Älä koskaan vanhene!

Taloussanomien Teemu Muhonen kirjoittaa, ettei suomalaisista ole tullut työn karttelijoita. Ongelma ei ole suomalaisten laiskistuminen, vaan ikääntyminen.

Jutun mukaan aktiivimallia kehittänyt valtiosihteeri Hetemäki on sanonut, että "suomalaisten olisi hyväksyttävä tuloerojen kasvu". 

Jos historiallisen korkean työllisyysasteen saavuttamisessa ei onnistuta, on hänen mukaansa lähdettävä leikkaamaan eläkkeistä ja ikääntyneiden palveluista.

29.4.2019: Eläkepommi-uhkailuista tuli suutareita.

19.3.2019: Jokohan eläkepommi purkautuisi?

***
Intrigööri otaksuu, että politiikan ihmetohtoreiden on siis tehtävä vielä paljon uusia vaativia leikkauksia, vaikka iloista nousuhuumaa muuten taloudessa eletäänkin. Mistään valtion jo sovituista eli pakollisista ja jatkuvista miljardimenoista ei tingitä, vaikka sellaisia kyllä riittäisi, sekä kotimaassa että maailmalle jaettuina. Monien menokohtien lopettaminenkin olisi mahdollista, ikuisia sitovia sopimuksia ei tehdä missään.

Eläkerahastojakin Suomessa on kerätty niin, ettei pytylle taivu, mutta ei niitä miljardeja ainakaan köyhille jaeta.

Hallitus lataa ja varmistaa, että jatkossa valtion "niskalaukausten" yms. näivettämistoimien kohteina ovat työttömien lisäksi pieneläkeläiset, sekä osin jo valmiiksi säästöjen riuduttamat vanhukset? Ehkä lopulta säästetään ruutia ja pannaan eutanasiapillereitä tai -rokotteita tulemaan? Kun varautuu ajoissa pahimpaan, ei pääse pettymään!

Isoista julkisen sektorin palkoista ja eläkkeistä ei Suomessa tietenkään koskaan leikata, sillä herrakansa läpilobattujen poliitikkojensa kera joutuisi lopulta kärsimään itse tohtoroimistaan leikkauksista. Herra paratkoon! 

Missä olikaan se Kelalle kallein kunta? Linkki blogiin.

Tanskan malli on inhimillinen, Suomen keinot ovat rankaiseminen ja kyykytys. Linkki HS:n mielipidejuttuun.

***

Velkakello ja eläkekello

Linkki eläkekelloon.

Linkki velkakelloon.

Uusi linkki: Oliko velkaantuminen sittenkin Suomen pelastus?

Valtion velkalaskuri raksuttaa, mutta niin juoksee eläkevarojenkin laskuri. Ylläolevat lukemat on kopsittu 21.1. 2018. Velkakelloa on vilauteltu vuosia vaikka missä, mutta eläkekello onkin puntarissa painavampi ja ehkä lopulta merkittävämpi.

Eläkerahastoista on intrigöörikin joskus kirjoitellut, joten ei nyt enempää. Ajatuksiahan nämä hirmuiset rahasummat herättävät maassa, jossa on kuulema ollut jo kauan laukeamassa hurja eläkepommi ja säästää pitää niin, että silmiä vetää kieroon. 

Talousnobelisti Holmström pelotteli äskettäin, ettei eläkettä enää riitä kunnolla tuleville sukupolville. Moni on ollut toista mieltä, kuten tämän blogin kirjoittaja. 

Eläkerahastot uuteen ennätykseen, linkki IL:n juttuun 2.6.2017.

Eläkerahastot eli samoin tien eläkeläiset ovat myös Raimo Ilaskiven mukaan Suomen luottokelpoisuuden takaajina. Joten ei sitä meikäkään ole joutessaan ihan puppua kirjoitellut. Linkki blogiin.

***
STT kertoi 19.9.2017, että norjalaisten öljyrahastossa on jo biljoonaa taalaa eli tuhat miljardia dollaria, euroissa se rahavuori on 833 miljardia.  

Toiseksi Suomi jää melkein 200 miljardin euron eläkerahastojensa kanssa, vaikka hyvin on täälläkin hillottu. Suomella ei ole öljyä maassa, eikä meren pohjalla. Kaikki parhaat malmiot etsitään ja jaetaan ilmatteeksi, ilman kaivosveroa, kansainvälisille kaivosyhtiöille. 

Miten sitten Suomen käy, kun pian EU:ssa kaikki vastaavat taloudellisesti kaikista kupruista? Norjalaiset jättivät viisaasti unionin jäsenyyden väliin, kuten tekivät järkevät islantilaisetkin. 

Velkaa valtio saa ja ottaa alvariinsa lisää päästen sillä nyt miinuskoron johdosta jopa tienaamaan. Ehkä tuommoisten rahajuttujen ajattelu on pelkkää tylsyyden torjumista, sillä natsien, stalinistien, sekä kansalaisten vihapuheiden, rasismin torjunta ja esim. äärifeminismin edistäminen, sekä ilmaston jäähdyttely ovat Suomessa paljon tärkeämpiä. Vai mitä?

Lisäilyjä:

Tiedämme, että kaikilla poliitikoilla ei paljon säteile, mutta muuten Suomessa on kohtalaisen hyvä taustasäteily. Linkki stuk:n säteilykarttaan.

***
Veikko Huuska päättelee euron olevan toivoton tapaus.

Josa Jäntin blogikirjoitus eläkkeistä.

Mihin Suomen eläkepotti on sijoitettu, KU.

Ovatko eläkerahastot julkisen talouden panttivankina? Linkki blogiin.

***

Rikotaanko eläkepossu?

Suomen luottoluokitukset, joista Suomi muuten jostain syystä itse maksaa reilusti reittaajille, ovat vielä kohtalaisen hyvät. Tärkein syy siihen löytyy siitä, että Suomi laskee maan kokoon nähden suuret, noin 180 miljardin euron työeläkerahastonsa osaksi julkista sektoria. Menettely on laillinen, koska Suomi sai aikoinaan tehdyksi EU:n kanssa tällaisen sopimuksen.

Tällä jipolla Suomi ratsastaa tilastoissa edelleenkin. Taantuma jatkuu aina vain. Valtio velkaantuu kuin addikti pelipöydässä. Niinpä 60-luvulta lähtien kerättyjen eläkerahastojen paino velkarepun Suomen selässä lyö hartioita yhtä kyyrympään.

Mutta ei hätää. Kyllä rahan kuormasta voi helposti vapautua. Suomen viimeisillä suurilla rahoilla on omien velkojien lisäksi muitakin hanakoita ottajia. EU keskuspankkeineen, IMF ja mitä niitä hyeenoita nyt on, ovat piankin antamassa Suomelle runtua sen todellisista alijäämistä. Siinä sitä tulee taustaa suurelle puhallukselle.

Koska työeläkevarat on taannoin niin näppärästi, mutta silti virallisesti laskettu osaksi julkista sektoria, miten sitten suu pannaan, kun EU:n yhteisvastuut jysähtävät päälle. Pahimmassa painajaisessa ne reilut 180 miljardia euroa luistaisivat vähin erin Euroopan maiden ja pankkien pohjattomiin yhteisvastuisiin, eikä niillä saataisi kuitatuksi edes Suomen valtion omia velkoja. Tietenkään en toivo tällaista, mutta johtavien poliitiikkojemme rähnimiset isoissa asioissa pitkältä ajalta antavat aina odottaa pahinta.

***
Työeläkevarat on tarkoitettu eläkkeisiin, niin me onnettomat yleensä luulemme. Työeläkerahastoja ei siis voi käyttää muihin tarkoituksiin, koska laki ja asetukset... Mutta hallitus voi eduskunnan enemmistön tuella tehdä julkisilla varoilla mitä se haluaa. Tuommoiset lait ja asetukset voi muuttaa, kun kysymys on julkisesta sektorista. Yksityisiä suuria pääomia päättäjät ovat aina suuresti suosineet ja suojelleet.

Toisaalta myös EU-komissio voi tehdä melkein mitä lystää, ellei rautarouva Merkel sitä kiellä. Ilman Saksaa EU olisi vain iso historiallinen virhe, mutta Saksa toki haluaa säilyttää maanosassa johtavan roolinsa. EU:n lait syrjäyttävät aina kansallisen lainsäädännön. Oma apukomissaarimme Katainen ei edes saisi missään suosia suomalaista, vaikka halujakin siihen olisi, mutta eipä taida olla. Joten se siitä ex-pääministeristä. 

