Ai mitkä kiintiöpakolaiset?

Meikäkin opetteli sata vuotta sitten pikkukylän kansakoulussa Aapiskukon terävän nokan pelossa lukemaan. Jossain koulueväiden syönnin (se oli päivän tärkein ateria ja samalla sosiaalinen tapahtuma) lomassa välissä jäpitettiin joka jonnen kaaliin ankarasti laskentoa, millä ei ollut mitään tekemistä esim. mäenlaskun tai lumilautailun kanssa.

Nuo kaksi olivat tärkeitä taitoja, mutta kehitys on kehittynyt. Pahiten on kehittynyt vihersiirtymä, joka yrittää jotenkin luvata kiintiökarkulaisten, ei vaan -pakolaisten määrän tulevaa kasvua. Ensin vilautellaan lukuja, mitkä antavat ymmärtää kiintiöpakolaisia tulevan Bidenin suuren heitteillejätön seurauksena ehkä kolmannes enemmän kuin tänä vuonna.

Mutta "on meillä hauska täti, tuo täti Maria", sillä hän kertoo, että ensi vuonna 2022 pakolaiskiintiö nostetaan historiallisen korkealle tasolle 1500 henkilöön. Tulijat ovat todellakin oikeita fyysisiä henkilöitä, eikä henkiä, joita mahtuisi miljoonia yhteistupsuttelemaan vaikka yhteen nykyajan hulluuden mittariin eli bongiin.

Syyskuussa jallitus.., eikun hallitus kertoili, että ensi vuoden pakolaiskiintiötä nostettaisiin "korkeintaan" 2 000 paikkaan. Suunnilleen niin tehdän eli nyt kiintiö rojautetaan tuplaten entistä isommaksi. Pakolaiskiintiö ensi vuoden talousarviossa oli alun perin 1 050 henkilöä, toissa vuonna pakolaiskiintiö oli silloinkin melko iso, 850 henkilöä.

Vihersiirtymä on neiltä alvariinsa verorahoja kuppaavien poliitikkojen paras konsti sekoviherrysen vaikuttavuuden kasvattamiseksi. Nytkin pakolaiskiintiö tuossa suitsait liki tuplaantuu, eikä kukaan kai huomaa mittään.

Kyllä rikas Suomi maksaa, ainakin niin kauan kuin jaksaa. Yhden karkean laskutavan mukaan yksi kiintiöpakolainen saattaisi maksaa vaikka miljoonan per lärvi. Ei meitä suomalaisiakaan järin monta miljoonaa ole ja me lisäännymme heikosti, kun minäkin alan jo vanhettua pois hetelmällisestä iästä. Pakolaisiksi meitä ei moni mualimassa huoli.

Ylen juttu aiheesta 19.11.2021:

Suomi nostaa kiintiöpakolaisten määrän 1 500:aan ensi vuonna – kyseessä historiallisen korkea taso

Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan määrää nostetaan Afganistanin tilanteen vuoksi. Tänä vuonna kiintiö on 1 050 henkeä.

Suomi nostaa kiintiöpakolaisten määrää Afganistanin tilanteen vuoksi. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoo Twitterissä, että hallitus on päättänyt nostaa ensi vuoden 2022 pakolaiskiintiön historiallisen korkealle tasolle 1 500 henkeen.

Kiintiöpakolaiset ovat henkilöitä, jotka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR valitsee ja jotka vastaanottavat maat noutavat kohdemaasta tai sen lähellä olevasta pakolaisleiristä.

Syyskuussa hallitus linjasi, että ensi vuoden pakolaiskiintiötä varauduttaisiin nostamaan korkeintaan 2 000 paikkaan. Kiintiö oli ensi vuoden talousarvioesityksessä alun perin 1 050 henkilöä.

Toissa vuonna pakolaiskiintiö oli 850 henkeä ja viime vuonna 1050.

Pakolaiskiintiön nosto on osa hallituksen tänään julkistamaa esitystä, jolla täydennetään ensi vuoden talousarvioesitystä.

Sisäministeriön hallinnonalalle ehdotetaan pakolaiskiintiön korotukseen liittyen 1,1 miljoonan euron lisäystä. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle ehdotetaan valtion korvauksiin kotouttamisesta 2,5 miljoonan euron ja kotouttamiskoulutukseen 0,7 miljoonan euron lisäystä.

Perussuomalaiset tylynä keskustalle

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio tyrmää hallituksen päätöksen tuoreeltaan. Tviittinsä hän suuntaa keskustalle.

– Keskusta hyväksyy pakolaiskiintiön noston. Edessä taas kovat kustannukset yhteiskunnalle sosiaaliturvan, rikollisuuden ja kulttuurisen hajaannuksen muodossa, Tavio kirjoittaa.

Hän jatkaa, että muut maat Euroopassa pyrkivät pitämään rajoja kiinni mutta Suomen hallitus avaamaan.
Hän jatkaa keskustan politiikan arvostelua tiedotteessaan:

– Olen pettynyt erityisesti keskustaan, joka myötäilee vihervasemmistoa ja antoi taas periksi hallituksessa. On huono arvovalinta käyttää ennemmin rahaa ihmisten hakemiseen Afganistanista kuin suomalaisten pienituloisten auttamiseen, Tavio kommentoi.

***

Mitä, minä, missä?

Mitäs sanoisit jos säikähtäisit korinaunesta hereille vakaiden  arvohenkilöiden keskeltä, joillakin maailmanlopun pönötyspäivillä?

En itse tiedä, mitä sanoisin, koska saatoin aika monta kertaa niukasti välttää piinallisen nukahtamisen kesken kokouksen, luennon tai muun hirmu mielenkiiintoisen kinkerin. 

Minulla oli uniapnea.

Pressa Bidenistäkin on nukkumatti mennyt hipaisemalla ohi monta kertaa. Vai kulkeeko tuo Sleepy Joe alati tottuneesti ympäriinsä kevyissä unosissa, koska pelkästään hänen oma läsnäolonsa on usein jonkin unettavan kälätyksen aihe. 

Muistaakseni mukavanoloinen pressa Reagan ei aina tiennyt, missä maassa hän kurkisteli lentokoneen portaille. Moskovan suuren sirkuksen tirehtööri pressa Jeltsin ei tiennyt edes sitä, millä planeetalla hän milloinkin oli, mutta hänellä saattoi olla lystit tapissa siitä huolimatta.

Varsinkin ilmastokokouksissa haukotus näkyy iskevän rankasti Joen kimppuun. Tiedän, ettei se ole ollenkaan kivaa, kun meinaa nukahtaa keskellä päivää väärässä seurassa ja paikassa. Ongelma osaa olla iso, eikä siihen ole helppo löytää ratkaisua.

Biden ei voi, eikä yritäkään ratkaista ongelmaa kovin Kamalasti eli varapresidentillisesti tai muiden alaisten avulla. Ehkä salaisen palvelun tyyppien olisi vain jotenkin otettava torkkuherätykset haltuun? Tarvittavaa tekniikkaa lienee olemassa?

***

Haaskoo olla pittää

Pääministeri S. Marin on tilittänyt Ylelle olevansa vapaa-ajallaan hauska ja vähän outo.

Täältä tarkkailuasemalta: "Huomattu on, mutta mitä se hauskuus tarkoittaa?"

Savolaisena murrejurpona voisin vielä kehaista, että nykyinen piäministeri on kyllä meleko haaskan näköinen immeinen

Ilman tätä karmeaa paikallista murretta tuo kehu tarkoittaisi ehkä näin vähän boomerien kielellä, että piäministeri on oikeesti ns. hauskan näköinen henkilö. On, on!

