Kiitos Takkiraudalle!

Intrigööri kiittää bloginsa lopettamisesta kertonutta nimimerkki Takkirautaa monista hyvistä lukuhetkistä vuosien varrelta!

Koska Takkirauta on ainakin joskus ollut intrigöörin lailla myös huonon huumorin ystävä ja on kertonut olevansa mm. ilmailun ja lentokoneista hyppäämisen harrastaja, pari sanaa lienee paikallaan.

Wanhan jutun mukaan huolestuneet vanhemmat jakelivat lentäjäpojalleen hyviä neuvoja:

"Muista sitten lentää hiljaa ja matalalla", äippä sanoi.

"Äläkä sitten istu siinä härvelissä koko painollasi", iskä varoitti.

Näinä ankeina aikoina kannattaa muistaa, että huonokin huumori on tyhjää parempi!

***

Kansan ääni vai mikä se oli?

Intrigööri on smurffaillut netissä aktiivisemmin nyt kymmenisen vuotta ja yrittänyt samalla jotenkin suhtautua maassa harrasteltuun politiikkaan. Politiikassa ei kansalaisten ääni paljon kajahtele, mitä nyt heitä eli meitä vaalien alla urakalla höynätään. Kysymys ei ole siitä, etteikö kansalla olisi ääntä. Taviksillakin some soi, tviittejä vilisee ja blogeja tyrkkää, mutta kaikki ne menevät ohi päättäjien silmien ja korvien.

Harrasteltu politiikka taitaa olla parempi luonnehdinta kuin harjoitettu. Näin se on, vaikka politiikkaa on töikseen tekemässä mm. parisataa kansanedustajaa ja ruuhkaksi asti ministereitä avustajineen. Hallituksen touhuiluiden olisi luullut edes jossain kohti kunnolla onnistuvan, sillä sen takana oli kauden loppusuoralle asti tyrmäävä enemmistö eduskunnassa.

Toki sekin pitäisi politiikkaa arvostellessa muistaa, että meillä valta on puolueilla ja niiden isännillä etujärjestöillä. Niin ja ainakin yhtä painavaa on, että isoin isäntä näillä main on se Illumina.., eikun EU. 

***
Politiikan harrastelijamaisen tason voi päätellä esimerkiksi päivän soteuutisista. Siinä se katoaa Kankkulan kaivon pohjalle viimeinenkin istuvan hallituksen suurista, kiireellisistä ja maatakaatavista uudistuksista. Ei siinä auta koulumestarimainen stubbelointikaan. Kuntauudistusta vuosia papukaijan lailla paapattanut vastuuministerikin katosi EU:n ytimiin jättäen hallituksen paikkoministereineen rämpimään mm. sotesuohon ja sääntelysekoiluihin.

Tätä kirjoittaessa joku Ylen toimittaja antaa radion uutisissa hallitukselle soteuudistuksen hoitamisesta arvosanan nolla. Uudistuksen tarkoituksena olisi kaiketi parantaa kansalaisten terveyspalveluja, sosiaalipalveluista on puhuttu erittäin vähän. Lisäksi soten pitäisi säästää julkisia varoja, mutta sitä ei moni enää jaksa uskoa.
  
Hallitus yritti survoa suuria uudistuksiaan kuin anakondaa pyssyyn. Intrigööri antaa hallitukselle arvosanan 0+, sillä kyllä he ovat sentään pökeröineet historiallisen ja maatakaatavan ennätyksen valtion velkaannuttamisessa. Ei se kovasti yrittämättä olisi onnistunut. 

Mistään EU:n yhteisvastuista ei ainakaan laistettu, ei muuten kuin kovissa puheissa. Ilmastonmuutoksen tulppaamisen, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen maahanmuuton pyhille alttareille uhrataan edelleen oikein innokkaasti, vaikka nykymeiningin surkeat tulokset ovat yleisessä tiedossa.  Poliittisen enemmistön kantoja missä tahansa asiassa vastustavat äänet halveksutaan yhteistuumin kuulumattomiin. Trollejakin politiikan suuren yhteisrintaman asialla liihottaa luutineen kuin pääsiäisenä Kyöpelinvuorella.

Kreikkaa, aina vain

Käy kreikkalaisille EU:n kynsissä miten vain, maan irtautumisella eli itsenäistymisellä olisi siellä hyvät ja inhimilliset puolensa. Kreikassa lienee  tulossa mm. laki, joka estäisi kansalaisten joutumisen loputtomaan ulosottokierteeseen. Sanottakoon kreikkalaisista mitä vain, kyllä siellä myös koko kansa huomioidaan. Velkajuhlien aikoihin heidät huomioitiin joskus ylenpalttisesti.

