29.11.2013

Välikysymys nettipankeista

Joulun lähestyessä näyttää olevan menossa kiivas kampanja, missä varoitellaan verkkopankkirosvoista. Näillä nykyajan nettivoroilla on kuulema niin hyvät murto-ohjelmat, ettei ainakaan asiakas huomaa mitään ennen kuin tili on tyhjennetty. Pystyykö tavishemmo lainkaan suojautumaan tällaista huomaamatonta hyökkäystä vastaan?

Kaikki kynnelle kykenevät on käytännössä pakotettu käyttämään verkkopankkeja. Kun asiakas hoitaa jo itse kaikki pankkiasiansa, jopa siitä ihanasta itsepalvelusta vähän maksaenkin, pitääkö hänen myös osata suojautua ryöstäjiltä?

Intrigööri jäi miettimään, jotta mitä jos nettipankkirosvo nappaisi "sofistikoituneella" varasohjelmallaan ne vähätkin eurot tililtä? Korvaisiko pankki sellaisen menetyksen ja millä ehdoilla?

Ainakin MTV:n eilisessä jutussa korostetaan sitä, että vastuu moisen tietomurron torjumisesta on ennen kaikkea asiakkaalla eli verkkopankissa asioivalla kotikoneen käyttäjällä. Korvaustapauksissa pitäisi "valmistautua taistelemaan" pankin kanssa. Asiakkaan vastuu korostuu:

"Se mahdollinen pöpö ei ole pankin järjestelmissä, vaan asiakkaan omalla tietokoneella", sanoo pankin edustaja haastattelussa.

Jos köyhis tavis joutuisi tämmöisessä asiassa pankin kanssa nokikkain, pankki kai halutessaan voittaisi sen oikeuspainin pikkusormea heilauttamalla. Eikö ihmisten omia vastuita pitäisi määritellä paljon tarkemmin kuluttajansuojan takia? Kai se kuluttajansuojan järkkääminen koskee rahakauppiaitakin ja heidän tarjoamiaan palveluja?

***
Ihan käytännön kysymyksenä tuli mieleen se, että pitääkö asiakkaan omalla koneella olla jokin maksullinen tietoturvaohjelma vai riittääkö jokin tunnettu ilmainen turvaohjelma pankkien mielestä tietoturvaksi, niitä mahdollisia korvausvastuita käsiteltäessä? 

Meikällä on käytössä maksuton ja suosittu Avast, mikä päivittää itsensä automaattisesti monta kertaa päivässä.  Lisäksi koneella on käytössä Windowsin oma palomuuri. Käyttis on Windows 8.1 ja kaikki päivitykset ovat konehuoneessa. Kaapelinettiyhteys wlanin kautta on suojattu. Lisänä on Malvarebytesin skanneri, mikä on kai hyvä, mutta sehän auttaa vain jo koneelle kotoutuneiden pöpöjen löytämisessä ja poistamisessa. 

Olenko turvannut koneeni pankin mielestä kyllin huolellisesti? Oli minulla eräs maksullinenkin kotimainen turvaohjelma, mutta sen tilaus piti toistaiseksi katkaista, kun tämä läppäritoosa hidastui sen takia liikaa. Mobiililaitteitani en tarvitse maksamiseen, vähät maksut ehtii hoitaa muutenkin.

En ole tietoturvan asiantuntija, jos olisin, en kai kyselisi. Mutta eikös se semmoinen verkkorosvopöpö joka tapauksessa pyörähdä jotenkin myös pankin järjestelmässä, jos se kerran vohkii sieltä bittirahaa?  No hyvä on, ei sitten.

Ehkä tässä tapauksessa pankin vastuu sen asiakkaille tarjoamista palveluista on ulkoistettu asiakkaalle? Eikä minun kotikoneellani mitään rahaa ole, ei edes enää seteliä dvd-kelkassa piilossa. Rahat ovat siellä pankin bittiholvissa, ne muutamat hassut eurot. Häh?  Intrigööri kysyy vaan. 

Kysykää toisetkin, jos vaikka sieltä jostain pankkiselityslaitokselta vastaisivat!


***
Lisäys: Tältä se kuulostaa, kun selityslaitokselta selitetään. Selitys koskee tässä mobiilia maksamista.

Ilmaistakin apua alkoholismiin


Intrigööri luki US:n jutun alkoholistien Minnesota-hoidosta. Tuon hoitomuodon periaatteet kuulostavat hyviltä, mutta hoidon tuloksia kehutiin mielestäni vähän liikaa. Silti kaikki konstit, joilla alkoholi- tai päihderiippuvuus saadaan katkaistuksi ja elämänmuutos mahdollistuu, ovat tarpeellisia. 

Tässä asiassa voi asennoitua kuin jesuiitat, sillä hyvä tarkoitus pyhittää keinot, melko pitkälti. Erilaisia huruhoitojakin on toki tarjolla. Oikeastaan kaikki ovat huruhoitoja niin kauan kuin hoidettava ei saa aikaiseksi omaa halua raitistua. Kaikki eivät tietenkään halua hoitopaikoissakaan raitistua, he vain syövät ja makaavat itsensä parempaan kondikseen.

Uskonnollisuus voi joskus auttaa, sillä mm. helluntalaiset ovat yhteisössään aina saavuttaneet hyviä tuloksia alkoholistien raitistamisessa. Jossain muualla uskonnon tuputtamisesta hoitopaikoissa on huonoja kokemuksia.

Minnesota-hoito on maksullinen, eikä ihan halpa, kuten monet muutkin Suomessakin tarjotut katkaisuhoidot ja pitkäkestoiset hoitomenetelmät. Hoitopaikat henkilöstökuluineen eivät pyöri tyhjällä, joten hoitojaksoille kertyy hintaa äkkiä tonnitolkulla. Niinpä tällaiset julkiset ja yksityisten yksiköiden tarjoamat  alkoholiongelmaisten hoidot koskettavat lähinnä työssäkäyviä tai heitä joiden hoidolle löytyy maksaja. 

Intrigöörin myötätunto on myös oman viiteryhmän eli rupusakin puolella. Jos viinakierre jatkuu, rupustelu odottaa useimpia. Yleensä silloin kun hoitoon pääsemisen tarve olisi suurin ja ongelmainen itse haluaisi katkolle, kaikenlaiset maksut ovat liikaa. Kuntien sossuista maksusitoumuksen saaminen hoitopaikkaan on yhä tiukemassa, jos se on koskaan löysässä ollutkaan. Tämä saattaa johtua siitäkin, että hoidon tulos on usein ollut vain siinä, että kaveri jaksaa taas notkua pitkään kulmien inhokkina. Tuleehan siinä hoitojen maksaja kyyniseksi.

***
Päihdekierteen katkaiseminen omin voimin on raskasta ja vaikeaa, vaikka halujakin olisi. Entisessä ryyppysakissa pysytellen toipuminen on mahdottomuus. Raittiissa porukassa saa edes jonkinlaisen mahdollisuuden toipumiseen, toiset ovat samassa veneessä tai ojassa.

