Vedellekin siirtomaksut?

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti viime tammikuussa kansallisen vesihuoltouudistuksen. On kauan epäilty, että taloustiukalle joutunut Suomi vielä höynätään myymään halavalla runsaat puhtaan veden varantonsa järvineen, lahtineen ja saarelmineen.  

Se päivä lähenee ja jos piruja seinille suttaisi, saatamme saada sähkön ja sen pysyvien siirtomaksujen kaveriksi vähintään yhtä kalliit vesimaksut ja veden siirtomaksut. Osa Suomen vesistä saatetaan pumpata tankkerien säiliöihin. Puhdas juomavesi voi olla maailmalla raakaöljyä kalliimpaa.

Kenelle muille suomalaisten vedet myytäisiin kuin ulkomaisille tai ns. globaaleille suursijoittajille. Sinun ja minun juomavedet saattavat muutamien vuosien päästä valua vaikka jonkun sheikki el Feikin omistamasta verkosta ja hanasta. Paljonkohan sitäkin päivässä kärsii ryystää? Tai miten usein kantsii tiskata tai pyykätä?

Yksityistetystä eli lihoiksi laitetusta vesihuollosta on toki jo pitkään maailmalla saatu yököttävän huonoja kokemuksia. Koska tässä touhussa kuitenkin taviksille huonosti käy, se ei ainakaan tule suurena yllätyksenä.

Sellainen ero asioilla on, että sähkön puutteeseen harvempi suorastaan kuolee, mutta janoon kupsahtaa viikossa tai parissa joka iikka, ellei saa vettä mistään. Sutta ja sekundaa tulee vesihuollon vallankumouksessa riittämään, koska siinäkin asiassa hääräävät ja määräävät pääpäsmäreinä nerokkaat poliitikkomme kunnalliselta ja valtion tasolta, ehkä maakuntien tulevat satraapitkin laittavat lusikkansa vettä vispaamaan?

Kun kauhia kansallinen kohellus ilmastoasioissa menee puihin, hyvin kallista sekin on, mutta kenenkään ei tarvitse sen takia lopettaa hengittämistä. Suomen omia ns. toimenpiteitä nk. ilmastonsuojelussa ei kukaan maailmalla edes huomaa, vaikka olisi kuinka tarkkana. Ilimoja vielä toistaiseksi riittää kaikille, niin voi ainakin olettaa. Rahaa ei vain meinaa riittää kaikille.

Lisäys: Vesien myynnistä saattaa vielä syntyä sakiakin soppa. Linkki Ylen juttuun.

Veriuhreja mielikuvitusolennoille

Tässä blogissa ei ole liiemmin kehuttu, jos ei isosti haukuttukaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronia. Ei kehuta nytkään, mutta tehdään hänelle kunniaa suuren itsenäisen eurooppalaisen valtion  päämiehenä, vaikka minulle tulisi tikkuja käteen.

Presidentti Emmanuel Macron.

Ranskassa on monimiljoonainen muslimiväestö, merkittävä vähemmistö, mutta Macron ei liene koskaan liponut islamismia tai heikäläisten päättömiä houreita. 

Ihan samaa mieltä ei voi olla erään ison saksalaisen valtion päänaisesta. Ellei tuo rankka mummeli ole liponut, on hän ainakin  lipsunut periaatteissaan.

Tässä samalla on syytä muistaa islamististen terroritekojen uhreja, joita on suuri ja nähtävästi tulevaisuudessa vain kasvava joukko. Alla mainitaan kaksi hyvin surullista esimerkkiä, kaikkien ihmisuhrien lista olisi hyvin pitkä.

Yläkuvassa isä Jacques Hamel.
Alempana Samuel Paty.

Kaksi islamistia murhasi 85-vuotiaan papin Jacques Hamelin hänen kotikirkossaan Saint-Étienne-du-Rouvray:ssa 26. heinäkuuta 2016.

