"Ryöstin pankin, pääsenkö lääkäriin?"

Sattuipa vastaan venäläisen RT-sivuston juttu sairaasta  ja kodittomasta katujen asukista, joka pyrki USA:ssa turhaan lääkäriin saadakseen hoitoa vaivoihinsa. Lopulta mies kyllästyi jonotteluun ja tylytykseen. Hän meni Bank of American konttoriin Portlandissa. Mies vaati tai ryösti kassalta yhden dollarin. Taalan saatuaan hän istui penkille odottamaan poliisia.

Koditon viisikymppinen mies halusi vain päästä vankilaan ja saada sieltä lakisääteistä ilmaista terveydenhoitoa. Toinen vastaava tapaus kirjattiin kuulema aiemmin Pohjois-Carolinassa, jolloin "pankkiryöstäjä" oli kertonut toivovansa peräti kolmen  vuoden tuomiota, jotta hän ehtisi saada jalkaleikkauksen ja pääsisi vapauteen niin, että hän olisi silloin kyllin vanha saadakseen sosiaaliapua - kai jonkin eläkkeen.

Jutussa kerrotaan myös, että Yhdysvaltain liittovaltion vankiloista voi päästä hoidettavaksi myös tasokkaisiin siviilisairaaloihin, elleivät vankilan lääkärit pysty kiven sisällä vaivoja hoitamaan. Koditon miesparka Portlandista saattaa kuitenkin pettyä toiveissaan, sillä hän joutunee vähäiseksi katsotusta rikoksestaan vain kuukaudeksi piirikunnan vankilaan. Miehellä ei ole aiempaa rikosrekisteriä.

Tapaus on surullinen esimerkki siitä, miten vähissä sairastuneen katujen asukin vaihtoehdot voivat olla. Hoitoon pääsy julkiseen sairaalaan ei ole jenkkilässä taattua, ellei satu olemaan ensiavun tai kiireellisen hoidon tarpeessa. Ehkä myöskään kaikki vaihtoehdot avun saamiseksi eivät ole kirkkaina mielessä, jos se mieli ei ole skarpissa kunnossa? Samanlainen tilanne voi huono-osaiselle ihmiselle tulla vastaan Suomessakin, tässä selätysten ja rakennerutistusten maassa.

***
Nyt kun Suomen AAA-taikaviitan kestävyysreikiä yritetään taas pikavauhtia parsia umpeen, (Miksi hallitukselle tuli nyt hirmu hötky, melkein kuin euron pelastustalkoissa?), terveyskeskusmaksuista ei kai ainakaan aiota luopua. Nämäkin pienet maksut, jopa pelkkä   paikallisbussin maksu, saattavat nousta esteeksi lääkäriin menolle, jos ihminen on perusturvan tai minimieläkkeen varassa. Kaikki eivät edes halua mennä sossuun ehkä tylytettäväksi, kyselemään apua lääke- ja sairauskuluihinsa. 

Paha tilanne voi olla myös väliinputoajilla, joiden tulot ylittävät niukasti sossun normit, eikä apua silloin saa, vaikka rahat eivät riitä kuin hätäisesti asumiseen ja syömiseen. Jos ja kun on köyhä, kannattaisi sitten olla ihan kunnolla köyhä, sillä silloin sossu auttaa, myös terveysmenoissa, ainakin vielä toistaiseksi.

***
Intrigööri muistelee kuulleensa, että Suomessa 1950-70 -luvuilla laitapuolen kulkijat, pulsut tai nätisti sanottuna sosiaalisesti työrajoitteiset henkilöt, joutuivat syksyn kylmien saapuessa toisinaan paleltumisen pelossa  luopumaan vapaasta elämäntyylistään. Tekemällä sopivan pienen kilikalikeikan, he saattoivat päästä talveksi vankilan ruokiin ja lämpimiin, sekä tarvittaessa lääkäriinkin. Jos hyvin meni, eikä mikään "hovissa" muuttunut, keväällä pääsi taas pois, kaduille ihmisiä "hauskuttamaan" ja rannoille poikien kanssa hengailemaan. Eikä tarvinnut sotkeutua turhiin asuntoloukkuihin.

Myöhemmin 1980-luvulla Suomessakin elettiin tovi kehittyvässä hyvinvointivaltiossa, jolloin kaikkien ongelmaistenkin ihmisten tilanne helpottui. Kämppää järkättiin ja soppalasta jopa  hyysättiin. Pian se menokuri taas laman takia koveni, sillä väliaikaista köyhän lysti on vain. Kyyti on sittemmin vain kylmennyt.

Heikompi aines siirtyy entistä enemmän leipäjonojen, soppajakeluiden, kimppa-asumisen, pitkien kipeiden ja ties minkä maailmaan. Sellainen pitänee vain kestää tyynesti, sillä kysymyshän on Paremminvointi-Suomen toivotalkoista? Toivoa se on epätoivokin!

Valtion leipiin pääsy ei siis ole helppoa, ei edes vankilaan. Vankiloiden määräkin vähenee, kun oikein kovasti säästetään. Näpistyksistä, pikku kilikalikeikoista tai edes pahoinpitelyistä ei välttämättä joudu lainkaan koppihoitoon. Vanhat venkulatkin näyttävät saavan tehdä koko joukon pieniä konnuuksia ennen kuin heille aletaan taas lukita ovia ulkopuolelta.

Suomessa saattaa sentään päästä lääkäriin ja sairaalahoitoon, ilman nimellistä pankkiryöstöä, jos vain jaksaa istua terkkarin päivystyksessä. Ongelmia voi terkkarissakin  tulla, jos suu- ja muu hygienia ei ole kunnossa. Laitapuolen kulkijat eivät tietenkään ole toivottuja asiakkaita, eivätkä herätä suuria auttamisen haluja.

***
Mieskansan tuntojen tulkki, rokkistara Henry Laasanen, kirjoitti tänään blogissaan mm. siitä, että keski-ikäisten miesten asunnottomuus lienee ikäänkuin luonnollista, koska sitä ei tarvitse  lehtijutuissa erikseen mainita. Nykyaikaisten tiedostavien journalistien pitää vissiin priorisoivasti huolestua vain naisten, nuorten ja maahanmuuttajien kasvavasta asunnottomuudesta. Jos miehillä ei ole asuntoa, se on heidän oma vikansa, mitäpä siitä?

Intrigööri on aina päässyt ulkoa kylmästä johonkin lämpimään. Kerran piti kestää yksi kesä töissä piäkaupunkiseudulla ilman vakituista kämppää. Ei se ollut kivaa, eikä halpaa, telttaakin jo harkittiin, mutta silloin ei tullut kylmä. Kyllä sen aika helposti voi uskoa, että lämpimän sellin patja ja säännöllinen ruokailu tuntuisivat kovien kulmien kundeista siltä kuin hotelliin pääsisi. Muuta tasokasta täysihoitoa ei ole kaikille köyhille luusereille tarjolla. Kaikki muu edellyttäisi ainakin totutusta vapaa-aikahakuisesta, soaalirajoitteisesta ja rentoilevasta elämäntavasta luopumista.

Yhteiskunnan vaatimukset jokaista "vapaa-aikahakuista" yksilöä kohtaan vain kasvavat, sillä lusimaan päästäkseen joutuisi ottamaan entistä isompia riskejä ja tekemään jotain oikeasti tuhmaa. Entä ellei ihmisparka jaksa tai halua tehdä mitään sellaista? No, silloin voi vaikka paleltua ulos. Jotkut lajitoverit vain haluavat pitää vapautensa, mihin hintaan vain, vaikka vapaudella ei rahallista hintaa olisikaan.

Tätä kirjoittaessa tulee ihan tohtori Ilkka Taipaletta ikävä! Nykyisistä vasemmiston poliittisista mannekiineista ei löydy lainkaan samanlaista tahtoa ja osaamista heikompiosaisten ihmisten, eikä varsinkaan rupusakin miesten auttamiseksi. Laitapuolen miesten huolena ei ole lasikatto, vaan havumaja tai hönnä.

***

Yksi omistus vai tuhat?

Pitkän pyöräreissun tuoma hapenotto taisi tehdä hyvää kepun puheenjohtaja Juha Sipilälle. Ainakin hän sanoiksi virkkoi Mikkelissä poliittisen viikon kiinnostavimman ajatuksen eli sen, että valtio vaihtaisi osaomistuksensa Telia-Sonerassa "tuhanteen" osaomistukseen suomalaisissa pk-sektorin kasvuyrityksissä. 

Arviolta noin 2,7 miljardin potti yhdessä suuressa yrityksessä ei varmaankaan lähivuosina paljoa lihoisi, eikä järin suuria tuottaisi. Sen sijaan valtio voisi olla oikeasti vauhdittamassa investointeja pk-yrityksissä ja auttaa Sipilänkin visioimien 200.000 uuden työpaikan saamisessa. Tyhjillä puheilla ja toivotalkoilla ei työpaikkoja saada!

Muistaakseni jostain hallituksen suunnalta Sipilän ehdotus ehdittiin tuoreeltaan tyrmätä, kuten siellä tehdään kaikille sellaisille ehdotuksille, jotka eivät ole nykyhallituksen überfantastico-linjan mukaisia. Hallitushan haluaa ennen muuta turvata julkispuolen eliitin makoisat edut ja EU:n lihapadat, jolloin tarvittavat rakennemuutokset tarkoittavat hallituksen mielestä ainoastaan tavisten rutistusta ja köyhien  kuritusta. 

(Lisäys tiistaina 27.8: Valtiosihteeri Hetemäki lienee KL:n tietojen mukaan väläytellyt rakenneuudistuksiksi mm. subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista ja opintotuen muuttamista lainapainotteisemmaksi? Siis ei puhettakaan vaikka siitä, että ylisuurta hallintoa eli byrokratiaa jotenkin rokotettaisiin?)

Sipilä sanoi puolueensa eduskuntaryhmän kokouksessa, ettei hallituksen suunnittelema täsmäelvytys tuo helpotusta todellisiin rakenteellisiin ongelmiin. Nokian kaltaista talouskasvun vauhdittajaa ei ole tulossa, kuten 90-luvulla, joten Sipilä kaipasi pitkän aikavälin ratkaisuja ja selkeää yhteiskuntasopimusta, mihin kaikki osapuolet sitoutuisivat. Toivelistalla oli myös se kaikkien herrojen hakema maltillinen ja pitkä työmarkkinaratkaisu.

***
Mutta takaisin ehdotettuun vaihtokauppaan. Jos valtio saisi Telia-Sonerasta vaikka sen reilut 2,5 miljardia, se hupenisi nopsasti poliittisiin täsmäilyihin, kuten johonkin vain koneurakoitsijoita työllistävään kiitorataan tai tiehen niin, ettei sitä moni huomaisi. Johan se karhun talja on melkein myytykin, vaikka peto on vielä kaatamatta.