Marin kertookin kiinnittävänsä huomiota ulkonäköönsä. Asun väri on kuulema usein musta ja tukka on yleensä samalviisiin kuin ennenkin. 

Ihmisten pitäisikin tämän pääosan esittäjän mielestä kiinnittää enemmän huomiota hallinnossa käsiteltäviin asioihin kuin asioiden esittelijän ulkoisiin seikkoihin.

*

Marin ei sanonut sitä, mutta niinhän asiat ovat esimerkiksi Suomen ortodoksisessa kirkossa. Jumalan sanaa halutaan lukea palveluksissa  monotonisesti ja persoonattomasti niin, ettei itse suuri sanoma leimautuisi ihmisten yksilöllisten äänten alle.

Sanna-rouvan sanomisiin ei kyllä muutenkaan pitäisi suhtautua kuin ihan jumalisiin asioihin...

Toista se on kun Sale selittää. Silloin noustaan tuolista, jos jaksetaan ja hartaasti kuunnellaan! Vakaisen kuulijan naaman pitää olla totinen kuin petolinnun peräpää.

***

Karhupumppuun voi luottaa

Pieni ja nätti muovinen karhupumppu.

Tavallisten kodin viemäreiden, lavuaarien ja vessojen tukosten avaamiseksi on olemassa konsti ja tarvike poikineen. Myrkyllisiä viemärin aukaisuaineita löytyy lähikaupoistakin. Kaikki nuo konstit ja litkut ovat toimivia, ohjeiden mukaan käytettyinä.

Oman kokemukseni mukaan varmimpia ja nopeimpia konsteja saada viemäri vetämään on myrkytön karhupumpulla lutruttelu, mikä ei yleensä kestä kauan, pari sekuntia ja silleesti. 

Yleisin karhupumppu on puuvartinen malli, missä on punainen kumiluttero varren toisessa päässä. Pumppuja on erikokoisia. Pienet mallit alipainepumpusta maksavat ehkä nelisen euroa. 

Ei se kodin viemärinkään aukaisu ole aina helppo juttu. Viimeksi tässä reilut 30 vuotta vanhassa asuintalossa paljon mustaa mönjää sisältävä tukos näytti kertyneen koko ajalta. Rööri ei puhdistunut kerralla, eikä kolmannellakaan kerralla.

Perinteistä mallia sanotaan myös
Tulisuudelmaksi tai Putkimiehen pusuksi.

Avaamaan tuli lopulta kahden miehen partio, joilla oli rassin päässä videokamerakin. Kurkistelin tietysti sitä rööri-telkkua kiinnostuneena, vaikka ohjelma oli yhtä umpitylsää kuin viihde veroylessä. 

Ammattilaisten käsittelyn jäljiltä keittiön lavuaarit vetivät hienosti pari, kolme vuotta. Kunnes... 

Nyt on sitten taas menty omatoimisesti karhuilemalla. Viimeksi löysin isosta paikallisesta yleisten ja sekalaisten tavarain kaupasta pienen muovisen nallepumpun. Lavuurin pohjalle piti laskea muutama sentti haaleaa vettä ja pari heilautusta kahvasta. Auki oli!

***

Vesilasi, viisi pilliä ja ...

"Hei tarjoilijat! Toisitteko näihin pöytiin 

äkkiä vesilasin, viisi juomapilliä 

ja oikein paljon veikkauskuponkeja!"

***

Ylenpalturia

Saksan kanslerinvaaleista kertoilevassa jutussaan sunnuntaina Suomen ikioma veroyle ihan itse  esittää: 

Ensimmäisessä kuvatuksessa virnottaa maskinsa takana takaa vihreiden Annalena Barbock. Ruoho lienee aina vihreämpää siellä missä ylemieliset lapset kyltteineen huutavat hirmuista hätäänsä pilatun ilmaston puolesta?

Ennen aikuiset pääsivät helpommalla. Kakrut saattoivat kyllä joskus jossain itkeä nälkäänsä, mutta joutavista asioista kiukutella ne eivät uskaltaneet.

Vaalijutun kakkoskuvassa (alla) Saksan kanslerinvaalien puolueet on saatu nätisti  ylenmääräiseen järjestykseen: Vihreet, demut ja uskisdemut.

Kolmoskuva (alla) on Schulzin ja Merkelin maskimainos. (Tervehtiessä kuuluu  ikiaikaiseen tapaan hieroa neniä vastakkain.)

*

Neloskuva CDU:n ehdokas Laschetista lienee samaa sarjaa sen videoväläyksen kanssa, jossa naapurintontin hurja pappa Putin äskettäin esitteli maailmalle harvinaista politiikan näkymätöntä kättä.

 

Tässä lehtikuvaaja-oletetun kameran putken pätkä työntyy luontevasti vaaleatukkaisen naisen kaulahuivin alle!

***

Ilmaa niin, että riittää!

Viisikkohallitus jahkaa ja jarruttaa, eikä mikään puolueista löydä julkisuuteen kaikille maistuvaa ilmastotikkaria. Jopa vasemmiston herkimmät melkein satuikäiset kannattajat vaikuttavat tympiintyneiltä. Superhessuja ei tunnu löytyvän, eikä seksikkäälle ilmastohätätilalle ole perusteita.

Intrigööri ehdottaakin puolivallattomasti, että ainakin M. Ohisalolle annettaisiin reilusti  lisähappea. En osaa sanoa, montako ilmakehää pitäisi antaa, mutta sitten voitaisiin porukalla torilla kuunnella, miten tervehdyttävä ilma pöhisee vihreästä  blondista ihanasti pihalle. Koko jähmeä syksyinen luonto herkistyisi sitä vinkumista kuuntelemaan.

Toinen illan tähtiesiintyjä voisi olla L. Andersson, jolle tuupattaisiin sopivasti paljon  biokaasua ja tulta perään. Yleisö voisi seurata, kuinka ilmasto kantaa, kun Li nousisi taivasta kohti pyrstötähdellä ratsastavan Juri Gagarinin lailla.

Johan kääntyisivät torilla miesten päät! Kepu olisi täysin hepnaadilla lyöty. Lapset saisivat ilmastouskonsa takaisin. Petterin rillit jäisivät orpona itsekseen roikkumaan 1,5 metrin tasolle ilmaan. Purra haukkoisi kauhuissaan happea...

***

Pumtsi Pum!

Eräänä ja vielä toisenakin päivänä tosi mahtavien koppalakkien ja loistavien  kunniamerkkien luvatussa maassa suurhirmukunkku King-Jong-Paksu huomasi, että valtakunnassa on ihan älyttömän tylsää. 

Paksu (nykyisin vain keskipaksu) päätti, jotta nyt on aika tehdä asialle jotain ja pistää ydinmiilut tulille. Samalla voi alamaisilla leivotuttaa ohjuksiin uusia hienoja käsintehtyjä plutonium-paukkuja. 

Pian ohjukset laukaistaan maaleihinsa ja odotellaan, mitä ahkera ja kaikessa aina uskollinen kansa saa takaisin. 

Paksu odottaa jännityksellä kansainvälistä palautetta bunkkerissa kolme kilsaa kallion alla ja nappailee Rymy-Martinia samalla Cohiba-sikaaaria tupsutellen. 

Sillä aikaa Paksun kiva hyväntekijäsisko Jee-Juu-Jong tappaa joutessaan, mutta ystävällisesti, tavis-rääsyläisten, eikun ihannekansalaisten, pahiten nälkiintyneitä lapsia pois kuleksimasta. 