Yksi islamisti murhasi 47-vuotiaan opettajan Samuel Paty:n lähellä hänen kouluaan Pariisin esikaupungissa Conflans-Sainte-Honorin:essa 16. lokakuuta 2020. Murhaaja myös silpoi islamistien tapaan uhrinsa pään veitsellä irti.

***

Linkki Wikipedian listaukseen islamistien terroriteoista.

Kämppä kaikille, kaksi parhaalle!

Meikä on jo osin pudonnut nykyajan yleistietäjien poppaukkopiireistä. Niin on käynyt myös yleisissä asumisongelmissa, joissa yhteiskunnan rahaa pyörii tavisten piikkiin runsaimmin terveydenhoidon ohella.

Ongelmia asumisessa oli kohtalaisesti ainakin 1990-luvusta lähtien, jo ennen isomman mamu-tsunamin rantautumista Suomen raukoille rannoille. Kyllä suomalaisetkin alkuasukkaat osasivat lajinsa verran puljailla sosiaalisesti maksettujen ja tuettujen kämppien kera. Venäläisillä naisilla ja muilla rikastuttajilla oli tietysti silloinkin sormensa sopassa.

Tavallinen tyyli oli jo kauan sitten mm. se, että sossuhakuinen pariskunta erota räpsäytti, jolloin kunnan piti yrittää löytää molemmille oma vuokra-asunto, vaikka asumista yhdessä osoitteessa saatetiin silti jatkaa. Nohevimmat vuokrasivat toista tarpeettomampaa luukkua pimeästi eteenpäin ja kysyntäähän yleensä oli.

Kahden luukun loukkuun oli usein syynä sekin, että yksin asuvat saivat käteen vähän paremmat toimeentulotuet kuin pariskuntina. Muistan, että aikoinaan (hölmöyttäni) yritin ottaa tuollaisia asioita puheeksi paikallisten poliitikkojen kanssa. Ketään eivät tuommoiset epäkohdat ja melkoinen yhteiskunnan rahavarojen tuhlaus silloinkaan kiinnostaneet.

Tuo mainittu oli vain yksi asumispisneksen ikävistä puolista. Toki ennen oli kaikki paljon pienempää kuin nykyinen kansallisomaisuuden ja jopa koko kansankin hukuttava rannaton velkajärvi pyörteineen.

Poliitikonhan kuuluu esittää julkisesti äänestäjille joulupukkia, joka syvästi ymmärtää ihan mitä vain. Ei se sovi, että nipotettaisiin joistakin kunnan vuokra-asunnoista. Poliitikkohan hakee aina itseään säästämättä vain tavallisen ihmisen (äänestäjän) etua. On inhimillistä, jos oman edun haku saattaa joskus napsahtaa siinä huiskeessa vahingossa päälle, sattuuhan sitä.

Äideillä, lapsilla ja etnoilla on aina puoltajia, nykyisin heitä on yhä enemmän ja he ovat yhä äänekkäämpiä. Kantaväestön miehenpuolet nähdään usein vain ongelmaisina pahiksina. 

Mamuväestön lukuisat monivaimoiset miehet nähtäneen sen sijasta suurenmoisina rikastuttajina? Olen kyllä ihan eri mieltä, kuten moni muukin, mutta mitä siitä, koska vain yhdenlaiset oikeat mielipiteet ovat nykyisessä Suomessa sallittuja. 

Vuosien mittaan huono-osaisilla miehilläkin on sentään ollut tukijoita myös politiikassa. Ensimmäisenä mieleen tulee monta kurjaa äijää elämälle pelastanut professori Ilkka Taipale. Oli ja on toki joitakin muitakin sellaisia toimen miehiä ja jopa naisia.

Mistähän me tavisukot löytäisimme lisää edes jokseenkin suopeita sossuenkeleitä? Vai eikö meille turjakkeille ole enää sijaa yhteiskunnan majatalossa? Joulukin  tullee, mutta kerätään edes risuja nuotioon ja haetaan makkaraa leipäjonoista. Viinoo juuvaan, jos keillä on. Kyllä liekki lämmittää!

