28.3.2016

Ei kotoudu, ei!

Pitkät pääsiäispyhät ovat onneksi päättymässä. Ylivieskassa tämä pääsiäinen muistetaan vielä pitkään, ehkä yhtä pitkään kuin kaupungin komea puukirkko palveli omaa yhteisöään. Tuhopolttajan sytyttämiin liekkeihin ei kuitenkaan tuhoutunut se tärkein eli suomalaisten ihmisten yhteisöllisyys ja halu rakentaa tilalle uusi kirkko, jos vanha tuhoutuu. 

Paikkakunnan tunnusmerkki eli vuosisataisen hautausmaan ympäröimä kirkko on aina ihmisille tärkeä, oltakoon seurakunnasta tai laitoskirkon yleisestä meiningistä muuten mitä mieltä vain. Kirkkorakennus on henkisesti paljon merkittävämpi kuin komeinkaan kunnantupa tai terveyskeskus.

***
Brysselissä pääsiäinen alkoi vielä kirkon polttoakin järkyttävämpien tekojen alla. Murhanhimoiset islamistit eivät kotoudu. He eivät kotoutuneet edes entisiin kotimaihinsa, joista he itse tai heidän perheensä ovat lähtöisin. Uusilla kotiseuduillaan Euroopassa he eivät halua turvaa tai uutta elämisen alkua, vaan he haluavat vain levittää tuhoa, kaaosta ja kuolemaa. 

Intrigööri potee pääsiäisväsyä, joten on tyydyttävä taas linkittämään hyvän tunteiden tulkin eli Savon Sanomissa kirjoittavan Jussi Kuosmasen juttuun. Hän kertoo ytimekkäästi mm. siitä, miksi matu ei kotoudu.

Hyvää kevättä ja arkipäiviä!


***


24.3.2016

Munaa pukkaa

Intrigööri kävi äsken lähikaupassa, koska ei nuhaisena jaksanut marssia pitemmälle hehtaarimarkettiin. Pääsiäisen alla munahyllyllä piti jäädä oikein miettimään, mitä sorttia valitsisi. 

Siellä oli ainakin vapaan kanan munia, tavismunia ja halpismunia, oli kai luomuakin. Valitsin kaupan oman merkkiset halpismunat.

Ihanalta kassaneidolta kysyin, jotta mistä se kana tietää, minkälaista munaa pitää milloinkin änkiä, vapaamunaa, luomumunaa, pIrkkamunaa vai ehkä k-menumunaa? Neito ei tiennyt asiasta sen enempää kuin minäkään. 

Onneksi sentään kana tietää. Kana onkin mainettaan paljon viisaampi tipu, se on tutkittu juttu!

***
Kotona munatietoutta piti heti hankkia internetin ihmelootasta. Suomessa on kuulema neljä munantuotantomuotoa, luomu, ulkomuna - free range, vapaa ja virike. Kaupallisia nimikkeitä on kai kymmeniä. Lisäksi munilla on tarkat laatu- ja kokoluokitukset.

Vapaa kananmuna on kotoisin lattiakanaloista, joissa kanat pääsevät liikkumaan. Vapailla kanoilla on mm. omat munintapesät ja nukkumaorret. Ulkokanat asuvat myös lattiakanalassa ja ne pääsevät ulos läpi vuoden.

Ulkona kana saa pasteerailla katoksen alla tai aidatulla laitumella. Sellainen on jo melko vapaata elämää, mutta ei ihan, sillä lenkkipoluilla tai metsissä ei ole toistaiseksi tullut vastaan yhtään vapaata kanaa. Metsäkanalintuja siellä kyllä lehahtelee makuuksilta lentoon.

Ennen maalla oli vain vapaita kanaloita. Missään ei oltu niin julmia, että kanat olisi pantu häkkiin. Siellä niitä kanoja kotkotteli ja kuoputteli kesäisin ulkorakennusten luona ja pihoilla vapaina ja kai iloisina, koska ne saivat seurustella muidenkin kotieläinten kanssa.

Kananmuna on kunnon evästä, siitä löytyy lähes kaikkia tärkeitä vitamiineja, paitsi C-vitamiinia.  Lisäksi munasta saa foolihappoa, fosforia, rautaa ja seleeniä. Kana on kovis, sillä se pukkaa melkein yhden munan päivässä. Hyvä muna, parempi mieli! 

Mukavaa pääsiäistä!



***

23.3.2016

Miten terroristit löydetään?


Terroristien ja heidän taustajoukkojensa löytäminen suurista ihmisjoukoista on hyvin vaikeaa. Helpotusta etsintään ei tuo edes se, että lähes kaikki nykyisin Euroopassa toimivat terroristit ovat kotoisin tietyistä islaminuskoisista maista. Toisaalta näille main tuli viime vuonnakin joukoittain täysin tunnistamattomia ihmisiä ilman papereita ja myös väärillä papereilla.

Intrigööri on aikaisemmin kirjoitellut, että promille maahantulijoista ja Suomessa asuvista muslimeista riittäisi terrori-iskujen valmisteluun ja suorittamiseen.  Murhatöiden tekijöitä on yleensä ollut kerrallaan vain muutamia. Sen verran erityisen riskialtista porukkaa voisi seuloa jo Suomessa asuvista tunnetuista isiksen, yms. "veteraaneista", tukijoista ja myötäilijöistä.