Jos ja kun Kreikka joutuu tai pääsee EU:n velkaliitosta johonkin järjestelyyn ja pääsehän se, sillä matokuurilla on lopulta maassa tervehdyttävämpi vaikutus kuin ikinä Kreikan kautta kierrätetyillä sadoilla tukimiljardeilla suurille pankeille. Kuten oheisen lisäyslinkin jutusta käy ilmi, mm. Saksan ja Ranskan suurpankit on pelastettu, nyt ei Kreikan kupruilu enää välttämättä kaada pelastusarmeijaa eli Euroopan pyhää yhteisvastuu-unionia. Kreikalle voidaan olla tylyinä.

***
Suomessahan kotoisille velallisille on yleensä ankara ja kova meininki, kuten oli jo 90-luvun lamassa. Jos ylivelkaantunut tavis saakin omat velkansa lopulta järjestelyyn, siinä kierteessä vierähtää usein viisitoista vuotta, saman verran kuin elinkautisvangilla rangaistuslaitoksessa. Käyttörahaa velalliselle jätetään armollisesti suunnilleen saman verran minkä voisi saada toimeentulotuen perusosaa sossusta.

Jos ja kun palkasta tai eläkkeestä päästään ulosmittaamaan, velat eivät lyhene, koska korot ja kulut syövät kaikki mitä irtoaa. En jaksa nyt tarkistaa asiaa, mutta Saksassa kai kansalaiselta peritään ulosotossa lähinnä vain velkasumma, korot ja kulut jäävät velkojan vastuulle eli tappioksi. Järkevä saksalainen haluaa maksattaa velallisella vain velat, eikä enää ulosotossa tienata tuottoja kaikkein köyhimmiltä.

Suomen valtio ei muutenkaan lie olemassa kansalaisia varten, vaan se toimii EU-eliitin ja maailman hyperpankkiirien, sekä kaikkia  näpeissään puristavien muiden jättiyritysten edunvalvojana. Köyhistä kansalaisista huolehditaan lopulta sen verran, että he ehkä kestävät hengissä. Jos eivät kestä, siinä sitä valtio ja kunnat vain säästävät parempiin tarkoituksiin.

Huonosti meille kaikille lopulta käy, tässä elämässä. Elämän jälkeen uusinta uutta ei kai ole ilmastoa saastuttava vainajan polttohautaus, vaan kuulema tulossa on ehkä siisti pakastekuivaus tai kompostointi. Lopulta ihmisen jäännökset eli ne kuuluisat "maalliset tomut" voitaisiin helposti ravistella pois, johonkin kuoppaan, eikä madoillekaan jäisi hommia. 

Blogikatsaus? Liian vaikeaa?

Joitakin vuosia sitten oli muiden netissä kirjoittavien kanssa puheissa uuden tai uusien nettisivustojen väsääminen. Jossain kohti yritin viritellä ajatusta, että tehtäisiin sivuille myös kooste päivän poliittisista blogeista ja tuotaisiin siten paremmin esille parhaita aatoksia. Sekin homma jäi sitten sikseen. Masisihmisen ideoissa on vähän sama vika kuin nousuhumalaisen loistavissa oivalluksissa, ankea aamu valkenee ja todellisuus tipauttaa illan aatokset alas.

Se tuuma menisi niin, että joku kävisi läpi eli lukaisisi päivittäin muutamia kymmeniä blogikirjoituksia, poliittisia, miksei taloudellisiakin ja koostaisi niistä parhaita paloja. Nuo blogeista, miksei naamakirjasta tai tviiteistäkin napsitut palaset eli otteet pitäisi sitten toimittaa tiiviisti yhden napakan jutun muotoon ja laittaa linkkeineen sivuille. 

Oikotietohan on hyvä sivusto, mutta toimitettu osio blogitarjonnasta puuttuu. Siitä vain vapaasti blogikoostetta toteuttamaan, jos tekemisen puute vaivaa!

Siinähän olisi se hommeli pääpiirteissään ja se kehittyisi tekemisen myötä, mutta työtä siinä joutuisi tekemään, eikä motivaatiota eli maksajia helposti löydy. Tekijä tai toimittaja ei sitten saisi olla pahasti aatevammainen, vaan uudet ja kiinnostavat asiat ja näkemykset pitäisi poimia blogeistakin esille niin tasapuolisesti kuin ihminen kohtuudella osaa. 

Siitä se on kysymys oikeiden uutistoimittajienkin työssä, kohtuullisesta totuudessa pysymisestä kiireessä, siellä silkassa suoritusportaassa, missä porukat harvenevat ja työmäärä ja aikapula vain lisääntyvät. Lehtitaloissa, kuten muuallakin, ihmisistä revitään irti se, mitä saadaan. Joidenkin isojen mediatalojen asenteelliset toimittelijat, nuo pikkuiset ihmismielen insinöörit ja heidän pomonsa ovat sitten ihan erikseen.