Yo. tekstinpätkä on tietenkin silkkaa satua, siis pelkkää puppua. 

Tällä lehtijutulla ei liene mitään yhteyttä tosimaailmaan?

Sanna: Lyhempikin käy!

Pääministeri Sanna Marin on oikeassa. Lyhempikin riittää, siis työviikko. 

Marinin ja hänen keskeisen hallituskaartinsa osalta työviikoksi saisi riittää, että nuo ikivihreät tai kirkuvan punaiset donnat kuittaisivat paksut palkkansa. Yhtään sitä enempää vahinkoa ei saisi enää synnyttää Suomen pienelle ja kaikkinensa köyhälle kansalle.

Sannalle ja hallituksen mussukoille heti nollatoleranssi, mitä töihin tulee! Oikeista hyödyllisistä töistä ja tai rehdistä politiikasta kenelläkään mainituista ei ole harmainta käsitystä.

Hei! Saavathan kaikki hallituksessa varmasti riittävästi aamupalaa? Onko vauvamössöjä tarjolla riittävästi? Entä muotimekkoja?

***

Linkittely ei näytä aina toimivan. Ei ainakaan, jos ja kun lehtien jutut puikkivat jo aamulla johonkin tuulensuojaan köyhiltä piiloon. Siispä jonkinlainen kopio taas tähänkin:

*

Marin nosti 4-päiväisen työviikon jälleen esille – Äläkkä nousi heti: ”Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on jo nyt rappiolla”

”Kun tuottavuus paranee, tavallisten työntekijöiden pitäisi saada osansa eduista. Niiden ei pitäisi mennä vain omistajien taskuihin”, pääministeri perustelee.

 Kokoomuksessa reagoitiin heti:

Pääministeri Sanna Marin (sd) otti tuoreessa uutistoimisto Bloombergille antamassaan haastattelussa jälleen esiin neljäpäiväisen työviikon. Marinin mukaan lyhennetty työviikko on tärkeä kysymys tulevaisuuden kannalta.

Marin katsoo, että lyhyempi työviikko tarkoittaisi ihmisille enemmän aikaa perheilleen ja rakkailleen, harrastuksilleen ja elämälleen.

”Kun tuottavuus paranee, tavallisten työntekijöiden pitäisi saada osansa eduista. Niiden ei pitäisi mennä vain omistajien taskuihin”, pääministeri perustelee.

Hän sanoo haastattelussa, ettei asia ole istuvan hallituksen asialistalla.

Marin nosti lyhyemmän työajan esille muun muassa ensimmäisessä linjapuheessaan sdp:n puheenjohtajana noin vuosi sitten ja sitä ennen sdp:n 120-vuotisjuhlissa.

*

Kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo reagoi lausuntoon heti.

"Ongelma, jota hän ei sano on, että Suomen huoltosuhde on Euroopan huonoin, tuottavuus laahaa ja veroja kiristetään koko ajan. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja jo nyt rappiolla”, Wallinheimo kommentoi Twitterissä.

Marin puhuu Bloombergin haastattelussa neljän viikon kesälomastaan, joka eurooppalaisittain on pääministerille poikkeuksellisen pitkä.

”Se, että pystyin pitämään neljä viikkoa lomaa, osoittaa, että meillä on hallitus, joka toimii kollektiivisesti”, hän sanoo ja huomauttaa samalla, ettei hallitus silti lomaillut.

”Järjestimme sijaiset kaikille ministereille, mukaan lukien pääministerille.”

*

Kansanedustaja Pia Kauma pitää lausuntoa uskomattomana:

”Pääministeri kehuskelee kuukauden kesälomalla, ja sillä välin kansa odottaa, miten maata avataan koronatoimilta. Koronapassi on jo pitkään ollut käytössä Euroopassa ja väestö mm. Tanskassa paljon kattavammin rokotettu kuin meillä”, hän tviittaa.

😁

Euro tappaa Suomen talouskasvun

Ei tästä tuu mittään!

 Tänään on sellainen päivä, jolloin ei mikään onnistu. Minun piti ottaa pari lakanaa yläkaapista. Nousin tuolille ja mätkähdin saman tien alas lattialle persuksilleni ja seljälleni. Oli nääs liukkaat sukat jalassa ja ainakin se unohtui.

Kömmin voimaannuttavia sanoja ankarasti mutisten koivilleni, pari taivasosuutta taisi siinä mennä räävittömän suuvärkkini takia, mutta mitään ei murtunut tai katkennut.

Yritin tunkea blogiin uutta postausta, mutta linkitkin meni ristiin kuin sukset piennä poekana. Osan aiotusta postauksesta sain talteen. Siitä tuli pelkkä hupijuttu, mutta tässä olisi sekin vähäinen pätkä. 

Hyvää yötä vain kaikille, oli ilta tai yö! Tai yö ja usva, miten vain.

Tieteilijä ajalta ennen 

leikkauslistoja.

Rauhantekijä Trump.

Kylmäsilmä Joe.

Pahanilman lintu.

👹

Tappaja oven takana

 

Trumpin kannattajan tappaja Capitolilta tuli itse julki. 

Jonkin videopätkän aikanaan katsottua tuli sellainen vaikutelma, että kiinni olleen oven lasin takaa huolellisen näköisesti tähtäillyt ja sitten ampunut tyyppi halusikin  teloittaa Ashlin. Tiedä sitä nyt sitten?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/17f6396f-7418-470d-9b9e-ea62a2c9a032

***

Ota marjakin maasta!

 

Pian saapuu jo syys, ainakin syyskuu, mikä on parasta puolukanpoiminta-aikaa, mustikoitakin vielä löytyy. Lokakuussa pääsee keräämään aromikkaita karpaloita. Marjastusta voi jatkaa lumien tuloon saakka.

Vanha juttu kertoo vuorineuvoksesta, joka tehtaalla käppäillessään löysi lattialta alumiinipennin ja pani sen taskuunsa. "Minä kerään näitä", hän sanoi.

Retee maalaismies hoksi tiellä lantin ja laittoi sen taskuunsa. "Pyllistää ne akat puolukallekin", mies sanoi.

Intrigööri arvostaa metsämarjoja ja keräilikin niitä ennen, nykyisin niitä tulee enimmältään ostettua. Mutta suattaa tämä ryökäle käydä tänäkin syksynä marikoita katsastelemassa. 

Nyt tyrkkää blogiin pari uusintaa marjajutuista, koska taas on marjan aika.

***

Metsämarjojen kerääminen on viime vuosina ollut suosittu puheenaihe etenkin thaimaalaisten marjanpoimijoiden takia. Poimijoiden työn tuloksista ja huonosta tai hyvästäkin tilanteesta on jauhettu mediassakin ylenmäärin. Tänä vuonna thaipoimijoita on Tapiolan vainioilla  tavallista vähemmän, mikä on hyvä siksi, että myös marjojen sato jää kuivuuden takia köyhäksi.

Lapin kansa kertoo, jotta Suomesta vietiin viime vuonna ulos kaikkiaan 11 miljoonaa kiloa metsämarjoja. Kauppatase on hurjasti vinksallaan, koska samana vuonna Suomeen tuotiin melkein 120 miljoonaa kiloa marjoja ja harvinaisempia hedelmiä.

Tullitilastojen mukaan tuoreita ja pakastemarjoja vietiin Suomesta vajaat kolme  miljoonaa kiloa. Vastaava tuonti oli peräti vajaat 11 miljoonaa kiloa. Luvuista puuttuu osa marjoista.