Suurissa Euroopan maissa terroristien jahtaajien tilanne on tietysti vielä tukalampi kuin pienessä ja vielä etnisesti melko yhtenäisessä Suomessa. Joukkomurhaajat näyttävät välillä onnistuvan veritöissään eri maiden massiivisista poliisioperaatioista huolimatta. Poliisi on tietysti myös onnistunut torjumaan terroriaikeita, mistä ei kovin paljon julkisuudessa  puhuta.

Intrigööri arvostaa suomalaisia poliiseja, eivät he ole pelkkiä pamppuveikkoja, ei sinne päinkään. Tiedustelukin meillä perinteisesti osataan hyvin, supossa ja myös solttupuolella. Silti pahojen poikien löytäminen tuhansien pahimmista kriisimaista tulevien ja sieltä lähtöisin olevien joukosta on enemmän kuin haastava tehtävä. 

Irakista maahan saapuneiden miesten joukossa on tiettävästi aika paljon sotilas- ja poliisitaustaista porukkaa. Tuollaista maahan saapunutta jonkin tason asiantuntemusta ja käytännön kielitaitoa ei kai kannattaisi jättää käyttämättä. Ehkä kaukaisten "kollegoiden" joukosta löytyisi sopivia osaajia tunnistamaan terroristeja, sekä vaarallisia vihanlietsojia, kuten ns. "imaameja"? Kokemustakin irakilaisilla saattaisi olla, moisista toimista?

***
Kerrotaan, että Irakissa oli Saddamin kovishallinnon aikana tiettävästi vain yksi terroristi, joku vanhempi palestiinalainen taistelija asui Bagdadissa diktaattorin elättinä. Ei toivottu terrorismi nujerrettiin taannoin rajusti myös Assadien Syyriassa ja Gaddafin Libyassa. Diktaattorit kyllä myös tukivat heille kulloinkin mieluisia ulkomailla toimivia terroristeja ja taisipa heille tulla rahan lisäksi myös työmääräyksiä.

Poliisin toiminta oli vanhassa Irakissa suoraviivaisen brutaalia, mutta tehokasta. Amerikkalaiset miehittäjät eivät osanneet sitä tietotaitoa hyödyntää, ehkä eurooppalaiset voisivat olla siinä asiassa nyt totisen paikan edessä parempia? Muslimien oma syvä jakautuneisuus saattaa toki aiheuttaa vaikeuksia.

Voi olla, että intrigööri tässä jauhaa vanhaa kauraa, noin ammattilaisten näkökulmasta. Tilanne lienee virallisilla tahoilla jossain huomioitu, mutta liekö asialle sitten tehty mitään? Monihan ei tällaista yksittäistä pikkublogia lue, mutta näyttää täällä aina joku pyörähtävän. Tai menkööt sitten vain ehdotukset ja höpinät harakoille, heh!

Toivottavasti noiden pitovieraiksemme saapuneiden Irakin urhojen parasta osaamista voitaisiin hyödyntää muutenkin kuin puuronsyönnissä, tännehän he ovat vapaaehtoisesti tulleet. Kaikki keinot pahisten torjuntaan olisi käytettävä.

Terrorismille ei saa koskaan alistua. Islamistista terrorismia kammoaa ja pelkää jokainen vähänkin tervepäinen ihminen. Pelottomia ovat omasta mielestään suomalaiset yltiösuvakit, sekä monet poliittiset eunukit ja mediamurjaanit suojatyöpaikoissaan. 

Pannaan terroristipiruille hanttiin sitkeästi kuin Sven Tuuva! Intrigöörikin haluaisi päätyä yhtenä kappaleena loppusijoitukseen, sitten kun sen aika on. Eikä tässä meikä mikään vanha ole, pirskatti, eläkeikä on vasta alkamassa!


***
Lisäyksiä: Vankiloista loppuu jo tila Saksassa,  linkki.

Brysselin lentoasemalla töissä 50 ISIS-tukijaa, linkki.

Pienikin määrä terroristeja on vaaraksi, EU:n turvakomissaari.


19.3.2016

Kaikki valot päälle, Earth Hour!


Ilmastorealismia -blogin pitäjä muistaa tapansa mukaan vuosittaista ja tänä iltana vietettävää Maantunti -tapahtumaa eli Earth Houria. Postaus tuo mielestäni tuommoiseen valojen sammutteluun hyviä toisenlaisia näkökulmia, joten linkitän siihen.

Onhan iltaan klo 20.30 - 21.30 vielä vähän aikaa ja lukea voi mihin aikaan vain, jos kotona on sähkövalot eli vikineissä virtaa riittää.

Ilmastorealismia -blogi muistuttaa, että noin 1,3 miljardia ihmistä on joka päivä ja joka tunti vailla sähköliittymää, kunnollista valaistusta, kylmäketjun ruokahygieniaa, sekä sähköisiä apuvälineitä, kuten esimerkiksi ilmanvaihtoa, televisiota ja nettiä.

Pakollista "maan tuntia" viettää vielä paljon suurempi joukko ihmisiä, jotka saavat sähköä vain osan ajasta, koska sähköntuotanto heidän kotiseuduillaan ei salli enempää. Tasainen sähkö töpselistä ei todellakaan kuulu miljardien ihmisten päivittäiseen elämään.