Kaikissa EU-maissa eläkkeitä ei ole lainkaan rahastoitu, unionissa on tässäkin asiassa sitruunoita ja meloneita. Suomen melonit eli työeläkerahastot ovat peruja valtion suurelta ja pitkältä kasvukaudelta, kaikkea ei silloin laitettu haisemaan ja kansakin sai kasvusta siivunsa.

En vielä väitä, että heippa eläkkeet ja tervetuloa nälkä, mutta siihen tämä EU:n, euron ja myös rajattoman kalliin maahanmuuton tuhon kolmio kuitenkin saattaa johtaa, ennemmin tai myöhemmin. Viime hallituskaudella pari härskeintä kansanedustajaa jo julisti ääneen haluaan rähmiä eläkerahastoja.

Ehkä Suomen puolustusbudjetista pitäisi antaa ainakin kunnon siivu Pelastusarmeijalle ja muille Hursteille, koska edes maan rajoja ei enää osata rauhan aikana puolustaa? Tämä uhkakuva koskee kaikkia. Eläkeasia kuuluu kaikille, se on meidän asiamme, kuten eräs EU:n aina rahalla tukema etelä-eurooppalainen vapaan kansalaistoiminnan järjestö, mikä tunnetaan sanonnasta la cosa nostra.

Sitä en enää osaa sanoa, keiden asialla kaikki suomalaiset kansanedustajat toimivat, paitsi omalla asiallaan ja EU:n lakeijoina. Eläkeasiat ovat tunnetusti vaikeita ja  monimutkaisia. Lähivuodet näyttävät, ryhdytäänkö eläkerahastojen käytössä vetämään mutkia suoriksi. Väitän, että kyllä ryhdytään.
  
Pienimpien eläkkeiden saajat joutuvat jättirahastoista huolimatta suorimaan ensi vuonna sossuun, mutta tiukassa saattaa avun saanti olla sieltäkin. Elämisen ja asumisen kulut liitävät korkealle, mutta eläkkeiden kasvu sakkaa.

Lisäyslinkki: Eläkerahastot riittävät eläkkeisiin.

Toinen linkki: Suuri eläkepuhallus.

***
Aina pitäisi hakea asioihin myös myönteisiä tai rakentavia katsantoja: Kaikki vain joukolla selättämään syksyä ja talvea kuntoilemalla, kuka mitenkin, vaikka silmiä pyörittelemällä! Eletään piruuttaan mahdollisimman vanhoiksi, valitetaan ja rähistään julkisesti aina jos siltä tuntuu! 

Kotimaiseen puudelimediaan ei ole taviksen kannalta paljon luottamista, kun kaupallismedian toimittajatkin vain silittävät eliittiä myötäkarvaan ja tärisevät työpaikkojensa puolesta. Ylen toimittajat eivät tärise. 

Mutta kyllä meistä taviksista vielä edes kansainväliset mediosot kiinnostuvat, ainakin monikanavainen Putinstanin Totuus ja nyttemmin myös pirteä Al Jazeera! 

€ € €

Poliitikot kuin Pohjois-Koreasta

Vaaleja vasten meitä äänenhaltijoita pelotellaan monilla asioilla, mm. Suomen huippukorkealla verotuksella. Olemme kuulema ennätyksellisen rankka verottaja Euroopassa. Kansainvälisesti verokurittajana olemme muka jossain Pohjois-Korean tasolla. 

Ainoa keino Suomen pelastamiseksi on monien poliitikkojen mielestä ottaa taas köyhimmältä kansalta pois tulonsiirtoja ja palveluja, noita hyvinvointivaltion rämettyneitä jäänteitä. Mutta onko Suomi oikeasti veromoolokki?

"Puppua", toteaa Pekka Seppänen Iltasanomissa. Suomen veroasteeseen on laskettu mukaan yksityiset työeläkemaksut, muuten Suomen veroaste on jossain EU:n keskiarvossa tai sen alle. 

Hyvä, että median vakiväki vielä seuraa asioita tai ainakin osa siitä väestä, toisin kuin lehtineekereiden höyryjunasta aikoja sitten jäänyt intrigööri. Verotuksen sijasta meikäläistä kyllä huolestuttaa sataa miljardia euroa hipova valtion velka. Vielä enemmän oudoksuttaa se, ettei valtio kuulema edes tiedä omien massiivisten takausvastuidensa määrää. Joidenkin juttujen mukaan nuo vastuut, kotimaiset ja ulkomaiset yhteensä, saattaisivat olla 60 miljardin euron luokkaa. 

Pitäisihän valtsulla olla tiedossa edes vastuidensa teoreettinen sen hetkinen yhteismäärä. Kaikki vastuut eivät toivottavasti koskaan lankea valtion tai meidän verotettavien maksettaviksi. Intrigöörille kyllä jo kertaalleen kävi silleesti, monia takailin hurjan 80-luvun lopulla, vain yksi hoiti velkansa. Eihän valtsu ole yhtä hölmö? 

Mutta ei kai hätää? Euro-Suomen luottoluokitusta tukevat myös vielä jotkut pilahinnalla ulkomaalaisille myymättömät omaisuuserät. Seppänen toteaa jutussa: "Jos työeläkemaksut tulkitaan veroiksi, pitää myös 170 miljardin euron työeläkevarat vastaavasti tulkita julkisiksi varoiksi".

Luoja meitä jälkimmäiseltä tulkinnalta varjelkoon! Sen kyllä arvaa, että poliitikkojen kynnet syyhyvät päästä jakamaan työeläkevaroja taas johonkin, siitä kuului jo päättyvällä kaudella enemmän kuin supinaa simasuiden.

Poliitikot haluaisivat kovasti päästä elvistelemään ja takailemalla vastuita kantamaan, rikkaana valtiona siellä EU:n päättäjien pöydissä, missä kaikki nyökyttelevät oikein suopeasti suomalaisille maksajille. Kreikkakin kuulema olisi vaihteeksi pienen rahan puutteessa!

Suomi ei ole lähelläkään Pohjois-Koreaa, ei missään kohti, mutta jotkut poliitikot taitavat olla henkisesti sieltä päin kotoisin. Oma etu on heille vilpittömästi enemmän kuin pelkkä sydämen asia. Jotkut heistä karkailevat  jopa pääministerin tai ministerin pallilta sinne Euroopan ytimiin. Huonosti siinä kai pian käy, siellä kultasormien kerhoissakin? Laiha lohtu!

***

Mitä euroherrat duunaa?

Euroherrojen tiet ovat tavikselle tutkimattomat, joten olen koettanut olla viime aikoina  hissukseen EU:n ja eurorahaliiton arvostelusta. Euroalueella elämä kuitenkin jatkuu vanhaan malliin: Rikkaat rikastuvat ja jo melkein fakiireiksi oppineet köyhät kitkuttelevat. 

Linkitän elokuun lopun 2017 blogikirjoitukseen , jossa katsastellaan koko maailmantalouden meininkejä. Kirjoittaja kysyy, olemmeko jumissa keskuspankkien ikuisessa elvytyskierteessä, minkä laukaisee joskus vain jättikuplan puhkeaminen.

"Rahaelvytys on kuin pullon henki, jota on hyvin vaikeaa/mahdotonta saada enää takaisin pulloon. Varsinkaan silloin kun se on toteutettu globaalissa mittakaavassa." 

Linkki blogiin.

***
Takaisin maaliskuuhun 2015: Latvian entinen pääministeri ja EU:n komission eurosta vastaava satraappi tai varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis visiteerasi justiinsa Suomessa. Valdis oli lehtitietojen mukaan jo ensi hötäkässä julistanut jotenkin niin, että Suomi on älytön velkareppu, missä ei ole vielä saatu aikaiseksi Batmanin ja Rob..., eikun Borg & Vartiaisen vasta mennä viikolla vaatimia uudistuksia?

Valdis kertoi isännilleen, että EU:ssa on vain neljä (pahankurista?) maata, joiden velka on yli 60 prossaa bruttokansantuotteesta ja se velka kasvaa kuin nurmikko toukokuussa. Nämä järkyttävät velkamaat ovat Ranska, Espanja, Kroatia ja Suomi. 

Suomi on euroa vahtivan komissaarin mielestä nykyisin huolestuttavassa seurassa.

Intrigööri on komissaarin kanssa samaa mieltä. On todella huolestuttavaa, että Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, ainakin euroliittoon kuuluminen saattaa olla kohtalokasta. Sen sijaan en ymmärrä mitä vikaa on Ranskassa, Espanjassa tai Kroatiassa. Kaikki ne ovat Suomelle hienoa seuraa ja paljon virkeämpiä maita kuin, anteeksi vain, esimerkiksi Latvia.

