25.10.2017

Moro pääministeri Orpo!

Ennustelu on halvempaa
kuin lottoaminen. 

(Ja osuukin joskus.)
Taitaa käydä niin, että yksi irralleen päästetty politiikan toimittaja todella kupsauttaa Sipilän hallituksen nurin? Kepulaiset hyvin tietävät, ettei ontuvalla hevosella ole raveihin asiaa. Hallitus loikkii maata kaatavien uudistustensa kanssa kolmella tukijalalla, joista yksi on puujalka.

Toisaalta ei niistä laajemmistakaan hallituksista ole mikään varsinaisesti maata pelastanut, kuten taannoin Kataisen kuusikossakin nähtiin. Vasurit ja vihreät poistuivat kuusikosta kesken loppukauden rintakarvoja kasvattamaan. Lopulta pääministerikin liukeni Brysselin polliisilaitokselle ylikonstaapeliksi, eikun apulaiskomissaariksi.

Sipilä itse ei tarvinne suojatyöpaikkaa, vaikka poliittiselta uralta olisi pian tehtävä hätälasku jollekin sopivalle pisneskentälle vakuutuskuoria aukomaan vai mitä ne oli. Niin ja heippoja oikein paljon sinne pisneksiin vaan Bernerillekin!

Mitä sitten politiikassa tapahdutetaan seuraavaksi? Seuraaviin aikatauluvaaleihin olisi aikaa enää puolitoista vuotta, mutta kannattaako kolmen koplan hallituksen koikkelehtia sinne saakka? Eipä taida kannattaa. Sotelle voisi ottaa tarpeellista aikalisää ja kepu saisi viedä sen maakuntasuhmuraationsa mukanaan perunakuoppiin.

Jostakin kumman syystä kokoomuksen kannatus on edelleen korkealla, koska Suomessa niin halutaan olla porvareita, joten sieltä tullee myös seuraava pääkanisteri: Petteri Orpo. Onnittelen häntä tässä heti ensimmäisten joukossa, mutta en kyllä seuraa tilannetta hetki hetkeltä.

Muut hallituspuolueet ovat muita paitsi persuja, jotka Orpo tyrmäsi jo heti valmiiksi. Kepuakaan ei oikein saattaisi kiinnostaa. Sinivuokkojen kannatus ei riitä. Todennäköisesti kokoomuksen johdolla maata kaatamaan ja natottamaan käyvät seuraavaksi demarit ja  vihreät. Ehkä ministerin kyytiä saavat vasuritkin, jos punakaartin päällikkö L. Andersson suostuu pistämään nyrkit taskuun. Jo vain suostuisi!

Ruotsalaiset ovat aina valmiina kuin lukkarit sotimaan, kuten kristillisetkin, taivas varjelkoon! Paljon onnea kaikille mainituille jo valmiiksi!

Mutta miten käy Soinin sinisineen? Toivottavasti hyvin ja ainakin tulevaisuudessa heille taivas on jossakin sininen. Pelissä tapahtuu. Intrigööri ei ole loikkareille kitkerä, eikä katkera, vaikka jatkaneekin perussuomalaisten äänestämistä.

Tosi on kuitenkin se, että iso pata porisee vielä toistaiseksi Brysselissä, meitillä kokataan vain lisukkeita käärmekeiton pääkokkien ohjeilla.


Ennustelussa menestystä tähän asti, linkki IL:n juttuun.


***

23.10.2017

Soitellen soteen

Laulettu tietotärskäys sotesta.
Erehdys, 
katastrofi, 
keputus...

Sote- ja nk. maakuntamullistus ovat edelleen yhtä udmurttia tolkun kansalaisille, mutta sitä ne pyrkimykset näyttävät vielä olevan poliitikoillekin. Tai sitten meitä taas höynätään isolla porukalla?

Silti kentällä häärätään suurin kustannuksin jo täyttä päätä ja kisataan yhteiskunnalta nyt ja tulevaisuudessa pulppuavista rahavirroista, kuten päivän terveyskaupalliset uutiset kertovat, tässä ja tuossa.

Jos hallituksen piiskaamat uudistelut vielä toteutuvat, niiden myötä on todella osittain uusjaossa miljardeja euroja.

Potilaista tulee asiakkaita, mutta kärsiikö sellaisen pipin asiakkaan oikeasti vaatia jotain palvelua vai pitääkö tyytyä siihen minkä saa tai mitä lekuri tai joku määrää?

Soten myötä voisi vielä myllätä muitakin nimikkeitä. Entisistä kaikille tutuista terveys- eli arvauskeskuksista voisi tulla tervehtymöitä

Tervehtymöstä asiakas voi sitten saada hoidollisia operaatioita varten lähetteen sairaalaan eli uuskielessä pipilään. Pipilä osaa sitten sijaita ihan eri maakunnassa eli kepulassa, missä potilas, eikun asiakas asuu. Paljon riippunee siitä, mikä verosuunnitelupulju kyseisen pipilän omistaa.

Kyllä sotessa vielä jännitettävää riittää. Niin käy aina, kun toimivat systeemit pitää sorkkia rikki pelkän hallinnoimisen ja poliittisten tavoitteiden vuoksi eli suomeksi sanottuna pelkästään yksityisten voittojen kasvattamisen takia.

Linkki valistuneeseen arvioon. 

Onneksi sotesta irtoavat suunnattomat miljardien säästöt kansantaloudelle vielä pelastavat tilanteen? Tottahan Mooses?

Satojen miljoonien Apotista tulee hukkaputki?

Jokaiselle kykyjensä ja tarpeidensa mukaan? Vai mitä tonttulan väki, sekä kaikenkarvaiset kapitaatiokommarit ja -natsit?

***

Hjallis Harkimo: Entinen malli ei ole huono.

