pahin susi. Toivottavasti se rytäkkä edes kaataa kokoomuksen veturoiman hallituksen, joka puksuttaa kuin pikkulasten kuusiosainen puujuna. Ero on siinä, että kakrut leikkivät, mutta nämä hallituspellet ovat tosissaan, suurenmoisia ideoita säkenöiden.

Varuskuntauudistuksesta en sano nyt mittään, vaikka meidän itäsuomalaisten viimeisen maavoimien varuskunnan, Kontiorannan prikaatin lopettaminen tuntuu pahalta. Sotilaat ovat tehneet säästöratkaisunsa, tietysti poliitikkojen pakottamina, Mitäpä sitä enää siviilinä sormittelemaan. Säästää kai pitää, edes jossakin.

Suomi heikentää puolustuskykyään, mutta maailmassa on paljon pahoja merkkejä suursodan puhkeamisesta Lähi-Idässä. Puolustusministerikin kävi käymässä yrmyn näköisenä Moskovassa, juuri muuta emme siitä reissusta tiedä. Vanhaa mukavaa yya-sopimusta on toki hyvää pitää työkalupakissa. Onhan siellä pakissa se natokin.

* * *
Päivän velkauutisissa kerrotaan, että Italian valtionvelka kasvoi viime vuonna 55 miljardilla eurolla ja oli vuoden lopussa melkein 1900 miljardia euroa. Kreikkaa on nyt EU:n toimesta vastuullisesti pelastettu pari vuotta ja pelastukseen on pian käytetty saman verran bittirahaa, mitä Kreikalla oli velkaa silloin pari vuotta sitten. 

Kreikan velka on pelasteluista huolimatta vain kasvanut ja reilusti. Kreikalla on nyt velkaa entisen 300 miljardin sijasta 370 miljardia, sekä 20 miljardia takausvastuita.
Sillä lailla!

Kreikkaa lainoittaneet pankit ovat tähän asti saaneet pääomien lyhennykset ja korot täysinä. Pelastajien eli euroliiton jäsenmaiden velkataakka ja takausvastuut ovat kasvaneet saman verran, mitä Kreikkaa (eli pankkeja) on pelastettu.

Satoja miljardeja velkaa ja vastuita on Kreikan pelastamisen nimissä kasattu euromaille, kuten Suomelle.  Kysymyksessä lie maailmanhistorian hurjin pikavippikierre. Vai mitä Katainen ja Urpilainen? Osa pelastuspakettien takauksista lankeaa maksettaviksi, se on varmaa kuin kurjan kuolema!

* * *
Koska kaikissa Suomen vaaleissa äänestäminen on niin monesti osoittautunut turhaksi ja ensi syksyn kunnallisvaalit ne vasta ovat varsinainen höynäytys, intrigööri ehdottaa, että ryhdymme vireään, mutta omarahoitteiseen ja omaehtoiseen kansalaistoimintaan.

Vanhan ajan talkoilla saamme aikaan mitä vain. Mutta kaikissa harrastuksissa on hyvä olla kunnon pelit ja vehkeet. Muuten pannu vain pihisee ja pöhisee, eikä tiputa kunnon tavaraa. Joo, joo, on sitä parempiakin harrastuksia, mutta kun Katainen sanoi, että pöhinää pitää olla.

Lisäys 19.2: On pakko lisätä seutukunnat kohtaan, missä kirjoitin mm. kuppikunnista. Suomen(kin) tuleva uusi kuntajako pohjautunee siis vanhaan, jo 90-luvulta peräisin olevan EU:n seutukuntajakoon:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_seutukunnat

* * *

18.2.2012

Suojelukiristys saapui Suomeen

Suomi saa aina vain nauttia yhä uusista kansainvälistymisen ilmiöistä. Aamun uutisissa kerrotaan, että liivijengit kiristävät suojelurahaa yrittäjiltä. Tämä meiltä vielä puuttuikin!


Jengiläiset kuulema kulkevat kertomassa yrittäjille, että heidän pitää maksaa, koska yritykset toimivat "heidän alueillaan". Tästä tulee mieleen toinen ikivanha sanonta, "La cosa nostra - meidän asiamme".  Meidän alueemme. asiamme ja reviirimme me määrittelemme itse.


