Pumtsi Pum!

Eräänä ja vielä toisenakin päivänä tosi mahtavien koppalakkien ja loistavien  kunniamerkkien luvatussa maassa suurhirmukunkku King-Jong-Paksu huomasi, että valtakunnassa on ihan älyttömän tylsää. 

Paksu (nykyisin vain keskipaksu) päätti, jotta nyt on aika tehdä asialle jotain ja pistää ydinmiilut tulille. Samalla voi alamaisilla leivotuttaa ohjuksiin uusia hienoja käsintehtyjä plutonium-paukkuja. 

Pian ohjukset laukaistaan maaleihinsa ja odotellaan, mitä ahkera ja kaikessa aina uskollinen kansa saa takaisin. 

Paksu odottaa jännityksellä kansainvälistä palautetta bunkkerissa kolme kilsaa kallion alla ja nappailee Rymy-Martinia samalla Cohiba-sikaaaria tupsutellen. 

Sillä aikaa Paksun kiva hyväntekijäsisko Jee-Juu-Jong tappaa joutessaan, mutta ystävällisesti, tavis-rääsyläisten, eikun ihannekansalaisten, pahiten nälkiintyneitä lapsia pois kuleksimasta. 

Yo. tekstinpätkä on tietenkin silkkaa satua, siis pelkkää puppua. 

Tällä lehtijutulla ei liene mitään yhteyttä tosimaailmaan?

Sanna: Lyhempikin käy!

Pääministeri Sanna Marin on oikeassa. Lyhempikin riittää, siis työviikko. 

Marinin ja hänen keskeisen hallituskaartinsa osalta työviikoksi saisi riittää, että nuo ikivihreät tai kirkuvan punaiset donnat kuittaisivat paksut palkkansa. Yhtään sitä enempää vahinkoa ei saisi enää synnyttää Suomen pienelle ja kaikkinensa köyhälle kansalle.

Sannalle ja hallituksen mussukoille heti nollatoleranssi, mitä töihin tulee! Oikeista hyödyllisistä töistä ja tai rehdistä politiikasta kenelläkään mainituista ei ole harmainta käsitystä.

Hei! Saavathan kaikki hallituksessa varmasti riittävästi aamupalaa? Onko vauvamössöjä tarjolla riittävästi? Entä muotimekkoja?

***

Linkittely ei näytä aina toimivan. Ei ainakaan, jos ja kun lehtien jutut puikkivat jo aamulla johonkin tuulensuojaan köyhiltä piiloon. Siispä jonkinlainen kopio taas tähänkin:

*

Marin nosti 4-päiväisen työviikon jälleen esille – Äläkkä nousi heti: ”Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on jo nyt rappiolla”

”Kun tuottavuus paranee, tavallisten työntekijöiden pitäisi saada osansa eduista. Niiden ei pitäisi mennä vain omistajien taskuihin”, pääministeri perustelee.

 Kokoomuksessa reagoitiin heti:

Pääministeri Sanna Marin (sd) otti tuoreessa uutistoimisto Bloombergille antamassaan haastattelussa jälleen esiin neljäpäiväisen työviikon. Marinin mukaan lyhennetty työviikko on tärkeä kysymys tulevaisuuden kannalta.

Marin katsoo, että lyhyempi työviikko tarkoittaisi ihmisille enemmän aikaa perheilleen ja rakkailleen, harrastuksilleen ja elämälleen.

”Kun tuottavuus paranee, tavallisten työntekijöiden pitäisi saada osansa eduista. Niiden ei pitäisi mennä vain omistajien taskuihin”, pääministeri perustelee.

Hän sanoo haastattelussa, ettei asia ole istuvan hallituksen asialistalla.

Marin nosti lyhyemmän työajan esille muun muassa ensimmäisessä linjapuheessaan sdp:n puheenjohtajana noin vuosi sitten ja sitä ennen sdp:n 120-vuotisjuhlissa.

*

Kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo reagoi lausuntoon heti.

"Ongelma, jota hän ei sano on, että Suomen huoltosuhde on Euroopan huonoin, tuottavuus laahaa ja veroja kiristetään koko ajan. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja jo nyt rappiolla”, Wallinheimo kommentoi Twitterissä.