Elina Lepomäki ruotii sotea ja maakuntahallintoa.

Poliitikot piparipurkilla: Onko kokoomus edes pessyt käsiään?

Mitä EU-sedät sanovatkaan Suomi-pojan sotesta?

Elinkeinopolitiikkaa vai terveyspolitiikkaa?

Ei tullut kissalle takkia, tuli jotain muuta.

Epäilevän dosentin muistosanat sotelle.

Vai ei tehdä emähimmeliä?


Leikkaussaleja tyhjillään. Rahat menevät yksityistämisiin?

Hallitus paukuttaa päätään perustuslakiin. LInkki blogiin 2.11.



***



Liikunta edistää terveyttä enemmän kuin hallinnon veivaukset.

Usein meikäläinen kävelijä saa ihmeissään katsella, kuinka tosi kuntoilijat rientävät ohi sauvat kopisten tai hienon fillarin vaihteet raksahdellen. Pirtsakka äippäkin juoksee silloin tällöin ohi lastenrattaiden kanssa ja vauva istuu kyydissä silmät pyöreinä.

Ainakin fillariporvareilla on upeet älytekstiilit vai mitkä lie tekniset trikoot yllä. Vanhan käsityksen mukaan vaatteen tai tekstiilin ei tarvinnut olla älykäs, mutta ulkoilijan tai kuntoilijan pitäisi itse älytä pukeutua kelin mukaisesti.

Älyn käyttö ulkoistetaan tekniikalle vähän joka asiassa? Niin haluttaisiin kovasti tehdä myös autojen ja muiden liikennehärvelien ajamisessa, vaikka älyautot eivät koskaan tule pärjäämään ilman kuskia Suomen talvessa. 

Näimme pikku-ukon kanssa mennä viikolla tytön polkevan lenkkireitillä oikein isolla yksipyöräisellä. Se oli kyllä upeeta. Eivätkä ne pyöräilytrikoot ole mikään uusi keksintö, sellaiset olivat trendipellejen suosiossa jo sata vuotta sitten.

***




21.10.2017

Hyvää tahtoa Zimbabwesta


 Robert Mugabe.

Onkohan nyt kaikki mallillaan, kun Zimbabwen ikidiktaattori Robert Mugabesta leivottiin WHO:n hyväntahdon lähettiläs? Kyllä kai ja asiat lienevät eliitin mielestä hienosti myös Suomessa, koska eliitillä menee hyvin.

Suomen oikeasta kehityksestä kertoo uusimmassa postauksessaan hienosti tosiblogisti Pauli Vahtera.

Nuorten mielestä Suomen noususta hyvinvointivaltioksi on tietysti jo ikuisuus. Noista ajoista vanhemmat ovat ehkä kertoneet uskomattomia muisteluita. Me entiset nuoret  muistamme  hyvin ne ajat, kun melkein saavutimme mm. tavallisten kansalaisten turvaverkoissa Ruotsin kuuluisan kansankodin. 

Ruotsista on ikävä kyllä nykyisin tullut hyvin häröilevä kansojen koti. Suomi seuraa uskollisesti historiallisen emämaansa kehitystä.

Pitäisiköhän kutsua ukko Mugabe Suomeen joulua vasten säkillä hyvää tahtoa tuomaan, koska siitäkin luonnonvarasta alkaa meillä olla pahempi uupelo?

Intrigööri pistää alle vielä yhden uusinnan, seuraavaksi pukkaa uutta höpinää tai sitten tulee jo joulu.


Lisäyslinkki 22.10: Mugaben uusi ura jäi lyhyeksi.



10.8.2016


Welcome to Finbabwe!

Ei hätää, sillä ilmastonmuutos tuo Suomeen
eteläiset lämmöt ja hurjan paljon 
uusia ahkeria asujia.

Sen verran katselin tänään uutissivuja, että VM:n valtiosihteeri M. Hetemäki oli taas kuvissa naama pitkänä ja suu mutrussa. Suomessa on hänen mielestään pohjoismainen hyvinvointivaltio, mutta eteläeurooppalainen työllisyysaste. Lisää työtä kuulema tarvittaisiin ja venyvämpää palkkahaitaria. Mutta kun työtä ei ole, eikä kai heti tule, ei palkkahaitari veny, eikä soi. Tyhjästä ei synny polkkaa eikä pöhinää.

Mutta miksi tyytyä tällaiseen hassuun tilanteeseen? Kyllä kaikki vielä muuttua voi ja moneen kertaan! Omat ministerit ja kanisterit ovat mollanneet Suomea ja sen talouskehitystä ulkomaisissakin medioissa jo vuosikausia. Huonosti meillä menee, mutta menköön?

***
Zimbabwe, valkonaamojen joskus tuhmasti nimeämä Rhodesia, oli vielä intrigöörin nuorena ollessa Afrikan tähti tai helmi, jota kaikki siellä ja muuallakin maailmassa kadehtivat. Ehkä eniten hämmästeltiin paksusti pärjääviä, työteliäitä maanomistajia, jauhonaamoja, joita köyhät, mutta silti iloiset tummanaamaiset prolet passasivat. 

Olihan siellä luonnonvarat annosteltu lähes täysin valkoisille mamuille, monessakin polvessa, joita siellä oli valtaa ja järjestystä pitelemässä. Kuitenkin keskimääräisesti ja afrikkalaisittain nähtynä rhodesialaisilla meni melko hyvin. 

Sen jälkeen kun valta vähän myöhemmin vaihtui ja maan nimi muuttui Zimbabweksi, siellä on kaikilla mennyt hurjan huonosti, eikä kurjistumiselle näy loppua. Zimbabwessa eivät enää pärjää harvat kantis-jauhikset eivätkä suuren enemmistön mustikset. 