Viime vuonna kerrottiin joidenkin kerjäläis- ja rosvojengien jakaneen Helsingin seudun alueita omikseen ja hätistäneen "ulkopuolisia" alan toimijoita pois väkivalloin. Monen sortin rikollisuutta pukkaa rajojen yli ja monesta suunnasta. Osataan sitä Suomessakin, mutta ihan kaiken sorttista kulttuurin rikastuttamista ei tänne kaivattaisi.


Keskusrikospoliisin edustaja kertoo liivijengeistä, ettei kiristäjille pidä maksaa, vaan asiasta pitää kertoa poliisille. Jos maksaa, kiristys ei lopu. Ei tietenkään lopu. Poliisin kertoman mukaan yhteiskunnalla on keinoja suojella ihmistä, joka kertoo rikoksesta tutkinnassa ja oikeudessa. Todistajansuojelukin on mahdollista ja se voisi tarkoittaa jopa uutta henkilöllisyyttä ja muuttoa ulkomaille. Huh heijaa!

***
Poliisi toteaa myös, ettei se halua lietsoa pelkoa. Jengiytymisen vaikutukset pitäisi ottaa huomioon mm. asumis- ja sosiaalitoiminnassa. Kovin eriarvoisia asuinalueita ei saisi synnyttää, eikä nuoriso saisi syrjäytyä.


Tässä mennäänkin ongelman ytimeen. Hyvin suuri joukko suomalaisia on jo pysyvästi syrjäytynyt. Yleensä syrjäytyminen ei ole Suomessa vielä niin perin kurjaa kuin perjantai-illan A-studion ohjelmassa monien "ihannevaltio" Eestin köyhimmistä ihmisistä. Siinä sitä on  "yövartijavaltiota" kerrakseen, kurjimpien arkielämän sossuporno ei voisi enää paljoa pahentua. Vanhemmat laitapuolen kulkijat ovat kumminkin yleensä kesynpuoleista porukkaa.


Uhkaavinta yhteiskunnan  eli meidän kaikkien tavisten kannalta on nuorison laajamittainen syrjäytyminen. Jokainen kestää aikansa sitä, että menee huonosti, eikä toivoa paremmasta ole. Samassa veneessä olevien kaverien "vertaistuki" tuo nuorelle ihmiselle turvaa pahaa ulkopuolista maailmaa kohtaan. Jengistä tulee nuoren ja vähän vanhemmankin elämän keskipiste, kun kaikkialla muualla aina vain mättää. Jossain vaiheessa nuorikin kyllästyy olemaan heittopussina.


Suomalaista yhteiskuntaa leimaa jo joidenkin päättäjienkin julkea piittaamattomuus työttömiä ja eri tavoin syrjäytyneitä kohtaan. Pitkäaikainen työttömyys ja köyhyyden tuoma syrjäytyneisyys katsotaan vain ihmisen omaksi syyksi. Vaaditaan kovempia sanktioita siitä, ettei kaikilla elämä kulje hyvin pohjustetua latua pitkin. 


Työttömyyttä ei halutakaan hoitaa. Työperäinen ja jopa humanitaarinenkin maahanmuutto nähdään helpoimpana ratkaisuna. Halutaan mennä yli siitä, mistä aita on matalin ja mennään myös. Toisaalta alistuvan halpatyövoiman houkutus on suuri.


"Ilmaista rahaa" ei kuulema pitäisi jakaa. Nuoretkin pitäisi pakottaa ja velvoittaa siihen ja tähän. Pakottamisen ja rankaisemisen sijasta tarvittaisiin kannusteita ja ja edes jotain toivoa paremmasta.


Jos te päättäjät rakennatte meille yhä enemmän eriarvoistavaa "yövartijavaltiota", huolehtikaa edes siitä, ettei kansalaisten ainoaa turvaa, poliisia heikennetä liiaksi. Suomessa vielä luotetaan oikeaan, koulutettuun poliisiin. Mätämunia löytyy kaikkialta, joku turhan ärtsy poliisikin voi olla joukossa. Vaan kyllä siinä ammatissa pinnaa kysytäänkin.