Tiedän, että tuhannet päihderiippuvaisten läheiset ovat tälläkin hetkellä tuskille asti huolissaan lapsensa, omaisensa tai ystävänsä puolesta. Ongelma on synkkä ja ikävä paitsi alkkikselle  itselleen, myös koko lähipiirille. Ns. pulsut ovat  jo "pudonneet pohjan läpi", heillä ei ole enää halua tai voimia muutokseen.

Syrjäytyneelle alkkikselle tai sellaiseksi luisuvalle on sentään jäljellä muutamia käytännössä ilmaisia avun mahdollisuuksia. Apua kierteen katkaisemiseen voi saada ainakin terkkarista tai A-klinikalta.

Jos oman juomisen "pohja" tuntuu löytyvän eli tuntuu siltä, että "nyt riittää", voi vaikka mennä viimeiseen paikkaan ensimmäiseksi ja painella sisään AA-ryhmään. Sieltä ei pois ajeta, jos tulijan pää on ehtinyt selvitä, ryhmissä ollaan vain selvänä.  Ryhmiä toimii useimmilla paikkakunnilla. Osoitteita ja kokoontumisaikoja  saa ainakin AA:n auttavasta luurista, tässä linkki  AA:n sivuille.


AA:ssa tai tuossa varmaankin pätevässä Minnesota-hoidossa ei opeteta kohtuuteen, sillä sellaista ei ole alkoholisteille olemassa. Hoitotapoja ja -muotoja on sinänsä ollut ja on vieläkin vaikka kuinka monta.

Silloin tällöin vuosien varrella on tehty "loistava keksintö" eli on kehitetty lääke, joka tekee sairaasta terveen ja jopa opettaa hänet kohtuuteen. No, näkee niitä enkeleitä lentelemässä, jos menee pihalle seisomaan ja katselee tarpeeksi kauan yötaivaalle. Pian saattaa nähdä komeetankin.

Tekipähän vain mieli kertoa, että on sitä olemassa ilmaistakin apua. Vertaistukiryhmä AA on vapaaehtoinen, vapaamuotoinen ja ilmainen. Kahvirahaa ja ryhmäpaikan vuokraa kerätään omalta porukalta, jos joku haluaa laittaa latinsa likoon. Homma pyörii hiturahoilla, koska kaikki ovat vapaaehtoisia ja tasa-arvoisia, pomoja ei ole. 

Tulokkailta ei rahaa tai henkkareita kysellä, eikä kysellä paljon muutakaan. AA ei periaatteesta ota mitään ulkopuolisia avustuksia vastaan. Sellainen asenne on rahaa palvovassa maailmassa hyvin harvinainen, mutta terve ja toimiva. 

***
Maailmanlaajuisen ja miljoonia ihmisiä auttaneen AA:n toiminta alkoi vuonna 1935 Yhdysvalloissa kahden omasta juomisestaan huolestuneen punanenän tutustuessa toisiinsa, toinen heistä oli lekuri, toinen lakimies. Suomeen asti tämä silloin uusi menetelmä ehti joskus vuonna 1948. Nyt Suomessa toimii satoja vertaistukiryhmiä ja toiminnan piirissä on paljon ihmisiä, myös alkoholistien perheenjäseniä.

Kirjanpitoa jäsenistä ei pidetä, heitä ei rekisteröidä mihinkään. AA, Alcoholics Anonymous,   tarkoittaa suomeksi nimettömiä alkoholisteja, joten ryhmissä voi käyttää pelkkää etunimeä tai keksittyä nimeä. Nimettömyys suojelee uusia ja vanhempiakin jäseniä leimaantumasta ryhmän ulkopuolella ongelmaiseksi. NImettömyydellä myös estetään vanhoja "viisaita" jäseniä ratsastamasta omalla aa-raittiudellaan, yhdestäkään yksilöstä ei olisi esikuvaksi kenellekään. Joku voisi ja on voinutkin erehtyä luulemaan muuta. 

Oman nimettömyyden rikkojat AA:ssa ovat silti melko harvassa. (Intrigööri rikkoo tässä nimettömyyttä, mutta jälkikäteen, koska en enää ole mukana ko. porukassa. Jos hiippailen sinne vielä joskus uudestaan, sittenpähän tästä syntini kannan.)

***
AA ei ole uskonnollinen yhteisö, vaikka varmaankin tarkoituksella vanhanaikaisena säilytetyssä 12 askeleen toipumisohjelmassa puhutaan monessakin kohti Jumalasta ja toisessa paikassa "korkeammasta voimasta", mutta sellaisiin ei kukaan voi vaatia uskomaan. Korkeampi voima ryhmässä voi olla vaikka lämpöpatteri, siihen voi hyvällä syyllä uskoa, muuten tulisi talvella kylmä. 

Joitakin raitistumisen yrittäjiä lieväkin uskonnollisuus on tökkinyt niin paljon, että he ovat sen varjolla jatkaneet vanhoja tapojaan, surullisinkin seurauksin. (Yhdelle tutulle kävi tämän vuoksi huonosti, mutta ei kukaan pakota mihinkään. Toinen ryhmään viemäni tulokas sai jumalapuheista hepulin, eikä tullut toiste. En tiedä, miten hänelle kävi.) Jossain kerrottiin, että 12-askeleeseen pohjautuvista uusista menetelmistä olisi uskonnollisuus saatettu karsia kokonaan pois. En tiedä, tehoaako "sana" sitten paremmin. 

Himppu nöyryyttä ainakin tarvitaan, mutta se ei tarkoita nöyristelyä, vaan oman elämän   tosiasioiden katsomista silmästä silmään. Vertaistuki on se joka tehoaa ja sitä käytetään samalta pohjalta mm. huume- tai peluriaddiktien apuna. Tavoitteenahan on olla raittiina (tai huumeongelmissa "puhtaana") vain päivä kerrallaan. Alkuaikoina olisi liian rajua ajatella niin, että ei enää koskaan...

Niin kauan on toivoa kuin on elämää. Alkoholisteista voi tulla taviskansalaisia ja kovat huumehörhöt saattavat selviytyä kuiville, joskus. On kyllä sanottava, että pahaksi ehtinyt alkoholismi on sairauksista kamalimpia. Sitä ei ole sivustakaan mukava seurata. (Kokemusta siitä on, ihan läheistenkin ihmisten joukossa, parhaillaankin.) 

Sitä en osaa sanoa, millä prosentilla perinteisessä AA:ssa päästään pitkiin raittiuksiin, koska tilastoja ei pidetä. Ensimmäinen raitis vuosi on hieno saavutus, mutta se on vasta uuden terveemmän elämäntavan opettelua. Vuosipäiviä juhlitaan, sekin on vapaaehtoista, eikä juhlia tilastoida. AA:n 12 askeleen ja perinteen toipumistie ei ole helppo, ei sinne päinkään, eikä vertaistuki kaikkinensa voi aina olla parasta mahdollista, mutta jokaisella on vissi mahdollisuus onnistua. Ryhmissä ja kavereissa on valinnan varaa. 