Euroraha ei sinänsä ole juuri kärsinyt inflaatiosta, mutta ainakin poliitikkojen käsitys rahan arvosta on hämärtynyt.  Ykkösmiljardit eivät paina globaalissa euro- ja pankkiherrojen pokerissa paljon mittään. Jokin sata miljardiakin on ylivelkaisia euromaita tukiessa kuin polakkaa porttikongiin viskelisi.

Oikeasti 2,5 miljardin oikea käpälän ojennus ja luottamuksen osoitus valtiolta suomalaisille pk-yrityksille olisi tuntuva apu. Moni yrittäjä panttaa yleisen talouspysähdyksen takia investointeja, eikä uskalla palkata uusia työntekijöitä, vaikka molempiin olisi tarvetta. Valtion tukieurot ovat näihin asti virranneet pääosin suuryrityksille. Pienemmätkin yritykset ovat toki saaneet pieniä viipaleita tuista ja lainoista, mutta vain järkyttävän byrokratian kylkiäisenä.

***
Sipilä ei täsmentänyt julkisesti ehdotustaan siitä, miten ja millä perusteilla valtio sijoittaisi uudet omistuksensa. Osaamista tältä sektorilta ei poliitikkojen porukasta laajasti löydy. Arvatenkin esityksiä siitäkin olisi Sipilältä tulossa, mutta idean isä taisi jo tietää, ettei yksi kuuluvakaan  ääni oppositiosta paljon paina Kataisen himmelihallituksen lopun aikojen vaakakupissa. 

Täytynee siis toivoa, että valtion uusi omistaja- ja yritystukipolitiikka näkee päivänvalon seuraavan hallituksen kaudella. Uuden hallituksenhan muodostavat kepun ja persujen lisäksi joko toivottomat demarit (ei tunarit) tai toivopuolue (ex-kykypuolue) kokoomus. 

Pienpuoleita seuraavaan hallitukseen ei taida tulla, ei sen pakollisen rkp:n lisäksi. Tämä hallitushan ei pakkoruotsia poista, eikä kepukaan vanhaa toveria jätä. Kepun kannatus taitaa tällä kertaa kantaa hallitukseen asti, kuten persujenkin. Saattaa vain tulla lisää nostetta siipien alle?

***
Kun puhutaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä, nimitykset ovat hämääviä, sillä kysymys on kokonaisuutena suurista asioista. Suomessa oli toissa vuoden tilaston mukaan yli 322.000 yritystä, joista pieniä alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä (ns. mikroja) oli peräti yli 93 prosenttia.

Pienyrityksiä ovat tilastoissa alle 50 henkilöä työllistävät firmat ja niiden osuus kokonaisuudesta oli 2011 vajaat kuusi prosenttia. Keskisuuria eli 50 - 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä oli vajaat yksi prosentti. 

Suomalaisia (täällä toimivia) suuryrityksiä oli kokonaismäärästä vain 0,2 prosenttia, näiden suurten yli 250 ihmistä työllistävien firmojen määrä oli yli 600.

Suomalaissa yrityksissä tehtiin toissa vuonna noin 350 miljardin euron liikevaihto, mistä pk-yrityksissä tuotettiin puolet eli noin 51 prosenttia. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistivät toissa vuonna yli 60 prosenttia työllisistä, maksoivat liki 60 prosenttia palkoista ja tuottivat yli 40 prosenttia maan bkt:stä eli bruttokansantuotteesta. Vientiä pk-sektorilla teki noin kolmannes yrityksistä.

Myös muualla Euroopassa pk-yritysten osuus kaikista yrityksistä on pitkälti yli 90 prosenttia. Suuryritykset ovat kyllä suuria, mutta niitä on vähän. Kasvu ja työllistäminen ovat vahvinta pk-puolella, mistä myös kaikki suuret yritykset ovat aikanaan lähteneet. Kukaan uusi yrittäjä ei pistä kertalinttuulla pystyyn tuhannen ihmisen työpaikkaa, niin fantastista kuin se olisikin. 

***
Sampossa on kiinni valtion omistusta kiinni suunnilleen saman verran kuin Telia-Sonerassa, eli noin 2,6 miljardia euroa. Ehkä Sipilän ja/tai Soinin hallitus takoo vuorostaan valtion palasen Sammosta lihoiksi ja sijoittaa saannon viisaasti suureen joukkoon kotimaisia pk-yrityksiä? Siis ehkä.

***

Työttömyysrahat vai kehitysapu?

Kukaan ei liene julkisesti  asetellut vastakkain suomalaisten työttömien päivärahoja ja Suomen valtion verorahoistamme vuosittain maksamaa kehitysapua. Molempien kustannukset valtiolle ovat karkeasti ottaen samanlaista reilun yhden miljardin euron luokkaa. Tuommoisia vertailuja tulee  väistämättä eteen, vielä alkavana syksynä, kun valtion ja koko julkisen puolen menoja leikataan ja liimataan, kaulitaan ja käännetään.

Reippaassa kasvussa ovat ainakin kotimaiset työttömyysmenot. Kehitysapuakin on sieltä jostain ihmeellisten taikaseinien katveesta vaadittu nostettavaksi. Suomen kuulema pitää kantaa vastuunsa. Totta Mooses, mutta ihan kaikkea ei sentään jakseta kantaa, kuin Atlas-jumala koko Tellusta selässään. Ja sanoisiko kehitysavusta vielä senkin, ettei kannettu vesi usein kaivossa kestä.

Intrigööri edustaa "impivaaralaisten" kantasuomalaisten melko maltillista siipeä, minkä mielestä pieni Suomi on säilyttämisen arvoinen kansallisvaltio, osana suurta maailmaa. Kansainvälinen idän ja lännen välissä sijaitseva maamme on aina ollut, vaikutteita on tullut luontaisesti myös etelän suunnasta. Tänne on aina saanut tulla töihin, bisneksille tai ihan muuten vain ja on päässyt vapaasti lähtemään pois.

Joku suurhenkilö julisti jossain rajaseudulla, käännettyään selkänsä ruotsalaisille pakottajille, että "edessä itää ja Aasiaa, takana länttä ja Eurooppaa". Afrikassa suomalaiset olivat silloin vasta aloittelemassa pakanalähetystyötä, jossain Ambomaan suunnalla.

Suomi on yhtä kansainvälinen maa kuin muutkin maat ja valtiot. Suurin osa suomalaista asuu tanakasti Suomessa, mitä nyt vähän muuallakin matkustelee. Joidenkin tutkimusten mukaan todella kansainvälistä, globaalisti liitävää porukkaa on kaikissa maailman maissa vain muutama prosentti populasta, oliko se kolmisen prosenttia.

Intrigööri laittaa tietenkin kotimaisten työttömien ja muiden täällä asuvien tulonsiirtojen saajien tarpeet etusijalle esimerkiksi kehitysapuun nähden. Tehdyt "sitoumukset", kuten kehitysavun  tavoite, koskevat vain normaalia tervettä taloustilannetta. Valtiollisen perikadon uhatessa yhteisistä rahoista jaettavaa kehitysapuakin pitää leikata ja reippaasti.

Kehitysavun kohteita pitäisi rutakasti karsia, edes sitä myöten, kun jo aloitetut projektit saatetaan loppuun. Pienen ja köyhtyvän Suomen pitäisi keskittyä vain kahden, kolmen ns. kehitysmaan parhaisiin eli kestävintä kehitystä tuoviin avustuskohteisiin, eikä heitellä verorahaa rahaa kuin helikopterista. Satunnaiset katastrofiavut ovat asia erikseen.

***
Maahanmuuton kaikkiaan suomalaisille aiheuttamista kustannuksista ei saa ikinä tolkusti selvää, vaikka se touhu on jatkunut ja vahvistunut jo parikymmentä vuotta.  Salailevan Suomen ministerienkin tasolta asti on todettu, ettei avoimuus kuulu asiaan, kun keskustellaan verorahojen käytöstä maahanmuuttoon.

Salailussa on saatettu jopa rikkoa lakeja tai ainakin demokraattisen maan tapoja, mutta laithan ovat niin kuin ne luetaan. Muistaakseni virkamiesten pitäisi vastata avoimesti, rehellisesti ja nopeasti ainakin kansanedustajan kyselyihin, mutta miten senkin laita lienee?  Lakeja ovat jo arkistojen hyllyt väärällään ja uusia parakraahveja pukkaa.

Kustannusten tivaamisesta ovat jotkut "heidän korkeutensa" jopa selvästi  vetäneet melonia nekkuun. Samoin on tehnyt pieni, mutta aina äänekäs ammattipahastujien joukko. Se sama joukkio, mikä säälimättä jahtaa mm. puskanatseja ja raakalaisrasisteja, sekä kaikkia muitakin, jotka eivät eivät ymmärrä olla hiljaa tai suvaita oikeita asioita.

Ulkomailta Suomeen tulevan tai hankitun maahanmuuton, sekä sen jälkeen maassa asuvien humanitaaristen muuttajien aiheuttamien suurten kustannusten yli vedetään tiivistä salauspressua kuin sosiaalitoimessa. Ketään ei todellakaan pitäisi kiinnostaa yksittäisten  apujen saajien tilanne, sellaiset tiedot pitääkin salata. Sen sijaan yleisellä tasolla, myös kunnissa, menokohtien pitäisi olla aivan avoimia. Tämä on myös kansalaisten tasa-arvokysymys, mutta toiset taitavat olla muita tasa-arvoisempia? Salataan, ei salata.

***
Intrigöörin mielestä kiintiöpakolaisten haaliminen vuosittain Suomeen on turhaa ja tuomittavaa, jotenkin ikävästi orjakaupan makuista touhua. Keitä me suomalaiset muka olemme valitsemaan pakolaisleireillä, kuka saa pelastua Suomi-neidon kylmään syliin ja kuka jää esimerkiksi Äiti-Afrikan repaleisiin helmoihin? Yksi otetaan ja tuhat jätetään, sehän on kuin joissain kiihkouskovaisten visioissa. Suomen avoimilla työpaikoilla nyt tai tulevaisuudessa on tätä touhua ainakin turha perustella.

Mielikuvistahan ei kai pitäisi välittää, mutta realismia on se, ettei kovin moni maa ole ikinä aikonutkaan ottaa kiintiöpakolaisia. Systeemi on paitsi epäreilu, myös hyvin kallis ja aiheuttaa suuria kertautuvia kustannuksia täällä Suomessa. Kiintiöpakolaisiin käytetyillä kustannuksilla autettaisiin kunnolla ainakin tuhatkertaista joukkoa ihmisiä pakolaisleireillä tai lähtömaissa, jos niihin maihin joku auttaja uskaltaa mennä. Mutta niistä kustannuksista ei tosiaan vanha kehnokaan saa selkoa, täällä salatussa Suomessa.