Intrigööri kampanjoi kämpässään illalla ilmastonmuutoksen puolesta, heh, laittamalla ihan kaikki valot päälle. Ikävä kyllä kaikki valopisteet ovat jo nk. hassisia tai ledejä, joten valojen sytyttely vaikuttaa nostattavasti lähinnä omaan mielentilaan, eikä sähkölaskuun.

***
Koska tässä blogissa on joskus ollut tapana pistellä julki huonoa huumoria, sitä tyhjää parempaa, jatkan samalla linjalla: 

Pienellä kylällä, jossakin Savon sydänmailla, asui talossaan korkealla mäellä kuuro pariskunta. Kyläläiset tiesivät iltaisin, koska pariskunnalla oli perheriita. Silloin talosta syttyivät ja sammuivat valot vähän väliä, vaikka siellä ei ollut edes pieniä lapsia valoja räpsyttelemässä. Toinen puolisoista halusi kai viittoa jotain kärkevää ja toinen räppäsi valot pois, jne. 

Suomessa on ollut aina  tasaiset sähköt, siitä pitäen kuin viimeisetkin asutut kylät sähköistettiin, joskus 70-luvulla. Katkoksia tulee vain lumesta tai myrskyistä johtuen. No, olihan tuo edellinen jo melko huono vitsi.

Mutta tämä ei ole vitsi: Joskus kultaisella seitkytluvulla tein jutun sokeasta pariskunnasta joka asui mökissään pienellä kylällä Etelä-Savossa. Mökki lienee paikoillaan vieläkin.

Pariskunta oli adoptoinut  pojan, silloin jo kouluikäisen, joka myös autteli vanhempiaan arjen askareissa. Kolmikko ei vaikuttanut ollenkaan riitaisalta, eikä lainkaan valitellut elämän pikku hankaluuksia.

Seitkytluvulla sitä tehtiin monenlaista jännää, mikä ei ole nykyisin tapana, eikä ole edes mahdollista. Tehtiin hullunpuoleisia juttujakin hullunpuoleisista ihmisistä lehdykäisiin, sellaisia jotka nykyisin jo nolottaisivat, jos vanhoja muistelisi. Minäkin olin siinä vähän mukana. Siellähän ne tarinat pysyvät lehtiarkistojen kätköissä, kaikkea ei varmaankaan koskaan laiteta digimuisteihin, koska se maksaisi liikaa.

Kuitenkin silloin 1970- luvulla Suomi kasvoi ja kehittyi, sähköistyikin syrjäisiä kyliä myöten. Kylillä pidettiin valojuhlia, sellaisissakin tuli oltua mukana. Tärkeästä teknisestä edistyksestä oltiin silloin ja myöhemminkin iloisia, eikä ainakaan sammuteltu valoja turhan kouhotuksen takia. 

12.3.2016

Luottoko meni?

Luottoa Suomella näyttää olevan. Lisäyskuva on
professori Matti Virenin US blogista 2.12.2017,
linkki blogiin.

Ei ole ihme, että Suomen luottoluokitus tippuu, koska hallituksen johtavat ministeritkin julkistavat harva se viikko synkkiä lausuntoja maan talouden tilasta ja kehitysnäkymistä. Suomi-brändistä ei enää puutu kuin itäkarjalaisia itkuvirsiä esittävä mummokuoro eduskuntatalon portailta.

Pääministeri Sipilä kertoo julki aikovansa jättää politiikan, jos kolmen ässän hallituskausi menee iteroinnista vatuloinniksi, kuten jo alkaa näyttää. 
Valtiovarainministeri ja EU:n isäntärenki Stubb julistaa maailmalle kerran toisensa jälkeen menettäneensä uskonsa Suomen eli "Euroopan sairaan miehen" uudistumiskykyyn.

Ulkoministeri Soini sähköttää jostakin maailman toiselta puolen, että "nyt meillä on velvollisuus onnistua, muuten meille ei jää kuin porot ja huonot tiet". 
Entä sitten jos sudet ja ahmat syövät ne porot, eikä routivia teitä pitkin pääse kuin jyräkällä nelivetotraktorilla. Ikävä kyllä monet trakvaattorit taitavat kohta olla kanissa?

Suomi on maailman huonoin maa! Vai onko? No, eikä hitossa ole. Ei meille ole tulossa nälkävuosia, jos emme itse halpuuta itseämme ja samalla maajusseja pois pelistä. 
"Halpuuttaminen" kohdistuu kaikenlaisiin tuloihin samaan aikaan kun yleinen epävarmuus lisääntyy ja kaikki kustannukset kasvavat. Ruoan paljon mainostetut pikkualennukset eivät ihmisille paljon merkitse.

Surkuttelun ja vollottamisen sijasta voisimme kevän kunniaksi järjestää pahiten loppuunpalaneiden kansanjohtajien vaihtoviikot! Kun poliittisilla johtajilla ei ole kokemusta, heillä voisi olla edes näkemystä! Siis voisi.



