31.1.2020

Munallista nillitystä


Brittien ero eurounionista toteutuu. Nostan sen kunniaksi blogin kärkeen vanhan keväthenkisen postaukseni, jossa on munarikasta nillitystä. Jutussa on aiheena käki ja lintukoto eli pikkulinnun pesä, jonka pesäloinen eli käenpoika turmelee pian kuoriuduttuaan.
Suomi-tipu syöttää EU-käenpoikaa.
22.5.2012EU-käki kukkuuIntrigööri jatkaa sinnikästä lenkkeilyä kaduilla ja luontopoluilla. Kunto on kuin kiviaitaa, yhtä raskasta. Mutta periksi ei anneta. Nätit ja tavistytötkin juoksentelevat kevyesti ohi. Rivakammat mummotkin kävelysauvoineen menevät menojaan.Mutta eipä haittaa. Intrigöörin näkemys kuntoilusta on sellainen, että jos meinaa hengästyttää ja hikeä pukata, silloin pitää hetki huilata. Toki jarruttavalla lääkityksellä on tässä osansa, mutta niin on lepsuudellakin.Kaikkea sitä ihmispolon pitää suvaita ja ymmärtää, kuten kävelysauvoja. Sille en kuitenkaan voi mitään, että oikein tomerasti sauvojaan kopsuttelevasta menijästä tulee mieleen tarmokas ihmisropotti. Ei pitäisi naureskella, voi olla, että kävelykeppeihin ja muihin apuneuvoihin joutuu meikäkin vielä joskus turvautumaan.Tämän päivän urheiluosuutta luontopoluilla rikastutti pikkulintujen laulujen lisäksi  käen (Cuculus canorus) kukunta. Se oli ensimmäinen kukkuilu tänä suvena. Käki kailotti jossain ihan lähellä kuusikossa, näkemään sitä en kumminkaan päässyt. Pakosti se oli aito EU-käki!***Kirjasin silti kesäkauden virallisesti alkaneeksi. Aurinkoista oli ja lämpöistä. Järvissäkin on nyt vettä ihan äyräitä myöten. Tuttua kivilaituria piti haeskella veden alta. Kyllä Imatralla sähköturpiinit pyörivät ja riittää sitä vodaa vielä venäläistenkin veneiden alle. Koska käki kukkui nyt jo varhain toukokuussa ja hyvin selkeästi, sen täytyi olla sellainen pelätty EU-käki, joka valmistautui munimaan jonkin suomalaisen pikkulinnun valmiiseen pesään. EU-käen jäljiltä jää vain tuhoutuneita koteja, karanneita nuoria ja nääntyneitä vanhempia. Kuten Kreikassa tai Espanjassa.Niin ja se kukkuja oli tietty uroskäki, koska naaraskäki kuulema ääntelee ihan eri tavalla. Tässäkin lajissa naaras on ovelampi suorittaja, mutta yhteistyö pelaa. Äijä kukkuu hurjana ja hiljentää koko metsän kuuntelemaan kauas kantavaa ääntään.  Sillä aikaa ämmäkäki lehahtaa viemään sopivasti hämäävän väriseksi pukkaamansa munan jonkin onnettoman västäräkki- tai sieppoparin pesään.Käki on pesäloinen ja sen on todettu Suomessakin tunkeneen munauksiaan noin 40 lintulajin pesiin. Muijakäki voi munia jopa 10 - 20  munaa touko- kesäkuun aikana. Tästä voisi päätellä, ettei suomalaismetsissä paljon muita lintuja lisääntyisikään kuin käkiä. ***Tilanne luonnossa ei kuitenkaan ole käytännössä näin huolestuttava. Luontolaurit ja -liisat ovat havainneet, että sadasta käen munasta kuoriutuu lopulta vain muutamia valmiita käkösiä.Kaikki pesäloisia isännöivät pikkutiput eivät näet suostu hautomaan vierasta munaa, vaan hylkäävät sen ja jättävät ehkä koko pesän. Mahtaisiko joku leppälintu tai peippo osata peräti pudottaa vieraan munan pesästään pois? Eipä kai osaa, koska suomalaisista on tässäkin pesinnässä ja loisimisessa kysymys. Kaikki EU-käkien ja  muidenkin vieraiden lintujen munaukset kelpaavat meille yleensä mainiosti. Kovasti vain kiitellään ja nyökytellään, vaikka hintana olisi koko oman pesinnän eli poikasten ja lajin tulevaisuuden tuhoutuminen.Käenpoika kuoriutuu munasta vikkelästi, alta kahden viikon. Poikasella on tiemmä kuoriuduttuaan selässä jokin arka paikka, joten se tuuppii ärhäkästi pesästä pois toiset munat. Kyytiä saavat myös jo kuoriutuneet pesäkaverit. Niinpä EU-käenpoika saa osakseen kaiken kasvattivanhempien keräämän ravinnon ja paapomisen.EU-käenpoika lähtee pesästä pois alta kolmiviikkoisena, mutta kasvattivanhemmat ruokkivat itseään isompaa ahmattia hätäpäissään vielä toiset kolme viikkoa. Käki ei ole ronkeli ruoan suhteen. Sille kelpaavat vaikka muiden lintujen hyljeksimät karvaiset toukat. Käki pistelee nokkaansa hanakasti myös matosia. Kaikki kelpaa isolle vieraalle otukselle.Wanhan kansan uskomuksen mukaan käki muuttuu syksyllä haukaksi. haukkaa eli havukkaa se iso käki vähän muistuttaakin. Intrigööri ei usko tähän, mutta EU-käki on paitsi loinen, myös paha peto pienemmilleen.  Käkilintuja on maaimalla ainakin 27 eri sorttia. Nyt niitä on 28, sillä intrigöörin äänibongaama EU-käki lienee ennestään tieteelle tuntematon siivekäs. Äimänkäkiä meillä riittää ennestään, varsinkin politiikassa.Sveitsissä vaaralliset käet suljettiin jo historiassa hyvissä ajoin kelloihin, mistä ne pääsevät vain hetkeksi ulos määräaikoina. Äimänkäet ja muut loiset eivät voi kukkumalla sotkemaan oikeata kansanvaltaa. Pankkiiri-petolinnuistakin on sveitsiläisille ollut vain hyötyä. Katteeks käypi, sillä kuka muistaa politiikon, josta meille suomalaisille olisi ollut jotain mainittavaa hyötyä? Itse muistan ainakin UKK:n, joka pitkään piti ärjyä punakarhua loitolla, vähän liiankin kanssa.31.1.2020: Suomi nurin -politiikka jatkuu ja vain pahenee.* * *

