Iloista joulua!

Ylätuvasta eli tähtienvälisestä avaruudesta heitettiin meidän aurinkokuntaamme jo toinen havaittu vierailija. 

Edellinen kävijä oli oudoksi jäänyt kivi, Oumuamua. Nyt tuli iso lumipallo, komeetta Borisov. 

Lumipallo tuli tietenkin joulua juhlistamaan! Kannattaa olla edes jouluna kiltisti, ettei sieltä jostain tulisi lisää isoja kiviä!

🎅 🎄 🎅

Onneksi on piparia!

Aattona yksinäinen blogiukko tässä virkistyi radion joululauluista sen verran, että toivottaa kaikille täällä pistäytyneille iloista joulua! Pipariakin vielä on, kun toivat.

Netti ei unohda, eikä intrigöörikään unohda ihan kaikkea. Joskus muistan jopa kaukaisia typeriä mainoslauseita. Pipareista tulee hassu muistuma vanhaan US:n piparijuttuun. 

Toivottavasti en pilaa kenenkään harrasta joulutunnelmaa, kun pistän siitä linkin: Piparia ainakin oli tarjolla ja halavalla, kertoivat isot tytöt.

***

Hauskaa seisahdusta!

Mollikka vilahti talvipäivän seisauksen
aikoihin vuonna 2010.

Lauantaina 22.12. on vuoden lyhin päivä eli talvipäivänseisaus. Sunnuntaina jouluaaton aattona siirrymme jo monta sekuntia valoa kohti, kunnes valon voima vahvistuu ja juhannuksena aurinko ei laske lainkaan.

Talvipäivänseisaus on on ikiaikainen talvinen juhla, jonka ajankohta osattiin määritellä taivaan merkkejä tarkkaillen jo tuhansia vuosia sitten. Pohjolassa joulu-sana lienee juontunut juhlasta nimeltä "jól". Germanian mailla samaa tarkoittava sana oli "yule".

Kirkko iski käpälänsä jouluun vasta historiallisella ajalla, joskus 1500 - 1600 -luvuilla, kun hiippaheikit ja kaapukaalepit huomasivat, että kysymyksessä on rahvaalle hyvin tärkeä juhla. 

Talvipäivänseisaus on siis rehti juhla ja kansanjuhla, mihin liittyi paljon tapoja ja perinteitä, joista vähäisin ei ollut ylensyönti ja -juonti. Kansa ei määritellyt juhlimiselle tarkkoja päivämääriä. Kun taloissa oli pakollisista töistä talvitaukoa, aitoista löytyi ruokaa, sahtia oli ronskisti pantuna, etenkin ukkoväki saattoi pyöriä kylällä, turata ja saunoa viikkotolkulla.

Mielikuvitusolennot, kuten seimen lapsi, joulun tähti ja itämaiset tieteilijät liittyivät talvijuhlan perinteisiin vasta kirkon herrojen ankaran mielikuvamanipulaation myötä. Suomessa se merkitsi mm. syksyisten ja loppusyksyisten kekrijuhlien kieltoa. Erilaiset pukit ja lapsia kyttäävät  tontut ovat silti pysyneet kuvioissa tänne asti.

Sopivasti kristillisellä mystiikalla, varoituksilla ja kielloilla kuorrutettuna kaikkinainen kekrimeininki ja talvipäivän seisahduksen juhla kelpasivat sitten kirkollekin. Kansalle ovat aina kelvanneet haltiat, maahiset, ym. tonttuhömppä, mässäily ja yleisesti juopottelu.

Lahjojakin lienee ennen annettu, jos sellaisia sattui olemaan. Vanha usko koetettiin pontevasti korvata kirkon sepitteillä, mutta ei se ole vielä täysin onnistunut.

Joulun juuret ulottuvat muinaisaikoihin.

***

Joulukuun tähtitaivaalla painelee komeetta 46P/Wirtanen. 

Tässä tarkemmin Wirtasesta.

46P/Wirtanen, Nasan kuva.

***

Isänpäivän joulukuusi

Isänpäivän joulukuusi piristi yksinäisen tallustelijan harmaata aamua yhdessä Suomen lippujen kanssa. Lumesta ei ole Kuopion kalifaatin maisemissa tietoa, mutta kerkiää sitäkin  vielä tulemaan. Joulukuusten lämpimissä tunnelmissa kuitenkin jo ollaan, eikä olla palmun alla, vaikka ilmasto kuulema muuttuukin eteläiseksi mahotonta haipakkata.

Intrigööri toivottaa kaikille isille ja isoisille mukavaa isänpäivää ja joulun odottelua. Erityisen paljon toivoisi pärjäämistä yksinhuoltajille, ihan sukupuolineutraalisti. Äsken kaupalta tullessa bussissa istui nuoren näköinen naisimmeinen yhdessä neljän pienen lapsen kanssa. En tiedä, oliko hän yksinhuoltaja, mutta vilkkaasta lapsikatraasta hän kuitenkin oli siinä huolehtimassa.

Yksinhuoltaja joutuu samalla vetämään isän tai äidin roolia, eikä se on helppo nakki. Äippänä ei meikäkään aikoinaan oikein osannut olla. Yksinhuoltajuutta kesti silloin vain reilut pari vuotta, kunnes kakru urkeni täysi-ikäiseksi. 

Sen verran ehkä sallitaan sanoa muille eronneille ja karanneille, että tunteva ihminen se on toinenkin osapuoli. Useimmiten jälkikasvu on molemmille vanhemmille tärkeä, eikä lasta saisi tyyten erottaa isästä tai äidistä. Viime kädessä ihan tärkeintä on, että lapsilla on hyvä huoltaja, vaikka sitten sijaiskodissa.

Lisäys: Joulu on rahattomalle vaikeaa aikaa.

***

Iloista ja mystistä joulua!

Jouluun on vajaa viikko aikaa, eivätkä joululaulut ole vielä alkaneet tökkimään. Se johtunee siitä, ettei radio ei ole ollut aina auki, kuten intrigööri yleensä itse on, mutta kyllä se siitä. 

Intrigööri toivottelee kaikille tässä blogissa käväisseille, sekä muulle blogiporukalle iloista joulua ja reipasta uutta vuotta!

Jos joutoaikaa jouluna jää, voipi katsella vaikka Netflixin mystistä tarjontaa: 

Edellinen postaus tässä blogissa on ufohenkinen ja nyt siellä jenkkilän tuutissa olisi aika kiinnostava tämänvuotinen juttu ufoista eli "Tunnistamaton totuus", Unacknowlegend. 