Marin puhuu Bloombergin haastattelussa neljän viikon kesälomastaan, joka eurooppalaisittain on pääministerille poikkeuksellisen pitkä.

”Se, että pystyin pitämään neljä viikkoa lomaa, osoittaa, että meillä on hallitus, joka toimii kollektiivisesti”, hän sanoo ja huomauttaa samalla, ettei hallitus silti lomaillut.

”Järjestimme sijaiset kaikille ministereille, mukaan lukien pääministerille.”

*

Kansanedustaja Pia Kauma pitää lausuntoa uskomattomana:

”Pääministeri kehuskelee kuukauden kesälomalla, ja sillä välin kansa odottaa, miten maata avataan koronatoimilta. Koronapassi on jo pitkään ollut käytössä Euroopassa ja väestö mm. Tanskassa paljon kattavammin rokotettu kuin meillä”, hän tviittaa.

😁

Euro tappaa Suomen talouskasvun

Ei tästä tuu mittään!

 Tänään on sellainen päivä, jolloin ei mikään onnistu. Minun piti ottaa pari lakanaa yläkaapista. Nousin tuolille ja mätkähdin saman tien alas lattialle persuksilleni ja seljälleni. Oli nääs liukkaat sukat jalassa ja ainakin se unohtui.

Kömmin voimaannuttavia sanoja ankarasti mutisten koivilleni, pari taivasosuutta taisi siinä mennä räävittömän suuvärkkini takia, mutta mitään ei murtunut tai katkennut.

Yritin tunkea blogiin uutta postausta, mutta linkitkin meni ristiin kuin sukset piennä poekana. Osan aiotusta postauksesta sain talteen. Siitä tuli pelkkä hupijuttu, mutta tässä olisi sekin vähäinen pätkä. 

Hyvää yötä vain kaikille, oli ilta tai yö! Tai yö ja usva, miten vain.

Tieteilijä ajalta ennen 

leikkauslistoja.

Rauhantekijä Trump.

Kylmäsilmä Joe.

Pahanilman lintu.

👹

Tappaja oven takana

 

Trumpin kannattajan tappaja Capitolilta tuli itse julki. 

Jonkin videopätkän aikanaan katsottua tuli sellainen vaikutelma, että kiinni olleen oven lasin takaa huolellisen näköisesti tähtäillyt ja sitten ampunut tyyppi halusikin  teloittaa Ashlin. Tiedä sitä nyt sitten?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/17f6396f-7418-470d-9b9e-ea62a2c9a032

***

Ota marjakin maasta!

 

Pian saapuu jo syys, ainakin syyskuu, mikä on parasta puolukanpoiminta-aikaa, mustikoitakin vielä löytyy. Lokakuussa pääsee keräämään aromikkaita karpaloita. Marjastusta voi jatkaa lumien tuloon saakka.

Vanha juttu kertoo vuorineuvoksesta, joka tehtaalla käppäillessään löysi lattialta alumiinipennin ja pani sen taskuunsa. "Minä kerään näitä", hän sanoi.

Retee maalaismies hoksi tiellä lantin ja laittoi sen taskuunsa. "Pyllistää ne akat puolukallekin", mies sanoi.

Intrigööri arvostaa metsämarjoja ja keräilikin niitä ennen, nykyisin niitä tulee enimmältään ostettua. Mutta suattaa tämä ryökäle käydä tänäkin syksynä marikoita katsastelemassa. 

Nyt tyrkkää blogiin pari uusintaa marjajutuista, koska taas on marjan aika.

***

Metsämarjojen kerääminen on viime vuosina ollut suosittu puheenaihe etenkin thaimaalaisten marjanpoimijoiden takia. Poimijoiden työn tuloksista ja huonosta tai hyvästäkin tilanteesta on jauhettu mediassakin ylenmäärin. Tänä vuonna thaipoimijoita on Tapiolan vainioilla  tavallista vähemmän, mikä on hyvä siksi, että myös marjojen sato jää kuivuuden takia köyhäksi.