LISÄYS 28.8: Vihreiden Oras Tynkkynen listaa päivän blogissaan menokohtia, joista säästämällä kestävyysvajetta ei ainakaan saataisi umpeen. Suora lainaus Tynkkysen blogista: 

"Aukon paikkaamiseen ei riittäisi, vaikka valtio lopettaisi kokonaan kehitysyhteistyön (2014 talousarviossa 1 118 M€), pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton (30 M€), ympäristönsuojelun (140 M€) sekä uusiutuvan energian edistämisen (73 M€). Eikä se, jos valtio päättäisi lakkauttaa tullin (166 M€), oikeuslaitoksen (363 M€), vankilat (234 M€), poliisin (726 M€) ja maanpuolustuksen (2 350 M€). Siis yhteensä."

Intrigööri ei usko alakuunkaan, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannukset olisivat vain 30 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosittain Suomeen on otettu vuodesta 2001 lähtien 750 kiintiöpakolaista eli yhteensä tällä perusteella lähes 10.000 henkilöä. Entä sitten systeemin henkilöstö- ja monenlaiset muut juoksevat menot, perheiden yhdistämiset, kotouttamisen kesto, kertautuvat kustannukset kunnille, jne, jne... 

En puutu nyt muihin Oraksen ansiokkaan blogin tai listauksen kohtiin, mutta on pakko sanoa, että vankiloiden ja poliisin menokohtien lakkauttaminen olisi aika mielenkiintoinen visio, vaikka luvut lienevät esillä vain vertailun vuoksi.

***
Turvapaikanhakijoita Suomen kuuluu ottaa vastaan siinä kuin muidenkin eurooppalaisten maiden, toki tilanne maanosassa vaihtelee aika lailla. Ainakin vielä vähän vähän aikaa sitten Suomi kuulema tarjosi turvapaikan saajille Euroopan parhaita etuja tai tulonsiirtoja. 

Miten lie asian laita nykyisin, kun kuulema risusavotta ja marjastus uhkaavat muiden pakkotyöhankkeiden ohessa ainakin suomalaisia "oleskeluyhteiskunnan" alimman portaan jäseniä? Toteutuuko tässäkin se kuuluisa positiivinen syrjintä? Mamut ensin vaikka marjametsään? 

Ketäänhän ei tietenkään saisi tuomita köyhyyden ja kurjuuden takia "pakkotöihin" tai "koulutukseen" ilman toivoakaan mistään paremmasta, saati  ihan oikeasta työpaikasta. Jos tulonsiirtojen vastineeksi olisi jatkossa tehtävä jotain hyödyllistä, sen pitäisi sitten olla aikuisten oikeasti hyödyllistä ja työn tekijöitä pitäisi palkita. Ei kai tämä talouskriisi ole sentään sotatila?

***
Intrigööri ei ole viitsinyt ottaa usein kantaa näihin, monien mielestä tulenarkoihin, mutta ilman muuta yleiseen keskusteluun kuuluviin mamu-asioihin. Näitä juttuja on niin moni vuosien varrella vatkannut julkisuudessa, että mihin tässä meikäläistä enää tarvitaan, ellei vain joukon jatkoksi?

Täsmällistä ja oikeaa tietoa yhä vain pimitetään, joten näistä asioista ja kustannuksista on vain heiteltävä valistumattomia mielipiteitä. Ehkä tietoa sitten saataisiin, jos tarpeeksi moni olisi sitä vailla. Persuilla taisi olla tällainen tiedonkeruuhanke, miten sekin mahtanee edistyä?

***
Olisikohan suomalaisten suuren enemmistön jo aika herätä taantuvan talouden tosiasioihin, eikä vain hoitaa kaikkia asioita edustajiemme välityksellä. Ehkä enemmistöllä menee vielä melko hyvin?

Mainittujen menokohtien lisäksi maksamme hulluna EU-maksuja ja takaamme tukipaketteja. Loppulaskua näistä touhuista ei tiedä kukaan, kaikki on levällään, paitsi Kreikka. Kreikka tarvitsee vakaasti ja vastuullisesti aina muutaman miljardin lisää apurahaa. Mistään sellaisesta fantastisesta touhuilusta ei Suomessa kuulema luovuta. Ei ainakaan ennen kuin kaikki omat säästö- ja luottopossut on rikottu ja vajottu todella vuosikymmenien takaiselle tasolle. 

Mutta mitä vikaa oikeastaan olisi suomalaisessa Uus-Impivaarassa, siitähän tulisi meidän oma luomuksemme, ei mikään uusi "Nokia", vaan ihan uusi yhteiskunnallisen pärjäämisen malli maailmalle? Meistä itsestämme se on kiinni! Suomi on vielä nimellisesti itsenäinen maa. Mutta ovatko suomalaiset itsenäisiä ihmisiä?

Pyysihän Jeesuskin ristillä anteeksiantoa tuomitsijoilleen ja teloittajilleen, "koska he eivät tiedä, mitä he tekevät". Sama pätisi suomalaisiin puolueisiin ja poliitikkoihin, joilta alkaa olla kaikki tieto ja tekeminen hukassa. Ja Jeesus on jossain, hukassako?

*****

Pappalaan kun pyöräilemme...

Vihertävä kimppakyyti.

Viikonloppuna sanoin ekaluokkaiselle, että olipa mukava, kun tulit käymään täällä pappalassa, etkä käy aina vain mummolassa. 

"Hahaha", poeka sanoi ja riensi pelikoneen ääreen. En tiedä, menevätkö kaikki papan vitsit aina perille, mutta pikkukamu saattaa nauraa niille myötätunnosta.

Intrigööri on yrittänyt hillitä pyöräilyhalujaan, ettei se menisi ihan överiksi. Vasta mennä kesänä ajelin viimeksi ja nyt jo mielessä häilyy, että pitäisi ainakin renkaita käydä pumppaamassa, öljyämässä kettinkiä ja ehkä jopa uskaltautua pyörällä liikenteeseen. Se olikin taannoin aika uskaliasta, kun olin sitä ennen 40 vee ollut liikenteessä vain neljällä pyörällä. Oli se outoa.

Silloin tällöin olen vilkaissut varastoon ja tallessa se pyörä on, ei sitä ole kukaan toinenkaan  tarvinnut. Taannoin joku tarvitsi kaikenlaista muuta sälää meikäläisen varastokopista ja vei mennessään. Lukonkin se paatunut voro oli ripustanut takaisin pidikkeisiin niin, ettei murtoa käytävältä heti huomannut.

Kerrostalojen varastohäkit taitavat olla joka paikassa yhtä huonoja. Niihin pääsee sisään, jos vähänkin haluaa. Kun kysyin asiasta isännöitsijältä, ainoa neuvo ja kommentti oli, jotta älä säilytä siellä mitään arvokasta. No, en säilytäkään, (ruma sana), pyörävarasto on erikseen. Vähän se murto kyllä risoi, sillä taitaa talofirma niistäkin varaston parista neliöstä omansa periä. Ja mitään siellä ei sitten pitäisi säilyttää, muuten sitä on tyhmerö, (...kele).

***
Mutta takaisin pyöräilyharrastukseen: Asun aika isolla ja jyrkällä mäellä. Merenpinnasta on päälle 200 metriä ja mäen allekin kaupunkitasoon taitaa kertyä toista sataa metriä. Siinä on yksi syy, ettei fillarointi oikein kiinnosta, vaikka alamäkeen saisi vauhtia tällä massalla polkematta vaikka satasen, takaisinkin olisi tultava, jyrkin osa matkasta työntämällä. Pyörän tunkeminen kaupungilla bussiin lastenrattaiden sekaan ei oikein kiinnosta. Tulee oikein ikävä 60-luvun maaseudun busseja, niissä oli takana pyöräkoukut tai iso tavaratila.

Äskettäin katselin ihmeissäni minua vanhemman näköistä patua, joka ajoi sitä mäen jyrkkää osuutta ylös, rauhallisesti polkien, eikä ollut moksiskaan. Patun perästä läähätti nuori hemmo hienolla vaihdepyörällä, vissiin ykkösellä. Se oli kuin näytöksessä, sillä sähköpyörä  sillä patulla oli, edestä vääntävä. Minulla kävi katteeks. Ehkäpä jo ensi kesänä koettaisin saada sellaisen irti? Jonkinlaisia sähköpyöriä saisi alta tonnin, hyvät taitavat maksaa pari tontsua.

Sähköpyörän hinnalla saisi kyllä vaikka käytytyn autonkotteron, taitaisi saada moponkin, mutta mopo ei kiinnosta, ei edes sähkömopo. Joku järkevämpihän ei halpisautoihin koskisi, eihän sellaisen hinnalla saa parempaan autoon renkaitakaan. 

Mutta sepä onkin tottumiskysymys ja ehkä vähän osaamista tarvitaan. Meikä ajeli omat ajot kotteroilla ja sääteli niitä monet vuodet, kunhan vain oli leima papereissa. Nuorempana itselläkin oli uusia autoja, vanhempana ei sitten ole ollut.

Yksikin Lapin ja Norjan reissu ajettiin tytön kanssa niin huonolla Nissanilla, että se oli siellä varmaan nähtävyys, alkuasukkaiden ilmeistä päätellen. Senkin punaisen lohikäärmeen eli riisiraaserin jos pysäköi pieneen mäkeen, se ei pysynyt ykkösellä aloillaan, eikä käsijarru pitänyt. Sama vika oli yhdessä Volvossa, sekin oli silleesti vähän väljä, mutta Volvossa sentään toimi käsijarru. Kai niillä ajeltiin paitsi bensalla, myös tahdonvoimalla?

***
Vielä takaisin pyöräilyyn. Haeskelin NSA:lla, eikun googlella yhtä juttua ja törmäsin aika erikoiseen pyöräkeksintöön.

Ihmepyörässä näemmä roikutaan kyttyrässä valjaissa, pää on kaksiosaisen rungon välissä ja vauhtia annetaan potkimalla. On siinä sentään etupyörässä käsijarru. Melkoista ideointia ja ajamisen taidetta, tuo roikku-potkupyörä! 

No, nuorena sitä tekee mieli kokeilla kaikenlaista, jos kohta vähän vanhempanakin.  
Ei tästä ole kauan, kun itse suunnittelin opettelevani yksipyöräisellä ajelemista, mutta onneksi sekin aatos jäi sikseen. 

Potkupyörä on sinänsä hyvä idea, ainakin sellainen päällä istuttava lasten malli. Matalassa potkupyörässä sitä on pikkuihminen kuin töppösillään, turvallisesti. Kakru oppii tuiki tärkeän tasapainon helpommin kuin poljettavalla pyörällä. Kaikilla pienillä ei oikein voima riitä polkemiseen ja ohjatakin pitäisi. Jotkut metriheikit kyllä vingertävät niin kovaa, että hirvittää katsoa. Onneksi kävely-ja pyörätiet ovat täällä leveitä.