Ufoihin uteliaasti suhtautuvia ihmisiä on paljon kaikissa kansalaisryhmissä. Mutta kaikki ufot eivät kuulema ole oikeita, on niitä valeufojakin! Se on vähän samanlainen asia kuin se, etteivät kaikki Venäjän röllit ole oikeita, on niitä hesareitakin.



Lisäyslinkki blogiin 21.12.2018, ufojen ystäville.

***

Jopa ufojakin huimempaa voisi olla "Isojalan matkassa" eli olla itse bigfootin jäjillä. Jos Kanadan laajoissa, asumattomissa ja vuoristoisissa kansallispuistoissa pyörisi laumoittain meille täysin tuntematonta lajia olevia isojalkoja, oikeasti isokokoisia, sehän olisi jysäriuutinen. Median päivittäiset isosuu Trumpin hirmuiset pahisuutiset olisivat silloin perin nössöä kamaa.

Isojalkojen naamojakin tuossa 2017 dokumentissa puskissa vilahtelee. En tiedä mitä kuminaamariukkoja ne ovat, mutta jos jutun päätekijä on itse kavereineen parikymmentä vuotta tömistellyt kaukaisilla korpimailla isojalkojen jäljillä ja joskus joutunut niitä pelkäämäänkin, jotain tujua siinä luulisi olevan takana. 

Isojaloista, jeteistä ja muista oudoista otuksista on hurjasti tarinoita ympäri maailmaa. Edellisessä katsomassani isojalkajutussa todettiin, ettei sellaisia olentoja ole, mutta Himalajan jeti saattaisi karvanäytteiden perusteella olla karhu, jääkarhun kaukainen sukulainen. 

Naapurissa Venäjälläkin on omat runsaat tarinansa erämaiden oudoista olennoista. Noiden olentojen on myös väitetty vierailevan täällä toisesta ulottuvuudesta. Todisteita ei silloin paljon jäisi, ei edes kunnon karvatupsuja.

Baskeilla on omat ikivanhat kertomuksensa karvaisesta metsäläisestä Basajaunista. Basajaun saa tarinoissa kaukaista taustaa neandertalin ihmisen kanssa, mutta onhan meilläkin nykyihmisillä ripaus samaa alkuperää. Linkki 1.  Linkki 2.

Onneksi ei meillä Suomessa ei ole metsissä kuin susia, karhuja, hirviä ja ilveksiä niin että livettää. Onhan siellä vielä harvakseltaan viherkansaa ja muita ylettömän tiedostavaisia kauhistuttavia huonontapaisia impivaaralaisia alkuasukkaita, intrigöörinkin hyviä lajitovereita.

***

Kun vuosi vähenee, pitää erityisesti kiittää Pixabayta kuvista, niitä on tässä  blogissa paljon. Jos ufoja, alieneita tai isojalkoja tulee vastaan, vedän heti ja laukaisen. Lupaan laittaa kuvista kopiot tähän blogiin ja kuvien lähteelle Pixabaylle!

***

Uusia valtioita?

Loistaviakin uusia ideoita on joskus hankala saada läpi. Venäjällä on taas stalinistinen meininki meneillään, sillä erityistä Siperian tasavaltaa ehdottanut mies tuomittiin oikeudessa hoitoon Irkutskin psykiatriselle klinikalle. Tuomittu oli vedonnut netissäkin ihmisiin "erillisestä tasavallasta Uralilta Tyynellemerelle". 

Siperia on meistä kaukana ja historiassa sinne johonkin on tylysti karkoteltu myös suomalaisia puukkojunkkareita ja jopa tärkeitä  merkkihenkilöitä. 

Suuri ja mahtava Venäjä ei omista maistaan luovu, eikä kukaan uskalla ottaa. Mutta kuinka sitten Moskovassa suuta väännettäisiin, jos Kiina ja Intia tekisivät venäläisille krimiläisen källin omine pienine vihreine miehitysihmisineen, joita on molemmissa jättiläismaissa niin paljon, että varmasti riittää. Miten kukaan tai mikään torjuisi voimalla vaikka sata miljoonaa aseetonta tulijaa? Venäläiset eivät sitä tekisi.

Kiinnostavampi ja uskottavampi valtiovisio kuin Uusi-Siperia on suomalaisen liikemiehen reipas näkemys, minkä mukaan joulupukille pitäisi perustaa oma valtio Lappiin. Uudelle valtiolle nimeltä Republic of Santa Claus pitäisi rajata tilaa noin 10 000 hehtaarin alueelle valtion maille Rovaniemen pohjoispuolelle. 

Jouluvaltio toimisi alustana halukkaille matkailuyrittäjille. Hanke maksaisi kai "vain" vähän, joitakin satoja miljoonia. Lapin kiinnostavuus matkailukohteena on kyllä pysyvää sorttia ja uusia tulijoita riittää mm. kiinalaisten vierailijoiden ansiosta. 

Vaikeinta olisi saada Joulu-ukko muoreineen ja tonttuineen muuttamaan Korvikselta Rovikselle. Joulumaata on suunniteltu Suomen matkailun vahvuudeksi jo vuosikymmeniä, siinä touhussa oli mukana Tarvakin aikoinaan. Olisiko jo nyt joulumaisen matkailun jytkyn aika? 

Hyviä suunnitelmia ei pitäisi heti tylyttää. Myös EU-toverimme Espanja on enemmän kuin nuiva Katalonian itsenäisyyshankkeelle, mitä kaikkea hyvää siihen kuuluisikaan.  Pakkohoitoon joutuneista ei ole vielä kerrottu, sillä poliisin putkaa ei luettane hoitopaikaksi.

Muuten - Suomen itsenäisyyskin pitäisi palauttaa, sillä nykyisin se on enempi muodollista sorttia, vaikka kuinka hartaasti sataa vuotta juhlitaan! 

Nyt kyllä näyttää siltä, että itsenäisyysjuna meni jo, sen hyvinvointijunan perästä. Seuraavaksi Suomen asemalle saapuvat EU-liittovaltion ja Naton junat. Jokaisessa junassa on salonkivaunuja, mutta vain herrakansaa varten.

***

Joulumieli jossakin

Joulua tyrkkää nyt joka paikasta, mutta hyvää joulumieltä tulee harvemmin mistään. Tänään avasimme simmuja kalenterin mielestä neljänteen adventtisunnuntaihin, mitä se sitten meinaakin. Viikon päästä jouluryysis alkaa olla voiton puolella. Kauppa julistaa viimeistään sitten uutta alennusmyyntien ilosanomaa. Vuosikin vaihtuu, vaikka tämäkin vuosi alkoi ihan äsken, siltä se ainakin tuntuu.

