Ruotsalaiset orjakauppiaat

Siisti maalaus Ruotsin Delawaren
siirtokunnan perustamisesta.

Suomessa on puhuttu siitä, etteivät meikäläiset olisi velkaa afrikkalaisille ainakaan siirtomaarötösten, kuten orjakaupan takia. Sanotaan, että Suomesta on saatettu joskus myydä tervaa orjalaivojen pohjalautoihin, eikä muuta. Totuus ei saata olla ihan näin puhtoinen tai tervainen, sillä Suomi oli kauan aikaa ruotsalainen.

Suomen salomailla yli puoli vuosituhatta siirtomaaherrana toimineella Ruotsilla on takanaan myös synkkää historiaa  siirtomaaisäntänä ja orjakauppiaana Karibialla 1785 - 1813. 

Ruotsi valtasi aikaisemmin myös siirtokuntia Afrikan Kultarannikolta, nykyisen Ghanan alueelta. Ei liene vaikea arvata, mihin niillä sotaliiketoimilla pyrittiin.

Ja missäpä rengit muualla kuin siellä, missä isännät? Ehkäpä myös muutamat suomalaiset sekaantuivat muinoin orjakauppaan ruotsalaisten völjyssä? Selvää historiallista tietoa siitä pitäisi varmaan kaivaa vähän syvemmältä kuin muutamilta nettisivustoilta.

Lisäys: Kesällä 2019 ilmestyi Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen kirja Orjia ja isäntiä. Hesarin kirjan pohjalta tekemässä jutussa kerrotaan, että Ruotsin orjasaarella oli mukana myös jonkin verran suomalaisia tai täällä itämaakunnassa syntyneitä.

Varmaa on ainakin se, että suomalaisia purjehti Uuteen Ruotsiin Delawareen. Uudella mantereella suomalaiset metsäläiset tulivat tiettävästi hyvin toimeen alkuperäisväestön kanssa.

Maalaus ruotsalaisten rantautumisesta
Delawaressa.

Säilynyt suomalaistalo on ehkä USA:n vanhin.

***
Uuden Ruotsin saarella eli Saint Bathélemyssa tuottoisaa orjakauppaa tehtiin liki 30 vuotta, vuodesta 1785 lähtien. Orjakauppa lopetettiin johtavien  eurooppalaisten suurvaltojen esimerkin mukaan 1813, mutta itse orjuus saarella lakkasi vasta myöhemmin, vuonna 1847. Orjuus sillä ruotsalaisella saarella kesti yli 60 vuotta.

Alunperin Ranskalta sopimuksin Ruotsille siirtyneen saaren tuottavuus siirtomaaherroille hiipui orjakaupan loputtua olemattomiin ja saari myytiin takaisin Ranskalle vuonna 1878.

Sotimalla ja rosvoamalla, sen ajan reippaaseen tyyliin, suurvallaksi pyrkineen ja päässeenkin Ruotsin itäisten maakuntien vasallimaa Suomi joutui jo varhain Euroopan mahtimaiden pelivälineeksi. Ruotsalaisen Suomen yli 600-vuotinen aika päättyi 1809 ja Suomi päätyi maaorjuuden myötä vaurastuneen Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi. Maaorjiksi suomalaiset eivät sentään Venäjän vallassa joutuneet, mitä nyt iso osa väestöstä toimi maatöissä torppareina. Siperian perähikiätkin tulivat monille vastahankaisille suomalaisille tutuiksi.

***

Siirtokunnan aluetta, kartta
vuodelta 1638.

Suomalaisten solttujen ja hevosten tarmokkaalla avulla vuosikymmeniä Itämeren rantamailla sotinut Ruotsi pyrki suurvallaksi myös haalimalla kaukaisia siirtomaita, joista useimpien omistukset jäivät lyhytaikaisiksi. Ruotsin tavoitteena olivat tuottoisten tupakka- ja turkiskaupan, sekä erityisen tuottoisan orjakaupan edellytysten luominen omissa siirtomaissa. Samalla haluttiin kiertää Englannin, Ranskan ja Alankomaiden kauppiaiden ikäviä kaupallisia monopoleja.

Vuonna 1638 ruotsalaiset (ja suomalaiset) nousivat maihin Pohjois-Amerikan itärannikolla, nykyisessä Delawaren osavaltiossa, mihin perustettiin Uuden Ruotsin siirtokunta. Aluksi rakennettiin tukikohta, Fort Christina, nykyisen Wilmingtonin kaupungin paikkeille. Seudut kuuluivat sen ajan käsitysten mukaan tuolloin hollantilaisille, mutta he tyytyivät aluksi esittämään muodollisia vastalauseita ja antoivat ruotsalaisten asettua.