***
Intrigööri on kyllä hiukan huolissaan eurokomissaari Valdiksen tietotasosta tai sitten on oma kovalevy korvien välikössä jäänyt päivittämättä. Eipä ole aikaakaan, vuosi sitten, kun Suomen julkinen velka oli Eurostatin mukaan vielä 60 prossan kriteerin alapuolella. Niin se taitaa karvan verran olla vieläkin, mutta eipä ole sitä enää tämän vuoden lopussa. Silti ei kannata repiä pelipöksyjä, sillä meitä velkaisempaa seuraa EU:ssa riittää.

Tuolloin, vain vuosi sitten,  unionin velkareppujen ykkösiä olivat Kreikka, jolla oli velkaa 171 prossaa bkt:stä ja Italia 132 prosentteineen bkt:stä. Portugali oli kolmosena, sen prosentti oli 128, jne...

Valdis oli moitiskellut, että Suomi on kaksi vuotta perässä "euroalueen taloudellisesta syklistä", kasvu on hidasta, eikä työpaikkoja tule. Intrigööri ei kyllä paljon hehkuttaisi moisia eurosyklejä, ellei sitten Super-Marion maita kaatavaa, mutta pankit säästävää setelisinkoa lasketa. 

Euromaiden yhteinen julkinen velka on vuosia pysytellyt yli 90 prossan bkt:stä eli bruttokansantuotteesta. Taloudellisesti vahvin euromaa Saksa on kaikkein velkaisin 2 100 miljardilla, Italiallahan on vain 1 900 miljardia julkista velkaa ja Ranskallakin ainoastaan 1 780 miljardia, jne...

***
Että semmoista huonoa seuraa on rikkaalla Suomellakin. Siis rikkaalla? Vanha mukava kommarilehti Kansan Uutiset lohduttaa tiedon lähteille etsivää googlaajaa kertomalla, että Suomi on niiden neljän EU-maan joukossa, joiden (julkiset) rahoitusvarat ovat suuremmat kuin velat. Näin on kerrottu tuoreessa kirjassa Hyvinvointivaltio 2010-luvulla.

Tiedämmehän me, aikaamme edes jotenkin seuraileva blogiporukka, että Suomella on (vielä tallessa) oikein jytkyt eläkerahastot, suhteellisesti Euroopan suurimmat sellaiset. Paitsi, ettei niitä rahastoja käytetä edes eläkkeiden indeksikorotuksiin, koska muuten eläkeläisillä ei olisi tarpeeksi kurjaa. Valtiollakin on vielä jäljellä joitain omia omistuksia. 

Mutta toisin sanoen: Vuoden 2013 lopussa Suomen julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat, suhteessa siihen pahuksen bkt:hen, olivat EU-maiden suurimmat.

Valdis hei! Paljon terveisiä vain Latviaan! Tiedon ja rehtiyden loistetta sinne Brysseliin, pimeyden keskiöön! Pidä lyhtysi!

***

Vanhus ja makkaraperunat

Kuopion Hesburgerin makkaraperunajutun otsikoinnissa oli jossain jutussa päälle kuusikymppiseksi arvioitu mies määritelty "vanhukseksi" tai ainakin iäkkääksi". Samoihin aikoihin työmarkkinajärjestöt vääntävät viikkosotalla eläkeiästä, minkä alarajaa olisi pakosti nostettava, jotta fantastinen hallituksemme saisi jatkaa "halpaa" velkaantumista edullisella luottoluokituksella.

Iäkkäät vanhukset olisi siis saatava edes nimellisesti itse tienaamaan makkaransa ja lisukkeensa riippumatta siitä, millainen työhistoria tai eläkekertymä heillä itse kullakin on takana.

Etujärjestöt tekevät hallitukselle kuuluvat työt valtiontalouden naamioimiseksi pyhille pankkiireille ja EKP:n kardinaaleille suotuisammaksi. Työttömistä tai ikääntyvistä nämä samaiset järjestöt eivät oikeasti nakkaa kakkaakaan. Hallituksen suunnasta saattaa toki pukata monenlaista poliittista bullshittiä. Vai liekö tuo hevosmakkaraa?

Suomi lienee oman sarjansa euromaista vähiten velkaantunut ja meillä on jo melko järkevä ja joustava eläkesysteemi. Mutta eihän tässäkään asiassa ole kysymys järjen käytöstä, vaan nimellisen eurokurin nöyristelystä. Maanosan talousylimystöä eli saksalaisia Suomi tässäkin alati hännystelee, maksoi se mitä vain.

Sekin on kai sivuseikka, että työttömän kuusikymppisen on melkein mahdotonta päästä töihin. Toisin on, jos sattuu kuulumaan etuoikeutettuun herra- tai rouvaportaaseen, joka voi käytännössä itse päättää työnsä tai eläköitymisensä. Köyhempi ikäreppu saa kyllä ihan itse päättää päivänsä.

Mutta onhan ränsistyvässä Suomessa ainakin muutamia kasvualueita, kuten vanhusköyhälistö ja yleinen työttömyys. Suomesta tulee kuin pikku Venäjä, putinismiakin on jo omasta takaa, valtaklikeissä. Natoonkin kai pian päästään, eikä kansalta oikeasti kysytä. Mikä lienee sitten kansallisen rappion seuraava vaihe? Olisihan tietysti olemassa kansallisen nousunkin mahdollisuus, mutta se lienee yletöntä optimismia?

***
Mutta takaisin makkaraperunoihin: Köyhien, työttömien ja ikääntyvien tylytystä on Suomessa liikaa. Suomesta ei saisi rakentaa uutta Paskastania, sillä me emme pääse turvapaikanhakijoiksi mihinkään. Hätäpaikassa vieraille maille töihin lähtö entisajan malliin on aina vain vaikeampaa.

Uuden ruoka-annoksen jollekulle onnettomalle tunarille tarjonnut nuori nainen toimi hyvin ja oikean immeisen lailla myös julkistaessaan tapahtuneen naamakirjassa. Kuusikymppinen vaikuttaa tietysti nuorten mielestä jo vanhalta, mutta ei se sentään olisi ivanaurun paikka. Sattuu niitä vahinkoja nuoremmillekin.

Nettilehtien tekijöille olisi silti kerrottava, ettei yli kuuttakymppiä käyvä lajitoveri ole vanhus, eikä sitä ole välttämättä vielä seitsenkymppinenkään. Ikä on vain numeroita tai kynttilöitä synttärikakussa, kuka onnekas sellaisen kakun saakaan. Aika monen pitäisi osata leipoa kakkaransa itse ja vähistä tarpeista.

Jos ette usko, ettei monikaan vanha ole "työmarkkinoille" liian vanha, kysykää vaikka kyykyttäjiltä eli Suomen hallitukselta tai työmarkkinajärjestöiltä! 

***

Liian vanha markkinoille

Savusaunapoukama vai mikä se oli, tyrkytti varttuneemmalle naisihmisille puhelinmyyjän kautta tablettia liittymineen. Kun täti innostui tarjouksesta ja olisi halunnut ostaa sen paketin, hän luultavasti kertoi myyjälle henkilötunnuksensa ja voi kauhistus: 71-vuotiaalle "vanhukselle" ei voinutkaan myydä mitään ilman tämän oman tyttären suostumusta. Näin karua kertomaa on Iltalehden jutussa.

Intrigöörillä on havaintoja ainakin luottotarjouksista, joissa ilmoitetaan jo suoraan, ettei yli 70-vuotias saa vippiä, eikä ainakaan ilman käypiä vakuuksia. Siitäkö lienee tässäkin tapauksessa ollut kysymys? Olikohan puhelinmyyntikanuunalle annettu ohjeistus, ettei vanhoille horiskoille saa myydä mitään ilman, ettei joku tulevan perikunnan jäsen anna kaupalle suostumustaan tai ikäänkuin henkilökohtaista takuutaan. Muuten voipi tulla tupenrapinoita ja muita semmoisia irtisanomisia.

Tarkoittaisikohan se suostumus jotain sellaista, että käytännössä sopimus pitäisi tehdä kokonaan jälkikasvun nimissä? Olikohan ehkä kyse jostain 24 kuukauden sopimuksesta tabletin osamaksusta ja liittymän kuukausimaksuista?