Vaikka armeijaa ajetaan alas, se ei vaikuta samalla tavalla yhteiskunnan toimivuuteen ja ihmisten perusturvallisuuteen kuin poliisi. Jos armeijaa todella tarvitaan, silloin uhka on jo totaalinen ja se kohdistuu kaikkiin.


Emme todellakaan tarvitse rikollisia ja aseistautuneita liivi- ja muita jengejä. Emme kaipaa etnisiä kaupunginosia, joihin ei palokunnallakaan ole asiaa ilman vahvaa poliisin turvaa, vesitykkejä ja panssariautoja. Ehkäpä näemme Suomessakin vielä aidoin ja vartijoin eristettyjä rikkaiden asuinalueita? Sekin olisi kansainvälistymistä, vaikkapa Sao Paolon tapaan.


Toivottavasti suojelurahojen kiristäminen on vasta pieni ilmiö, mutta se on silti pahan merkki. Saatana on saapunut Suomeen. Vai onko tänne vain tullut uusia pirulaisia?


* * *

15.2.2012

Miten käy ystävyyskuntien?

Nykyisin on trendikästä olla huolissaan, kunhan on, vaikka mistä. Erilaisia uhkakuvia hyppii silmille jokaisesta mediasta. On pahoja pandemioita, kuten tämä Euroopan velkaflunssa, sekä sodan uhkia, kuten Iranin ja Israelin välillä, sakeneva sisällissota Syyriassa, sekä ainainen talebanisota Afganistanissa ja Pakistanissa.

Uhkia kasaantuu päällemme myös ilmastonmuutoksen muodossa, milloin on pakkasta ja toisinaan hellettä. Uhkakuvat vilisevät silmissä jo tellun luonto-ohjelmissa, kun uhanalaiset lajit syövät toisiaan. Ihminenkin on uhanalainen laji. Maailmanloppu  lähestyy päivä kerrallaan, hyvä on, jos ensi jouluna pukki vielä bongataan. Ei päivää ilman uhkia, pelkoa ja kauhua.


Intrigööri on päättänyt olla tänään hyvin kovasti huolissaan siitä, miten käy jatkossa suomalaisten kukoistavan ja perinteisen kansainvälistymisen, kun meidän jokaisen asuttamia kuntia pakotetaan yhteen ja sadoista kunnista jää jäljelle ehkä vain muutamia kymmeniä.


Onko hallituksen kuntienpakottamiskommando lainkaan huomioinut sitä uhkaa, mikä kohdistuu useimpien suomalaisten kuntien vilkkaaseen ystävyyskuntatoimintaan yli maailman rajojen?


Suomalaisilla kunnilla oli vielä vuoden 2009 tilaston mukaan reilusti yli 1300 ulkomaista ystävyyskuntaa. Siis yli 1300! Jääkö kaikkien tai useimpien ystävyyssuhteiden hoitaminen kuntaromutuksen takia retuperälle? Eikö kutsuja enää satele, eikö laiteta edes ystävänpäivä- tai joulukortteja?


Jokaisen itseään arvostavan kunnan piti takavuosina hankkia itselleen ulkomainen ystävyyskunta tai useampia. Ensimmäiset kuntien väliset viralliset ystävyydet täältä maailman laidalta julistettiin sotien jälkeen 1940 -luvulla ja viimeiset vielä 2000-luvulla. 

***
Mitä meistä suomalaisista vielä ajatellaankaan ystävyyskunnissa, kaupungeissa ja kylissä, jos vierailukutsut ja valtuuskunnat eivät enää vaihdu? Yhteydenpidosta ja ystävyydestä jäävät muistuttamaan vain haalenevat matkamuistot, valokuvat ja asiakirjat.


Rupeaako jokin uusi superkunta muka huolehtimaan kaikkien siihen naitettujen pikkukuntien entisestä ystävyystoiminnasta? No eipä varmaan rupea. 


Vaivoin rakennettu kansainvälinen, avoin ja lämminsydämisen suvaitseva Suomi-brändi riutuu ja räytyy. Suomesta tulee taas tunkkainen impivaaralainen takapajula, melkein joihinkin muihin diktatoorisesti johdettuihin maihin verrattava Euroopan yrmy peränurkka puoliarktisella poronkasvatus- ja susiensuojeluvyöhykkeellä.