29.1.2020

Ceetä ja sinkkiä


Tavallisen talviflunssan torjunnasta saattaa olla nyt turha höpistä, koska kaikkien pitäisi jo kiltisti järkyttyä kiinalaisperäisestä korona-viruksesta. Vielä ehtii, ei se pelkääminen ole myöhäistä.

Korona-virukselle ei mahda itse paljon mitään, jos epidemia pääsee kunnolla leviämään, kuten se saattaa päästä. Flussan torjunta voi onnistua ja ellei, niin taudin oireita pitää jotenkin hoitaa, kun se iskee. Hoitokonsteihin ei kyllä osaa ottaa kantaa.

***
Tästä on jokunen vuosi, kun lukaisin jostain c-vitamiinin ja sinkin flunssaa torjuvasta yhteisvaikutuksesta. En ole ottanut vielä kertaakaan flunssarokotusta. Sekin taannoinen jonkin tipuepidemian sokeripalarokote, mistä terkkarin jonoissa jo tapeltiin, jäi hakematta.

Ceetä olen syönyt lisänä epäsäännöllisesti kauan, purkista, vaikka talvisin sitä saa hyvin myös isoista appelsiineista. Lisäsin sinkin ja otan sinkit yhtäaikaa ceen kanssa. Katselin eilen joitakin lehtijuttuja sinkistä ja ceestä. Olisi kuulema tärkeää syödä runsaanlaisesti  ja säännöllisesti tietynlaista sinkkiä. Tehokkain olisi kai imeskelytabletti, asetaatti-sellainen.