***
Vanhat polkupyörät olivat kauniita luomuksia. Sama juttu oli monien autojen kanssa. Autot kuitenkin erotti aina toisistaan ja jotkut peltipollet koristeineen olivat muotoilun kukkasia. Nyt kaikki uudet autot näyttävät star trekin avaruuspuikuloilta tai ovat muuten vain kummajaisia. Mukava niillä silti on ajella, kun niitä joskus pääsee koettamaan. 

Pitäisi päästä uudella autolla jääradalle koettamaan, pystyykö niitä edes luistattamaan, kai pystyy, kun ajaa kyllin rämäkästi? Ennen jääratoja oli vähän siellä ja täällä, auton hallinnan opettelu liukkaalla ja sen taidon treenaus oli helppoa. 

Eikä uusia autoja tartte vahtia metsän suojasta aukeelle tultaessa silleen, että tuuleeko nyt kovasti ja kummaltako puolelta. Kuplat ja muut wanhat takamoottoriset autot, nehän halusivat mennä sinne tiepuoleen, mihin tuuli kuljettaa. Eikä se huteruus ollut vain takamoottoristen mallien vika. Talvella kyllä takatuupparilla pääsi hyvin liikkeelle ja kuplaa kärsi pikkutiellä vaikka hyppyyttää.

Autovanhuksille, siitä 90-luvun alkupuolelta taaksepäin, voi tehdä itsekin jotain. Uusien autojen huoltojenkin hinnat ovat hirmuiset, vaikka tietotekniikan kehityksestä luulisi olevan hyötyä myös asiakkaille, eikä vain autofirmojen jälkimyynnille. Vaan mikäpä tässä maailmassa halpenisi, paitsi tavisten ostovoima. Työttömiä ja nuoria työttömiähän saa pian entistä helpommin töihin ilmaiseksi. Kunnon palkkojen maksajat alkavat olla tiukassa.

Kepun europarlamentaarikko Riikka, mikä lie, ilkesi ehdotella työttömille marjapuskaan tai risusavottaan menemistä. Kukas ne marjat ja risut sitten korjaisi, hyödyn nimittäin, jos sitä tulisi? Entä mitä siellä pöpelikössä tehtäisiin talvisin? Voi hyvät hemulit sentään, millaista  älyn välkettä!

***
Taas eksyin aiheesta: Yksikään niistä kamalista autonkotteroista ei muuten jättänyt tielle, vaikka joillakin niistä ajoin paljonkin. No, piti niitä joskus korjata ja osia etsiskellä. Yleensä kun kottero teki levikset, itsellä oli parhaita releitä päällä. Jos paitoihin ja pusakoihin ei tullut tupakin reikiä, tuli ainakin rasvaa ja öljyä. 

En silti pärjäisi kevyissä kenttäkorjauksissa parhaille venäläisille monttööreille, heitä ei ainakaan Lada tai Volga konsaan pitkäksi aikaa hylkää. Nähty on. Sama se on itänaapurissa kuin meilläkin, monilla on alla parasta rautaa, toiset ajaa jollain muulla. 

Maan mainiot poliitikot ne vain jaksavat ahkerasti suunnitella autoilulle yhä uusia kustannuksia ja rajoituksia, tässä isossa ja harvasti asutussa maassa, missä on vain muutama isompi kaupunki. Monien mielestä täällä ei ole yhtään suurkaupunkia. Nyt sitten muka hihnaa höllätään, että kansalainen saisi ajella hyvillä tiellä ehkä himpun lujempaa. Pian sitten mätetään lisää autoveroa (a), bensaveroa (b), pakollista gps-paikkannusta (...tu) , alkolukkoa (...tana) ja tienkäyttömaksua (.....tti). 

Kiero meininki, kuinkas muuten. Herrakansa ei omista eduistaan tingi. Pitäähän kansan edes joistain makeista eduista nauttia, edustajiensa kautta!

***
Politiikasta vielä sen verran, että kepun kannatuskanuuna Juha Sipilä näkyy tekevän matkaa Oulusta Helsinkiin itse kasaamallaan sähköpyörällä. Reipasta meininkiä, vaikka sähkö matkaa jeesaakin. Taitaa taas sataa laariin, vaikka polkien?

Sähköpyörän osat voisikin melko helposti istuttaa tavallisfillariin! Tuskin hintaa kauhiasti kertyisi. Pyöräkorjaamossa se varmaan kävisi ihan helpoimmin. Jospa sitä meikäkin sotkisi sitten uutena kesänä sähkön avustuksella? Sähköpolkupyörällä saa ajaa kevytväylilläkin, sähkömopolla ei saa. Ehkä sitten saisi, jos olisi propelli kypärässä tai aurinkopaneeli tarakalla ja tankkaisi akkuun muutenkin vain kallista tuulivoimaa? Ai niin, mutta sitähän pakkosyötetään kaikille, sitä pakkotuulivoimaa. Mitä se nyt olikaan pakkoruotsiks?

Käyn minä edes huoltamassa sen vanhan pyörän, kaksi vuotta vanhan, sillä on ajettu yhteensä alta sata kilsaa. Ei ole ketju venynyt, eikä polkijan pinna.

***

Vihreää työttömille?

Intrigööri yrittää sympatiseerata kaikkia hyviltä tuntuvia ideoita, tulivatpa ne mistä poliittisesta suunnasta tahansa. Laitavasemmisto ja reunaoikeisto harvoin esittävät mitään järkevältä kuulostavaa. Vihreitäkin tulee yleensä vain moitiskeltua mm. suuren maailman pelastelusta pikkuruisen Suomen piikkiin. 

Nyt on kumminkin pakko kehaista tässäkin blogissa vihreiden ja ympäristöministeri Ville Niinistön esille nostamaa työttömän verokorttia. Semmoista hanketta kuulema valmistellaan valtiovarainministeriössä ja asia edennee ensi vuonna eduskuntaan. Uudishankkeen yksityiskohdista kai kuulemme pian lisää?

Samasta asiasta puhui myös vihreä kansainvälinen pyöräilijä Osmo Soininvaara vuosia sitten, kun valtakunnassa pelasteltiin köyhiä SATA-komitean voimin. Kuten monet muistavat, silloin änkyrä ammattiyhdistysliike romutti lähes kaikki köyhien pelastukset yhdessä patamustien porvarien kanssa ja maanmainion Vanhasen (kepu) & Kataisen (kok) vetämän hallituksen  siunauksella.

***
Työttömän verokortin tarkoituksena olisi ainakin mahdollistaa lyhytaikaisten ja keikkatöiden tekeminen ilman, että tulonsiirtoja, kuten työttömyyskorvausta, asumistukea ja muuta sosiaaliturvaa heti kiireesti leikattaisiin ja valmiiksi heikoilla olevat ihmiset sysättäisiin liiallisen  epävarmuuden kierteeseen. 

Tämmöisen ajattelun lähtökohta on tietysti se, että kaikilla pitää olla jokin turvaverkko, muuten alkaa zorbas soida. Eikä Suomen aluevesiltä edes löydetä öljy- ja kaasukenttiä, kuten Kreikan saaristosta. Jos löytyisi, varmaan nekin lahjoitettaisiin pois ulkomaisille yhtiöille, kuten maaperän malmivaratkin? 

Työttömän ja hänen perheensä on elettävä, asuminen, ruoka ja perusmenot on joka kuukausi katettava. Työttömillä on lapsia, jotka ovat yhtä lailla maan toivoja kuin paremmin pärjäävissäkin perheissä. Kun tilapäinen työnteko uhkaa perusturvallisuutta, moni ei ainakaan aktiivisesti etsi töitä, vaan pyörii mieluummin koneiston rattaissa kuin Chaplin Nykyaika-elokuvassa.

Suomessa on jo vuosia ollut suurtyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömien joukko sakenee. Työttömyys on kaikkiaan maan suurin ongelma. Työttömyys voi johtaa ihmisten pysyvään syrjäytymiseen. Pahimmillaan nuori ihminen ei pääse koskaan kokemaan sitä, miltä tuntuu käydä oikeissa töissä, tienata palkkaa ja ns. elättää itse itsensä. Useimmista sellainen tuntuu hyvältä, kunhan siihen ensin tottuu.

***
Suomi löi päänsä pahaan työttömyyden petäjään ensimmäistä kertaa 30-luvun lamasta ja sodista toivuttua vasta 1990-luvun alussa. Silloin vielä pieni ja aika lailla vasemmistovetoinen työvoimahallinto eli pitkään, melkein tänne asti, siinä käsityksessä, että ihmisen ainoa oikea työpaikka on ns. vakituinen, pysyvä työpaikka.

Omien kokemusten mukaan työkkäreissä oli silloin töissä pääosin asiallista porukkaa, mutta ihmeen monta kävelevää pökälettä sieltä sai bongata. Silloin selvisi sekin mysteeri, miksi joskus ennen suostuivat itse olemaan töissä Hitlerin ja Stalinin keskitysleireillä, sillä sellaisia ihmisiä vain on. Kokemuksia kertyi silloin kunnon töitä hakiessa monilta paikkakunnilta. No, elämä on.

Samaan aikaan 1990-luvulla kasvoi rajusti ylivelkaisten ja takausvelkaisten määrä. Jos tuloloukuista huolimatta vielä työhaluja jäi, ulosotot veivät ne useimmilta.  Nyt 2010-luvulla  ollaan melkein samassa tilanteessa. Jos työttömyydestä tai pätkätöistä johtuvien viiveiden takia jää jokin lasku maksamatta, jää niitä pian lisää. Sitten voi  olla edessä vähintään 15 vuoden kakku syrjäytymistä, vettä, ja leipää, ynnä muita virvokkeita.

Kaikki velat eivät muuten vieläkään perintäkikkailuiden takia vanhene. Oikeusministeriössä vain maataan senkin hyvin tiedetyn epäkohdan päällä! Sehän on pelkkä köyhien ja kurjien ongelma, inte har bråttom.

Mutta kerrataan vielä: Jättityöttömyyden tsunami iski silloin taannoin myös myös toimeentulotukia jakaviin sossuihin. Sossut kyllä osasivat tuolloin (yleensä) pakon edessä tehdä joustoliikkeitä. Monet kelan jäykkyydet, kuten kummallinen tapa laskea asumistukia, ovat puolestaan jatkuneet näihin asti.