Blogeissa sponsoreita saa tai saattaa saada silkalle tuotemainonnalle, vaikka pirtsakoille muotiblogeille, ruokablogeillekin ehkä, sekä harrastusblogeille. Ei teksti- ja kuvamainonnassa blogeissa mitään pahaa ole, kunhan sen homman nimi tehdään heti selväksi.

Ihmisille kannattaa tarjota sitä, mistä he pitävät, elleivät he satu pitämään jostain kammottavasta, vaikka irtopäistä, kuten siinä mielisairaiden murhamuslimien kalifaatissa Syyriassa, Irakissa ja Libyassa.

***
Sopulimediassa pääsevät kunnolla esille vain julkerot, isorikkaat, poliittiset tai muuten huomioitavat tai uskottavat henkilöt, kuten eri alojen päivystävät professorit, dosenttikin on vielä melko mediaseksikäs titteli. Tänään Hesarin palstoille pääsi tämä proffa, joka uskalsi väittää, että Kreikka on oikeassa.

Proffa on oikealla asialla, mutta monet ihan tavallisessa blogistanissa ovat yrittäneet viestittää tällaisia ja monia muita hyviä ajatuksia jo kauan sitten. Sinne ne hukkuvat kuin ohranjyvä puuroon.

Jos meikä vahingossa keksisi esimerkiksi sen, miten Nikola Teslan langaton maapallon kattava langaton sähkönsiirto todella toimii ja sen, miten otetaan vastaan avaruuden loputonta energiaa. Jos sitten postauksessa selittäisin noiden väitettyjen Teslan ihmeiden pääperiaateet, ei sekään ulostulo saisi ensialkuun kuin satunnaisten Oikotiedon kävijöiden säälin tai huvittuneen huomion. No, ei noita juttuja ole tainneet muutkaan selittää. 

***
Mutta huispa näistä. Liityin tänään Twitteriin intrigoorin nimimerkillä, mutta en vielä tiedä, tyydynkö vain seurailemaan toisia ja piipittelemään vai rääkäisenkö välillä närhen lailla. Närhi on iso ja komia tipu, mutta sen lauluäänellä ei pääse euvostoliiton viisuihin. 

***

Juu, juu, juustoillaan

Juustottaako? kysyi Sale ja 

Pude nyökytteli.

Intrigööri ei ole Facebookissa ja oli Google plussassakin vain vajaan päivän. Ensinmainittu kiinnosti aikoinaan sen verran, että kävin nimimerkillä katsastamassa, oliko siellä tuttuja. Eipä siellä monta vanhaa kamua ollut. Lopetin pian senkin tekaistun tilini, koska olen jo muutenkin melko pitkälti sosiaalisesti erakoitunut. Kun näin on mennyt, niin menköön.

Jonkinlainen akuutti sosiaalisuuskohtaus yllätti kuitenkin mennä viikolla ja päätin antaa Googlen tyrkytykselle periksi. Koetin liittyä vaikka vain muodon vuoksi Google plussaan ja taisin siinä onnistuakin. Onnistuin ainakin sen verran, että hävitin vahingossa suurimman osan tämän blogin vanhoista kuvista.

Niissä vanhoissa blogikuvissa, ainakin googlen kuvahaussa, on paljon sellaisia kuvia, joita en ole itse sinne laittanut. Enkä yhtään tiedä, miten niitä on sinne joutunut, mutta haitanneko tuo mittään, koska ei siellä mitään kovin kamalaa ole. Olisiko gookkeli jotenkin tunkenut sinne toisten muualla käyttämiä kuvia myös niiltä ajoilta, kun meikä harrasti kommentointia mm. Uudessa Suomessa? Nykyisin kommentoin vain joskus joitakin blogeja.

No niin, hävitin omasta blogistani muutamia satoja kuvatuksia, kun luulin, että olen poistamassa niitä vain sieltä G + -tilistäni. Niin siinä käy, kun on tupelo täällä internetsionaalissa. 

En rupea kaikkia kuvia sinne takaisin etsimään ja toiseksi, muualta pöllittyjähän ne enimmäkseen olivat. Olen koettanut hakea blogiin kuvitusta varovasti, mm. ilmaismatskuista, mutta oli siellä varmaan sellaisiakin kuvia, mitä ei tiukasti tulkiten saisi käyttää. Niin ja poistettujen joukossa oli sellaisiakin itse huonosti käpisteltyjä pilakuvia, mitkä joutikin poistaa.

Laittelen joihinkin postauksiin takaisin ainakin omia kuviani ja piirroksia. Monihan niitä vanhoja juttuja ei katsele, mutta näyttää sielläkin tilaston mukaan olevan pientä liikettä. 