Marjojen viennistä ja tuonnista valtaosa kulkee pakasteina. Jäädytettyä mustikkaa ostetaan mm. Kiinaan, Japaniin ja Keskiseen Eurooppaan antosyaani-uutteiden raaka-aineeksi.

Metsän laidassa kilo mustikkaa maksaa tukkurille roskaisena 1,40 euroa ja siivottuna nelisen euroa. Mutta marjahan jalostuu ja kovasti, sillä mustikkajauhe maksaa 100 euroa kilolta. Mustikkauuteesta saa pulittaa peräti 3 500 euroa kilolta.

***
Suomalainen marjasaldo mättää pahasti. Tilanteessa on jotain samaa kuin siinä, kun takavuosina puhuttiin paljon siitä, miten Suomesta viedään sahatavaraa esim. Tanskaan, mistä se hirmuisen iso lautaläjä tulee takaisin tänne mm. huonekaluina, mutta aivan eri hinnalla.

Lähes koko suomalainen marjasato jää metsiin, pieni osa marjoista kelpaa eläimille. Mustikoista kerätään myytäväksi arviolta vajaat kuusi prosenttia ja puolukoista vähän enemmän. Kuuma ja kuiva vuosi 2018 toi myös huonon mustikkasadon. Poimijahinta olisi nyt hyvä.

Metsämarjojen poiminta myyntiin on hyvin aktiivista ja hyvää fysiikkaa vaativaa työtä. Miten lie, kelpaisiko rivakka marjanpoimija tai sienestäjä työn tuloksineen mukaan virkahirmujen ja poliitikkojen suosimaan aktiivimalliin? Poiminta-aikaa vuodessa kertyy kolme, neljä kuukautta.

Se byrokraattien määrittelemä ns. työsuoritus yksi tunti päivässä vai mitä se oli, ei marjanpoiminnassa riitä edes kahvitaukoihin. Hyviltä marjapaikoilta voi kyllä tehdä myös aika hyvää tulosta. Aina se ulkoilma ja hyötyliikunta jonkin kälyisen ja ilmaisen pakkotyön voittaa! Takaisin luontoon - laiskat cityjuntit!

Myös puolukka on superruokaa.

Puolukka ei tarvitse sokeria säilöttäessä.

***
Suomalaisia halutaan houkutella marjoja poimimaan. Miten olisi jokin ploggingin eli roskajuoksentelun tapainen viritys? Pitäisi ainakin järjestää kyyti poimintapaikoille, muutaman tunnin marjakuntoiluun tarttis ehkä yhdistää kevyt kenttälounas, tms. 

( doggingista en puhunut mitään, enhän? Sen sortin koiran ulkoilutus

? ei taitaisi sopia marjanpoimintaan, sillä marjat saattaisivat jäädä tyyten mättäille. )

Marjakarpaasit

Intrigööri nimittää täten thaimaalaiset marjanpoimijat kunnioittavasti marjakarpaaseiksi, sukupuolineutraalisti. Heidän työsaavutuksensa ovat hämmästyttäviä, olkoonkin, että käsikäyttöisiä apuvälineitä käytetään ronskisti. 

Vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa noin ahkerat marjanpoimijat olisi nimitetty työn sankareiksi ja heidän rintapieliinsä olisi ripustettu kiloittain kunniamerkkejä. Olisivat saaneet lentää selkä vääränä kotiinsa.

Unionin osavaltio Suomessa ei moinen työ ole valtion erityisessä suojeluksessa varsinkaan, kun se ei vaadi sitä aina ja kaikkialla korostettua "korkeaa koulutusta".  Marjojen kerääjille riittävät vanhanaikaiset hyveet eli hyvä fyysinen kunto, sisu, kestävyys ja ahkeruus, eikä sellaisia oikein osata opettaa. Opettajatkin olisivat nykyisin harvassa.

Kainuun Sanomat kertoo uutisessaan, että takavuosina ns. työnantajansa kanssa riitautuneiden thaipoimijoiden tehokkain yksilö haravoi poimureillaan reilun kuukauden aikana talteen 2.780 kiloa mustikoita ja puolukoita. Keskimääräinen tulos samassa ajassa oli 1.700 kiloa ja joukon hitaimmat korjasivat sankoihinsa 1.500 kilon verran marjoja.

Siis tuon 50-henkisen porukan hitainkin hemmo keräsi reilussa kuukaudessa maastosta puolitoista tonnia marjoja. Ei siinä ole paljon kannon päällä istuskeltu maisemia pällistelemässä ja lintujen twiittailua kuuntelemassa. Kovia tyyppejä!

***
Intrigööri harrasti taannoin itsekin marjastusta ja mittasi silloin, että normaaliin 10 litran marjasankoon tai ämpäriin mahtui noin 5,5 kiloa puhdistettua eli siivottua puolukkaa. Lehtitietojen mukaan thaipoimijoille maksetaan puolukasta euro kilolta ja marjat punnitaan silloin roskineen. Marjojen siivoaminen käsipelissä veisi tolkuttomasti aikaa.

Roskineen tarkoittaa suunnilleen sitä, että marjasaaliissa on mukana pieniä roskia, kuten marjan lehtiä, varren paloja ja kariketta. Kävyt ja oravat on pudoteltu pois jo poimurista. Suomalaisissa havumetsissä vaeltaa poimureineen jokunen tuhat thaimaalaista poimijaa, joukossa on vähemmistö muitakin ulkomaalaisia.

Suomalaiset yleiskarpaasit poimivat marjoja hekin ahkerasti, mutta omaan piikkinsä. Suuria määriä keräävät "impivaaralaiset", itäisen ja pohjoisen Suomen asukkaat myyvät saaliinsa usein vanhaan tapaan kiertäville marjanostajille. Tuloksia kotimaisten ja ulkomaisten poimijoiden välillä en osaa vertailla, kun tietoja ei ole. 

Mainitun thaiporukan nopein karpaasi oli poiminut 35 päivässä 2.780 kiloa eli noin 80 kiloa marjoja päivässä. Tämä tarkoittaa karkeasti noin 15 sankollista päivässä. Yhden sankollisen keräämiseen olisi silloin kulunut tunti tai paljonkin vähemmän. Työpäivät lienevät olleet matkoineen 12 - 16 tunnin mittaisia.

Poimijoille maksetaan euro kilolta, siitä roskaisesta raakamarjasta. Marjafirmathan hoitavat siivouksen koneellisesti. Sankollisesta marjaa poimija saa siis ainakin sen viitosen. Kymmenestä sankollisesta tulee tiliä 50 euroa jne. Työpäiviä taitaa tunteina mitaten tulla ainakin kahdeksan viikossa.

Torilla puhdistettu puolukka maksoi viime viikolla 2,5 euroa litra, minkä mukaan 5,5 kilon ja kymmenen litran sankollinen maksoi 25 euroa. Marjan puhdistamisella ja sen vähittäismyynnillä tienaisi aika hyvin. 

En ota tässä kantaa thaipoimijoiden yleiseen tilanteeseen, ovatko he olleet riiston kohteita vaiko eivät. Tätä vuotta pilanneista koronatartunnoista en tiedä, ikäviä ne ainakin ovat.

Tarkempien tietojen ja taustojen saanti asiasta vaatisi vähäsen tutkivaa journalismia, mutta tämä ukko bloginsa kera ei siihen ala, kun ei siitä saa edes marjan hintaa. Kovan työn tulos marja-alalla riippuu paljon myös vuosittaisesta marjasadosta.