***
Pienten palkkojen kovaääninen markkinoija Juhana (VATT) Vartiainenkin (sd?) myöntänee, ehkä, ettei niillä sellaisilla pikku liksoilla oikein pärjätä, ei ainakaan kalliilla pääkaupunkiseudulla, missä niitä töitä olisi parhaiten tarjolla. Lääkkeeksi tämäkin itsestään ajattelija esittää USA:sta ja nykyisin myös Saksasta tutuksi tullutta mallia, missä ahkeran duunarin on painettava kahta tai kolmea hommelia peräjälkeen tai lomitusten. Nuorena ja reippaana, nuorethan ovat reippaita, sellainen saattaa vielä onnistua, ellei satu olemaan muita esteitä, kuten huollettavia lapsukaisia. Vanhukaisista ei oo niin väliä, juu.

Pienipalkkaisten töiden tekeminen edellyttäisi paljon nykyistä joustavampaa työn ja sosiaaliturvan sovittamista yhteen. Sehän on  toistaiseksi mahdotonta. Näin on, vaikka poliitikot ovat paasanneet tuloloukkujen poistamisesta jo parikymmentä vuotta. Taitaa olla niin, että kun poliitikon uudelleenvalinta on varmistunut ja oma tuloloukku on poistunut, muut maan kannalta muka tärkeämmät kysymykset nousevat agendalle. 

Tylsäähän se olisi aina eduskunnassa tai jossain kuntavaltuustossa käkättää työttömien ja köyhien ongelmista, mitkä olisi kyllä helppo rahalla poistaa. Sairaiden ja vanhusten kurjuuden korjaaminen ei ole koskaan yhtä helppoa. 

Poliitikkojen kekseliäisyys on toki loputon, kun irti saadut verorahat pitää laittaa haisemaan vaikka ihquihin rakennushankkeisiin. Jos poliitikot olisivat yhtä kekseliäitä uusien hyvien tai edes järkevien työmahdollisuuksien rakentamisessa, intrigöörikin kehuisi heitä harva se päivä. Sehän vasta heitä ällöttäisi
.
***
Monien haluama yleinen perustulo lienee epävarmassa taloustilanteessa mahdottomuus, eikä intrigööri ole vielä vakuuttunut sellaisen systeemin tarpeellisuudesta. Jos työttömän verokortti muistuttaisi liiaksi perustuloa, kysymys ei liene rahan jakamisesta, vaan työttömän yhäkin niukasta perusturvasta ja paremmasta mahdollisuudesta ottaa töitä vastaan. 

Työ ruokkii työtä. Jouten möllöttäessä ei sellainen verkostoituminenkaan onnistu, vaikka kuinka olisi läppäriä sohvapöydällä ja älykapulaa taskussa.  Työttömänä "kotoilu" kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vailla suuria harrastusten mahdollisuuksia, syö kenen tahansa pärettä. 

Pitkäaikaistyötön syrjäytyy helposti, vain henkisesti vahvat selviytyvät säilyttäen työkykynsä ja toivonsa eli halun opetella uusia asioita. Se on kyllä intrigöörin mielestä puppua, että pitkään vakitöistä pois ollut ihminen olisi mitenkään toivoton tapaus. Ihminen on oppiva ja sopeutuva  pystyapina, vaikka muuten apinana olemisesta jäisikin karvoja puuttumaan.

Työttömän verokorttihankkeen toteutumisen tiellä on varmasti vielä monta mutkaa. Erilaista pätkätyötä on aina tarjolla ja tällaiset työt ovat edes silta parempiin ja pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Jos tämäkin mahdollisuus käytännössä evätään, etenkin nuorilta työtä vaille jääneiltä, suomalaisen yhteiskunnan rattaat rikkoutuvat, kukaties yhteiskuntarauhakin vielä kärsii.

Työttömyyden takia voimme ajautua pahimpien eurooppalaisten kriisimaiden tilanteeseen. Kaikki mahdollisuudet työn ja tekemisen, sellaisen terveen pöhistyksen löytämiseksi pitäisi  käyttää. Suomen ylisuuri velkaantuminen on vielä hoidettavissa, edes korot ovat maksettavissa. Vielä toistaiseksi.

Toivottavasti tätäkin hyvää uutta hanketta ei tavalliseen tapaan vesitetä hallituksessa ja sen kumileimasimessa eduskunnassa kuin jotain keskikaljaa. Vihreät ja kaikki muut työttömien ystävät ovat oikealla asialla!

( Vihreä saadaan aikaan sekoittamalla keltaista ja syanidia, eikun syaania tai sitten vain sopivasti sotkemalla ruåtsalaisia tunnusvärejä. ei sateenkaarta, vaan keltaista ja sinistä. )

***

Laitan lopuksi linkin mielestäni hyvään blogiin, mikä hiukan laajentaa käsitettä kaikenkarvaisista sosiaalipummeista.

***

Poliiseja ja demoneita

Kansanedustaja ja poliisi Tom Packalen puolustaa blogissa kollegoitaan, jotka antoivat putkassa riehuneelle isolle miehelle etälamauttimella sähköä kahdeksan kertaa peräkkäin. Packalenin mielestä poliisia ei saa demonisoida. 

Aikaisemmassa blogissa Packalen puolusti virkaveljeään, joka taannoin kirjasi presidentti Putinin poliisin rekisteriin kai siksi, että pressalla oli yhteyksiä rikollisena pidettyyn moskovalaiseen motoristijengiin. 

Kyllä poliisi osoitti molemmissa tapauksissa törkeätä lievempää harkintakyvyn puutetta. Lääkäritkään eivät tietääkseni anna sähköshokkihoitoa montaa kertaa peräkkäin.

Eikä Venäjän pressan pr-kampanja machoiluineen kuulune Suomen poliisille. Jos joku poliisi oli huolissaan Putinin ajelusta kolmipyöräisellä, siis motskarilla, niiden tuhmien poikien kanssa, hän olisi voinut jututtaa asiasta vaikka suomalaista suojelupolliisia, eikä kirjata itse asiasta mitään mihinkään. 

Pikku juttu kai sinänsä, ehkä se oli vain turhempi kirjaus tietojärjestelmään. Mutta nykyisin varmin konsti saattaa jokin asia julkisuuteen on kirjata se viranomaisten salaiseen rekisteriin. Ennemmin kannattaa lähetellä vaikka sähköpostia tai soittaa, niitä yhteyksiä ei kukaan tässä maailmassa jaksa plarata, jos kuuntelevatkin. 

Oikeasti salaisessa viestinnässä rikollisten ja terroristien kesken, sekä vakoilussa lienee jo aikoja sitten tehty paluu menneeseen, jolloin ei ollut tietokoneita, eikä käytetty puhelimia, jms.

***
Mutta antoiko poliisi sittenkin ihan liikaa virtaa känniselle riehujalle? Kahdeksan tärskyä. 

Joskus olin käymässä tutun potillaan luona yhdellä pöpiosastolla. Kysäisin pois lähtiessä hoitsulta, että mikähän auttaisi tuommoiseen  olotilaan, kauhiaan kestomasikseen ja lamaannukseen. Hoitsu suositteli hoidoksi sähköshokkia, enkä minä osannut sanoa siihen mitään, vähäsen taisin sitä ihmetellä. Myöhemmin luin, että joissain tapauksissa sähköhoidosta lienee ollut potilaille apua, vaikka se hullulta "hullujen" hoidolta tuntuukin.

Sähköshokin antamisessa lääketieteellisesti ja poliisin turvautumisessa etälamauttimeen on tietenkin kysymys eri asioista. Poliisin käyttämä etälamautin lienee melkoisen tehokas työkalu. Mikähän olisi lopputulos, jos sitä käytettäisiin kahdeksan kertaa perätysten vaikka kuinka riskiin ja terveeseen poliisimieheen tai ihan kehen vapaapainijaan vain? Kukaan tuskin suostuisi vapaaehtoisesti semmoiseen kokeiluun, eikä pitäisikään suostua.

Putkassa riehujan oli kai todettu olevan ensiavun tarpeessa, mutta kuka sen totesi ja miten kiireellinen hätä oli kysymyksessä? Yksi konsti olisi ollut laittaa putkan ovi lukkoon ja antaa äijän selvitä. Tietysti selviäminen saattaa kestää tuntikausia. Tilanne oli varmasti vaikea. Tapaus on virallisesti tutkittu, enkä yritä syyllistellä. Ihmettelen vain.

***
Mutta kerrataanpa vielä: Putkassa ollut karhunpuolikkaan kokoinen ja sekopäinen mies riehui ja uhkaili poliiseja. Tuommoinen kiukutteleva paapero pitäisi sitten saada siirretyksi ehjänä ambulanssiin. Poliisilla lienee pulaa keinoista ja välineistä, ehkä myös tosielämän ramboista ja Steven Seagaleista. Mitäpä siinä tosiaan itsekään putkavahtina tekisi, paitsi laittaisi putkan oven taas kiinni.

Mutta miten olisi nukutusaseen käyttö tuollaisessa ääritilanteessa ? Puhallusputki tai kivääri, lieneekö olemassa pistoolimallisiakin nukutusaseita? Ehkä olisi kaasuaseitakin? 
Ongelmia varmasti liittyisi siihenkin, kuten rauhoittavan lääkeaineen ja huimausaineiden samanaikaiseen käyttöön, kohteen terveydentilaa tuntematta. Eipä ole helppoa, ei.

Oikeita nukutusaseita löytyy täältä. 

Kumminkin kun rauhoittavalla injektionuolella saadaan karhu nurin ja jopa norsu lyyhistyy eläinlääkärin tutkimuksia ja hoitoa varten, kyllä niillä vermeillä hurjaantunut ukkokin hetkeksi rauhoittuisi. Poliisella ei tietenkään ole käytössä nukutusaseiden arsenaalia, eikä liene kohtuullista vaatia, että paikalle olisi hälytetty paikallinen petoasiantuntija nukutuspyssyineen.

***
Mutta lopputulos sähköaseen käytöstä tai siitä huolimatta oli se, että riehuminen loppui ja riehuja kuoli. Rankkaa!

Lisäys: Etälamautin tappaa satoja maailmalla.

***

Kirkuva kestävyysvaje

Huutava työvoimapulamies.

Julkisen talouden kirkuva kestävyysvaje (huutavan työvoimapulan serkku?) kuulema pilasi valtionvelkaministeri Jutta Urpiaisen kesäloman. Järkytyksestä toivuttuaan ministeri päästeli julki politiikassa ennen näkemättömän keinovalikoimansa valtiontalouden kohentamiseksi. 

Nyt (yllättävästi) korotetaan bensan, viinan, limun ja tupakin hintaa, sekä sähkölaskua. Limu onkin melko uusi juttu!

Sähkön hinta joka tapauksessa nousee, sillä jonkun on maksettava myös tuulivoiman lisärakentaminen hurjine takuutariffeineen, sekä tuulivoimaloiden välttämättä tarvitsema säätövoima, sähkön siirto kaapelointeineen ja koko maan sähköverkon vahvistaminen. Se joku kallistuvan sähkön ja sähkön siirrton maksaja on tietysti teikäläinen ja meikäläinen. 

