Muut marssivat Turussa

Natsit ja fasistit lienee jo häädetty Turusta muiden ääriryhmien toimesta, joten nyt siellä on turvallista marssia. Tänään vuorossa ovat muunsukupuoliset. Marssin aihe on kaiketi vakavaa sorttia.

Intrigööri ei ole paljon viisastunut viime aikojen sukupuolettomuusvalistuksesta, joten taitaa olla parasta julkaista uudelleen parin vuoden vanha postaus. Huumorihan on nykyisin melkein kielletty, ellei se ole ilkeää ja kohdistu toisinajattelijoihin, mutta tämä onkin hätätapaus.

Taannoin teemana olivat lähinnä sukupuolineutraalit vessat eli se, mihin ihmispolo hädän tullen pääsee, jos pääsee.

Näinkin voisi merkitä sukupuolineutraalin pikkulan tai kakkalan.

18.8.2016

Ei värkeillä väliä!

Intrigööri on julkaisemistaan monensorttisista jutuista ja huonosta huumoristaan huolimatta melko taipuvainen itsekritiikkiin, jos muistaa. Tänään uutisoitiin taas sinänsä vanhasta, mutta aina ajankohtaisesta sukupuolineutraalista aiheesta, mikä tarkoittaa sitä, ettei tyttöjä ja poikia enää olisi laisinkaan. Värkeillä ei olisikaan enää väliä.

Se tarkoittaisi käytännössä mm. sitä, että vessa ja kylppäri pitäisi jakaa aina ja kaikkien kanssa, kouluissakin. Monin paikoin maailmassa tuo pyrkimys on aiheuttanut huolta ja hampaiden kiristelyä, kuten nyt vaikka asiasta aiemmin hiukan änkyröineiden lajitoverien luona Charlottessa Pohjois-Carolinassa.

Maailmassa on kyllä myös miljoonia paikkoja, joissa ei ole huusseista tietoakaan, eikä ainakaan vesivessoista. Onko puskassa sitten neutraalia? Ehkä?

Itsekriitikin vaivaama intrigööri muisti taas pitkästä aikaa, että on meillä kotona jo kymmeniä vuosia ollut sukupuolineutraali wc ja kylpyhuone, joskus yhdistelmänäkin. Olen siis ollut aina monineutraalisti tiedostava luonnollinen henkilö, joskus sukupuolihakuinenkin, tms. Näin on! 

***

Valtakunnan johtavat vessa- ja monitiedosteluasioiden mediat ovat tietenkin uutistuttaneet kansaa sukupuolineutraaliudesta, vessoista ja muista sen sortin asioista vaikka kuinka paljon. 

Taannoin oli juttua siitä, kuinka Turun kirjastossa oli avattu sukupuolineutraali vessa. Siispä menin katselemaan kuukkelin kuvahaulla, miltä sellainen ns. transumerkki vessan ovessa näyttäisi, jos vaikka joskus sattuisi yleisen vessan vaiheilla akuutti hätä yllättämään.

Hätä siinä hyvinkin voisi tulla, sillä liekö sellaista merkintää vielä vahvistettu edes EU-komissiossa, muusta maailmasta puhumatikaan. Jos jäisi liikaa epäröimään, saattaisi lirahtaa punttiin. Ulkonakin urbaaneissa maisemissa on vaikea löytää äkisti sopivaa kadunvarsipuskaa, kun niitäkin raivailtu innokkaasti pois. 

Hädän sattuessa lienee parasta vain painella sisään jostakin vessan näköisestä ovesta ja hoitaa hommansa. Jos erehtyy ovesta ja joutuu putkatuksi, tuskin siellä on vielä sukupuolineutraalia koppia pyttyineen, erehtymisen vaara vähenee.

Linkki ig:n alkuperäiseen postaukseen linkkeineen.

***

Tänään miekkari Turussa, huomenna Tampereella.

Lisälinkki transtukipisteen sivuille.

***

Ostaisitko Kalashnikovin?

Venäjän vastaus Teslalle eli sähköauto Kalashnikov C-1 ei ulkonäöllään nosta  autokuumetta. Voihan tämä olla vain ennakkoluuloa, sillä valmistajan muut tuotteet kopioineen ovat tappokaluina päteviä ja maailman suosituimpia.

Venäläinen sähköauton mallikappale tuo elävästi mieleen vanhan Neukku-Mossen, joka oli ylvään kapitalistisesti nimetty Eliteksi. Vielä 90-luvulla joku kaikkein itsepintaisin junttipunikki saattoi rutistella menemään punaisella  Mossella. Modernimmat bolsut olivat jo silloin vaihtaneet Ladaan.

Intrigöörin tietämys nykyautoista alkaa olla aika ohutta. Toisin oli joskus ennen, kun tuli toimiteltua myös auto- ja liikennepalstaa yhdessä maakuntaläpyskässä ja autourheilukin kiinnosti. Silloin sai kokeilla melkein kaikki uudet tavisautot ja joitakin erikoisuuksiakin. Ajoin myös Elitellä mutkaisen ja mäkisen testilenkin  kapealla päällystetiellä.

Mosse Elite oli aikanaan ehdottomasti paras elokuva-auto. Vauhti ei ollut häijy, eikä kiihtyvyys vatsaa litistänyt, mutta autossa oli raju tunnelma. Elite kallisteli kurveissa villisti niin, että kynnyskotelo lähes raapi tietä. Renkaat vonkuivat hulluina löysissäkin käännöissä. Vaihteisto oli silkkaa arpomista, jne. 

Sähkömosselta voisi odottaa joitain lajityypillisiä omituisuuksia, vaikka jousitusta näyttääkin mallikappaleessa lasketun? Nyt on vain jäätävä jännityksellä odottamaan uuden Kalashnikovin ensimmäisiä nettitestejä. Ei se ole niin tärkeää, miten auto kulkee tai toimii, vaan miltä se tuntuu.

Linkit: 
Ylen juttu.
Kalashnikovin mediasivut. 
Carskoopsin juttu, missä mainitaan, ettei AK-47 tule auton mukana.