En kiistä kun viisaat neuvovat, mutta minulle tuo olisi liian monimutkikasta. Suosin markettien halpoja vitamiineja ja ravintolisiä, koska uskon niissäkin purkeissa olevan ihan oikeita aineita. 

Tänäkin talvena nieleskelen päivittäin vahvan cee-tabun tai -poreen. Sen ohessa heitän naamaan kaksi sinkkitabua, yhteensä 30 milligrammaa. Kerran päivässä. Siinä koko juttu. Pahoilta flunssilta olen välttynyt, joko tuurilla tai sitten sinkillä ja ceellä.

Ceetä saa halavalla, halvin on parin euron porepötkylä, jossa on tehoja tuhannen milligramman verran per annos. Halvin löytämäni sinkki on Rainbowin  15 milligramman sinkki, mikä maksoi viimeksi 3,95 euroa, purkissa on 120 tablettia.

***
Vitamiineja ja niiden vaikutuksia tutkitaan kai melko vähän, koska laillistettujen medisiinareiden munkkikuoro aloittaa hyminänsä heti, jos ja kun kehutaan muita kuin lääkäreiden & reseptien takana olevia lääkkeitä tai lääkintöjä. Munkkikuoro saa minun puolestani olla oikeassa ja usein se onkin. Varmasti ravintolisien ja ns. hoitomenetelmien valikoimassa riittää turhakkeita.

Sekin kyllä tulee mieleen, ettei oikeita teollisesti valmistettuja lääkkeitä ole ollut olemassa kuin satakunta vuotta. Asperiini oli kai ensimmäinen ns. oikea lääke. Sitä ennen pärjättiin sillä mitä pillereitä pyöritelevät apteekkarit missäkin saivat aikaan tai sillä, mitä isomummi oli jostakin kuullut.

Vanhan kansan joukossa oli myös luonnonlääkkeiden, lähinnä yrttilääkkeiden osaajia, joita mm. kirkkopelletkin ylimaallisessa viisaudessaan jaksoivat vainota. Itsepäisimmät kansanparantajat taidettiin jopa käräyttää noitina roviolla. 

Toki osa tuosta kansanihmisten parantamistaidosta on ollut huuhaata, missäpä lajissa ei niin olisi. Toisenlaisiakin kertomuksia on, koviakin juttuja.

Tuli näistä vitamiineista postailtua ennenkin:  
https://intrigoori.blogspot.com/2011/10/vitamiinit-vaarassa.html

***

22.1.2020

Hyvä valinta?

Suomi-laiva pysyy vielä pinnalla.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) esittänee ministeriönsä kansliapäälliköksi  yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää (vihr). Tällaista luonnollisten henkilöiden välisen tasa-arvon esitaistelijaa saatetaan hyvinkin tarvita feministihallituksen korkeissa tehtävissä.

Miksikö? No siksi, että miesvihaisen hallituksen kaavailema sukupuolinen syrjintä voisi mennä jopa liian pitkälle. Intrigööri luuli vielä vähän aikaa sitten, että rannikkoruotsalaisten puolueen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson olisi kokeneena politiikkona viisikon järkinainen.

Taustalla on sekin muistuma, että myös rkp:stä saatiin takavuosina hyviä ministereitä, siis silloin kun politiikka oli vielä yhteisten asioiden hoitamista parhaalla tavalla, eikä vaikeaselkoista ideologista suhmuraatiota.

Nyt rva Henriksson näyttäisi olleen kiivaimpana vaatimassa lähisuhdeväkivallasta luettavien tuomioiden koventamista sukupuolen perusteella. Miehet pantaisiin sukupuolen perusteella oikeudessa valmiiksi huonompaan asemaan kuin naiset, jotka hekin saattavat harrastaa esimerkiksi elämäntoverin mätkimistä ja vieläkin pahempaa.

Sukupuoli ei ole valintakysymys, eikä se sellaiseksi toivomalla muutu. Jos maailma joskus veivataan väkisin täysin sukupuolineutraaliksi, kuten jotkut luulottelevat, ketä sitten syrjittäisiin? Tulisiko ehkä eugeniikka tai muu erottelu kehiin uudelleen?