Lapin kansa kertoo, jotta Suomesta vietiin viime vuonna ulos kaikkiaan 11 miljoonaa kiloa metsämarjoja. Kauppatase on hurjasti vinksallaan, koska samana vuonna Suomeen tuotiin melkein 120 miljoonaa kiloa marjoja ja harvinaisempia hedelmiä.

Tullitilastojen mukaan tuoreita ja pakastemarjoja vietiin Suomesta vajaat kolme  miljoonaa kiloa. Vastaava tuonti oli peräti vajaat 11 miljoonaa kiloa. Luvuista puuttuu osa marjoista.

Marjojen viennistä ja tuonnista valtaosa kulkee pakasteina. Jäädytettyä mustikkaa ostetaan mm. Kiinaan, Japaniin ja Keskiseen Eurooppaan antosyaani-uutteiden raaka-aineeksi.

Metsän laidassa kilo mustikkaa maksaa tukkurille roskaisena 1,40 euroa ja siivottuna nelisen euroa. Mutta marjahan jalostuu ja kovasti, sillä mustikkajauhe maksaa 100 euroa kilolta. Mustikkauuteesta saa pulittaa peräti 3 500 euroa kilolta.

***
Suomalainen marjasaldo mättää pahasti. Tilanteessa on jotain samaa kuin siinä, kun takavuosina puhuttiin paljon siitä, miten Suomesta viedään sahatavaraa esim. Tanskaan, mistä se hirmuisen iso lautaläjä tulee takaisin tänne mm. huonekaluina, mutta aivan eri hinnalla.

Lähes koko suomalainen marjasato jää metsiin, pieni osa marjoista kelpaa eläimille. Mustikoista kerätään myytäväksi arviolta vajaat kuusi prosenttia ja puolukoista vähän enemmän. Kuuma ja kuiva vuosi 2018 toi myös huonon mustikkasadon. Poimijahinta olisi nyt hyvä.

Metsämarjojen poiminta myyntiin on hyvin aktiivista ja hyvää fysiikkaa vaativaa työtä. Miten lie, kelpaisiko rivakka marjanpoimija tai sienestäjä työn tuloksineen mukaan virkahirmujen ja poliitikkojen suosimaan aktiivimalliin? Poiminta-aikaa vuodessa kertyy kolme, neljä kuukautta.

Se byrokraattien määrittelemä ns. työsuoritus yksi tunti päivässä vai mitä se oli, ei marjanpoiminnassa riitä edes kahvitaukoihin. Hyviltä marjapaikoilta voi kyllä tehdä myös aika hyvää tulosta. Aina se ulkoilma ja hyötyliikunta jonkin kälyisen ja ilmaisen pakkotyön voittaa! Takaisin luontoon - laiskat cityjuntit!

Myös puolukka on superruokaa.

Puolukka ei tarvitse sokeria säilöttäessä.

***
Suomalaisia halutaan houkutella marjoja poimimaan. Miten olisi jokin ploggingin eli roskajuoksentelun tapainen viritys? Pitäisi ainakin järjestää kyyti poimintapaikoille, muutaman tunnin marjakuntoiluun tarttis ehkä yhdistää kevyt kenttälounas, tms. 

( doggingista en puhunut mitään, enhän? Sen sortin koiran ulkoilutus

? ei taitaisi sopia marjanpoimintaan, sillä marjat saattaisivat jäädä tyyten mättäille. )

Marjakarpaasit

Intrigööri nimittää täten thaimaalaiset marjanpoimijat kunnioittavasti marjakarpaaseiksi, sukupuolineutraalisti. Heidän työsaavutuksensa ovat hämmästyttäviä, olkoonkin, että käsikäyttöisiä apuvälineitä käytetään ronskisti. 

Vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa noin ahkerat marjanpoimijat olisi nimitetty työn sankareiksi ja heidän rintapieliinsä olisi ripustettu kiloittain kunniamerkkejä. Olisivat saaneet lentää selkä vääränä kotiinsa.

Unionin osavaltio Suomessa ei moinen työ ole valtion erityisessä suojeluksessa varsinkaan, kun se ei vaadi sitä aina ja kaikkialla korostettua "korkeaa koulutusta".  Marjojen kerääjille riittävät vanhanaikaiset hyveet eli hyvä fyysinen kunto, sisu, kestävyys ja ahkeruus, eikä sellaisia oikein osata opettaa. Opettajatkin olisivat nykyisin harvassa.