Sähkön hinta kuluttajille ei laske sittenkään kun Olkiluodon Iisakin kirkko joskus valmistuu tai se Fennovoiman suunniteltu yhteispytty Rosatomin kanssa höyryää, jos höyryää.

Eero Paloheimo: Julkisen sektorin järkeistys säästäisi miljardeja.

***

Hallituksen kalupakissa on lisäksi mm. yritystoiminnan elvyttäminen karsimalla pois edustuskulujen verovähennykset. Jonkin laskelman mukaan valtio saattaisi tienata tuolla tempulla ykkösmiljoonia tai sitten ei, sillä yritysten edustuksen kiristyminen söisi matkailupalveluista ja ravintoloilta arvioiden mukaan ainakin tuhatkunta työpaikkaa. Valtion säästöt söisivät siis suoraan yksityisten alojen työpaikkoja.

Ymmärtäähän sen, että valtion pitää kasvattaa tulopohjaansa, kun sitä on vuosikausia tarmokkaasti heikennetty kaikkien hallituspuolueiden toimesta. Muutamien kymmenien miljoonien tuloista tai säästöistä muodostuu yhdessä iso siivu. Mutta ongelmat ovat vähän samanlaisia kuin hiirellä, joka räätälöi kissalle takkia. Leikkaukset menivät pieleen, eikä hiiri lopulta saanut aikaan edes kravattia. Niinpä iso tuhma kissa pisteli hiiren suuhunsa, pikkunälkään.

Yritysten edustuksen verovähennykset ovat pikku juttu verrattuna Suomen valtion, valtion virastojen ja laitosten, sekä kuntien edustusmenoihin. Valtion menoja kaiketi karsitaan lakkauttamalla joitakin ulkomaisia edustustoja. Siitä huolimatta hallinto ei koskaan ole pahemmin pihistellyt vieraanvaraisuudessaan, mikä ulottuu erityisen vahvasti  Eurooppaan, myös ympäri ämpäri mualimaa. Vierasvaraa pitää toki aina olla, mutta tuhmasti sanottuna, kyllä julkiset syöttiläät ruokkivat ja juottavat kansan piikkiin paksusti  toisiaankin.

***

Urpilainen on siis julistanut, että hallituksen on tehtävä päätöksiä (suurista tietenkin) rakenteellisista uudistuksista jo ennen ensi kevättä. Intrigööri pani taas aamulla lukien kotimaisia talouslehtiä ja Talouselämän jutussa mainittiin rakenteellisten uudistusten tarkoittavan leikkauksia etuuksiin, palveluihin ja tulonsiirtoihin. Näinhän se on, ainakin byrokraattien mielestä.

Intrigöörillä on kuitenkin sitkeä aatos siitä, että kun tehdään rakenteellisia uudistuksia pitäisi puuttua myös valtion tai kunnan suuriin rakenteisiin eli toimintoihin. Syyniin pitäisi laittaa sellaiset hommelit, mitkä eivät ole välttämättömiä tai jotka voitaisiin järkevästi ulkoistaa eli yksityistää. Joissain tapauksissa virastoja, laitoksia tai vaikkapa ministeriöitä voitaisiin yhdistää, jolloin niiden toiminta tehostuisi edes hallinnossa. Meillä on pienessä maassa melkoisen paljon arvokkaita ministereitä ja heidän kalliita avustajiaan.

Kyllä Pyhää Byrokratiusta pitää voida vielä pöllytellä, jos kestävyysvajetta tosissaan torjutaan. Olkoonkin, että työpaikkoja on huvennut julkiseltakin puolelta, mutta on siellä vielä rutakasti hyväpalkkaisia klemmarinoikojia. Joitain valtion pyörittämiä toimintoja voisi lakkauttaa ei välttämättöminä tai ns. strategisina. Pienempiä järkeistämisiä on jopa tehty, mutta uusia hallintohäkkyröitä pukkaa nousemaan kuin kärpässieniä. Ja joskus tuppaa järkeistyksestä sekin järkipuoli  hukkumaan.

Valtion keskushallinnon virastoja ja laitoksia on virallisesti yhteensä noin sata ja niissä on yli 20.000 työntekijää. Toimintayksiköitä on eri puolilla maata useita satoja. Lisäksi on eduskunnan alaisia laitoksia, kuten Kansaneläkelaitos Kela, mikä on pikemminkin pikkuvaltio pikkuvaltiossa. Suomen eduskunnan alainen pitäisi teoriassa olla myös Suomen Pankki, joka on samalla osa Euroopan Keskuspankkia EKP:tä.

Kumpi sitten komentaa ja kumartaa, eduskunta pankkivaltuutettuineen vai EKP? No, eduskunta tietysti, eihän edes itsenäisen Suomen perustuslaki ole päättäjille tässäkään asiassa mikään hidaste. Siis sattuneista syistä, koska me olemme sitoutuneet suuren ja mahtavan unionin komentoon.

***
Oman piiitkän lukunsa ansaitsisivat perusteellisessa tarkastelussa uhanalaiset kunnat, kuntainliitot, maakuntaliitot ja ties mitkä byrokratiuspirun pikkuperkeleet. Kunnissa on ainakin osalla väestä peräti viisivuotinen irtisanomissuoja, miten laillinen sellainenkaan sitten oikeasti lienee? 

Jonkun on kumminkin kunnissa palvelut tuotettava eli tehtävä, siis ne palvelut, joita ei karsita pois. Tässä kohti on pakko toistaa oma vanha ehdotukseni siitä, että isolta palkalta eläköityvän virkamiehen tilalle ei palkattaisi uutta byrokraattia, vaan samalla rahalla kaksi tai kolme nuorempaa tekijää, sinne ylityöllistettyihin suoritusportaisiin. Kulut eivät kasvaisi, mutta käytännön palvelut takuulla paranisivat.

Turhakkeina valtion pyörittämäksi toiminnoiksi voisi äkkiä ajatella Valtion taloudellista tutkimuskeskusta, sitä VATTia, koska sillä alalla on arvostettuja yksityisiä, sekä järjestöjen  tutkimuslaitoksia. Vai kuuluisiko koko juusto valtiolla suoraan vvm:n hommeleihin? Toinen turhimus olisi esimerkiksi Ypäjän hevosopisto, koska hepoalallakin on osaavia yksityisiä toimijoita opistoa pyörittämään. Molemmissa noissa puljuissa on varsin isopalkkaiset pomot, joten pois vain!

***

Nuo taitavat olla pikkujuttuja siihen verrattuna, jos alettaisiin perkaamaan kahta maan kalleinta sektoria eli koulutusta kokonaisuutena, sekä terveys- ja sosiaalialaa kokonaisuutena.  Kyllä kestävyysvajetta riittää torjuttavaksi Urpilaiselle ja koko ministereiden jengille avustajineen. Kansanedustajathan ovat nykyisin lähinnä hallituksen päätösten leimaajia ja muuten yleisen mediaviihteen tuottajia.

Nämä ovat niin isoja asioita, ettei niitä yhdessä hallituskaudessa pakottamalla hoideta, ei ainakaan kunnolla. Saneerauksissa ja järkeistyksissä voisi hyödyntää asiantuntijoina kokeneita yrittäjiä ja yritysjohtajia, isojenkin kokonaisuuksien saneeraajia ja tehostajia, vaikka ei heille tietenkään päätösvaltaa annettaisi. 

Kuntia ja valtiota ei voi verrata yritystoimintaan, ei ainakaan pitäisi. Hallitus aikonee kuitenkin napsia kunnilta kylmän viileesti manit bois, vaikka kaikki me asumme joissain kunnissa. Mitä siitäkin seuraa, ei ainakaan mitään mukavaa? Ei sitä lystinpittoo tältä hallituskaudelta osannut odottaakaan, eikä kannata juhlia vielä tulevaakaan kautta.

Olisihan meillä Suomessa monia todella kalliita, satojen miljoonien, yhteensä miljardisarjan vuosittaisia kuluja saksittaviksi. Monet noista megamenoista ovat myös vuosittain kertautuvia ja itseään ruokkivia, sen mainitun tuulivoiman tukemisen lisäksi. Mutta kun niihin on "sitouduttu" ja käläkäläpälä...

***

Hyvinvointi-Suomen rakentaneet vanhukset makaavat yhä edelleen hoitopaikoissa liian usein märissä vaipoissa. 

Monet pikku kansalaiset pääsevät näihin aikoihin vaihtamaan homepäiväkodin suoraan homekouluun. Toivottavasti ainakin koulumatkat sujuvat turvallisesti!

Kyllä Suomessa tekemistä riittäisi. Kaikki sadattuhannet työttömätkin ovat itse asiassa jo valtiolla tai kunnalla "töissä", koska sieltä se tukiraha tulee. Osa tukien saajista voisi ehkä tehdä töitäkin, ehkä Saksan malliin, pienellä lisäkorvauksella?

Jotain tarttis tehrä, vaan mitä. Siinä sitä ollaan huulet  soikeina ympäri Eurooppaa. Miten kauan sitten jatkamme kestävyysvajeen ruokkimista tekemällä vain näennäisiä uudistuksia? Pelottaako poliitikkoja niin kovasti oman valta-aseman menettäminen, etteivät he uskalla tehdä rankkoja päätöksiä? Parempi olisi kertarysäys kuin ainainen kitinä.

***

Lisäys 12.8: Vai löytyykö ehkä isomman sortin syyllinen Suomen kestävyysvajeeseen huonosta tai jopa kelvottomasta johtamisesta? 

It-viikon jutussa kerrotaan, kuinka julkisissa it-hankkeissa onnistutaan "ryssimään" jopa seitsemän miljardia euroa vuodessa. Siinähän se olisi rahallisesti melkein koko kestävyysvaje! Ja tämä on vain yksi osa maan tavan mukaista tolkutonta meininkiä eli huonoa johtamista.

***

Rennompi ote, pihtaus pois!

Valtionvarainministeri Jutta Urpilainenkin vain pihtailee, vaikka elvytys olisi nyt tarpeellisempi temppu kuin koskaan. Jutta lupailee varovasti "muutamia satoja miljoonia" joihinkin "täsmäelvytyksiin" kertomatta kuitenkaan, mihin ja milloin. Jutta siis juttelee vain lämpimikseen ensi vuoden talousarvion lopullisten käsittelyjen alla.

Intrigööri on Suomen taloustilanteesta yhtä pökerönä kuin useimmat muutkin valaistumattomat tarkastelijat. Keskustelu käy kuumana lähinnä siitä, onko meillä jo kyllin kurjaa vai eikö vielä ole. Euroopan taloustilannetta ei tämmöinen takametsien mies uskalla paljon ajatellakaan, eikä ainakaan koko maailman universaalista kärjellään seisovaa velkapyramidia, missä reaalitaloutta riittää vain vähäsen kärkikartioon, vähän niinkuin jonkin maailmanlopun pommin sytyttimeksi.