*** 
Intrigööri luuli joskus, että kapakoissa rällääminen tai jossain örvelöinti oli värikästä ja rentoa elämää. Surkeaa se oli oikeasti, koska kysymys oli pahenevasta ongelmasta. Raitistumisessakin on riitti väriä ja vaarallisia tilanteita. Eihän se paljon rääkätty nuppi ihan kokonaan parane sillä, että viina jää pois, mutta selvänä oleminen mahdollistaa melkein ns. normaalin ihmisen elämän.

Intrigöörillä on pian takana 24 vuotta yhtäkyytiä ilman viinaa, mutta ei se kerralla käyntiin lähtenyt, aiemmin lopettamista piti yrittää monta kertaa. Suomen AA:ssa taitaa olla sellaisiakin ukkoja, jotka ovat "kutjottaneet kuivilla" melkein puoli vuosisataa.

Miksikö pitää yrittää olla päivä kerrallaan raittiina koko loppuelämä? No siksi, että kerran alkoholisti on sitä aina. Yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian vähän, kuten fraasissa sanotaan. Pitkä raittius on on oikeastaan vaarallinen, sillä sen katketessa kyyti on kylmää. Sitäkin on joutunut toisten kohdalla näkemään, ettei kohtuuteen opi ikinä. Yli 20 vuodestakin on putoiltu ryyppäämään ja noutaja osaa silloin olla nopea.

Täytyy muistaa, ettei vika ole viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Minun mielestäni AA ei ole koskaan ollut mikään raittiusliike, eikä se ole osoitellut ketään sormella.  Yksi iskulauseista onkin: "Elä ja anna elää". Mutta sinne vain, mukaan ja matkaan, jos siltä tuntuu! Ei tarvitse maksusitoumuksia, kai ryhmissä vieläkin tarjotaan kahvia. Pitäisi taas käydä katsomassa, tarjotaanko, pitkästä aikaa.

On se niinkin, ettei kukaan nuori ihminen ajattele, että hei, ryyppään tässä itseni parissa vuodessa ihan sikana hunnigolle. Tai vedän kamaa ja tykittelen niin, ettei tartte pitkään kitua. Niin vain käy joillekin, jos on käydäkseen. 

Alkoholismi on edelleen iso kansallinen ongelma, vaikka pelkkiä viinaan vinksahtaneita on nuoremmissa ongelmaisissa enää vähän, sillä useimmat ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Toipumisen kannalta tilanne vain pahenee. AA:lla ja kaikilla muillakin auttajilla on paikkansa, sama se miten toipuu, kunhan vain toipuu.


***
Lisäys 2.12.13: Ihminen voi kehittää addiktion moniin asioihin. Riiputko vai roikutko netissä? Pitäiskö perustaa uusi vertaisapuryhmä "Nimettömät nettinistit"?

25.11.2013

Pönötyksiä

Jämäkkää pönötystä Pääsiäissaarella.

US Puheenvuorossa Henry Björklid kirjoittaa tänään siitä, kuinka monet poliitikot käyvät Brysselissä kuvauttamassa itsensä eli pönöttämässä ja omaa kannatushäntäänsä nostelemassa. 

Sama asia on siepannut joskus intrigööriäkin, enkä malta olla linkittämättä tässä viime vuoden kevään postaustani erilaisista pönötyksistä.

Pääsiäissaaren muinaisten päälliköiden, niin ainakin otaksutaan, pönötys patsaina osoittaa, että suurilla kansanjohtajilla ja sellaisiksi pyrkivillä on aina ollut tarve pönöttää. 

Parhaimmat ja eläissään mahtavimmat historialliset pönöttäjät rakensivat pyramideja ja valtavia hautamausoleumeja terrakotta-armeijoineen. Nykyiset pönöttäjät vissiin aikovat haudata kansan, mutta korottaa itsensä autuuteen jo eläissään?

***
Kuvahaussa tuli esiin minulle uusi asia eli se, että ainakin joillakin Pääsäissaaren patsailla on myös valtavan kokoinen alaosa. Maan pinnalla näkyykin ehkä vain jopa 20-metrisen kivipatsaan pää. (Thor Heyerdahlin vanhassa kirjassa siitä taisi olla jotain, mutta enpä heti muistanut.)

Aikamoista esittämistä! Nykyisin poliittisten johtajien ei tarvitse veistättää kansalla kivipatsaita, pelkkä tavisten ja kurjaliston verottaminen riittää, että voi maksattaa jotain valokuvaajalle. Kännykameran tai pokkarin kuvat eivät arvon herroille ja daameille kelpaa, ammattikuvaaja se pitää olla ja hyvä, vaikka paikallaan pysyvät tyypit osaa kunnon kuvauskalustolla tallentaa kuka vain.

***






24.11.2013

Tuulivoimaloita hylätty tuhatmäärin

Hylätty tuulipuisto on ainakin hiljainen,
se ei levitä äänisaastetta.
Tuulivoiman järkevyyden epäilijänä intrigööri hoksi uutisen, minkä mukaan tanskalainen tuulivoimayhdistys on löytänyt murtumia liki kaikista maan tuulivoimaloiden lavoista. 

Voimalan lavat pitäisi kuulema tarkistaa ja pienet vauriot korjata ajoissa. Mutta lapoihin kiipeäminen on vaikeaa ja vaarallista. Miten voi havaita vikoja ja korjata lapoja Suomeenkin pystyteltävistä 120 -metristä tuulivoimaloista?

Tulevaisuudessa tuulivoimaloiden tarkastuksiin toivotaan helpotusta pienoiskopterin kuljettamasta tarkasta kamerasta. Jos pienten lapamurtumien annetaan kasvaa, lavat voivat murtua täysin vahingoittaen samalla ihmisiä tai ympäristöä. Uutinen löytyi Tekniikka &  Taloudesta.

***
Joskus tuulivoimalan generaattori syttyy palamaan ja sellaisen palon sammuttaminen on melkein mahdotonta. On vain annettava härvelin palaa ja tuhoutua, kuten netistä löytyvistä jutuista, kuvista ja videoista voi päätellä. 

Uudet 100 - 120 -metriset tuulivoimalat ovat jo aika pelottavia laitoksia, vaikka ei puhuttaisikaan vain maisemien pilaamisesta, ääni- ja välkesaasteista, sekä lintutuhoista. Mikä onkaan tuulivoimaloiden todellinen käyttöikä ja huollon tarve?

Paljonko maksaa sähköverkon rakentaminen tuulipuistojen takia ja koko verkon vahvistaminen epätasaisen tuotannon vuoksi? Suomalaista sähköverkkoa pitäisi jo muutenkin myrskytuhojen takia vahvistaa maakaapeloinneilla ja sen homman hinta on kova. 