Kainuun Sanomat kertoo uutisessaan, että takavuosina ns. työnantajansa kanssa riitautuneiden thaipoimijoiden tehokkain yksilö haravoi poimureillaan reilun kuukauden aikana talteen 2.780 kiloa mustikoita ja puolukoita. Keskimääräinen tulos samassa ajassa oli 1.700 kiloa ja joukon hitaimmat korjasivat sankoihinsa 1.500 kilon verran marjoja.

Siis tuon 50-henkisen porukan hitainkin hemmo keräsi reilussa kuukaudessa maastosta puolitoista tonnia marjoja. Ei siinä ole paljon kannon päällä istuskeltu maisemia pällistelemässä ja lintujen twiittailua kuuntelemassa. Kovia tyyppejä!

***
Intrigööri harrasti taannoin itsekin marjastusta ja mittasi silloin, että normaaliin 10 litran marjasankoon tai ämpäriin mahtui noin 5,5 kiloa puhdistettua eli siivottua puolukkaa. Lehtitietojen mukaan thaipoimijoille maksetaan puolukasta euro kilolta ja marjat punnitaan silloin roskineen. Marjojen siivoaminen käsipelissä veisi tolkuttomasti aikaa.

Roskineen tarkoittaa suunnilleen sitä, että marjasaaliissa on mukana pieniä roskia, kuten marjan lehtiä, varren paloja ja kariketta. Kävyt ja oravat on pudoteltu pois jo poimurista. Suomalaisissa havumetsissä vaeltaa poimureineen jokunen tuhat thaimaalaista poimijaa, joukossa on vähemmistö muitakin ulkomaalaisia.

Suomalaiset yleiskarpaasit poimivat marjoja hekin ahkerasti, mutta omaan piikkinsä. Suuria määriä keräävät "impivaaralaiset", itäisen ja pohjoisen Suomen asukkaat myyvät saaliinsa usein vanhaan tapaan kiertäville marjanostajille. Tuloksia kotimaisten ja ulkomaisten poimijoiden välillä en osaa vertailla, kun tietoja ei ole. 

Mainitun thaiporukan nopein karpaasi oli poiminut 35 päivässä 2.780 kiloa eli noin 80 kiloa marjoja päivässä. Tämä tarkoittaa karkeasti noin 15 sankollista päivässä. Yhden sankollisen keräämiseen olisi silloin kulunut tunti tai paljonkin vähemmän. Työpäivät lienevät olleet matkoineen 12 - 16 tunnin mittaisia.

Poimijoille maksetaan euro kilolta, siitä roskaisesta raakamarjasta. Marjafirmathan hoitavat siivouksen koneellisesti. Sankollisesta marjaa poimija saa siis ainakin sen viitosen. Kymmenestä sankollisesta tulee tiliä 50 euroa jne. Työpäiviä taitaa tunteina mitaten tulla ainakin kahdeksan viikossa.

Torilla puhdistettu puolukka maksoi viime viikolla 2,5 euroa litra, minkä mukaan 5,5 kilon ja kymmenen litran sankollinen maksoi 25 euroa. Marjan puhdistamisella ja sen vähittäismyynnillä tienaisi aika hyvin. 

En ota tässä kantaa thaipoimijoiden yleiseen tilanteeseen, ovatko he olleet riiston kohteita vaiko eivät. Tätä vuotta pilanneista koronatartunnoista en tiedä, ikäviä ne ainakin ovat.

Tarkempien tietojen ja taustojen saanti asiasta vaatisi vähäsen tutkivaa journalismia, mutta tämä ukko bloginsa kera ei siihen ala, kun ei siitä saa edes marjan hintaa. Kovan työn tulos marja-alalla riippuu paljon myös vuosittaisesta marjasadosta.

Josko joku jossain kaupallismediassa voisi tai saisi käyttää muutaman työpäivän tämmöiseen marjastusaiheeseen? Ylellä ainakin tuntuisi rahoitusta ja porukkaa riittävän. Mutta onko marjaliiketoiminta kyllin mediaseksikästä, eipä kai. Kivempi on urputtaa, että taas me riistetään köyhien maiden ihmisiä, jms.