Väestöllisesti pienenä poikkeuksena pitänee mainita paikallinen umpikahjo ja ikäloppu diktaattori, sekä hänen lähipiirinsä, sillä heillä menee hienosti. Rutiköyhästäkin maasta ja kansasta pystyy repimään pienelle porukalle kroisosmaisen elintason, se on Afrikassakin nähty moneen kertaan ja sama meininki jatkuu.

Maan uusi tai ikivanha nimi Zimbabwe juontuu kuulema muinaisesta sikäläisen suurvallan pääkaupungista, Mapungubwesta. Nimi tarkoittaa paikkaa, jossa shakaalit ruokailevat. Linkki wikiin

***
Mamuilu kasvavine kustannuksineen ja haittavaikutuksineen liittyy Suomessakin osana kehitykseen, jolla painumme pian etelä-eurooppalaiselle tasolle, missä ei vielä olisi hirveästi valittamista. Vai ovatko muka jotkut eteläisen Euroopan maat kehitysmaita, eivät sinne päinkään. Kreikkalaisilla menee kai huonoiten, mutta sielläkin yritetään pärjätä jotenkin ja yhteisöllisesti, pöyhkeän euroeliitin loputtomista kuristusotteista huolimatta.

Vähitellen vanha mukava Eurooppa ränsistyy ja kurjistuu, mutta säilyy silti vetovoimaisena miljoonille ja kymmenille miljoonille köyhistä ja sukupolvesta toiseen sisällissotivista maista tuleville ihmismassoille. Väestön turvallisuuskin painuu tietysti Euroopassa lopulta maahantulijoiden lähtömaiden tasolle tai jopa  huonommaksi. Maanosan maita ei enää tarvitse puolustaa jotain ulkoista uhkaa, vaan monia sisäisiä uhkia vastaan.

Suomessa kuulema kaikki huono kehitys tapahtuu aina nopeammin kuin missään muualla Euroopassa tai koko maailmassa, väki ikääntyy, työttömyys lisääntyy, ilmastosta tulee kuin huono sauna, velkareppu kasvaa... Jo harakatkin ja Venäjän trollipeikot meille ilkeästi nauravat.

Suomi ohittaa piankin kehityksessä Etelä-Euroopan heikoimman tason. Painumme vielä sivu Pohjois-Afrikasta ja muista hiekkamaista. Laskeudumme keski-afrikkalaiselle tasolle ja lähestymme tulevaisuutta pohjoismaisena Zimbabwena, eikun Finbabwena!

***
Metsästävät turistit itämailta käyvät Suomi-provinssin mailla harventamassa susilaumoja, karhuja, hirviä, poroja ja Ruokolahden leijonia, mutta niitäkin esiintyy enää vain provinssin ajoittain viileässä pohjoisosassa, jota ennen vanhaan kutsuttiin Lapin lääniksi.

Ainoa lohtumme on ihmisen ihan itse ja tahallaan aiheuttama ilmastonmuutos, minkä johdosta jotkut saavat viettää aikaansa kai sukupuolineutraalisti hirmuisen monikulttuurisessa ja lämpöisessä maassa, missä pärjää hienosti risumajassa tai makoilemalla palmujen, banaanipuskien ja rusinapuiden katveessa! 

Vanhan Suomen kalliit luonnonvarat, kuten maaperän malmit, suuret metsät ja puhtaat vedet on tietysti jo silloin riistetty meiltä pois maailman ökyporukan parempiin tarpeisiin, joten niistäkään ei silloin ole huolen häivää. Kiitos ja ylistys, että sadevettä saadaan juotavaksi ja naurismaa antaa monta satoa vuodessa!

***
Moitin ehkä suotta Zimbabwen valistunutta yksinvaltiasta, jonka suurena tavoitteena on tehdä jokaisesta maansa kansalaisesta miljonääri. Viittaan ja linkitän tässä valistuneeseen lähteeseen.

***

19.10.2017

Muista aina liikenteessä...

... monta vaaraa ompi eessä! 

Liikennevirasto aikonee tuoda liikkumiseen lisää vaaroja laittamalla uusiksi osan nykyisistä lähes kaikille tutuista ja kauniistakin liikennemerkeistä. 

MIksikö? Koska EU, vaikka ei unioni liene tässäkään asiassa vaatinut mitään toimenpiteitä. Suomella on jälleen kerran oma tyylipuhdas etukeno kuin Mäki-Matilla, eikä ainakaan kansalta mitään kysytä.

Suomalaisten liikennemerkkien uusimisesta kertoo IS

Intrigöörin yleisten ja muiden asioiden blogissa kansainväliset liikennemerkit huomioitiin jo aikoja sitten. Pistän siitä alle uusinnan linkkeineen. LInkkikuvien perusteella kallis Suomemme  on kyllä sikatylsä maa ja siksi jää.


Lisäyslinkki: Islam tuli taajamamerkkeihin.


2.2.2014


Liikennemerkit uusiksi?

Intrigööri livahti eilen sisään Hesarin muurista ja luki jutun liikenneministeri Merja Kyllösestä hänen kotikulmillaan, siellä kaukana rajapitäjässä Suomussalmella. Ronskipuheinen ministeri on kuulema myös reipas ratti-ihminen, mikä on hänen tehtäväänsä ajatellen oikein hyvä juttu. 

Jutustakin kävi ilmi, että Suomussalmella on totuttu pitkien välimatkojen takia pitämään auton ratista kiinni. Joskus ennen muinoin on seisottu rajalla ja Raatteen tiellä ja pidetty torrakosta kiinni. 