Aamun pikaisessa uutiskatsauksessa hoksin, että Kiinaa myöten kerrotaan, kuinka mm. Kölnin poliisi varautuu nyt vahvasti joulun ja vuodenvaihteen tapahtumiin. Vuosi sitten kaupungissa tehtiin mm. paljon naisväen ahdisteluita, yms. kulttuurin rikastamista.

Kölnissä kaduilla partioivien poliisien määrää kasvatetaan roimasti. Kameravalvontaa on lisätty. Toreilla poliisi näkyy mm. omalla isolla perävaunullaan, jota yön kähmässä saattaisi joku luulla vaikka nakkiputkaksi.

***
Taloussanomien Jan Hurri kertoo jälleen, kuinka onnellisessa unionissamme on milloinkin edistytty pitkien vuosien mittaan. Mainittavaa edistystä ei tietenkään ole tapahtunut, ei missään asiassa. Komissiolla, euromailla ja IMF:llä hankaa ja hinkkaa juuri nyt eniten yhdestä ikuisuusaiheesta - Kreikan tukirahoista. 

EVM-pankin pomokin kävi vastikään Suomessa rahaministerin pakeilla, syitä siihen vierailuun voi arvailla.

Eurokomissaarit virka-armeijoineen ovat kuulema häijynä mm. siitä, että Kreikka on päättänyt ihan omin päin, siis törkeästi omin luvin, antaa kurjimmille eläkeläisilleen hieman joulurahaa kaikkien miljardiluokan tukipakettien tiimellyksessä. Unionin eliitin mielestä niin ei olisi saanut tehdä, joltain pankiltahan voisi silloin jäädä jotain veroilla kerätyistä tukirahoista saamatta. 

Eläkeläiset ovat, eurooppalaiset köyhät ainakin, pelkkä poistuva rasite. Niin se unionissa nähdään, vaikka uusia eläkeläisiä tulee ja muitakin elätettäviä otetaan koko ajan lisää. 

Suomi on tietty tiukasti ruodussa, sillä täällä ei joulurahoja tipu, eikä lirise. Esimerkiksi eläkeläisiä, lapsiperheitä ja opiskelijoita päin vastoin rokotetaan talouskurin takia, ketä enempi, kuta vähempi. Komissio varmaankin taputtaa meille rupisia käsiään ja nyökyttelee hirmu suopeasti? Herrakansalla on toki oivallinen joulumieli?

***
Lapin kansa & MTV kertovat, kuinka surkeassa jamassa oleva työtön suomalainen mies, yksi niistä erittäin harvoista, totesi vaivalloisten pikku säästöjensä huispaisseen omalta pankkitililtä ulosottoviraston haltuun. Ulosottaja sitten ystävällisesti tilittää 90 prossaa noistakin rahoista miehen velkojen korkoihin ja omiin palkkioihinsa, lopuilla rahoilla saatetaan jopa lyhentää velkasaldoa. 

Miesparka ei näemmä tiedostanut, ettei köyhä ja kurja saa Suomessa koskaan nostaa päätään pystyyn. Köyhällä ei saa olla mitään, ei ainakaan pankissa, muuten sekin vähä viedään. Tämä asia sanotaan selvästi siinä nk. sanassakin - köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan lisää. Niin se on, mualiman tappiin asti.

***

Arkijärkesi kaikki heitä!

Euroopan Arkki-Angela.

Arkijärkesi kaikki heitä, 

mielees totena nousta suo,

turvapaikka jo kutsuu heitä, 

siintää Suomelan kaukomaa.

Enkeli Euroopan lausui näin:

Miks hämmästyitte säikähtäen?

Mä suuren ilon ilmoitan,

unionin kansoille nyt tulevan. 

Järjestys ja kuri uusi, 

on teille nyt, tänään 

tänne syntynyt.

Oi riennä, katso, sieluni, 

ken vokissa jo makaapi.

Hän on sun riesas ikuinen,

vaativainen elatusvelkas 
loputon.

Siit ministeritkin riemuiten,

veisaavat sulle kiitoksen.

Kylmä voisko nyt olla kellä,

talven säässä kun tuoksahtaa,

lämmin kuuma ja sharian huuru hurja, 

hiekka-aavikoilta se puhaltaa.

Nyt turkkilaisille kunnia, 

kun hyö antoi meille,   

lahjaks reippaat 

ottopoikansa.

Kansa vaihtuu, elintaso laskee, 

kaikki väki hukkuu, 

väääki hukkuu. 

Mut luo köyhän 
niinkuin kurjankin,   

vie jono Hurstin ihana.

Tip-tap, tip-tap, tipe, 

tipe, tip-tap, 

tip, tip, tap.

Tip ja taputap.

***

Ps. Sävel voi olla eri joululauluista, 
kuten sanatkin. Laulaminen hampaat 
irvessä voi kyllä olla vaikeaa.

Sikamainen olo

Nyt kun joulun kiihkeimmät hetket syöpöttelyineen ovat takana, ajattelin jakaa tässä postauksessa kaikille kahdeksalle lukijalleni radiosedän äsken myöhäisiltana kertomaa karua tosiasiaa siitä, että Suomessa teurastetaan pari miljoonaa sikaa vuodessa. 

Jos ihminen olisi vain sitä, mitä hän syö, kyllä meikä olisi aika sika. En ole enää vuosiin ostanut itselleni joulukinkkua, mutta tänäkin jouluna kävin sitä muualla syömässä ja sain joulupossusta palasen mukaan, leivän päälle laitettavaksi.

Syön kyllä muutaman hassun pikku nassun parhaat palat vuoden mittaan, koska jotain kinkkua on aika usein leivän tai evakkopiirakan päällä. Pieni, mutta ei niin laiha lohtu on se, etten ole ruokailutapoineni yksin tässä julmassa maailmassa. 

Kasvissyöntiä olen usein harkinnut, mutta vain harkinnut. Menkööt ne sinällään oikein hyvät kasvisrehut lisukkeina, kuten tähänkin asti. Muistelen joskus 70-luvun ravintoloiden ainaisia grillipihvejä, mihin annoksiin kuului pottujen lisäksi ehkä pieni pala persiljaa tai siivu tomaattia. Yleensä nekin koristeeksi laitetut pupunruoat jäivät syömättä lautasen reunalle. 

On kieltämättä aika surullista ajatella, että pari miljoonaa possua joutuu päättämään joka vuosi päivänsä päätyäkseen meidän ahneiden ihmisapinoiden suihin. Vielä 70-luvusta muistelen tässä sen verran, että kyllä silloinkin lehdykäisiin tehtiin kovasti joulujuttuja. 