Ai niin, mutta onhan siellä Kainuun synkissä havumetsissä ollut paikalla raskaan fyysisen työn suorittamisen ja globaalin riistokapitalismin välttelyn erityisasiantuntijoita, maankuululta Vasemmistoliiton finniposkiosastolta.

Jos riistosta on kysymys, thaipoimijat saanevat vasurinuorilta opastusta, kuinka sellaisesta tilanteesta vältytään. Ja samalla vältytään myös riistoon mahdollisesti johtavan työn tekemiseltä. Sähläröikö tässä joku lopulta pahemman kerran, siitä kuulemme joskus myöhemmin? Vai onko millään enää mitään väliä?

***
Sanoisin, että mahotonta huisketta on tuommoinen ammattimainen tehopoiminta. Paljon sitä kuulee omien tuttujenkin tarinoita, miten sitä on poimittu kymmenkunta sankollista tai saavillinen puolukkaa ihan siitä vain, jostain hyvästä marikosta. Ja anoppi se vasta ahkera oli, meinasi paatti upota marjojen painosta, kun saaresta kotia ajeltiin. Silti ei anoppia viskattu jorpakkoon, porukan parasta tienaajaa.

Parina syksynä tuli itse kerätyksi enemmälti puolukoita, eikä koskaan ollut toivoakaan saada maastosta irti kymmentä litraa puolukkaa tunnissa, hyvä jos kahdessakaan. Marjapaikoista se on paljon kiinni. Ehkä meikäläinen ei ole vielä kunnon marjapaikkoja nähnytkään, vaikka olen Lapissakin joskus marjastellut. Toki ei meitillä ollut edes noita uuden maailmanajan varrellisia poimureita, joilla voi harjata marikkoa seisoaltaan.

Aikoinaan selvisi, ettei ole harrastuspoimijalle sillä hyvä, että kotoutuu metsästä hirvikärpäsiä vaatteista harjailemaan ja saunassa iholta nyppimään. Marjat pitää siivota ja käsipelillä seuloja heilutellen siinä menee aikaa suunnilleen saman verran kuin kerätessäkin.

Usein alkusyksyllä ilta jo pimeni ennen kuin päivän saalis oli siivottu. Muinaisella 90-luvulla sankollisesta puhdasta puolukkaa sai helposti satamarkkasen, olisi saanut saada enemmänkin. Ravintolatkin ostivat marjaa sillä hinnalla.

Rahassa saimme irti tupakit, bensat ja eväät. Ainakin minulla kunto nousi ja läski hupeni kovasti. Itä-Suomen mäkiset, kallioiset ja louhoiset maastot eivät ole niitä helpoimpia. Nokian pitkävartiset maatalouspiikkarit olivat siellä parhaat kengät, varsi suojeli nilkkaa, kun jalka putosi johonkin koloon.

Hirvikärpäset pörräsivät ympärillä jo siihen aikaan. Hirvikärpänen on sitkas otus, yritin hukuttaa yhden kotona lavuaariin, mutta sieltä se aina kömpi, vaikka laskin kuumaa vettä päälle. Liiskata se piti. Hirvikärpäsvitsaus alkaa helpottaa karpaloaikoihin, ensimmäisten yöpakkasten tultua, silloin aamuisin saa metsässä olla aika rauhassa. Karpalo on minusta metsämarjojen kunkku, hilla on hyvää, mutta se ei ole himoherkku.

***
Thaipoimijat pitänee jättää suosiolla Buddhan ja vasemmistonuorien  johdateltavaksi ja toivoa poimijoille menestystä, ettei heille tulisi pahemmin takkiin.

Suomalaisille työttömille ja muuten joutaviksi jääneille ahkerikoille voisin kyllä suositella marjanpoimintaa tai sienestystä. Kaukana salomailla sekin temppu hyvin osataan, mutta monet muut voisivat saada loppukesästä ja syksyisin pientä verotonta sivutuloa ja hyötyliikuntaa. Tuottoisinta olisi vissiin metsästää herkkutatteja.

