Helpommin töihin ja yrittäjäksi

Intrigööri kirjoitteli jo vuosia sitten yrittäjäpalveluista, joita nyttemmin kutsutaan kevytyrittäjyydeksi. Taloussanomat kertoo, jotta kevytyrittäjyys on kasvussa, osin perinteisen yritystoiminnan kustannuksella. Byrokratia saattaa jarrutetella kevyttäkin yrittämistä kai siksi, etteivät ihmiset vain olisi liian aktiivismallisia, eivätkä työllistyisi liian kevyesti.

Yllättävää tietoa työllistymisestä:  Jopa 70 %  sai oikeita töitä vuonna 2018???

Eikö Suomessa muka jo ole koulutettua ja kielitaitoista työvoimaa?

3.1.2019: Rakennusliiton Kössin vaaliblogi.

23.1. 2019: Blogilinkki "ulkomaisen työvoiman naarauksesta".

23.1. 2019: Hallitus on ihan älyttömän viisas!

***

Tästä alkaa vanhan 15.11.2012 jutun nosto:  

Työllistyminen ja samalla oman pienyritystoiminnan aloittaminen voi onnistua vaikka uusien yrittäjäpalvelujen kautta. Valtiolla ja kunnilla on taloustaantumassa hihkuva pula verotuloja tuovista uusista työpaikoista. Työvoimapulaa Suomessa ei isommin ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Pikemminkin on kysymys siitä, etteivät työt ja tekijät pääse kohtaamaan. Koulutusta yritysten tositarpeisiin voidaan aina järjestää.

Sivumennen sanoen, kun Suomessa on alettu kohkaamaan työvoimapulasta, on aina armoton lama irvistänyt nurkan takana. Näin kävi 90-luvun alussa ja niin näyttää käyvän nyt parikymmentä vuotta myöhemmin. Jos historia muutenkin toistaa itseään, seuraavalla nousukaudella työntekijöille esitetään jo sellaisia vaatimuksia, mitkä eivät enää ole lainkaan tästä maailmasta.

Jos olisikin töitä, riittääkö palkka?

Pienipalkkaisia töitä ja keikkatöitä olisi aina tarjolla, enimmin tietysti Etelä-Suomessa, missä järkevän hintaisen ja sijainniltaan edes jokseenkin sopivan asunnon löytäminen on pienillä tuloilla jopa mahdotonta.  Julkinen sektori, valtio ja kunnat palkkasivat uusia tekijöitä laajasti viimeksi yli 20 vuotta sitten. Lamat ja tulostavoitteet ovat sittemmin puristaneet yhteiskunnan suorittavista töistä löysät pois ja lisää säästöjä tikistetään kuin vettä kivestä. Tällöin puhutaan tietysti suoritusportaan työpaikoista, ei eliitin suojatöistä.

Toki kunnissa ja valtiolla tavisten työpaikkojakin on suojattu paremmin kuin yksityisellä puolella koskaan. Kuntaliitosten varalta luodut henkilöstön viisivuotiset irtisanomissuojat ovat luku sinänsä. Kyseisille ihmisille itselleen irtisanomissuojattu työpaikka on tietysti hyvä juttu, mutta se on samalla kuntaliitoksilla tavoiteltujen säästöjen este ja työvoiman vaihtuvuuden tulppa.

Työttömyyttä ei ratkaista puolessa vuodessa, eikä kokonaan koskaan. Työttömyys, työllisyys, näiden asioiden ratkaiseminen on aina moniselkoista ja vaikeaa. Tässä epävarmojen työpaikkojen ja pätkätöiden maailmassa tarvittaisiin enemmän käytännöllisiä, joustavia  ja elämänläheisiä ratkaisuja. Helppohan näin on sanoa, mutta revipä sitten siitä kunnollisia ideoita. Tiukassa on!

Pitkän ja monipuolisen työurankin tehneille ja työttömiksi joutuneille on uuden pitkäaikaisen työn löytäminen yleensä todella vaikeaa. Taantumassa työllistyminen se vasta taitoa ja tuuriakin kysyy, jos vielä aikoo työllistää itse itsensä.  Työvoimatoimistoista saa lähinnä pakkopullakurssitusta, hyvin harvoin on esissä oikeita töitä. No, on siinä isompi onnistumisen mahdollisuus kuin loton jättipotin tavoittelussa.