Ruotsalaisten nälkä kasvoi syödessä ja vuonna 1654 he valtasivat tai ottivat haltuun Alankomaiden Fort Casimirin linnakkeen. Hollantilainen kuvernööri Peter Stuyevesant kosti ja valloitti linnakkeensa takaisin. Samaan syssyyn hän joukkoineen valtasi muutkin ruotsalaisten tukikohdat ja palautti koko siirtokunnan takaisin Alankomaiden hallintaan vuonna 1655.

Oikeasti sotimaan ei ryhdytty, sillä ruotsalaiset viisaasti antautuivat. He olivat kaukana meren takana, eikä sotaväen huolto oikein pelannut. Tupakan viljelystä ja kaupasta oli tosiaan kysymys, sillä intrigöörikin muistelee joskus nuorena poltelleensa Peter Stuyevesantin mukaan nimettyjä tupakkeja.

Suomalaisia ja ruotsalaisia
maailmaa valloittamassa.

Linkki artikkeliin.

Uuteen Ruotsiin lienee selviytynyt perille noin tuhat siirtolaista, joista puolet oli suomalaisia Ruotsissa asuneita metsäsuomalaisia. Siirtokuntalaisista suuri osa halusi ja sai jäädä sinne myös uusien isäntien hollantilaisten alaisuuteen, ennen pian seurannutta brittien valloitusta.

Amerikan "valloitukseen" seilattiin Kalmar Nyckel -laivalla, minkä toisella matkalla uuteen maailmaan rantautui myös ensimmäinen tiedetty suomalainen, Mauno Antinpoika tai Maunu Andersson. Laivasta on rakennettu myös komea ja merikelpoinen kopio, (linkkikuvassa). Toinen meikäläisiä uudisasukkaita kuljettanut laiva oli nimeltään Fogel Grip.

Suomalaisten uudisasukkaiden ainakin kerrotaan tulleen hyvin toimeen paikallisten alkuasukkaiden kanssa, joten tuskin historialliset suomalaiset olivat ainakaan sen innokkaampia riistäjiä ja orjuuttajia kuin nykypolvi. Yhteistä nk. intiaanien kanssa oli suomensukuisilla ainakin se, ettei kumpikaan mystinen metsäläiskansa suostunut orjuutettaviksi. 

Suomalaisetkin olisivat alamaisina vit*umaista kansaa, kuten punatsaari Stalin lienee joskus sanonut.

***
Ruotsin Kultarannikko nykyisen Ghanan alueella kukoisti tai ainakin toimi vuosina 1650 - 1663. Jälkimmäisenä  vuonna vanha vihulainen Hollanti antoi ruotsalaisille sieltä hatkat yhdessä tanskalaisten kanssa. Noilta ajoilta on peräisin ruotsien Carolusburgin linnoitus Cape Coastissa, nykyisin linnake tunnetaan nimellä Cape Coast Castle.

Karibialla ruotsalaiset nousivat maihin myös Tobagossa vuonna 1733. Saarelta antoivat lähdön sillä kertaa alkuasukkaat, eikä siirtomaaherrastelu siellä jatkunut sen pitempään.

Orjalaivoilla siepattujen afrikkalaisten 
olot olivat hirvittävät.

Ruotsin kunkku Kustaa III oli edeltäjiään viisaampi ja suhmuroi Ranskalta neuvotellen ja kauppasopimuksin siirtomaaksi Saint Barthélemyn saaren, sekä lisäksi Saint Martinin tukikohtasaaren vuonna 1785. 

Ranska lienee luopunut noista saarista melkein suosiolla, koska saarten koko väkiluku oli alle tuhat. Paikkaa ei pidetty sopivana kaupankäynnille. Puuvillaa ja sokeria saatiin sieltä irti vain neljä lastia vuodessa.

Lienevätkö ruotsalaiset olleet luontaisesti parempia bisnestä pistämään kuin miekkamiehinä, sillä pian tuo Pienten Antillien siirtokunta kasvoi ja kukoisti uuden Gustavian kaupungin mukana. Kunkku perusti innoissaan Ruotsin Länsi-Intian kauppakomppanian.

Historia kertoo, että pääsaaresta muodostui pian tuottava, mutta koko orjakaupan alalla pienehkö keskus, mihin saapui orjien ostajia koko Karibian alueelta. Ostajilta perittiin orjista kuulema vain pieni tullimaksu, mutta varmaan se orjien kauppahintakin perittiin? Ehkäpä tarkempia tietoja löytyisi vanhoista arkistoista?