Entä tuulivoimalle pakollisen säätövoiman järkkääminen? Miksi ei rakenneta pienempiä ja halvempia pystyakselisia tuulivoimaloita, joissa lienee tasaisempi tuotto ja vähemmän ongelmia? Pystyakselisista tuulivoimaloista löytyy eri kokoja ja malleja. Tuulivoima on jossain tarpeellista, mutta onko sen todella laajamittaisessa rakentamisessa sähköntuotantooon mitään järkeä? 

Intrigööri kannattaa Suomen kaltaisessa maassa hajautettua energiantuotantoa perinteisin menetelmin. Tasaista sähköä ja lämpöä on jokaisen pakko saada. Suomalainen, siis kotimainen,  voimaloiden polttotekniikka monipolttoainekattiloineen lienee maailman parasta tasoa, mistä on hyviä esimerkkejä. Tehokkaita savusuodattimiakin on olemassa. Jossain olisi mahdollista tehostaa myös vanhoja vesivoimaloita, ellei uusia voida rakentaa.


Huiskula vai järkevä ja hiljainen
pystyakselinen tuulivoimala, tuuliruuvi?

Malleja on muitakin.
Kolmasosa laajan ja harvaanasutun Suomen pinta-alasta on suota, joten turvesoita löytyisi ihan riittävästi, niiden kuuluisien vihersuojeltavien soiden lisäksi. Turpeen ottamista on varmasti mahdollista kehittää niin, että haitat ympäristölle ja asutukselle pääosin poistuvat. 

Puutakin kasvaa maassamme, vai kenen maa tämä oikeasti onkaan, edelleen paljon enemmän kuin sitä käytetään. Uusia tekniikoita järkevään ja tasaiseen energiantuotantoon kehitetään ja toteutetaan koko ajan. 

Tavikset maksavat vielä pitkään tuulivoimasähkön ylikorkeita tariffeja, joita ilman niitä hirvityksiä ei voitaisi rakentaa tuhatmäärin lisää. Syökö kallis ja julkisesti pönkitetty tuulivoiman kasvattaminen eväät muulta uusiutuvan energian ja järkienergian kehitystyöltä? Kehitystyö taitaa olla pienyritysten varassa?

Linkki tuuliruuvista.

*** 
Suomessa vain tyynesti rakennetaan maailman kalleinta rakennusta, Olkiluodon jättiydinvoimalaa, joka oletettavasti valmistuukin joskus. Pitipä siinäkin asiassa olla niiin upporikasta ja suuruudenhullua suomalaista, ranskalaisten loistavalla  avustuksella. 

Sitähän se eurooppalainen yhteistyö on, iso Obelix pikku Asterixia ansiokkaasti auttamassa. Taikajuomaa vain ei taida olla enää tietäjien padasta tarjolla? Hunnit ja roomalaiset valloittavat taas Euroopan valtansa alle. Hunneilla vain taitaa olla isompi vasara.

Fennovoiman ydinvoimalaa intrigööri pitää tarpeettomana, mutta eipä siitä ole kukaan meikältä kysynyt, eikä ikinä kysy. Sanon silti ydinvoimasta vielä senkin, että Loviisan ydinvoimala tarvitsisi uusimisluvan, mutta miksihän sitä ei ole jo annettu? Mikä siinäkin suhmuraatiossa on taustalla? Loviisassa on sentään jauhettu meille sähköä seinään ilman tunnettuja isoja murheita jo kymmeniä vuosia.

***
Mielenkiintoinen ilmastoasioita käsittelevä blogi löytyy täältä. Blogissa kerrotaan laajan asiakokonaisuuden seassa mm. siitä, että USA:ssa on jo hylätty 14.000 tuulivoimalaa. 

Miksikö? No, ettei tarvitse ajatella niin, että "tuulelta vain minä vastauksen saan", kannattaa lukea blogia, jos jaksaa, sillä asiaa on tosiaan paljon. Asiablogien pitäjät osaavat olla tarmokkaita, onneksi heitäkin löytyy.

Tuubissa on pätkiä tuulivoiman pikku ongelmista. No, on tuulivoimasta joskus ollut Suomessa oikeasti hyötyä. Hyödyllisiä ja kauniita viljamyllyjä, sekä vesipumppujen voimalähteitäkin on säilytetty nykypäiviin asti. Kiitos siitä kulttuuriteosta!


***

22.11.2013

Fantastiset hautajaiset

Tämä on ghanalainen puuveistos ja
samalla upea ruumisarkku.
Koti-Suomesta saadaan nykyisin vain ikäviä uutisia, jollaisia on jo vuosia kuulunut Etelä-Euroopasta. Lisää työttömiä, poliittista suhmurointia eri tasoilla, ahneutta tilaisuuden tullen ja alhaista mieltä, kontrollin puutetta toisaalla ja liikaa kyttäystä muualla, valtapelejä, muiden ainaista syyttelyä ilman itsekritiikkiä ja ties vaikka mitä. Suomesta on tullut ikävä mitättömistä asioista pöyristyjien ja tyhjästä ilmiantajien eriarvoisuuden maa.

Mutta ei synkistellä. Olisi jo aika ottaa rennommin. Kerran täällä vain eletään ja sitten siirrytään tuonpuoleiseen, tai ainakin hiljaisuuteen, missä ikuisuus jatkuu loputtomiin, ihmisten touhuiluista riippumatta. Ei kannattaisi turhista hötkyillä ja panikoida elon taipaleella. 

Tuonpuoleisessa kaikki kiire ja kiusat ovat ohi, eikä aika lopu kesken. Eihän pitkän unen pitäisi ketään pelottaa, sen huonommin siinä ei käy. Mutta pääosin kristityssä maassa Ghanassa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään. Vainajan hengen tulisi kuitenkin olla sovussa maan päälle jäävien läheisten kanssa. Siinä hengessä Ghanassa on jo kauan tehty taiteellisia, fantastisia ruumisarkkuja

Luonnonuskonnoilla, klaaneilla ja perinteillä on vankka sijansa noin 30 miljoonan asukkaan maassa. Ennen käsityönä tehdyn upean fantasia-arkun saivat vain päälliköt ja muut merkittävät henkilöt. Nykyisin jokainen vainaja, jonka omaisilla on vähänkin varaa käsityöhön, saa juuri sellaisen arkun, josta hän olisi eläissään pitänyt. Ehkä niitä tilataan maailmallekin?

***
Ainakin Etelä-Ghanassa ollaan varmoja, että kuoleminen tästä elämästä on yksilön olemassaolossa vain välivaihe. Uskomuksen mukaan elämä jatkuu tuonpuoleisessa, mistä kuolleet voisivat hyvinkin vaikuttaa sukulaistensa maallisen elämän tilanteisiin. Siksi vainajan henkeä halutaan miellyttää hänelle parhaiten sopivalla arkulla, ehkä hautajaismenoillakin.