***

Kahren kesken...

Korona-Kiuru ja Maski-Marin ne jutteli kahren kesken: 

Maski: "Tapa sinä Korona nyt tämä Suomen köyhä kansa. Maan minä möin jo viime vuonna halavalla Brysselin kalifaatissa ja tyrkkäsin niille kaupasta kyynärpäätä päälle, siitä on se kuvakin!"

Korona: "Mikäs siinä! Koronan massarokotuksella semmoinen pienen kansan poisto on melko helppo hommeli. Taviksethan suorastaan tappelevat keskenään siitä rokotteesta."

Maski: "Käsken sitten pitämään jetin moottorit lämpiminä ja ottamaan ajoissa kaikki omat transponderit pois päältä." 

Korona: "Eikä Pipilää päästetä puikkoihin, koska siitä sotestakaan ei tule ikinä mitään. Nuha veisi meidät suoraan Siperian tundralle ja vaihtaisi poroihin, on se  sen verran kepuli tyyppi."

Maski: "Unohda jo ne sotesotkut ja porot! Lentäjille maksetaan ne valtiolle vipatut matkalaukulliset arabitaaloja mieheen. Perille mennään takuulla, eikä meitä siitä verovapaasta paratiisista ikinä löydetä! Ei löydetä konettakaan."

***

(Totuus on ehkä tuolla jossain?)

Kysyn vaan

Sanna Marin vaatii oppositiolta vastauksia: ”Mihin tällä kaikella pyritään? Vihan lietsomiseen?”

Onko politiikan, poliitikkojen tai istuvan hallituksen arvostelu nykyisin aina vihapuhetta?  

Kysyn ja vastaan itse, koska vahvistettu hallitusviisikko ei taviksille vastaile: Kaikki muut ovat  älyttömän ja hävettävän tuhmia paitsi maailman tasa-arvoisin, sekä läpeensä tyytyväisin feministi- & ilmastohallitus onnellisten alamaisten maassa?

***

Päihdevauvoille äiteineen apua

Meikä joutuu taas pistämään uusintaa tuuttiin, koska  inhimillisyyden aurinko vilahti tummien pilvien takaa edes yhdessä asiassa. HUS tekee hienon liikkeen poistamalla asiakasmaksut päihdeongelmaisilta äideiltä. 

Blogipatu intrigööri on kirjoitellut jonkin verran alkoholismista, sattuneista syistä. Nääs maistui se litku aikoinaan itsellekin. Myös monenkirjavalla lähipiirillä on ollut matkan varrella paljon ongelmia.

Päihdeäidelle ei ole paljoista puheista huolimatta vuosiin löytynyt laajempaa apua julkisesta terveydenhoidosta. Vastaisuudessa saattaa moni pikkuinen ihmisenalku äiteineen pelastua tai ainakin välttyä päihteiden liikakäytön pahimmilta seurauksilta. Toivottavasti aurinko lämmittää vielä muuallakin kuin yhden sairaanhoitopiirin alueella!

Linkki Iltalehteen 9.10.2020: HUS on oikealla asialla!

***

Tästä alkaa postaus vuodelta 2014: 

Lehdet kertovat, ettei päihdeäitien pakkohoito ole vieläkään toteutumassa, koska ministeri Susanna Huovinen (sd) kuulema kaivautui tässä asiassa juoksuhautaan odottamaan, että vapaaehtoinen hoito toteutettaisiin ensin.Tätäkin asiaa nuo päättämättömät päättäjämme ovat vatkanneet jo pitempään kuin vain tämän vuosituhannen ajan.