***

8.3.2016

Turkki väänsi ja EU vikisi

EU:n ja Turkin neuvottelut pakolaiskriisistä etenevät tuttuun unionin tapaan. Kaikki kehuvat kilvan toisiaan saavutuista läpimurroista ja järisyttävistä tuloksista. Jo seuraavana päivänä sieltä jostain syvästä ytimestä kotoutuneet eri maiden ministerit ihmettelevät ja selittelevät sitä, että mistä siellä oikeastaan tuli sovituksi.

Varmaankin siellä neuvotteluissa edistyttiin upeasti, koska kaikki niiden pöytien ääressä nyökyttelivät ystävällisesti?  Myönteisyyttä on ministerien mielestä sekin, että oikein merkittävä, mutta vasta myöhemmin täsmentyvä summa verorahaa (lue: velkarahaa) luvattiin laittaa peliin, erinäisiin tuiki tarpeellisiin tarkoituksiin.

Intrigööri luulee, että EU:n ja Turkin välisessä kädenväännössä ronski karvakäsi Turkki runttasi unionin velton läskikäpälän pöytään. Pakolaisten ja siirtolaisten tulva EU-maissa ei ainakaan vähene. Kuin palkinnoksi Turkki saa EU:lta käyttöönsä miljardeja euroja. Ja piankin taas lisää miljardeja.

Väkirikas Turkki saattaa saada omille kansalaisilleen jo ensi kesänä luvan matkustella pääosassa Eurooppaa ilman turhia viisumeita. Taas vipinä Euroopassa vilkastuu ja unionin maiden väestö rikastuu.

Kuin saduissa Europa-neidon itkuinen ja märkä pusu herättää todellisen kalifaatin (v.1302 - 1922) unelman satavuotisesta unestaan. 

Lisäys: Haaremissa oli hienoa ja eunukeilla oli oikein kivaa? Turkin ensimmäisen naisen ylistyspuhe.

***
Oma kehu paras kehu?  ja  Sovittiin vai sovittiinko?



6.3.2016

Vihapuheesta fanitukseen!


Intrigööri kehui edellisessä höpinässä poliitikkoja pystyyn, kuivahko pilke silmänurkassa. Vihapuhuminen ei ole itsellä tapana, kevyt kenttäkettuilu saattaa ollakin. Monet julkerot ja poliitikot ovat jo kauan olleet vihaisia heihin kohdistuvasta vihapuheesta. Taviksista ei tässäkään asiassa paljon perusteta, elleivät he satu kuulumaan tiettyihin helposti uhriutuviin vähemmistöihin.

Kun netin uutisantia seurailee, vaikuttaa siltä, ettei sellainen julkku tai tyrkky edes ole lajissaan paljon mitään, joka ei pääse vihapuheesta ruikuttamaan. Huonoksi on tosiaan ilmapiiri mennyt, jos vihapuhetta jopa tarvitaan julkisuuden saamiseksi ja uusien fanittajien eli kauhistelijoiden löytämiseksi. 

Henkilökohtaisen vihapuheen kohteeksi joutuminen ei toki ole mukavaa,. Likikään kaikilta ihmisiltä sanallinen saasta ei valu kuin vesi ankan selästä. No, aika aikaa kutakin sanoi vuohi, kun kaulaa katkottiin. Yön yli nukuttua se eilinen poliitikkojen kehuminen poiki pienen idean, mistä lopuksi.

***
Intrigööri on jo siinä iässä, että pienet muistelot ehkä sallitaan. Nuorena maakuntalehden jolppina jouduin aikoinaan tekemään juttua vanhan mukavan SMP:n puoluekokouksesta. Politiikasta ei ollut silloin itsellä juuri kokemusta, eikä ollut vielä paljon myöhemminkään, koska politiikka ei silloin ennen kiinnostanut. Parhaansa sitä tietysti yritti duunipaikkansa eteen tehdä.

Puoluekokouksen väki koostui enimmältään hieman rosoisen oloisista äijänkörmyistä. Vanha Veikko siellä hillui kansanjohtajana kuin vanhoista filmeistä tuttu Il Duce. Infossa vai oliko sen nimi silloin tiedotustilaisuus, Veikko tietenkin johti orkesteria. Joku lehtien tai yleisradion kokeneemmasta porukasta yritti aina välillä kysyä jotain raflaavaa, mihin VV kailotti kuuluvasti omaperäisellä nuotillaan, että "epäasiallinen kysymys" ja jätti kylmästi vastaamatta.

***
Seuraavana aamuna lehden ilmestymisen jälkeen otin toimituksessa vastaan puoluekokouksen porukalta kaksi palautesoittoa. Toinen nimetön soittaja uhkasi hetimmiten tappaa meikäläisen. Toinen kehui, nimetön taisi hänkin olla, että olipa kerrankin asiallisesti kirjoitettu juttu SMP:stä.

Enhän minä ottanut sitä tappouhkausta lainkaan tosissaan, eikä tullut pieneen mieleenikään, että siitä olisi pitänyt oikein ilmoitella johonkin, ehkä polliisille, nauraneetkin ne olisi. Toisen soittajan kehut tuntuivat tietysti hyvältä. Ajattelin vain, että hyvinhän se meni, ekaksi puoluekokousjutuksi. Tuli kahdenlaista palautetta.