Saatan loppuvuodesta hylätä tämän intrigöörin blogin päivittelyt, kun neljä vuotta tätä touhua tulee täyteen ja laittaa pystyyn uuden blogin. Luultavasti menetän siinä samalla vähiä lukijoitani, mutta toivottavasti en kaikkia. Sellainen liikku olisi tässä harkinnassa, koska en haluaisi vielä lopettaa blogiharrastusta, mutta intrigöörinä on oltu jo tarpeeksi. 

Nimimerkki intrigööri löytyi joskus vanhasta sanakirjasta, kun aloitin muutamia vuosia sitten tämän netissä roikkumisen ja kommentoinnin. Piti löytää sellainen nimimerkki, joka ei tulisi muualta vastaan. Nimimerkki tarkoittaa tsuhnaksi juonittelijaa tai jonkinlaista takapirua, mutta oikeasti meikä ei ole sellainen. Vähän pirullinen poliitikoille olen joskus, mutta en ole kenenkään takapiru, enkä juonittelija. Sellainen touhu kuuluu enempi politiikkaan, eikä siitä kirjoitteluun.

Laitoin jo jossain hetken huumassa blogin WordPressiin, mutta en ole sitä vielä päivittänyt. Blogger taitaa olla helpompi käyttää. Tupeloin sielläkin WP-blogin konehuoneessa jotain, koska tänne intrigöörin bloggeriin ilmestyi nippu pikalainamainoksia. Siis ne ryökäleet pääsivät sieltä jotenkin tänne Googlen bloggeriin. Tuleekohan sieltä vielä jotain muutakin yhtä mukavaa, vaikka porno- tai nettipokerisivustojen mainoksia?

Tänään smurffailin taas Oikotiedossa ja sieltä Tapio Tuurin blogin kommenttiosiosta löysin linkistä tieni Facebookiin, Verkkomeedio -sivustoon, missä on hassuja kuvatuksia ainakin hra Putinista ja hra Desantista. Samalla nimellä olisi jotain myös Twitterissä, mutta sinne pitäisi rekisteröityä. 

Laitan kumminkin linkin Fb Verkkomeedioon ja pöllin sieltä tänne yhden juustopäisen kuvan. (Poistan tietysti kuvan täältä, jos sen tekijä sitä haluaa.)

***

Mitä meillä oli ennen persuja?

Margariinimainoksessa ihmeteltiin joskus, jotta mitä meillä laitettiin leivän päälle ennen kuin oli tätä ihqua kasvisrasvista? Politiikasta voitaisiin kysyä, että mitä meillä oli ennen persuja? No, meillä oli ihan hemmetin tylsän tylsistyttävää ja tasapaksua politiikkaa.

Ennen meillä puhuttiin myös oikeistosta ja vasemmistosta, mitkä taitavat määrityksinä jäädä hiljalleen historiaan, koska kaikilla on kauha siinä sopassa, mikä on kulloinkin kypsymässä. Ikävintä on ajatella, että koko vanhan hyvän pohjoismaisen demokratiamallin päätöksenteko on vajoamassa pelkäksi eturyhmien kylmäksi valtapeliksi. Kaikki haluavat yhtä aikaa yhteisen hyvän eli verotulojen vuotavalle kaukalolle. 

Intrigöörin blogissa on takana kolme ja puoli vuotta vähemmän tai vielä vähemmän vakavaa harrastusta. Parisataatuhatta klikkausta on kävijälaskuriin kertynyt, mutta miljoonablogia tästä ei tule koskaan. Kirjoittaja on liian hölömö ja laeska. 

Mutta jos kukaan ei olisi täällä pyörähtänyt, koko blogikokeilu olisi loppunut ensimmäiseen vuoteen. Parhaina päivinä kävijöitä oli yli 500 ja parhaina kuukausina mittariin kertyi päälle 9000 klikkiä, muina aikoina mittariin on tullut paljon vähemmän käyntejä. Tänä vuonna blogissa kävijöiden määrä on ollut pieniin päin, mutta ei tämä sentään ole ollut pelkkää "pöytälaatikkoon" kirjoittamista.

Välillä blogia on ollut melko lystikästä päivitellä, koska pelisääntöjä ei pahemmin ole, eikä kukaan huohota niskaan. Yhtä usein on arveluttanut, että onkohan tämä ollenkaan järkiperäistä puuhastelua. Mutta väliäkö sillä, koska ei sitä tervettä arkijärkeä usein löydy politiikastakaan, minkä seurailu ja kommentointi ovat tässä kirjoittelussa pääteemana.

Intrigööri yrittää nyt pitää kesätaukoa ja lueskella mm. toisten blogitekstejä. Se tässä blogijutussa on ollut hyvää, että olen oppinut lueskelemaan toisten pitämiä blogeja, eikä vain pelkkiä nettilehtiä. 

