26.6.2015

Ransu ja transu


Norjan hallitus ehdotti torstaina, että jo 7-vuotiaat 
lapset voisivat muuttaa juridista sukupuoltaan 
vanhempiensa tuella. 

Suomi seurannee näin riemukkaan loistavaa 
sukupuolineutraalia oivallusta 
piankin perästä? Vai?
***
Mitä tuosta norjalaisten aikeesta voisi muuta sanoa kuin sen, että 
Pohjolan kansankotivaltiot, nämä entiset melkein onnelat, ovat
jo vakavasti päätautisia. Lapsiltakin haluttaisiin viedä
se kaikista tärkein, lapsuus.



Norjassa jo kuusivuotias voisi päättää omasta 
sukupuolestaan?


Jenkkilässä viisivuotiaita peloteltiin sukupuolen
vaihtumisella suit sait!


( Kiva leikki, tuo aikuisten lapsille tyrkyttämä sukupuolileikki? )

***

25.6.2015

Kuka kuppaa tykimmin?

Euro-Mafia kirjan kansi.
Linkki kirjasta.

Intrigööri nostaa ajankohtaisen verokeskustelun kunniaksi ja silkkaa laiskuuttaan ylös vanhan juttunsa veronkiertäjistä, konnista ja miljardeista. Poliitikkoja tällaiset asiat eivät tietenkään oikeasti kiinnosta, koska Pyhässä EU:ssa on vaikka mitä tärkeämpää meneillään.


Huomasin äsken, että kolmen kovan hallitus taitaa lakkauttaa satakunta talousrikoksia tutkivan poliisin tehtävää. Harmaan talouden juurimisesta ei sitten ainakaan tule helpotusta Suomen talousmurheisiin. Tästä voisi jo sanoa, että väärin säästetty!


Voutilainen se oli!



Viime päivinä nyt kevään korvalla 2016 monet ovat blogeissakin muistelleet, kuka aikoinaan sanoi kuolemattomat sanat köyhistä asiakkaista, jotka vain tuovat kengissään hiekkaa pankin lattialle. 

Intrigööri muistelee, että tuo mainio siivousintoilija  oli edesmenneen KOP -pankin suuri johtaja Pertti Voutilainen. Niinpä koko koppi kopisteli ja siivoutui historiaan, kun 90-luvun alun pankkikriisiä imuroitiin veronmaksajien piikkiin ja tehtiin urakalla sekä toimivien yritysten konkursseja että kokeneista duunareista työttömiä.  


Ei vain hiekkaa, mutta korruptiota on niin, että tuntuu: EU:n korruptio 990 miljardia.



***
Tässä sitä meikäläinen miljoonien lajitoverien lailla käyttelee "verojen optimoinnin" jättiläisten, kuten Googlen ja Microsoftin ohjelmistoja ja palveluita. Eipä ole paljon muita vaihtoehtoja. 

Näitä veroparatiisien parhaita asiakkaita maailmassa riittää ja tällaisille yritysjättiläisille pieni Suomikin pitää ovia levällään. Investointeja, nääs, vaikka vain datakeskuksia. 


Mutta ehkä sekin on parempi kuin vaikka  antaa kaikkien ilmaiseksi kupata Pölhölandian parhaat malmivarat ja maksaa sitten lopulta kaivostoiminnan jätösten siivoukset? 


Missä sitten kulkee verojen systemaattisen kiertämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden raja? Jättiyritykset toimivat nimellisesti laillisesti, ne kiertävät näennäisen taitavasti verotusta yritysjärjestelyiden ja verokeitaiden kautta. Sekä lailliset verojen kiertäjät että lakeja kylmästi kiertävät ammattikonnat kuppaavat pääosin samoja, vielä melko ostovoimaisia maita ja talouksia.


Rikollisuus Euroopan Unionin alueellakin on valtavaa. Pelkästään Italiassa konnat rosvoavat arviolta jopa 500 miljardia euroa. Summa vastaisi noin kolmannesta suuren teollisuusmaan koko kansantuotteesta.