***
Se oli sitä aikaa. Kaiken kansan puhetorvesta internetistä ei ollut hajuakaan. Tietokoneetkin olivat olivat 70-luvun puolivälin paikkeilla firmassa vain joitain pesukoneen näköisiä mutikoita, jotka suolsivat reikänauhaa tekstinvalmistukseen. Jutut ja uutiset tehtiin ja kuvattiin itse, käytiin juttukeikoilla kaupungilla ja maakunnassa.

Jutut hakattiin itse konekirjoituskoneella, ladottiin latomossa ja työstettiin siellä siitä eteenpäin monissa vaiheissa painokuntoon. Painajat olivat aina vähän värirötjässä ja kärsivät vissiin myös lyijystä. Kun painokone, se jysky rotaatio, lopulta pyörähti pohjakerroksessa käyntiin, koko iso talo tärisi. Pian sitten siirryttiin kaikkialla siistimpään offset-painamiseen, itse koin sen muutoksen kahdessa firmassa.

Maatakaatavat tai koko maailman uutiset revittiin STT:n printistä, jotain matskua tuli myös postissa. Kuvia saatiin kuvatoimistoilta päivittäin tilauksen mukaan telefotona ja valitut kuvat pyöritettiin koneessa painolaataksi. Isot lehtitalot taisivat käyttää lisäksi kansainvälisten uutistoimistojen printtejä.

***
Vihapuhe ei ennen ollut edes mahdollista. Lehdet eivät päästäneet sellaisia purkauksia lukijanpalstoille, eivätkä toimittajat haastatelleet keitään pahoja änkyröitä. Eikä ollut edes mitään kaiken kansan kälätysradiota. Nykyaikaan nähden taviskansa eli pahasti paitsiossa.

Jos aikoi vihapuhua, se piti tehdä nokikkain tai soittaa, eikä sellainen ollut tavallista. Niinpä ärtsyimmätkin porukat yleensä vain nielivät kiukkunsa tai vaahtosivat vihaansa keskenään. Kapakoissa saattoi kyllä saada suoraa, mutta melko hyödytöntä palautetta, jos kumpikaan osapuoli ei aamulla muistanut mistä puhuttiin.

Vihaisia soitteluita, tarkemmin muistellen, niitä kyllä tuli jonkin verran toimituksiin. Lopulta en jaksanut enää vängätä nimettömien soittajien kanssa. Sanoin, etten halua keskustella nimettömien kanssa, kun nimeä ei tullut, suljin luurin. Sisälle hyö eivät sentään ängenneet, mitä nyt yksi tuli toiseen kerrokseen hiihtämällä, mutta pöläytin sen kylähullun suksineen melko iisisti ulos.

***
No, se siitä. Ehkä nykyajan netin viisas vihapuhuja voisi koemielessä vaikka kääntää takkinsa ja änkyröinnin sijasta alkaa vuolaasti, ylenmääräisesti ja järjestelmällisesti kehumaan kaikkia suuttumuksensa kohteita.

Sellainen kehukone pitäisi käynnistää joka kerta kun joku julkkutyrkky tai joku poliittinen eläin nyppii mielipiteineen niin paljon, että sitä pitäisi hyökätä näppikselle haukkumaan. Kyllä kunnon vihapuhuja osaa vuodattaa kehujakin ja tehdä vaikka loputtomasti vilpittömiä ihastuksen ja myötäelämisen tunnustuksia.

Vastenmieliset tyypit pitäisi siis nutistaa olemalla ylen ymmärtävä ja halata heidät virtuaalisesti kuoliaaksi. Kerran toisensa jälkeen. Ei siinä kauan menisi, kun sellainen jatkuva kehuminen ja suoranainen rakkauspuhe monilta tahoilta nyppisi sen kohteita enemmän kuin mikään rankka vihapuhe uhitteluineen.

Entiset vihapuheen ja myöhemmin kehukampanjan kohteet saattaisivat lopulta jopa joutua korjailemaan omia mielipiteitään, mutta ehkä se sentään on liikaa toivottu? Kun vihainen viesti ei mene perille pahalla, eikä se takuulla mene, voisi kai samaa koettaa oikein runsaalla hyvällä. Eikö vain? Mutta ei puhuta tästä ideasta kenellekään! Tämä taisi olla huono ajatus?


***
Ps. Rehtiyden nimissä pitänee sanoa, että kyllä tää nykyinen meininki maassa itseäkin niin paljon nyppii, että vihaisia kirjoituksia voisi viskellä menemään harva se päivä. Ne olisivat kuitenkin hyödyttömiä ja voisivat olla vahingollisia itselle, eikä kohteille.


5.3.2016

Valitaan tyhmempiä poliitikkoja!

Oletteko koskaan joutunut haastattelemaan poliitikkoja? Minä olen useinkin, entisessä elämässäni. Nokitusten ja luurin kautta. Useimmat noista poliitikoista olivat sliipattuja ammattilaisia, joita ei joku maakuntatason toimittaja saanut koskaan helposti hämilleen tai edes kakistelemaan puheissaan. Jos joku uutisen tapainen heistä joskus irtosi, se oli harkittua.