Puolueiden tuolileikit tai kummajaishallituksen minihallitusneuvottelut eivät nyt oikein innosta. Eurooppapolitiikan ihmettelykin tympii. Ehkä jatkan tältä tarkkailuasemalta syssymmällä, ehkä jo ennemmin? Mukavaa kesää kumminkin kaikille täällä pistäytyjille!

***

Ei latisteta blogeja!

Viha puhuu ja puhkuu.

Vanha mukava virtuaalituttavuuteni Esa Kärnä, taattua lieksalaista laatua, suosittaa tuoreessa kirjoituksessaan nettihenkkareita kaikille US:n Puheenvuoroon kirjoittaville. Myös päätoimittaja Huusko kustantajineen taitaa olla samaa mieltä. Se on tietenkin toimituksen ja niille palstoille kirjoittavien oma valinta. 

Entisenä lehtineekerinä olen vieläkin ihan toope täällä nettikirjoittelussa. En esimerkiksi osaa tehdä itse blogille kunnollista ulkoasua, eikä ole järkeä ostaa palvelua, koska ei ole tuloja. Pitää vain tyytyä näihin googlen tarjoamiin valmiisiin ratkaisuihin.

Käyttelin jo  20 vuotta sitten tabloideja ja aikakauslehtikokoa kasatessa paperilehtien taitto-ohjelmia eli julkaisuohjelmia. Niiden ohjelmien ensimmäisilläkin versioilla sai aikaan helposti mieleistään jälkeä, silloin ei itsellä ollut ihan kaikkea tekniikkaa, koska kaikki maksoi hurjana. Vakityössä uutispaperissa toimittajat eivät ainakaan siihen aikaan saaneet itse tehdä taittoa, joten mm. silloiset photoshopit ja freehandit jäivät kunnolla opettelematta, eikä vastaavaan enää taida viitsiä ryhtyä. 

Blogeissahan sisältö eli teksti ja kuvat ovat (huonon huumorin kera tarjoiltuna) tärkeämpiä kuin ulkoasu. Ei ole väliä sillä, minkä värinen virtuaalikissa on, kunhan se vain pyytää klikkauksia. Tärkeintä oman itsensä kannalta on vain kirjoittaa, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

***
Minusta yleistyvä vaatimus vain omalla todistetulla nimellä ja naamalla kirjoittamisesta latistaisi ja litistäisi koko kansalaiskirjoittelun. Tasokkaita asiakirjoituksia on mukava lukea, olipa niiden tekijä kuka vain järkevän tuntuinen henkilö tai nimimerkki. Mutta entä tämä "vapaa" mielipidepuoli? Kaikki eivät kerta kaikkiaan voi tai eivät halua laittaa todellisia ajatuksiaan asioista julki nimen ja naaman kera.

Minulla ei ole semmoista suurta julkista persoonaa, mitä pitäisi suojella, mutta en siltikään olisi kirjoittanut nimen ja naaman kanssa kaikkea sitä, mitä olen laittanut julki tässä runsaan vuoden aikana. Olen kirjoittanut mm. omista ongelmistani myös siksi, ettei pikku takaiskuihin elämässä pidä jämähtää. Antaa vain mennä roilottaa, vaikka kaikki ulkoinen olisikin mennyt kuin susien suihin! 

Nimimerkillä kirjoittaminen voi olla ainakin yhtä hyödyllistä kuin ristimänimellä ja syntymänaamalla. Nimimerkki sopii toisille paremmin kuin tunnistettava henkilöllisyys. Jos vedotaan vihakirjoittelun estämiseen, se on tyhjää puhetta. Taviskirjoittajan henkilöllisys on helppo selvittää ip:n perusteella. Jos joku haluaa piileksiä, siihen on osaavilla aina konstinsa.

Ketä kiinnostaisi makustella vain loppuun saakka harkittua äärineutraalia mielipidemössöä, mistä kaikki soppaan heitellyt lisukkeet ja mausteet on jätetty pois? Toinen US:n vakikirjoittaja (superjulkkis) Helena Eronen kertoi kirjoittavansa spontaanisti siten kuin milloinkin ja silloinkin hyvältä tuntuu. Ymmärrän sen hyvin, koska kirjoitan yleensä itse samalla tavoin. Judelma tulee näppikseltä ulos silloin kun tullakseen, eikä siinä kerkiä paljon ajatella, se käy kuin pianistin sormiharjoittelu. Ihan totta!

***
Yritän tässä pähkäillä vain näitä blogeja, enkä nettilehtien kommentointia tai jotain naamakirjaa, jälkimmäisessä en ole, enkä kai sinne mene. Kommentointikaan ei hirveästi kiinnosta, ei enää. Blogitekstien kirjoittaminen on minulle vapaata ilmaisua ja mielipidekirjoittelua, myös viihdettä - semmoinen ainakin olisi tarkoitus. Viihtyyhän näissä edes itse vähän aikaa kerrallaan.