***
Supomies, kuten Antti Pelttari (kok), lienee viherpiireissä vielä vähemmän suosittu ihmistyyppi kuin setämies. Sisäministeriö on silti perinteisesti ollut myös poliisiministeriö. Suomen sisäisen turvallisuuden tilanne ei ole enää lainkaan yhtä selkeä, mitä se oli vielä 10 - 20 vuotta sitten. 

Tuo johtuu myös ulkoisista syistä, kuten välillä rajusti kasvaneesta maahanmuutosta lieveilmiöineen. Täältä on myös ihmeen usein lähdetty sotimaan Syyrian ja Irakin terroristi-kalifaatin riveihin. 

Poliisityön ja maan turvallisuustilanteen perusteellista tuntemusta tarvitaan lisää sisäministeriössä. Politiikan pitää olla äänestäjille eli kansalle vastuullista toimintaa, eikä se ole pelkkää yleistä ilmastovastuuta tai ah ja öh, jaloa huolta globaaleista ihmisoikeuksista.

Blogeissakin on vuosien mittaan kirjoitettu usein Suomi-laivasta ja verrattu valtiolaivaa Titaniciin (kaput) , joka rysäytti jäävuoreen parhaalla ennätysvauhdillaan. Sikarikas eliitti juhli yläkansilla, mutta pian pelastusveneitä ei riittänyt kaikille tai niihin ei päästetty. Orkesteri sentään soitteli vastuullisesti kannella oppuun asti.

Suomella ei voi olla niin suurta omaa laivaa kuin Titanic. Täällä vain osataan rakentaa sellaisia. Nykyisestä sisävesien pienestä Suomi-laivasta näkyisivät sen pimeällä vastaan tullessa ensin kulkuvalot, punaista ja vihreää, kuten politiikassakin. Ylimpää erottuisi valkoinen valo, se on lähinnä värisokeita varten.



16.1.2020

Parempi niin


"Ootkos kuullu, että kaikki nykyajan naisista eivät  
tunnista omaa sukupuoltaan, eivätkä 
sitä tiedä kaikki ukotkaan?"

"Taitaa ollakin parempi niin!"

***

15.1.2020

Myydäkö vai syödäkö itse?


Ketä näistä neidoista katsoisit tarkimmin?
Nyt pitäisi tukea lukuisia sukupolvia suomalaisia ihastuttanutta 95-vuotiasta Elovena-tyttöä hänen ponnisteluissaan perinteisten ja terveellisten uusien kauratuotteiden markkinoinnissa maailmalle. 

Raision tehtaiden ankeuttajat aikovat poistaa kaunokaiselta hänen kauniin perinnepukunsa ja korvata sen jollain siistillä, mutta täydellisen tylsällä sinisellä mekolla. Joutuvatko nuo kuvainraastajat vielä pohtimaan, pitäisikö uudet kauraeväät myydä vai joutuuko ne syömään itse?

Uudesta tytön kuvasta tuotepaketissa saattaisivat kiinnostua ehkä kauralyhteen perässä olevat pikkulinnut, eivät tavan puuronsyöjät tai kauravälipalan haluiset lajitoverit.

En tiedä, onko kansallispuvussa tai sellaista muistuttavassa asussa jotain pahaa. Ei ainakaan pitäisi olla, sillä paikallisuus ja omaleimaisuus olisi tärkeää kilpailtaessa siivuista globaalisti toimivien, tuhannen sortin mössöjään  kauppaavien elintarvikejättien hallitsemassa maailmassa.

Elovena-tytöstä olisi voinut luoda vaikka keräilykelpoisen vuosikuvasarjan. Kyllä meillä kansallispukuja riittäisi siihen tarkoitukseen moniksi vuosiksi ja ellei, voisi asuja lainata vaikka sellaisista lähimaista, joihin tuotteita olisi tarkoitus myydä.


Tällainen mainoskuva on iloinen ja toimiva.