Kommunismi ja legendaarinen korpikommunismi kuuluu sekin paikalliseen historiaan ja se heijastuu tietysti nykypäiville asti. Kuuluisan kainuulaiskirjailija Ilmari Kiannon talvisodan päiväkirjastakin kävi ilmi, että Suomi jakautui Suomussalmen vaiheilla aatteellisestikin osittain kahtia. Lähes kaikilla oli kuitenkin yhteinen hätä omasta ja läheisten hengestä ja miksei myös taloista ja tavaroista.

Toiset suomussalmelaiset olivat sitä mieltä, että nyt pistetään herrakansa kunnolla matalaksi neuvostotoverien avulla. Yhteistyötä hyökkääjien kanssa tehtiin, ainakin jonkin verran. Olihan Stalinin talvisodan armeijassa mukana myös suomalaisia, entisiä punakaartilaisia.

Suurempi osa suomussalmelaisista kuitenkin tähtäili rajantakaisia tulijoita kiväärillä ja sihtaili heitä kirkolta myös it-tykillä. Isänmaataan puolustivat toki myös monet kommunistit.

Kirjailija Kiantokin joutui talvisodan päätyttyä kai syyttömästi epäillyksi yhteistyöstä vihulaisen kanssa. Venäjää taitava Kianto oli jättänyt kalliiseen Turjanlinnaansa sodan alussa etenevälle viholliselle lapun, jossa hän pyysi, ettei köyhän korpikirjailijan kotia poltettaisi ja neuvoi tulijoita toisaalle tyhjään taloon. Poltettiin se Turjanlinna silti. 

Kiannolla oli oman päiväkirjansakin mukaan koko sodan ajan evakkomatkalla kova huoli rakkaan Turjanlinnansa kohtalosta. Kirjailija päästettiin lopulta epäilyistä. Hätä oli silloin oli kaikilla, eikä ihmisparan ja varsinkaan herkän taiteilijan harkinta saata olla sellaisissa tilanteissa parhaimillaan.

Mutta se historiasta. Koska Vasemmistoliittoa edustava Merja Kyllönen on liikenneministeri, ainakin vielä vähän aikaa, katselin pyhäpäivän ratoksi liikennemerkkejä netistä, tasapuolisesti oikealta ja vasemmalta.

Ministerihän on on selvitellyt mm. autojen gps-seurantaa yhdessä suurkapitalisti Ollilan kanssa. Hän on myös miettinyt turhien suojateiden rullaamista, rautatieden rasvaamista ja mitä muuta merkittävää hän lieneekään pohdiskellut?

***
Ehkä edes liikennemerkkejä ehtisi vielä tällä hallituskaudella uudistaa, vaikka siksi, että Suomi-brändi maailmalla vahvistuisi. Tai vain ihan muutoksen ja huvin vuoksi?

Näin maailmalla, linkki.





***

17.10.2017

Kyllä köyhälle ruoka maistuu

Naistenlehden rohkelikko toimittajatar kokeili, kuinka käy, jos koettaa pärjätä viikon viidelläkympillä. Juttu ilmestyi, joten tuo arkipäivän seikkailijatar selvisi viikon säästökuurista armottomine kokemuksineen  iloisesti hengissä, kuten naistenlehdessä kuuluukin. No, on näitä naistenlehtien mieltä raastavia köyhyysjuttuja nähty ennenkin. Mitenhän muuten naistenlehdestä pitäisi kirjoittaa sukupuolineutraalisti? Tai miestenlehdestä?

Lisäys: Leipäjonoista tai ruoan jakeluista kuuluu huolestuttavia uutisia, ainakin täällä päin Suomea, sillä ylijäämäruoan lahjoitukset kaupoista ovat mm. halpuuttelujen takia  vähentyneet ja osa ruoan jonottajista jää ilman. Se nyt vielä tästä surkeudesta puuttuisi, että köyhät alkaisivat tapella paikoista keskenään "hyvinvointimaan" leipäjonoissa.

Toinen asia on se, ovatko leipäjonot lainkaan tarpeellisia, jos kerran sossu- tai kela-avut  toimivat, kuten lakien mukaan kuuluisi. Tähän liittyy tietysti monta tarinaa ja lapsiperheiden huoltajat lienevät kaikkein ahtaimmalla, aikuiset pystyvät järkkäämään ruokaa itselleen hyvinkin pienillä rahoilla.

Lisäys: Yksi neljästä elää köyhänä Euroopassa.

***

Keitto lämmittää, jos Siperia opettaa.
Tässä olisi ohje helpolle selviytymiskeitolle: Keiton perusliemen olen viime aikoina kuumentanut jostakin pussikeitosta, mihin ei tarvitse maitoa, eikä liemikuutiota. Selviytymiskeittoon sopivat esimerkiksi mexicana keittopussi, juureskeittopussi tai kanakeittopussi. Moiset pussukat maksavat hehtaarimarketissa yhden euron kahta puolen. 

Kun keitto on kiehahtanut, kippaan sekaan pussillisen tai pari pakastejuureksia, ne maksavat 30 - 40 senttiä pussi. Siinä vaiheessa on hyvä lisätä suolaa, vaikka hienoa merisuolaa juuresten takia, sekä mausteita, kuten rouhepippuria. Pussikeittojen ohje on yleensä litralle vettä, sitä pitää lisätä ainakin pari, kolme desiä.

Kun juurekset kypsyvät, viitisen minuuttia, heittelen sekaan sopivasti paljon pieniksi silputtuja nakkeja tai lenkkimakkaran paloja. Metukan silppu antaa keittoon kivasti makua. Paistettu jauhelihakin käy. Makkaroita olisi hyvä ensin paistella pannulla vähäsen. Jos sipulista tykkää, sitä voi laittaa silputtuna ja pannulla vähän kuullotettuna, kuten valkosipuliakin. Muita mausteita en juuri tarvitse.