Jos kansalaisten vapaata kirjoittelua halutaan kovasti rajata ja pakottaa se tiukkoihin raameihin, siltä lautaselta ei löydy enää pihviä. Netin vapaudesta tulee kaunis muisto vain, kuten Jeltsinin aikaisesta demokratian häivähdyksestä nykyisillä uuskoogeepeen ohjailemilla ja oligarkkien rosvoamilla Venäjän mailla.

Eikä se ihmisen nimi ja pärstä ole mikään tae siitä, että pysyttäisiin jossain asiassa ja noudatettaisiin  vanhoja lehdistön tai journalismin pelisääntöjä. Esimerkkejä ei tarvinne paljon tikulla osoitella. 

Kansalaiskirjoittelu netissä tarvitsisi omat väljemmät pelisääntönsä kuin ne, mitkä on laadittu aikoinaan paperilehtiä ja kirjojen kustantamista varten. Sensuurisantroja ja ilmiantajia meillä riittää, ne pirulaiset tappaisivat maailmasta mielellään kaiken elollisen. 

Vanhassa jämerässä Neukkulassa istui joskus jokaisen isomman kerrostalon aulassa akka tai ukko, paikallisen KGB:n ilmiantaja. Oikeuslaitos toimi tarkasti poliittisen ohjauksen pohjalta, eikä ollut kuin yhdenlaista vallitsevaa politiikkaa. EU-Suomessa mennään vauhdikkaasti siihen samaan suuntaan. Kansalaiset alistetaan hiljaiseksi massaksi, jota on helppo hallita pelolla.

Toistaiseksi virallisen väkivallan pelko on meillä lähes olematon, mitä nyt rähinäjuoppo saattaa saada vähän reilummin nokialaista. Mutta EU-maissa taloudellisen uhan ja sanellun moraalin mukainen kiristysvanne toimii aina vain tehokkaammin niin kokonaisten kansakuntien kuin yksilöidenkin tasolla. Surkeinta on, että mielipiteiden ohjailuun valjastetaan lisäksi vielä uskonnollisia ja etnisiä elementtejä. Puoluepoliittinen syrjintä on sekin sallittua ja jopa suositeltavaa, kunhan se suuntautuu sopiviin kohteisiin.

US:n blogipuoli on ollut lajinsa paras kaikenlaisten kirjoittajien yhteinen julkaisukanava. Olisi ikävää, jos sekin kuivuisi hiljalleen kokoon sisäpiirin pölinäpalstaksi tai sukupuolinetraaliksi marttakerhoksi. Netti US on toiminut jo yli neljä ja puoli vuotta, omistajansa vahvan massin turvin, mutta silti!

Mutta onneksi on blogspot.com ja muita virityksiä! Eikä siellä tapeta nimimerkki-erkkiä!

Joku vielä vapaiden blogien kirjoittajista esitti äskettäin, jos käsitin oikein, että blogeista pitäisi rakentaa jonkinlainen päivittäinen uutiskooste. Poliittiset ja yhteiskunnalliset blogit löytyvät hyvin mm. oikotiedosta, mutta tiivistä katsausta päivän ko. blogien sisällöstä linkkeineen ei taida olla missään. En tiedä, olisiko tuosta ideaksi jollekin nohevalle ihmiselle, joka osaa vielä tehdäkin  jotain, eikä vain höpöttää niin kuin meikäläinen?

* * *
Ai niin, olipa unohtua: Hakkarainen (hyihyi) kuulema levittää netissä tietoa raiskaukseen syyllistyneistä jolperoista. Tyttären isänä sanon, että hyvä Hakkarainen!

* * *

Göbbels uutisia

Intrigööriltä on taas kerran mennyt poliitikkojen puuhasteluja seuratessa ihmetyksen sormi kummastuksen korvaan. Mutta ei auta, pitää ihmetellä lisää tai lopettaa tämäkin vähäinen blogikirjoittelu. Jos kovin monet blogeja sun muita nettiin kirjoittelevat lopettaisivat, se olisi voitto poliittiselle eliitille ja sen päivittäiselle Göbbels -uutisoinnille eri välineissä.


Tänä aamuna, kun kirjoitin tästä ensiäksyn version, nimitin p-eliitin julkisuuslinjan mielessäni göbbelismiksi. Innoittajana oli myös tämä kansankomissaari Rehn, jonka Soini risti Bobrikoviksi. Rehn lateli kyllä mantrojaan illalla aika elähtäneen oloisena. Ehkä se ottaa vähän koville joskus?