EU-maiden yhteinen koko tuotanto oli toissa vuonna 12 600 miljardin euron luokkaa, mistä euroalueen maiden osuus oli 9 400 miljardia. Tienaavatkohan eurooppalaiset rikolliset yhteensä kolmanneksen koko maanosan bruttokansantuotteesta? Sen pitäisi panna jo talouden mannerjalusta tärisemään, mutta eipä siitä ainakaan kukaan poliitikko taida yöunia menettää.


Konnille tuhansia miljardeja


Osa eurooppalaisesta rikollisuudesta toimii globaalisti, tuotanto eli erilaiset hyödykkeet, sekä verovapaat tienestit liikkuvat sujuvasti mantereelta toiselle. Jokin osa konnista ja myyntiartikkeleista, kuten huumeista tai ihmisistä, jää aina kiinni, mutta sehän on kuin hävikkiä kaupoissa.


Vanhan tarinan mukaan huumekauppiaat eivät jaksa laskea rahojaan. Setelit lajitellaan, punnitaan ja paalataan. Kuskia ei silti naurata matkalla rahojen kanssa kuormurilla pankkiin, koska julman rikollisuuden eli aseellisen ryöstön uhka on sellaisissa käteisen rahan kuljetuksissa aina ilmeinen. 


Rahat lasketaan sitten rikollisten omistamissa pankeissa ja muissa rahanpesulaitoksissa. Suurin ongelma on siellä pesulapuolella. Rikollisesti tienatut käteisen rahan kuormat pitää jotenkin uittaa laillisen rahan kiertoon, mutta toisaalta, pelikenttänä on koko maailma ja pätevää ammattiapua löytyy.


Kansainvälisen rikollisuuden määrällinen arviointi on aina vain arvailua ja päättelyä. Aiheesta on toki kirjoitettu vuosien varrella hyviä koosteita, toimittajat ja kirjailijat ovat ahkeroineet, joskus oman henkensä kaupalla. Ehkä hiukan helpompaa ja samalla hiukan turvallisempaa on arvioida mustan rahan sijasta vain harmaata taloutta eli sitä suuryritysten systeemaattista verokiertoa.


EU-komissio arvioi viime vuonna varovasti harmaata taloutta ja laskeskeli, että vuosittain jää unionin alueella verottamatta yli 3 000 miljardin euron tulot ja samalla perimättä jää yli 1 000 miljardin verotulot. Muualla on esitetty selvästi korkempia arvioita. Tuhatkin miljardia lisää unionivaltioiden velkaisiin kassoihin olisi kova juttu. Kokonaisveroastettakin voitaisiin laskea reippaasti, mikä osaltaan kohentaisi Euroopan maiden heikkoa kilpailukykyä.


Pienessä, mutta sisunsa kadottaneessa Suomessa koko harmaa talous arvioidaan 14 prosentiksi koko taloudesta eli rahassa liki 30 miljardiksi euroksi. Siitä irtoaisi verotuloja ehkä kolmannes, mikä kyllä antaisi kyytiä kestävyysvajeelle.


Euroopan komissio ei kai halua korostaa koko unionialueen hallitsemattoman harmaan talouden asiaa, koska euromaissa on valmiiksi nuivuutta koko alueen yhteisten velkojen maksamisesta. Ehkei komissio halua nipottaa siksikään, että sen omat tilintarkastajatkin ovat nuivia, eivätkä ole kertaakaan hyväksyneet unionin omia rahanjakobudjetteja? Toisaalta pitäisi olla tarkkana ja sitten taas ei niinkään tarkkana. Konnat kuppaavat myös suoraan unionia.



Toppuuttelihan unionin keskuspankin päällikkö SuperMario äskettäin ihan avoimesti, taattuun Goldman-Sachsin tyyliin, ettei niissä euroalueen uusissa pankkitarkastuksissa tai stressitesteissä pidä sentään olla turhan tarkkana. Luut taitavat kolista liian monissa kaapeissa?

Laillista verokieroilua


Tämä postaus sai syttyjä Ylen esittämästä ja areenalla vielä 25 päivää pyörivästä dokkarista "Laillista veronkiertoa".  Siinä oli piinapenkissä kolme jättimäisen veronkiertäjän edustajaa ja veroparatiisien kanta-asiakasta, firmoista Apple, Google ja Starbucks. Samaan syssyyn voisi luetella paljon muitakin talousmaailman jättiläisiä.