Jotkut politsauruksista yrittivät kyllä puhua toimittajan pyörryksiin tai väsyttää lopettamaan puhelun, joskus he vain vetosivat omiin kiireisiinsä. Isosta salista saattoi kaikua korviin se kuuluisa sukellushälytys. Silloin nohevalle poliitikolle tulikin armoton hytinä, sillä saattoi olla, että kamerat jo kävivät parvella.

En muista, että olisin koskaan joutunut tekemisiin sellaisen poliitikon kanssa, joka olisi reilusti myöntänyt joskus erehtyneensä, tehneensä huolimattomia päätöksiä, kannattaneensa pokkana surkeita ja keskentekoisia lakiesityksiä tai olleensa enimmältään vain PUOLUEEN määräämän ryhmäpiiskurin napinpainajana.

Poliitikot olivat ja varsinkin nykyisin ovat siis esimerkillisiä, nokkelia ja fiksuja yksilöitä, jotka ajattelevat työssään alati pelkkää yhteisen hyvän maksimointia. Narsismikin on sellaisten ihmisten mielestä vain tervettä, sillä ellet pidä itsestäsi, kuinka voisit pitää toisista? 

Olemme varmaankin valinneet eri puolueista eduskuntaan vain älykkäitä ja lähes erehtymättömiä yksilöitä kansakunnan parhaasta päästä. Silti melkein kaikki tärkeät asiat ovat viimeiset parikymmentä vuotta menneet maan ja kansalaisten kannalta perseesti tai ne ovat ainakin silleesti menossa.

Missä on vika?

Olemme pakosti valinneet vaaleissa yhteisvastuullisiin töihin liian fiksuja ja älykkäitä poliitikkoja, jotka pystyvät lonkalta torjumaan kaikki PUOLUEEN kannalta vaaralliset uudistukset ja muutokset. Hyi olkoon sellaiset ajatuksenpoikasetkin!

Lisäksi paljon mainostettu poliittinen vastuu on käytännössä yhtä kestävää kuin iltatuulen henkäys.  Ellei nyt vastuullinen poliitikko satu itseään säästämättä taistelemaan itselleen kermapersevirkaa Brysselistä, mikä on kestävää, koska EU on tuhatvuotinen liittovaltio.

Seuraavissa valtakummallisissa vaaleissa on siis parasta äänestää yleisen tiedon varassa tyhmähköiksi tiedettyjä, mutta olemassaan kilttejä ehdokkaita. Kun tuommoinen mukava ihminen on napattu PUOLUEEN ehdokaslistalle täytteeksi hajaääniä tuomaan, hänen yllättymisensä valituksi tulemisesta on aito ja rehellinen. Siinä olisi alkavalle poliitikolle jo heti kaksi oivaa ja perin harvinaista lähtökohtaa.

Tyhmempi, mikä tarkoittaa politiikassa keskivertoa vähemmän narsistista ihmistä, poliitikko olisi varmasti rehdimpi myös töissään ja toimissaan. Hänen olisi helppo myöntää, ettei hän hallitse Suomen valtio -nimisen EU-yksikön mutkikasta ja muuttuvaa kokonaisuutta, eikä pysty yksin siihen paljoa vaikuttamaan kuin ehkä harvoin, suuren julkisuuden avittamana.

Eurounionin kokonaisuutta ei kukaan koskaan missään edes pysty hallitsemaan. Kansallisesti pikkuvaltion edustajan pitäisi tyytyä vain tarmokkaasti vastustamaan Brysselin eliitin kasvavaa päsmäröintiä. Sillä konstilla ei kyllä tipu niitä kermaisia virkoja kotimaassa tai eurotaivaassa.

Tyhmempi on realisti

Nykyisen kovisajan määrittelyn mukaan vähän tyhmempi, mutta samalla mukavampi ja inhimillisempi poliitikko osaisi ilman kynnystä edes käyttää työssään eri alojen parhaita asiantuntijoita. Sellainen etu kansanedustajilla olisi, jos he rohkenisivat asioissaan kysyä ja myös vaatia vastauksia. Tulisi vähemmän susia lakeja ja asetuksia, joita pitäisi pian paikkoa.

Jos puolueissa ja eduskunnassa olisi paljonkin nykyisiä "superihmisiä" tyhmempiä poliitikkoja, he saattaisivat yhdessä päästä maan ja kaikkien tavisten kannalta paljon parempiin tuloksiin. Tyhmemmät tavallisen kansan edustajat saattaisivat itsepäisesti ajaa äänestäjiensä asioita toisin kuin ns. fiksut itsensä ja puoluekoneistonsa edustajat. 

Tavispoliitikoilta jäisi vähemmälle myös kaikkea kansalaisten kritiikkiä torjuvan poliittisen munkkilatinan omaksuminen. Heiltä ihmiset saattaisivat jopa saada selviä vastauksia suoriin kysymyksiin. Se olisi kyllä ensialkuun häkellyttävää.

Harkitkaamme siis seuraavan kerran tarkasti ketä äänestämme! Tyhmemmissä, mutta inhimillisissä taviksissa olisi vara parempi, vaikka he eivät toimisi lainkaan tyhmästi. Vai onko pyrkimys yhteiseen hyvään tyhmyyttä, kun oma suu ja puolueen kita ovat lähempänä?

Hitto! Miten tässä enää voisi kirjoitella politiikasta mitenkään vakavasti? 

