30.4.2014

Kirkko auttaa köyhiä


Tamperelainen kansanedustaja ja moniosallistujapersoona Anna Kontula moitiskelee blogissaan luterilaista kirkkoa ja sen pappeja köyhillä ratsastamisesta. Hän tarkoittanee sitä, että papit kyllä puhuvat hartaasti köyhistä ja köyhyydestä sisäistämättä lainkaan, mistä on todellisuudessa kysymys.

Kontulan mukaan joku pappi oli kertonut joskus tavanneensa köyhän, jossain ulkomailla ja se oli ollut hieno kokemus.

"Sillä tavoin kirkko pyörittää omalta osaltaan sitä valtavaa koneistoa, jolla osa ihmisistä syrjäytetään ulos virallisesta yhteiskunnasta", Kontula kirjoittaa. Köyhät on hänen mukaansa rakastettu marginaaliin, josta joku köyhis ajoittain poimitaan kiillottamaan radikaalipapin, sankaritoimittajan tai inhimillisen poliitikon sädekehää.

Intrigööri ei väitä vastaan, sillä köyhä ihminen saattaa olla iloinenkin siitä, että joku yhteiskunnallinen toimija on olevinaan kiinnostunut hänestä ja jopa hänen näkemyksistään. Kysymys on usein pitkäaikaissyrjäytyneistä ihmisistä, jotka eivät kiinnosta kuin joskus viranomaisia työn puolesta, kuten sossutätejä tai poliiseja
.
***
Kirkossa ja sen palkollisissa toki riittää moittimista. Nykykirkko on lepsuudessaan ja kaikessa sallivuudessaan helppo maali. Jalkapuut on jätetty museoihin. Toisaalta kirkon omat työpaikat saattavat olla ilmapiiriltään pirullisia. Kirkon sisällä voi olla hometta ja mätää, kuten muissakin puolijulkisissa organisaatioissa.

Kirkko ei silti ole tyyten mätä, eikä se ole suinkaan unohtanut köyhiä ja kurjia. Kyllä kirkko auttaa tavallisia ja köyhiä ihmisiä ihan tuntuvasti.

Kirkko eli seurakunnat ojentavat köyhille auttavan käpälänsä mm. diakoniatyön muodossa. Sossu tai leipäjono ei välttämättä ole köyhän viimeinen apu, vaan moni saattaa saada diakonian ovien takaa ajoittaista apua, kuten ehkä ostokortin ruokakauppaan. Se onkin köyhälle ruokakunnalle aika hyvä juttu, jos jääkaappi on tyhjä ja seuraaviin kelan tai sossun rahoihin on vielä pitkä matka.

Seurakuntien diakonian ihmiset kuuntelevat ja todella auttavat köyhiä, syrjäytyneitä ja muita avun tarpeessa olevia omassa päivittäisessä työssään. Tätä kristillistä auttamistyötä kirkko ja seurakunnat eivät mainosta, eivät ne sillä kilpeänsä kiillottele. Kirkon ja seurakuntien toiminta on monipuolista, julkisuudessa näkyvimpiä ovat ehkä ulkomaanavun ja lähetystyön monet projektit.

Valitettavasti koko yhteiskunta yskii, kun sen taikaseinä eli talouskasvu on jämähtänyt  ummelle vuosikausiksi. Talouden alamäki tuntuu vahvasti kirkossakin, joten sen auttavan käden anti saattaa muuttua entistä karummaksi, mutta toivottavasti se käsi säilyy lämpimänä. Lämmin se käsi on ollut, sen ole itse nähnyt, kun normielämän laitapuolelta kertyi vuosien varrelta paljon tuttavia.

Kyllä kirkossa köyhät tunnetaan, mutta kaikista papeista en minäkään menisi sitä sanomaan. No, suoritusportaassa ne hommat hoidetaan joka firmassa. Kirkkoherrat ja muut sellaiset herraskaiset henkilöt, kuten kansanedustajat, ovat sitten niitä löysienkin puheiden ja saarnojen pitäjiä.

***
Radiossa kerrottiin, että Vasemmistoliiton kannatus on himpun verran kiivennyt sen jälkeen, kun toverit Paavo ja Merja marssivat lopulta pois kokoomuksen kataistrofihallituksesta. Kaipa vihervasemmiston aseveliakseli kärsi saman verran gallupkannatusta Vihreissä? 

Vasemmistoliiton naisissa on muuten sellainen hassu erityispiirre, että joskus he kirjoittavat yllättävästi ihan tolkun tuntuisista asioista ja toisinaan heidän jutuistaan ei tahdo löytää mitään rotia. Onkohan se jonkinlainen politiikan Spede-ilmiö eli miehen on turha yrittää aina ymmärtää naisten logiikkaa. Eikä kysymys ole lainkaan siitä, että naisilla olisi huono ulosanti, päinvastoin.

Vihreätkin ovat melkoisia pupputraktoreita ja omissa päämäärissään kärkkäitä populisteja, mutta kyllä sielläkin joskus laitetaan kirjaimia perätysten ihan järjenkäytön kera. 

Vappu on kuulema työväen juhla. Vapun pitäisi olla EU-Suomessa enemmän myös työttömien juhla. Monet työttömät kyllä leipovat vappusimansa itse, hiivat ja sokerit on hankittu hyvissä ajoin. Tippaleivistä tai piknikeistä ei kai olisi niin väliä, kunhan oikeata leipää riittäisi. Näin on!


***

29.4.2014

EU - valehtelijoiden taivas

Suomen eduskunta on ollut valehtelijoiden klubi ainakin Hegulin muistorikkaista telkkuohjelmista lähtien. Vaan pientä se on porsaiden vikinä oikein jyskyn emakon röhinään verrattuna. EU onkin kaikkien Euroopan kansallisten valehtelijoiden klubien keskusliitto, taivas tai paratiisi.

Jokaisen asioista vähänkin selkoa ottaneen immeisen olisi pitänyt jo vuosia sitten ymmärtää, ettei Kreikan valtio ikinä selviä säällisesti veloistaan. Mutta EU:ssahan ei ole kysymys mistään säällisyydestä eli siitä, että kerrottaisiin kansalaisille, veronmaksajille ja äänestäjille miten asiat oikeasti ovat. Ei niin ikinä tehty Neuvostoliitossakaan.

EU:ssa asiat laitetaan näyttämään siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Jos raplinkia ja rapaa vähän roiskuu, ei se haittaa, Brysselin kalifien karavaani kulkee haluttuun kaikkinielevän yhteisvastuu-unionin suuntaan. Karavaanin yllä aavikolla loistaa globalismin kirkas tähti. 

***
Kansanvalistaja ja toimittaja Jan Hurri kertoo taas kerran Talousuutisissa Kreikan tilanteesta. Ymmärrän, ettei tämmöisiä pikkublogeja moni lue, mutta luulisin, että parhaita kotimaisia talouslehtiä selaavat nuo mainitut klubilaisetkin. Ainakin heidän pitäisi selata, mutta ehkäpä he sätkivät pelkästään puoluetoimistojensa naruissa? Tai sitten he vain ovat unionista sekaisin?