Tiukka täti puheenjohtaja moitti herroja siitä, etteivät heidän firmansa maksa veroja  siellä, missä ne toimivat ja mistä ne suurimmat tulonsa keräävät. Googlen mieskin lopulta myönsi, että niin kyllä kuuluisi tehdä, että verojakin pitäisi maksella, ainakin meillä kotona, Bermudalla.


Taloussanomien toimittaja Jan Hurri käsitteli Euroopan ja Suomen harmaata taloutta jutussaan keväällä. Hurrin mielestä tunnollinen ja läpinäkyvä Suomi kärsii harmaasta taloudesta mm. maksamalla EU:lle suhteessa muita suurempia jäsenmaksuja ja saamalla vähemmän avustuksia kuin oikeasti kuuluisi.


Jos Suomi toimisi mm. Ruotsin tapaan tarmokkaammin harmaan talouden juurimiseksi, se voisi kerätä vuodessa ehkä kymmenen miljardia euroa enemmän verotuloja. Kestävyysvaje olisi pian muisto vain, siis teoriassa. Paksupäiset poliitikkomme tietäen, eduskunnassa ja hallituksessa kyllä osattaisiin tuulettaa noinkin iso lisätulo vaikka mihin ja äkkiä, vaikka uusiin euron tukipaketteihin.


Joululaulussa sanotaan, että monta on tontun tehtävää. Suomen kunnat ovat kai supertonttuloita, koska valtio on kasannut kunnille yli 500 erilaista tehtävää. Itse valtiollakin on  paljon hommeleita, joista se voisi tinkiä ilman, että kansakunnan hyvinvointi siitä paljon näivettyisi. Yksi nykyisen näivettymisen syy on juuri liian korkea verotus ja kustannustaso, sekä tietenkin koko ylettömäksi paisutettu julkinen sektori menoautomaatteineen.


Viisas valtio - vitsikö?



Jos ja kun, joskus, ehkä, laillistettua veronkiertoa ja monenlaista muuta harmaata taloutta saataisiin roimasti vähennettyä, viisas valtio kuntineen tyytyisi likimain entiseen verotulojen määrään ja laskisi kokonaisveroastetta lisätuloja vastaavasti useilla prosenttiyksiköillä. 

Keventynyt verotus saisi katajaisessa kansassa väistämättä aikaan lisää työhaluja. Yrittäjätkin virkistyisivät taas yrittämään, ottamaan riskiä ja palkkaamaan hommiin lisää porukkaa. Sitä, jos mitä Suomi todella kaipaisi.


Intrigööri on välillä kauhistellut itseään liiasta oikeistolaisuudesta, mutta joskus pelottaa, että olenko sittenkin vanhemmilla päivillä tulossa punikiksi. Vaan väliäkö hällä? Sen sortin sosialisti kuitenkin olen, että minun mielestäni vahva kansallisvaltio, olkoon se sitten vähän monikansallinenkin, on pienen ihmisen paras turva. Harmaata taloutta kannattaisi oikeasti kurittaa, mutta samalla valtion ja kuntien pitää ruoskia itseään tehokkaammaksi ja kevyemmäksi välttämättömien peruspalveluiden tarjoajaksi.


Suomesta ei saisi tulla kaikesta känisijöiden, valittajien ja ilmiantajien muodostamaa helvettiä, eikä toisaalta yhteiskunnallisen kyttäyksen ja holhouksen mahtimaata, mihin joillakin puoluepampulla olisi hinku. Minusta Suomessa pitäisi voida asua ja elää rennon turvallisesti pelkäämättä, että joku nappaa leipäpalan suusta tai jättää kakrut ja vanhukset huonolle hoidolle, eikä itsekään pääse lekuriin, jos sairastuu... Perusasiat vakaalle tolalle, sitten muu holhous pois!



Suomesta saarille 300 Me?