***

Lisäyksiä: 

Kun ei politiikka pysy omilla näppäimillä, pitää linkittää Satunnaisen raportoijan blogiin.

Toinen linkki vie ehdotuksiin siitä, miten puolueet, kuten vihreät, voisivat mainostaa itseään.


Miete solidaarisuudesta

Se tiedetään jo vanhastaan, ettei ay-liikkeestä löydy köyhien ystäviä. Mutta onko ay-liikkeessä yleensä solidaarisuutta muita kohtaan? No, eipä tietenkään.

Puolassa kyllä oli 80-luvulla Solidaarisuus -niminen oikein jämy ammattiyhdistysliike, mikä auttoi lopulta kaatamaan koko kommunistiblokin.

Saattaa Suomessakin kauhia porvarihallitus kaatua, mutta kun ei ole solidaarisuutta, siinä samalla voi lopulta romuttua koko perinteinen ay-blokki.

Lisäys: Kupit kaatuilevat.


***

2.3.2016

Miltä köyhyys tuntuu?

Intrigööri hoksi, että ikävästä ja tylsästäkin aiheesta köyhyydestä on vuosien mittaan tullut kirjoiteltua aika monta kertaa. Suomalainen köyhyys on yhä ajankohtaisempi aihe, se pirulainen ottaa kasvuloikkaa ja astuu yhä useamman taviksenkin yli. 

Nykyinen lamaannus alkaa tavisten kannalta jo ylittää 90-luvun alun ikävyydet, silloinhan pitkän nousukauden jälkeinen Suomi oli vielä pääosin kasassa. 
Onneksi herroja vielä naurattaa. Minusta Hanna Pakarisen hyvin esittämä Carolan laulu jotenkin sopii näiden köyhyyspostausten tunnelmaan. 

Juutuupi: Herrojen kanssa pellon laidassa.



*****

Kauniimman sukupuolen lehti Anna kertoo meille, millaista on elää köyhänä naisena Suomessa. Jutun ingressissä kysellään, miltä se tuntuu, kun ruoka pitää hankkia erikoistarjouksista tai leipäjonosta. Entä jos lapsi ei voi hiihtää koulun urheiluissa, koska äipällä ei ole varaa ostaa suksia?

Siis, että miltäkö se köyhyys tuntuu? Ei voi mittään, mutta mieleen juolahti ikivanha telkun hupipätkä, jossa haastattelija tenttasi nuorta paria saunan jälkeisestä seksistä kysellen pokkana, jotta miltä se tuntui.


"Hyvältä se tuntui", punaposkinen pariskunta vastasi kuin yhdestä suusta.


Hyvältä sekin tuntuu tällä pienellä tarkkailuasemalla, että naistenlehti tekee juttua pienituloisista tai köyhistä naisista. Kimallusta tarjoillaan printtilehdissä ja tyttöblogeissa jo ihan riittävästi. Unelmia tarvitaan, mutta ripaus realismia ei ole pahitteeksi. Suomi on hyvin kallis maa ja täällä on paljon kantaväestön köyhyyttä, joka ei ole edes helpottumaan päin.


Köyhänä edes jotenkin säällisesti eläminen, se vasta rankka taitolaji on! Siitä selviytymisestä pitäisi edes joskus palkita, jos olisi joku palkitsemassa. Lapsiakin varmasti risoo, etteivät he ehkä saa suksia, sadoista muista kouhottimista puhumattakaan. Lapset kumminkin ymmärtävät enemmän ja he sopeutuvat paremmin kuin me kalkkikset luulemme.


Espoossa on jutun mukaan vertaistukeakin köyhyysrajoilla pinnisteleville naisille. Köyhyys ei ole ilo yhdellekään, mutta jaettu kurjuus voi tuntua vähemmän kauhealta. Parasta olisi, jos köyhyydelle voisi nauraa päin naamaa, mutta se pirulainen irvistää aina takaisin.


Intrigööri linkittää Annan juttuun.



***

1.3.2016

Kreikan syytä kaikki, taas?


Kreikan pääministeri Alexis Tsipras näyttää olevan huolissaan siitä, ettei pakolaisten taakanjako EU-maissa toimi. Eihän se toimi, kuten ei moni muukaan asia hallitsemattomana jatkuvassa pakolaiskriisissä. Tsipras ei halua, että Kreikasta tulisi Turkin kautta maahan saapuvien ihmisten säilytysalue.

Kreikkaa kyllä kovistellaan EU-eliitin taholta, kuten on tehty jo yli viisi vuotta. Troikan ja muiden saneluilla kunnon kreikkalaisia on kuristettu niin, että heidän on varmasti ollut vaikea hengittää. Nyt Kreikkaa vaaditaan mm. rekisteröimään kaikki pakolaiset ja sulkemaan pohjoisrajansa. Kreikkaa myös uhkaillaan Schengen-alueesta erottamisella.

EU ei sitten tarjoa kreikkalaisille, noille eliitin moittimille velkarepuille, kunnon porkkanaa, ei sitten millään. Euroopassa on puhuttu paljon myös siitä, että eri puolilta saapuville pakolaismassoille pitäisi perustaa useita suuria suoja-alueita, joissa he voisivat rauhassa odottaa mahdollisuutta palata kotimaihinsa.