Jäi mieleen, kun menin käymään maalaistalossa jotain joulutarinaa varten, enkä muista liittyikö se juttu edes ruokaan, mutta talon vanha isäntä oli juuri tappanut jouluksi ison sian. Hän kalttasi sikaa ulkona penkin päällä navetan edessä.

Pitihän sitä sian kalttausta toki mennä läheltä katsomaan ja samalla isäntää jututtamaan. Sinä jouluna ei minulle kinkku maistunut, sillä niin minäkin onneton olin vieraantunut luontaisesta maalaiselämästä, että ihka tavallinen kotieläimen valmistaminen ruoaksi teki hiukan häijyä. Kasvissyönti ei sentään käynyt silloinkaan vakavasti mielessä. 

Siat vähenivät Suomessa

Piti sitä käydä maataloustilastojakin vilkaisemassa:  Viime huhtikuussa, siis tänä vuonna 2014, sikoja oli Suomessa 1,24 miljoonaa kappaletta. Sikojen määrä oli laskenut vuodessa viitisen prosenttia. 

Sikoja oli liki 1 500 tilalla. Emakoiden määrä laski vuoden aikana nelisen prosenttia. Viime keväänä emakoita oli reilut 120 000 kappaletta. Sianlihaa tuotettiin vuonna 2013 vajaat 200 miljoonaa kiloa, missä oli kasvua vuodessa prosentin verran. Suurimmat sianlihan tuottajat löytyvät semmoisista vankoista pitäjistä kuin Huittisista, Loimaalta ja Ilmajoelta.

Nautojen, siipikarjan ja lampaiden lukumäärät kasvoivat edellisvuodesta. Sikojen ja maatiloilla olevien hevosten määrä laski.

Toukokuun alussa 2014 oli lähes miljoona nautaa lähes 13.000 tilalla. Lypsylehmiä niistä oli vajaat 300.000 kappaletta, lisäystä vuodessa oli vajaa prosentti. Naudanlihaa tuotettiin vuonna 2013 reilut 80 miljoonaa kiloa, mistä yli puolet tuli tuottajilta Pohjanmaan ja Savon alueilta.

Siipikarjaa oli tiloilla 12,6 miljoonaa kappaletta huhtikuun alussa. Kanoja oli 3,6 miljoonaa ja broilereita 7,3 miljoonaa. Kananmunia tuotettiin 2014, tammi-syyskuussa yli 50 miljoonaa kiloa. Kananmunista 62 prossaa tuli virikehäkeistä, 33 prossaa lattiakanaloista ja 5 prossaa luomukanaloista.

Lampaita oli vajaa 138 000. Määrä lisääntyi pari prosenttia edellisvuodesta, mutta lammaspaisti on edelleen enempi vain pääsiäisruokaa.

Hevosenlihaa eli iihaata vähäsen popsitaan, mutta aika harva ravureista  tai ratsuista on enää nykyisin leivän päällä parhaimmillaan. Hevosen- ja poronlihaa suomalaiset syövät tilaston mukaan vuodessa vain puolisen kiloa per nuppi. Poroa saisi varmaan kulua enemmänkin. 

(Lisäys: Pelkästään porotalous on Suomessa melkein miljardin euron kokoinen ja työllistää jopa 10.000 ihmistä, kertoi aamulla uutistäti sieltä yleisradiosta.) 

Lapsuudesta muistan, että kotona oli joskus semmoista ylellisyyttä kuin johonkin läpinäkyvään muoviin pakattua hevosenlihaleikkelettä ja se oli hyvää. Toinen silloinen herkku oli äidin suosima savusilakka. 

Suomalaiset käyttivät vuonna 2012 keskimäärin 182 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 79 kiloa viljaa, 78 kiloa lihaa, 59 kiloa hedelmiä ja 57 kiloa vihanneksia. Ruoan hävikin tarkkaa määrää lie mahdoton arvioida.

Kyllä me ollaan kovia lihansyöjiä, mutta syöminenhän on pääelinkeino. Sianlihaa syötiin 2012 keskimäärin 36 kiloa, naudanlihaa ja siipikarjanlihaa kumpaakin 18,7 kiloa. Lampaanlihan kulutus oli vain 0,7 kiloa. Riistan lihat on laskettu arviolta mukaan lihankulutuksen kokonaismäärään.

Kalaakin syödään paljon, mutta en jaksa kaivaa niitä tilastoja. Järvikalaa kuluu kai entistä vähemmän, koska nerokas lainsäätäjä on torpannut senkin ikimuistoisen perinteen, että kalastuksen harrastajat voisivat myydä omia saaliskalojaan. Lahjoittaa liikoja kalojaan vielä saa, toistaiseksi.

***
Kotieläintilastot ovat kuivaa pässinlihaa, mutta ajatellaanpa hetki, jos buddhalaiset ja muut elämän ikuiseen tai karman lakien sääntelemään kiertokulkuun uskovat olisivat oikeassa. Itäisillä kaukomailla laajalti hyväksyttyjen uskomusten mukaan ihmisen olisi mahdollista syntyä tai ilmentyä uudelleen myös muuksi luontokappaleeksi kuin ihmiseksi, myös eläimeksi. Ehkä voisimme päätyä kokemaan maailmaa vaikka kasvina tai kivenä?

Eipä olisi mukava syntyä ainakaan kenenkään kotieläimeksi. Apinana elo kävisi kai ihan luontevasti. Norsuna olisi jytäkkä meininki ja kirahvina voisi kunnolla kiljua täyttä kaulaa. Kotkana tai havukkana olisi hienoa ilmassa kurvailla, korppikotkasta en tiedä. Karhumainen olemus voisi olla sopivan uskottava. Vaihtoehtoja riittäisi, mutta karma ei taida olla valintamyymälä.

Mutta mitäpä tuota pohtimaan, sillä luonnossa kukin villielikko elelee ihan sutjakasti oman luontonsa mukaisesti, eikä mietiskele joutavia. Toisia eläimiä ne eläimetkin syövät. On sitä väitetty semmoistakin, että kasveillakin olisi jonkinmoinen tunto ja jopa tunteita. Mitä sitä sitten ihminen voisi hyvällä omallatunnolla popsia? Syötävä kumminkin on jotain tai näivetyttävä nälissään.

***

Häijy joulupeikko Krampus

Kyllä Suomessa on lapsilla nössö joulu. Aikuisille joulu saattaa tehdä tiukkaakin, kun pitäisi touhuta kasaan kaikenlaista, vaikka ei olisi aikaa, eikä oikein olisi rahaakaan, eikä edes ihan tosissaan tahtoisi.