Vaivoin vuosikymmenien varrella viritelty ja suurta iloa osapuolille (erityisesti venäläisten kansantaiteilijaryhmien muodossa) tuottanut ystävyys- eli kummikuntatoiminta kukaties unohtuu kokonaan.


Tässäkin ystävyysasiassa jäämme pelkän kolmannen sektorin ja yksityisten kuntalaisten aktiivisuuden varaan. Julkisia avustuksia ystävyyteen lienee  enää turha ruinata. Auttaisiko siinä ehkä jokin sopiva kaupallinen kytky? Sponsorit?


Suomen kuntien virallinen ystävyystoiminta kohdistui vuosien varrella pääosin eri Euroopan maihin, naapureihimme idässä, lännessä ja etelässä. Pohjoisessa ystävyys oli viileämpää. Jonkin verran, mutta säästeliäästi ystävyyttä harjoitettiin myös rapakon yli, Yhdysvaltoihin ja Kanadaankin. Joitakin yksittäisiä ystävyyksiä rakennettiin vanhaan kehitysavun kohdemaahan  Nicaraguaan. Ihan Eteläinen Amerikka ei tainnut olla taannoin muodissa? 


Japanista ja Kiinasta löytyy useita suomalaisten kuntien ja kaupunkien ystävyyskohteita, tietty hyvinkin suuria kaupunkeja. Suurilla kaupungilla tapaa aina olla suurempia ystävyyksiä kuin pienemmillä. Parempia ne suuret ystävyydet eivät varmaankaan ole. Herrat frouvineen pääsivät kyllä topakasti pönöttämään miljoonakaupunkien ystävien keralla. 


Vaikka sadat suomalaiset kunnat ovat harrastaneet ystävyyttä yli rajojen ja ennen muuta Euroopassa, ei listaa silmäillessä tullut kuin yksi havainto kreikkalaisesta ystävyyskaupungista. Karkkilan ystävyyskaupunki näyttäisi olevan kreikkalainen Preveza. Nyt kun Kreikassa todella kaivattaisiin suomalaisiakin ystäviä, sinne menee meiltä vain tylyä viestiä, Urpilaisen vaatimuksia takuuksista. Voi sentään!


Unkarilaiset ystävyyskaupungit kilpailevat nimissä puolalaisten kanssa. Vai miltä kuulostaa Haukiputaan ystävyyskunta Skigetszentmiklós? Hausjärvi suuntautui aikoinaan lämmittämään välejä japanilaisen Naitin kanssa. Hämeenlinnassa kiinnostuttiin Msingi-wardista Tansaniassa. Inarin kiinalaiset ystävät ovat Handanissa.


Kangasala on ystävä Färsaarelaisen Edjen kanssa. Kaustinen kohdisti ystävyyttä turkkilaiseen Avanosiin. Kemi löysi kaverikseen Nacalan Mosambikista. Kiuruvesi on veljeillyt ghanalaisen Piitangan kylän kanssa. Kuopion monien ystävyyksien joukosta löytyy Douroucan kylä Burkina Fasosta. Parkano solmi 1990 suhteet Gagraan Georgiaan, vielä silloin Neuvostotasavaltaan.


Pietarsaaressa mentiin ihan amerikkalaisuuden juurille Jamestowniin. Mutta Rovaniemi solmi komiat suhteet hyvissä ajoin ennen Lordia, jo vuonna 1973, Cadillaciin USA:ssa.


Suomalaisten kuntien ja kaupunkikuntien ystävyyksien lista on pitkä. Tässä ei ole tarkoitus lainkaan väheksyä ystävyystoimintaa, mikä on  tuonut paikkakuntien poliittisille ja muille isokenkäisille piireille monia iloisia hetkiä ja elämyksiä. On surullista, jos ystävyyskuntatoiminta rapistuu, vaikka maailma käy muka yhä pienemmäksi.