Suomessa on joitakin virallisesti kiellettyjä tai ainakin periaatteessa paheksuttuja jutskia, kuten esimerkiksi EU:n arvostelu, mikä on pölhöpopulismia. Ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja sen kalliiden torjuntakeinojen epäily on pelkkää peruspölhöyttä. Maahanmuuton nykymallin tai ulkomaisen halpatyövoimamallin arvostelu on, ellei ihan natsifasismia, ainakin flirttiä rasismin kanssa. Jne, jne...

***
Natokeskustelu on nyt kuuma puheenaihe. Se keskustelu olisi pitänyt käydä kunnolla viimeistään silloin, kun Elisabeth meille Hornetit osti. Venäjän silloinen tsaari Jeltsin olisi vain korkannut lisää taikajuomaa sen kunniaksi? Jeltsin oli paitsi armoitettu votkan ystävä, myös jonkinlainen demokratian ymmärtäjä.

Avoimuuden ja rehellisyyden puute suomalaisessa politiikassa on liudentanut koko Nato-asian niin pitkälle, ettei sinettiä vailla olevan suhteen virallistaminen taitaisi olla nyt järkevää. Silkan puolustuksen kannalta Nato-jäsenyys olisi ehkä järkevää, mutta vielä järkevämpää olisi pysytellä venäläisten kanssa kohtalaisissa väleissä. Suomen raja nähtäneen vielä toistaiseksi Venäjällä rauhan rajana ja se tosiasia on meille parempi turva kuin mikään länsiliiton panssari. Se maantiede nääs, siitä kun me emme pääse.

***
Puolustusministeri Haglund näytti eilen mainostavan sitä, miten halpaa Suomelle olisi liittyä Natoon. Se pelkkä liittyminen maksaisi vain vaivaiset 40 miljoonaa euroa tai jotain sellaista. Mitähän siihen sanoisi? Pelkkänä esimerkkinä linkitän juttuun siitä, miten paljon natokelpoiset uudet hävittäjät maksaisivat.

No, kun intrigööri meni aikoinaan yhden komian akan kanssa naimisiin, se toimitus maksoi 16 markkaa henkikirjoittajan toimistossa. Olipa halpaa. Henkikirjoittajakin (maallinen pappi) oli nainen, joten sukupuolivapaata meininkiä saattoi olla siihenkin aikaan, vaikka naispappeja ei silloin vielä kirkoissa sallittu. Mutta erilaisia seurausvaikutuksia rahallisesti ja henkisesti alkoi kertyä vasta sen vihkitoimituksen jälkeen. Hah! Vai sanoisinko, jotta huh!

Miksi vatkuttelen taas tälleen savolaisittain, enkä sano suoraan? No siksi, että liittymällä Natoon Suomelta saattaisi mennä sekä rahat että henki. Kallista se varmasti olisi ja kylmät kävisi ikävän monille nuorille suomalaisille. Suomen Nato-jäsenyydessä ei ole kysymys vain Suomen puolustamisesta mahdollista  Venäjän uhkaa vastaan. Afganistanin sotaan osallistuminen olisi silloin suomalaisille vain rentoa esileikkiä?

Mutta intrigööri kannattaa oikeaa demokratiaa: Natosta pitää järjestää kansanäänestys, sitova tai ei, mutta oikea äänestys kuitenkin. Jos nuo tietyt klubilaiset sittenkin päättävät kansan tahtoa vastaan, unohdetaan koko Nato. Ei Natoa uudessa nuijasodassa tarvita! Ja unionin ns. valmiusjoukot eivät ehtisi kuitenkaan mihinkään, ei edes 30-vuotiseen sotaan, sillä valmius on venyvä käsite.


***

23.4.2014

Jyrkillekin juhlaraha?

Jyrki-plootu.
Suuressa naapurimaassamme Venäjällä juhlistetaan Vladimir-Suuren Krimin valloitusta ja lyötetään taidepajalla kilon painoinen juhlaraha, minkä etupuolella komeilevat presidentti Putinin kasvot ja rahan takalistossa on yllätyksellisesti Krimin niemimaan kartta.

Jyskykolikkoa painetaan vain 25 kappaletta ja se tehdään kullatusta hopeasta. Kreml ei ole kommentoinut tätä juhlallista hanketta, joten "kolikon" hintakin jää arvoitukseksi. Arvatenkin ostajia riittää. Jos sellaista muistoesinettä tarjotaan jollekulle, ehkä oligarkille, lienee viisainta kaivaa kuvetta, eikä näyttää hapanta naamaa, kuten kolikossa.

Kyllä tuo alkaa jo kateeksi käydä, mutta teettivät ne tsaaritkin Fabergen pajalla loistokkaita koriste-esineitä, kuten esimerkiksi niitä kuuluisia munia, joita jälkimaailma saa vieläkin joskus ihailla. Venäjän nykyiselle päämiehelle ei ehkä uskallettu tehdä Krimin muistomunaa, sillä siitähän olisi saattanut tulla mieleen ikävästi jonkinlainen munaus. Sellainen ei Krimin kotouttamisen huumassa tulisi Venäjällä monelle mieleen.

***
Mutta en malta olla ehdottamatta, että Suomen nykyisen poliittisen päämiehen Jyrki Kataisen väistymisen kunniaksi teetettäisiin valtion virallinen 10 taalerin muistoplootu. Plootu oli aikoinaan Ruotsin ja samalla Suomen raha. Muistoplootu korostaisi sekä historiallista että nykyistä vankkumatonta läntistä yhteyttämme, mitä aina vain tiivistyvä natolaisuutemme korostaa. 

Plooturaha kruunukuvioineen sopisi hyvin pääministeri Kataiselle hänen siirtyessään uusiin, ehkä kansainvälisiin haasteisiin. Katainenhan on tullut tunnetuksi monista saavutuksista, kuten esimerkiksi pakollisen ruotsinkielen opetuksen jämäkästä puolustamisesta, kun puolueen pentuosasto halusi taannoisessa puoluekokouksessa vapauttaa suomalaisten lasten kielten opetuksen. Kehitys onkin kulkenut toiseen suuntaan, sillä pakkoruotsia tankataan kouluissamme yhä nuorempina?

Pääministeri Katainen ansaitsisi siis plooturitarin tai ritari plootun arvonimen. Koska meillä jonkin sortin tasavallassa ei vielä toistaiseksi voida lyödä ketään ritariksi tai aateloida, arvonimen virallistamista pitäisi ehkä pyytää Ruotsin kunkelolta, sillä veroylen mielestä Suomi on muutenkin ruåtsalainen. 


Olisi se parinkymmenen kilon painoinen juhlakupariraha kuitenkin hyvä eurohenkinen vastaveto venäläisten vaatimattomalle kilon painoiselle kolikolle. 

Kataisen muistoplootun voisi koristella komiasti hopeoiduilla reunuksilla ja kullitetulla keskiöllä, esimerkiksi. Tarkemman suunnittelun jätän toki tehtävään ehkä myöhemmin valittavalle taiteilijalle. Suureen taiteeseen, kuten siihen tulevaan Guggenheimin taidepalatsiin, tavisten ei juuri paranisi puuttua, kun met ei siitä mithään ymmärretä.