Joskus vanhoina aikoina lapsille saatettiin varovasti kertoa, että joulun alla pitää olla pitää kiltisti, sillä muuten pukki tuo risuja, eikä lahjoja. Hah!

Sitähän ei yksikään lapsi uskonut, ei ainakaan tuhmis lapsi. Mutta Krampus onkin rankka joulupeikko-pirulainen ja se näyttää todella tuovan risuja.

Lapsille satuiltiin myös, että joulutontut kiertelevät tirkistelemässä ikkunoista ja vievät pukille terveisiä, ettei siihen ja tuohon taloon kannata mennä jouluna ollenkaan lahjuksia viemään.

Suomalaisen nössön joulun tuloksena käytännössä kaikki lapsukaiset saavat jouluna jotakin. Pikku tuhmuudet unohdetaan ja annetaan anteeksi. Usein lapset suorastaan hukutetaan kaikenlaiseen kivaan ja krääsään ja heidät saatetaan julmasti sokerihumalaan.

Krampus on pelottava

Mutta jos olisin itse sattunut ilmentymään tähän maailmaan jossain Krampus-jouluperinteen alueella Keski-Euroopassa, enkä täällä asutun maailman reunalla, olisin kakruna taatusti joulun alla ollut hissukseen kuin pissiliri vaipan mutkassa. 

Krampus on varsin pelottava hahmo, pikemminkin se on piru kuin peikko tai pukki. Tuhmat lapset Kramppu vie pesäänsä, eikä siinä itkun pillitys auta. 

Tarina ei oikeastaan kerro, palauttaako pahis lapsoset jouluksi koteihinsa. Käykö heille kuin Hamelnin pillipiiparin perästä marssineille lapsille, joita ei nähty enää koskaan?

Krampuksesta on enempi tässä 
ja (varoitus!) pienille ehkä kauhian kamalia kuvia tässä.

Krampus-perinne on kuulema erityisen ajankohtainen samoihin aikoihin kuin meillä vietellään itsenäisyyspäivää. 

Olivatkohan ne itsenäisyysjuhlien kiakkovieraat sun muut paikkojen rikkojat ja ihmisten murjojat krampuksia, joita ainakin juhlivan herrasväen on syytä vastakin pelätä? Suomessa lienee syntymässä uusi peloittava joulualusperinne tuhmille aikuisille? 

***

Krampuksessa on jotain samaa, mutta ilkeämpää kuin suomalaisessa Nuuttipukissa.

Pakanallisesta joulusta kertoo Turjalaisen joulujuttu.

Sossupukki jakaa kaikille

Pääministerimme ja ehkäpä tuleva EU-komissaarimme Jyrki K. on kuulema hauskuttanut kepulaisia pukkina heidän pikkujouluissaan.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä EU ja sen ytimessä oleva Suomen sikspukkihallitus kuulema aikovat jakaa korkean tason suomalaista sosiaaliturvaa Euroopan ja koko maailman työ-ja turvapaikkashoppaajille, sekä heidän perheilleen.

Suomessakin köyhä kansa pääsee pian vapauteen ja irti sosiaaliturvan aiheuttamasta ikävästä riippuvuudesta, koska rahaa ei enää riitä suomalaisille. Ulkomaalaisia kun on paljon enemmän ja heillä paljon pahempi tarvis rahasta. 

Riittää, kun joku uuttera vieraamme käy Suomessa ahertamassa hetken aikaa, vaikka jossain kivassa pikku pöytälaatikkofirmassa. Emmehän ollenkaan täällä kylmässä kotimaassamme pärjäisi ilman noita reippaita ulkomaalaisia osaajia ja ahertajia.

Sittenpä sitä pikku suomalaisen työrupeaman jälkeen hilloa riittää myös jossain kaukana nälissään odottavalle perheelle. Mikäs olisi sen hauskempi ajatus näin joulua vasten, iloa ja riemua riittää, edes hetken verran? 

Iltalehtikin hehkuttaa asialle pääkirjoituksessaan.

***

Huostaan, pakkohoitoon, vankilaan...

Tulevanakin jouluna monet suomalaiset katselevat maisemia muualta kuin oman kotinsa ikkunoista. Vankiloissa on noin 3 000 ihmistä. Pakkohoitoon psykiatrisiin laitoksiin on joutunut yli 8 000 ihmistä. 

Omasta kodistaan eri paikkoihin huostaan otettuja lapsia on edelleen yli 10 000. Lastensuojeluilmoituksia tehdään aivan huimasti.

Vankiloissa, pakkohoidossa ja huostassa olevien joukko vaihtuu vuosittain, mutta heidän kokonaismääränsä on pikemmin kasvussa kuin laskussa.

Viime vuonna vankien keskiluku oli 3 236, lähes sama kuin vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten osuus kaikista vangeista on liki kolminkertaistunut vuoden 2000 jälkeen ja viime vuonnakin se hiukan kasvoi. Ulkomaalaisia oli viime vuonna Suomen vankiloissa noin 15 prosenttia eli vajaat 500 henkilöä. Suuntaus on sama muissakin Pohjoismaissa, joskin muualla ulkomaalaisten vankien osuus on suurempi. Suomessa arvioidaan ulkomaalaisten vankien määrän kasvavan.

Tämän vuoden kesällä vankeja oli valvotussa koevapaudessa noin 170 ja heidän määräänsä yritetään kasvattaa, jotta paluu siviilielämään helpottuisi ja nopeutuisi. Suomen vankilat lienevät ainakin osittain liian täysiä, myös vankiloiden lakkautusten takia.

Suomen vankiluku on laskenut viime vuosikymmenen huippumääristä ja on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteessa jopa 10 kertaa enemmän. Muissa Pohjoismaissa vankien suhde väestöön on suunnilleen samanlainen kuin Suomessa.

Tilastoissa vankien keski-ikä oli viime vuonna oli 36 vuotta. Elinkautisvankeja oli viime vuoden lopussa 200, vähän enemmän kuin vuotta aiemmin. Naisia elinkautista kärsivistä oli kymmenen. Elinkautisten tuomioiden keskipituus oli 17 vuotta.

Nuoria alle 21-vuotiaita oli vankiloissa päivittäin noin 85. Naisvankeja oli päivittäin noin 220. Sakkovankien määrä oli pieni, keskimäärin 49. Tutkintavankeja oli päivittäin yli 600. Tässä linkki rikoseuraamuslaitoksen koosteeseen.

Pakkohoidossa yli 8000

Tämän blogipostauksen sytyke oli Karjalaisen juttu tahdonvastaisesta psykiatrisesta pakkohoidosta. Jutussa todetaan mm., että pakkohoitopotilaiden määrä on laskenut vuodesta 2008 yli tuhannella vajaasta 9 500:sta vajaaseen 8 400:aan vuonna 2011.