Ehkäpä netti auttaa tässäkin asiassa, ettei se viimeinen viesti täältä jostakin kuuluisi: "Kuntamme on turhakkeena lopetettu. Ystävällisin yksityisin terveisin, Peräpörhölän kunnan väki!"


Kuntaliitolla on hakukone ystävyyskunnista.

***

14.2.2012

Pienyritykset tappolistalla

Kokoomuksen väkisin vänkäämässä kuntauudistuksessa joutunevat tappolistalle myös maaseudun pienet yritykset. Maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa toimii tuhansia pienyrityksiä, joille oma kunta on tärkeä tai joskus jopa ainoa työllistäjä.


Tällaisia pienyrityksiä on joka lähtöön. Kunnissa on vielä kauppiaita, ruokabaarin pitäjiä, vanhusten hoitokoteja, kodinhoidon ja siivousalojen yrittäjiä. Oma lukunsa ovat  bussi- ja taksiyrittäjät koulu- ja mummokyyteineen. Kunnista löytyy myös teknisten palvelujen tarjoajia, on koneurakoitsijoita, pieniä rakennus- ja remonttiliikkeitä. Löytyy putkipertit ja sähkösepot, sekä korjaamot.


Monille maaseudun tilallisille kunnan työt tuovat sitä välttämätöntä sivuelinkeinoa. Isolla traktorilla pyyhkäistään tiet kuntoon niin vakituisilta asukkaita kuin mökkiläisiltäkin. Paikkakunnan kaupat ostavat tilan tuotteita, kuten asukkaatkin. Maaseutuyrittäjä on aito ja varsinainen moniosaaja.


Kuntien lisäksi lopetettavat varuskunnat työllistävät ympäristönsä palvelujen tarjoajia. Tämä kaikki on loppumassa tai ainakin vahvasti supistumassa. Työpaikkoja nuorille ja kaiken ikäisille on tarjolla yhä vain vähemmän. Eläkeiät eivät käytännössä voi nousta, mutta ainakin ihmisten eläkkeet pienenevät, kun pysyväistyöttömyys iskee varhemmin.


Tiedämmehän mitä kuntapalveluille tapahtuu. Kuntakentän selkiintyessä ostajia ja asiakkaita on vähemmän, mutta kerralla on tarjolla suurempia diilejä. Isot toimijat, myös ulkomaiset, laskevat ensimmäisen ja vielä toisenkin vuoden tarjouksensa vaikka tappioksi. Halvin tarjous on usein pakko hyväksyä, vaikka hyväksyjä tietäisi, ettei se ole realistinen. 


Kun paikalliset kilpailijat ovat panneet pillit pussiin, julkisen tilaajan maksamat hinnat lähtevät loputtomaan nousukierteeseen. Kaikki maksaa kunnille yhä enemmän, eikä neuvotteluvaroja enää ole.

Neuvotella eivät voi myöskään maaseudun vähäväkiset asukkaat. Yksityisen ihmisen vielä saamat julkisen puolen palvelut on ostettava  tai otettava ainoalta tarjoajalta, jos sitäkään enää löytyy. Lääkäriin on mentävä, olipa tuo millainen keikkaratsastaja raju hyvänsä. 

***
Koulumatkat, kauppareissut ja lääkärimatkat pitenevät. Julkiset palvelupisteet harvenevat ja etääntyvät, asiointi käy hankalammaksi ja selvästi kalliimmaksi. Elämä menee kituuttamiseksi, naapuriapu olisi tarpeen.

Myymäläautokin olisi monille tervetullut palvelu, mutta sellaiset ovat harvinaisuuksia. Kirjastoauto saattaa vielä käydä tienhaarassa, mutta ihminen ei elä yksin kirjoista ja kulttuurista. Makkaraa, leipää ja piimää tarvitaan.


Entisiin kuntakeskuksiin saattaa jäädä jäljelle minimarketti ja keppanabaari. Kirkonkylät kuihtuvat, kuten taannoin ränsistyivät kylien palvelut. Isommissa kylissä saattoi vielä 80-luvun tienoilla olla tien varressa vastakkain kaksi osuustoiminnallista kauppaa ja ehkä kolmaskin yksityiskauppa. Enää ei ole yhtään puotia, ehkä löytyy se keppabaari tai -kioski. Säännölliset linja-autovuorot ovat muistoja vain, polttoainekin maksaa hunajata.