Josko joku jossain kaupallismediassa voisi tai saisi käyttää muutaman työpäivän tämmöiseen marjastusaiheeseen? Ylellä ainakin tuntuisi rahoitusta ja porukkaa riittävän. Mutta onko marjaliiketoiminta kyllin mediaseksikästä, eipä kai. Kivempi on urputtaa, että taas me riistetään köyhien maiden ihmisiä, jms.

Ai niin, mutta onhan siellä Kainuun synkissä havumetsissä ollut paikalla raskaan fyysisen työn suorittamisen ja globaalin riistokapitalismin välttelyn erityisasiantuntijoita, maankuululta Vasemmistoliiton finniposkiosastolta.

Jos riistosta on kysymys, thaipoimijat saanevat vasurinuorilta opastusta, kuinka sellaisesta tilanteesta vältytään. Ja samalla vältytään myös riistoon mahdollisesti johtavan työn tekemiseltä. Sähläröikö tässä joku lopulta pahemman kerran, siitä kuulemme joskus myöhemmin? Vai onko millään enää mitään väliä?

***
Sanoisin, että mahotonta huisketta on tuommoinen ammattimainen tehopoiminta. Paljon sitä kuulee omien tuttujenkin tarinoita, miten sitä on poimittu kymmenkunta sankollista tai saavillinen puolukkaa ihan siitä vain, jostain hyvästä marikosta. Ja anoppi se vasta ahkera oli, meinasi paatti upota marjojen painosta, kun saaresta kotia ajeltiin. Silti ei anoppia viskattu jorpakkoon, porukan parasta tienaajaa.

Parina syksynä tuli itse kerätyksi enemmälti puolukoita, eikä koskaan ollut toivoakaan saada maastosta irti kymmentä litraa puolukkaa tunnissa, hyvä jos kahdessakaan. Marjapaikoista se on paljon kiinni. Ehkä meikäläinen ei ole vielä kunnon marjapaikkoja nähnytkään, vaikka olen Lapissakin joskus marjastellut. Toki ei meitillä ollut edes noita uuden maailmanajan varrellisia poimureita, joilla voi harjata marikkoa seisoaltaan.

Aikoinaan selvisi, ettei ole harrastuspoimijalle sillä hyvä, että kotoutuu metsästä hirvikärpäsiä vaatteista harjailemaan ja saunassa iholta nyppimään. Marjat pitää siivota ja käsipelillä seuloja heilutellen siinä menee aikaa suunnilleen saman verran kuin kerätessäkin.

Usein alkusyksyllä ilta jo pimeni ennen kuin päivän saalis oli siivottu. Muinaisella 90-luvulla sankollisesta puhdasta puolukkaa sai helposti satamarkkasen, olisi saanut saada enemmänkin. Ravintolatkin ostivat marjaa sillä hinnalla.

Rahassa saimme irti tupakit, bensat ja eväät. Ainakin minulla kunto nousi ja läski hupeni kovasti. Itä-Suomen mäkiset, kallioiset ja louhoiset maastot eivät ole niitä helpoimpia. Nokian pitkävartiset maatalouspiikkarit olivat siellä parhaat kengät, varsi suojeli nilkkaa, kun jalka putosi johonkin koloon.

Hirvikärpäset pörräsivät ympärillä jo siihen aikaan. Hirvikärpänen on sitkas otus, yritin hukuttaa yhden kotona lavuaariin, mutta sieltä se aina kömpi, vaikka laskin kuumaa vettä päälle. Liiskata se piti. Hirvikärpäsvitsaus alkaa helpottaa karpaloaikoihin, ensimmäisten yöpakkasten tultua, silloin aamuisin saa metsässä olla aika rauhassa. Karpalo on minusta metsämarjojen kunkku, hilla on hyvää, mutta se ei ole himoherkku.

***
Thaipoimijat pitänee jättää suosiolla Buddhan ja vasemmistonuorien  johdateltavaksi ja toivoa poimijoille menestystä, ettei heille tulisi pahemmin takkiin.

Suomalaisille työttömille ja muuten joutaviksi jääneille ahkerikoille voisin kyllä suositella marjanpoimintaa tai sienestystä. Kaukana salomailla sekin temppu hyvin osataan, mutta monet muut voisivat saada loppukesästä ja syksyisin pientä verotonta sivutuloa ja hyötyliikuntaa. Tuottoisinta olisi vissiin metsästää herkkutatteja.

Miten olisi pieni kimppa: Yksi autollinen astioineen metsään, toinen ryhmä siivoamaan marjat ja yksi taistelupari aamulla myymään. Luvallista se yksityisille myynti on ja verotonta kai, vielä toistaiseksi. Tulos voisi olla yllättävän hyvä. Saatuja kokemuksia voisi jopa hyödyntää muissakin työhön tähtäävissä toimenpiteissä. Osuuskuntia ja muita työkimppoja tarvitaan.

Suomalainen jokamiehenoikeus, melko vapaa metsissä liikkuminen, on maailmassa harvinainen etuoikeus, mutta kannattaa muistaa, että se koskee myös meitä suomalaisia! 

Marjayritys voitti kiistan oikeudessa 2017:  Yrittäjä tekee kauppaa marjoilla, ei ihmisillä.

***

LISÄYS: 

Metsässä voi tulla karhu vastaan. Metsässä voi bongata vaikka mitä vaarallisia ja muita elikoita. Jos sinä et näe eläintä, se näkee, kuulee ja haistaa sinut.

Nyt Ruotsissa diskuteerataan, mitä ehkä pitäisi tehdä karhulle, joka ajoi pyöräilevää naista ulkoilualueella takaa monta sataa metriä. Ponteva naisoletettu onneksi jaksoi polkea karhukuvitellulta karkuun. Linkki Iltalehteen.

Suomalainen jokamiehenoikeus, melko vapaa metsissä liikkuminen ja luonnonantimien keräily, on maailmassa harvinainen etuoikeus, mutta kannattaa muistaa, että se koskee myös meitä suomalaisia! 

Kaikki suomalaisten oikeudet tuntuvat nykyisin koskevan sellaisenaan kaikkia maailman ihmisiä, vaikka ei sen ihan niin pitäisi mennä!

Suomalaisetkin ovat nykyajan Suomessa vielä ainakin takaoikeutettuja. Kaikkia ihmisoikeuksia ei ole meiltä vielä otettu pois ja lahjoitettu ulkomaan eläville.

***

Helikopterirahaa

Helikopterirahasta on Euroopassakin puhuttu vuosien mittaan paljon. Semmoinen tarkoittaisi keskuspankin printtaamien elvytysrahojen jakamista suoraan ihmisille ja kotitalouksille. 

Kukaan ei sentään liene oikeasti ryhtynyt pudottamaan seteleitä kopterista tai lentokoneesta ihmisten iloksi. Pudottelemassa pitäisi olla varmakätinen henkilö, ettei painava rahasäkki mätkähtäisi taivaalta kenenkään päähän.

Afganistanin lipevänpuoleinen presidentti Ashraf Ghani lienee kuitenkin yrittänyt jäädä historiaan helikopterirahoituksen pioneerina. Miksi hän muuten olisi ajattanut neljä autolastillista seteleitä Kabulin kentälle sunnuntaina?

Ikävä kyllä kaikki rahat eivät mahtuneet kopteriin, joten tuo edistyksellinen suurhyväntekijä joutui häipymään lentokentältä Tadzhíkistanin suuntaan aiottua kevyemmällä lastilla. Osa seteleistä lienee jäänyt kentälle tai sotkeutunut joidenkin muiden ystävällisten afgaanien kyytiin?