Näkkärikin sopii keiton kanssa, oma maha ei enää tykkää muusta ruisleivästä, vaikka hyvää se olisi. Juomaksi käy vaikka vesi, Oras tai Huber. Keitot ovat kyllä parhaita talvisia ruokia. Kunnon keitoksesta yksittäishenkilö syö muutamilla euroilla pari päivää. Toki keittoruoan voi kokkailla tuhannella eri tavalla.

Tuohon alle nostin viisi vuotta vanhan postaukseni, minkä tein, kun rahaa sattui oikeasti olemaan vain ykköseuroja, mutta nälkä oli riittävä.

***

10.12.2012:

Ruokavihjeitä ihan ykköseuroilla

Intrigööri on aina edes vähäsen huolissaan muistakin rupusakkiin kuuluvista kuin itsestään. Niinpä ajattelin tässä kohtalaisen kokeneena elämäntapasyrjääninä kertoa joitakin selviytymisen keinoja muille uus-, ikä-, tai perusavuttomille silloin, kun rahaa on tilillä niin vähän, ettei otolle ole asiaa. Nämä ovat jo melkein fakiiriksi oppineen äijän hyvin simppeleitä ruokavihjeitä! 

Rahaa oli siis vain vähän, mutta pitää sitä vähän ollakin. Muuten olisi ainakin intrigöörillä edessä armoton laihtuminen. Olen nääs ajatellut suoriutua loputkin elämänkulustani varastelematta makkaroita tai mitään muutakaan. Olisin jo valmiiksi liian kömpelö ja häveliäs sellaiseen. Rahan lainaaminen ruokaan ei ole kiva nakki, ei viitsi kysellä.

Aiemmin tänä vuonna sattui siten, että jääkaapista sattui silmiin vain valo. Eikä pakkaspuolella ollut sitä valoakaan. Se oli intrigöörille harvinaista, sillä tavallisesti kestäisin kotivaran suhteen parin viikon piirityksen. Tilillä oli 7,5 euroa ja taskussa jokunen kolikko. Se ei taas ole hirmu harvinaista.

Seuraavaan tulonmuodostukseen oli vielä monta päivää. No, eipä siinä auttanut kuin tehdä pieni laskelma ja tallustella lähimpään ostoshelvettiin. Lähikauppa on kyllä kiva olemassa, mutta yleensä se on kallis. Halvimmat eväät näyttävät löytyvän aina pienen etsimisen perästä isosta marketista tai litukasta.

***
Siispä sinne herkkutiskien äärelle. Tarjouslenkki maksoi alta euron kipale. Otin kaksi, jotain X-merkkistä, vaikka epäilin kyllä, ettei niitä selviltä päin alas pistelisi. Lenkit maksoivat selvästi alta euron kipale. Kipaisinpa siitä toiselle tiskille syvästi inhoamiani kumilihapullia katsomaan. Otin lopulta pussillisen niitä (joitain) pullia ja toisen pussukan niitä (joitain) pihvejä. Molemmat pussukat maksoivat reilusti alta euron kipale.

Sitten meni jo heräteoston puolelle, kun tein eka kertaa tuttavuutta kanapuikkojen kanssa. Ne eivät olleet pakasteita, vaan kylmätiskissä ja maksoivat siinä euron pintaan. Poistuessani niiden kylmässä pidettyjen herkkujen ääreltä meni jo melkein tärväämiseksi. Ostin tarjouksesta kilon banaaneita, koska olo oli jo muutenkin kuin orankilla. Banaanit maksoivat nekin euron pintaan.

Kassalla kaunokainen hymyili ostoksilleni (vai minulleko?) lempeän ymmärtäväisesti. Vanhan päivä siinä pelastui. Yhteissumma noista ostoksista oli 5,40 euroa, semmoinen tupakkiaskin hinta. Pätäkkää vielä jäikin sekä tilille että taskuun. Loistavia valintoja, sillä budjetilla, kaiketi? Valintoja kuitenkin.

Eipä muuta kuin bussilla kotia, bussikortilla oli vielä matkoja. Ja syömään. Intrigöörillä oli vielä kaapissa mm. makarooneja, riisiä, kaurapuurotarpeita, teetä ja kahvia, joten ei sitä ihan sinisenä oltu. Mausteitakin löytyi ja silloin ne olivat erityisen tarpeen. Kotona meidän rupukansalaisten kannattaisikin pitää jemmassa ainakin sitä perusmakaroonia, eurolla saa yleensä viisi tai kuusikin pussillista.

***
Riisi muuten turpoaa kivasti keitettäessä, tiedoksi kaikille hömelöille, itselle se oli aikoinaan yllätys. Se oli siinä vaiheessa elämää, kun joutoaikaa jäi ensimmäisen kerran liiaksi asti. Työt meni alta, työpaikkaruoatkin jäivät samalla ja monet muut hurvitukset. 

Muijakin meni, mutta sitä ei silloin vielä tullut isosti ikävä. Velkaa oli kontolla suhteessa kuin nykyisin euromaiden valtioilla, suurin osa niistäkin veloista oli alun perin toisten tekemiä ja intrigöörin vain "muodollisesti" takuuttamia. Velka oli pysyvämpää sorttia kuin muija, velka ei ole tyyten lähtenyt vieläkään, vaikka ei sitäkään ikävä tulisi.

Niissä tunnelmissa opettelin keittämään eka kertaa elämässäni myös perunoita. Taisin olla silloin nelissäkymmenissä. Kakrulle, taisi siinä olla muitakin kakruja völjyssä, piti yhdellä leiripaikalla laittaa ruokaa. Keittelin siinä potut ja onnistuin heti kerralla. Lisukkeena oli ainakin purkkilihapullia kastikkeineen, lie ollut leipääkin, ehkä oli maitoakin. Kyllä natiaset niitä eväitä nälissään söivät.