Osuuskunnat ja yrittäjäpalvelut avuksi

Yrittäjäksi ryhtymisessä on ainakin ensikertalaisille vastassa huima byrokraattinen kynnys, mistä tuloloukut ovat vain yksi osa. Starttiraha saattaa auttaa sen aikaa, kun sitä saa. Helposti päädytään tilanteeseen, missä työn vastaanottaminen ei ole järkevää. Toisaalta lyhytaikaisen työn tarvitsija, teettäjä, ei voi työllistää liian byrokratian ja kustannusten takia. Tämä ruokkii aina vain myös harmaan työn tekemistä ja teettämistä, mitä Suomessa harjoitetaan nykyisin jo melko massiivisesti.

Jo tutuiksi tulleita vaihtoehtoja työttömyyden ja työvoiman tarpeen kohtaamiseksi ovat työvoiman vuokrausyritykset ja työosuuskunnat. Nyt uusimpina ovat nousussa yrittäjäpalvelut, joissa voi toimia työntekijänä, mutta yrittäjän tyyliin, esimerkkinä tästä on Eezy. Yrittäjäpalvelussa duunari, alan kuin alan työntekijä, toimii kuin yrittäjä löytämällä omat työnsä ja tekemällä ne itsenäisesti. Laskutuksen ja kaikkinaisen byrokratian hoitaa yrittäjäpalvelu, johon asiakkaana oleva työntekijä on määräaikaisessa työsuhteessa sen ajan kuin työ kestää. Työntekijälle palvelu maksaa kai yleisesti noin 10 prossaa työn laskutuksesta.

Mielenkiintoista tässä on sekin, että jos homma toimii hyvin ja laskutusta kertyy, siitä työntekijän omakin yrittäjän ura ehkä urkenee. Toisaalta moni kätevä ja osaava käytännön suorittaja on joutunut laittamaan hanskat naulaan ja työkalut varastoon verovelkojen takia. Pienenkin firman pyörittämiseksi pitää olla verottajan ennakkoperintärekisterissä ja verovelkaiselle se ei vaan käy. Toiminta yrittäjäpalvelun kautta ratkaisee tämänkin töiden laskutukseen liittyvän työllisyysloukun.

Omassa yritystoiminnassa epäonnistunut, mutta muuten osaava ihminen ei jäisi yrittäjäpalvelussa verovelkojen takia peukaloita pyörittelemään ja jollain niukalla sosiaaliturvalla kitkuttamaan. Jos hienosti sanotaan, ihminen voisi uudelleen hyödyttää itseään, perhettään ja yhteiskuntaa.

Yrittäjäpalvelusta voisi tulla tärkeäkin tekijä työllistämisessä, työntekijöitä on pelissä mukana jo useita tuhansia.

Kuka kotiäitien työt tekisi?

Kokoomus näyttää viime aikoina jopa pääministerin suulla käyneen kotiäitien kimppuun. Intrigööri lukee päivittäin monia blogeja. US:n Puheenvuoron kirjoittaja Tuure Piittinen näytti keksineen Kataisen kohellukselle hyvän vastahyökkäyksen.

Jos kotiäidit rynnistäisivät joukolla töihin ja veisivät mukulansa päikkäriin, siinä olisivat jo heti valmiiksi päiväkodit ja päivähoitajat hepakassa. Ja joku ne kotiäitien työt tekee silloin, kun heillä on ns. vakituinen työpaikka. Miten käy näille kotiäideiksi jääneiden työllistämille  pätkätyöläisille? Päiväkoteihinkaan ei ole kovin helppo työllistyä, kun koulutuskouhotus etenee lapsenhoitoonkin. Sanopa se Jyrki!

***
Että näin on näreet! Vanhoista jo olevista työpaikoista ei ole monille jakaa, jos aina on kenellekään. Tarvitaan uusia työpaikkoja ja paljon, niiden kehittelyssä saa moni vielä aivolihasta pullistella.

(Nykyajan kotkotuksia tosin on se, että (halpa)duunarit pitäisi välttämättä saada ulkomailta ja mieluiten kaukomailta. Autuaallisinta ainakin poliitikkojen mielestä olisi palkata maahanmuuttajia, joita mm. siirtolaisiksi kutsutaan?)