***
Intrigööriä ottaa tuommoinen ikäsyrjintä pattiin, vaikka oma nauta ei ole vielä tässä kohti ojassa. Minulla on kyllä ojassa koko karjalauma ja hevonenkin. Mutta miksi vanhemmalle ihmiselle ei voisi myydä ainakin sitä netti- tai puhelinliittymää kuukausimaksulla eli laskuttaa edes sen liittymän käyttö kerran kuussa ilman määräaikaisia sopimuksia? Onko vähän vanhempi ihminen muka hömelö, joka ei osaa vastata omista asioistaan? Sellaisia hunsvotteja ja rahaongelmaisia on varmasti joka ikäryhmässä.

Tavaran luotto- ja osamaksukaupassa on omat sääntönsä ja käytäntönsä. Jossain osamaksusopparissa omistusoikeus siirtyy heti kun diili on tehty ja tavara toimitetu. Toisessa kohti laitteen omistajaksi pääsee vasta kun on maksanut sen maksuerät kokonaan. Puhelin voi olla myös sim-lukittu sopimuskauden loppuun asti, ehkä tabletinkin puheluominaisuus.

Kerran kuussa laskutettavien netti- ja puhelinliittymien ainakin pitäisi olla kansalaisoikeus niin, että palvelujen tarjoaja voi järkätä sellaisen kaikille ilman ikäsyrjintää. Luottovikaisille on toki prepaid-liittymiä. Samanlainen kansalaisoikeus kuuluisi olla omalta tililtä maksamiseen käypä pankkikortti, sekä verkkopankkitunnukset, vaikka olisikin riskuja luottotiedoissa. Debit-kortin katevarauksissa ei ole nykyisin viiveitä.

***
Jos systeemeissä on sittenkin joitain pieniä esteitä, kuten kai on, ne pitäisi poistaa. Näitä asioita koskeva lainsäädäntö olisi korjattava ja niin, ettei siinä jätetä sormittelun varaa. Kansanedustajilla  ja ministereillä taitaa vain olla paljon tärkeämpiä tekemisiä ja niin kova ihan itse aiheutettu kiire, ettei kansalaisten tasa-arvoasioita keritä hoitamaan? 

Köyhien asiat eivät kai kiinnosta, mutta entäs kun köyhiä alkaa olla miljoona? Eläkeläisiäkin on jo miljoonainen armeija. Kaikki heistä eivät suinkaan kuorsaa nukkuvien puolueessa.

Puhelinfirman käytös oli em. jutussa selvää ikäsyrjintää eli ikärasismia. Ja piste. Eikä pitkälle pistele, ettei tuohon voisi vetäistä mukaan kansanosaa kohtaan kiihottamista. 

Vanhuksia sorsitaan muutenkin jo joka mutkassa, myös julkisesti, vaikka he pyörittävät osaltaan tätä nykyisin yli kaiken tärkeää kansantaloutta. Vanhukset ovat usein lähiympäristölleen, kuten jälkikasvulleen hyvinkin hyödyllisiä henkilöitä. Ainakin he ovat kansakunnan valioita, jotka eivät matkusta raukkoina merten taakse tai epsanjaan kuluttamaan ylisuuria eläkkeitään tai veronkiertomiljoonia. Siellä se aika tietysti menee mukavasti itseä ja omia oloja kehuskellessa ja vaikka mailalla palloa viheriöllä poksiessa. Suotakoon se heille, mutta miksi kotimaiset vanhukset ovat kuin hylkytavaraa?

***
Jos intrigööri esileikkivanhuksena kirjoittaisi vaikka, että etnisesti Kaukaasian vuoriston takaiset ja uskonnollisesti marduusialaiset kulkukissantervaajat pitäisi tervata ja pyöritellä siemenissä niin, että pikkulinnutkin heitä nokkisivat, se olisi periaatteessa vakava rötös. Intrigööri voisi saada syytöksiä ja sakkoja ties vaikka mistä, kansanryhmää vastaan kiihottamisesta nyt ainakin. 

Hesari mainosti itsenäisyyspäivää vasten, että Suomi on rasistinen maa. Sitä Suomi ei tietenkään ole, mutta ikärasismi ja omien vanhusten kaltoinkohtelu täällä kyllä kukoistavat. Koko kansantalouden kestävyysvaje on muka ikääntyvien ihmisten syytä. Poliitikkomme ei taida onneksi itse ikääntyä ollenkaan ja jos niin ikävästi kävisi, heillä on riittävän tuhdit eläkkeet joka lähtöön.

***

Lisäys 16.12: Kun on puhe vanhenemisesta, täytyy laittaa linkki kirjoitukseen siitä, että Suomessa tylsistymisen tai dementian uskotaan paranevan vanhuksia makuuttamalla.

Ikääntyville työsulku?

Työantajat aiotaan laittaa maksamaan ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisesta entistä raskaammin. Ministeri Risikko (kok) kertoo Ylen jutussa, että uudella lailla halutaan pidentää työuria ja vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden työssä pysymiseen.

Tuokin uusi lakiviritelmä, entisen pykäläviidakon lisäksi, kuulostaa äkisti ehkä hyvältä vähän vanhemmista puurtajista, jotka ovat onnistuneet säilyttämään työnsä vielä, kun eläkeikä jo häämöttää, ainakin kangastuksena horisontissa.

Toisaalta uusi laki tekisi karhunpalveluksen niille tuhansille ja taas tuhansille, jotka ovat joutuneet hiukan vanhempina työttömiksi. Kuinkahan moni yritys uskaltaisi enää palkata vähänkin ikääntyneitä työttömiä töihin, jos uusi laki hyväksyttäisiin? 

Sen sortin työllistämisuskallus on muutenkin vähissä, ellei nyt jotain satunnaista hoitsupulaa tai siivoojavajetta lasketa. Ennen ihmisen työkokemusta arvostettiin, nyt siitä voi tulla entistä raskaampi painolasti. Mutta ilman työkokemusta nuorten on paha päästä palkkaa tienaamaan. Mikähän tässä vielä toimii?

***
Lakiesityksen mukaan yritys joutuisi maksamaan jopa 90 prosenttia yli 56-vuotiaana pois laitetun työntekijän työttömyyskorvauksista, ellei irtisanottu henkilö saisi uutta työpaikkaa ennen eläkeikää. Eipä ole mikään halpa nakki! Samaan aikaan useimpien vanhempien työnhakijoiden tilanne on jo valmiiksi toivoton ikääntymisen ja ikitaantuman takia. 

Hallitus lisää löylyä ja nostataa eläköitymisen alaikärahaa vissiin vielä tällä vaalikaudella. Kannattaako tosiaan leipoa uusia lakiesityksiä, joiden todellisista ja lopulllisista vaikutuksista ei ole kuin epämääräisiä arveluita? Suomessa on jo voimassa aika monta surkeasti valmisteltua ja huonosti toimivaa lakia. EU:sta tulee tietysti loistavia tirektiivejä, jotka ovat menestystarinoita jo syntyessään? Heh.

Jos intrigööri olisi tuhma, sanoisi hän, että tässä sitä aiotaan tasoittaa ns. paremman työväen silta eläkkeelle ja sitten ihan viimeisen päälle. Eikö pikemminkin pitäisi helpottaa vaikka nuorten työllistymistä, jotta hekin pääsisivät joskus eläkettä tienaamaan? Tai järkätä pykäliä niin, ettei jokin 50 ikävuoden pyykki olisi mikään hidaste uuden työpaikan saamiselle.

Pitäisiköhän eduskunnassa ja hallituksessa vaikka esimerkiksi opetella ulkoa Himasen epistola kaikkine mantroineen, ellei siellä edustajillemme kerta kaikkiaan löydy mitään muuta tähdellistä tekemistä? 

Onhan siellä isossa talossa kaikenlaisia palveluja ja harrastusmahdollisuuksia, kuntosali, voikkasali  ja saunat esimerkiksi, mitä uutta lieneekään. Lekuriinkin pääsee omalle terkkariasemalle, sen kuin menee vain, jos vaikka työuupumus yllättää. Torkkupeittoja en tässä edes mainitse, mutta pitäisköhän ne vanhat hurstit silti jo tuulettaa tai uusia? Kunhan edustajamme edes olisivat pois pahanteosta!

Lisäys 12.11: Kallistuu, ei kallistu, kaatuu...

***

Eläkeläiset hoitamaan vanhuksia

Tässä sitä pähkäillään vanhusten hoitoa, eläkeläisten työllistämistä ja vähän päättäjiä, Kataistakin. Enkä väitä, että Katainen pitäisi jo laittaa hoitoon, se asia kuuluu ammattilaisten harkintaan. Suomalaisilla päättäjillä näyttää taas olevan kaikki pelivälineet hakusessa.  Velkaantumiskierre pitää kuitenkin katkaista, kuten piäministeri Katainen sunnuntaina radiossa julisti, vaihteeksi. 