Intrigööri ihmettelee, että miksi näin tärkeässä asiassa pitää poteroitua. Ja kuka siitäkin vapaaehtoisen hoidon järjestämisestä päättää, elleivät juuri Huovisen kaltaiset hallituspuolueiden poliitikot ja ministerit? Menikö Huovinen ehkä itseltään piiloon?

Viimeksi kun tästä asiasta vähäsen kirjoitin, rahastakaan ei pitänyt olla kiinni, sillä vapaaehtoiseen hoitoon tarvittaisiin aluksi kai vain jotain puolitoista miljoonaa euroa. Pakkohoidon järjestelyistä en tiedä, mutta sitäkin asiaa on valtionhallinnossa suunniteltu kauan, joten ainakin järjestelyjen raamit pitäisi olla selvillä.

***

Intrigööri 24.9.2013:  Samaan aikaan, vain yhtenä esimerkkinä maitorahoista, hallitus ei lämpene suomalaisten päihdeäitien vapaaehtoiselle kuntoutukselle, mitä on hyvällä menestyksellä kehitetty jo 15 vuotta. Tässäkin on kysymys pienehköstä 1,5 miljoonan euron määrärahasta.

Suomessa sanotaan syntyvän vuosittain jopa tuhansia vauvoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän vahingoittuneet äidin alkoholin tai huumeiden käytöstä raskausaikana. Jo vanhastaan on puhuttu, että joskus vastasyntynyt pikkuinen joutuu heti vierotukseen. Ensi- ja turvakotien liiton kehittämä "Piuhat kiinni" -hoito auttaa kuulema jopa 250 perhettä vuodessa.

Monien toimijoiden mielestä vaikeassa päihdeäitien ongelmassa on ensisijaista ohjata äitejä vapaaehtoiseen kuntoutukseen. Pakkohoidoillakin on kannattajansa, mutta pakko ei yleensä tuo tällaisissa asioissa motivaatiota kuntoutukseen ja elämäntapojen pysyvämpään korjaamiseen, mitä myös perhe ja syntyvä pienokainen tarvitsisi. Pakkohoidon järjestäminenkin olisi käytännössä monin tavoin vaikeaa. Kunta- ja sotesotkutkin taitavat vain kärjistyä?

Äitien päihteiden käyttö saattaa aihettaa lapselle monenlaisia vahinkoja kehitysvammaisuudesta lähtien. Ongelmasta aiheutuu paljon hätää ja kärsimystä, sekä tietysti yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Mutta tämmöinen ei taida karskia nykyhallitusta lämmittää, on kai paljon vastuullisempaa olla hyvin tiedostavasti huolissaan maailman hädästä ja Lähi-Idästä."  

Hallituksessa potkitaan vimmaisesti eteenpäin miljardien hintaista sote-uudistusta, jossa päihdeäitien tukemisen pitäisi olla rahallisesti pikku juttu. Kysymyshän on siitä, että kaikki päihdeongelmaiset odottavat naiset pysty omin voimin lopettamaan alkoholin tai huumeiden käyttöään edes lapsen syntymään asti. Tähän liittyy tietysti myös lääkkeiden liikakäyttöä ja tupakointia ja ties mitä.

***

Miksi päihdeäitien ongelma pitää nähdä kaksijakoisena, joko pakkona tai vapaaehtoisuutena? Tärkeintä olisi ensin järjestää ne hoitomahdollisuudet ja menettelytapaa voisi harkita tapauskohtaisesti sen jälkeen. Terveydenhuollossa on ammattilaisia arvioimaan äidin ja tulevan lapsen tilannetta. Tuskinpa tarkoituskaan on järjestää mitään päihdeäitien etsintää ja kiinniottoa viranomaisten voimin?

Päihderiippuvainen äiti saattaa vieroa hoitoon hakeutumista siksikin, että hän pelkää viranomaisten ottavan lapsen huostaan heti tämän synnyttyä. Eipä niin, etteikö niin usein kävisi  ja siihen voi syntyä pakko ihan itsestään. Kuinka sitten saataisiin sekä addiktit äidit että hoidoista päättävät poliitikot asettamaan syntymättömän lapsen etu tärkeimmäksi asiaksi? Eipä hyvältä näytä. Kokemukset ongelmaisten äitien tukemisesta ovat kuitenkin hyviä.