Velkaa siis on, vaikka meriä kattaisi. Sitäkin kannattaisi ehkä harkita, kuten siltaa Beringinsalmen yli Venäjän Kauko-Idästä Ameriikan ihmemaahan Alaskaan. Sitä kautta on ennenkin menty Ameriikkaa valloittamaan, kun merivedet olivat viimeisen jääkauden aikana matalalla. Suomenkin vienti Valtoihin asti sujuisi hienosti uudistuvaa Siperian rataa pitkin, olipa Koillisväylä talvisin paksussa jäässä tai ei.

***
Mutta takaisin suven suloiseen Suomenmaahan, missä oikeusasiamiehenkin mielestä saa keväisin hoilottaa kouluissa suvivirttä, vaikka ahdasmielisimmät vapaamieliset siitä pöyristyisivätkin. Voisihan sitä laittaa sormia korviin tai laulaa itse sen aikaa vaikka kansainvälistä? Tai resitoida koraania?

Siis nyt ei muka Suomessa olisi  varaa elvyttää, kuten  voimakaksikko Vanhanen & Katainen teki aloittaessaan massiivisen elvytyksen ja valtion rahoitusaseman heikentämisen jo vuosia sitten, vaikka siihen ei silloin olisi ollut tarvetta. Olihan se tietysti melkoinen paukku hoksia, että oho, kyllä tämä velkakriisi koskee Suomeakin!

Intrigööri jotenkin kaipailee rennompia, mutta samalla räväkämpiä otteita suomalaisiin talousratkaisuihin, siis niihin, mihin valtio vielä uskoo voivansa vaikuttaa. Kunnon pöhinä olisi nyt paikallaan, mutta pääministeri Katainenkin matkii lausunnoissaan Hissulan kissaa. Elvytyskin olisi muka vain pisara meressä ja se lätäkkö vain laajenee.

***
Mutta missä luuraa kokoomuksen kova poika, vanha kunnon kuulapää Kimmo Sasi? Sasilla olisi kyllä otetta suuriin ja räväköihin talousratkaisuihin. Intrigööri pakittaa tässä nyt ajassa vain vajaat kaksi vuotta, mutta silloin oli ilmassa edes jonkinlaista pöhinää, kun sikspakkihallitus oli vielä voimiensa tunnossa maata kaata..., eikun pelastamassa. Ja siinä samaan syssyyn pelasteltiin vastuullisesti koko Eurooppaa.

Kimmo Sasin mielestä Suomi olisi pari vuotta sitten voinut hyvinkin elvyttää Eurooppaa ottamalla hepskeikkaa 40 miljardia lisää velkaa, siis neljäkymmentä miljardia euroa, entisten päälle. 

Siinä sitä olisi ollut menoa, eikä  meininkiä, eikä pihtailusta ollut puhettakaan. Suomihan ei Euroopan kriisimaita jättäisi! Portugalistakin saatiin joskus sotien jälkeen ihan ilmatteeksi laivalastillinen sardiineita vai olivatko ne sardelleja.

Sasi oli ainakin hallituksen alkutaipaleella sitä mieltä, että kyllä Suomi sen kestää, minkä entinen aseveli Saksakin. Saksalla oli silloin velkaa noin 80 prossaa kansantuotteesta. Suomi oli vastuullisesti velkaantunut vasta vaivaisen valtion budjetin verran, no vähän ylikin.

Intrigöörin on kuitenkin pakko muistutella itseään, että Suomikin kuuluu osana Eurooppaan. Kuten tiedämme, koko Eurooppa on jo pelastuksen tarpeessa. Unionin mahtimaalla Saksallakin on velkaa korvannipukoita myöten, jos kohta Reichsin rahantekokoneissa on mahtava vääntö.

***
En tiedä, onko Sasikin muiden kokoomuskamujen kera liittynyt hiljaisten ajattelijoiden joukkoon, koska Suomen valtion velka oli tänä kesänä kivunnut yli 90 miljardin euron eli kasvanut vuodessa reilut seitsemän miljardia. Vain ministeri Vapaavuori sieltä hallituksen vakan alta joskus yrittää tuikata tulta kynttilään.

Mutta olisiko meillä vielä varaa edes kymppimiljardin kokoisiin elvytystoimiin? Saataisiin sata miljardia velkaa äkkiä täyteen eli melkein tuplasti valtion vuosibudjetin verran. Sekin olisi vasta reilut puolet kokonaiskansantuotteesta! Kreikan ja Italian velkatilanteisiin on vielä matkaa, no, muutamia vuosia. Japanin valtionvelka-aste on kaukana, olkoonkin, että siellä on lähinnä kotimaista velkaa.

Entä sitten, jos valtio käynnistäisi talonrakentamista ja alkaisi elvyttää korjaamalla erilaista infraa? Talonrakentaminen tai asuntorakentaminen olisi tarpeen kasvukeskuksissa, joissa kuulema tarvittaisiin kotimaista(?) halpatyövoimaa. Ilman säällisen hintaisia ja saatavissa olevia vuokrakämppiä ei kirkuva työvoimapula matalapalkkaisilla aloilla kuunaan helpota. 

Mutta onhan päättäjillä takataskuissaan ratkaisuja tähänkin pulmaan. Mitä sitä välittämään vaikeasti työllistettävistä ja hankalista suomalaisista työttömistä tai tyyten työtä vaille jäävistä nuorista? Kyllä kunta ja valtio heille kyykkyhyppyä järjestävät. Eläkeläisiäkin patistellaan tienaamaan, mutta on siinä vähän mutkia matkassa, kuten se, ettei töitä riitä kaikille edes ykkösketjussa.


Kyllä maailmalla halukkaita halpatyöläisiä riittää, osa on niinkin innokkaita, että verojen maksu siinä hötäkässä unohtuu. Mitäpä siitäkään, että monet työhalukkaat syövät yleensä enemmän kuin tuovat ja vievät nekin loput sopivat vuokrakämpät. Pääasia on, että työt teetetään halavalla, eikä suomalaisia suosita, eikä auteta? Verotuloista viis! Eikä mitään kansallisvaltion etua saa ajatella, yhteisvastuullisessa Euroopassa ja globaalissa maailmassa.

Suomikin kuuluu kuulema kaikille. No, pian kyllä kuuluukin, sillä olemme jo osa sitä valtavaa velkapyramidia, odotellaan vain, koska se kaatuu ja hajoaa. Katsellaan vain tarkasti, kuinka kreikkalaiset yrittävät selviytyä.

Seuraamme elävää draamaa tai oikeastaan trilleriä, kadonneen talouskasvun ja häipyvän työllisyyden metsästystä. Moneskohan osa mediassa menee tänä syksynä? Vastuut maasta ja sen makaamisesta kaatuvat poliittisten päättäjien niskoille, menoautomaatteja vallan kammareissa osataan luoda pilvin pimein, mutta tulopuoli on aina huonommissa kantimissa. Verotusoikeuskin toimii vain, jos on jotain verotettavaa.

Mutta ei pitäisi olla liian kielteinen. Tiukat ajat tuovat esiin sisukkaan kansakunnan, anteeksi, siis täällä asuvien sukupuolineutraalien ja monikulttuuristen ihmisten, parhaat voimat. Ehkäpä elämmekin juuri nyt sellaista fantastista aikakautta, jota saamme joskus vanhoina kaihosti muistella?

*****

Mene sossuun, pääset töihin!

Työelämän valmennusleirin
aitaa ja vartiotorni?

Aamulla oli kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain. Siis oli, koska menin taas nettihesarille. Rahvaallehan siitä julkaisusta ei kaikkea maksamatta näytetä, mutta ainakin kolme juttua nousi heti esille: 

Suomen poliisi aikoo osallistua nykyisin niin muodikkaaseen nettivakoiluun ja hankkia ikioman vakoiluohjelman. Euroalueen johtavassa maassa Saksassa nettivakoilu onkin ollut jo pitkään polizein rutiinia, eivätkä saksalaiset ole asiassa yksin. 

Kaiketi Suomen poliisi aikoo vakoilla vain heitä, keitä on aihetta epäillä rikollisten elinkeinojen harjoittamisesta, siis aikoo. Julkisia tietojärjestelmiähän ei tunnetusti koskaan käytetä väärin, poliisit eivät urki uteliaisuuttaan ja he vakoilisivatkin vastuullisesti?

Ministeri Risikko puolestaan ehdottelee ystävällisesti siihen suuntaan, että (sossupummit joutaisivat jo töihin)  sosiaaliturvasta pitäisi tehdä piankin vastikkeellista. Ystävällisyys on siinä, ettei ministeri silti kai haluaisi pudottaa äärimmäisen miniturvan tasoa nykyisestä, koska muuten kurjuus leviäisi kansan keskuudessa kuin entinen osuuskauppa tai eräs sukupuolitauti. Slummiutuminenhan on Suomessa vasta alkamassa.

Tampereen yliopiston professori kertoo eri jutussa tutkimuksesta, minkä mukaan kansa on lähestynyt "arvoiltaan" eliittiä. Toisin sanoen myös "kansalla" alkaisivat olla nykyisin kovat arvot pinnalla. Kansa ei kuulema luota enää poliitikkoihin, mutta kylläkin polliisiin. Proffan mielestä Suomi on edelleen konsensusyhteiskunta, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. 

***
Suomalaiset eivät jaksa enää uskoa poliitikkoihin, eivät ainakaan he, jotka ovat jaksaneet perehtyä asioihin. Kaikkia ei politiikka pahemmin kiinnosta ja se on ymmärrettävää, sillä ihmisten pitäisi voida luottaa siihen, että poliitikot hoitelevat hommelit parhain päin. Työn, perheen ja harrastusten parissa saa aikansa kulumaan hyvin ilman turhia politiikan pähkäilyjäkin.

Poliisiin sen sijaan luotetaan aika pitkälti, eikä toki syyttä. Mikä tästä sitten tulisi, jos sekin luotto menisi? Luottamusta kyllä yleensä ansaitsevat myös suoritusportaan virkamiehet, vaikka monilla kansalaisilla saattaa olla aika karmeita kokemuksia joistakin työkkärin ja sossun kyykyttäjistä. Kyykyttäjiä alkaa löytyä myös terveydenhoidon piiristä. 

Tavista on helppo tylyttää ja varsinkin sellaista, josta jo heti näkee, että huonosti sillä menee. Kuka siellä työkkärissä tai sossussa huvikseen kävisi, ellei satu olemaan ole jonkin sellaisen ideologisen  "heimon" elämäntapainkkari. Ei terkkarissakaan turhaan juosta, ei yleensä.