Kataisen ja hänen perästähiihtäjiensä puheet muuten ovat usein kuin suoraan pankkipellejen suusta, sillä aivan kaikkea mitataan ja määritellään "markkinoiden" eli suurpääoman etujen näkökulmasta. Päättäjien aivoputsaus on ollut tehokasta.

Tämmöistä ehdollistetun ajattelun sarjaa edusti jo kokoomuksen ajatushautaamon poikien taannoinen väläytys, minkä mukaan Venäjä ei ole suurvalta, koska sen talouslukemat yllä kunnolla edes Hollannin tasolle. 

Pari päivää sitten intrigööri katseli tarkasti rikkaiden G20-maiden Moskovassa pidetystä kokouksesta otettua pönötyskuvaa. Kataista ei siellä näkynyt, liekö hänellä ollut silloin joitain eurokiireitä siellä ytimessä? Ehkäpä valmistaudumme nyt kiireesti ja yhteisesti tukemaan köyhiä venäläisiä oligarkkeja ja muuta kansainvälistä tummanharmaata taloutta Kyproksen kaatumaisillaan olevissa pankeissa.

***
Pääministerin haastattelutunnilla Katainen ilakoi sillä, että Irlannillakin menee nyt hyvin, sillä Irlanti on "päässyt markkinoille". Takavuosien taloustiikeri oli taas saanut markkinaehtoista lainaa. Luullakseni useimmat irlantilaiset olisivat ikionnellisia, ellei heidän maansa olisi koskaan päässyt muualle kuin vanhan ajan reaalitalouden kitsaille markkinoille? Pankkipiirien keinottelukuprusta johtuva ja valtiollistettu Irlannin velkalasti on vieläkin hirmuinen.

Toki talous on tärkeä asia, mutta luulisi poliitikkojen päänuppiin mahtuvan muitakin arvoja, edes nyt, kun Pohjoismainen hyvinvointi on meillä ränsistymässä. Pääpaino pitää Kataisen mukaan olla kasvussa ja kilpailukyvyn vahvistamisessa. Pieniä kantoja kaskessa on sen takia, että talouskasvu on katkennut ja saattaa kääntyä välillä negatiiviseksi. 

Suomessakin kaikki systeemit on laskettu pysyvän kasvun varaan. Uuden kasvun eväät edellyttäisivät politiikaltakin muuta kuin pitämistä kiinni vanhoista rautakankirakenteista. Muuten joudumme lähivuosina toteamaan, että betonia rapisee yhteiskunnan katoista, seinät horjuvat, hallit kaatuvat ja sillat notkuvat. Talot ovat jo osin homehtuneet, eikä ainakaan uusia vuokrakämppiä paljon rakenneta.

Tarvittaisiin paljon uusia työpaikkoja yksityiselle sektorille eli myös uusia yrityksiä ja kasvuyrityksiä, mutta miten sellainen temppu käytännössä tehdään, sitä ei tiedä kukaan. Julkisella puolella ei ole verotulojen lisäksi olemassa muuta tukevaa taikaseinää, mistä repiä rahaa hyvinvoinnin ja muiden velvoitteiden hoitamiseen. Valitettavasti irtisanomisuutiset ovat lähes jatkuvia. Työttömien määrä hipoo 90-luvun suuren laman aikoja, nuorison työttömyys on pahempi kuin koskaan.

Ongelmia "vastuun kantajilla" riittää. Kuntauudistuksen hallintosäästöt tyssäävät jo heti viranhaltijain pitkään irtisanomissuojaan. Jos montakin kuntaa lyödään yhteen, ei siellä pääkallonpaikalla ole ainakaan pomoista puutetta. Sote-uudistuksen lopputulemasta vain Luoja yksin tietää. 

Yksi ongelmista on huoltosuhteen heikkeneminen, millä kansalaisia muistetaan pelotella joka käänteessä. Vanhusväestön määrä kasvaa meillä siinä missä kaikissa muissakin länsimaissa, olemme tässä jopa Euroopan "johtavia" valtioita.

***
Työurien jatkaminen molemmista päistä ja yleisen eläkeiän nostaminen on yksi osa hallituksen pelastuspakettia. Luultavasti ay-änkyrätkin taipuvat lopulta eläkeikän rajan nostamiseen ainakin kahdella vuodella 65 ikävuoteen, mikä on nykyisinkin vanhuuseläkkeen alaraja.

Pitkä kokemus on kumminkin osoittanut, että jos ihminen jää työttömäksi viiden-kuudenkympin välillä, normaalisti työllistyminen on ihme ja kumma. Näin oli jo 2000-luvun alun kasvun vuosina, euroliiton onnen päivinä. Toisin voi olla tietyn sortin herrakansalla tai joidenkin ammattialojen erityisosaajilla, sekä yrittäjillä.

Työttömyyseläkkeistäkin taidetaan olla luopumassa, joten eläkeikän nostaminen vaikka vain kahdella vuodella merkitsee työttömille ikääntyville  lisää kurjuutta ja huonompaa eläkettä. Samalla jonot toimeentulotuen luukuilla ja leipäjakeluissa kasvavat. Taannoin meillä heitettiin tuhansia ja taas tuhansia työtä vaille jääneitä noin 55-vuotiaita siihen  kuuluisaan eläkeputkeen, josta jäi pikemminkin luu kouraan. Putki toimi, mutta sen päässä ei odottanut tolkun eläkettä.

Tonnin ja alle tienaavien eläkeläisten joukko vain kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyys syö miestä ja koi raiskaa vanhat vaatteetkin. Samaan aikaan mm. asuminen ja sapuska kallistuvat. Osa-aikaisiakaan töitä ei ole vanhemmalle väelle tarjolla, kun niitä ei riitä nuorillekaan. Hallituksen ja työnantajien (Vai olisiko parempi puhua työn tarjoajista?) haluama "vuosisadan eläkeuudistus" merkitsisi vain lisää puutetta, kurjuutta ja elämisen epävarmuutta työttömille ikääntyville.

Valtiontaloudelle ja suurpääomalle eläkeikän nostaminen lienee hyvä asia. Eihän siinäkään kai olisi laitaa, jos suhteessa euroalueen suurimmista eläkerahastoista jouduttaisiin pulittamaan jotain sellaisiin turhuuksiin kuin eläkkeisiin. Massiiviset suomalaiset eläkerahastot lienee tarkoitettu pelkästään sijoitustoimintaan ja kasinopeliin?

***
Ratkaisuksi kaikenlaisiin Suomea vaivaaviin ongelmiin esitetään ihmeen usein maahanmuuton lisäämistä. Intrigööri ei vain tyhmyyttään ymmärrä, miten maahanmuuttajat voisivat auttaa esimerkiksi huonoa huoltosuhdetta, ellei uusia oikeita tuottavia työpaikkoja ole tarjolla. Onhan Suomeen aina saanut tulla töihin vaikka Borneon sademetsän siimeksestä, puutetta on vain siitä sopivasta työstä. 

Jos ruoasta on pulaa, ei nälkä vähene kutsumalla pöytään lisää ruokavieraita. Mutta ehkäpä nälkäkin onkin Suomessa vain nationalistista harhaa? Ei sinulla voi olla nälkä, sinusta vain tuntuu siltä!

Demarivartiaisten ja muiden ääri-änkyröiden heitot jopa 78-vuoden eläkeiästä voi heittää tollouden piikkiin. Näkis vaan joku joskus, että Vartiainen tai nykyiset kovasti kiivailevat kokoomusnuoret olisivat itse töissä vielä 78-vuotiaina, molemmathan ovat poliittisesti pääosin samoilla linjoilla.

Hallituksen linjailuista nyt ei ota selvää vanha kehnokaan, paitsi, että kaikkien hallituspuoleiden mielestä kansaa on kovasti kuritettava. Eikä kansalta saa ikinä kysyä yhtään mitään mistään tärkeästä asiasta. Ei, vaikka meillä on yksi maailman virkuimmista ja myös parhaiten koulutetuista pienistä kansoista,  moniosaajista, pääpaino on siinä osaamisessa.

***
Mutta koska ikääntyvät ja vanhukset ovat tärkeä osa Suomen suurta ongelmaa, miksi siinä ei nähtäisi myös ratkaisua? Vanhusten ei-lääkinnällinen hoiva ei edellytä lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkintoa, hyväkuntoiset ikääntyvät ihmiset pystyvät hoivaamaan yhtä lailla vanhuksia kuin lapsiakin. Useimmat varhaisvanhuksista, eläkeikäiset tai sitä lähestyvät, osaavat sellaiset hommelit hyvin jo heti valmiiksi.