***.
Kuparin kilohinta lienee jotain kolme, neljä euroa, joten komean kymmenen taalerin kokoisen muistoplootun varsinainen raaka-aine ei tulisi kalliiksi. Myyntiin voisi tehdä myös pienempiä, vaikka puolen taalarin plootuja, joita kaikki kokoomuslaiset, eikun kansalaiset, saisivat niitä tilata.

Suomen pankin rahapaja, kai semmoinen vielä toimii, voisi käyttää plootujen myyntituoton pääministerin aikakaudelle tyypillisten pitenevien leipäjonojen asiakkaiden hyväksi. Tulot Hurstille ja kumppaneille vain!

Pienehkö puolen taalerin plootu löytyi taannoin pellosta Kaarinassa. Sillä kuparisella olisi silloisen lehtitiedon mukaan saanut 1700-luvun alussa tiettävästi kolme ja puoli kiloa silakoita tai kiloisen juuston tai 8,5 litraa vahvaa hyvää olutta (dubbelöl). 

Jysäyttämällä 1700-luvulla turkulaisen kauppalopon puodin tiskiin kymmenen taalerin plootun, olisivat kaupan renki ja piika saaneet komennon kantaa asiakkaan rattaille evästä ja kaljaa selät väärinä. Ei se iso plootu, eikä plootu yleensäkään ollut mikään turha rahake. Plootuja ei ollut joka jurpon tuohikontissa. Enempi pelattiin vaihdannalla ja oravannahoilla.

***

Freudenthal-mitalin puoliskot.
Suomalaisille ruotsalaisuuden vakaille ystäville, kuten Putki-Paavolle on myönnetty Axel Olof Freudenthal -mitali, mutta miksi, siitä en uskalla sanoa mittään. Laitan kumminkin oheen kuvan mitalista, koska siinäkin on etupuoli ja kaunis takapuoli. 

Suomalaisuutta on menneinä vuosina luonnehdittu mm. Ruotsin maan tietäjien taholta monin vähemmän imartelevin tavoin. Olimme joidenkin ulkomaisten arvioitsijoiden mielestä paksukalloisia Pohjolan neekereitä ja mahdollisesti ihmissyöjiä.

Ai niin, mitähän Jyrkin mahdollisen muistoplootun takapuolelle laitettaisiin? Jotain kansallista kai, kuten eurokolikoihinkin? Lentävä kalakukkoko? Savosta se Jyrki-poika mualimalle lähti ja lentää lehahteli kurjistuvasta Suomesta EU:n helmoihin heti, kun se oli mahdollista.


***

22.4.2014

Turvenuijalla Suomi nousuun

Kotimaista turvetta tuontienergian sijaan
riittää, myös soiden suojelijoille.
Vuonna 2012 Suomen vaihtotaseen vaje oli 2,7 miljardia euroa. Samana vuonna Suomi maksoi tuontienergiasta jopa 13 miljardia euroa. Tuontienergian osuus kaikista maamme energiakustannuksista oli ja on edelleenkin reilusti yli puolet, kertoo Kauppalehti.

Julkisesti vaihtotaseen heikentymisestä on syytelty Nokian tuomien vientieurojen määrän romahdusta monia miljardeja alemmaksi kuin takavuosina. Valtion syömävelkaakin tietysti syytetään, vaikka syömävelan osuus vaihtotaseen kokonaisuudesta on lehtijutun mukaan pieni. Kysymys on pitkälti vain rakenteellisista ongelmista.

Kauppalehden mukaan tuontienergian suuresta osuudesta vaihtotaseen ongelmiin on oltu julkisuudessa hissukseen, vaikka tuontienergian lasku on yhdessä vuosikymmenessä kolminkertaistunut. Jopa 70 prosenttia Suomessa käytettävästä energiasta on tuontitavaraa. Kaiken lisäksi maailmalla on paineita energiaraaka-aineiden hintojen nousulleKotimaista energiantuotantoa järkevästi kasvattamalla voitaisiin kohentaa vaihtotasetta ja saada se lopulta jopa ylijäämäiseksi. 

Lehtijutussa ei hehkuteta myöskään uusiutuvien energiamuotojen vahvalla kasvulla. Suomen voimaloissa poltetaan nyt paljon halpaa hiiltä ja niin tehdään vielä lähimpienkin  vuosikymmenten  aikana. Energiaomavaraisuuden vahva kasvattaminen parantaisi myös kansallista turvallisuutta, mitä osoittavat myös Ukrainan tapahtumat.

***
Kauppalehden jutussa ei mainita maamme viherbiletyspiirien (lähes koko hallitus) virallista inhokkia turvetta, vaikka turpeen osuus kotimaisen energian käytön kasvattamisessa olisi keskeistä puun käytön lisäämisen ohella. Suomen turvevarat arvioidaan energiasisällöltään samaan sarjaan Pohjanmeren öljyn kanssa, kuten tässäkin blogissa on taannoin kirjoiteltu. 

Suomessa on osattu jo kauan energian taloudellinen ja vähäpäästöinen poltto. Suomalainen kattila- ja voimalaosaaminen on tällä energiantuotannon saralla maailman huippua. Eurooppalainen yhteistyö yhden jättiydinvoimalan rakentamisessa on kylläkin lähinnä katastrofi, mikä on surulla havainnoitava. 

Hyviä esimerkkejä vähäpäästöisistä kotimaista energiaa käyttävistä voimaloista löytyy, mm. Rovaniemeltä, missä turve palaa puun ohessa, kuten teknisesti pitääkin ja hiilen osuus on melkein olematon.

Meidän turvenuijien on aika osaltamme nostaa Suomi nousuun ja lopettaa ruikutus siitä, miten meiltä on kilpailukyky mennyt, joten perinteinen hyvinvointivaltio pitää kaikin tavoin minimoida ja romuttaa. Hallitusherroilta jos kysyy, niin kaik on ment, eikä piisannutkaan. Sehän ei tietenkään ole totta, ei alkuunkaan.

Puu ja turve ovat Suomen energiantuotannon ja samalla vääristyneen vaihtotaseen pelastus. Työpaikkojakin tulisi lisää. Ei saa olla niin, että me kaikki sähkön ja lämmön tarvitsijat maksamme ylenpalttisten tukitariffien muodossa itsemme ainaisesti kipeiksi sinänsä turhasta ja aina epävarmasta tuulivoimasta. 

Omaan laskuunsa jokainen voi täällä vielä teoriassa vapaassa maassa ottaa lämpönsä vaikka riehumalla ja sähkönsä kuntopyörän dynamosta. Yhteiskunnassa energia pitäisi tuottaa järkevästi ja samalla ekologisesti mahdollisimman pitkälti kotimaisista raaka-aineista, koska meillä Suomessa on semmoinenkin hieno mahdollisuus. Näin se vain on!

Lisäyksiä: 

- Vapon mies maalailee 100 miljoonan euron lisätuloja valtiolle, jos turpeen verotusta laskettaisiin entiselle tasolle ja kotimainen turve korvaisi enemmän tuontitavaraa eli kivihiiltä.