Wikipedian mukaan siirtokunnan väkiluku nousi lopulta, 1700-luvun päättyessä, jo 5 000 asukkaan kieppeille. Seuraava vuosikymmen alkoi vilkkaasti, sillä jopa 1 800 alusta vieraili Saint Barthélemyssä. Parina vuotena jopa viidennes viriävän Yhdysvaltain kaupasta kulki saaren kautta. Ruotsalaiset yrittivät istuttaa saarelle tiukkapipoisen luterilaisuuden, joskin myös katolilaisuus piti lopulta sallia. 

***
Ruotsi tuki Ranskan vastustajia Napoleonin sotien aikana 1700 - 1800 -lukujen vaihteessa. Wanhan ajan tapoihin kuului, että tästä palkittiin Ruotsin kunkku Kaarle XIV Juhana, joka sai itse henkilökohtaisesti palkinnoksi itselleen Guadaloupen saaret vuonna 1813. 

Kunkkuvaari sai siis ihan kunnollisen ja ison saariston, mutta suomalaiset olivat jo silloin saaneen oman tsaarin, joten keihäs- ja seiväsmatkat noille kauniille saarille jäivät meiltä tekemättä.

Guadaloupen saaria.

Guadaloupen kunkku antoi kumminkin kakistellen takaisin Ranskalle jo seuraavana vuonna Pariisin sopimuksessa. Rahan arvon Ruotsi ja sen kunkku ymmärsivät vissisti. Ruotsi kimputti voittajavaltaa Iso-Britanniaa korvaamaan Guadaloupen menetyksen, se kun olisi ollut hyvä strateginen lisäys noille kahdelle muulle Pienten Antillien saarelle.

Korvaukseksi britit perustivat nk. Karibian rahaston, mikä takasi Ruotsille 24 miljoonaa frangia. Viimeisen erän tästä saaridiilistä Ruotsi kuittasi vasta vuonna 1983! Olikohan se samalla viimeinen tili länsinaapurillemme muinaisesta Karibian orjakaupasta? Guadaloupe on nykyisin osa Ranskaa ja EU:ta. 

Maksammeko me suomalaisetkin esi-isien pahoista teoista afrikkalaisille velkaa Ruotsin aikojen orjakaupan takia? Ainakin Ylen mielestä Suomi taitaa olla vieläkin osin ruotsalainen. Paha juttu!


Lisäyksiä: 

Karibian valtiot vaativat eurooppalaisilta mailta anteeksipyyntöjä ja  korvauksia orjuuden ajasta.


Linkki Ylen orjakauppajuttuun 20.10.2019. (Suomalaisia syyllistävä juttu.)

Linkki Hesarin juttuun 20.10.2019, (Jos se aukenee hyvine taidekuvineen).


Onko orjuuden taakka vain valkoisen miehen? Lasse Lehtinen, 2.11.2019.

***

Osallistavaa orjuutusta

Rollaattori-aura lienee papan oma keksintö,
mutta politiikalta ja virkahenkilöiltä 
 voi odottaa ihan mitä vain. 

Työttömien pakottaminen osallistavalle sosiaaliturvalle Suomessa tai brittien aikeet osallistaa työttömät "vapaaehtoistyöhön" esimerkiksi 30 tunniksi viikossa haiskahtavat pahasti palkattomalle orjatyölle. 

Briteissä työttömiä voitaisiin IS:n maanantaisen jutun mukaan velvoittaa esimerkiksi käymään päivittäin työvoimatoimistossa tai pakottaa koulutukseen tai terapiaan. 

Ellei työtön osallistu, ei tule tukia. Jukuripäinen pitkäaikaistyötön varmaankin saisi silloin opetella kerjäämään, tekemään harmaata tai pahimmassa tapauksessa varastelemaan ja muuten tuhmailemaan?

Siis myös pakollista terapiaa? Työttömyys on päättäjien mielestä yleensä työttömän oma syy, mutta työttömyyttä voisi verrata johonkin sairauteen tai rikokseen, jos sen takia määrätään terapiaan. 

Brittien uudenlaiset pakotukset saattavat tulla voimaan jo ensi vuonna? Meillä ne kai jo kuuluvat kataistrofihallituksen kenttäohjesääntöön, eikun hallitusohjelmaan?

***
Intrigööri alkoi illalla lukea Free the Slaves -järjestön vetäjän, professori Kevin Balesin kirjaa "Nykyajan orjat" (Into Kustannus Oy). Uni yllätti, mutta saatan palata kirjan sisältöön myöhemmin. Kirjassa kerrotaan, että maailmassa arvioidaan olevan nykyisin noin 27 miljoonaa orjaa eli enemmän kuin milloinkaan.