Usein arkut symboloivat kuolleiden ihmisten ammatteja, elämäntapoja tai harrastuksia. Ghanalaisten taidepuuseppien tilaustyönä työstämät eläinhahmot ovat erityisen kauniita luomuksia. Eläinhahmot lienevät muita arvostetumpia, koska ne edustavat samalla klaanien toteemieläimiä. 




Arkkuvalikoimassa näyttäisi olevan melkein sitä, mitä ihminen vain osaa keksiä. Puuseppämestarit työllistävät nuorempia alalle tulijoita oppisopimuksin ja voivat siten tarvittaessa valmistaa useita arkkuja samaan aikaan. Tavallisesti arkut tehdään käsityönä, ilman sähkötyökaluja, paikallisesta wawa-puusta. Taidearkun maalaaminenkin saattaa kestää päiväkausia.

Ehkä fantasia-arkun voisi tilata Ghanasta tänne kalsaan Suomeenkin? Mallistosta päätellen Ghanassa on Nokian ystäviä vai lienevätkö nuo jotkut kuvahaun tulokset jostain kumman syystä suomalaisia tilauksia? Myös kosketusnäyttöinen "iCoffin" olisi valikoimassa.


No, on siellä Ghanassa näemmä tupakin, kaljan ja cokiksen ystäviäkin ja erilaisten kenkämerkkien käyttäjiä. Kulkupelin, laivan, lentokoneen tai vaikka kengän voisi tilata kehon viimeiseksi leposijaksi. Rehevän naishahmonkin on joku ikikaverikseen halunnut. 

Rahamies jo eläissään pääsisi kuoltuaan lepoon vaikka oikein ison setelinipun sisälle. Jätelava taitaa mennä jollekulle huumorihenkilölle. Ananasta löytyisi ja porkkanan näköistä leposijaa, soitinta, mersua ja bensapumppua...



Suomessa arkkumallisto on yhtä ankea kuin hautajaisista vastaavat kirkotkin. Kalliitakin meillä myytävät lepolaatikot ovat. Ehkä hiukan hauskemmat tai yksilöllisemmät hautajaiset saisi aikaiseksi tilaamalla fantasialuomuksen Ghanasta? Sikäläisiä ainutlaatuisia arkkuja on ollut esillä ainakin modernin taiteen museoissa.


***



Ghanassa erikoiset arkut on tarkoitettu omaisten mielenrauhan turvaamiseksi, ettei vain vainajan henki suuttuisi jälkeen jääville sukulaisille ja aiheuttaisi kaikenlaista harmia.  Ehkä tilaustöiden taustalla on myös lähtevän viimeinen toive? Meitillä sellaisia ei paljon kysellä, eikä edes aina haluttaisi kuunnella. Jälkeen jäävän mammonan jakaminen kiinnostaa usein omaisia eniten. Toki lähdön edellä saatetaan uskotella, että kyllä kuoleva vielä siitä toipuu tolpilleen. 

Ihmisparan viimeinen taival maan päällä voi olla karu ja lohduton, ellei sitten lähtövuorossa oleva itse usko lujasti tuntemattomaan tuonpuoleiseen elämään. 

Suomessa eläminen on tietty monin verroin kalliimpaa kuin Afrikassa. Mutta kuoleminenkin käy yhä kalliimmaksi, sillä kaikkeen sotkeutuvat ilmastonormien kiristäjät vaativat krematorioihinkin savusuodattimia, vaikka noita tarpeellisia laitoksia ei ole montaa koko laajassa maassa. 

Mutta ei hienoa fantasia-arkkua raskisi polttaa, äiti-maahan sellainen pitäisi haltijoineen laittaa. Vaan joko meillä on kaikki ilopito ja löysäily ankarasti kielletty? Koskeeko se kuolleitakin? 

Mistään ei voi enää olla varma, kun lakipykäläviidakko vain rehevöityy. Synkkis-Suomessa hautajaiset eivät ole ainakaan iloinen poismenneen ihmisen muistojuhla. Mitä pappikin sanoisi fantasia-arkusta ja iloisemmasta meiningistä?

Onkohan oikeasti niin, ettei luterilaisessa ja muutoin kristityssä maassamme uskota lainkaan tarpeeksi tuonpuoleiseen ja siihen, että maan päältä poistunut ihminen todella pääsisi ikuiseen ja kaiketi onnelliseen elämään? Jos niin uskottaisiin, läheisten eron tuskan ohessa nähtäisiin myös iloisempia ilmeitä.

Kirkoissa meillä on ainakin se yhteinen piire, että siellä tulee kyllä noutaja mieleen ja ilohan on silloin meistä kaukana. Taivaan iloistakaan ei kerrota oikeastaan yhtään mitään, eikä nykyisin ole edes kunnollista helvetin lieskoilla pelottelua. Valjua ja väritöntä se on kirkonmeininki nykyisin ja siksi kirkkojen penkkirivistöt ovat melkein aina tyhjän panttina. Eipä ole paljon syitä käydä kirkossa, paitsi häät ja hautajaiset, ehkä sentään joulukirkko, jolloin luterilaisuuskin saa esille hyvää tunnelmaa.

Kirkossa käymisessä on vähän sama juttu kuin siinä, että terveelliset elämäntavat tulevat harkintaan vasta terkkarissa tai sairaalassa. Terveysvalistusta tuputetaan ja puputetaan kyllä monesta ja monesta tuutista. Siinä se taviksen terveys menee  ahdistuksessa epävarmuudessa, kun ei yhtään tiedä, ketä ja mitä uskoa. Kannattaisi varmaankin uskoa ainakin ikuiseen elämään, jolloin eläminen jo maan päällä olisi helpompaa.





***



19.11.2013

Häkämies oli paras kaivosministeri



Soklin kaivoshanke Savukoskella vilahti taas jossain sivustossa. Ex-ministeri Jyri Häkämiestä on moitiskeltu arviolta 20 - 30 miljardin euron apatiitti- tai fosforimalmien myymisestä kuusi vuotta sitten halavalla, vain reilulla 200 miljoonalla norjalaiselle Yaralle. 

Samalla kaupalla norjalaiset tulivat vuonna 2007 Siilinjärven hyvin kannattavan apatiittikaivoksen omistajiksi. Siilinjärvellä toimii tuo Länsi-Euroopan ainoa fosfaattikaivos. Siellä liki kaivosta on myös malmista lopputuotteita vientiinkin tuottavia tehtaita.

Siilinjärven kaivoksessa ja tehtaissa on noin 350 työpaikkaa. Urakoitsijat työllistävät arviolta noin 300 ihmistä.

Mutta ehkä Häkämiestä on arvosteltu väärin, sillä hän taisi olla hallituksensa ainoa "bisnesministeri"? Suomen ränsistyvä valtio sai Kemira GrowHowsta & Soklista sentään jotakin eli ison läjän riihikuivaa rahaa rikkaalta norjalaisyhtiöltä. Sillä kaupalla me tienattiin, mutta vain vähän, kaupatun omaisuuden todelliseen arvoon nähden.