***

Sähköauto saattaa olla vaarallinen, jos sillä suistuu vahingossa veteen. Akuissa on kovat virrat, joten miten käy autossa oleville, kun akkusysteemi uppoaa  ja menee oikoseen? Sähköauton palo on aina sammuttajillekin vaarallinen.

Linkki sähköauton palosta.

Toinen linkki autopaloista Norjasta.

***
Sähköautoille vaaditaan paljon latauspisteitä myös pysäköintihalleihin ja -taloihin. Sähköautojen paloja sattuu toisinaan. Palava sähköauto olisi hallissa vaikeasti sammutettavissa ja sytyttäisi ehkä tuleen koko paikan.

Linkki latauspaikkojen vaatimuksesta.

Sähköautojen paloturvallisuus pohdinnassa.



***
Lisään vielä kuvan 70-luvun lopun Moskvitsh Elitestä. Suunnilleen tämmöistä rakkinetta tuli kokeiltua. Monet niillä ajoivat siihen aikaan oikeasti, jotkut saattoivat olla tyytyväisiäkin, ainakin jos auto oli oikeamielisen punainen.

Halvoista kansanautoista huonoilla teillä jämerimpiä kulkupelejä olivat mm. kuplat ja ladat. Venäläisiin autoihin löytyi ainakin 90-luvulle asti halvalla varaosia ja niitä oli helppo itsekin korjailla. Vieläkään ei Ladalla jää Venäjällä pitkäksi aikaa tien päälle, sillä osia ja monttööreitä löytyy. VW kupla oli  teknisesti simppeli ja kaikkiaan pätevä kulkine.

Suomessa pikkuteiden kunto saattaa syrjemmillä seuduilla olla nykyisin !  kauheinta koskaan. Nelivetotraktori on kallis peli, joten kestävät ja helppohoitoiset autonkotterot olisivat taas tarpeen. 

Pikkuteillä tulee usein vastaan paluu menneisyyteen.

***

Autoalan linkkejä:

18.9.2019: Tulevaisuus on polttokenno-sähköautoissa.

26.2.2019: Dieselien päästöt mitattiin, kieltäminen on turhaa!

29.1.2019: Kaasuttele järkevästi kaasuautolla!

22.1.2019: Robottiautot ovat vielä "peltiheikin" asteella.

Diesel on ympäristöteko!

Liikenneministeriö pölhöilee. 

10.6.2019: Liikenteen polttoaineita saa vedestä ja ilmasta, ei kuitenkaan ilmaiseksi.

Satu Uskosta ja Rauhasta

Usko ja Rauha.

Olipa kerran kauan sitten pieni kaukainen ja hyvin rauhallinen kylä, melkein kuin erityinen kansanryhmä. Kukaan siinä kylässä ei ikinä kiihottunut mistään, vaikka monet rattaineen kylätiellä rellestävät häjyt junkkarit, sekä virka- ja uskontohenkilöt sitä rauhaa yrittivät useinkin rikkoa.

Siellä pienessä kylässä vanhassa talossa asui kaikkien tuntema ystävällinen ja työteliäs pariskunta Usko ja Rauha. Talo oli nimetty erään uskonlahkon tyyliin 
mukaan Rauhantaloksi.

Kyläläiset sanoivat emäntää Uskon Rauhaksi. Isäntää sanottiin vastaavasti Rauhan Uskoksi.

Lopulta aikojen saatossa tuoni korjasi ensimmäisenä Rauhan, jolloin kyläläiset kuiskuttelivat, että nyt lähti Uskolta Rauha.

Usko kaipaili Rauhaa kymmenen vuotta käyden joka päivä haudalla Rauhalle juttelemassa ennen kuin Uskonkin päivät päättyivät. Usko laskettiin lepoon Rauhan viereen. 

Kylänväki päivitteli, että ensin meni Rauha ja nyt tuli loppu Uskosta.

Kaikki pienen kaukaisen kylän vanhemmat asukkaat ovat jo siirtyneet muistoihin ja nuoremmat ovat muuttaneet pois hyvinkin rauhattomiin maisemiin.

Kylän muistolehdossa on paljon sammaloituvia kiviä ja erittäin rauhallista. Joku tuo vielä joskus kukkia tai kynttilän Uskon ja Rauhan muistokiven luo.

Sen pituinen se.

***

Vähän faktoja:

Väestörekisterikeskus on kirjannut yhteensä 2 543 Usko-nimistä miestä. Vuosina 2010 - 2018 on Uskoksi nimetty 92 lasta. Usko taitaa nimenä tulla hiljalleen muotiin, monien vanhojen nimien lailla.

Rauhoja on tilastossa kaikkiaan 18 087. Miehenpuolia on nimetty Rauhaksi 22 kertaa, pienessä sadussa mainittu pariskunta oli kuitenkin terveesti heteronormatiivinen.

Rauhaksi on nimetty vuosina 2010 - 2018 kaikkiaan 414 tyttölasta. Rauha on vanhana hyvänä suomalaisena nimenä yleistymässä Uskoa nopeammin.

Elämme toivossa, että vielä joskus Uskolla olisi taas Rauha ja molemmin päin.

Linkki: Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu.

***

Ota marjakin maasta!

Pian saapuu jo syys, ainakin syyskuu, mikä on parasta puolukanpoiminta-aikaa. Lokakuussa pääsee keräämään aromikkaita karpaloita. Marjastusta voi jatkaa lumien tuloon saakka.

Vanha juttu kertoo vuorineuvoksesta, joka käveli tehtaallaan, löysi lattialta pikkukolikon ja pani sen taskuunsa. "Minä kerään näitä", hän sanoi.

Retee maalaismies hoksi tiellä lantin ja laittoi sen taskuunsa. "Pyllistää ne akat puolukallekin", mies sanoi.

Intrigööri arvostaa metsämarjoja ja keräilikin niitä ennen, nykyisin niitä tulee enimmältään ostettua. Mutta suattaa tuo ryökäle käydä tänäkin syksynä marikoita katsastelemassa. Nyt tyrkkää uusintoja varhemmista marjajutuista, koska on taas marjan aika.