***





13.1.2020

Tuulivoimahanke susille



Korkein Hallinto-oikeus kumosi Kajaanin Murtomäkeen suunnitellun  tuulivoimahankkeen susien suojelun nimissä. Ilmatar -tuulivoimayhtiön piti rakentaa alueelle yhdeksän 5,6 megawatin tuulivoimalaa, sähköstä on sopimus Googlen kanssa.

Suunniteltujen voimaloiden napakorkeus olisi ollut 155 metriä ja siipien pituus 75 metriä. Murtomäen alue on KHO:n päätöksen mukaan EU:n suojelemille susille niiden reviirin ydinaluetta. Susia liikkuu mm. noin kymmenen kilometrin päässä olevalla Talaskankaan suojelualueella.

Kokonaan susille seudun tuulivoiman rakentaminen ei mene, sillä Ilmatar rakentaa jo läheiselle Piiparinmäen alueelle 32 tuulivoimalaa. Tuohon hankkeeseen rakentaja ja Metsähallitus saivat luvat vaikeuksitta.

KHO:n päätöksestä kertoi Maaseudun Tulevaisuus, minkä jutussa ei kerrota seudun ihmisasutuksen määrää. Ilmeisesti tuo Kajaanin ja Vieremän rajaseutu on harvasti asuttua.

KHO kaatoi äskettäin myös Kuopioon suunnitellun suuren sellutehdashankkeen Kallaveden suojelun vuoksi.
***



11.1.2020

Kela - paras pavunlaskija

Kyllä Kela kyylää!

Melko vanhaksi on meikä päässyt, mutta aina saa oppia uutta byroksaurusten ihmemaasta Suomesta. Eilen menin apoteekkiin aikomuksena ostaa ajoissa kolmen kuukauden satsi verenpainelääkettä. Jostain oli jäänyt päähän sääntö, että vähintään kahden kuukauden nautinnan jälkeen pitkäaikaista lääkettä saa hakea kartellista lisää.

Mutta pieleen meni. Neitokainen reseptitiskillä iloisesti ilmoitti, että sinulla pitäisi olla vielä kolmekymmentä tablettia lääkettä jäljellä, joten lisää ei voi myydä. Ei ainakaan kelakorvauksella.

Hämäännyin hiukan ja selitin totuudessa pysyen, ettei minulla ole sitä lääkettä niin paljon jäljellä. Kerroin, että olen joutunut syömään tavallisen yhden tabletin tai napin ohella päivittäin puolikkaan lisää, koska paineet huitelevat liian ylhäällä.

Pirtsakka neitokaishenkilö selitti, että minun pitäisi soitella terkkariin jollekulle omahoitsulle, joka sitten "konsultoisi" lääkärin kanssa ja niin edelleen, jotain sinne päin. Hän kertoi, että lääkäri kyllä voisi määrätä lisäksi jotain täydentävää lääkettä, jos nykyinen kaksivaikutteinen troppi ei riitä.

Mielessäni pyörähtelivät taannoiset lääkintäluurissa jonottelut, sekä myös lääkärien määräilemät täydentävät lisälääkkeet, jollainen viimeksikin sotki minun muuten melko vakaat verenpaineeni. Aikaisemmin vaihtelu oli pientä ja lukemat pysyivät kohtuullisen hyvin kurissa, joskus ne olivat jopa hyviä. Lisälääkekokeilu vei metsikköön, jälleen kerran.

Lukemat karkailevat edelleen liian ylös, vaikka en enää syö lisälääkettä. Toistaiseksi on vain jokin betasalpaaja tehonnut ja pudottanut paineita, muut kokeillut vp-lääkkeet olisi voinut jättää apteekin hyllylle tai ihan mihin vain.

***
Hetkellinen pelastus eiliseen tilanteeseen löytyi siitä kelakorvausjutusta. Kun en ollut kelalta mitään vailla, sain ostaa uuden sadan kappaleen pakkauksen.  
Lääkkeen hintaero kelalla tai ilman ei tässä tapauksessa ole iso, vain vähän toista kybää. Jotain kallista lääkettä ostaessa olisi vain pitänyt kiltisti tehdä vaadittuja voimisteluliikkeitä. Onneksi minulla on käytössä vain pari halvanpuoleista lääkettä.