***
Mutta takaisin professorin tutkailuihin: Intrigöörin valistumattoman arvion mukaan tavallinen vankka työkansa saattaa osin samaistua eliittiin. Politiikassa sitä osoittaa sekin, että kokoomuksella on edelleen vahva kannatus. Kokoomuksen äänestäminen on vielä työnsä ja yhteiskunnallisen asemansa säilyttäneille kuin henkinen piste iin päälle: "Minäkin kannatan sitä, että minulla menee hyvin ja kuulun kyllä fantastiseen hyvinvoivien ja vastuullisten kansalaisten joukkoon".

Sehän sopii intrigöörille, sillä sitten meillä vasta olisi kurjaa, jos kaikki kokisivat, että nyt kyllä menee huonosti. Rupusakin yhteiskunnasta olisi kenenkään enää vaikeaa nousta, jos ei olisi  edes  mitään toivoa paremmasta. Suuri osa itäisestä Euroopasta ja valitettavasti myös suomalaisista tipahti lopullisesti menestyksen kyydistä lamassa jo parikymmentä vuotta sitten. Kaikki eivät koskaan kehityksen kelkkaan päässeet, mutta meillä Suomessa siihen oli ennen useimmilla hyvät mahdollisuudet. Nyt oikeaa työtä ja muuta lystiä ei kaikille riitä. Riittäneekö enää koskaan?

Pitkäaikaistyöttömien, nuorten työttömien, käytännössä sossun varassa elävien ja pieneläkeläisten on aika vaikea kuvitella mitenkään samaistuvan eliittiin. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa hiljaa, mutta ikävästi, eikä heillä oikein ole muuta tulevaisuutta näkyvissä kuin päätyminen jonkin ns. vastikkeellisen perusturvan ja aikanaan vastikkeettoman minieläkkeen piiriin. Kaikista köyhistä ei ole enää paljon vastiketta antamaan, sairaista tai vammaisista puhumattakaan.

Onneksi maassa oikeasti vallitsee vielä melko laaja konsensus siitä, ettei heikoimpia jätetä. Pakko ei ole koskaan rauhan oloissa jättää ketään heitteille, vaikka ikuisen talouskasvun moottori käy kovin epävakailla kierroksilla hamaan tulevaisuuteen asti. Poliitikkojen käytännön toimissa tämä tosiasia ei kuitenkaan ole toistaiseksi  näkynyt. Ehkäpä Risikon puheet osoittavat jo uutta suuntaa, mutta...

Mutta miksi poliittisen eliitin katseet kääntyvät aina heikoimpiin väestönosiin? Juttuhan on niin, ettei nykyisillä systeemeillä köyhimmiltä voi leikata enää mitään. Muuten perusturvasta tulee tässä yhä vain kallistuvan asumisen ja ruoan maassa pelkkä surkea vitsi ja slummiutumisesta kaikkine lieveilmiöineen tulee totta.

Perusturvan jonkinlainen vastikkeellisuus saattaisi silti olla pohtimisen arvoinen asia, ellei sitäkin vesitetä maan tavan mukaisesti luomalla taas jo valmiiksi toivoton ja haluton pakkotyöjoukko. Mutta joutenolokaan ei ole terveen ihmisen luonnollinen olotila.

***
Kaikkia kattavaa perustuloa maahan lienee turha haikailla, koska sitä ei täällä laajasti kannatettu edes euroalueen velkajuhlien hyvinä vuosina. Kreikassa ja joissain muissa Etelä-Euroopan maissa hyvinvointia jaettiin oikeasti melkein kaikille. Liika oli siinäkin asiassa liikaa ja sen kohelluksen seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Pääsyyllisiä koko kamaluuteen ovat  poliitikot ja heidän kamunsa eli kansainväliset pankkiirit.

Suomessa on vielä toistaiseksi kaikkia tarvitsevia koskeva perusturva niin kauan kuin sossuilla eli kunnilla riittää rahoja kassassa. Jos nykyinen sosiaaliturva valtion asumistukineen toimii edelleen eli tuet saa likimain ajallaan, muusta lienee turha haaveilla.

Missä määrin pitkäaikaistyöttömien ja/tai sosiaaliapujen saajien osittainen työvelvoite toisi hyötyä kunnille ja meille kaikille, se on kiinni päättäjien viisaudesta. Vai pitäisikö räsästellä ja antaa "uskomushoitoa", sanoa, että vain Luoja sen tietää.

***
Valtion velkaongelmia pitäisi hoitaa karsimalla monista todella suurista menoautomaateista, joista ei useinkaan ole yhteiselle kotimaallemme mitään suurta yleistä hyötyä, vaan jopa haittaa. Tässä en lähde niitä toimenpiteitä erittelemään, se tuntuisi aika turhalta. 

Asioita on kumminkin ruodittu nettipalstoilla viime vuosina perusteellisesti ja ihan riittämiin. Ehkäpä suuresta suomalaisten tutkijoiden armeijasta kannattaisi värvätä jokin joukkue tutkimaan mitä mieltä valistuneet kansalaiset todella ovat siitä, miten maa makaa ja kuinka se pitäisi saada taas tolpilleen. Ainakin blogeista niitä hyvän tuntuisia mielipiteitä ja ehdotuksia löytyisi. Kaikki kirjoittajat eivät ole omituisia höpöttäjiä, kuten intrigööri.

Suomella ja Japanilla meni 80-luvulla hyvin, Suomi oli silloin kuin Pohjolan Japani. Nyt Suomi alkaa olla Pohjolan pahiten eurokrapulasta kärsivä peräkamarin nurkka ja pysähtyneisyyden ajan kansallispuisto. Guggenheim-museota ei enää tänne tarvita, ellei se loistava eliitti sitä tarvitse ja myös itse maksa. Hah!

Suomi tarvitsee oikean selviytymisstrategian, mitä eivät olisi laatimassa vain siihen kuuluisaan eliittiin kultaisilla kahleilla liitetyt korkeat virkamiehet ja poliittiset syöttiläät. Mutta ei edes semmoisesta rehellisestä analyysista ole tietoakaan. On vain heittoja sinne tänne. Nyt vain odotamme tumput oikoisena Saksan vaaleja ja euroalueen syvenevää integraatiota. Ja talouskasvua.

Keskuspankki maksanee pian miinuskorkoa, mutta onko edes liki nollakorko mikään terve ilmiö? Saamme vastakin katsella kateellisina, miten monissa asioissa meitä virkummat tanskalaiset ja ruotsalaiset pärjäävät silti aina vain taloudellisesti meitä paremmin homeisine kunkkuineen ja kruunuineen. 

Norjalaisiin emme voi vertautua ennen kuin poraamme jossain rannikolla öljykenttään tai   liuskeöljyyn virolaisten tavoin. Meillä olisi kyllä jo todella mahtavat energiavarat sidottuna turpeeseen, mutta sitä valttikorttia emme saa käyttää, koska Suomen tosiasiassa hallitsevin poliittinen puolue Vihreät on sen ankarasti kieltänyt! Tätä diktaattia on kaikkien muiden politsaurusten kyyristellen noudatettava?

Kun muualla mualimassa osataan jopa nostaa liuskeöljyä syvältä maasta (kai, ehkä?) vain siedettäviä ympäristöhaittoja aiheuttaen, meillä teknologiavetoisessa maassa ei muka osata järkevästi hyödyntää simppeleitä turvesoita. Jos Suomi käyttäisi tehokkaammin turvetta, maapallon ilmasto ei ikinä pelastuisi ja merenpinnan nousu hukuttaisi meitit! Näin se poliitikkojen mielestä on!

***

Yhtenä yönä kadulla oli kolme maijaa.

Lopussa pitänee vähän irrotella, ettei se unohtuisi. Nykyisin myös rikolliseen toimintaan ryhtymisen suunnittelu on rangaistavaa. Intrigööri ei vain suunnitellut, vaan aloitti kotikasvatuksen alkukesästä istuttamalla paprikan siemeniä ruukkuun. 

Olen myös suunnitellut tilaavani netistä chilin siemeniä ja ehkä tupakan siemeniäkin, kessua kenties. Yllytin myös naapuria mökillään kessun kasvatukseen, kerrostalossa se olisi ehkä hankalaa, ainakin se jalostuspuoli. Vanhan kansan venäläisperäinen kessu on kuulema yhdeksän kertaa jytympää kamaa kuin veltto virginialainen. 

Eipä aikaakaan, kun kesäyötä parvekkeella ihaillessa kello kolmen maissa huomasin, että vastapäiselle kävelytielle oli pysäköity perätysten kolme maijaa. Pari polliisia veti luotiliivit päällensä ja laittoi kypärät. Kysymys ei ollutkaan minun kotikasvattamostani, vaan virkavalta suunnisti yhteen naapuritaloon. Kohta hyö tulivat sieltä tyhjin toimin pois ja läksivät maijoineen vissiin aabeeceelle kahville? 

Tähtäimessä oli näemmä joku toinen rikollista toimintaa suunnitellut tai peräti siihen ryhtynyt. Rikosten fiktiivinen suunnittelu tuli joskus minullekin tutuksi, kun piti kirjoittaa ansaintatarkoituksessa jännitysviihdettä, mutta kerron siitä ehkä toiste.

Kävi se nääs minullakin mielessä, että ruukussa voisi kasvattaa mitä vain, vaikka persiljaa. Mutta olisi ehkä parempi säästää laivamatkarahat Uruguayhin? Tulevathan uudessa ihanassa maailmassa kerjäläisetkin kuin muuttolinnut Suomeen, tuhansien kilsojen päästä.

***

Jäi vielä askarruttamaan tuo vastikkeellinen sosiaaliturva. Silloinhan tarvittaisiin tietysti sopivaa kurssitusta, ei sitä sopisi syrjäytyneitä niin vain kylmiltään päästää työmarkkinoille pörräilemään. Missäpä muualla muutamien kuukausien intensiivikursseja, sitä pyhää koulutusta koulutuksen vuoksi, voisi niin helposti järjestää kuin reippailla työ- ja uudelleenkasvatusleireillä?

Uutisissa kerrottiin, ettei valtio ole saanut  kaupaksi lakkautettuja varuskuntia ja varikoita alueineen. Lieneekö jokin tyhjiksi jäävistä vankiloistakin myymättä tai järkevää käyttöä vailla? Ehkä valtion ei kannattaisi luopua näistä potentiaalisista siviilien koulutus- ja kuntoutuskeskuksista? Sisäoppilaitos reippaaseen ulkoilmaelämään yhdistettynä olisi tehokas paikka valmentaa myös tulevan vastikkeellisen sosiaaliturvan vastuullisia saajia?

Nuori mies tai nainen, lähde länteen.., eikun Suomesta Ruotsiin mentiin töihin kauan sitten. Uusi iskulause onkin, jotta mene sossuun, pääset töihin!

***