Metsämarjojen kerääminen on viime vuosina ollut suosittu puheenaihe etenkin thaimaalaisten marjanpoimijoiden takia. Poimijoiden työn tuloksista ja huonosta tai hyvästäkin tilanteesta on jauhettu mediassakin ylenmäärin. Tänä vuonna thaipoimijoita on Tapiolan vainioilla  tavallista vähemmän, mikä on hyvä siksi, että myös marjojen sato jää kuivuuden takia köyhäksi.

Lapin kansa kertoo, jotta Suomesta vietiin viime vuonna ulos kaikkiaan 11 miljoonaa kiloa metsämarjoja. Kauppatase on hurjasti vinksallaan, koska samana vuonna Suomeen tuotiin melkein 120 miljoonaa kiloa marjoja ja harvinaisempia hedelmiä.

Tullitilastojen mukaan tuoreita ja pakastemarjoja vietiin Suomesta vajaat kolme  miljoonaa kiloa. Vastaava tuonti oli peräti vajaat 11 miljoonaa kiloa. Luvuista puuttuu osa marjoista.
Marjojen viennistä ja tuonnista valtaosa kulkee pakasteina. Jäädytettyä mustikkaa ostetaan mm. Kiinaan, Japaniin ja Keskiseen Eurooppaan antosyaani-uutteiden raaka-aineeksi.

Metsän laidassa kilo mustikkaa maksaa tukkurille roskaisena 1,40 euroa ja siivottuna nelisen euroa. Mutta marjahan jalostuu ja kovasti, sillä esim. mustikkajauhe maksaa 100 euroa kilolta. Mustikkauuteesta saa pulittaa peräti 3 500 euroa kilolta.

Suomalainen marjasaldo mättää pahasti. Tilanteessa on jotain samaa kuin siinä, kun takavuosina puhuttiin paljon siitä, miten Suomesta viedään sahatavaraa esim. Tanskaan, mistä se hirmuisen iso lautaläjä tulee takaisin tänne mm. huonekaluina, mutta aivan eri hinnalla.

Lähes koko suomalainen marjasato jää metsiin, pieni osa marjoista kelpaa eläimille. Mustikoista kerätään myytäväksi arviolta vajaat kuusi prosenttia ja puolukoista vähän enemmän. Kuuma ja kuiva vuosi 2018 toi myös huonon mustikkasadon. Poimijahinta olisi ollut hyvä.

Metsämarjojen poiminta myyntiin on hyvin aktiivista ja hyvää fysiikkaa vaativaa työtä. Miten lie, kelpaisiko rivakka marjanpoimija tai sienestäjä työn tuloksineen mukaan virkahirmujen ja poliitikkojen suosimaan aktiivimalliin? Poiminta-aikaa vuodessa kertyy kolme, neljä kuukautta.

Se byrokraattien määrittelemä yksi tunti päivässä vai mitä se oli, ei marjanpoiminnassa riitä edes kahvitaukoihin. Hyviltä marjapaikoilta voi kyllä tehdä myös hyvää tulosta. Aina se ulkoilma ja hyötyliikunta jonkin kälyisen ja ilmaisen pakkotyön voittaa! Takaisin luontoon - laiskat cityjuntit!

Myös puolukka on superruokaa.

Puolukka ei tarvitse sokeria säilöttäessä.

***
Suomalaisia halutaan houkutella marjoja poimimaan. Miten olisi jokin ploggingin eli roskajuoksun tapainen viritys? Pitäisi ainakin järjestää kyyti poimintapaikoille, muutaman tunnin marjakuntoiluun tarttis ehkä yhdistää kevyt kenttälounas, tms. Lisää roskajuoksentelusta, siis ploggingista.

( Doggingista en puhunut mitään, enhän? Se ei taitaisi sopia marjanpoimintaan, sillä marjat saattaisivat jäädä tyyten mättäille. )

Marjakarpaasit

Intrigööri nimittää täten thaimaalaiset marjanpoimijat kunnioittavasti marjakarpaaseiksi, sukupuolineutraalisti. Heidän työsaavutuksensa ovat hämmästyttäviä, olkoonkin, että käsikäyttöisiä apuvälineitä käytetään ronskisti. 

Vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa noin ahkerat marjanpoimijat olisi nimitetty työn sankareiksi ja heidän rintapieliinsä olisi ripustettu kiloittain kunniamerkkejä. Olisivat saaneet lentää selkä vääränä kotiinsa.

Unionin osavaltio Suomessa ei moinen työ ole valtion erityisessä suojeluksessa varsinkaan, kun se ei vaadi sitä aina ja kaikkialla korostettua "korkeaa koulutusta".  Marjojen kerääjille riittävät vanhanaikaiset hyveet eli hyvä fyysinen kunto, sisu, kestävyys ja ahkeruus, eikä sellaisia oikein osata opettaa. Opettajatkin olisivat nykyisin harvassa.

Kainuun Sanomat kertoo uutisessaan, että ns. työnantajansa kanssa riitautuneiden thaipoimijoiden tehokkain yksilö haravoi poimureillaan reilun kuukauden aikana talteen 2.780 kiloa mustikoita ja puolukoita. Keskimääräinen tulos samassa ajassa oli 1.700 kiloa ja joukon hitaimmat korjasivat sankoihinsa 1.500 kilon verran marjoja.

Siis tuon 50-henkisen porukan hitainkin hemmo keräsi reilussa kuukaudessa maastosta puolitoista tonnia marjoja. Ei siinä ole paljon kannon päällä istuskeltu maisemia pällistelemässä ja lintujen twiittailua kuuntelemassa. Kovia tyyppejä!

***
Intrigööri harrasti taannoin itsekin marjastusta ja mittasi silloin, että normaaliin 10 litran marjasankoon tai ämpäriin mahtui noin 5,5 kiloa puhdistettua eli siivottua puolukkaa. Lehtitietojen mukaan thaipoimijoille maksetaan puolukasta euro kilolta ja marjat punnitaan silloin roskineen. Marjojen siivoaminen käsipelissä veisi tolkuttomasti aikaa.

Roskineen tarkoittaa suunnilleen sitä, että marjasaaliissa on mukana pieniä roskia, kuten marjan lehtiä, varren paloja ja kariketta. Kävyt ja oravat on pudoteltu pois jo poimurista. Suomalaisissa havumetsissä vaeltaa poimureineen jokunen tuhat thaimaalaista poimijaa, joukossa on vähemmistö muitakin ulkomaalaisia.