Ketsuppia, sinappia, pippuria ja suolaa, niitä ihmispolo aina tarvitsee, jos on syrjäytynyt kotiinsa ja on samalla jäänyt joutoaikaa laitella pöperöitä. Makaroonin tai riisin lisäksi ei ihminen ihmeitä lautaselleen tarvitse, jotain pientä proteenipitoista. Perunoita en ole aikoihin isommin syöpötellyt, vaikkei niissä mitään vikaa olisi. Leipää lisukkeineen ostan harvemmin. Maitoa en juuri käytä, piimää ja jugurttia kyllä.

***
Mutta takaisin syömäpuolelle: Keitin makaroonit, pilkoin lenkin puolikkaan ja paistoin pannulla runsaan pippurin ja muiden mausteiden kera. Laitoin lenkinpaloihin vielä päälle tulista sinappia. Kyllä se halpislenkki siinä meni, eikä se varsin pahaa ollut. Yhden aterian hinnaksi ei tullut yhtä euroa.

Iltaruoalla olikin tiedossa vaihtelua, nääs niitä halpislihapulleroita. Konsti oli sama. Hyvin maustettuina niitäkin tosi nälässä syö, mutta niitä en kyllä kehu, mitä ne ovat - kanannahkapullia tai -pihvejä, kuten pahat kielet kertovat. Kanapuikot eivät muuten olleet seuraavana päivänä pahoja pannulla kunnolla paistettuina. Banaanit, no joo, syötäviä.

Mutta tämän tarinan tarkoitus ei ole ainakaan kulinarismi tai kehuskelu, vaan selviytyminen muutamista päivistä pikkurahalla. Vihannespuolesta selviää halavalla vaikka pakastejuureksilla, 30 - 40 senttiä pussi, ne käyvät moneen ruokaan.

Oikeasti intrigööri laittaa pikkuisen liikaa euroja ruokaan. Ja liikaa ruokaa tuulensuojaan. Lohduttelen itseäni sillä, että en juopottele ja harrastukset ovat halpoja. Jos vielä joskus muuttaisin mieltäni tai isojano iskisi, olisi toistuva vaarinkaljan teko ainoa mahdollisuus jatkuvaan kännituhnerossa pysymiseen. Kunnon nousuja kaljoista ei aikuinen mies irti saa. Saluunoissa meikäläisen kuukauden rahat tuulettelisi vanhaan tyyliin yhtenä viikonloppuna. Joten antaapa sen olla.

Mutta asiaan: Intrigöörin oma ja monien toisten kurjien kokemus osoittaa, että viikon pystyy yksi ihminen syömään 10 - 20 eurolla, kun laittelee pöperönsä itse kotona, eikä päästä kaappeja aivan tyhjiksi. Mikä siitä yli menee, se on turhuutta, no joo... Jos ei ihan niin kovasti tartte nipottaa, niin kuukauden pöperöistä kaikkineen selviäisi suunnilleen 120 - 150 eurolla.

*** 
Mihin sitä kansalaispalkkaa muka tarvittaisiin niin kauan kuin nykyinen tarveharkintainen sosiaaliturva Suomessa toimii? Jos se toimii? Työllähän se palkka tai ansio pitää tienata, kaikki muu on sosiaaliturvaa. Onneksi ei ole itse tarvinnut sossua aikoihin testata, joskus kauan sitten muutaman kerran sossusta sain sen, mitä olin silloin vailla. 

Asumisen hinta on se köyhien suurin ongelma, ruoka ei ole sitä vielä toistaiseksi. Toki ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan on kovasti montaa sorttia, joten en halua toisia moitiskella. Pienikin pakollinen lisämeno kuukaudessa on paha juttu. Saattaa siinä silloin leipäjonotuskin kiinnostaa.

Opiskelijoilla olisi varmaan hyviä vinkkejä siitä, kuinka syödään halvalla. Mutta kun nuoria katsoo, niitä laiheliineja, syövätkö ne onnettomat edes mitään? Taitavat vain ryypiskellä ja rillutella rahansa pitkin kaupunkia?  Sitten hyö valittavat puutetta ja kurjuutta ja evakuoivat ostarien roskiksia. Hyi sentään niitä retaleita! 

Toista se oli omassa nuoruudessa, silloin elettiin lähinnä liemiruoilla, eikä valiteltu. Jo vain, juothiin kyllä, mutta vähemmän tapelthiin. Olikohan se ero siinä, että paljon nykyisin parjatuilla 1970- ja 1980-luvuilla kaikilla työhaluisilla ihmisillä oli töitä, jotain tolkun töitä halukkaalle löytyi. 

Työkin oli ennen tolkullista, sillä yhdellä työllä pystyi ihminen asumaan, syömään ja muutenkin pärjäämään, vaikka niukemminkin. Jos oli asuntolainoissa kovat korot, kovat olivat verovähennyksetkin. Myös asuntojen arvo nousi pitkään ja vahvasti.

Tämä oli siis ensimmäinen osa intrigöörin ruokavihjeistä rupusakille. En tiedä, tuleeko toista osaa, ettei arvon lukijoilta tai kävijöiltä tai itseltä menisi ruokahalu, kuten meinasi mennä joistakin vanhoista laihdutusvinkeistäni.

***
Köyhyydestä on tullut postailtua liikaakin, kuten joistakin muistakin ikävistä aiheista. Laitan silti linkin muihin köyhyysjuttuihin.

* * *

16.10.2017

Ostatko? Ai et. No hei!


Otsikossa on tiivistetty aloittelevan myyntitykin ensimmäinen yritys saada hieno härpäkkeensä kaupaksi suoraan potentiaaliselle asiakkaalle.  Myyvät ne joskus hyvät härpäkkeetkin itse itsensä, kuten vanhan Nokian nousun vuosina huomattiin. Nokian kapuloista tuli nopeasti kaikkialla arvostettuja ja kestäviä kuluttajatuotteita, joita olisi silloin myynyt ukko kuin akka, noin "sukupuolisensitiivisesti" sanottuna.