En tiedä, saisiko lääkettä ostaa jatkuvasti ilman kelakorvausta, liikaahan sitä ei tietenkään haluaisi syödä. Pitäisikö tässä asiassa ikäänkuin sittenkin kääntyä lääkärin puoleen? Olisihan se Tallinnakin apteekkeineen siellä jossain ja Viipurin vihtorit, joilta saa mitä vain.

Jos syön vain yhden napin päivässä, pärjään taas kolmisen kuukautta, ellen kuukahda liian korkeaan verenpaineeseen. Jos niin käy, sitten ei tarvitse huolestua mistään, ei edes siitä kaikkien kauhistusten äidistä eli ilmastonmuutoksesta tai  Suomen emansipaatio-sukkahousuhallituksesta vai mikä se oli.

No, hyvä on. Soittelen minä kai lähiaikoina  johonkin ja koetan löytää vaivaani oikeat lääkkeet. Mutta en olisi uskonut, että kela tai joku joskus viitsisi laskea, montako nappia minulla on jotain lääkettä kaapissa jäljellä. Totuus on aina tarua ihmeellisempää! Mutta kyllä isoveli tai -siskolisko on Suomessa maailman huippua! 


***

9.1.2020

Linnut levittävät metsäpaloja


Jussi Halla-aho näytti torstaisella twiitillään saaneen ainakin parin tutkijaoletetun niskakarvat pörhölleen epäilemällä, ettei pelkkä ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus sytyttelisi metsäpaloja ihan itsestään

Tutkijoiden mielestä mainittu twiittaus oli "täynnä valheita ja vääristelyjä". (Ehkä tutkijoiden mopo otti nyt itsekseen ylikierroksia?) Asioilla ja mielipiteillä on aina vähintään kaksi puolta. Mitä tunnetumpi sanoja ja mitä useampi tutkija, sen sankempi soppa siitä saattaa syntyä.

Ilmastonmuutoksesta ja sen mahdollisista vaikutuksista olisi tämmöisen mitättömän taviksen parempi olla sanomatta mitään, mutta eihän sitä aina malta. Nyt on parempi vain lisätä pieni sivujuonne metsäpaloista ja etenkin Australian järkyistä palovahingoista kertoviin juttuihin, joissa kerrotaan myös palojen tahallisesta sytyttelystä. 

Tuosta tahallisuudesta tai huolimattomuudesta joutuu syytteeseen vielä melkoinen joukko ihmisiä. Ihmisiä syytellään, koska eläimiä ei voi raahata oikeuteen muuten kuin ehkä näytille. 

Joskus mennä vuonna hoksin TM:n nettilehdestä, että ausseissa ja kai jossain muuallakin on havaittu myös petolintujen laajentavan pieniä maasto- ja metsäpaloja hätistääkseen saaliseläimiä pois koloistaan. Jutuissa on syytelty haukkoja palavien oksien ja käryävien tikkujen levittelystä. Linnut eivät osaa sytyttää tulta, mutta ne osaavat levittää sitä ja sen taidon otakstaan olevan ikivanha. Linkki lyhyeen artikkeliin.

Petolinnut näkyvätkin havaintojen ja kuvien mukaan kaartelevan metsäpalojen liepeillä, koska palot ajavat metsän eläimiä vauhkoina karkuun, jolloin ne eivät enää ole niin tarkkoina ilmasta lähestyvien uhkaajien varalta. Tuli on siis terävänokkaisten ja lujakyntisten lentävien tappajien hyvä apulainen.


Jutuissa Australiasta on erikseen mainittu kolme haukkalajia. Monet muistakin linnuista ovat oppivaisia ja mm. varislintujen luulisi oppivan uuden konstin heti kerralla, jo yhdenkin näkemisen perusteella. 

Lintujen sytyttämien tai levittämien palojen yleistä laajuutta ei kai ole koskaan päästy tutkimaan. Australian palojen nykyinen kokoluokka on hirmuinen, mutta voi ainakin olettaa, että pieni osa laajoiksi levinneistä metsäpaloista olisi yleensäkin lintujen aiheuttamia. Salama tai tupakan natsa voi sytyttää kerralla pienen alueen, josta linnut ja tuuli levittävät tulta.