Suomalaiset yleiskarpaasit poimivat marjoja hekin ahkerasti, mutta omaan piikkinsä. Suuria määriä keräävät "impivaaralaiset", itäisen ja pohjoisen Suomen asukkaat myyvät saaliinsa usein vanhaan tapaan kiertäville marjanostajille. Tuloksia kotimaisten ja ulkomaisten poimijoiden välillä en osaa vertailla, kun tietoja ei ole. 

Mainitun thaiporukan nopein karpaasi oli poiminut 35 päivässä 2.780 kiloa eli noin 80 kiloa marjoja päivässä. Tämä tarkoittaa karkeasti noin 15 sankollista päivässä. Yhden sankollisen keräämiseen olisi silloin kulunut tunti tai paljonkin vähemmän. Työpäivät lienevät olleet matkoineen 12 - 16 tunnin mittaisia.

Poimijoille maksetaan euro kilolta, siitä roskaisesta raakamarjasta. Marjafirmathan hoitavat siivouksen koneellisesti. Sankollisesta marjaa poimija saa siis ainakin sen viitosen. Kymmenestä sankollisesta tulee tiliä 50 euroa jne. Työpäiviä taitaa tunteina mitaten tulla ainakin kahdeksan viikossa.

Torilla puhdistettu puolukka maksoi viime viikolla 2,5 euroa litra, minkä mukaan 5,5 kilon ja kymmenen litran sankollinen maksoi 25 euroa. Marjan puhdistamisella ja sen vähittäismyynnillä tienaisi aika hyvin. 

En ota tässä kantaa thaipoimijoiden yleiseen tilanteeseen, ovatko he riiston kohteita vaiko eivät. Tarkempien tietojen ja taustojen saanti asiasta vaatisi vähäsen tutkivaa journalismia, mutta tämä ukko bloginsa kera ei siihen ala, kun ei siitä saa edes marjan hintaa. Kovan työn tulos riippuu paljon myös vuosittaisesta marjasadosta.

Josko joku jossain kaupallismediassa voisi tai saisi käyttää muutaman työpäivän tämmöiseen marjastusaiheeseen? Ylellä ainakin tuntuisi rahoitusta ja porukkaa riittävän. Mutta onko marjaliiketoiminta kyllin mediaseksikästä, eipä kai. Kivempi on urputtaa, että taas me riistetään köyhien maiden ihmisiä, jms.

Ai niin, mutta onhan siellä Kainuun synkissä havumetsissä kai paikalla raskaan fyysisen työn suorittamisen ja globaalin riistokapitalismin erityisasiantuntijoita, maankuululta Vasemmistoliiton finniposkiosastolta.

Jos riistosta on kysymys, thaipoimijat saanevat vasurinuorilta opastusta, kuinka sellaisesta tilanteesta vältytään. Ja samalla vältytään myös riistoon mahdollisesti johtavan työn tekemiseltä. Sähläröikö tässä joku lopulta pahemman kerran, siitä kuulemme joskus myöhemmin? Vai onko millään enää mitään väliä?

***
Sanoisin, että mahotonta huisketta on tuommoinen ammattimainen tehopoiminta. Paljon sitä kuulee omien tuttujenkin tarinoita, miten sitä on poimittu kymmenkunta sankollista tai saavillinen puolukkaa ihan siitä vain, jostain hyvästä marikosta. Ja anoppi se vasta ahkera oli, meinasi paatti upota marjojen painosta, kun saaresta kotia ajeltiin. Silti ei anoppia viskattu jorpakkoon, porukan parasta tienaajaa.

Parina syksynä tuli itse kerätyksi enemmälti puolukoita, eikä koskaan ollut toivoakaan saada maastosta irti kymmentä litraa puolukkaa tunnissa, hyvä jos kahdessakaan. Marjapaikoista se on paljon kiinni. Ehkä meikäläinen ei ole vielä kunnon marjapaikkoja nähnytkään, vaikka olen Lapissakin joskus marjastellut. Toki ei meitillä ollut edes noita uuden maailmanajan varrellisia poimureita, joilla voi harjata marikkoa seisoaltaan.

Aikoinaan selvisi, ettei ole harrastuspoimijalle sillä hyvä, että kotoutuu metsästä hirvikärpäsiä vaatteista harjailemaan ja saunassa iholta nyppimään. Marjat pitää siivota ja käsipelillä seuloja heilutellen siinä menee aikaa suunnilleen saman verran kuin kerätessäkin.

Usein alkusyksyllä ilta jo pimeni ennen kuin päivän saalis oli siivottu. Muinaisella 90-luvulla sankollisesta puhdasta puolukkaa sai helposti satamarkkasen, olisi saanut saada enemmänkin. Ravintolatkin ostivat marjaa sillä hinnalla.

Rahassa saimme irti tupakit, bensat ja eväät. Ainakin minulla kunto nousi ja läski hupeni kovasti. Itä-Suomen mäkiset, kallioiset ja louhoiset maastot eivät ole niitä helpoimpia. Nokian pitkävartiset maatalouspiikkarit olivat siellä parhaat kengät, varsi suojeli nilkkaa, kun jalka putosi johonkin koloon.

Hirvikärpäset pörräsivät ympärillä jo siihen aikaan. Hirvikärpänen on sitkas otus, yritin hukuttaa yhden kotona lavuaariin, mutta sieltä se aina kömpi, vaikka laskin kuumaa vettä päälle. Liiskata se piti. Hirvikärpäsvitsaus alkaa helpottaa karpaloaikoihin, ensimmäisten yöpakkasten tultua, silloin aamuisin saa metsässä olla aika rauhassa. Karpalo on minusta metsämarjojen kunkku, hilla on hyvää, mutta se ei ole himoherkku.

***
Thaipoimijat pitänee jättää suosiolla Buddhan ja vasemmistonuorten johdateltavaksi ja toivoa poimijoille menestystä, ettei heille tulisi pahemmin takkiin.