- Suomen soissa on turve-energiaa 10 kertaisesti puuvarojen energiaan nähden. Turvekuitu on ekologinen kotimainen vaihtoehto, minkä hiilijalanjälki on pieni ja kuidun tuotanto on energiatehokasta.Turve voisi olla Suomelle kuin öljy ja kaasu Norjalle, linkki US blogiin.

***

21.4.2014

Pienkoneen laskuvarjo

Monenlaisia teknisiä ratkaisuja vaaratilanteisiin on pyörinyt meikäläisen päänupissa siitä asti, kun minulle pienenä luettiin Jules Vernen kirjoja. Lisää sytykettä sain, kun opin itse lukemaan Aku Ankkoja. Jonkinlainen suosikkihahmo oli Roope Ankan pilotti, Heimo Huima.

No, tulihan sitä vähän jotain muutakin lueskeltua, kun kerran aikoinaan senkin taidon kansakoulussa opettivat. Joskus sitä huomaa, etenkin nyt netin aikakaudella, että jotkut noista omista hiljaisista ajatuksista onkin jo toteutettu. 

Yksi tällainen mielessä joskus pyörinyt aatos oli lentokoneen laskuvarjo, joka voisi tuoda rikkoutuneen pienen lentokoneen kohtalaisen rauhallista vauhtia maahan silloin, kun muunlainen pakkolasku ei onnistu.

Jos pienkoneesta tilttaa moottori ja korkeutta on jokunenkin sata metriä, sillä voi laskeutua melko turvallisesti vaikka pellolle tai tienpätkälle, kuten purjekoneellakin. Intrigööri oli kerran itsekin kyydissä, kun tällaista pakkolaskua harjoiteltiin pikku Piperillä, toki vain moottori tyhjäkäynnillä ja melkein lentokentän päällä. Se sujui oikein nätisti.

***
Kuljetuskoneista pystytään pudottamaan laskuvarjoilla ehjinä alas painavia esineitä, kuten tavarasäiliöitä, jeeppejä ja tykkejä. Jopa 20 tonnin painoisia avaruusraketin osia on tuotu ehjinä alas kevlar-varjoilla. Siitä läksi koko ajatus lentokoneen hätävarjosta. Pieni lentokone tai ultrakevyt kone matkustajineen ei paljon paina. Koneen päälle liitety laskuvarjo tai kaksikin laukaisumekanismeineen ei olisi järin vaikea tai hullun kallis tekninen ratkaisu.

Jokin aika sitten näin muistaakseni BBC:n nettisivuilla kuvan pienkoneesta, joka oli laukaissut oman laskuvarjonsa. Lentokoneiden hätävarjoja on siis jo olemassa ja niitä on käytettykin joissakin harvoissa tositilanteissa.

Jämijärven kamalasta onnettomuudesta on voi, enkä aio sanoa muuta kuin sen että jotain äkillistä ja rajua siinä on tapahtunut. Joskus asiat vain menevät kerralla oikein pahasti pieleen. Lisää tietoa saanemme aikanaan koneesta pelastuneilta, erityisesti lentäjältä.

Lentokoneiden eli käytännössä pienkoneiden laskuvarjoista laitan tähän muutaman linkin. Asiaa on pohdiskeltu laajemmin tässä ja myös tässä. Tositilanteista kerrotaan tässä ja tässä.

Lisäys: Pienkoneen matkustajat pelastuivat hätävarjon avulla. IS:n juttu.


***

20.4.2014

Tervaa ja keväthuumausta

Vasta tervattu vene tuoksuu
vahvasti keväältä
.
Intrigööri kirmaili tänään lenkillä metsäpoluilla ja rantamilla kuin laulun Anttila keväthuumassa. Kirmailu voi olla ilmaisuna vähäsen liikaa. Mutta lämmintä oli ja luonto suorastaan puhisi kasvukauden alkamisen odotusta.

Jäitä lillui vielä lahdella ja poukamissa, vaikka suuret selät alkavat Savossa kuulema olla sulia. Rannalla odotti pitkästä aikaa miellyttävä yllätys: Vahva tervan tuoksu. Joku lähimmäinen oli vastikkään tervannut soutupuattinsa ja sepä tuoksahtikin mukavalta. 


Varmaankin moni vielä tervaa veneensä, mutta eipä sellaista ole pitkään aikaan sattunut kohdalle. Nykyisinhän puuveneet enimmäkseen lakataan, muovi- ja alumiinipaatit vain pestään. Kovin homma on vedessä kesäkauden lionneiden isompien veneiden pohjan pesu syksyisin.


Toisen vakioreittini varrella on ollut pitempään sivuraiteen varrella pinoissa vanhoja ratapölkkyjä. Niistä tuoksuu toinen tuttu tervan aromi, perinteisen karboolitervan huumaava tuulahdus. 


Karboolitervassa lie mukana liuta pahanlaisia aineita, mutta ei sekään suojausaine minusta pahalta haise. Tunnelmasta puuttuu vain höyryveturin puuskutus. Karboolitervaa voisi kokeilla myös käärmeiden karkoittamiseen pihapiiristä. Vai onkohan sellainenkin toimenpide nykyisin kielletty?


EU:n pitkät kynnet ovat syyhynneet suomalaisen tervaperinteen kimppuun ja mihinpä ne eivät olisi hamunneet. Terva on kumminkin pysyvä suomalainen monikäyttöaine, se terveellinen puuterva eli mäntyterva. 


Jos tässä ehdottaisin eräiden suomalaisten ja muiden EU- aktivistien persauksien tervaamista, sehän tarkoittaisi pelkkää hyvää. Pysyisi heitiltä iho kunnossa myös alapäästä ja se on tärkeää, sillä politiikka on paljolti puuduttavaa istumista, missä yläpäätä ei paljon käytetä. Näin on!



***

15.4.2014

Päivän pähkäily

Ukrainassa kaikki taitaa mennä Moskovan moosesten suunnitelmien mukaisesti? Moskovan masinoima ja vahvistama venäläismielisten viides kolonna pakottaa valtauksillaan Ukrainan armeijan torjuntatoimiin, joita maan hallitus sanoo aivan oikein terrorismin vastaiseksi toiminnaksi. 

Viides kolonna eri Itäisen Ukrainan kaupungeissa joutuu piankin ahtaalle järjestyneen sotavoiman edessä ja pyytää "hädissään" apua Moskovasta. Tähän epätoivoiseen avunhuutoon Putin & Co joutuvat suostumaan, ikäänkuin pitkin hampain tai torahampain. Venäläisiä halutaan tietenkin suojella myös maan rajojen ulkopuolella.

Ukrainan armeija lienee vain hidaste alueellisesti vahvoille ja modernimmille venäläisille sotavoimille. Ukrainalaisten taistelutahtokaan ei liene kovinta sorttia, veljessotahan se olisi. Tai mistä sen tietää, sillä sisällissodat osaavat olla kaikkein julmimpia?