On tietysti olemassa loistavia kansainvälisiä suomalaisia myyntihenkilöitä, mutta vanha yleistys on kuulema edelleenkin melko pätevä, että liian usein kalliita suomalaisia investointituotteita myy maaimalla joku jäykkä ja ujonsorttinen insinööri. Myyjällä on toki tuote ja sen tekniikka hallussa, mutta varsinainen myynnin osaaminen eli tärkeät ihmissuhdetaidot ovat jääneet koulutuksessa ja kokemuksessa mopen osalle.

Inrigöörillä on itselläänkin pientä kokemusta myyntityöstä siltä onnettomalta ajalta, kun omasta uraputkesta tuli hukkaputki 1990-luvun lamassa. Oli yritettävä jotenkin työllistää itsensä. Burnouttikin siinä taisi tulla ja olla, mutta eipä minulla ollut varaa niin hienolta kuulostavaan sairasteluun.

Myynti-ja markkinointihommissa suurin yllätys itselle oli, että onnistuin  kohtuullisesti, mutta asiakkaiden kanssa oli päästävä edes vähäksi aikaa nokikkain. Puhelimessa en koko aikana kunnolla oppinut kauppaa tekemään. Mitään koulutusta kaupalliselle alalle ei ollut, mutta takana oli pitkä kokemus käytännön ihmissuhdetaidoista toisissa tehtävissä.

Muunkinlaisia duunikokemuksia, myös nyrkit savessa, niinä vuosina kertyi. Jotkut niistä uusista töistä onnistuivat ihmeen hyvin, mutta en ala niiden perusteella ketään neuvomaan. Sen verran voisin nuoremmille työhakuisille sanoa, että kannattaa kokeilla melkein mitä vain, mihin luulee pystyvänsä ja mikä tuntuu kiinnostavalta. Jos ala on hyvä ja reilu, työkaverit usein auttavat alkuun. Suorittajia aina tarvitaan, kaikista robottihöpinöistä ja byrokratia-elviksistä huolimatta.

Pistän tapani mukaan linkkiä oikean osaajan haastatteluun, sillä eihän meikäinen ole koskaan isommin mitään tiennyt, mutta on aina osannut kysyä. Tässä on linkki Talouselämän juttuun, missä on äänessä tutkija Tanja Leppäaho.

Leppäaho uskoo, että Suomen kilpailukyky kasvaisi huomattavasti, jos ihmisuhteet otettaisiin paremmin haltuun. Intrigööri tietää sen verran, että suomalaisen hyvinvointivaltion jämätkin voisi lähivuosina kuopata, ellei täällä suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita saataisi maailmalla kaupaksi.


***

14.10.2017

Painostaako sananvastuu?

Viime kevään korvalla kuului outoja,
jotta polliisilla olisi vihapuhekoiria.
Pureekohan semmoinen?
Tiesitkö hyvä lukija, että sinulla on nyt näytöllä peräti joukkotiedotusväline, intrigöörin blogi? Ei intrigööri sitä itsekään sen paremmin tiennyt, mutta nyt tietää. Tiedostamista laajensi ystävällisesti veroyle, joka haastattelee jutussaan vt. valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista.

Omassa pienessä mielessäni en ole laskenut ainakaan tavisten pitämiä yksittäisiä blogeja tai ihmisten eri alustoille laitettamia kommentteja oikeiksi tiedotusvälineiksi, mutta olkoon nyt sitten niin. Silloin kyllä perinteinen joukkotiedotusvälineiden joukko laajenee tuhansilla, mitkä pitää taas kertoa tuhansilla. Vihapuheiden metsästäjillä eli ilmiantajilla riittää töitä ja onhan meillä Suomessa niitä virallisiakin vihapuhekyttiä.

Joukkotiedotusvälineissä tehtyjen rikosten syyteoikeus on valtakunnansyyttäjällä. Myös facebook, twitter, blogit ja sähköiset keskustelupalstat ovat joukkotiedotusvälineitä.

***
Tavallisen blogin kutsuminen joukkotiedotusvälineeksi kuulostaa kyllä yhtä virkavaltaiselta kuin se, että polliisi nimittää mielellään autoasi ajoneuvoksi, kas kun ei kotteroksi, vaikka itse sitä luulisi ajavansa oikein autolla, hyvälläkin. Intrigöörin vähänlaisesti luetun blogin tapauksessa em. määrittely tuntuu liioittelulta, mutta on se kai otettava vastaan ansioton arvonnousu. 

Voi sitä tavisten sanomisen ja kirjoittamisen vapautta syödä pois vaikka perusteettomilla nimityksillä. Kansalaisvapauksien pitäisi koskea kantasuomalaisiakin.

Vt. valtakunnansyyttäjä Toiviainen kertoo, että kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. Hän selittää jutussa, että "Syrjään sysätty ihminen katkeroituu helposti ja on altis kohde väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjille. Siitä ei hyvää seuraa." 

Intrigööri suhtautuu korkea-arvoisen syyttäjän mielipiteisiin sillä jonkinmoisella vakavuudella mikä niille kuuluukin. Toisaalta syrjään sysättyjä ihmisiä saattavat olla myös nuo julkisuudessa kammoksutut ja ihan avoimesti vihatut ns. vihapuhujat. 

Kun ihmistä oikein mättää ja mätkii, hän kokee yhteiskunnankin osallistuvan oman itsensä survomiseen rupusakkiin. Kyllä siinä katkeruus ja vihakin nousee pintaan, jos vielä jotkut ovat aina ylisuojeltuja. Silloin saattaa tuhmia sanoja peräkkäin päästä hampaiden välistä tai rapsahdella näppikseltä.