Ulkomailta tulevista halpatyöläisistä ei ole paljon hyviä kokemuksia työn tilaajilla, vierasväestä itsestään tai suomalaisista duunareista puhumattakaan. Näin Olkiluodossa.

Aktiivimallin kehittely tuntuu sekavalta puliveivaamiselta. Kannataisiko palata ajassa taaksepäin ja tutkia 90-luvun kriisin toimia työttömyyden helpottamiseksi? Jotain hyvää siltäkin ajalta voisi löytyä tähän päivään tuotavaksi. 

Linkki Ylen työttömyysjuttuun 14.9.2018.

Pientä on ja keskisuurta, blogi 2.1.2019.

Oppisopimus helpommaksi väyläksi työhön? KL 14.1.2019.

***

Karjuva työvoimapula?

Työvoimapula vai kestävyysvajeko se
noin pistää karjumaan?

Taloussanomien toimittaja ihmettelee jutussaan tilastokeskuksen työttömyyslukujen ja todellisuudessa maksettujen työttömyyskorvausten välistä räikeää epäsuhtaa. Työttömyyskorvauksia maksetaan paljon enemmän kuin on työttömiä. Hassu juttu tai sitten ei yhtään?

Jutussa päädytään siihen lohduttomaan näkymään, että Suomessa on noin puoli miljoonaa työtöntä ihmistä. Tuo on kyllä blogipalstoilla ollut tiedossa jo pitkään, suunnilleen sama työttömyyden suuruusluokkakin. Silti toisaalla julkisuudessa vaahdotaan syntyvyyden laskusta, työvoimapulasta, kestävyysvajeesta, huoltosuhteen heikkemisestä ja ihan vaikka mistä. 

Ilman jatkuvaa lisäväestön tuontia maahanmuuton myötä, keitä ja mistä vain, meitin kuulema kävisi köpelösti. Vaan eipä enää kävisi, sillä köpsästi on jo käynyt. Näin on huolimatta siitä, että viralliset talouskäppyrät sojottavat juuri nyt yläviistoon oikealle. Velkalastikin kasvaa koko ajan. 

Mutta minkäs tuollekin tavis tekee, sillä äänestämällä ei voi vaikuttaa?

Hyvä se on, että talous on nousussa pitkän taantuman jälkeen. Mutta vanhasta muistista voi päätellä pienenkin kasvukauden johtavan siihen, että poliitikot alkavat supista jakovaroista ja viskoa velalla maailman pihamaille sellaisia rahoja, joita ei ole vielä saatu, eikä kenties koskaan saadakaan. 

Mutta kun hyvin menee, niin menköön, mitään ei liiemmin tarvitse tehdä. Kaikki ongelmat hoituvat kuin itsestään, kun valtion ja kuntien laariin ropisee. Vai maakuntien laareihinko jo sataa? 

Ainakin EU:n laareihin satelee, Suomestakin pari miljardia euroa vuodessa. Ja lisää  pannaan menemään?

Paljonkohan Suomessa on köyhiä? Sitä onkin vaikeampi selvittää, koska pienituloisten työtä tekevien tilanne vaihtelee paljon, eikä ole olemassa kiveen hakattua köyhyysrajaa. Köyhiksi voisi arvioida ehkä noin miljoona suomalaista ihmistä. Erilaisten sosiaalitukien tarvitsijoiden ja ruoka-avunkin hakijoiden määrä kasvaa. Sosiaalitukia kuitenkin leikataan, eikä ikävä kyllä edes leipäjonoista enää riitä kaikille.

***

Työttömyys jopa 600 000 henkilön tasolla: Kansallinen epäonnistuminen.

Aloite eduskunnasta syksyllä 2017: Mamuja mistä vain, lisää mamuja työvoimapulaa paikkaamaan!

Syynä jossain esiintyvään työvoimapulaan saattaa olla myös palkkataso, linkki SU:n juttuun.

Intrigööri kirjoitti vuosia sitten kirkuvasta kestävyysvajeesta. Koska kaikki kehittyy ja yleensä huonompaan suuntaan, nyt vajeet ja muut pulat varmaankin jo karjuvat?