Onneksi meillä useimmilla toimii automaattinen kansalaisen tietoturva, G- eli Göbbels-suodatin! Muuta turvaa tässä ei paljon olekaan. Kauhistuttaa ajatellakin, että joutuisimme nykyisten poliittisten johtajiamme aikana todella pahaan liriin, samaisten politrukkien omien toimien takia. Kansan syyksi sekin tietysti pantaisiin ja vastuuttomien persujen, jotka eivät ymmärrä sitä autuutta, että Suomi sidottava ankkurikettingillä uppoavaan EU:n romuristeilijään. 


Kansalaisten oma aktivismi luo koko ajan parempaa palomuuria politiikan ja talouselämän göbbelsien suoltamia haittaohjelmia, uutisviruksia ja mielipidematoja vastaan. Kaikki ei mene enää läpi,  poliitikkoja ei uskota. Ei poliitikkoihin ole mitään syytä uskoakaan. Puolueet ja niiden naruja pitelevät taustaryhmät ajavat alati vain omia etujaan. Puoluevalta, ylimielisyys ja suuruudenhulluus vievät Suomen turmioon.


Viime keväistä persujen jytkyäkin ihmetellään yhä ja sitä yritetään kaikin tavoin tehdä tyhjäksi. Tämä, jos mikä, on selkeä osoitus vanhojen puolueiden ylimielisyydestä ja päättäjien  arkielämästä vieraantumisesta. Väärin äänestävän kansahan pitäisi olla politiikan palvelija, eikä päinvastoin? Vai miten se oikein meni?

***
Suomessa keskustelu visahtaa helposti pikkuasioihin, kuten vain hyvin harvoja koskettaviin sukupuolineutraaleihin avioliittoihin. Yleisen keskustelun perusteella uroksetkin synnyttävät nykyisin vilkkaasti, vai mitä ne oli. Homostelu on oikein suositeltava harrastus päiväkodista ja viimeistään  peruskoulusta lähtien. 


Pienet lapset ovatkin aina olleet kaikenlaisten Isä Aurinkoisten erityisessä suosiossa ja ohjauksessa. Onneksi oma terve luonto suojaa pikkuisia pahimmilta älyttömyyksiltä!


Yleisestä julkis- ja nettikeskustelusta voisi päätellä, että vähintään joka neljäs suomalainen on hirveä rasisti, homofoobikko, vihakirjoittaja tai mielipuolisten murhaajien ystävä ja tukija. Moottorisahafemakoilta löytyisi muitakin kivoja määritteitä, tiedoksi vain kaikille uutterille vihakirjoitusten laatijoille!


On politiikan göbbelsien edun mukaista, että keskustelua viedään sivupoluille siitä, mikä olisi  tärkeää. Melko merkityksettömät pressanvaalitkin nousivat kuumaksi mediajytinäksi, vaikka   lopputuloskin oli pitkään selvä. Viihde marssii aina asioiden yli, niin se kai pitää ollakin.  Ruotsin prinsessan synnytystäkin seuratiin tänä aamuna kuin urheilusuoritusta. Onnea vain terveestä vauvasta!


Sinipunavetoinen kuuden puolueen hallituksemme tekee mitä haluaa tai mitä sen veturit haluavat. Suomi on jo sidottu natopiikkilangalla Euroopan ja samalla koko maailman vampyyripankkiirien ja suursijoittajien pelastamiseen. Maata murjotaan sisältä päin parhaaseen mahdolliseen eurovelkakuntoon niin, etteivät loistavat toverit ja valtiaat Brysselissä ja Strassburgissa pääse nälvimään. Suomihan on aina siellä euroytimen oven poskessa vonkaamassa nyökyttelyjä euroluokan AAA-priimuksena.


Suomi osallistuu europankkiirien ja globaalien suursijoittajien tukitoimien myötä toisten pienten maiden kansalaisten kurjistamiseen ja kansanvallan alistamiseen. Euroopan maissa, myös meillä, demokratia oli lopulta suurenmoinen saavutus. Kohtuullisesti toimivaan demokratiaan päästiin vasta sukupolvi tai pari sitten suurella tuskalla ja sotimisten jälkeen. 


Pitkään demokratia toimikin aika hyvin, kunnes rohmupoliitikot tajusivat, että hei, oottekos huomannu, että se ehdoton valta onkin meillä, eikä kansalaisilla.  Demokratia on savuverho, jonka takana päättäjät päättävät omat päätöksensä. Mikä parasta, vastuuta ja velvotteita poliitikoilla ei konsaan ole. On vain oma hyvin pehmustettu tulevaisuus.