Jos vankien määrä Suomessa vaikuttaa kohtuulliselta, psykiatristen pakkohoitojen määrä tuntuu suurelta. Lehtijutussa todetaankin, että pakkokeinojen tarvetta lisää huono avohoitotilanne. Kun hoitoon ei aina pääse, tilanteet kärjistyvät niin, että hoidon tarpeessa oleva päätyy lääkärikäynnin sijasta raudoissa sairaalaan. 

Intrigööri ei jaksanut metsästää tilastoja, jos niitä olisi helposti saatavissakaan. Onko pakkohoitojen määrä oikeasti suuri, sen tietävät ammattilaiset. Sen vain meikäkin tietää, että suuria psykiatrisia sairaaloita ryhdyttiin ajamaan alas 80-luvun alussa, eikä se ollut mikään pikku juttu. Hyvin suuri määrä potilaita siirrettiin kunnissa avohoitoon enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Psykiatriset sairaudet ja ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään. Psyykenlääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Mielialalääkkeiden turvin käydään töissä ja pärjäillään muuten yhteiskunnassa, kuka mitenkin. Psyykenlääkkeitä syötetään suuria määriä myös vanhuksille. Yllättävän usein noita aivotroppeja määräillään myös lapsille. Tuntuu aika rankalta, jos lapsikin alistetaan monien erilaisten lääkkeiden kokeiluihin, sillä sehän on yleensä tarpeen, jotta sopiva lääke (ehkä) löytyisi. 

Käenpesän ylilentoa tai syöksykierrettä muistuttava tilanne syntyisi, jos pari päälääkäriä päättäisi yhteistuumin eristää jonkun yksilön yhteiskunnasta. Se onnistuisi lyhyellä tarkkailujaksolla sairaalassa syöttämällä uhrille kyllin tuhteja lääkkeitä. Joistain bentsoista tulee helposti riippuvaiseksi ja joillakin lääkkeillä saavutettaisiin halutun sekava olotila. Muutaman viikon kuluttua voitaisiin todeta, että selvä peli, ei tämä hömelö tästä enää tavikseksi tokene...

Mutta tämähän oli höpöä. Ei auta kuin luottaa siihen, että yksitoista kymmenestä lääkäristä on vastuullisia toimijoita. Ongelmia tosin saattaa syntyä, jos niistä kymmenestä lääkäristä vain kolme suuntautuu julkisen terveydenhoidon palvelukseen ja loput häippäävät moisten hankalien tapausten hoitotutkasta helpommille tienesteille.

No, oikeasti psykiatrinen hoito on vaativaa ja tietenkin vastuullista. Lääkkeitä määrätään herkästi, koska muuta hoitoa ei joko ole olemassa tai sitä ei ole saatavissa. Mielenterveysliiton sivu ja kooste pakkohoidosta.

Yli 10 000 lasta huostassa

Viime vuoden, pian jo toissa vuoden, tilastojen mukaan huostassa olevien lasten määrän kasvu pysähtyi ja pysyi edellisen vuoden tasolla. Vuonna 2012 huostassa oli 10 675 lasta. Kiireellisesti huostaan otettujen ja sijoitettujen lasten määrä oli liki 4 000 ja kasvoi hiukan.

Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden aikana sijoitettuna 17 830 lasta ja nuorta. Puolet huostassa olevista lapsista oli sijoitettu sijaisperheisiin ja heistä noin joka kymmenes oli sukulais- tai läheisperheisiin.

Lastensuojeluilmoitukset viime vuonna koskivat kaikkiaan 64 391 lasta! Menisiköhän pahasti pieleen, jos päättelisi, että tuo on jo liiallista ilmoittelemista? 

Jos sossukoneisto käy päälle esimerkiksi pikku koululaisen "levottomuuden" takia, onhan se aika ärhäkkää. Intrigöörin mielestä pikkuväen pitääkin olla vähän levotonta, liika rauhallisuus olisi huolestuttavaa. 

Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 2012 noin 87 200 lasta ja nuorta. Tämä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Avohuollon asiakkaista 7 000 oli jälkihuollossa, mitä se sitten tarkoittaakaan, sossun tutkassa olemista kai?

Mitäpä tästä maallikko osaisi sanoa muuta kuin kauhistella huostaanottojen ja suojeluilmoitusten suuria määriä.  Voisiko tilanne olla saman sorttinen kuin psykiatrisissa pakkohoidoissa, jotta kun ei ole tarjolla avohoitoa eli resursseja ongelmaisten perheiden tukemiseen, ainoa keino on viedä lapset pois kotoa johonkin hoitopaikkaan? 

Raha ei saisi ratkaista kaikkea, mutta lasten ja nuorten huostaanotto ja hoitopaikkojen järjestäminen maksaa yhteiskunnalle vuodessa reilustikin päälle puoli miljardia euroa. Osallakin noista järkyn kokoisista määrärahoista luulisi saatavan aikaiseksi kunnollista tukea ongelmaperheille. Onhan lapsen erottaminen omasta perheestään kaikin tavoin rankka ratkaisu. 

Joskus lasten sijoittaminen muualle turvaan on tietenkin ainoa järkevä toimi. Ei ole helppoa silläkään sosiaalihuollon sektorilla. Laitan linkin sosiaaliportin tilastotietoon ja myös Suomen Kuvalehden koskettavaan juttuun toissa keväältä.

Muistetaan(ko)?

Intrigöörin hyvät teot ovat vähissä tässäkin asiassa, mutta onpi hän sentään joskus käynyt katsomassa linnassa istuvia tuttavia. Pöpilöissä ja katkoloissa tuli aikoinaan käytyä moikkaamassa tuttua jos toistakin. Yleensä he eivät panneet sitä pahakseen. Istuttiin tupakilla, puhuttiin potaskaa ja naureskeltiin, kuin hullut. Pöpilöissä tupakkia muuten palaa  oikein uutterasti.

Jos sosiaalista ja osallistuvaa joulumieltä riittää, kuinka olisi, jos edes jouluna muistaisimme heitä, jotka ovat joutuneet syystä tai toisesta pois kotoaan. Se on lopultakin vain pienestä kiinni, miksi minä olen tässä ja hän on siellä tai tuolla.

Huostaan otettuihin tuttuihin lapsiin on sossutanttojen salausmuurin takia vaikea  ottaa yhteyttä tai lähettää heille joulupakettia. Lapsen tai nuoren omien vanhempien kautta se ehkä onnistuisi? Sossulaiset saisivat ainakin lasten omien vanhempien luvalla olla hieman sallivampia.