Lopulta Ukraina hajautunee kahtia, tavalla tai toisella. Moskova ei kuitenkaan halua riesakseen koko Ukrainaa sen länsiosia myöten. Nato-EU:n varpaille voidaan astua, mutta länsiliittolaisten  yli ei yritetä kävellä. Kysymys on muka vain Ukrainan venäläisen kansanosan pelastamisesta "fasistien" sortotoimilta.


(Lähde: Intrigöörin strategisten ja yleisten asiain pähkäilylaitos.)


***

LISÄYS 20.4: En tiedä, taipuiko 15.4. väännetty rautalankamalli lainkaan oikein, mutta ainakin avunpyyntö venäläisille "rauhanturvaajille" on jo lähetetty. 



***

14.4.2014

Pata kattilaa soimaa

Wanha sananparsi kertoo, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Tuommoinen ylen uutisten otsikko nauratti taas eilen, vaikka tilanne Ukrainassa ja sen rajoilla onkin vakava. Veljes- tai sisarkansat ovat siellä sotimisen partaalla. Ja miksi ihmeessä?

***

Kevättä on kuitenkin rintamuksissa. Kaikenlaiset karhuilijatkin kirmaavat kesälaitumille, ikäänkuin rajattomasti. Mitä niistä maiden rajoista, eivät ne koske muuttolintujakaan? Meillä Suomessa kaikki on tietysti paljon kesympää. Valtakunnan Nalle ikäänkuin mamuilee kirjoille Ruotsiin, mutta ihan ymmärrettävistä syistä eli riistoverotuksen takia? 

Pääministeri lienee mamoilemassa Brysseliin, ehkä vain väliaikaisesti, kuten monet muutkin kanis..., eikun ministerit. 
Kevät tuo tietenkin rannoille hampparit ja rakennuksille virolaiset sun muut hanslankarit. Kevät tuo kaikki yleisimmät muuttajat, kuten koko joukon itäeurooppalaisia kerjääjiä. 

Jos ja kun Suomi alkaa esim. hoitamaan tällaisia satunnaisia matkailijoita terkkareissa samoin kuin maan omia kansalaisia, siis enimmäkseen melko hyvin, kevät- ja kesämuuton parveilun määrä saattaa vielä yllättää.


***

No, Suomi on kai nykyisin koko maailman lintukoto? Suomi kuuluu joidenkin mielestä kaikille ja eduskunta tietysti siunailee kaikki tällaiset jalot pyrkimykset, maksoivat ne kaikkinensa ihan mitä vain, sillä Suomihan on rikas maa. Suomalainen terveydenhoito ja sosiaaliturva taitavatkin olla globaaleja ihmisoikeuksia?

K
erjäläiset saavat kolistella purkkejaan meikän kohdalla ihan rauhassa. Haitarinsoitantoa on kuitenkin pakko kuunnella, vaikka ei taho. Nälkäiselle pyytäjälle voisin joskus ostaa vaikka tarjouslenkin ja mehupurkin, mutta semmoista ei ole vielä kohdalle sattunut, ei kotoisten kulmien janoisista pummi-iskijöistä, eikä ulkomuan eläjien joukosta. Kerjäläisiä ei tunnu nälkä tai kylmä piinaavan?

***

Lisäys: Kotosuomalaisia kyllä vielä hoidetaan, miten kuten missäkin. Kaikki eivät kuitenkaan pääse nopeasti lääkäriin. Hyvin hitaasti pääsee ainakin julkisen palvelun hammaslääkäriin.

Jos jokin kunnan laskuttama terveydenhoitomaksu jää köyhältä kansalaiselta rästiin, se laitetaan hanakasti kalliin perintäriistoyhtiön karhuttavaksi, vaikka kunnalliset maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia ja ilman lisäkuluja.

Perintäfirmat voivat pyörittää erilaisia saamisia niin, ettei niitä sielläkään haeta ulosottoon, jolloin ne eivät vanhene koskaan. Velkojen vanheneminen 15 vuodessa voidaan siis Suomessa laillisesti kiertää, perintäfirmojen suopealla avulla ja tietenkin suurilla kuluilla! Korko ainakin juoksee loputtomasti, jolloin pikku rästistä voi tulla iso ikiriesa.

Köyhän kuntalaisen luottotiedotko? Hahhah! Eipä se voisi kuntia vähemmän kiinnostaa! Kunnat ovat herrakansaa varten!


12.4.2014

Suomi osaa sukeltaa

Ruåtsalainen sukellusvene.
Eroava pääministerimme  J. Katainen julistaa lauantaiaamun Ylen uutisten otsikossa, jotta "Suomi-laiva ei ole hukkumassa." Tosi on, sillä ei puupäinen suomalainen helposti huku, aan pulpahtaa aina takaisin pinnalle. 

Tässä kohti on pakko sanoa, että koska Suomenlahdella ja maailman isoilla merillä joskus myrskyää, suuri ruorimies olisi pitänyt sitoa Suomi-laivan ruoriin. Nääs, ettei hän kovan kelin tullen kaatuilisi ja lentelisi laipioihin, eikä hyppäisi suomalaiseen ministerityyliin Brysselin pelastuslautalle tai johonkin vain, euronatosurffailemaan.

( Kalastusjuttua tekemässä ollut ex-työtoveri kertoi joskus, että suomalaisella troolarilla ruorimies tuettiin tosissaan köysillä paikoilleen, kun siellä lahdella velloi oikein suurta lainetta. Aluksella ei sinänsä ollut hätää, mutta ruorissa oli paha pysyä, kun sitä niin heilutti.)

Mutta ei se mitään, kyllä Suomi-laivassa osataan välillä sukeltaakin. Talouden myrskyävän meren pinnan alla on tyventä, eikä uppopaatti ole tuuliajolla, vaan korkeintaan merivirtojen vietävänä. Näin on.

Kreikkaan on muuten jo aikoja sitten tilattu muun runsaan sotaroinan ohella myös kaksi saksalaista huippusukellusvenettä, joten olivat ne Suomenkin pikavippirahat siellä tosi tarpeeseen. Takuutuksista en tiedä.


***
Politiikan seuranta tässä blogissa on mennyt entistä enemmän satunnaiseksi, koska kirjoittaja ei politiikan uusia hienouksia ymmärrä ja joskus tämä on päässyt ihan höpinaatioksi. No, jatketaan vielä jälkimmäisellä linjalla:

Suomihan on perinteikäs sukellusvenemaa. Ennen sotia, kun oli vielä ne kuuluisat Käkisalmen markkinatkin, Suomen Turussa rakennettiin pieni laivastollinen sukellusveneitä hyssyntyssyn-yhteistyössä nykyistenkin euroaseveljiemme saksalaisten kanssa. Sodan ajan suomalaisista sukellusveneistä pienimpään ja vastikään kunnostettuun Vesikkoon pääsee tutustumaan Suomenlinnassa.

Ei se ollut suomalaisten syytä, että Kolmannen Valtakunnan suuri sukellusvenelaivasto teki kauheaa tuhoa Atlantilla ennen kuin se itse päätyi täydellisen tuhon partaalle, kuten pintalaivastokin. Ehkä suomalaiset auttoivat suunnittelu- ja telakkayhteistyöllä Saksan uuden sukellusvenelaivaston rakentamista aivan sen alkuvaiheessa?