Jossain arvioitiin, että täkäläiset veroparasiitit siirtäisivät Suomessa koottuja pääomia veroparatiiseihin yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Monet, ellei useimmat, näistä miljoonista on kerätty suoraan yhteiskunnan maksamista tulonsiirroista. Miljoonat ja miljardit kertyvät lopulta tietenkin sen kuuluisan kasvottoman yhden prosentin hallintaan ja jättipankkeihin poikimaan rahalla uutta bittirahaa.


Suurpääomia kerätään jättämällä verot väliin ja rokotetaan samalla vakavasti valtioita kansalaisineen. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toisen kerran nämä ketkut rokottavat meitä lainaamalla valtiolle ja kunnille korkoja vastaan saman suuruisia, oikeudenmukaisuuden nimissä velan ottajille itselleen kuuluvia rahoja. Valtiolta siis viedään rahat, mitkä se joutuu lainaamaan viejiltä korkoa vastaan takaisin.


Samojen uhrien moninkertainen rahastus ja vieläpä laillisesti saisi kenet tahansa mafiasedän kateelliseksi. Mutta kukahan sellaisia veroporsaiden läpijuostavia lakeja säätää, eikä anna edes tarpeeksi rahkeita veronkiertäjien paljastamiseen? Maiden välillä ei tehdä tässäkään asiassa yhteistyötä kuin nimeksi. No, lakeja säätävät  meidän ihan itse valitsemamme poliitikot.


Sanoihan Al Caponekin aikoinaan, että yksi lakipelle salkkuineen tienaa paremmin kuin sata rivimiestä konepistooleineen. Sama pätee tietysti joihinkin tilintarkastajiin, luottoluokittajiin ja pankkiireihin. Samoissa pintapaikoissa ja pursiseuroissa hyö kaikki taitavat viihtyä.


Ja sitten nämä samat veronvälttelijät ovat tarkkoina siitä, että valtiolle ja kunnille annettujen lainojen korkojen ja lyhennysten pitää juosta ajallaan. Muuten tippuvat luottoluokitukset ja rahahanat sulkeutuvat. Silloin pahaista valtiota kurjine asukkaineen odottaa IMF:n käskytys ja avoin rikollisuus vie tuhkatkin pesästä, epäonneloiden Kreikan ja Argentiinan tapaan. 



Järjetöntä, eikö vain? Eikö kaikkien, rikkaiden ja köyhempien olisi parempi elää melko reilussa maailmassa, missä kaikki hoitaisivat velvoitteensa, edes kohtuullisesti? Homma pyörisi vähän pienemmillä katteilla, mutta vakaammin. Mutta ehkä meitä vielä onni kohtaa, Euroopan Liittovaltiossa, missä iloisesti maksamme velkaa, kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti?

Pian kai yhden prosentin sijasta yksi promille maailman väestöstä omistaa kaiken, myös välillisesti meidät! 


Pitää vissiin lopettaa ennen kuin aatostelu käy liian lämpimäksi ja helläksi, sillä joulu painaa päälle ja silloin arkiset totuudet unohtuvat. Uusi vuosikin kaiken muuttaa voi, ainakin huonommaksi. Mutta joulukarkit ovat jo kaupoissa!



1 miljardi kilometrin pino seteleitä

Piti vielä tarkistaa vanhoista jutuista, paljonko on miljardi euroa seteleinä. Miljardi pyrkii setelirahasummana hämärtymään datan aikakaudella ja etenkin täällä suurten tukipakettien unionissa. 

Miljardi euroa olisi sadan euron seteleinä kilometrin korkuinen pino! 
Miljardilla eurolla, niillä satasilla, voisi päällystää 11 kilometriä moottoritietä. 


Sitä en jaksa laskea, miten pitkälle hullu miljardööri pääsisi, jos hän pudottelisi tielle yhden setelin metrin välein. Perästä tulijoitakin mahtaisi riittää.

Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin tavallisiin asiapullosalkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta. Paperi on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen iso kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kai kumminkin riittäisi.


Pankeille ei raha enää kelpaa? Jan Hurrin juttu.

Intrigöörin blogissa: veroparatiiseista, yms.