Tulipa mieleen, jotta Irakin entinen suuresti rakastettu pressa Saddam Hussein reippaine poikineen tyhjenteli maan keskuspankkia kuorma-autoihin, mutta niiden rahojen ei ollut tarkoituskaan joutua elvytykseen, vaan perheen ja lähisuvun  sisäiseen hyväntekeväisyyteen. Silloin katalat amerikkalaiset estivät lennot Irakista pois.

Laitan vielä linkin IL:n jutusta. 

Vaan eikö olekin rehdin ja ystävällisen näköinen hemppa tämä hra presidentti Ghani? Voi, harmi, kun osa hyvin ansaituista eli jenkkien vaivalla antamista rahoista jäi matkalle! Ehkä herra Kanilla, eikun Ghanilla, on vielä edessään loistava lyijypitoinen tai kalteririkas tulevaisuus?

***

Lisäyslinkki 19.8: 

Ghani kiistää tuhmat rahaepäilyt.

Kehdosta hautaan

Kehtoa ei enää käytetä kuin kodin koristeena, jos sellainen vauvojen keinutuslaite sattuu jostain löytymään. Hautaankaan eivät enää kaikki joudu tai pääse, kun tuhkaus yleistyy. 

Toisaalta syntymän, elämän ja kuoleman kokonaisuus on ikuinen, muodollisuuksista riippumatta. Tänne synnytään ja kukin ajastaan täältä pois kuolla kupsahdetaan.

Tänään lappilainen taiteilija Andreas Alariesto osui kohdalle ensin tutun kirjoittajan blogitekstissä ja sitten netistä katselluissa hienoissa kuvissa.

Alarieston naivistisessa teoksessa Elämän kaari ihminen lennähtää kehdosta hautaan komeassa kaaressa ja se näyttäisi tapahtuvan äkkiä. 

Eihän siinä kestä silmänräpäystäkään, kun ukko ( tai akka ) pomppaa koko ihmiselollisen elämänkaarensa pituuden universumin suuressa mittakaavassa. 

Paljon iloisempia terviäisiä saamme Japanilaisen Sobetsun kaupungin koululaisten tervehdyksessä olympiakisojen kävelijöille. Lapset esittävät suomeksi mm.  Maamme-laulun.

Meillä Suomessa moinen isänmaallinen hehkutus on poliitikkojen pösilöenemmistön tahdosta virallisesti pannassa. Isänmaallisuuden arvostaminen on sentään yksityisesti laillista, vielä toistaiseksi.

Onneksi japanilaisilla on ilmaisuvoimaa ja hyvä muisti, sillä oman kotomaamme asioita voi vielä käydä muistelemassa edes jossain etäisillä, mutta ystävällisillä mailla. Mieluummin siellä kaukana kuin lähempänä kumartelevan herrakansan uudessa pääkaupungissa Prysselissä! 

Prysselissä on monelta maha kasvanut, mutta pää on kutistunut.

***

Oikeistohallitus voisi pelastaa talouden ja köyhimmät

Luvaton kopsu Kauppalehden jutusta: 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen uudistusta on markkinoitu maksupolitiikkaa selkeyttävänä ja yhdenmukaistavana: Enää ei muistisairaalta mummolta voida periä 15 euroa vessapaperirullan vaihdoksesta, kuten jokin aika sitten kerrottiin käyneen Esperi Caren hoivayksikössä.

Asiakasmaksuissa kyse ei kuitenkaan ole tällaisista yksittäisistä ylilyönneistä.

Suomi on ollut vuosien ajan Euroopan komission hampaissa poikkeuksellisen korkeista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.

Missään muualla länsimaissa sote-menoja ei kateta asiakasmaksuin samassa määrin kuin meillä. Joko palvelut rahoitetaan verovaroin tai vakuutuksin.

Tähän ongelmaan uusi asiakasmaksulaki ei näytä tuovan muutosta. Se nostaa maksuja tai vastaavasti vähennysjärjestelmien takia lisää byrokratiaa ja ihmisten hämmennystä.

Helsinki ilmoitti jo tulosidonnaisten maksujen nousevan suurimalla osalla asiakkaistaan, vaikka kaupunki koettaa pitää kotipalveluiden maksut alle lain sallimien maksimimäärien.

Vaativan hoidon asiakkaille maksulaki on synkkää luettavaa. Kun aiemmin hoitomaksu sai viedä enimmillään 80 prosenttia hoidettavan kuukausituloista, nyt osuus nousi 85 prosenttiin.

Lisäksi suojaosan määrä eli hoidettavalle kuukausittainen käteen jäävä vähimmäisraha putoaa tehostetussa palveluasumisessa 164 euroon kuukaudessa. Aiemmin se oli sentään 254 euroa.

Laitoshoidossa summa on tätäkin pienempi, 110 euroa kuukaudessa. Se tekee 3,5 euroa päivässä.

Tuolla rahalla ei saa edes puolikasta tupakka-askia, puhumattakaan siitä, että summalla voisi maksaa kännykkä- ja parturilaskuja, ostaa vaatteita tai omia hygieniatuotteita.

Pitkäaikainen laitoshoito ei tunne maksukattoa, mutta ei 683 euron vuotuisella katolla ole merkitystä edes lyhytaikaisessa laitoshoidossa. Katon ylityksen jälkeen asiakkaalta peritään nimittäin 22,50 euron maksu vuorokaudelta.

Suomessa on lukuisa määrä ihmisiä tehostetussa palveluasumisessa ja laitoksissa. Näitä löytyy vanhuksista, vammaisista, mielisairaista ja muista pitkäaikaissairaista, joista valtaosa on jo valmiiksi vähäosaisia.

On erikoista, että vihervasemmistohallitus kurittaa juuri tätä ihmisryhmää viemällä heiltä edes pienen mahdollisuuden itsenäiseen rahankäyttöön.

Periaatteessa sote-alan järjestöjen pitäisi ajaa näiden vähäosaisten asiaa eri hankkeissa. Käytännössä järjestöt kuitenkin tekevät yritysten tavoin bisnestä samaisten ihmisten rahoilla.

Lausunnon antajina ne ovat kaksoisroolissa, vähintäänkin toinen käsi asiakkaan kukkarossa.

Kauppalehti. Kaija Ahtela

***

Linkki KL:n juttuun.

Vaivaisukkojen ja -akkojen kuvia.

KL:n sotejuttua lukiessa ja vaivaisukkojen kuvia katsellessa selvisi ehkä sekin, miksi kovasti mainostettu "rikas" Suomi on säilyttänyt paljon vanhoja vaivaisukkoja ja -akkoja. 

Täällä raukoilla rajoilla on aina sisimmässä tiedostettu, että kaikkinainen kurjuus voi tulla nopeasti takaisin! Vai tuliko se jo?

Lumelääkintää

Ulkona on menossa viime vuosikymmenen hellekesien uusinta yhdellä kertaa. Ehkä on hyvä uusia blogissa joitakin vanhoja höpinöitäkin, josko niille löytyisi vielä lukaisijoita?

Nyt en taida tyytyä tavallisiin kesäjuttuihin, kuten siihen julmaan tappajahaukeen, jota piti juosta laiturilta saunaan karkuun.

Tässä  kirjoittaja puhkuu pihalle laajaa lääketieteellistä asiantuntemustaan, sen laajuutta tai syvyyttä ei kyllä määritellä.

15.11.2011

Valelääkäriltä lumelääkkeitä

Valelääkärin kirjoittamilla lumelääkkeillä saattaisi ainakin luulosairas potilas päästä vaivoistaan! Luulosairas lajitoveri ei kuitenkaan olisi pelkkä  valepotilas, sillä sairaus se on luulosairauskin.