Suomalaisille työttömille ja muuten joutaviksi jääneille ahkerikoille voisin kyllä suositella marjanpoimintaa tai sienestystä. Kaukana salomailla sekin temppu hyvin osataan, mutta monet muut voisivat saada loppukesästä ja syksyisin pientä verotonta sivutuloa ja hyötyliikuntaa. Tuottoisinta olisi vissiin metsästää herkkutatteja.

Miten olisi pieni kimppa: Yksi autollinen astioineen metsään, toinen ryhmä siivoamaan marjat ja yksi taistelupari aamulla myymään. Luvallista se yksityisille myynti on ja verotonta kai, vielä toistaiseksi. Tulos voisi olla yllättävän hyvä. Saatuja kokemuksia voisi jopa hyödyntää muissakin työhön tähtäävissä toimenpiteissä. Osuuskuntia ja muita työkimppoja tarvitaan.

Suomalainen jokamiehenoikeus, melko vapaa metsissä liikkuminen, on maailmassa harvinainen etuoikeus, mutta kannattaa muistaa, että se koskee myös meitä suomalaisia! Kaikki suomalaisten oikeudet tuntuvat nykyisin koskevan sellaisenaan kaikkia maailman ihmisiä, vaikka ei sen ihan niin pitäisi mennä!


Marjayritys voitti kiistan oikeudessa 2017:  Yrittäjä tekee kauppaa marjoilla, ei ihmisillä.

***
LISÄYS: Metsässä voi tulla karhu vastaan. Nyt Ruotsissa diskuteerataan, mitä ehkä pitäisi tehdä karhulle, joka ajoi pyöräilevää naista ulkoilualueella takaa monta sataa metriä. Ponteva naisoletettu onneksi jaksoi polkea karhukuvitellulta karkuun. Linkki Iltalehteen.

Macron tulee patonki kainalossa

Macron testaa patonkia.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron tulee viikon päästä Suomeen viralliselle vierailulle yhdessä puolisonsa Brigitte Macronin kanssa.

Intrigööri ei juuri perusta koko ukosta, mutta koska kysymyksessä on virallinen vierailu, on tietysti mukavaa, että saamme voimaantua hienosta ranskalaisesta visiitistä! Ja Marseljeesi, sehän on yli rajojen ylevöittävä kansallislaulu.

Jos aiotusta Suomen ja Ranskan puolustusyhteistyöstä tulee tosi, Suomi vahtii jatkossa Ranskan ja EU:n etuja Sven Tuuvan lailla myös Afrikassa ja Lähi-idässä. Väliäkö sillä, että Suomen omat rajat ovat liikaa auki myös kaikkien tunnistamattomien tulla ja jäädä tänne syytingille oleskelemaan. 

Suomalainen puskajussi olisi siten tulevaisuudessa yhtä hyvin kotonaan Afrikan savanneilla, viidakoissa ja autiomaissa kuin taatot olivat Karjalan männiköissä. Noin saattaisi sanoa ainakin pusk.., puolustusministeri Jussi Niinistöstä, joka leipoo osaltaan Suomesta pientä kriisinhallinnan suurvaltaa. 

***

Tiettävästi Macronin vierailua varjostaa kuitenkin tärkeää lievempi kulttuurinen kriisi. 

Suomalaiset marjaviinit ovat sinänsä hienoja tuotteita, joissa on mukana keskiyön auringon ainutlaatuinen vivahde. Marjaviinit eivät kuitenkaan lainkaan uhkaa ranskalaisten viinien uljasta perinnettä.

On kuitenkin toinen asia, mikä on syvällä ranskalaisessa sielumaisemassa. Se on leipä. Suomessa lienee syyllistytty häikäilemättömään kulttuuriseen omimiseen, mikä yleisestikin uhkaa yhteistä maailmamme pahemmin kuin jokin ilmastonmuutos, jollaisia on ollut aina, miljoonia vuosia.

Ranskanleipä, ranskis.

Ranskalaisilla on syytäkin pikkuisen pahastua, sillä täällä Euroopan nurkassa on kymmeniä vuosia mussutettu höttöistä ns. ranskanleipää, joka ei lainkaan sama asia kuin se kaikista ranskalaisin leipä, patonki. Suomalaiset ovat luvatta leiponeet, myyneet ja syöneet pullamaista ja lähes mautonta ranskanleipäänsä pätkääkään ranskalaisen leipäkulttuurin juurista välittämättä.

Pariisin varpuset ovat sirkuttaneet, että Ranskan presidentti on ollut yhdessä puolisonsa kanssa tästäkin asiasta vähän myrtsinä. Jos Ranska mainitaan, silloin vaalean leivän soisi olevan patonkia.

Saattaa olla, että Macronit huomattavat siitä hienostuneesti tuomalla mukanaan Mäntyniemeen pari tuoretta patonkia. Punkkua ja valkkaria saattaa tulla kanssa. S'il vous plait ja silleesti.

Patonki, paguette.

Kulttuurinen omiminen on ikiaikainen ja hyvä asia, mutta sekin hommeli pitäisi hoitaa oikein. Tarkoitus on vaihtaa ja vähin omaksuakin maiden ja maanosien välillä myönteisiä asioita, kulttuureihin, ruokailuun, juomiin ja monenlaisiin hyviin tapoihin liittyen.

Kulttuurinen vuorovaikutus ei saisi tarkoittaa ihmisten tai peräti kansojen vaihtamista keskenään, sillä sellainen ei olisi enää kulttuurista, eikä järkevää meininkiä! Silloin mentäisiin jo törkeän omimisen puolelle.

***
Mutta takaisin asiaan: Suomen ulkopoliitiikan kiistaton johtaja presidentti Sauli Niinistö matkustaa tänään Neuvos.., eikun Venäjälle. Kekkosen aikaan tuo usein toistuva viesti viitottiin pyyhkäisemällä kämmenellä päälaen yli ja sitten vetäisemällä etusormella kurkun poikki. 

Nyt moisiin viittomiin ei ole tarvetta, sillä Niinistöä vastassa on tuttu ja ystävällinen Vladimir Putin, eikä karmeiden bolsevistihoriskoiden rankka ja pussaileva ryyppyremmi.

(Blogin postaukseen mennessä ei tullut tietoa siitä, saako Putin tuliaisiksi juustoa vai mitä.)