Iso osa orjista on myös USA:ssa, mikä esiintyy maailmalla aina suurena vapauden esitaistelijana. Kirjassa kerrotaan ihan varsinaisesta orjuudesta, jolloin orja on käytännössä vailla omia oikeuksia, isäntiensä täydellisessä hallinnassa eli omistuksessa. Omistuksessa nimenomaan, sillä nykyajan orjalla voi olla kova hinta, paljon kovempi kuin ennen sisällissotaa Amerikassa.

***
Se on toki yleisessä tiedossa, että öljyrikkaissa lähi-idän maissa lähes kaikki suorittavat ja samalla raskaat työt teetetään miljoonaisella joukolla siirtotyöläisiä köyhimmistä Kauko-Idän tai Afrikan maista. Gaddafin Libyassakin oli toista miljoonaa siirtotyöläistä, joista suurin osa pakeni toissa vuonna sisällissodan jaloista, jos pääsi.

Tilanne on samankaltainen esimerkiksi emiirien ja sheikkien ikiomassa puuhamaassa Dubaissa, sekä Saudeissa ja Quatarissa. Ökyrikkaiden lähi-idän maiden siirtotyöläiset ovat usein lähes täysin orjien asemassa ja ainakin he ovat huonosti kohdeltuja ja alipalkattuja.

Siirtyöläisiä pakotetaan asumaan kuumissa parakeissa ja ostamaan kallista roskaruokaa. Silti nämä nykyajan orjat tai puoliorjat elättävät rikkaiden pöydiltä varisevilla taaloilla laajasti perheitä ja sukua omissa kotimaissaan, joissa elintason minimit ovat kehitysmaiden alhaista tasoa.

***
Euroopan Unionissa, minkä yhtenä pihakoirana Suomikin toimii, ei ole paljonkaan korotettu ääniä työttömien, köyhien ja kurjien puolesta, elleivät he satu olemaan keskusteluissa niin muodikkaita maahanmuuttajia tai joitain muita elintapanomadeja. Joku isokenkäisistä saattaa olla aidostikin asiasta huolestunut, mutta se ei paljon lämmitä.

Maanosan omien työttömien ja muuten köyhyysrajan kahden puolen kitkuttavien luku on jo kymmenissä miljoonissa. Silti päättäjien eliitti on syvästi huolissaan lähinnä suurpankeista ja valtioiden velkaantumisesta, mikä on oikeastaan ihan sitä samaa surkeaa köyhien kyykytyslaulua. 

Poliitikkoja, noita maallisia jesuiittoja, ei tosiasiassa huoleta edes se, että omien kantakansalaistenkin järjestämät mellakat Välimeren maissa kiihtyvät ja polttopullot poksahtelevat. Talous astelee aina yli kaiken ja säästökurjistuksissa tarkoitus pyhittää keinot. Tämmöiselle ajattelulle voi kuitenkin jo hyvällä syyllä ennustaa hyvin likaista ja surullista loppua. Kaikkea ei niele se tyhmä kansakaan.

***
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko heittää osallistavan sosiaaliturvan palloa aamun Ylen jutussa ja tarjoaa "koppia" kuntien lisäksi järjestöille, yrityksille ja kotitalouksille. Siis pitkäaikaistyöttömän saisi nykyajan orjuusmarkkinoilta (ent. työmarkkinat) vaikka palkattomaksi järjestöorjaksi, yritysorjaksi tai kotiorjaksi. 

Voinemme olettaa, ettei maaseudun väki jää huonommaksi. Jotkut maalla eläjistä ovat jo siirtyneet osa-aikaiseen metsämarjatalouteen ja hankkineet nohevaa halpistyövoimaa kaukomailta. Kuulema joukossa on hyvinkin pieniä sivutoimisia yrittäjiä. Viljeltyjen marjojen tuotannossa on aina omat kiihkeät sesonkinsa, joihin joko otettaisiin kotimaisia työttömiä tai ei otettaisi.

Saattaisimme nähdä Suomessa jatkossa myös pelto-orjia, mutta tekniikka ehkä pelastaa. Isollakaan maatilalla ei nykyisin tarvita kuin osaavia traktori- ja konekuskeja, tosin heitäkin vain vähän. Koneistus ja robotit vievätkin tulevaisuudessa yhä enemmän oikeita ihmisten työpaikkoja. Palkattomat duunarit tai orjat kiinnostavat aina rahan tekijöitä, sillä sellaiset eivät maksa yrittäjille mitään, eivätkä ainakaan miljoonia, kuten kunnolliset robotit. Uusia ilmaisia duunareita riittää, näiltä näkymin.
***
Köyhien ja avuttomien vanhusten terveydenhuolto alkaa sekin vihdoin löytää taloudellisesti "järkevät"  raaminsa. Julkisessa terveydenhuollossa hoitojen priorisointi on ollut jo vuosia arkipäivää, mutta pian sille touhulle aiotaan antaa lailliset pohjat. Kalliita hoitoja saavat tietenkin vain itse maksavat asiakkaat. 