Hyvästi vain ennen niin elinvoimainen suomalainen maaseutu palveluineen! Kuntien tuhoaminen ei ainakaan suosi pientä yritystoimintaa, mitä pitäisi koko maassa vahvasti elvyttää. Pieni yritystoiminta voisi osaltaan olla Suomen kasvun moottorina, vaan taas siltä viedään kasvupohjaa alta.

Suuria ja kerralla paljon työllistäviä yrityksiä tai niiden laajennuksia ei Suomeen usein saada. Entisistäkin työllistäjistä on täysi työ pitää kiinni, etteivät ne kaikki urkenisi sinne, mistä aurinko nousee. Tänne tulijoita taitaa olla eniten sieltä suunnasta, missä pippuri kasvaa?


Odotellaan nyt tässä, millaisia terveisiä kokoomuksen kuntakantrin soittajat saavat kierrokseltaan vastaansa. Tänäänhän se pikainen kuntien kuuleminen alkaa, sieltäkin Joensuusta. Vakuuttavaltakin kuulostavaa poliittista munkkilatinaa lienee luvassa.


* * *

10.2.2012

Säästöporsastelua

Kataisen hallitus sitten aloitti säästöporsastelun. Olisihan valtion velkaantuminen saatava pysähtymään jossain järkevässä ajassa? Kukaan ei tunnu tietävän, miten se olisi mahdollista. Isokaan valtion lisävelka tai takausvastuu ei tunnu kaikkia poliitikkoja huolettavan, jos se kohdistuu euron tukitoimiin. Kumma juttu! 


Arkijärjen mukaan valtion säästöt ja rakenneremontti olisi pitänyt aloittaa jo edellisen Vanhasen/Kiviniemen hallituksen aikana. Onhan valtiolla jo pitkään ollut se "tuottavuusohjelma", mutta se oli kai hölmöläissaduista kopsittu. 


Edelliset hallitukset lisäsivät valtion menoja ja heikensivät valtion tulopohjaa, vaikka talouskriisi runteli Suomea rajusti jo vuonna 2009. Myös koko Euroopan ja Suomen omat velkaongelmat ovat olleet hyvin tiedossa ainakin kaksi vuotta. Nyt ollaan siinäkin ytimessä  mukana, eikä irti päästä. Olemme samalla tiellä, jonka päässä kreikkalaiset nyt rämpivät.


Keskeisin ero meidän ja Välimeren maiden meiningissä on se, että meillä suositaan aina ja kaikessa yhteiskunnan julkista ja poliittista eliittiä, sekä tietysti rikkaita. Oliivipuiden maissa köyhätkin pääsivät nauttimaan yleisen ylivelkaantumisen vuosia kestäneistä iloista. Kreikassa köyhät ovat nyt kyyryssä ja rikkaiden rahat piilossa.


Kun tarpeellisia uudistuksia ei heti tehty, niitä joudutaan runnomaan liian paljon yhden hallituskauden aikana. Kiireellä ei koskaan hyvää tule. Tuskin intin supistuksiakaan ehdittiin  kunnolla fundeerata, vaikka "vastuulliset" poliitikot vetäytyvätkin nyt sotilaiden selän taakse? Intrigööri uskoo, että omien puolustusvoimien organisaation lopullinen alasajo Naton tieltä vasta alkaa. 

Kuntaremontista kukaan ei ole kertonut edes sitä, miten suuriin säästöihin ja etuihin sillä joskus kymmenen vuoden kuluttua ehkä päästään. Pihviä ei ole, vaikka Katainen puhuukin palveluiden turvaamisesta. Tiedämme vain sen, että kuntien määrää on heti tässä ja nyt pakko supistaa. Jättiremontin tavoitteita ei vaivauduta edes kunnolla hahmottelemaan. Kuntaremontissa asiassa hallitus painelee piiloon vanhusten selän taakse, koska kuntien talousuhkaa perustellaan eritoten väestön vanhenemisella. 