Muista omistamistaan malmivaroista häveliäs Suomi-parka ei edes osaa pyytää yhtään mitään, ei kaivosveroa, vaan lahjoittaa kaikki järkevästi louhittavissa olevat malminsa ilmaiseksi pois. Kai ilmaisannissa ovat ne kuuluisat pikkuruiset timantitkin, joita kovasti etsitään?


Virallisesti meitillä ollaan muka tyytyväisiä kansainvälisten kaivosjättien tuomiin työpaikkoihin ja ummistellaan silmät ulkomaalaisten yhtiöiden omistamien kaivosalueiden mahdollisilta jälkihoidoilta. Nehän olisivat politsaurusten mielestä joka tapauksessa tulevien hallitusten asioita.


SK 10.1.2020: Kittilän kultakaivoksen arvioitu tuotto 5,3 miljardia taalaa.

***

Lisäyksiä:

Eduskunta hövelinä 14.3.2019: Pois pois ympäristö kaivospisneksen tieltä!

Sama touhuilu jatkuu tulevienkin kaivosten suhteen. Suomi valtiona etsii malmeja, löytää ja lahjoittaa kaiken pois ja kiittää kun kelpasi. Linkki Taloussanomien juttuun.

7.1.2019: Kohta sitä vasta CETAssa ja kusessa ollaan, mutta huihai, sanovat politiikot.

11.1.2019: Tuppurainen Tappuraista takaamassa.

Malminetsintä kasvoi vahvasti 2017.

Blogilinkki Suomen kaivospisneksestä.

TalSa 24.10.2018: Poikkeus synkkyydestä: Talvivaara eli Terrafame nousee kuin feenikslintu Kainuun nälkämaasta?

Lapissa ja Kainuussa kaivokset nähdään paljolti toisin, Kysymys on ihmisten pärjäämisestä, työpaikoista, sekä niiden tuottamista verotuloista. Linkki blogiin.

***

Vaikka valtion Soklista saamat miljoonat ovat jo huvenneet moneen kertaan jos mihin, Häkämiestä ei silti voi moittia, että hän olisi lahjoittanut pois valtion omaisuutta. Se on sitten ihan eri asia, että samainen Suomen valtio kautta taitaa hukata melkein saman verran rahaa Talvivaaran tekohengitykseen ja jos pahasti käy Kainuun kannalta, tulevaan ongelmajätesiivoukseen, sekä lopulta alueen maisemointiin.

Ehkäpä maisemoinnista ei ole niin suurta väliä? Talvivaaran sinänsä iso kaivosalue sijaitsee kaukana Sotkamon korvessa, eikä siellä asu nykyisin ketään. Alueen luontoarvot eivät olleet merkittäviä aikaisemminkaan. Korpea, suota ja pöpelikköä Suomessa riittää. Merkitystä on vain sillä, että Talvivaaran vedenjakajalta valui päästöjä kahteen suuntaan, muuten puhtaisiin vesistöihin.

***

Täytyy kumminkin toivoa, että Yara käynnistää Savukosken Soklin kaivoshankkeen rikastamoineen, mikä on arvioitu rahassa jopa miljardin arvoiseksi. Valtion rahaa uppoaisi myös kaivoksen tarvitsemaan 300 miljoonan euron rataan ja Yara saattaa saada tällä tavoin taannoin maksamansa kauppahinnan takaisin. 

Kaivos työllistäisi ehkä 250 henkilöä ja epäsuorasti ainakin toisen mokoman. Apatiittia Soklissa riittänee ainakin 20 vuodeksi.


Apatiitin hinta on kolminkertaistunut viidessä vuodessa. Maailmassa tarvitaan yhä enemmän lannoitteita ja suurin fosfaattikaivos on Marokossa. Mittavia esiintymiä löytyy Suomen lisäksi Venäjältä, Kiinasta ja Brasialiasta. Yaralla lienee Suomen lisäksi toinen  samanlainen suurhanke Kanadassa. Yara myös pyörittää toimivaa ja tuottavaa entistä Kemiran fosfaattikaivosta Siilinjärvellä.


Intrigöörikin on joskus tainnut moitiskella hra Häkämiestä huonoista kaupoista, mutta kyllä ne silti olivat ehkä parhaat, mitä valtio on malmivaroistaan tehnyt! Pieni tunnustus on siis paikallaan edes taannehtivasti.


Mutta pieniä ovat silti muikut kapakaloiksi, sillä viimeisten hallitustemme puoluepamppujen sormien läpi on tainnut luistaa koko Suomi eurounionin ja sitä tehden kansainvälisten finanssijättien holhoukseen. Tokihan siitä ilosta kannattaa maksaa tai sitten ei. Mutta ehkäpä pärjäämme täällä  yhteiseurooppalaisena virkistysalueena, koska meillä on älyttömän paljon suota, pöpelikköä ja korpea ja sitä suojeltuakin suota. Kaivokset eivät pilaa kaikkia luontoarvoja.


"Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä meidän poliitikot velkaantuu..."


No rehellisesti sanoen, onhan Suomessa vielä hienoja luontoarvoja, kuten vettä ja puuta ja  suota, sitähän riittää. 


Tuosta tulikin mieleen, että ennen niin vauras ja tehokas itäsuomalainen teollisuuskaupunki Varkaus suunnitteli joskus loistavaa matkailu- ja imagomainosta teemalla: "Vettä ja leipää Varkaudesta". Harmi kyllä, tuota iskulausetta ei uskallettu koskaan hyödyntää.



Lisäyslinkki: Mitäs niistä ihmisten luontoarvoista...


***

18.11.2013

Poliitikasta rahateollisuuteen


Taloussanomat kertoi viikonloppuna, että The New York Times kirjoitti, jotta USA:n entinen valtiovarainministeri Timothy Geithner aloittaa uran pääomasijoitusteollisuudessa. Politiikka tunnetusti pätevöittää tekijänsä ihan kaikkeen, eikä Geithnerillakaan ole ollenkaan kokemusta mistään pääomasijoittamisesta. Se ei ole edes uraputken hidasteena.

Intrigööri on yrittänyt märehtiä mielessään moista teollisuudenalaa.  On pakko myöntää, että kyllä se pääomien sijoittelu hyvinkin on teollisuutta ja oikein suurta sellaista. Työpaikkoja alalla on hurjasti, hommelit ovat tanakasti palkattuja ja kustannuspaikat sijaitsevat ympäri maailmaa. Euroopassa Lontoon City on yksi maailman pääomateollisuuden suurimmista ja vihreimmistä keitaista.

Mieleen tuli sekin, että tuommoinen Yhdysvalloissa tuttu ilmiö saattaa toistua yhtä useammin Euroopassa. Samassa lehtijutussa kerrotaan, että Ranskan entinen pressa Nicolas Sarkozykin mietti vastikään lähtemistä mainitun teollisuudenalan palvelukseen. Joten huipulla kyllä tuulee suuren rahan suunnasta.