Sillähän niistä köyhistä ja sairaista selviää, kun ei enää isompia riesoja hoideta. Takavuosina kohistuja lopullisen ratkaisun pillereitä sitten paljon tarvita. Muutenkin ne syrjikset kuolevat usein reilusti muita nuorempana.

"Mutta eihän meillä Suomessa, ei tietenkään, sillä tavalla..." Kaikelle löydetään aina paljon selityksiä ja ensi kuulemalta ne voivat kuulostaa järkeviltä. Mutta vanha kansa oli tässäkin asiassa viisas: "Kun pahalle antaa pikkurillin, se vie kohta koko käden rannetta myöten!"

***
Kun Cumulus 40 vuotta sitten esitti heimoveljiä ihanan Ankin puhaltaessa lauluun henkeä, ei kukaan kuvitellut, että orjuudesta voitaisiin vielä joskus puhua suomalaisena ongelmana. Nyt elämme jo sen sortin kovia aikoja, ettei orjatyön teettäminen ihan puheeksi jää. Jos suomalaiset  pyörittävätkin rahaa moninkertaisen määrän verrattuna 1970-80 -lukuihin, on elämisen laatu monin tavoin huonontunut. Toivo jostain paremmasta menee ihmisiltä liian usein ja niin käy myös nuorille.

Waan heimo se on Suomen heimokin ja hädässä heimoveljet tunnetaan, kuten jo nuijasodassa aikoinaan nähtiin. Silloin muinoin tuli lopulta ruotseilta pahasti turpiin. Niin kai käy nytkin, sillä uusi pääomavallan maailmanjärjestys tuli jo! Keneltäkään tavikselta ei kysytty, oletko siihen valmis. Maanosan johtavat poliitikot olivat siihen kyllä hyvin valmistautuneet.

Videolla Cumulus ja Anki tuovat terveisiä puuvillapelloilta.

Tuore linkki nostojuttuun: 

Taloussanomien Jan Hurri viittaa arvostettujen talousmiesten tutkimukseen ja suosittelee jutussaan, että palkkahaitaria laskettaisiin yläpäästä, johdon ylisuurista palkkioista, eikä matalapalkka-aloilta.

Intrigöörin vaatimattoman näkemyksen mukaan Suomessa on ylisuuri julkinen sektori, minkä korkeampi pää on liian paksusti palkattua. Korkeimmista palkoista voi nipistää, kuten voisi korkeimmista yleisen systeemin eläkkeistäkin! Matalista palkoista tai eläkkeistä ei olisi enää varaa leikata, mutta niitähän on eniten.

***

Lapsivaimon kuolema

Isiksen sieppaamia pikkutyttöjä orjina.

Kahdeksanvuotias jemeniläistyttö kuoli äskettäin uutisten mukaan lapselle hyvin rajun "hääyön" seurauksiin. Lasten pakottamiseen aikuisten seksileluiksi täytyy aina suhtautua jyrkän kielteisesti, tehtiinpä sellaisia rikoksia missä tahansa. Myös yksilöillä voi olla globaalin tiedonkulun aikana lähipiiriä laajempaa vastuuta. Kaikkea ei pidä jättää kankean ja hyvinkin erimielisen yhteiskunnan koneiston tai poliitisten päättäjien harteille.

Emme tietenkään yksilöinä tai edes valtiona voi vaikuttaa suoraan eri islamilaisten maiden, kuten jemeniläisten tai vaikkapa intialaisten tekemiin kuvottaviin seksirikoksiin, mutta voimme tehdä selväksi sen, että pedofilialle ja raiskauksille on meillä Suomessa ja muissa länsimaissa nollatoleranssi.

Tavallisten kansalaistenkin pitäisi uskaltaa ja saada tuoda julki se, ettei täällä meillä sallita, eikä katsella sormien läpi moisia tekoja minkään muka uskonnollisen tavan tai nk. kulttuurisen käsityksen varjolla. Länsimaisessa oikeudessa rikollisia voidaan yleensä puolustaa, mutta myös tietyt moraaliset rajat ovat suvaitsevassa lännessäkin olemassa. Ja niin pitää olla.