***
Eurostoliiton talouskuri polkee vanhaa demokratiaa kuin natsivallan rautasaapas tai entisten kommunistimaiden kalterit ja keskitysleirit. Nyt nähty on vasta alkua. Urpilainenkin pakotti Venizelosin allekirjoittamaan niin hämärän takuus-sopimuksen, että se piti tehdä jossain piilon vieressä, eikä sopimusta saa ikinä näyttää kenellekään. Muuten kai Evangelos-parka teilattaisiin heti Ateenan torilla?


Kreikassa päätettiin kai eilen tehdä ihan outo ja surullinen päänavaus, kun jo maksettuja palkkoja peritään takaisin yli 60.000 virkamieheltä? Esimerkin vuoksi voisi mainita, ettei yhdeltäkään Kreikan tai muiden kriisimaiden ongelmista hyötyneeltä pankkiirilta ei ole peritty bonuksia takaisin. Eikä peritä tai ei ainakaan saada.


Suomen pakonomainen osallistuminen kaikkiin euron pelastustoimiin on poliittisten johtajiamme göbbelismin mukaan pienin paha kaikista huonoista vaihtoehdoista. Mistä he sen tietävät, kun muita vaihtoehtoja ei ole otettu edes harkintaan? Kaikki muut vaihtoehdot on vahvasti tyrmätty, koska hallitus jyrää enemmistönsä turvin eduskunnassa.  


Oppositio voi vain esittää avutonta harrastajateatteria välihuudoin ja -kysymyksin. Eurovastuun kantamisen hurmiossa itsenäisen Suomen valtion tulevaisuudelta on käytännössä otettu pohja pois. Olemme jo nyt toisten armoilla. 


Toki Suomen valtion omaa velkaantumista pitää  jarruttaa ja tehdä vihdoinkin oikeita päätöksiä. Silti monia suurimpia "automaattisia" valtion menoja ei pureta. Esimerkiksi kalliita kiintiöpakolaisia otetaan kuin ennenkin, vuodesta toiseen. Kehitysapu jatkuu korkealla tasolla, kuten aina tähänkin asti, vaikka pääosa niistäkin rahoista menee harakoille. Hirmuisesta tukiviidakosta ei karsita edes pahimpia turhakkeita, jne...

***
Itsenäisten valtioiden oma päätösvalta pienenee Euroopassa kuin se kuuluisa pyy maailmanloppua kohti. Lopputulos on liittovaltion tai sitä vastaavan hallinnon sanelu ja pulinat pois. Syön piponi, jos euron "vakausinstrumenteille" Suomestakin annetut ja vielä annettavat takaukset eivät vielä paukahtele maksuun.  Miten niistä valtavista vastuista sitten selvitään ja mitä nämä "vastuulliset" poliitikkomme tekevät, jää nähtäväksi. Tai ehkei niitä poliitikkoja jääkään yhtään nähtäväksi, heille tulee ehkä muita kiireitä?  Huuto ja älämölö ainakin tulee olemaan vielä hurjempaa kuin nyt Välimeren maissa?


Takausten ja vastuiden määrä euroliitossa vain kasvaa, koska bittirahan valtaherroille ei mikään riitä. Eurotähdet eli euromaat vain pyörivät ympyrää Straussin valssin tahdissa niin kauan kuin ne näkymättömät naamat,  (ei se vanha väsynyt markkinoiden näkymätön käsi), tahtipuikkoa heiluttavat.


Kreikka on jo pari vuotta ollut aikuisten oikeasti velkajärjestelyssä, kuten pian myös Irlanti ja Portugali. Sitähän ei voi ääneen sanoa, etteivät valtionlainoille luottotappioiden varalta otettujen luottoriskijohdannaissopimukset (CDS) laukea. Epävarmuustekijöitä on vaikka kuinka ja silti euroherrat, suomalaisetkin, puhuvat jo röyhkeästi ääneen Kreikan kolmannesta tukipaketista. Vakausvälineiden lisätakaukset ovat tietysti jo itsestään selviä. Vai ovatko, onko niin ihan pakko olla?


Islantilaisia pitää minunkin ihailla. Islanti näyttää hienoa esimerkkiä oikeasta kansalaisten yhteiskunnasta, demokratiasta. Jos vastuuttomat pankit pelaavat vastuuttomien poliitikkojen siunauksella överiksi, ei niitä kupruja voi kansalla maksattaa. Se ei olisi moraalisesti, eikä laillisesti oikein. Islannin tapauksessa velkojen maksattaminen olisikin ollut mahdotonta. Yhtä mahdotonta velkojen maksu normaaleilla konsteilla on myös useimmissa euroalueen maissa.


Ajattelin koota tähän lopuksi muutamia tuoreimpia göbbels-uutisia, hämäyksiä ja valheita, mutta olkoon tällä kertaa. Siellähän niitä on, sopulimediassa ja kaikilla meillä uutisten kuluttajilla alkaa olla aika herkkä göbbels-tutka.

* * *