Oli miten vain, mutta sotien jälkeen sukellusveneet kiellettiin Suomelta rauhansopimuksessa, olisivathan suomalaiset vedenalaiset olleet Suuren ja Mahtavan Itämeren laivaston uhkana. Siviilisukellusveneiden tekemistä ei sentään älytty kieltää. Rauma-Repola rakensikin 80-luvulla itäisille lajitovereille kaksi silloin maailman ehdottomasti parasta syvänmeren tutkimusalusta, vaikka Setä-Samuli hermostui niistä perusteellisesti, lähinnä sotilaallisista syistä. Soltuilla on merten pinnan alla ja pohjalla monenlaista ihmeellistä asiaa.

Suomalaisen työn huippulaadusta kertoo, että molemmat tutkimusveneet ovat vieläkin kovassa kunnossa, Pokka-Putinkin on päässyt sukeltamaan niillä samoilla Mir-aluksilla. Venäjän lippu vietiin taannoin merenpohjaan Pohjoisnavan alle toisella näistä aluksista. Se oli isovenäläistä uhoa suomalaisen tekniikan osaamisen tukemana.

Intrigööri kyllä haluaisi tuommoisen tuhansiin metreihin sukeltavan aluksen kyytiin, mutta eipä taitaisi lupia hellitä, eikä olisi rahaa maksuihin. Muutenhan itänaapurissa pääsisi tarpeeksi maksamalla vaikka ääntä nopeammalle Mig-ajelulle tai peräti avaruuslennolle.

Ihan ilman suomalaista sukellusvenekyytiä en sentään ole jäänyt, sillä kuinkas sattui, sain sukeltaa  Wärtsilän Turun telakan rakentamalla mainiolla sukellusveneellä, kauan sitten, 1988 Ranuan Simojärvellä. Pääsin oikean Yellow Submarinen, turistisukellusvene "Kultaisen Taimenen" kyytiin, kun olin perheen silloisen pikkumiehen kaverina koulun retkellä. Kyllä meitä vähän jännitti, mutta mukava kokemus se oli.

Simojärvi on puhdas, mutta useimpien suomalaisten sisävesien tapaan aika samea. Sukellusveneen ikkunoista ei oikeastaan näkynyt kuin vellovaa vettä ja vilaukselta vähän järven pohjaa. Kirkkaita vesiä olisi ollut ainakin Saimaalla Punkaharjun maisemissa, missä omasta pintapurtilostakin näki pohjan hyvin monen metrin syvyyteen. Ranualaiset vain olivat aktiivisia ja halusivat matkailuun vipinää. Sittemmin noita sukellusveneitä, niitäkin tehtiin kaksi, käytettiin eteläisillä merivesillä.

Ei se turistisukelluspaatti mikään turhake ollut, aika isokin se oli, 46-paikkainen ja sillä olisi päässyt sadan metrin syvyyteen. Sillä konstin sitä vain Ranualla painuttiin lasten ja toisten vanhempien kanssa umpisukkeluksiin ja noustiin takaisin pinnalle. (Nykyisin moinen lysti varmaan kiellettäisiin, kuten monet muutkin lystit, joita ei ole erikseen sallittu.)

Seurasimme sitten rannalta seuraavaa sukellusveneen kyytiin lähtenyttä lapsiryhmää, jossa ei ollut monta aikuista mukana. Lapset olivat niin kevyitä, ettei vene päässyt heti painumaan pinnan alle. Kannelle piti viedä rannalta lisää painoja, sitten vasta se keltainen kaunotar painui uppeluksiin.

Suomalaisista pienoissukellusveneistä kerrotaan enemmän tämän linkin takana. Kuvia Ranuan retkeltä olisi jossain ja sodan aikaisen sukellusveneveteraanin kirjoittama mielenkiintoinen kirjakin, mutta enpä muista missä nuo ovat jemmassa. Yhden muun kirjan välistä tipahti äskettäin pienen matkakaverini silloin 1988 kotona piirtämä kuva, mikä puhuu puolestaan.


***

11.4.2014

Voi *ittu!

Aamulla sain nauraa ääneen itselleni, kun katselin luurista uutisia. Otsikon sanat tulivat suusta spontaanisti, kun lukaisin Tekniikka&Talouden uutisen otsikon siitä, miten oli ensimmäistä kertaa onnistuttu kasvattamaan vagina ihmisen omista soluista.

Saavutushan on upea ja laittaa miettimään, mihin tieteen kehitys vielä voi johtaa. Ihmiselle voidaan vielä kasvattaa monia tärkeitä "aitoja" uusia elimiä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa saa sahajauhotkin korvien välissä uusiksi?



Mahdollisesti ihmisten elinaikaakin voidaan jatkaa, mutta Moosesmaisiin saavutuksiin on vielä matkaa. Raamatussa kerrotaan, että Mooses ja jotkut muut tyypit elivät silloin joskus satoja vuosia, jopa tuhat vuotta. Mahtoiko heillä aika käydä pitkäksi?

Ihmisiin istutettavat toimintoja ja aisteja tehostavat implantit tekevät tuloaan, kuten ko. lehden toisessa jutussa kerrotaan.


Mietintämyssykin on taas kerran keksitty, ehkä siitä olisi apua paitsi poliittisille päättäjille, myös tällaisten blogipostausten kirjoittajalle? 


Mitä tästä pitäisi oppia? Kai ainakin sitä, ettei oma henkinen kehitys ole vieläkään paljon edistynyt. Voihan vagina! 



***

Demari tahtoo taaperosi?

Poliitikoille ei mikään tunnu koskaan riittävän kansalaisten holhoamisessa kehdosta hautaan. Demareiden mielestä kakrut tulisi korjata valtion valvontaan vielä melkein taaperona eli varhaiskasvatus pitäisi aloittaa nelivuotiaana

Jos olisin tuhma, muistuttaisin, että tämmöisellä lasten kasvatuksen pakkovarhaistuksella on muissakin sosialistisissa yhteiskunnissa jo vanhoja perinteitä, Stalinista lähtien.

Toisaalta demarit taisivat saada tahtonsa läpi oppivelvollisuusiän pidentämisessä loppupäästä yhdellä vuodella. Lasten jo muutenkin ylipitkää, tehotonta ja raskasta oppivelvollisuutta pitäisi siis jatkaa alusta ja lopusta, varmaan kouluputkea pitäisi viruttaa jotenkin myös keskeltä, kuin ihmisten työuriakin?

Nelivuotiaiden nappaamista virallisen varhaiskasvatuksen piiriin perustellaan mm. sillä, että "koulutuksen taso kääntyisi laskuun" ilman tällaisia radikaaleja toimenpiteitä. Intrigöörin mielestä poliitikot saisivat tehdä jotain radikaalia omassa kaalissaan eli ruveta käyttämään luomusti saamiaan ajatteluelimiä yhteiseksi hyväksi, ellei se "taso" ei ole  laskenut liiaksi. 