Sekin puoli asiassa jää yleensä huomiotta, että meillä on koko ajan suurtyöttömyys. Koko kotimainen oleva työttömien reservi aiotaan kai jättää hunnigolle, vaikka suurilta ikäluokilta vapautuu koko ajan paljon työpaikkoja. Kyllä työttömästä ennemmin työläisen saa kuin jos aletaan uutta ihmistä  tekemään.


Humanitaarinen maahanmuutto kaukomaista ei ainakaan ole mikään ratkaisu työvoimapulaan. Eikä mihinkään muuhunkaan. Jos suoritusportaan työväkeä oikeasti tarvitaan, muutenkin kuin harmaassa taloudessa, sitä löytyy nopeasti lähimaista, lähes samanlaisten kulttuurien piiristä.


Mutta takaisin reippaisiin sotilastermeihin! Oikea johtaja johtaa joukkojaan edestä ja näyttää itse esimerkkiä. Sota-aikana sitä osoitti sekin, ettei vänrikkien tai kersanttienkaan elinaika käynyt pitkäksi. Valtion rankka talouskuuri pitää aloittaa edestä eli yläpäästä, eikä siinä saa aikailla. Ei pidä jäädä tulessa makaamaan!


Raskas hallinto


Kun valtion hallintoa ja poliittista hallintoa vähänkin vilkaisee, käy selväksi, että meillä on pienet rattaat, mutta liian raskas kuorma. Suomalaisia on vain se reilu viisi miljoonaa ja meidän hallintomme pyörittäisi kokonsa puolesta vaikka kaikkia Pohjoismaita. Herroja ei tarvittaisi yhtään lisää. 


Suomessa on 12 ministeriötä ja se määrä lie jotenkin kohdallaan. Toki paremminvointivaltion säästö- ja toivotalkoiden nimissä voitaisiin pari ministeriötä yhdistää, jolloin niitä jäisi jäljelle kymmenen.


Mutta mitä varten sixpakkihallituksessa istuu peräti 19 ministeriä? Ja miksi ministereillä on yhteensä 13 apuministeriä eli poliittista valtiosihteeriä? Missä se järki tai pihvi piilee? No, se onkin puoluepolitiikkaa, puolueiden vallan käyttöä.


Lisäksi  näillä 19 ministerillä on peräti 39 poliittista erityisavustajaa?  Pääministerillä noita salkunkantajia ja hilseen harjaajia on kuusi kappaletta. Valtiovarainministerilläkin on neljä poliittista erityisavustajaa, mitä he sitten kanniskelevat, vastuuta ehkä?


Intrigööri ei nyt ala kaivelemaan eri ministeriöiden varsinaista henkilöstömäärää ja budjetteja. Kaikissa ministeriöissä on kumminkin riittävästi tai ihan helkutisti henkilöstöä   kansliapäälliköistä sun muista pomoista lähtien. Ministeriöiden päälliköillä olisi muuten heti valmiudet johtaa koko puljua ilman sitä usein vaihtuvaa ministeriä, jolloin moni asia hoituisi ilman turhia mutkuiluita.


Sekin on ymmärrettävää, että ministereillä on avustajia, poliittisiakin,  mutta eihän heitä nyt leegiota tarvita. Urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäelläkin näyttäisi olevan kolme poliittista erityisavustajaa, samoin Kehitysministeri Hautalalla.


Kuusi ministeriä pois!


Ja vielä näistä ministereistä. Yhtä tarkalla pikaharkinnalla kuin kuntauudistusta valmisteltaessa, intrigööri lopettaisi turhana peruspalveluministerin tehtävän, koska se homma voitaisiin hoitaa sosiaali- ja terveysministeriössä muutenkin. Samoin joutaisi pois tämä urheilu- ja kulttuuriministerin toimi, opetusministeriölle ne hommat kuuluisivat.


Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävän voisi yhdistää tuohon Kehitysministerin duuniin tai lopettaa ne molemmat. Tuollaiset tehtävät voisi hoitaa muutenkin, päteviä palkattuja viranhaltijoita löytyy. 