Miten olisi pieni kimppa: Yksi autollinen astioineen metsään, toinen ryhmä siivoamaan marjat ja yksi taistelupari aamulla myymään. Luvallista se yksityisille myynti on ja verotonta kai, vielä toistaiseksi. Tulos voisi olla yllättävän hyvä. Saatuja kokemuksia voisi jopa hyödyntää muissakin työhön tähtäävissä toimenpiteissä. Osuuskuntia ja muita työkimppoja tarvitaan.

Suomalainen jokamiehenoikeus, melko vapaa metsissä liikkuminen, on maailmassa harvinainen etuoikeus, mutta kannattaa muistaa, että se koskee myös meitä suomalaisia! 

Marjayritys voitti kiistan oikeudessa 2017:  Yrittäjä tekee kauppaa marjoilla, ei ihmisillä.

***

LISÄYS: 

Metsässä voi tulla karhu vastaan. Metsässä voi bongata vaikka mitä vaarallisia ja muita elikoita. Jos sinä et näe eläintä, se näkee, kuulee ja haistaa sinut.

Nyt Ruotsissa diskuteerataan, mitä ehkä pitäisi tehdä karhulle, joka ajoi pyöräilevää naista ulkoilualueella takaa monta sataa metriä. Ponteva naisoletettu onneksi jaksoi polkea karhukuvitellulta karkuun. Linkki Iltalehteen.

Suomalainen jokamiehenoikeus, melko vapaa metsissä liikkuminen ja luonnonantimien keräily, on maailmassa harvinainen etuoikeus, mutta kannattaa muistaa, että se koskee myös meitä suomalaisia! 

Kaikki suomalaisten oikeudet tuntuvat nykyisin koskevan sellaisenaan kaikkia maailman ihmisiä, vaikka ei sen ihan niin pitäisi mennä!

Suomalaisetkin ovat nykyajan Suomessa vielä ainakin takaoikeutettuja. Kaikkia ihmisoikeuksia ei ole meiltä vielä otettu pois ja lahjoitettu ulkomaan eläville.

***

Helikopterirahaa

Helikopterirahasta on Euroopassakin puhuttu vuosien mittaan paljon. Semmoinen tarkoittaisi keskuspankin printtaamien elvytysrahojen jakamista suoraan ihmisille ja kotitalouksille. 

Kukaan ei sentään liene oikeasti ryhtynyt pudottamaan seteleitä kopterista tai lentokoneesta ihmisten iloksi. Pudottelemassa pitäisi olla varmakätinen henkilö, ettei painava rahasäkki mätkähtäisi taivaalta kenenkään päähän.

Afganistanin lipevänpuoleinen presidentti Ashraf Ghani lienee kuitenkin yrittänyt jäädä historiaan helikopterirahoituksen pioneerina. Miksi hän muuten olisi ajattanut neljä autolastillista seteleitä Kabulin kentälle sunnuntaina?

Ikävä kyllä kaikki rahat eivät mahtuneet kopteriin, joten tuo edistyksellinen suurhyväntekijä joutui häipymään lentokentältä Tadzhíkistanin suuntaan aiottua kevyemmällä lastilla. Osa seteleistä lienee jäänyt kentälle tai sotkeutunut joidenkin muiden ystävällisten afgaanien kyytiin?

Tulipa mieleen, jotta Irakin entinen suuresti rakastettu pressa Saddam Hussein reippaine poikineen tyhjenteli maan keskuspankkia kuorma-autoihin, mutta niiden rahojen ei ollut tarkoituskaan joutua elvytykseen, vaan perheen ja lähisuvun  sisäiseen hyväntekeväisyyteen. Silloin katalat amerikkalaiset estivät lennot Irakista pois.

Laitan vielä linkin IL:n jutusta. 

Vaan eikö olekin rehdin ja ystävällisen näköinen hemppa tämä hra presidentti Ghani? Voi, harmi, kun osa hyvin ansaituista eli jenkkien vaivalla antamista rahoista jäi matkalle! Ehkä herra Kanilla, eikun Ghanilla, on vielä edessään loistava lyijypitoinen tai kalteririkas tulevaisuus?

***

Lisäyslinkki 19.8: 

Ghani kiistää tuhmat rahaepäilyt.