***
Suomalainen oppivelvollisuus eli kouluputki on jo nyt älyttömän pitkä siitä lähtien, kun vähän yli metriset harvahampaiset lapsemme, kuusi- ja seitsenvuotiaat,  joutuu päästämään kotoa koulutielle isokokoisine reppuineen. Selvitäkseen pakkokoulusta on alistuttava yhteiskunnan pelisääntöihin, mitä se nyt on, peräti 13 vuotta? Samaan ihanaan rytmiin on tietysti sopeuduttava myös kodeissa.

Nykyisinkin päiväkodeissa kakarat ovat tätien ja setien silmälläpidon alaisina. Pakkokoulunhan on tarkoitus tasapäistää lapset jo ihan pienestä pitäen, erilaisuutta ja luovuutta suitsitaan kaikin tavoin. Vähänkin hyväksytyistä keskiarvonormeista poikkeavat lapset joutuvat  tarkkailuun, ehkä erityisluokille, jms. Jos lapsi jotenkin "oireilee", kuten jokainen lapsi joskus tekee tai hänen käytöksessään on näiden kyttätätien (sukupuolineutraalisti) mielestä pientäkin häikkää, saatetaan tehdä lastensuojeluilmoitus.

Tarkkaan mietitty tasapäistävä peruskoulutus ei ole yhtään mikään tae sille, että nuori ihminen pääsisi elämisen alkuun, aikanaan työllistyisi johonkin tai pääsisi vaikka järkevästi junailtuun työharjoitteluun, kuten itsenäisen Suomen aikoina (ennen unionia). Kaikille heti käypiä työpaikkoja ei enää tahdo löytyä mistään, ainakaan sellaisista ruputöistä ei paljon makseta. Nuoren ihmisen edessä saattaa olla ties miten pitkä opiskelu-, silpputyö- ja kyttäisosisarusten järkkäämä osallistava kyykytysputki. Jos et kyykkää, sossurahojasi leikataan!

Jos todella pahasti käy, kiltimpi ihmispolo todella pyörii yhteiskunnan rattaissa kelan iloisesta vauvalaatikosta lähtien sossun kustantamaan viimeiseen pahvisen surkeaan loppusijoituslaatikkoon asti. Ja uuninluukut kolisevat. Tämä tarina on tosi, periaatteessa.

Onneksi näyttää siltä, että demarien ja heidän poliittisten aateveljiensä, kuten kokoomuksen, hyvinvointi-kyykky-yhteiskunta romahtaa rahoituksen puutteeseen.

Mutta voihan olla, että EU:n koko ajan monin tavoin kehittyvä liittovaltio setelisinkoineen alistaa meidät kaikki entistä tiukempaan syleilyynsä ja antaa pakkovallan lisäksi joskus myös tuoretta pakkopullaa. Naminami. (Olihan Hitlerilläkin unelmia uskollisten työläisten hyväksi, kuten Prora.)

Perskuta demarit ja muut, en sano mitkä! Jättäkää jo edes pienet lapset rauhaan! Antakaa pikkuihmisten olla muutamia vuosia oikeasti leikki-ikäisiä ja ilman mitään sukupuolineutraalia sekoilua!  Ei ole ihme, ettei kaikkia nuoria kiinnosta mikään, sen kamalan pitkän ja typerryttävän pakkokouluputken jälkeen. Se, että tympii, ei ole pelkästään näiden nuorten oma syy.


***

6.4.2014

EU:n seireeninlaulut

Odysseus piti sitoa mastoon,
kun ohitettiin seireenit.
Euroopan Unionin seireeninlaulut tai satraapinhymnit ovat vastustamattomia nuoremmille suomalaisille poliitikoille. Kaipa se on luonnollista kehitystä, se että poliitikot omaksuvat yleiseurooppalaisia katsantokantoja. Pieni ja mitätönhän se kalpea liinatukka Suomi-neito on rehevämpien ja iloisempien etelän kaunotarten rinnalla.

Politiikan seuraaminen tälleen sivusta suomalaisista lähtökohdista alkaa olla jo mahdotonta ja turhaakin. Näin on, vaikka yrittäisi tyytyä vain paikalliseen kuntapolitiikkaan, sillä EU:n vuosien mittaan kutomat hämähäkinseitit ulottuvat kaikkialle.

Intrigöörikin äänesti aikoinaan EU:n puolesta silloin kun kansalta vielä jotakin kysyttiin, sen yhden ainoan kerran. On siinä täytynyt herrakansalla olla niska hiessä ja tukka pystyssä, kun kansanäänestyksen tulosta odoteltiin. Kaipa siihenkin oli varauduttu,  miten ehkä niukasti kielteinenkin äänestystulos suhmuroitaisiin lopulta mitättömäksi?

Pahasta lamakuopasta ylös rimpuileva teollisuus halusi siihen aikaan Suomen sitoutuvan kauppasuhteiden helpottamiseksi vahvasti läntiseen Eurooppaan yhden suuren itäisen maan hymistelyn ja bulkkitavaran tekemisen sijasta. Siihen näkemykseen oli helppo mennä mukaan ja äänestää näin jälkiviisaasti väärin. Vaikka eihän silloin tiedetty, mitä siitä EU.sta tulee.

Taviksestakin tuntui siltä, että se mikä on hyväksi teollisuudelle ja suomalaiselle työlle, on parhaaksi koko maalle. Toisaalta Neukkulan ja Tsuhnalan ystävyysvirsiä oli virallisesti veisattu kymmeniä vuosia niin, että yrjötti. Lama painoi melkein puolta koko kansasta, vaikka työpaikkansa säilyttäneet ja vain vähän velkaantuneet selviytyivät siitä rytäkästä sutjakkaasti.

***
Suomen valtiollinen itsenäisyys lähestyy sataa vuotta, ainakin muodollisesti. Myös Suomen EU-jäsenyys täyttää piakkoin kaksi vuosikymmentä. Lapset ovat kasvaneet isoiksi EU:n ja euronkin myötä. Intrigööri on osin jämähtänyt menneisyyteen, jolloin Suomessa päätettiin asioista itse ja oltiin monissa käytännön asioissa pitkälti omavaraisia ja itseriittoisia.

Kauppasuhteet maailmalle ovat tietysti olleet täällä sivussa maailman valtaväylistä elämisen ehto jo kauan ennen Neuvostoliittoa tai sen henkistä perillistä Euroopan Unionia rahaliittoineen. Suomalaiset kauppalaivat seilasivat vilkkaasti maailman meriä jo purjelaivojen aikana.

Pienen ja köyhän kansakunnan itsenäistyminen oli pitkälti sidoksissa isompiin naapureihin. Ruotsalaisten vuosisataisesta vallasta emme itse päässeet irti muuten kuin tsaarin sotavoiman avulla. Tsaarilla oli toki myös vaikutusvaltaisia suomalaisia nuoleskelijoita.

Valtiolliseen itsenäisyyteen ajauduimme katkeran sisällissodan kautta vasta kun silloista tsaaria vietiin bolsujen vangiksi ja teloitettavaksi. Itsenäisyysmieli oli silloin maassa muutenkin korkealla. Paras ulkomainen kaveri ja apu oli silloinen suurvalta Saksa, kuten pakosti sitten myöhemminkin.