Selviä seksuaalisia rikoksia on meillä Suomessakin julkisuudessa puolusteltu  väittämällä, että niiden tekijöillä on muka jostain kummallisesta syystä "laajempi käsitys seksuaalisuudesta".

Leikki-ikäisten tai isompien lasten hyväksikäytössä ei edes intrigöörin mielestä ole kysymys edes seksistä, pieni lapsi ei ole seksuaalinen olento. Kysymys on vain häikäilemättömästä sadismista ja pahoinpitelystä, eikä sellaisissa teoissa pitäisi kenelläkään olla mitään puolustelemista.

Jemenistä ja muista islamilaisista maista tulee usein tietoja paitsi tietysti naisten alistamisesta, orjuuttamisesta ja pimeästä pedofiliasta. Suunnilleen tuon ikäisten, esimurrosikäisten kahdeksanvuotiaiden lapsivaimojen kertomuksia on tullut aiemmin julki. Joku tuommoinen tyttönen valitti, ettei mies päästäisi häntä ulos leikkimään, vaan pitäisi olla aina sisällä, no...
  
Joskus kaikkein räikeimpien tapausten ilmitulo julkisuuteen on pakottanut paikalliset päättäjät päästämään lapsiuhrit vapaiksi karmeista kotivankiloistaan. Siksi ilmitulleista tapauksista on hyvä kertoa myös täällä kaukana suomalaisissa tiedotuskanavissa. Netti ei rajoja tunne.

***
Suomessa pahimpia rikollisia suljetaan vuosikausiksi vankiloihin. Vaikka kovia rikollisia pidetään liian vaarallisina yhteiskuntaan, hekään eivät hyväksy pedofiileja tai raiskareita. 

Miksi meidän vielä yhteiskunnassa toimivien tai edes jotenkin roikkuvien kansalaisten pitäisi mielistellä maailman synkimpien takapajuloiden ilkeimpiä tapoja ja aatteita epämääräisten uskontokäsitysten tai virallisesti tuputetun monikulttuurisuuden varjolla? Asioista tietoisesti vaikeneminenkin voi olla niiden hyväksymistä. 

Onkohan rähmälläänolo johonkin päin joillekin suomalaisille päättäjille ja yhteiskunnan tukipylväille kansallinen erityispiirre? Yltiösuvaitsevuuskin voi olla sellainen piirre.

Maailmasta pitäisi vähitellen tehdä parempi paikka kaikille, mutta pahalta sen suhteen vielä näyttää.  Voimme pelkästään paheksua esimerkiksi jemeniläisten pahoja tekoja ja tapoja, mutta täällä Suomessa voimme (vielä) itse päättää siitä, missä sallitun rajat kulkevat.

Suvaitsevaisuus yleisesti on hyvä asia, mutta liiallinen sallivuus (yleistyvä löysäpäisyys) johtaa lopulta sekasortoon ja väkivaltaan. Jotkut ehkä toivovat Suomeenkin kaaosta ja anarkiaa. Intrigööri ei toivo. 

Köyhtyväkin Suomi on parempi kuin ei omaa kotimaata ollenkaan. Suomi on noussut monesti ennenkin lama-ajoista ja sodistakin, jopa julmasta sisällissodastakin. Toivottavasti tämä keinotekoinen monikulttuurisuuskin Suomessa vielä klaarataan, silleen monokulttuurisesti suomalaisittain järkevästi tai edes jotenkin sivistyneesti.

***
Tämä pikku kannanotto juontui siitä, kun lukaisin aamulla nimimerkki Takkiraudan blogikirjoituksen. Meinasin ensin vain kommentoida, mutta tämä venähti. Puistattava uutinen tuosta uusimmasta jemeniläisen tyttösen kuolemasta oli toki esillä uutismediassa jo aikaisemmin.

Muistammehan millaisia tunteita täällä kotimaassa hiljattain herätti 8-vuotiaan tyttösen pahoinpitely ja kuolema, mihin syyllistyivät lapsen omat huoltajat. Motiiveja tuohonkaan tekoon tai tekoihin ei tee mieli ajatella. Suomen pitäisi olla turvallinen paikka edes lapsille, ihan aina ei näin ole.

***

Kaksi taalaa päivässä

Kaivostyöstä Kongossa maksetaan ehkä pari taalaa päivässä.

Viikon uutisiin kuului sekin, että kaivoksia omistava maailman rikkain ämmeli oli Australiassa mesonnut siitä, että kaivostyöläisille pitää maksaa palkkaa ja ihan liikaa. Tuo tuhdin näköinen ökymuija tahtoisi tietenkin rikastua aina vain enemmän ja nopeammin. 