Tosiasia on, että vanhusten hoitaminen laitoksissa on ihan jumalattoman kallista. Kolme, neljä tonnia kuussa per nupoli jossain hoitokodissa, jos edes riittää. Käytännössä hoidon ja hoivan hinta on niin hirmuinen, että korkeintaan yksi kymmenestä vanhuksesta pystyisi kokonaan itse kustantamaan pitkäaikaisen hoitopaikkansa.

(Linkki Ylen juttuun, lisäys 3.4.)

Kunnat pihtaavatkin hoitopaikkojen määrärahoista siinä määrin, etteivät edes "kipeästi kaivatut" kotosuomalaiset lähihoitajat saa vakituisia työpaikkoja hoitopaikoista, vaan henkilöstöä pompotellaan pätkätöissä missä mitenkin. Poliitikkojen puheet ovat löysiä ja vallitseva käytäntö retuperälästä. Märät vaipat vain haisevat, aina vain, mutta eivät ne haise päättäjien ilmastoiduissa ja hygieenisissä työhuoneissa.

Intrigööri kuuli jo vuosia sitten, miten eräskin "yleishyödyllinen toimija" kunnostautui kaupungin sosiaalitapausten, kuten pulsujen ja pahemmin mielihäiriöisten hoitajana. Päästäkseen tukiasuntoon, piti ensin saada sossun maksusitoutumus, summaltaan em. vanhusluokkaa. 

Hyvä se on, että ihmisistä huolehditaan, millä tavoin vain, mutta hyväntekeväisyyden ja yleishyödyllisyyden naamiot pitäisi jo heittää pois ahneuden ja verorahojen kuppaamisen tieltä. Suomessa kaikki maksaa, vielä toistaiseksi, sikana.

Eläkeläiset oikea voimavara

Koska rahaa ei tulevaisuudessa riitä sikahurjana, paitsi tietysti eurooppalaisiin yhteisvastuisiin ja maailman pelastamiseen, pitäisi etsiä uusia kotimaisia yhteisöllisiä ratkaisuja. Arkijärjen käyttö herättää yleensä oppineiston eliitin kiivaan vastustuksen, koska kansalaisten omatoimisuus sotii Ruotsin herrakansalta ja tsaareilta perittyä pyhää byrokratiaa vastaan. 

Kansalaisten toimeliaisuus syö oppineiston pöydistä ja heikentää virkaeliitin arvovaltaa. Niinpä päivystävien dosenttien ja professoreiden sekakuoro tyrmää varmuudeksi kaiken kansalaistoiminnan heti ketoon ja hyppii sen päällä tasakäpälää. Niinpä mm. ruoan lusikoiminen dementikon suuhun tai lattian kuuraaminen vaatii kansalaiselta välttämättä vähintään kaksi- tai kolmivuotisen koulutuksen.

Vanhusten hoiva ei tietenkään työllistä kaikkia ikääntyviä työttömiä, jos eläkeikiä pitää nostaa. Kuitenkin osalle heistä vanhustyössä voisi olla ratkaisu työuran jatkamiseen, vaikka osapäiväisesti. Itse homman päätarkoitus, vanhusten tilanteen kohentaminen, onnistuisi taatusti. On varmasti monia muitakin aloja, joilla senioreista olisi hyötyä.

Intrigööri ei lähde tässä esittämään malliratkaisuja, sellaisten laatiminen olisi hoitoalan käytännön ammattilaisten, sekä uuden toiminnan pyörittäjien heiniä. Jos tämmöistä asiaa kuin vanhusten hoidon järkevöittämistä joskus pohditaan toimikunnissa, poliitikot ja poliittisten virkojen haltijat pitäisi potkia niistä pellolle. Kyllähän nämä omaa arvovaltaansa pönkittävät "päättäjät" ovat kuitenkin heittämässä hiekkaa kehityksen laakereihin.

***
Jotain ehkä kuitenkin: Vanhuksia vaivaa myös yksinäisyys. Yksi ratkaisu olisi asuttaa useita vanhuksia samaan osoitteeseen, vaikka isoon kerrostalokämppään tai kokonaiseen kerrokseen, missä tehtäisiin tarpeelliset rempat. Kimppa-asumisen kustannukset olisivat silloin useimpien eläkeläisten itsensä kannettavissa, edes pääosin. 

Vanhukset voisivat auttaa toisiaan monissa käytännön asioissa, virallinen kotihoitokin pääsisi helpommalla, kun käyntikohteita olisi vähemmän. Taannoin Suomessa oli vireitä vanhustentaloyhdistyksiä, Suomeen rakennettiin satoja ja tuhansia vanhustentaloja, usein rivitaloja. Ei sekään niin kamalalta asumismallilta vaikuta. Jokaisella on oma pieni ja järkevän hintainen asunto. Kotiterveydenhoito pääsee siinäkin helpommalla.

Moni vanhus tarvitsee myös kallista laitoshoitoa, sitten loppuvaiheessa, kun lähtö lähenee. Tässäkin kolmas sektori, vaikkapa vireät seniorit, voisivat olla osaltaan taakkaa kantamassa ja yhteiskunnan kamalia kustannuksia keventämässä. 

Maailmalla toimii paljon ei-lääkinnällisen vanhustenhoidon yrityksiä, sellaisia kuin  esimerkiksi tässä linkissä. Suomeenkin näitä firmoja on jo tullut. Miksi ei voisi olla enemmän myös yhdistyspohjaisia, kustannuksiltaan yrityspohjaisia kevyempiä paikallisia hoivarinkejä?

Josko tästä koskaan mitään tulisi, kun virallisen hoitotahon asenne on sellainen, että ennemmin vanhuksille hommataan pihalle kävelykone hevostallien tyyliin, kuin päästetään vapaaehtoisia amatöörejä edes ulkoiluttamaan vanhuksia käppäily- ja juttukaverina tai pyörätuolin työntäjinä.

Vanhustenhoidosta saataisiin ehkä työurien jatkoa tai ainakin hyödyllistä tekemistä ikääntyville ja hyväkuntoisille ikääntyneille. Mikään ei estäisi ottamasta hoivarinkeihin mukaan nuorempia pitkäaikaistyöttömiä, sekä  nuoria työttömiä.

Ei-lääkinnällisen hoivan oppiminen kursseilla ja käytännössä ei lie ongelma kenellekään, jota moinen homma ylipäänsä kiinnostaa. Onhan ikääntyvässä poppoossa myös sitä lääkinnällistä osaamista ja kokemusta. Jotain kolmannen sektorin töiden tekijöidenkin pitäisi netota, palkkaa tai ainakin lisuketta leivän päälle, se olisi yksi pohdittavista asioista.

Vai onkohan virallisen tehon, poliittisen ja byrokraattisen, ainoa vastaus tähänkin se, että kotimainen pitkäaikaistyötön ja vanhentuva rupusakki on ikäänkuin täysin menetetty? Pitää "ottaa" siihen ja tuohon tarkoitukseen miljoona mamua?

Työperäistä maahanmuuttoa Suomessakin tarvitaan lisää, jossain, mutta kotoperäisiä asioita ja ongelmia pitäisi arkijärjen mukaan hoidella mahdollisimman pitkälti omin voimin. Kyllähän maailmalla tulijoita riittää, rutiköyhiä ja kurjia ihmisiä on pallolla ainakin miljardi, mutta lystin maksajia on vähän vähemmän. 

Toisaalta, kun  haalimme työperäisiä tulijoita, viemmekö esimerkiksi hoitsut ja lekurit sieltä, missä heistä ja muista osaajista on jo valmiiksi ankarin puute?

* * *

Kaikkien eläkepommien äiti

Kauhistella pitää suurten poliittisten johtajiemme eli markkinapolitiikan isäntärenkien pyrkimyksiä yleisen eläkeikän nostamiseen, jopa ihan tolkuttomasti lähemmäksi 80 ikävuotta. Jokainen tietää, paitsi keskiverto poliitikko, mikä on tavisten kohtalo työmarkkinoilla jo 50 ikävuoden jälkeen.

Meneehän se duuni vanhempanakin, jos satut olemaan hyvissä vakitöissä ja mieluiten sisätöissä, mutta jos jäät hetkeksikin työttömäksi, olet ulkona kuin talitintti oksalla.