Suomessa on totuttu maksamaan myös valtio-omisteisten yhtiöiden keulakuville poskettoman suuria palkkoja, bonuksia ja muita kultaisia rutistuksia. Muutenhan nuo mainiot miehet ja naiset karkaisivat tukka hulmuten suoraan kansainvälisten bisnesjättien palvelukseen, erittäin vaativista tehtävistään, kuten esimerkiksi jostain ison öljyletkun varresta tai eläkerahavuorten päältä istumasta. Tiettävästi yhtäkään isoa kalaa ei ole vielä päästetty karkuun.

Jos kaikilla suomalaisilla parhaiten palkituilla huippujohtajilla ei olekaan hirmuista vientiä ulkomaille, tilanne saattaa olla toinen, kun puhutaan huippupoliitikoista. Kuinkahan käy esimerkiksi kansainvälisen finanssimaailman pyörteissä sujuvasti surffaavien pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen? 

Kataisenkaan ainoa uraputken mahdollisuus ei ehkä suuntaudu tylsään Euroopan komissioon eläkkeelle asti kälättämään, vaan johonkin muualle? Urpilaisellakin lienee lämpimiä poskipususuhteita suuriin pääomapiireihin? Siellä kuuluisassa Bilderbergissäkin molemmat politiikan ykkösnyrkkimme ovat tapailleet hyödyllisiä herroja. Ja vaikka missä, kuten eurorahaa kymmeniä kertoja pelastellessa.

Näemmekö ehkä tämän päivän johtavat poliitikkomme teollisuustyöläisinä, siis sen suuren ja mahtavan pääomasijoitusteollisuuden palveluksessa? Kysymys ei todellakaan ole mistään rasvanahkaisista liukuhihnatyöläisistä seteleitä lajittelemassa tai niitä koneella painamassa, vaan ihan kokonaan muusta.

Yhdysvalloista kerrotaan, että esimerkiksi mainitun Geithnerin ei itse tarvitse  olla kokenut finanssimaailman kettu, kuten tietysti olisi Kataisen ja Urpilaisen laita. Entisen huippupoliitikon tehtävä on pikemminkin  monenlaisten suljettujen ovien avaaminen itse luomiensa verkostojen avulla.

No, onhan meillä Suomessakin ollut jo yksi istuskelevan hallituksen ex-ministereistä jo pitemmän aikaa elinkeinoelämän johtotehtävissä omia verkkojaan selvittelemässä. Vai ovatko tietyt verkot jopa hassusti sotkeutuneet, keskenään?

Jäänemme jännityksellä odottamaan, kuinka ehkä kansallisen politiikan huipulta väistymään joutuvan suomalaiskaksikkomme käy, tässä lähimmän vuoden, parin kuluessa! Money or God ja ainakin good. 

Suomeksi wanha kansa sanoi samanlaisen totuuden niin, että "rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi".


***
Asiasta toiseen: Ei paljon suuhun koske Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantolalla (sdp), kun hän väittää, että veroylen budjetin indeksikorotuksesta tinkiminen olisi järjetöntä. 

Jos näin tehtäisiin, Yle ei voisi tukea kotimaista kulttuuria, vaikeassa tilanteessa, kun muu (kaupallinen media) ei siihen pysty. Hah. Suomalaisen kulttuurin tukeminen onkin varmaan koko muun mediakentän keskeisiä tavoitteita, tällaisessa vaikeassa tilanteessa? 

***

15.11.2013

Tupakkimuumi, housuton Aku

Suomessa on näemmä olemassa semmoinenkin kuin tupakkapolitiikka ja sen kehittämistyöryhmä. Kukaan ei ole vielä esittänyt tupakkiministeriä, siis vielä, mutta ihmisten hyysäys ja kyttäys alkaa olla jo uskomatonta useimmilla elämänalueilla. 

Seuraavan kerran, kun joku kohelo politiikko tai virkamieskaartin jäsenkirjaääliö esittää uusia päättömyyksiä, sellaiset esitykset pitäisi ampua tuoreeltaan alas.

Tupakkapolitiikan kehittämistyöryhmä on esittänyt kai yli 60 toimenpidettä, joilla suomalaiset koetetaan saada savuttomiksi. IS:n jutun mukaan mm. elokuviin tai videoihin tulisi K18-merkintä, jos niissä joku pistäisi tupakiksi, vaikka muumi. 

Voi hyvät hyysärit! Lapset eivät siis saisi katsella muumeja, koska muumipapalla saattaa olla piippu. Aku kyllä olisi savuton, mutta sillä onnettomalla ei ole vieläkään pöksyjä jalassa, vaikka tiedostavat tädit pöyristyivät siitä jo kymmeniä vuosia sitten, niinpä Aku on porno ja kaikeksi pahaksi, vieläpä urosankka. Ja pornohenkisiä tupakkituholaisia ovat muumitkin. Aivan karmeita lasten katsottaviksi! (Joku holhoushimoinen henkilö väitti taannoin, että Paavo Pesusienikin olisi muka lapsukaisille pahasta.)

Pian kielletään lapsilta kaikki kiva, kai kunnon ruokakin, paitsi tietyt pupunruoat ja vihervasuri-hourimoiden hyväksi katsomat tiedostavat sukupuolineutraalit jutut. Annetaanpa päikkärissä pojille nukkeja ja tytöille pikkuautoja ja katsotaan miten käy. Metristen kahta puolen touhuava pikkukansa ei vielä paljon vaatteistaan välitä, mutta jo eskarissa kyllä välittää ja paljon, tytöt varsinkin.

***
Tupakinpolttajia kiristetään ja kuristetaan kaikin tavoin. Kaikesta päätellen touhu ei kuin kovenee. Ihmisten pitäisi tietenkin päästä tupakista eroon, mutta hyysärien stasikaarti haluaa kieltää lääkärien johdolla kaikki vähänkin järkevät korvikkeet, joilla savuttomuutta pääsisi edes harjoittelemaan. Nuuska vie kai käyttäjänsä turmioon ja sähkötupakki vissiin tappaa hetimmiten  höyrystelijän? 

Nikotiinikorvaustuotteiden käyttäminen on ainakin pienituloisille addikteille liian kallista. Nikopurkastakin on tehty suurta bisnestä, vaikka sen piti olla kaikkien ihmisten apu. 

Eräs profeetta sanoi aikoinaan, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Jos jollakulla ei ole jotain ongelmaa, ei sitä tarvitse hoitaakaan, ei vain pelkän hyysäreiden vallanhimon takia. 

Tupakin torjuntaa pitäisi tietenkin tehdä pahasta tavasta riippuviksi joutuneiden ihmisten ehdoilla, eikä öykkäripoliitikkojen, eliittilääkärien tai jonkun päivystävän professorin sanelusta, siis "jonkun hänen korkeutensa ja ylimielisyytensä" ehdoilla.