***

23.6.2015

Rattiväsylle ei ole testiä


Talouselämä kertoo, että väsymys on tutkijoiden mukaan vaikuttamassa joka kuudennen kuolonkolarin taustalla. Sitä saattaa olla mahdoton tutkia, miten paljon väsymys vaikuttaa lievempien kolareiden tai muiden sellaisten ikävien sattumuksien taustalla.

Rattiväsymykselle ei ole pikatestiä, eikä autoon saa starttilukkoa, kuten viinaksien takia. Huimausaineetkin näkyvät testeissä, ainakin osa niistä. Kun pää on selvä, mutta väsy vaivaa, omasta ajokunnosta huolehtiminen on vahvasti jokaisen kuskin omalla vastuulla. Väsyneenä ajaminen on laissa kielletty, mutta sen toteaminen tai todistaminen on toinen juttu.

Kuljettajan väsymystä verrataan yleisesti jonkin sortin päihtymykseen. Ajokyky ja reaktiokyky heikkenevät. Tilannetta saattavat pahentaa sairaudet ja lääkkeet, kuten väsyttävät allergialääkkeet. Antihistamiineista voi kyllä valita sellaisen, mikä ei väsytä, esim. loratadiinin.

***
Intrigööri ajoi joinakin takavuosina paljon ja pitkiäkin matkoja. Autossa nukkuminenkin tuli tutuksi. Joskus otin tirsukoita apukuskin kallistettavalla penkillä, toisinaan pakun pitkällä etuistuimella tai farmarin takatilassa.

Uniapnea, krooninen poskionteloiden tulehdus ja allergialääkkeet eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Aina niitä ongelmia ei tietenkään ollut, muuten ajaminen olisi pitänyt tyyten lopettaa. Toisinaan joutui taistelemaan itsensä kanssa, että ehti ajoissa löytää levähdyspaikan autotorkkuja varten. Aina se kuitenkin onnistui. 

Tiedättehän ilmiön, jos ei etsi bensistä tai levikettä, niitä on tien varressa vilisemällä. Jos polttoaine uhkaa loppua tai pitäisi päästä levikkeelle, keitaat ovat kadonneet.

Pahin reissu taisi olla, kun vuosia sitten auttelin tuttua raviukkoa ja myös kuskailin hevosia. Äijällä oli vanha volkkari LT, korotettu hevosauto, minkä ohjauksessa oli löysää melkein sen verran kuin joissakin 70-luvun Transiteissa, mitkä olisi jo valmiiksi pitänyt laissa kieltää. Oli kuuma ja kovasti tuulinen kesäpäivä. Takana oli kaksi pollea, matka Savosta lähelle Helsinkiä ja sitten toisten kahden hörähtelijän kanssa takaisin.

Myrskyinen tuuli vei pahasti vankkuria aina, kun tuli metsän suojista aukealle, kuumuus kopissa haittasi ja sitten alkoi se tuttu painostava väsykin vaivata. Taukoja oli pidettävä ja kahvia meni paljon. Se reissu oli kaikkinensa mieliinjäävän karmee, mutta kaikkien hevoshurjien suojelija P. Konifacius auttoi.

(Oikeasti hepojen suojeluspyhimys on ainakin Martinus Toursilainen,  (v. 316 - 397), ranskalainen piispa. Sama hiippahemmo on sattumalta myös mm. köyhien ja alkoholistien suojelija, tekemistä siis riittää, siellä jossakin.)

***
Tiellä pysyttiin silläkin kertaa koko matka ja omalla kaistalla, mikä oli kyllä sillä autolla melkein ihme. Hevoset tuli matkalla ruokituksi, juotetuksi ja hoidetuksi sinne mihin pitikin. Kotitallin pihassa yöllä huomasin, että ison pollen kaverina ollut söpö poni oli kääntynyt matkapilttuussa toisin päin kuin lähtiessä, mutta sehän ei ollut vahinko, vaan poneille tyypillistä.

On sitä nääs paremmillakin autoilla ja kärryillä hevosten kanssa matkusteltu. Ei tosin ihan aina. Siitä en ensin meinannut kertoa ollenkaan, kun ensimmäisen kerran ajoin hevosautoa. Oltiin Lappeen raveissa, eikä pois lähtiessä löytynyt muuta selväpäistä kuskia kuin minä onneton.