Aikuista äitiä ei voida määrätä pakkohoitoon kuin korkeintaan odotusajaksi, mutta vauva kärsii moisen kemiallisen pahoinpitelyn seurauksista lopun ikäänsä. Tärkeintä olisi antaa vauvalle tilaisuus mahdollisimman terveeseen elämään, vaikka äitiparka olisikin itse jo menossa avun ulkopuolelle. Siis se pakkohoidon mahdollisuuskin olisi järjestettävä.

Päihdeäidit ja huumevauvat ovat vain pikkuruinen vähemmistö, mikä taitaa tässä hallituksen talouspaniikissa jäädä monien muiden asioiden jalkoihin. Mihinhän se poliitikkojen inhimillisyys ja elämäntaju mahtoi kadota? Pitäisiköhän järjen inhimillisestä käytöstä päätöksenteossa tehdä määräävä direktiivi eli asetus tai laki? 

Moniin asioihin tungetaan Suomessakin velkarahoja jopa miljardimäärin. Esimerkiksi köyhimpien Afrikan maiden lasten koulutus nähdään tärkeäksi pääministeritasollakin, mutta päihdeäidin vauvalla taitaa olla aika pieni ja mitätön ääni?

Linkitän vielä syksyiseen Sari Sarkomaan kirjoitukseen 

ja Päivi Räsäsen tuoreeseen kannanottoon. 

Tässä Hanna Mäntylän näkemyksiä.

Lisäyslinkki 14.12.2016: Seitsemäs kerta toden sanoo vaiko eikö?

Blogilinkki 22.11.2018: Toksinen äitiys.

Hesari 12.1.2019: Sikiö on oikea pikkuihminen.

***

Hilloa tolppiin!

Keväällä tuli postattua hillotolppahallituksesta, koska ministerit tulivat säntillisesti  kertomaan kansalle suurenmoisista saavutuksistaan omien jellonalogolla koristeltujen hienojen hillotolppiensa äärelle. Muotinäytöskin oli yleensä siinä samalla. 

Vaan pian kepun kaunis Katri vaihtui taatusti rutikuivaan Pitkä-Mattiin. Siihen kohti useimmat hillotolppa-tv:n vakikatsojat nukahtivat tai ainakin vaihtoivat kanavaa. Mitään järin kiinnostavaa asiaa kun ei tolpilta koskaan kuulunut.

Katsojiakin pitäisi muistaa jotenkin, koska hillotolpat eivät enää kiinnosta, eikä ketään missään edes oikeasti hävetä, ellei niin sitä sitten tee itse pääministeri.

Hillo-TV:n formaattia olisi kehitettävä. Siihen olisi toki monta keinoa ja konstia. Jotain hilloa edes silmänruoaksi tarttis saada!

Ajatellaanpa aluksi vaikka, jotta perisuomalainen Matti tai serkkupoeka venäläinen Matvei on elonkorjuun takia pellollaan hikipäänä niittämässä. Matilla on älyttömän rankkaa ja tylsää, mutta kaukaa hillotolpilta kuuluu jo rytmikästä musaa, ehkä se on räppiä. 

Matti pyyhkii silmiään ja koko masentava niittäminen unohtuu, sillä ne elokapinoitsijat eivät suinkaan ole erehtyneet (yök!) pellolle (hyi!) työhön. Se vasta olisi heille karmea erehdys, pellolla istuskelukaan ei olisi trendillistä.

Joutavien tylsimysten sijasta hillotolppien vetreät kaunottaret tulevat ja pelastavat Matin, sekä Hillo-TV:n katsojien päivän. Ai miten? Kahtokaa itte linkin takaa!

***