Ämmän mielestä  Afrikassa asiat ovat kaivosten omistajien kannalta paljon paremmin, koska siellä kaivostyöläisille ei tarvitse maksaa kuin kaksi taalaa päivässä. Sillä palkalla mainarit kuulema suostuvat "painamaan" töitä niin että hiki virtaa, mutta "reipas" laulu soi.

Historia tuntee myös miljoonia esimerkkejä siitä, ettei työläisille tarvinut maksaa palkkaa ollenkaan. Köyhillä ei silti voinut olla omaa orjaa, sillä orjat piti silti ostaa rahalla laivureilta ja välittäjiltä. Lisäksi tuli kuluja huonosta ruoasta, lautahökkeleistä ja vanhoista vaatteista. Ilman ruokaa ja sateensuojaa olisi seurannut omistajan kannalta kiusallisia tuotantokatkoksia. Orjille piti myös palkata työnjohtajia, etteivät he olisi vain päivät pitkät banjoa pellon laidassa rämpytelleet ja tanssineet.

Tietenkään kunnon kristitty orjaherra ei voinut pellon laidassa katsella sellaista säädytöntä menoa, ettei orjilla olisi ollut edes pöksyjä tai paitaa. Johan siinä olisivat kartanon kalpeanhailakat naisenpuolet päivänvarjoineen järkytyksestä pyörtyneet. Tai he olisivat ainakin olleet pyörtyvinään.

Nyky-Suomessa varmin konsti vaurastua on johtavien poliitikkojen mielestä mennä hirmuisiin takuisiin toisten ylivelkaisten maiden puolesta. Intrigööri kokeili sitä yksilötasolla jo kauan sitten, mutta lopputulos oli  katastrofi. Tietysti poliitikot ovat viisaampia kuin intrigööri, sillä he kuittaavat itselleen hyvän palkan, superedut ja eläkkeet.

Edes orjuus ei kannata?

Raakaa työtä lähes orjan asemassa.

Eksyin taas aiheesta, kun piti pohdiskella sitä, onko kaivoksen tai muun pisneksen pyörittäjälle todella edullista maksaa duunarille kaksi taalaa päivässä. Silloinhan duunari saisi kulkea 12 tunnin työpäivän päätteeksi kotia kuin laulussa, iloisesti kaksi taalaa taskussa ja pieni pala mälliä huulessa. 

Toki siellä Afrikassa saattaa päätyä jellonan kitaan tai hyeenan hampaisiin vapaa-aikanakin. Aika ikävää, kun ihmispetoja pitää varoa duunissa ja petoelukoita joutoajalla. 

Lisälinkki 3.5.2018: Lapsityövoimaa ja todella kurjaa kohtelua.

Siis piti pohtia, onko edukkaampaa ostaa orja ja huolehtia sitten tästä inhimillisestä sijoituksesta vai pärjääkö pisneksen omistajana paremmin ulkoistamalla työntekijän ja maksamalle tälle pari taalaa päivässä. Vaikka intrigööri on surkea kapitalisti, on pakko veikata sen parin taalan palkan puolesta. Jos jotkut eivät syvässä Afrikassa, jossain Kongon kaivoksilla, pärjää parilla taalalla päivässä, kyllä töihin tulijoita riittää.

Onkohan ihmispololle ja ihmisarvolle käynyt niin surkeasti, ettei ihminen kelpaa enää edes orjaksi? On halvempaa teettää töitä orjan lailla, mutta ilman huoltopakkoa, vain maksamalla surkeaa palkkaa, jos muistaa. Niin se taitaa olla.

Jos ei töihin tulijoita Afrikassa ole jonossa, pomon pikku apulaiset eli työnjohtajat hankkivat piankin uutta työvoimaa kaivokselle. Enää ei niinkään pomon piiska laula, vaan rynkky se on, joka rällättää. Parin taalan palkat ja orjuus siinä lyövät kättä toisilleen, pakkotyötä se on yhtä kaikki, nimitys on yksi hailee.

Parin taalan päiväpalkka jossain Afrikassa olisi samaa luokkaa kuin jokin parikymppiä päivässä länsimaissa, rupuhommissa. Tästä tulee mieleen maatalouden harmaa sesonkityö Etelä-Euroopassa. Ruokansa sillä parilla kybällä Euroopassa saisi, ei paljon muuta. Suomessakin puhutaan siirtotyöläisten parin euron tuntipalkoista, kyllä puhutaan, mutta asialle ei mitään tehdä.