Nyt pitää vaihteeksi antaa tunnustusta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille, joka näyttäisi topakasti puuttuvan tähän valelääkärijupakkaan! Hyvä niin!

Ministeri kertoi julki, että Suomessa on melkoinen määrä ulkomailta tulleita lääkäreitä. Eihän siinä ole ole kuin pari pikkuongelmaa, pätevyys ja kielitaito. Laillistettuja lääkäreitä Suomessa on kuulema 24 500, joista 3 500 on ulkomailta tulleita. Pääosin lääkäripulamme paikkaajat ovat Virosta, Ruotsista, Venäjältä, sekä Irakista ja Turkista.

Ainakin Venäjältä saa hankituksi rahalla kaikenlaisia tutkintopapereita. Pokkaa näyttää valelääkäreillä riittävän. Tuskin heitä monta löytyy, mutta miten sitten lienee papereiden aitous muualla lasaretti- ja linimenttipuolella, jos vielä muut alat jätetään rauhaan? 

Pakkohan se on kysyä, miksi Suomessa ei ole koulutettu riittävästi lääkäreitä. Lienee vain pelätty sitä, että alan hävyttömän korkea ansiotaso laskisi, jos pätevää työväkeä olisi paremmin saatavilla? Moni poliitikko ei uskalla laittaa hanttiin lekureille, noille pylväspyhimyksille. Lääkäripoliitikot taas eivät pissi omaan keittoonsa.

Torstai-iltana 17.11. koko juttu meni höpinöinnin puolelle ainakin Ylen keskustelussa, missä ei tiemmä kukaan ottanut vastuuta siitä, jos potilasta hoitaa valelääkäri. Intrigöörin mielestä vastuussa ovat sekä Valvira että sen yksikön johtava lääkäri, siellä missä hoitoa annetaan. Rikosoikeudellinen vastuu on lähinnä lusmulääkärillä itsellään.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/kukaan_ei_ota_vastuuta_valelaakareista_3037127.html?origin=rss

Lumelääkkeistä on hyötyäkin

Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan ihan oikeat lääkärit määräävät aidoille  asiakkailleen eli potilailleen varsin paljon lumelääkkeitä. Lumelääkkeitä määrää potilailleen jopa puolet kunnon saksalaisista tohtoreista, niistä lääkintäalojen tohtoreista meinaten ( loput vanhemmista saksalaisista ovat usein joitain muita tohtoreita ). 

Niin se menee ainakin psyykenlääkkeiden kohdalla. Lumelääkkeitä määrätään myös mm. epämääräisiin vatsavaivoihin ja niiden kerrotaan toimivan hyvin kuin hiilipilleri tai toimivan kumminkin pahentamatta ongelmia.

Merkillepantavaa on sekin, että varsinaisten plaseboiden lisäksi saksalaiset lääkärit määräävät myös vitamiineja ja jopa homeopaattisia lääkkeitä. Jälkimmäisiähän käyttävät Suomessa runsaammin ja jopa yliannoksin vain skeptikot, ellei heiltä aika mene pornolehtiä raamattuihin vaihdellessa.

Vitamiinit - hyi!

Vitamiinit on suomalaisten lääkärien taholta moneen kertaan leimattu tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Sehän on ymmärettävää, koska kaikki Suomessa syövät ruokansa tunnollisesti ja monipuolisesti, ihan niiden ruokaympyröiden ( eikä peltoympyröiden ) mukaisesti.

Erityisen kiinnostavaa saksalaisessa lumehoidossa ovat lumeleikkaukset! Niistä olisi myös mukava kuulla enemmän. Onkohan lumeleikkauksilla jokin filippiiniläiskytkentä? Ei kai sentään, ovathan asialla luotettavat saksalaiset nykyajan lääkärit. 

"Lumelääkkeillä on vahvempi vaikutus ja ne ovat monimutkaisempia kuin kuvittelemme. Ne ovat valtavan tärkeitä lääketieteelle tänä päivänä”, sanoo uutisessa Saksan lääkärialan järjestön toiminnanjohtaja (Tekniikka ja Talous-lehti 8.3.2011) 

Plasebo voi lumelääketutkimuksen tekijän mukaan maksimoida hoidon tehoa. Plasebo voi lisäksi pienentää sivuvaikutuksia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.

Koska oman lääketieteellisen osaamiseni taustalla on lähinnä intin ensiapukurssi, käytännön kokemuksia, sekä satunnaisesti lukaistuja alan sivustoja, en ota kantaa siihen, miten yleistä ja tehokasta lumelääkkeiden määrääminen on Suomessa. Oletan kumminkin, etteivät lumelääkkeet ole meilläkään tuntemattomia.

Valelääkäri määräämässä lumelääkkeitä lienee kumminkin harvinaisuus. Sen verran olen jostain lueskellut, että lumelääkkeiden on todettu toimivan usein paremmin kuin ns. oikeat synteettiset lääkkeet. Toisaalta joidenkin muiden tutkimusten mukaan nk. nykyaikaisilla psyykenlääkkeillä ei olisikaan muita kuin hyvin suuria kustannusvaikutuksia, sekä erilaisia haittavaikutuksia. Voisi luulla, että lumelääkintä puree myös kaikenlaisiin luulosairauksiin?

Psyykenlääkkeille ominaisia sivuvaikutuksia ei luulisi tulevan, jos nappailee vaikka sokerikuorrutettuja kalkkitabletteja tai pahamaineisiksi leimattuja turhisvitamiineja, ravintolisiä. Kuolleisuus pysyy kohtuuden rajoissa. Pieni yliannostus ei haittaa. Jos lumelääkkeisiin kehittyy riippuvuutta, on syytä tarkistaa resepti tai tutkia potilas uudestaan. Vai onko silloin vain hoidon tavoite saavutettu? 

Pahus, kun on maallikolle vaikeaa tämä lääketieteen analysointi! Täytyy jättää tarkempi ruotiminen paremmille alaa tunteville maagikoille. 

Olisi näin potentiaalisena potilaana mielenkiintoista tietää tarkemmin lumelääkkeistä. Niitä lienee ainakin monen värisiä ja eri makuisia, suussa liukenevia ja nieltäviä. Varmaan lumelääkärin farmakoterapian sortimentista löytyy myös iholle siveltäviä, purskuteltavia, kurlattavia, nenään suihkuteltavia, korvaan tai silmänurkkaan tiputeltavia lumelääkkeitä tai -rohdoksia? 

Eikä unohdeta lumekääreitä ja -hauteita ja linimenttejä ja laastareita. Lumelääkintä sopinee melkein mihin vain paitsi jalan tai käden kipsaamiseen tai kainalosauvoihin. Kunnon rumpujen jyske ja muu shamaanifiilis otilla auttaisi ehkä lumelääkinnän purevuutta? Kauko- ja henkiparantamisen pohdinta lienee parasta jättää asiantuntijoille.

Saako mitä tilaa?

Pieni ilkeä moraalipiru kurkistelee jo olalta. Kuinkas sen lumelääkinnän laillisuuden laita lienee ja mitenhän se toimii käytännössä? Entä potilaan niin kutsuttu oikeusturva tai kuluttajansuoja? Viisikymmentä vuotta sitten se lumelääkitseminen olisi ollut iisi juttu. Lekuri olisi vain sutaissut oman hieroglyfien ja nuolenpäiden  yhdistelmänsä reseptilapulle. Tyytyväinen mummeli  tai papparainen olisi kiikuttanut lääkemääräyksen apteekkarille.