***
Vaan eivät taida selittely ja inhimillisyys syyttäviä tulkintoja lieventää, suomalaisten vihapuhujien vihan laatu ja sen katsottu kohde tai kohderyhmä on se, mikä ratkaisee? Positiivista syrjintää ei tietenkään tiedostamisvajeisille perisuomalaisille hemuleille heltiä. 

( Lisäys: Syyllisyys tiettyjen ihmisten tekemiin pahuuksiin saadaan mutjahtamaan tekoihin täysin sivullisten ja kaikenlaisia pahuuksia ärhäkästikin vastustavien "vihapuhujien" kontolle.) 

Valtakunnansyyttäjän mielestä rasistinen vihapuhe eristää sen kohteet muusta yhteiskunnasta. Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, jolloin on helppo katkeroitua. Siinä sitten luodaan kasvualustaa järjestäytyneelle rikollisuudelle ja terrorismille. Jutun lopussa Toiviainen kysyy, "Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät". 

Pappa tässä ymmärtää sen verran, ettei pääosa maahanmuuttajista ymmärrä kielimuurin yli suomalaisia nettikirjoitteluja, eivätkä he muutenkaan nakkaa liki täysin rauhanomaisesta kantaväestöstä kakkaakaan. Voisivatko sitten jotkut tuhmat sanat esimerkiksi meikäläisen blogissa toimia kimmokkeena jopa terrorismiin tai muuhun järjestäytyneeseen rikollistoimeen ryhtymiselle. Ei sitten kuuna kullan valakiana!

***
Lainaus Ylen jutusta 4. helmikuuta 2018:

"Suomessakin jotkut ovat ylihuolehtivia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kanssa. Jos minä olisin pakolainen, olisin sellaisesta pahoillani. Liioiteltu suvaitsevaisuus on rasismia. Niin ei pitäisi toimia. Kaikkia olisi kohdeltava samalla tavalla. Se on aitoa hyväksymistä", mediataiteilija Adel Abidin sanoo.



1.10.2017

Neutraalit vermeet ja rillit?

Tosineutraalit pojat päiväkaljalle menossa? 
He kyllä ovat israelilaisia ääriortodokseja.
Katselin eilen netistä talvitakkeja, kenkiä ja silmälasejakin. Liikaa nettikauppoja ei kannata plarata, sillä lopulta sieltä ei löydä oikein mitään sopivaa, ei ainakaan ylenmäärin pursuilevista ulkomaisista kaupoista. Kaupat kyllä muistavat mainiosti minunkin satunnaisia hakujani lätkimällä sivuille mainoksia, vielä päivien päästä.

Silmälasikauppojen aina melko sekavilla sivuilla tuli minullekin mieleen blogipakinoitsija Yrjön kuuluisa epäilyksen piru: Entä jos jo nyt? Joko vanha maailma on huomaamatta kadonnut? Missä ovat miesten silmälasien kehykset? Entä mihin katosivat äijäreleet myös unisexiä ehdottelevista kama- ja rättikaupoista?

Löytyihän niitä kamppeita sentään vielä, erikseen miehille ja naisille. Mutta miten meidän vanhakantaisten immeisten käy vuosien päästä? Onko vain vaatteen koolla merkitystä silloin, kun kahtakaan sukupuolta ei enää ole tai niin montaa ei julkisesti sallita? Sukupuoliahan on joidenkin hörhelöiden mielestä kuin murkkuja metsässä, ainakin yhtä paljon kuin on ihmisiäkin?

***
Ehkä olisi paras pukeutua jo nyt säkkiin? Reikää vain johonkin pussimaiseen loimeen käsien ja pään kohdalle. Helpoimmalla ja halvimmalla urbaani urpo pääsisi jätesäkillä tai vanhalla päästäladattavalla pussilakanalla. Housujen värkkääminen olisi vaikeampaa, mutta kyllä sekin vanhan tyylin intin käyneeltä napinkursimistaitoiselta äijältä ehkä pitkän päälle onnistuisi, siis paljon pitkän päälle.

Pienille lapsille saa muuten äkkiä saksittua pellepuvut kaupan muovikassista, henkselitkin ovat valmiina. Eikä se hupi maksa paljon.

Mutta saako housuja enää tulevaisuudessa pitää? Josko pitäisikin värkätä kerralla kunnolla väljä, mutta talvilämmin urosburkha. Mekko kuuluu mielestäni edelleen naisille, jos on kuuluakseen. Ja kuuluu se minimekko ehdoille skotinmaalaisille säkkipillinsoittajillekin. Minä kyllä tykkään mieltä nostattavasta säkkipillin soitannasta, mutta ei ole yhtään sukupuolineutraalia, vaan reipasta sotilasmusiikkia.

Lokakuulla harrastan kai pientä shoppailua, kun vielä onneksi on erikseen kulutustuotteita, siis miesten ja naisten. Kivijalkakauppoihin pitää mennä, jos aikoo vaatteita ostaa, niihin kamaliin, mutta joskus edullisiin hehtaarimarketteihin, vaikkei ostostelu ole sielläkään helppoa. Sovittaa pitäisi ja se on ikävää puuhaa.

Vaatteiden koot eivät enää pidä kutiaan, kuten vanhassa mukavassa Impivaarassa, missä oli laatu jokseenkin kohdallaan ja koolla oli väliä. Kaikkea ei edes voi sovittaa. Äskettäin ostin kahdet bokserit, vanhaa suomalaista laatumerkkiä, missä lienevät nykyisin tehtyjä. Mustat olivat sopivat, siniset ahtaat, sama merkki, sama kokomerkintä. Kaikenlaiset releetkin roikkuvat sikin sokin jossain tangoilla tai koreissa, jne.