No joo, tämä on tuttua juttua meille useimmille, mutta sitä se vain kertoo, että maantieteelle emme mitään voi ja historia saattaa toistaa itseään. Ryssänpelko on meillä vuosisatainen perinne, kuten terve herranpelkokin. Ryssät ovat meillä aina rajan takana pullistelemassa ja toisaalta hyvinä kauppakumppaneina. Herroista ei ikinä päästä ja jos vanhoista päästäänkin, uusia pukkaa kuin seitikkejä sateen jälkeen.

***
Natoon sitä Suomessa vielä mennään Leopardien telaketjujen kolinan ja Hornettien ulinan säestyksellä. Suomalaisuutta ei nykyisten päättäjiemme mittapuilla korkealle noteerata, vain kansainvälisyys ja vahvempiin sitoutuminen on tervettä kehitystä.

Suomalainen ministerinposti on kuin jokin työnjohtajan homma  pikkufirmassa siihen nähden, että pääsisi pätemään väestöltään sata kertaa suuremman unionin (Lue: liittovaltion) byrokraattiarmeijan suurvisiirinä tai edes satraappina.

Liittovaltiohan meillä jo on tässä ja nyt. Niin kauan sitä muka vähätellään, kun on pienikin pelko siitä, ettei se hanke etenisi kuin tähänkin asti, tiejyrän tai mytologisen juggernautin lailla.

Jos nyt jostain ihmeen ja kumman syystä unioni suhmuroisi itsensä talouden ja kansalaisten kapinoinnin takia hajoamisen tielle, Suomen pitäisi varmaan kiireesti liittoutua heti jonkin suuremman valtion tai valtioliiton kanssa. Itsenäisiä meillä ei osata, eikä haluta olla, vaikka siltä ajalta ovat peräisin hyvinvointivaltion suurimmat käytännön saavutukset.

Suorina potentiaalisina liittolaisina Saksa ja pari muuta maata tulevat heti mieleen. Euraasian unioni lienee toistaiseksi kokonaan pois laskuista, kun hra Putinin piti lisätä kansansuosiotaan pelastelemalla krimiläisiä etnotovereitaan ennalta ehkäisevästi, sotaväen rankalla voimalla.

Mutta taloudellisesti yleensä meitä viisaampi Ruotsi on siellä vanhalla paikallaan ja sen kieltäkin meillä osataan laajasti tankeroida, ainakin teoriassa. Tuleekohan Suomesta vielä joskus uudestaan ruotsalainen?

Nyt rammaksi ankaksi ruvennut J. Katainen on vielä nuori mies poliitikoksi. Kyllästyttihän häntä  varmaankin se, että joutui olemaan varsinaisen kataistrofihallituksen veturina. Olisiko tuo maan huonoin hallitus kautta aikojen, tiedä sitten? Ehkä J. vain katsoi saavutuksiaan peruutuspeilistä?

Jäämme jännityksellä seuraamaan, kohoaakohan herra Jyrki Unionin suurvisiirien joukossa vieläkin suurempaan loistoon ja kunniaan kuin edeltäjänsä, herrat Erkki ja Olli? Se ainakin on varmaa, että herrahississä virtaa riittää ja vaijerit kestävät. Muualla me olemme aina epävarmuuksien viskeltävinä, kuin olisimme tuulella käypiä tai epävarman, mutta kalliin tuulivoiman varassa.


***

2.4.2014

Älä laihduta!

Informaatioviidakossa smurffaileva ihmisparka menee äkisti sekaisin pelkästään lukemalla jatkuvia, mutta osin jo valmiiksi ristiriitaisia ravinto- ja terveyssuosituksia. Uusia neuvoja, ohjeita ja suosituksia on toki noidenkin alojen julkaisuissa keksittävä jatkuvasti, muutenhan lukijat ja ilmoittajat kaikkoaisivat.

Ruokaohjelmia pukkaa silti älyttömän paljon joka torvesta ikäänkuin nälkä olisi aina vieraanamme, vaikka Suomessa aniharva joutuu olemaan tosi nälissään. Leipäjonoissakin osa lajitovereista käy vissin tarpeen takia, mutta jotkut jonottajista käyttävät omat ruokarahansa mieluummin vaikka kaljaan ja viinaan. Loppujen laita lienee jostain siltä väliltä. No, sellaisia hömelöitä me pystyapinat olemme.

Paha nälkä saattaa yllättää esimerkiksi vanhuksen, joka joutuu virumaan jossain surkeassa, mutta taatusti kalliisti maksetussa hoitopaikassa. Huonoja hoitopaikkoja on liikaa, sillä yksikin sellainen on liian paljon.

Ehkä vanhusten nälissään pitäminen onkin tuollaisen hoitolan johtavan fasisti-bolsevikin tapa ehkäistä turhia vessareissuja?  Velliä, keitonlöröä tai puuroa saa, jos jaksaa tai enää osaa itse lusikoida.

Miten tuollaisessa vajaalla henkilöstöllä toimivassa rahastus- ja säilöntälaitoksessa mahtaa olla edes asiakkaiden pesulle pääsemisen laita? Muista vanhusten inhimillistä tarpeista kai huolehditaan tai ne jätetään väliin samaan tyyliin? Nuoremmatkin ihmiset menisivät moisella pakkolaitosrääkillä nopeasti heikkoon kuntoon.

Niinpä meidän vielä itsekseen pärjäävien immeisten pitäisikin huolehtia siitä, ettei ainakaan vaarallinen laihtuminen pääse yllättämään. Ruokapuolesta on syytä pitää hyvää huolta. Ellei eväs vaikka budjettisyistä ole kovin monipuolista, sitä on ainakin oltava riittävästi.

Oheisessa terveysjutussa todetaankin, että lihavuus voi olla syynä moniin sairauksiin, mutta liika laihuus on tappavaa. Lisäys: Sopivasti tai lievästi lihavana oleminen on vanhemmiten miltei terveyden edellytys.

Intrigöörin käytännön neuvo on, että paha laihtuminen on selätettävä ennalta syömällä riittävästi ravintoarvoltaan tuhtia ruokaa. Henkisestikin topakassa fyysisessä kunnossa pysyminen on jatkuvan vireydelle ja tasapainoisuudelle tarpeellista. Makkara- ja tomaattikausi on tässä sopivasti alkamassa! 

Lihavat ovat muutenkin lepposia, eivätkä keksi pahoja kepposia. Tosi on, sillä mikä olisikaan tarttuvampaa kuin sopivasti lihavan ihmisen hersyvä ja syvältä vatsasta kumpuava nauru?

Suomessa on nykyisin paljon ongelmia, joista suurimman osan tuottavat vasiten riesaksemme nuo mainiot poliitikomme. Kuitenkin suuri syyllinen kansalliseen ankeuteemme on oma asenteemme eli yksinkertaisesti se, että nipotamme kuin hullut ja nauramme ihan liian vähän! Näin on!

Tänään luin jostain, että semmoistakin vietetään kuin "Älä laihduta -päivää", mikä on ensi tiistaina 6.5. Niin sitä tulee joskus vahingossa kirjoittaneeksi melkein oikeista asioista, mutta haetanneeko tuo mittään.


***