Myös elinkeinoministerin hommeli on kyseenalainen. Johan nuo ministerit tallovat toistensa varpaille, kun pitää kilpailla vaikutusvallasta eli siitä, kuka myy viimeisetkin valtion omistukset eri yhtiöistä, kuten Finnairista. Valtion maita, metsiä ja vesialueitakin on vielä myymättä. Ja pohjavesiä.


Entä tarvitaanko asunto- ja viestintäministeriä erikseen? Liikenneministeri kai tarvitaan, mutta viestintä hoituisi siinä sivussa. Asuntoministeristä ei liene mitään käytännön hyötyä?


Intrigöörin armottoman karsinnan seurauksena voisimme vähentää ainakin kuusi ministeriä kaikkine valtiosihteeri- ja avustajakaarteineen. Tehtäviä voitaisiin järkevästi delegoida ilman, että mikään tärkeä toiminto siitä pätkääkään kärsisi.


Jos ministeriöt karsittaisiin kymmeneen ja ministerien määrä  12-13 ministeriin, säästyisi siinä miljoonia pitkä pötkö.  Voisimme vaikka ostaa Hornetteihin lisää kerosiinia, jotta sotapojistamme parhaiten koulutetut pääsisivät harjoittelemaan. Pitäisi se nippelituntuma ohjaamoissa säilyttää, ties millä Nato-hävittäjillä hyö vielä pääsevät ajelemaan. Kansan maapuolustustahtokin pysyisi samalla edes jossain kurssissa.


Sata edustajaa?


Meillä on hirmuisen byrokratian työllistämät 200 kansanedustajaa. Ja presidentti kanslioineen, mutta pressalle pitää antaa nyt työ- ja muuttorauha. Jokaisella kansanedustajalla on lupa palkata valtion eli eduskunnan piikkiin yksi päätoiminen avustaja. Joillakin taitaa olla pari osapäiväistä apulaista, joku jakaa avustajansa tai ostaa palveluja?


EU-Suomessa riittäisi hyvin 100 - 120 kansanedustajaa. Kansanedustajien päätyö on laatia uusia lakeja ja paikkailla vanhoja. Laeista pääosa pukkaa jo nyt EU:sta. Suomen asiat päätetään valiokunnissa, suuri sali joutaisi juhlasaliksi.


Jos kansanedustajia karsittaisiin, heidän avustajiaan tai avustajamäärärahoja voisi lisätä. Pitäähän senaattoreilla olla hyvät valmiudet hoitaa tehtäviään. Kansanedustajien painoarvo kasvaisi, saisimme parempia edustajia, kun palkkaakin voisi kasvatella, ellei meillä tehdä sitä ennen kreikkalaisia.


Euroopan parlamentissa meillä on kai vielä tallessa ne 14 edustajaa? Heistä ei kyllä paljon kuulu. Sampo Terho sentään päivittelee nettisivujaan ja Mitro heräsi, kun media hätisteli. EU-edustajamme ovat sitä pakollista hallintolastia. Palkkaahan heillä on kuin muinoin Kroisoksen hovissa.


Tämä katsaus on pelkkä pintaraapaisu valtion ylimmästä poliittisesta johdosta. Johtajien pitäisi näyttää meille kansalaisille hyvää esimerkkiä säästötalkoissa. Jos talouskasvu antaa vielä vuosia odotuttaa itseään, Suomessa jouduttaneen saksalaiseen malliin turvautumaan palkkojen ja eläkkeiden leikkauksiin. Pitää sitä kilpailu- ja pärjäämiskykyä jostakin repiä. Aluksi pienetkin leikkaukset riittäisivät? Lopussa se sitten kiitos, eikun leipäjono seisoo.


Ai niin, Jyrkille ja Alexille vain hyvää matkaa Brasiliaan! Sillä aikaa kun ison kauppavaltuuskunnan bisnesmiehet pohjustavat suhteita siellä kasvavassa mahtimaassa, voisivat poliitikot käydä vaikka Amazonasilla polskuttelemassa. Anakondat ja piraijat kannattaa nähdä livenä, sillä toista tilaisuutta ei ehkä tule.


Täältä sitä lisätietoa löytyy. Valde valistaa, mutta tekee ensin päätökset hiljaa kabineteissa:


http://www.valtioneuvosto.fi/etusivu/fi.jsp

* * *