Täältä tänään: Vas. Pia Viitanen, Maria Ohisalo ja Kimmo Kiljunen.
Pöyristellä ei varmaankaan kannata, sillä hallituspuolueiden edustajat röyhtäilevät julkisuudessa oudosti harva se päivä. Semmoisen refluksin oireet pitäisi ehkä tutkia, mutta onko se poliitikoilla edes oire sairaudesta?
Tänään otsakkeista sattui silmiin mm. sdp:n Pia Viitasen lämmin kannatus arvonnousu- eli maastapoistumisverolle.
Erityisesti Viitasta näyttää riipovan se, että monet yrittäjät ovat urallaan keränneet Suomesta omaisuutta ja he käyttävät sitä esimerkiksi eläkepäiviensä viettämiseen Portugalissa. Viitasen puheet veropohjan tiivistämisestä tarkoittavat sitä, että verottajahirmu Suomi noukkisi rusinoita pullasta eli napsisi valtiolle muutamia miljoonia sieltä täältä, menestyneiltä yrittäjiltä.
Jos Suomesta aikoisi poistua rahhoo evväänä, omaisuus syynättäisiin tarkkaan ja siitä hyväkin siivu vietäisiin pakkoveroina pois. Ei se touhu ainakaan houkuttelisi Suomeen uutta yritystoimintaa, mikä sekin olisi pienelle viennistä elävälle maalle välttämätöntä. Vanhatkin yritykset vaihtaisivat herkästi kotipaikkojaan järkevämmän verotuksen maihin, kuten Viroon tai mihin vain, vaikka Kiinaan.
Sivuseikaksi tässä jää sekin, että valtio tunkee vuosittain kymmeniä ja satoja miljoonia suomalaisilta kerättyjä veroja, sekä maailmalta otettuja velkarahoja suuren maailman Moolok-hirviöiden kitoihin. Moolokeille aina maistuu, mutta eivät ne koskaan ruoki muuta kuin omaa ahneuttaan.
Kukaan ei välittäisi siitäkään, missä määrin omaisuutta kartuttaneet yrittäjät ovat hyödyttäneet Suomea maksamalla pitkään erilaisia veroja, sekä työllistämällä paljon ihmisiä. Mitäpä siitä?
Joko verottajan ideat loppuvat? Olisiko veronmaksuvero mitään?
Linkki Viitasjuttuun.
Eikä tässä vielä kaikki: Toinen sdp:n ajatuslingoista, Kimmo Kiljunen haikailee maailmanhallinnon perään. Myös verotus olisi silloin ja tällöin globaalia.
Tuollaisia loistavia oivalluksia luulisi syntyvän lähinnä nohevien koululaisten vihkoihin, ei aikuisten poliitikkojen esityslistoille.
Linkki Kiljusjuttuun.
Viimeisenä, mutta ei vähimpinä vihreiden ministerin Maria Ohisalon aatoksia siitä, miten Suomea pitäisi ravistella, ettei se nukkuisi pysähtynyttä ryysysen unta. Ohisalon viestit ovat toki silkkaa politiikan diibadaabaa, mutta ehkä ne menisivät siellä, missä niitä kouluvihkoja täytellään?
Aioituilta toimenpiteiltä kyllä puuttuu pohja ja jos sitä on, se on kuin hetteikköä. Toisaalta, vihreäthän ovat himokkaita soiden suojelijoita maassa, josta kolmannes on suota ja höttöistä pöpelikköä.
Metsääkin Suomessa vielä on ja peltoa, mutta miten kauan? Ei muuta kuin suokengät jalkaan ja vihreästi tarpomaan niin että muta lätisee!
Linkki Ohisalojuttuun.
Lisäys: Vihreiden pelastusarmeija.
***