Tintilläkin on selviytyjän luontonsa ansiosta hyvät oltavat verrattuna ikäsyrjittyyn työttömään tai muuten vain syrjittyyn nuoreen, joka ei ole ehtinyt päästä edes oikean ansiotyön alkuun. Kolmikymppisellä syrjäänillä nuoruus siinä jää jo taakse, samalla kuin hukkuu myös lupaava tulevaisuus. 

Pukumiesten tai -naisten siisteissä sisähommeleissa ja vastaavissa pehmustetuissa töissä moni pärjää 65-vuotiaaksi ja ylikin. Jotkut yrittäjät jaksavat painaa omissa töissään tosi vanhoiksi, jotkut heistäkin vähän pakon edessä tai he eivät vain osaa hellittää työn syrjästä irti.

***
Aamun pääuutinen oli, että Obama voitti USA:n vaalit ja intrigöörin mielestä se oli edes henkisesti hyvä uutinen. Epävarmuustekijöitä on maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi ja siitä Romneysta, vai oliko se Rompuyesta, on Euroopassa jo riittävästi kokemusta.

Mutta kaikkien eläkeuutisten pommi löytyy Telegraphista, missä joku eläkefirman pomo määrittää 120 - 125 elinvuotta tänään syntyvien vauveleiden normiksi. Siis normiksi! Nykyinen vauvakansa saattaisi ihan yleisesti päästä sadan vuoden ikään ja reilusti.

Tänään syntyvä vauva saattaisi vakuutusyhtiö ABI:n pääjohtaja Thoresenin mielestä olla vielä hyvinkin teräskunnossa vuonna 2100. Vakuutusmatemaattisessa konferenssissa puhunut pääjohtaja pitää tämmöistä sinänsä ilahduttavaa tulevaisuutta myös hyvin haasteellisena. Ainakin eläkejärjestelmiä joudutaan tarkistamaan ja rakentamaan uudelleen, samoin tietysti eläkeikiä.

Vaikka ihmisten eliniän reilu jatkuminen, kaiketi se voi toteutua vain kehittyneistä maista parhaimmissa (kuten Japanissa), on ihmiskunnan suuri saavutus, uhkiakin löytyy. Pääjohtaja ihmettelee, miten voimme varmistaa, ettei eliniän näin suuri pidentyminen johda miljoonien vanhojen ihmisten köyhyyteen. Nykyisen malliset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmät eivät kestäisi näin suurta elinikän jatkumista. Uhkia ovat mm. hoitamatta jäävät sairaudet, ihmisten velkaantuminen ja työttömyys. 

Eliniän huomattava jatkuminen on jo nykyisin ihmiskunnan tärkeimpiä saavutuksia, vaikka sitä ei ainakaan Suomessa käytävästä vanhuskeskustelusta mitenkään huomaa. Nykyinen poliittinen johtomme määrittää usein ja toistuvasti väestön vanhenemisen ja siihen liittyvän huoltosuhteen heikkenemisen yhteiskunnan suureksi uhaksi. 

No, nykyisin uhaksi voidaan määritellä myös kotosuomalaisten (köyhien perheiden) lasten syntyvyys ja lapsilisät. Uhkia kyllä riittää, eikä samalla avautuvien uusien mahdollisuuksien marja-apajia nähdä lillukanvarsien seasta. Pommeja on helppo nähdä, mutta vaikea purkaa.

***
Onneksi julkisen älämölön seasta putkahtaa joskus myös myönteisiä ja terveitä ajatuksia. Vanhustenhuollon kehitystyö voitaisiin nähdä Suomessa konkreettisena mahdollisuutena. Suomi voisi olla yksi vanhusten hoidon edelläkävijöistä, uusien hyvien järkiratkaisujen kehittäjistä sen sijasta, että käpertyisimme vain murehtimaan kakkavaippojen ja niiden vaihtajien puutetta, sekä rahojen riittämättömyyttä.

Nykyinen tilanne on tietysti ankea, kuten koko toivottoman ja tolkuttoman tuntuisessa kunta- ja sote-uudistuksissa miljardeja maksavine tietojärjestelmineen. Lähiaikoina ei ole luvassa edes mitään säästöjä, vain puutetta ja kurjuutta - niinkö? 

Kurjaltahan se näyttää, jos ja kun esimerkiksi savolaisten sydänmailla, kehittyvässä Kuopiossa ei ole varaa ostaa tarpeeksi vanhustenhoidon palveluja alan yrityksiltä. Vanhuksia makuutetaan vain jossain, missä se halvimmaksi tulee. 

Kovin se onkin kallista, jos varsin tavallinen hoito maksaa vaikka 4000 euroa per nuppi kuukaudessa. Hyvin harva vanhus pystyy itse kustantamaan itselleen tuollaisen hoidon, joskin esimerkissä kyse on vielä kohtalaisen hyväkuntoisista vanhuksista, eikä hoidon taso liene vielä tällä hinnalla parasta, mitä rahalla saa. 

Kuntien, myös kasvukeskusten rahan puute merkitsee paikoin sitä, ettei töitä riitä edes henkilöstölle, kuten lähihoitajille, joista kuulema on muuten aina ihan karmea uupelo. Jossain päin Suomessa hoitsuille töitä olisikin, mutta siellä ei ole järkevän hintaisia asuntoja, hoitoala kun ei johda palkkatilastoja. Siellä mättää ja tuolla fuskaa. Vaikeeta on. Suomessa tarvittaisiinkin koko liuta uusia ratkaisuja, eikä se sama pipo sovi kurpitsalle, mikä menee hyvin lantulle päähän. 

Intrigööri on kai kalkkis, eikä ole kunnolla sisäistänyt markkinatalouden ihanuutta, vaikka sitä on apinoitu jo aikoja sitten ja paljon myös julkiselle puolelle. Mutta neljä tonnia kuussa - kyllä se rajulta hinnalta kuulostaa. Niin on kuulostanut kaikenlaisen laitoshoidon hinta jo pitkään. Hoidetaanhan meillä kymmeniätuhansia huostaan otettuja lapsiakin yli 600 miljoonalla eurolla vuodessa, mahtaneeko se edes riittää.

Laitoshoito jossain kaupunkikeskuksessa saadaan kyllä maksamaan, olipa kysymys ihan mistä hoidon lajista vain. Taannoin siellä Kehä III:n sisäpuolella keskusteltiin sinänsä simppeleistä päihdeongelmaisten hoitopaikoista. Helsinki ei kai halunnut jatkaa sopimuksia melko kaukana sijaitsevien ja halpojen pienten hoitopaikkojen kanssa, joissa selvittiin satasilla per nuppi kuukaudessa, eikä yksikään juoppo nälkää tai kylmää valittanut.

Halvassa ja kait hyvässäkin (Jääköön nyt ne paikkojen nimet, kun en tunne tämän hetken tilannetta.) hoitopaikassa pyrittiin myös tuloksiin eli saamaan edes osa asiakkaista kuivattelun lisäksi  omaehtoisen raittuden tielle mm. vertaistukiryhmissä.

Kun juoppojen hoitoa "järkeistettiin" ja keskitettiin lähemmäs maksajaa eli kaupunkia, asiat saatiinkin kertaheitolla kuntoon. Jos muistan oikein, hoitopaikan hinta per punanenä oli  heti hulppeat pari, kolme tonnia kuussa. Tuskin siellä harrastuksen kannalta niin mukavissa oloissa kivikylän keskustassa yksikään asiakkaista viitsi enää raitistua, joten siltäkin vaivannäöltä vältyttiin. No, vanhakantaisen näkemyksen mukaan juoppojen hoitamisessa kuntoon tarvitaan paikka  missä on ns. märkä pää ja kuiva pää, jälkimmäisessä asiakkaan oma pää on hoidon aikana selvä.

Jos yrittäisi pysyä asiassa, nykyistä yhteisöllisempien, kevyempien ja halvempien hoitoratkaisuiden tarve korostuu takuulla tulevaisuudessa. Sellaisia erilaisia ratkaisuja mm. vertaistukien voimin pystytään kehittämään, jos halua on. Miksi ei olisi halua jo nyt, eikä vasta pakon ja kiireen edessä? Bisnestäkin siitä moni noheva pääsisi tekemään, senhän pitäisi kiinnostaa?

Vai tyydytäänkö vielä kauankin sikspakki-hallituksen nykyiseen linjaan, missä Suomi ottaa kymppimiljardin velkaa vuodessa ja takaa kaikki euroliiton sitoumukset mihin asti vain.  Pitää kai vielä muistuttaa tässäkin blogissa, että nykymenolla Suomi-nimisen valtion tulevaisuudessa odottaa Kreikka-tyypinen kataistrofi? Nykyinen rata päättyy kyllä, eikä useimpien meistä tartte odottaa niin kauan, että omaan mittariin kertyisi sata vuotta.