Ei muuta kuin matkaan, iso henkilöauto täynnä humalaisia ja hevoskärry perässä. Tietysti oli liukas talvikeli, mutta siitäkin selvittiin nätisti ehjinä, niin polle kuin kuin muutkin. Silloin minua ei kuitenkaan väsyttänyt, oli niin jännää.

Meikä siis tulkitsi joskus väsyn takia tieliikennelakia väljänlaisesti, mutta selviytyi siitä, koska mitään pahaa ei päässyt sattumaan. Mahotonta on silti omien kokemuksien pohjalta mennä ketään neuvomaan. Ammattikuskeilla ja vaikka paljon öisinkin ajavalla ravikansalla olisi varmaan tästä teemasta paljonkin sanomista ja kertomista.

Ilman intrigöörin hevosjuttuja ja muistelujakin väsymys liikenteessä on paha ongelma. Väsyä pitäisi pystyä torjumaan ennakolta, muuten voi tulla pitkä uni.


***


19.6.2015

Reipas tyttö sulhon nappaa


Juhannustaikoja tekemään muka, jotta sulhon löytäisi? Alasti yöllä 
niitylle kukkia keräämään, ruispellossa pyörimään 
tai lähteeseen kuikuilemaan? 

Nakuilemassa siellä ja taikomassa täällä, 
aina vain yksin haaveilemassa. 

Ei sillä konstilla mitään sulhoja näy eikä kuulu. 
Toimintaa siinä tarvitaan!

Tämä tyttö karauttaa nyt kylän kokkojuhlille 
tulen ympärillä tanssahtemaan.




***

14.6.2015

Eläkkeitäkö, naurettavaa!

Talouselämä kertoo, että Kreikan hallitus vaatii velkojen uudelleenjärjestelyä, eikä se suostu eläkkeiden leikkaamiseen.

"Kertakaikkisen naurettavaa velalliselta maalta", joku ökypankkiiri luonnehtii.

Intrigööri tyytyy kesän keskellä vain toteamaan, että EU on jo pitkään ollut nenä sonnassa rähmällään moisten kansallisista arvoista täysin piittamattomien örkkipankkiirien edessä.

Montako tärkeämpää maita ja maailmaa kaatanutta ja kupannutta rökäle- & ketkupankkiiria on koskaan nähty lusimassa? Tuota, no, öööö....

***
Kreikassa mitataan sitten viimeisen päälle se, onko unionilla pienintäkään inhimillistä pilkettä silmänurkassa. Monille muille maailmassa sitä myötämieltä ja jakovaraa Euroopasta riittää ja rajat ovat käytännössä avoinna kaikille tänne asumaan tulijoille. Myötämieli maanosan kotikutoisille työttömille ja köyhille on sitten kuin vastapainoksi tiukassa.

Niin se on maailma vinksahtanut, että muu maa on mansikka, kotomaa on vain mustikka.

Terveysruoka mustikka on kyllä kypsymässä ensi kuussa ja marjoja tulee paljon. Ei muuta kun ötökkävaatteita ja ohvia etsimään, sillä pian pääsee hyötyliikkumaan metsiin! Heinäkuussa ei edes vielä ole puskan pahimpia vitsauksia eli hirvikärpäsiä.

Suomessa ihmisten oikeudet koko ajan vähenevät, mutta jokamiehenoikeus, se melkein vapaa liikkuvuus luonnossa, on (vielä) vahvasti voimassa. Kaukaisen 90-luvun laman aikoihin valtion virallinen nuivanaama Viinanen kyllä esitti yksityistä marjanpoimintaa verollepantavaksi.

Ajat ovat nyt lähes yhtä tiukat, taitaa olla tulossa kaikkien lamojen isoäiti, joten onkohan jo viimeinen kesä, kun marjoja pääsee vapaasti poimimaan? Mustikkasankon saattaa jopa salavihkaa päästä myymään jollekin tutulle ilman ely-keskuksen byrokraattien lupaa ja pakollista veronumeroa? 

Ulkomainen riistotyövoima ei (vielä) ehdi keräämään koko metsän satoa. Kyllä meillä impivaaralaisilla nyt menee hienosti, mutta menköön!


***