Pitäisihän lapsilla ja nuorilla olla normaaleja ihmis- ja kaverikontakteja, vaikka he olisivatkin jossain hoitopaikassa. Vai joutuuko niistä huostapaikoista tulemaan sitten joskus isona (henkisesti) pihalle kuin entisajan kauhukertomusten ongelmalapsi kellarista tai tammitynnyristä?

Joulua vasten ei silti syyllistellä ketään, ei edes systeemiä. Jos ihmispololla ei ole kunnollisia omaisia, on oikein hyvä, että on edes viranomaisia.

***

Jouluksi sika murhataan

Wanhan itsenäisen Suomen kansakouluissa oli semmoisiakin aineita kuin kaunokirjoitus ja ainekirjoitus ja niitä opetettiin niin köyhän töllin kakaroille kuin talollisten ja muun herraskaisemman väen lapsosille. Joulun alla eräs kansankynttilä eli kansakoulun opettaja laittoi oppilaansa kirjoittamaan "aineen" jostain jouluisesta aiheesta.

Eräs oppilaista osoitti olevansa tiivistämisen mestari, tämä vakaa maaseudun poika kirjoitti ytimekkäästi ja omasta kokemuspiiristään vihkoonsa yhden ainoan lauseen: "Jouluksi sika murhataan."

Tarina ei kerro, miten opettaja arvosti tuota suoritusta, joulun lyhintä asia-ainetta. Ehkä hänellä oli huumorintajua ja hän suositteli kirjoittajalle toimittajan uraa? Wanhan ajan uutistoimittajat olivat hekin tiivistämisen taitureita, sillä mutkikkaista asioista, paksuista pumaskoista piti nopeasti tiivistää muutaman lauseen uutinen, korkeintaan jonkin normiliuskan verran. Silti siinä uutisessa piti silti olla kaikki oleelliset asiat.

***
Tuskin touhut ovat nyt digitagi-aikanakaan sinänsä muuttuneet. Intrigööristä tosin tuntuu siltä, että toimittajat tunkevat kovin kärkkäästi omia mielipiteitään ja asenteitaan juttuihin ja jopa uutisiin. Tuo tunne voi johtua siitäkin, että some pursuilee mielipiteitä ja kommentteja myös kaupallisen median sivuille. 

Moni ns. uutinenkin saa alkunsa jonkun kellokkaan mielipiteistä. Eipä ihme, että uutisetkin lilluvat sekametelisopassa juttujen ja mielipidekirjoitusten liemessä. Huuhaa sekoittuu tosiasioihin ja mikä se tosi milloinkin kenenkin mielestä on.

Someilua tässä tulee itsekin harrastetuksi, kun tämmöisellä syrjäänillä ei ole nyt muitakaan rautoja tulessa. Yhden pikku blogin tiimoilta ei voi harrastaa uutishankintaa. Niin pöllö en minäkään ole, että lähtisin soittelemaan ja viestittelemään työn ja toimen raskauttamille ihmisille jonkin intrigöörin blogin nimissä.

Netistä löytää kyllä muuten jutun tai kirjoituksen aiheita yhtä paljon kuin on tähtiä galaksissa. Omien juttujen teossa, oikeista uutisista nyt puhumattakaan, netti voisi olla korkeintaan apuna. On vain tyydyttävä kirjoittelemaan julki eri asioihin liittyviä omia näkemyksiä.

* * *
Mutta takaisin tuohon jouluisen sikamaiseen teemaan eli jouluksi sika murhataan. Juicekin viritteli tuolta pohjalta mainion joululaulunsa. Intrigöörin sikamaiset ajatukset kohdistuvat nyt kokoomusnuorten piireistä ulos livahtaneisiin rodunjalostusoppeihin. Joku ajatusten liri sieltä huuteli, että "on järjetöntä tukea heikomman aineksen lisääntymistä lapsilisin". Muitakin tuon tapaisia päästöjä on noista piireistä putkahdellut.

Jotenkin se tässä säväyttää, ettei kaikkia sen sortin ajatussikoja ole nykymaailmassa vielä tapettu. Rodunjalostajia löytyy jopa kotoisesta Suomesta ja vieläpä viime aikojen johtavan kotimaisen puolueen jälkikasvusta. Pelottavaa tässä on se, etteivät nuo koltiaiset suinkaan ole ajatuksineen yksin. Paitsi, että saman suuntaisesti ajattelevia koltiaisia on monta, tuommoinen omaa ylivertaisuutta ja toisten ihmisten huonommuutta korostava ajatusmaailma voi juontua vain omasta kodista ja lähipiiristä. 

Euroopan lähihistoria on pullollaan mielipuolisia esimerkkejä siitä, miten jokin rotuoppi, eugeniikka tai toisia sortava aattellisuus voi tarttua ihmisiin ja mihin se voi johtaa. Ei tarvitse palata Hitlerin ja Stalinin keskitysleireihin ja murhakommandoihin asti. Rotu, uskonto ja isänmaa sekoittuivat järkyttävästi myös entisen Jugoslavian sisällissodissa, eikä niistä ajoista ole kauan, kuohunta ja suru jatkuvat siellä vielä pitkään. Rotuoppien takana piilee aina myös kansanmurha, vaikka noita oppeja viskeltäisiinkin julki vain puolihuolimattomasti, kaikkein tyhmimpien ihmisten puheissa.

Tekisi mieli sanoa, että täysin epäonnistuneen kotikasvatuksen tuloksena pitäisi näissä kokoomuksen yksittäistapauksissa periä lapsilisät takaisin valtiolle. Vastahan noille koltiaisille itselleen maksettiin lapsilisiä. 

Jos nk. paremmisto alkaa mäläytellä ääneen rodunjalostuksesta, se on merkki vakavasta yhteiskunnallisesta rappiosta. Samaisten piirien mielestä suomalaisten yritystenkin pitäisi joukolla siirtyä vaikka Viroon, etteivät ne joutuisi maksamaan veroja, joilla elätetään yhteiskunnan loisia jälkikasvuineen.

***
Kokoomus puhui viime eduskuntavaalien alla paremminvointivaltiosta. Se oli tietysti hämäystä, sillä oikeasti he halusivat vain vahvistaa jo valmiiksi paremminvoivien ihmisten valtiota. Samalla kokoomus haluaisi nujertaa kiusallisen demokratian rippeetkin viemällä Suomen jättimäisen valtionvelan voimalla Euroopan tulevan liittovaltion alaisuuteen, osaksi neljättä valtakuntaa.