Euroopan maat eivät yksinkertaisesti halua, eivätkä pysty kunnolla ottamaan vastaan ja asuttamaan miljoonia maahantulijoita. Turkin voisi katsoa tehneen hyvinkin voitavansa Syyriasta pakenevien ihmisten vastaanottamisessa, joten sehän sallii läpikulun edelleen, puhuivat merkeliläiset ja unionin kultahammaskerho mitä vain. Toisaalta Turkin johto karsastanee sitä, että EU-maat, kuten Saksa ja Suomi, tukevat kurdeja Irakissa.

Missä sitä rahaa nyt on?

Kreikkalaisilla saattaisi muuttua ääni kellossa, jos EU tukisi oikein topakasti eli isolla rahalla sitä, että maahan todella muodostettaisiin oikeita turva-alueita. Pakolaisten vastaanotto ja kotouttamisyritykset maksavat joka tapauksessa eri maissa hirmuisesti, joten miksi ei siitä hommasta maksettaisi kunnolla kreikkalaisille. Vaivalloista ja usein mahdotonta kotouttamista ei siellä kovin paljon tarvittaisi, koska pakolaisten pitäisi aikanaan palata kotimaihinsa. 

Kreikka saisi paljon kipeästi kaipaamiaan uusia työpaikkoja, (vrt. Suomi), eikä kaikkien koulutettujen nuortenkaan tarvitsi pyrkiä sieltä toivottomina muihin maihin. Kreikan ei tietenkään tarvitsisi varata pakolaisten käyttöön parhaita rantojaan ja saariaan, hyvät olosuhteet heille saataisiin aikaiseksi vähän sivummallakin.

Ei muuta kuin Eurooppalaisen maailmanmahdin miljardit ja viranomaisapu virtaamaan Kreikkaan, sillä tavoin pakolaisten sijoittaminen saataisiin jo paremmalle tolalle! Kreikan nimissä on EU:n ja pienen Suomenkin kalliilla avulla vuosia elvytetty erityisesti suuria pankkeja, ei kreikkalaisia, eikä pakolaisia.

Olisi siellä Kreikan lähellä monia muitakin maita, joissa EU:n ja EKP:n setelisingon tuotteille, sekä tuhansille uusille työpaikoille löytyisi käyttöä. Sotiminen ei lopu nopeasti Lähi-idässä, jos ollenkaan. Valtavasti kasvava väkimäärä ei ainakaan toistaiseksi pärjää Afrikassa. Jokin pysyvä ratkaisu olisi tehtävä, eikä se ole pakolaisten houkuttelu vaeltamaan vuosiksi pitkin kylmää Eurooppaa.

Työtä riittäisi, inhimillisen auttamisen parissa! Olosuhteet enimmältään lämpimissä Etelä-Euroopan maissa olisivat ihan toiset kuin Pohjois-Euroopassa tai Suomessa, jossa ollaan pakolaistenkin mielestä helposti "keskellä ei mitään".

Pakolaiset tuovat "tasa-arvoa"

Mitä merkitsee kansainvaelluksen kokoinen elintasopakolaisuus? No sitä, että tulijat pudottavat pitkässä juoksussa kohdemaiden elintason ja olosuhteet lähtömaiden tasolle. Maiden välinen tasa-arvo siis lisääntyy!

Eroksi pakolaisten lähtömaihin jää se, että kohdemaita orjuuttava velkaantuminen pahenee kuin Jumalan tuomiossa, ainakin kolmanteen sukupolveen asti. Lähtömaissa ei isommin ole velkoja, ei valtioilla, eikä ihmisillä, sattuneista syistä.

Pakolaisille tulee kyllä velkoja rikollisille, ihmisten salakuljettajille, mutta pysyvien kohdemaiden sosiaaliturvalla ne velat hiljalleen hoituvat. Niin hoituivat kauan sitten suomalaisten asuntovelatkin, kuin armosta, inflaatiolla. 

***
Lisäyksiä: EU lienee Reutersin mukaan lisäämässä humanitaarista apua Kreikalle ja muille pakolaisia vastaanottaville maille. Ko. komissaari esittänee keskiviikkona, että viranomaiset myöntäisivät tarkoitukseen 300 miljoonaa euroa 2016 tänä vuonna, sekä yhteensä 700 miljoonaa kolmen vuoden aikana loppuun 2018.

Vaikeaa Saksassakin, EU-tuomarit tylyinä rajoituksille.  Kreikkaan 2000 tulijaa päivässä.

Tutkimus: Kreikan ensimmäisestä tukipaketista Kreikalle vain 5 %.

Isosaaren blogi ja Hämiksen kommentit.

Intrigööri aloitti Kreikan asioista kommentoinnin kesällä 2011. Vuodet vierivät, mutta kreikkalainen tragedia jatkuu ja jatkuu. Linkitys Iltalehteen 15.6.2017.

EU maat tukevat taas pankkeja Kreikan kautta, 7.7.2017.

Ei me nyt oikein hyvin tienattu, 10.7.2018.

TalSa 22.8. 2018: Pelastuiko Kreikka 300 miljardilla eurolla? No ei!

IL 13.11.2018:  Suomellekin lisää vastuita euron pelasteluissa?

€ € €