***
Siinä tuo ääneen ajatellut Australian ja maailman rikkain? muija on oikeilla jäljillä, että Afrikassa ja Arabian hiekkamailla on hyvin pitkät ja tuottoisat perinteet orjatyövoiman käytöstä. Nykyisin häveliäämpää on puhua vierastyöläisistä. 

Öljyrikkaissa maissa, kuten Libyassa tai Persianlahden rantamilla on näitä lähes orjan asemassa olevia halpatyöläisiä jatkuvasti sankoin joukoin. Halpatyön tekijöitä riittää ja heitä tulee myös Aasiasta. Libyassakin vierastyöläisiä taisi olla Gaddafin aikana toista miljoonaa, osa heistä lienee jo palannut takaisin sisällisodan jälkeen?

Suomessa asiat ovat toki jokseenkin mallillaan. Ulkomainen halpatyövoima näyttää silti olevan hallituksen erityisessä suojeluksessa. Kun sikspakkia säätytalolla runnattiin, kuulema ainakaan kokoomus ja ruotsalaiset eivät halunneet hyväksyä hallitusohjelmaan halpatyötä torjuvia toimia. Kyllä kapitalisti meilläkin tietää, mikä kannattaa, eikä möly pysy aina mahassa.

Italiassa harmaata 35%?

Harmaan talouden määrää Suomessa arvioitiin kaksi vuotta sitten eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa. Arvioiden mukaan harmaasti pyöritettiin meillä vuonna 2008 jopa 5,5 - 7,5 prosenttia kansantuotteesta. Euroissa harmaata kertyi 10 - 14 miljardia euroa, mikä merkitsi yhteiskunnalle 4 - 6 miljardin verojen ja maksujen menetyksiä vuodessa.

Mutta toista se on moraaliherra Mario Montin kotimaassa Italiassa! Pari päivää sitten julkaistun uutisen mukaan pimeän talouden määrä Italiassa  arvioitiin noin 530 miljardiksi  euroksi vuosittain. Italian kansantuote, se bkt, lienee yli 1 500 miljardia vuodessa, joten pimeää ja harmaata rahaa liikkuisi arvioiden mukaan maassa jopa 35 prosenttia koko potista. 

Miksikö tällaisista asioista pitää kirjoittaa? No siksi, että Euroopasta tehdään liittovaltio ja samalla "nostetaan" maanosan yleinen kilpailukyky lähes aasialaiselle tasolle. Koska liittovaltiolla olisi poliittisesti edessään pitkä ja kivinen tie, sellainen viritelmä väännetään  velkavivulla ja talouskuriin pakottamalla. Oikeasti liittovaltio toimii jo, mutta ei vielä ihan täysillä.

Kyllä kriisimaissa taivutaan Brysselin tahtoon, ihan vaikka mihin, kun työttömyys lähentelee pahimmillaan jo kolmannesta työvoimasta. Muuten ei taivuttaisi, mutta kun herrojen palkat  uhkaavat jäädä maksamatta, eikä semmoinen sovi! Kaikista maista tulee vähitellen velkakriisimaita, ellei muuten, niin lopulta tulee, kun korkotasoa veivataan taas ylöspäin. 

Keskuspankin poteroissa on nyt saatu tai vain otettu ykskaks lupa raskaan velkatykistön käyttöön. Intrigööriä huolestuttaa jo, onko rouva euro eli Angela Merkel ehkä kuollut, sillä näin ei kai pitänyt tapahtua hänen elinaikanaan? 

Maksamalla eurooppalaiset maat eivät veloistaan ikinä selviä, eikä se ole tarkoituskaan, vaan verotulojen loputon lypsäminen. Eikä vanhan mantereen kilpailukykyä saada kuntoon ilman rankkoja monenlaisia leikkauksia, joihin Brysselistä uhkailemalla painostetaan.

Italialla on velkaa 123 prosenttia kansantuotteesta, Kreikalla on vastattavaa hulppeat 160 prosenttia. Irlannin velka on 116 prosentia ja Portugalin 114 prosenttia, samaan yltää myös Belgia. Budjettivajeita on vaihtelevasti, vähiten näistä maista Belgialla.


Loput euromaista jäävät vielä pois 100 prosentin velkakerhosta. Ranskan velka on "vasta" 90 prosentissa bkt:sta ja Saksan "vain" reilut 81 prosenttia. Espanjan velka on himpun alle Saksan prosenttien, vajaat 81 prossaa. Suomi on vielä kaukana velkakärjestä päälle 50 prossansa kanssa, mutta ei hätää, luisto on unionin hyväksymä.


BBC:n linkki Kongosta ja koboltista.

* * *