Lopulta Suomessakin lienee käytettävä koko valtion omaisuus ja ainoa merkittävä kotimainen julkinen pääomakasauma eli eläkerahastot valtion velkaantumisen maksuun. Jos eläkerahastot laitetaan vakuuksiksi, sinnehän nekin hupenevat. Siinä samalla tapahtuu suuri kansallinen puhdistus eli tulonsiirto ylikansallisille pankeille muiden Euroopan kriisivaltioiden velkojen maksun nimissä. Tämä kehitys on hyvässä vauhdissa ja juuri siihen pyrkii ylikansallinen kokoomus.

Vihervasemmisto ei näytä pahemmin älisevän kokoomusnuorten hörinöistä, toki muutamia virkistäviä poikkeuksia on blogeissa näkynyt. Toisaalta Suomen laitaoikeistokaan ei juuri korota ääntään vihervasemmiston yltiösuvaitsevuutta vastaan, eikä ainakaan isokamu kokoomus apupuolueineen. Harmaata taloutta ja ulkomaista, sekä kotimaista halpatyövoimaa tarvitaan, muuten eivät bisnekset pyöri. Tämänhän allekirjoittaa tunnetusti ainakin kielipuolue rkp.

Kokoomuksessa tiedetään, että kaiken yltiösuvaitsevuus ja -hyysäys loppuu siinä samalla, kun rahatkin loppuvat. Mutta päättyykö kova oikeistopolitiikka siihen? Ei pääty, vaan silloin kova komento vasta alkaa, lapsilisien maksatuskin taitaa päättyä sen siliän tien, joten köyhien lapset joutuvat kerjuulle.

Voi vain aavistella, millaiset hyiset tuulet Suomessakin taviksille ja köyhille puhaltavat, kun maan ja valtion ennen melko vahva taloudellinen pohja on nujerrettu. Järkyttävintä on, että Suomen puhdistukseen osallistuu kokoomuksen lisäksi muukin poliittinen valtaeliitti demarien johdolla. 

Kannatetaanko rodunjalostusta ja muita äärioikeistolaisia arvoja todella  hyvinkin paljon muissakin puolueissa kuin kokoomuksessa? Köyhät eivät ainakaan olleet 90-luvulta lähtien demarien syleilyssä, mihin kyllä mahtuu aina ay- ja eu-eliitti. Sikspakkihallitus se vain jatkaa tyhmän tyytyväisenä sekametelisoppansa hämmentämistä.

* * *
Meidän hallintoalamaisten huomio kiinnittyy usein melko toisarvoisiin asioihin. Intrigöörin mielestä on se ja sama, käyvät suomalaiset Hornet-pilotit harjoittelemassa Islannin aluevesillä muutamina viikkoina joskus 2014 tai eivät. Jos käyvät, se pitäisi tehdä yhdessä ja vaikka sekaosastona ruotsalaisten kanssa. 

Paljon Islannin valvontaa hullumpi juttu olisi ollut laittaa Suomen Hornetit viime vuonna lentelemään Libyan ilmatilaan ilman siellä tarvittavaa ilmasta maahan -aseistusta. Naton ilmasotakone Gaddafinkin viimeisen pakomatkan pysäytti. Uusiin sotakoneisiin meillä ei liene oikeasti varaa, ei ilman Nato-jäsenyyttä, jos sittenkään, joten "nautitaan" nyt näistä nykyisistä herhiläisistä. 

* * *

Tervetuloa pakkasukko!

Tapani painuu maillensa ja alkaa viikko vasten vuodenvaihdetta. Joulupukki muoreineen ja tonttuineen saatellaan talvilomalle. Vastuun talven taitteen juhlinnasta ottaa Pakkasukko pikku apulaisensa, Pakkastytön kanssa.


Pakkasukon juhlakausi on Suomen matkailussa venäläisten aikaa. Lappi sai onneksi lunta ja saa taas ottaa vastaan tuhannet lomalaiset naapuristamme.


Venäläiset ovat aina hartaampia juhlijoita kuin jäyhät suomalaiset. Venäläiset voivat viettää kolmea jouluakin: Joulua länsimaiseen tapaan, pakkasukon päiviä vuoden vaihtuessa ja vielä ortodoksista joulujuhlaa loppiaisena.


Venäläisittäin läntisen joulun aika oli viimeksi myös suurten miekkareiden aikaa. Pakkasukoilla oli kaduilla poliisien virkapuvut ja mielenosoittajilta tuli jyrkkiä terveisiä vallanpitäjille. 


Katujen täyttyminen mielenosoittajista nostatti muistoja noin 20 vuoden takaa, jolloin Neuvostoliitto romahti kaikkien yllätykseksi. Vähiten siitä eivät olleet yllättyneitä suomalaiset, jotka seurasivat sydän syrjällään myös Baltian maiden vapautumista. 

***
Nyt vuoden 2012 tullessa näyttäisi siltä, että Venäjän uusien rautaisten hallitsijoiden valta-asemat hieman tutisevat. Tilanne pakottaa Kremlissä ehkä moniinkin myönnytyksiin kansalaisille, toivottavasti.


Arabikevät ehti lopulta syksyksi myös meidän itäiseen suurvaltanaapuriimme tuoden ikäänkuin kevään talven keskelle. Taaskin joudumme toteamaan, että ei se koske suomalaisia. Suomi selättää ja raivaa tieltänsä pelottomien johtajiensa avulla aina kaikki uhkat kuin hakkapeliitat muinoin. 

Se ei vaan koske meitä, mikään ei koske meitä, vaikka kaikkialla naapureissa hillutaankin. Suomi on sisäisesti suurvalta, mutta roikuu jostain syystä koko ajan kiinni äiti-unionin helmoissa.


Sanoihan presidentti Urkki aikoinaan toveri pääsihteeri kenraali Nikitalle, että vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jatkaa nykyisellä tiellään. Nikita taisi olla sitä mieltä, että Suomesta saa sitten elävän museon kapitalismille.


Nykyiset valtaherramme Brysselissä eivät jätä suomalaisia ulkoilmamuseon hoitajiksi. Me kannamme vastuuta, jotta lajitoverit Välimeren rannoilla voivat jatkaa heille lajityypillistä elämää. Edessämme lienee melkoinen elämäntapojen ja -asenteiden muutos. 

Miksi mekin emme voisi ottaa vähän rennommin? Huispa näistä talouskureista ja kurimuksista! Ja itsenäisyydestä. Ai, mutta sehän meni jo!


Siltikin, methän laitetaan pelko pois. Rohkeasti vain uutta vuotta päin. Oikein hyvää vuotta 2012 kaikille tässäkin blogissa poikenneille!

***

Lisäyslinkki vuodelta 2016, Pakkasukko ja joulupukki Niiralassa.