***
Samaan aikaan hirmuinen kalja-ja viinaralli jatkuu. Ainoa poliitikkojen esittämä lääke tunnottomaan läträämiseen ovat keppanan lantraaminen ja  ihmeelliset verotuspoukkoilut. Poliittiset viinaveropoukahtelut rokottavat aina ravintoloita, missä ihmiset edes ryyppäisivät sosiaalisesti ja vieläpä valvotusti. Toinen sen yhteisöllisen elinkeinon kutistaja oli yritysten edustuskulujen verovähennyksen leikkaus.

Näyttää siltä, että päättäjät ovat oikeasti halunneetkin nykyisenlaista alkoholisirkusta, en käsitä miksi. Päihdeongelmaisten hoitoon pääseminen on jo pitkään ollut kiven alla, kuten pian kaikki muukin köyhempien kansalaisten mihinkään hoitoihin pääseminen.

***
Entä sitten monet telkun lastenohjelmat, lasten pelit ja elokuvat? Ihmelaatikoista tulee täysin sekopäistä mäiskettä, rääkymistä, kimitystä, mättämistä ja tappamista. Hirviöitä, zombeja, ihmissusia, vampyyreita ja monsterirobotteja. Legohahmoissakin on jo puolet erilaisia hirviöitä.

Muumipappa piippuineen tai Aku paljaine pyrstöineen ovat kai sitten pahiksia? Monet tärähtäneistöstä ovat paheksuneet Paavo Pesusientäkin. Koska muuten olette nähneet eläimillä housuja? Muumeista en tiedä, ne ovat fantasiahahmoja, mutta niillä voi olla tupakkia. Ainakin ankat ovat animaaleja. Mitähän nämä yltiövirkahyysärit sitten ovat, onkohan se ihan oma arkkituholaisten lajinsa?

Mahtoikohan tuossakaan tupakan kieltolakiryhmässä olla yhtään tupakkimiestä tai naista? Jos oli, he ainakin ovat paitsi hyysäyksen, myös kaksinaamaisuuden mestareita. Eipä tätä tällaista jaksa vatkata kertaa enempää, on käytävä parvekkeella savuilla.

***
Tupakin saisi muuten kasvatettua itsekin, onkohan sekin jo laitonta? Siis yksi konsti olisi laittaa vanhan kansan malliin kesällä kessua nurkan taakse tai kylmänä aikana sisälle ruukkuihin kasvamaan. Eri tupakkalaatujen siemeniä on myytävänä. 

Puututtiinkohan tähänkin köyhien pelottavaan porsaanreikään työryhmässä? Muutenhan kessuttelevat lusmut luistelisivat veronkorotuksista, ihan kuin isot herrat. Kessua kasvattaisivat ja kiljua panisivat, nuo kelvottomat.


***

14.11.2013

Maatilojen eläimillä ei hätää huligaaneista

Ettäkö ekohuligaaneja?
Intrigööri ehti jo huolestua maatilojen eläimistä, joita ekohuligaanit ovat taas murtautuneet salakuvaamaan. 

Mahtoivatko eläinystävämme säikkyä pahastikin noista yöllisistä tunkeilijoista? Muu talonväki lienee moiseen ruljanssiin jo tottunut. Koiratkin lienevät vetäneet sikeitä, vaikka niiden pitäisi huolehtia myös toisten eläinten turvallisuudesta?


Moisen öisen tunkeutumisen seurauksena saattaisi vaikka porsiminen häiriintyä tai kanalta päästä nahkamuna. Jotain muuta vakavampaakin voisi sattua.

Mutta eipä hätää, sillä ainakin maaseudulla niin tärkeät kissat voivat hyvin ja joskus jopa paksusti. 

Salakuvaajat eli eläinsuojelun nimissä jonkin sortin aktivismia harrastavat lapsukaiset lienevät perehtyneet lähinnä eksoottisesti värisyttävien erilaisten  pieneläinten hoitamiseen terraariossa tai akvaariossa, kuitenkin kaupunkiasunnoissa. 

Huliganisteilla lienee kokemusta myös kesyrotista, hiiristä ja hamstereista? Heikäläisten viherviljely tapahtunee niinikään pienimuotoisesti ruukuissa ja keinovaloissa, joskus jossain komerossakin.

***
Koska intrigööri haastatteli pari vuotta sitten koiria ja apinaa, nyt on kissojen vuoro. Kuinka maaseudun kissat asennoituvat moisiin kutsumattomiin ja yöllisiin vierailuihin? Ainakin rotat, hiiret ja myyrät saisivat vikkelien maaseudun kissojen kynsissä pikalähetyksen luonnon ikuiseen kiertokulkuun. Jotkut huono-onniset pikkulinnutkin oppivat, ettei pihojen sähäköitä kissapetoja parane härnätä, kuten pienille räksyttäville koirille voi tehdä.

Maatiaiskissat ja navettakissat eivät ole pelkkiä lemmikkejä, vaan huolehtivat väsymättä siitä, etteivät haittaeläimet pihapiirissä liiaksi lisäänny. Koirienkin pitäisi kyllä hoitaa hommansa niin, ettei taloihin ja eläinsuojiin tunkeudu isompia vaarallisia otuksia.


* Kuinka suhtaudut tuommoiseen lakeja rikkovaan eläinaktivismiin, Raju Kolli?


"Jos olisin ne yllättänyt,
olisin kynsinyt ainakin
niiden 
pöksyt riekaleiksi!"






* Entä Mussu Mirri?


"Oivoi. Me tiedämme noista nuorista niin vähän. Siellä kaupungeissa monilta ihmisiltä ja eläimiltä menee helposti humeetti sekaisin.

Eläinsuojelusta innostuneet tytöt, pojat ja muut hyvää tarkoittavat hörhikset ovat kyllä tietoisia olentoja ja jopa joskus älykkäitä.

Tällainen tieto jätetään usein heitä arvostellessa huomioimatta. On mietittävä, miten tuollaisia hiukan häiriintyneitä ihmisiä pitäisi kohdella."

*Aiotteko tehdä tunkeutumisesta rötösilmoituksen vahtikoirille, Hiiren Viime Hiiskaus


"Ja pyh! Mitä se muka auttaisi? 
Mutta seuraavan kerran käytän kynsiäni."





***
Koska asia sittenkin melko vakava, on tässäkin loppukevennyksen paikka: 

Oman aikansa lasten suosikki, radiopersoona Markus-setä haastatteli puhelimessa maalla asuvaa, reilusti alle kouluikäistä Marjaa. Marja-tyttö oli haastattelusta tietysti innoissaan, hösötti ja vähän läähätti vastaustensa välissä.

"Mitäs kotieläimiä teillä siellä maalla onkaan? Markus-setä kysyi.

"No meillä on monta lehmää ja hevonen. Sitten on possu ja koira ja kissa ja kanojakin on ja pikkuveli. Eikä meillä sitten muita kotieläimiä olekaan." Marja vastasi.

***