* * *
Loppusynkistelynä vielä, että intrigööriä on jo kauan kiinnostanut aika erikoinen vanhentumisen ja dementoitumisen äijä-ilmiö, ehkä sen joku osaisi uskottavasti selittää.

Silloin tällöin, joskus omienkin tuttujen joukossa, sattuu semmoista, että vanhempi hemmo lähtee omine aikoineen metsään käppäilemään. Aika usein äijä myös sinne metsään jää, hän löytyy sitten ajastaan kuolleena mättäältä. Se on tietenkin ikävää ja läheisille järkyttävää, mutta moinen tapaus käy täällä susirajoilla päin, silloin tällöin. Siinä on aina kuin sama kaava. Metsä kutsuu.

Mistähän tuo johtuisi? Kun vanhempi marjamummo katoaa metsän peittoon, hänet löydetään sieltä useimmiten ihan hyvässä kunnossa, eikä karhukaan ole syönyt. Kahvi maistuu vielä hyvin mummolle ja juttu kulkee.

Kun huterompi pappa lähtee noin vain käppäilemään metsään, metsän peittoon, hän ei mene marjaan, eikä mehtuulle, eikä häntä useinkaan löydetä metsästä elävänä. Melko mystistä, eikö vain? Ja kiehtovaakin se oikeastaan on, sillä metsähän on suomalaiselle kuin sielun äidin syli tai turvapaikka. Metsään olisi vaikka hyvä kuolla kupsahtaa, sammalvuoteelle tai vaikka louhikkoon, väliäkö sillä sitten on.

Ei se omakaan ikä ei enää tässä iässä paljon vähene. Mutta  vielä toistaiseksi käytän metsässä polkuja ja lenkkipolkuja, sillä mikäs kiire tässä olisi. Satavuotiaitakin oli muuten Suomessa viime vuonna jo yli 600!

(Intrigööri ikääntymisestä aiemmin.)

* * *

Eläkefaaraot

Kauan eläkööt suomalaiset eläkefaaraot! Eipä tässä paljon muuta pysty sanomaan, kun lueskelee valtion osaomistamien yhtiöiden johtajien huikeista eläkkeistä. Samaan aikaan kun muslimimaailma yrittää ravistella ärisevät mubarakit housunpunteistaan, meillä näitä yhteisestä kuormasta vain itselleen mättäviä ihmisten saneeraajia palkitaan ja juhlitaan. Syksyisin heille on tietenkin luvassa linnankutsu ja uusia helyjä kunniamerkkien rivistöön.

Valtionyhtiöiden pomojen satojentuhansien ja jopa puolen miljoonan euron vuosittaiset eläkkeet pyyhkivät huikeasti yli sen mittapuun, minkä puitteissa meikäläinen osaisi olla edes kateellinen. Kun yhden ihmisen eläke on enemmän kuin kymmenen tai kaksikymmentä keskivertoeläkeläistä kerryttää yhteensä, sitä ei enää jaksa käsittää.

Kukaan ei voi olla kymmenen tai kaksikymmentä kertaa parempi kuin keskiverto hyödyllinen puurtaja, siis vielä eläkkeelläkin. Vaan kun on.

Lisäyslinkki 9.2.2018:  Eläkettä 40.000 euroa kuussa!

***
Eläkkeen pitäisi turvata ihmiselle se, ettei hänen elintasonsa laske liikaa aktiivisten työvuosien jälkeen.  Nykyisin eläke voi olla muhkean palkan ja bonusten suoranainen jatke koko elämän kestävälle ja seuraaviin sukupolviin jatkuvalle rikastumiselle. Silloin kun tätä rikastumista jatketaan yhteisistä eläkevaroista, on kysymys eläkefaaraoista eli nykyajan mubarakeista.

Öhkyeläkkeelle on tietysti lähdettävä niin pian kuin se on mahdollista, viimeistään siinä kuudenkympin kilahtaessa mittariin. Eläkeiän yleinen nosto ei koske heitä, ketkä pääsevät nostamaan huikeita eläkkeitä. No, eihän niitä lottovoitojen kokoisia vuosipotteja enää vanhana ehtisi käyttämään.

Eläke- ja veroasiat ovat kokonaisuutena vaikeita ja niiden kunnollinen hahmottaminen onnistuu vain asiantuntijoilta. Taviksilla on kuitenkin kohtalaisen terve käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä lisää liikaa ja rumasti yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Arabi- ja muslimimaailman kiehuntakin osoittaa sitä, että ihmiset kyllä sietävät röyhkeyttä ja pöyhkeyttä pitkään, mutta eivät loputtomasti.

Eläkkeille pitäisi säätää kohtuullinen katto silloin, kun nämä eläkkeet maksetaan kaikille yhteisesti kuuluvasta eläkesysteemistä. Tämä olisi taas lainsäätäjien eli kansanedustajien asia ainakin niin kauan kuin kaikkea valtaa Suomesta ei ole siirretty ylikansalliselle EU:lle ja globaaleille rosvopankkiireille.

***
Toinen julkisen pohdiskelun aihe olisi, onko suomalainen eläkejärjestelmä enää pitkään aikaan kuulunut todella kaikille. Eihän se ole, vaikka niin kuitenkin annetaan mieluusti ymmärtää. Suomen sinänsä suuret eläkerahastot pyörivät kvartaalitalouden mustien aukkojen reunamilla. Ajattelemme, että oikeus eläkkeeseen olisi yleinen ja yhtäläinen kuin äänioikeus, mikä onkin jo pelottava asia nykyisen näennäisen demokratiamme kannalta. Meitä taviksia toki voi pelottaa monikin asia, kun oma elämä ei ole joka puolelta turvatyynyin pehmustettu.

On eri asia, jos ja kun joku maksaa itse itselleen muhkean eläkkeen palkastaan tai yrittäjätuloistaan. Sellainen ei lisää eriarvoistumista, eikä ole syömistä yhteisestä kuormasta. Rikastuakin Suomessa saa vapaasti ja on saanut aina. Nykyisin rikastumista suositaan kaikin keinoin myös lainsäätäjien taholta. Mikä siinä on liiallista, olisi ihan omien  virsiensä väärti.

Amerikkalaiset republikaanit tulevat varmaankin pian opintomatkalle kauas pieneen ja pohjoiseen Suomeen. Täällä luodaan vauhdikkaasti heidän mieleistään ihannevaltiota pienessä mitassa. Republikaanit ja muut kaanit voivat puolestaan kertoa meidän politrukeillemme, miten viimeisetkin teoreettiset obamaismit torpataan ja kitketään yhteiskunnasta lopulta juurineen. Edessämme lieneekin paluu pohjoismaisesta hyvinvointivaltion hahmotelmasta ylikansalliseen uusorjuuteen eli sellaiseen systeemiin, missä orjat (tavikset) eivät itse edes tajua omaa asemaansa.

Pahin salaliitto on aina sellainen, minkä olemassaoloa ei ollenkaan huomata.

***
Ei muuta kuin leppoisia eläkepäiviä vain herrakansalle golfin,  purjehduksen ja matkailun parissa, mitä kaikkea he monipuolisesti harrastavatkaan. Kannattaa ainakin laittaa oman limousiinin namiskuukkeliin sellaiset estot, ettei se anna lainkaan poiketa lähiöalueille. Se koskee erityisesti niitä ulkomaiden vartioituja eläkekeitaita ja muita riippuvia puutarhoja.

Suomalaiset lähiöt ovat vielä nykyisin kesyjä, mutta sielläkin saattaa sattua näkemään ikäviä asioita, joista herrahermanneille voi tulla paha mieli. Lähiöissä voi nähdä mummeleita rollaattoreineen lähikaupasta lontostamassa kanannahka-lihapullia ja viimeisen päivän alennuspiimää hakemasta.

Keppipappakin siellä saattaa olla leipäjonosta kotia käppäämässä lippis märkänä, koska bussilippuun ei ole varaa. Hävytön papparainen on vieläpä voinut poiketa ostamassa itselleen takuueläkkeellä jonkin purkin keppanaa. On se niin väärin, että valtion maksamalla eläketurvalla sillä lailla rillutellaan ja sitten humalassa kuseksitaan nurkille ja öristään!

Pahin näky hyvin palkituille entisille valtioyhtiöiden saneeraajille voi olla lauma erittäin paljon vihaisia nuoria miehiä ja naisia ostarin kulmalla. Jos silloin itselle tulee mubarakkimainen viilinki, kannattaa kiireesti polkaista kaasua.

***