Onhan meillä pienessä Suomessa taas kovasti kansainvälinen meininki! On, vaikka pääministeri mököttää ja jurputtaa vähän impivaaralaiseen tyyliin. Mutta kyllä se siitä!

Ps. Mätäkuu päättyy virallisesti huomenna, joten tämä saattaa olla viimeinen postaus niissä merkeissä tänä vuonna. 

Postausta on täydennetty suunnitellun  puolustusyhteistyön osalta.


Macronin sotilaspoliittinen aloite osui ja upposi.

***

Vanhalla ammuslataamolla

Fiksu vekotin?

Blogipostailuista tulee joskus vähän vakavikkoja, joten laitan taas jotain aamuhortoilulla hoksittua kuvatuksineen tänne sosialistiseen metiaan. 

Aluksi tyrkkään tuohon oikealle ihmevempaimen kuvan. Se reliikki on puskassa tien laidassa ja joltakin prässiltä se vähän näyttää. Vaan eipä tule tolkun syttyjä siitä, mitä sillä on joskus tehty. En mennyt tutkimaan sitä tarkemmin.

Savilahden rannalla, Neulaniemeen mentäessä on Itä-Suomen yliopiston alue, missä on joukko vanhojakin rakennuksia, joista osa on suojelukohteita.

Rakennukset ovat ajalta, jolloin tontilla toimi valtion ammuslataamo. Ammuslataamo perustettiin 1930-luvulla lähelle isoa armeijan Neulamäen asevarikkoa, jonka toiminta lakkasi muutamia vuosia sitten. 

Linkki alueesta ja sen historiasta, pdf.

Entinen asevarikko rakennuksineen ja luolineen siirtyi Kuopion kaupungin omistukseen. Armeija alihankkijoineen poistui alueelta. 

Tosin tiistaiaamuna Neulalahdella näytti olevan jälleen käynnissä lahteen aikoinaan kipattujen vanhojen räjähteiden ja muiden sotaromujen nostaminen, mikä on jatkunut Kainuun prikaatin työnä jo vuosia.

Vanhojen räjähteiden nostaminen jatkuu Neulalahdella.

Yliopiston puutarhan kasvihuone Kallaveden rannan 
tuntumassa oli ainakin taannoin myytävänä.
Valoisaan taloon sopisi kukkaruukku poikineen.

Vanhojen rakennusten nimiä. Nykyisin voisi ajatella,
 että jos ei opiskelijassa ole ruutia, eikä
hän näytä antavan täyttä panosta,
voi tulla hylsy.

Nykyajan härpäke Tesla löytyi parkkipaikalta. 
Luulin, että tämä olisi jo Tesla 3, mutta 
ehkä se on Model X?

***

Mitähän unohtui?

Verkkouutiset kertoo Hesarin muka selvittäneen sen, miksi valtion tulot eivät riitä menoihin edes nyt "nousukaudella". Nerokkaasti lehti kiteyttää ongelman siihen, että valtion menot ovat kasvaneet reippaasti tuloja enemmän.

Hesari nostaa kuin sontatalikkoon viisi suurta menoerää, jota kasvanevat aina vain. Nuo viisi pahismenokohtaa ovat eläkkeitä, sairausvakuutuksia, työttömyystukia, asumistukia ja kuntien valtionosuuksia.

Intrigöörille tuli heti mieleen monta menokohtaa noiden mainittujen lisäksi, mutta osaa niitä jokainen itsekin kaivella. Esimerkkeinä suurmenoista voisi toki mainita velkavetoiset ikikasvajat, kuten vuosittaisen kehitysavun ja täällä annettavan kehitysmaatuen eli maahanmuuton lisukkeineen. Miljardeista noissakin kahdessa menokohdassa on kysymys, mutta usein se jotenkin unohdetaan mainita.

***
Valtion verotulot ovat Hesarin mukaan ostovoimakorjatusti ensi vuoden talousarviossa liki kolme miljardia enemmän kuin vuonna 2008. Mutta rahat eivät riitä... 

Suattaa olla, mutta Suomessa pudottiin syvään taantumaan ja lamaan vuoden 2008 kieppeillä ja ellei sitä rotkoa olisi tullut, valtion tulot saattaisivat olla nyt jo 30 miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tämä on nyt jossitusta, mutta aika ei todellakaan pysähtynyt kymmenen vuotta sitten. Tulot junnasivat, mutta valtion menot ja kansalaisten tarpeet kehittyivät koko ajan.

Vuodesta 2008 lähtien valtion menotaakkaa ja samalla velkalastia on nostettu tarmokkaasti, mutta jatkuvasti vaikka millä vaatimuksilla ja tarpeilla, mitkä aina ovat poliitikkojen mielestä luonnollisia ja osa väistämätöntä kehitystä. Taantumassa ja lamassakin valtion menoja on poliittisilla päätöksillä kuitenkin reilusti kasvatettu sieltä ja täältä.

Eikä valtion menojen kasvattamiselle ja velka- ja takausvastuiden lisäykselle loppua näy, päinvastoin! Nyt se meininki vasta hurjenee, kun se sotehimmeli ja turhismaakunnatkin ehkä toteutuvat.

Puolustusmenojakin paisutetaan pian miljardeilla ja kymmenien vuosien ajalle.
No, onhan se Putinstani kyllä tänne heti kohta hyökäämässä. Vähintäänkin ne hurjat hiippalakit hyökkää Baltiaan, jota Suomen on yhdessä Ruotsin ja Naton kanssa kanssa puolustettava viimeiseen hiusverkkoon asti... 

Vai onko Suomessa enää muuta puolustettavaa kuin kuivia peltoja, hometaloja, suota ja pöpelikköä? Sanovathan monet äänekkäät, ettei mitään Suomea edes ole olemassa. 

Linkki Verkkouutisiin, joka johdattaa Hesarin uudiseen.

***

Lisäys 21.8: Iltalehti kertoo, miten vvm Petteri Orpo kertoo työttömyyden kustannuksista. Kovat kuulema ovat etenkin työttömien kovan ytimen menot, kaikkiaan kuusi miljardia ja silleen. Tai siitäkin yli?