***

3.1.2020

Silliliike

Pekka Töpöhäntä menossa Amerikkaan silakka suussa.

Silli ja silakka ovat sama kala, joista itämeren silli eli silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Silakkapihvit ovat suosittuja erityisesti rannikkoseuduilla. Vähän samannäköisiä, mutta erisukuisia muikkuja popsitaan innolla Järvi-Suomessa. 

Silakkaliikkeestä mussutetaan nyt kovasti ja mikä se onkaan, se lienee henkistä sukua taannoisille keppiheppa- ja pelleakoille, sekä pienen kohinan nostaneelle alpakkaliikkeelle. Silliliikkeestäkin voisi puhua.

Joskus luulotellaan, että silakkaliikkeen käynnisti jo kauan sitten pääministeri Harri Holkeri, joka kehotteli kansalaisia syömään silakkapihvejä sisäfileiden sijasta. Tuo kehotus sattui sopivasti maatakaatavan laman alle vuonna 1990, kun velkatörsäävä 80-luku jäi historiaan.

Intrigöörille jäi silakoistakin mieleen 80-luvun mukavat Pekka Töpöhäntä kissaelokuvat, joita katselimme nauhalta moneen kertaan kakrun kanssa. Elokuvien ja kirjojen iso ja ilkeä ilkeä Monni-kissa oli jossain kohti ehdolla korttelin poliittiseksi eläimeksi. 

Monni paasasi ehdalla vanhan Veikko Vennamon nuotilla, kuinka kissakansalla menee nyt surkeasti: "Kellarinluukkuja tukitaan ja silakka kallistuu..."

Yksi kissafilkoista kertoi Pekan Amerikan matkasta. Menolippu oli ostettu tiukimpaan säästöluokkaan, joten sankarikissa sai kentällä vain paketin, mistä löytyivät irtosiivet ja matkaevääksi tuli silakka suuhun. Siitäpä urhokas lentokissa läksi melomaan ilmojen halki ja valtameren yli kohti Ameriikan kultamaan herkkuja.

Pekka Töpöhännän, lukuisten persoonallisten kissojen ja silakoiden maailmaan pääsee vielä mukaan tuubissa, kuten tässä pitkässä ruotsinkielisessä versiossa, mistä tuo lento-operaatio silakoineen löytyy jo melko alusta. 

Minusta nuo aikansa ehkä parhaat piirretyt lastenelokuvat kannattaisi tehdä nykytekniikalla uudestaan! Vielä kai ne kissavideotkin ovat muodikkaita?


Lisäys: Pekka ja Monni tulevat teatteriin maaliskuussa Espoon Matinkylässä.


***

2.1.2020

Aasimaista meininkiä


YLEisissä uutisissa kertovat tänä aamuna, jotta Suomessa on nelisensataa aasia. Ihan ensiksi mielenpuoleen juolahti ajatus, että toimivatko ne kaikki politiikassa. 

(Lisäys: Ylen juttu näkyy olevan vanha, vuodelta 2014. Tässä on aasiasiaa vuodelta 2018.)

Suomalaisista aaseista suurin osa on lähtöjään ulkomaaneläviä, mutta jokunen aasivarsa syntyy Suomessakin. Suomihan on yhdistysten onnela, joten tietysti täällä on aasiyhdistys, jolla on myös eläinsuojelullista merkitystä.

Kaukainen muisto: Oltiin pimeenä talvi-iltana käymässä yhden ravimiehen kotipaikalla jossain Keski-Suomessa. Menin ulos tupakille. 

Äkkiä pimeydestä jostain tallien takaa kuului vertahyytävä kiljunta. Ääni ei kumminkaan pannut juoksemaan karkuun. Senhän oli ikäänkuin pakko olla aasi, ravitallin lemmikki, vaikka ei siitä minulle oltu kerrottu. Niin se oli. 

Äänessä oli kyllä paljon enemmän potkua kuin vahtikoiran haukunnassa. Ihan kerrotunlaista kiljahdusta en löydä, mutta tältä aasilta irtosi tämmöistä juttua.