Ennen wanhaan suurin osa pillereistä pyöriteltiin apteekissa, nestemäiset lääkkeet, voiteet ja kaikenlaiset tropit sotkettiin siellä itse. Eikä pirtun määräminenkään ollut niin nöpönnuukaa, kunhan sitä ei hevoskuormittain ulos raijattu. 

Jos mentäisiin ajassa toiset viisikymppiä taaksepäin, ei olisi paljon muuta ollutkaan kuin nykykatsannon mukaisia maagisia tai lumelääkkeitä. Olihan silloin satakunta vuotta sitten toki jo aspiriinia, tervaa ja viinaa. Viime hätään oli se Kuppari-Kaija tai Yrtti-Irma, moniaita myrrysmiehiä unohtamatta.

No niin, vielä Kekkoslovakian aikoihin siellä apoteekin takahuoneessa näppärä farmaseutti olisi tiputellut karkkitehtaan tuotteet tai apteekkarin ihan omatekemät sokeri- tai kalkkipillerit (lumelääkkeet) purkkiin tai pussiin ja suullisten ohjeiden lisäksi kirjoittanut lapun purkin kylkeen. 

"No niin, siitäpä sitä sitten Mätkyläisen mummo ottaa yhden tabletin aamulla ja toisen illalla, eikä sitten yhtään enempää!" 

Luultavasti potilas olisi tullut parin kuukauden päästä uudestaan otille kehumaan, miten hyvin nyt polvi nousee ja välillä meinaa oikein naurattaakin. Tuo ihmeparantunut olisi pyytänyt lisää samanlaista, naapurin Kaisalle ja sen kissalle kanssa.

Entäs tuo hintapuoli?

Vieläkin mieltä kaivelee sen verran, että ihmettelen itsekseni, säästäisikö EU:n vahvassa maassa Saksassa tehokkaaksi todettu lumelääkintä terveydenhoidon jumalattomia kustannuksia myös meillä Suomessa? Tämäkään ei kai koske Suomea?  

Ovatko lumelääkkeet sitten oikeasti halpoja, kun meillä ei mikään ole halpaa, ei edes köyhän kuolema. Säästävätkö lumelääkkeet myös potilaan kuluja, eikä vain kunnan ja valtion kustannuksia? Hyvä se olisi se jälkimmäinenkin, saataisiin säästyneillä euroilla jokin oma Guggenheimin tapainen pytinki joka kylälle tai ajan kanssa jopa (pako)tunnelit Ruotsiin ja Viroon.

Onkohan muuten, lekureilla ja apoteekkareilla jokin salainen koodisto, minkä perusteella apteekissa osataan laittaa tämän ja tuon potilaan purkkiin lumelääkettä? Sinunkin! Hiihoo! Entä sitten kaikkien suomalaisten äitee ja päällimmäinen peräänkatsoja Kela? Korvaako Kela myös osan lumelääkkeistä ja -hoidoista?

Tästähän nousee ilmoille monta raastavaa kysymystä, kuten se, syönkö itse tietämättäni lumelääkkeitä. Ei niiden verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden tehoa huomaa itse mistään. Epäilyttävän halpoja ne kyllä olivat. Viimeksikin apteekissa ne naureskelivat silleen salaovelasti.

Entä jos joudun leikkaukseen, mistä tiedän sitten jälkikäteen, oliko se vain lumeleikkaus? Jos ne vain vähän viiltävät mahanahkaa ja ompelevat jollain saumurilla kiinni. Ja virnivät vain siellä vihreisiin naamareihinsa? Siinä käy kumminkin niin, että potilas joskus kuolee. Eikä siinä lohduta edes se, että lääkärikin kuolee, sitten joskus.

Miten on valelääkärin tai hoitsun potilaan omaisten laita? Voiko valelääkäriksi paljastuneen henkilön kirjoittamaan kuolintodistukseen luottaa? Onko varmaa, ettei se pihi ja pahanilkinen kääkkä ikinä tule takaisin. Tai jos vainaja oli pidetty: Kannattaako pitää yllä toivoa ihanasta jälleennäkemisestä?

Tässä asiassa kannattaa varmaankin ikäänkuin kääntyä lääkärin puoleen? Tai sitten ei, välttämättä.

? ? ?

Linkki maaliskuussa 2018, Myllykangas: Puoskarointia ei ole vieläkään saatu kuriin.

Havaintoja matkapuhelinten sielunelämästä, kuten: Älyluuri lääkinnän apulaiseksi?

Jospa se korvavalo onkin hyödyllinen? 

Löylyä lissää!

 12.3.2020

Löylyä lissää!

Koronaa ovat taas viestimet pullollaan. Tänä aamuna lehdet kertoivat mm., että kausi-influenssa tarttuu oikein hyvin kylmässä ja kuivassa ilmassa. Kosteissa ja lämpöisissä oloissa virus leviää huonommin.

Hengitystieinfektiot iskevät talvisin, koska virukset säilyvät hyvin kylmässä erilaisilla pinnoilla. Kuivuus altistaa tartunnan saajat viruksille, koska myös ihmisten limakalvot ovat tavallista kuivemmat.

Onkohan kukaan hurja suomalainen edes yrittänyt suojautua virustartunnalta saunomalla topakasti, pitkään ja hartaasti? Epidemian pahentuessa kaikille työpaikoillekaan ei saata olla asiaa. Ylimääräisen loman löylytauoilla kannataisi makoilla vaikka saunakamarissa takan ääressä ja pitää ilmankostutinta päällä.

Wanhan kansan kokemusasiantuntijoiden mukaan sauna, terva ja viina auttoivat kaikkiin tauteihin, jotka eivät olleet kuolemaksi. Onhan sitä monikin vilpitön kaljan ja viinan ystävä saunonut kesäisin melkein yhtä kyytiä päiväkausia ja ainakin sosiaalisesti juopotellut saunarakennuksessa. Kannattaisi ehkä yrittää rikkoa omia ennätyksiä ja saunotella saman tien viikkokausia, ellei ihan kuukausia jaksaisi?

Tervaa pitäisi olla saunassa ainakin hajuksi asti. Viinan tehosta tartunnan ehkäisijänä en ole varma, se tarttis kokeilla. Muistan, että joskus tervaa saatettiin laittaa tujaus löytyveteenkin, kuten kaljaakin, mikä ei tainnut olla kovin hyvä oivallus. 

Lehtijutussa ennustellaan koronan leviävän seuraaksi tehokkaimmin maailman suurkaupungeissa. Se tästä kamaluudesta vielä puuttuisi!

***

Lisää turhia kysymyksiä 15.3:  

Jos ja kun mietokin saunan lämpö nutistaisi koronaviruksen, miksi ei saunan tai jonkin muun lämpöhoidon vaikutuksia taudin torjunnassa tutkita lainkaan? 

Ja oma vastaus: Tauteja pitää lääkäreiden mielestä torjua vain lääketehtaiden kehittämillä lääkkeillä, eikä millään himpulikonsteilla, joita ei saa edes kokeilla, vaikka lääkkeitä ei olisi tulossakaan vielä aikoihin.

Toimivaa koronalääkettä ei toistaiseksi ole, muita lääkkeitä koronaan on kyllä kokeiltu, mutta tulokset jäävät epämääräisiksi, kuten tässäkin lehtijutussa.

Toisessa myöhemmässä lehtijutussa kerrotaan, kuinka jenkkipoliisit tappavat pöpöjä lämmittämällä työautonsa huonon saunan lukemiin.