Pieni kummastus jutusta kuitenkin aiheutuu, koska sen enempää ministeri kuin virkahirmutkaan eivät taida tarkasti tietää, miten työttömyyden kustannukset valtiolle pitäisi laskea. Linkki juttuun.

***

Trumppila erottaa lapsia? Niin Suomikin!

Mielipide & vastuullismedia on kauhistellut jo pitkään sitäkin, miten paljon perheistään Meksikon rajalla erotettuja lapsia on Yhdysvalloissa viranomaisten huostassa. Tänään tuutissa pyörii STT:n uutinen, minkä mukaan noita lapsia olisi nyt 565. Enimmillään  viranomaisten hallussa oli kai yli 2500 lasta.

Tuollaisten lapsiuutisten tarkoituksena on myös kertoa (taas) se, kuinka Trumpin hallinto siellä jenkkilässä on tyly ja julma. Voi se sitäkin olla, mutta lasten erottaminen laittomasti rajan ylittäneistä perheistä johtuu sikäläisestä lainsäädännöstä. 

Lapsia ei sijoiteta putkaan ja selliin yhdessä pidätettyjen vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa, vaan viranomaiset huolehtivat heistä erikseen lastensuojelulakien mukaisesti. Epäkohtia noissa käytännöissä ja rajanylityksissä riittää aivan varmasti. Pääasia on kuitenkin, etteivät lapset jää heitteille ja vanhempiensa touhujen takia huonolle hoidolle.

***

Lasten erottaminen perheistään viranomaisten huostaan ei ole hyvä asia lapsille, eikä heidän perheilleen. Niin se vain menee, niin tehdään ja joudutaan tekemään turhan usein myös pienessä Suomessa.

Viranomaisten huostassa olevien lasten määrä on jo vuosia pysynyt Suomessa vähän päälle kymmenessä tuhannessa. Viime vuonna tällaisia lapsukaisia oli yhteensä 10 526. Kiireellisiä sijoituksia oli yli 4 000. Kodin ulkopuolelle oli viime vuonna sijoitettu kaikkiaan melkein 18 000 lasta ja nuorta.

Onko Suomi sitten ikituhmis-trumppilan kaltainen oletetusti paha ja julma maa? Enpä usko, vaikka epäkohtia ja ylilyöntejä esiintyy meilläkin noissa hyvin vaikeissa asioissa. 

Miksikö tämmöinen postaus? Siksi, että kannattaisi ottaa joskus jalka pois omasta silmästä ennen kuin sorkkii toisten tekemisiä. Linkki THL:n sivuille.

Lisäyslinkkejä: 

Teineistä tehdään eniten lastensuojeluilmoituksia, Ylen juttu.

Lapsia ei ehditä kuulemaan tarpeeksi, HS.

***

Vaaleja pukkaa, logoja uusitaan

Vasemmistoliitto uudisti logonsa ja sateenkaaren värit jäivät historiaan. Uuden vaaleanpunaisen tunnuksen myötä puheenjohtaja, myös toveri Li on kesyn oloinen kuin vaaleanpunainen pantteri.

Uusi logo on siis vaaleanpunainen, vaiko pinkki. Ainakin se on iso vinkura, jossa on reikä. Voisi se logo olla myös bumerangi, viesti äänestäjille, joka tulee aina takaisin omaan otsikkoon.

Vasemmistoliiton nykyinen ideologia on meikälle vielä vieraampi kuin se vanha. Vanhaan hyvään aikaan intrigööri toki tunsi monia hyviä tovereita. Silloin elettiin vielä oikean demokratian aikaa ja yleensä asiat puhuivat ensin, vaikka politiikasta oltiin kuka mitäkin mieltä.

Nykyisetkin punikit voivat olla joskus oikeita ihmisiä, mutta parempi on kun ei pahemmin puhella aatteista. Käännynkin tässä hankalassa ideologisessa kysymyksessä tietosanakirja Hikipedian puoleen.

***

Sosialistiseen internationaaliin kuuluva sosiaalidemokraatit SDP voisi sekin virkistää logonsa tulevia vaaleja vasten. Puolue ei enää juuri henkilöidy Paavo Lipposeen, mutta Paavolla oli kumminkin hyvä idea vuoden 2012 pressanvaaleissa, se oli se PÖÖ.

PÖÖ tuubissa

Pöö ehkä enemmän karkotti kuin houkutteli äänestäjiä. Mutta ei hyvää ideaa kannattaisi hylätä yhden takaiskun takia? Vaan entinen ja haaveissaan tulevakin mahtipuolue kai keksii jotain tuorempaa?

Taas pitää kärryillä pysyäkseen turvautua tietosanakirjaan.

***

Ilmianna ystäväsi!

Pelottava vihapuhuja

Ilmianto viharikoksesta on entistä helpompaa, sillä sitä varten löytyy netistä lomake.(Löytyi, sillä kysely on suljettu) Eipä sitten muuta kuin joukolla ilmiantamaan, ei siihen lomakkeita tarvita! 

Ilmiantohan saattaa ohjata vihaan hairahtunutta takaisin oikealle tielle paremmin kuin pelkkä moite tai huomauttelu? 

Tulevan joulun paras lahja perheenjäsenelle tai ystävälle saattaakin olla ilmianto? 

Viharikos koskettaa usein, paitsi suoraan sen uhria, myös laajempaa ihmisjoukkoa...

Joko lopetan vai lässytänkö lisää?

***
Intrigööri ei jaksa nyt selvittää, miten monta järjestöä on mukana nk. viharikosten ilmianantajaverkostossa. Monta niitä alkaa olla ja joukossa on jo melko huomattaviakin toimijoita. Yksi sellainen on USKOT-foorumi.

Uskot on valtionkin tukema, alkujaan kai kirkkolähtöinen poppoo. Sen hallitukseen näyttää kuuluvan neljä ehkä ev-lut. kirkon jäsentä, neljä islamilaista jäsentä ja täydennyksenä pari juutalaisten seurakuntien jäsentä.

Uskot-foorumi kerää tietoja viharikoksista yhteistyössä rikosuhripäivystyksen kanssa. Tietoja hankitaan viharikosraportointia varten. Tuo ns. varjoraportointi on osa oikeusministeriön Against Hate -hanketta, jota rahoittaa EU-komissio.

Ilmiantojen hankinnassa korostetaan sitä, että mikä tahansa rikos voi olla viharikos. Ilmoituksen voi tehdä, jos on itse viharikoksen uhri, uhrin läheinen tai rikoksen silminnäkijä. Viharikoksesta voi ilmoittaa, vaikka siitä ei olisi tehty rikosilmoitusta poliisille. 

Tietoa kerätään viimeisten viiden vuoden ajalta!

***
En yhtään pidä ilmiantoihin yllyttämisestä, sillä se on jo itsessään vaarallista. Ilmiantajien verkosto on myös tuttu tie totalitarismiin ja sen synkkiin seurauksiin. Omille kansalaisille hirveimpien poliisijoukkojen, mm. gestapon ja NKVD:n tehokkuus perustui laajaan ilmiantajien verkostoon. 

Rikosilmoituksille on kyllä olemassa omat selkeät kanavansa, mm. poliisin sivuilla. Mutta tuollaista stasitouhuilua saattoi kyllä sekosuvakeilta  odottaa, joten siitä vain ilmiantoja hehkuttelemaan, pöljät!

***

Ilmiantamista sivuaa sekin, että keskiviikon uutisissa kerrottiin, jotta rikollisjengejä kasvaa Suomessa kuin seitikkejä metsään sateen jälkeen. Samaan aikaan huomattava osa ylimmästä poliisijohdosta on pantu syytteeseen, lähinnä kai jonkin epämääräisen kirjanpitosäännön noudattamisen  puutteiden takia.

Tuon kirjanpidon piti koskea poliisin perinteisiä ilmiantajia, nk. vasikoita tai kalveja. Rikollispiirien sisällä tai liepeillä toimivat ilmiantajat ovat taatusti aina peloissaan ja syystä. Vasikointi on iät ajat perustunut rosvon ja kytän väliseen tiukkaan luottamukseen ja siihen, ettei merkintöjä tehdä mihinkään. Siinä on ilmiantajan henki pelissä.

Kuinkahan moni kovien rikosten vuotajista haluaisi, että jokainen yhteydenotto, kuiskaus tai viesti kirjattaisiin tarkasti johonkin poliisin ja kukaties ehkä jopa ministeriönkin tiedostoon hakkeroitavaksi? 

Poliisin tiedonhakinta rajoittuneekin tulevaisuudessa tekniikan käyttöön, poliisille tarpeellista sisäpiirin tietoa rikollisista on varmaankin yhä vaikeampi saada.

***

17.8.2018: Syyttelyn ihanuus, Eero Paloheimo.

7.2.2019: Vihavainen kirjoittaa vihasta ja rakkaudesta.

Kvaak, sanoi sisäministeri

Kvaak! Nyt tuli 10 pisteen muna. (kuva Pixabay)

Sisäministeri Kai Mykkänen luonnehti Aamulehden äskettäistä uutista Suomen varautumisesta 100.000 turvapaikanhakijaan osittaiseksi uutisankaksi, toteaa jutussaan Iltalehti. Tuo luku on ministerin mukaan vain yksi harjoituksen skenaarioista.

"Sitäkin pitää miettiä, jotta emme olisi muiden armoilla, jos jokin ilmansuunta alkaisi työntää ihmisiä rajoille", ministeri selitti.

Suomessa on varsinkin tänä kesänä oltu huolissaan ilmastonmuutoksesta ja erityisesti helteiden armoilla olemisesta. Nyt kai pitäisi huolestua myös ilmansuunnista? 

Suomalainen käytäntö maahanmuutossa näyttää kumminkin olevan se, että kaikki maahantulijat on pakko päästä rajan yli ja ottaa pönäkästi vastaan, tulivat he mistä ilmansuunnasta tahansa.

***

Lisätty kappale 31.8.2018: 

Voiko turvapaikkatulijoiden oikeusturvaa vielä vahvistaa, koska täydellisyyteen ei ole päästy? Tällaisia sisäministeri kyselee blogipostauksessaan riveillä ja rivien välissä. 

Suomalaisen kantaväestön oikeusturva ja kohtelu virkahirmujen rattaissa lienee  kaikilta osin melkein moitteetonta? Ai niin, eihän kansainvälinen kokoomus ole siitä lainkaan huolissaan, kuten eivät useimmat muutkaan puoluepukarit.

***

Mykkänen kertoi IL:n jutussa myös mahdollisesta maahantulijoiden pisteytyksestä. Pisteytyksen tavoitteena kuulema olisi, että Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa.

Kysymyksiä heräilee jo melko sankasti. Työperäisen maahanmuuton kanssa ei ole ollut hirmuisia byrokraattisia ongelmia ennenkään. Miksi juuri työn takia Suomeen tulevia ihmisiä pitäisi pisteyttää? Eikö heillä olisikaan työpaikkaa tai edes oikeaa työmahdollisuutta, olisi vain jotenkin pisteytelty työperäisen status? 

Miten sitten kävisi muiden maahanmuuttajien, kuten erilaisten pakolaisten? Eivätkö tavismamut, osin paperittomat, saisi lainkaan pisteitä? Pisteytyshän on vähän kuin profilointia, mikä on rumaa, ainakin kansanryhmiin tai ihmisryhmiin kohdistettuna?

Toisaalta puolet turvapaikkahakemuksista on uusintoja. Ministeri kertoo jutussa, että "on olemassa riski uusintahakemusten käyttämisestä viivytystarkoituksessa". 

Ei tuo uusintahakemusten kanssa kieroilu iso paljastus tai uutinen ollut suurimmalle osalle suomalaisista. Kvaak-uutinen se oli, vähintäänkin osittainen uutisankka. 

Se ei ainakaan ole mikään uutinen, että kokoomuslainen ministeri haluaisi lyhentää ulkomailta tulevien ihmisten työlupajonoja. 

Linkki Iltalehden juttuun.

***

Feikkiä riittää, puolin ja toisin.

Kokoomuksen someturva tarkoittaisi netin sääntelyä eli sensuuria?

Metrossanukkujan mielipidekirjoitus.

Politiikka = tauotonta pulinaa asioiden vierestä.