***

Päivän röyhkimys

"Meillä on huutava tarve työikäisistä ihmisistä, joilta hallitus nyt haluaa poistaa kannustimet jäädä maahan", hihkuu rkp:n Carl Haglund eilisessä tiedotteessaan.

Taas kerran pitää todeta, ettei puolen miljoonan työttömän kantasuomalaisen reservi riitä kaikkien oman tunkionsa päällä kiekuvien poliitikkojen mielestä edes tukkimaan vanhan, kamalan ja kiukkuisen työvoimapulapeikon kitaa. 

Jos se herrakansan halpatyövoiman pulaa mainostava rumilus aina vain rääkyy, sitä hiljentämään meillä olisi myös sankka joukko täysin työkykyisiä ja monitaitoisia pieneläkeläisiä. Heille kelpaisivat myös osapäiväiset pätkätyöt, jos niitä olisi tarjolla.

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta pitäisi tietysti Haglundinkin mielestä poistaa. Turvapaikanhakijat pitäisi nopeasti saada heidän osaamistaan vastaaviin töihin. Mitähän töitä ja osaamista hra Haglund mahtaa tarkoittaa? Missä sellaisia nk. töitä olisi tarjolla edes sen verran, että mainita kannattaisi? Vieläkö kasvihuoneisiin mahtuu?

***

Muhammed ja vuori

Salaperäisenäkin pidetty ajattelija Francis Bacon liki 400 vuoden takaa oli kai todennut, että jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo. Kokoomuksen, kepun ja demarien pitkään johtamassa Suomen eurokalifaatissa yritetään saada vuori tulemaan Muhammedin luo.

Suomalaista tuotannollista teollisuutta karkailee vieläkin kauas ja lähemmäs halpamaihin, halpistyövoiman ja löyhempien lakien maailmaan, pois EU-Suomen pykälähelvetistä. Yritysten vakioselitys asialle on, että samalla paitsi päästään kilpailukykyisiksi, mennään keskeiselle markkina-alueelle tai sitä lähemmäksi. Tämä toki pätee, alasta riippuen, erityisesti vaurastuvissa jättiläismaissa, kuten Kiinassa ja Intiassa.

Teollisuuden ja työpaikkojen karkailu kaukomaille tai lätäkön taakse Viroon ja Puolaan on huoletuttanut jopa muutoshaluttomia politiikkoja. Joitakin firmoja on sentään paluumuuttanut takaisin tänne toistaiseksi vakaampien olojen maihin. 

Päättäjät kehittivät tälle yritysilmastonmuutokselle jo vuosia sitten veret pysäyttävän vastaiskun, jota he viilaavat koko ajan purevammaksi. Vuori eli maailman ääretön halpatyövoima onkin saatava tulemaan tänne, ikäänkuin Muhammedin luo.

***
Oiva keino tässä tempussa on jo pakolliseksi runnattu jatkuva humanitaarinen maahanmuutto alikehittyneistä ja väkivaltaisista maista Afrikasta ja Aasiasta. Tätä rummutetaan painokkailla puheilla mm. kansallisesta kestävyysvajeesta ja ylistyksin monikulttuurisuuden, erilaisuuden ja kaikenlaisen suvaitsevuuden voimauttavasta autuudesta. Muitakin autuaallisia asioita riittää, kuten tolkuton velalla ostetun kehitysavun jakaminen.

Tuota jälkimmäistä väittämää ei kenenkään paranisi julkisesti epäillä, jos hän meinaa jotenkin säilyttää "kansalaisluottamuksensa". Muita EU-Suomessa käytännössä kiellettyjä epäilyn aiheita ovat ilmaston raju lämpeneminen vedenpaisumuksineen, sekä mm. EU:n ja eurorahan järkevyys. Onneksi meitä osin tai kokonaan väärinajattelijoita ei ole vielä laajasti suljettu mielisairaaloihin tai vankiloihin. Vai sitä jo tehty, ihan hissukseen? 

***
Toinen temppu terävä on suosia lähimaista tuppaavia, täkäläisittäin vielä halpoja tai edullisia keikkatyöläisiä. Suosiminen on viety niinkin pitkälle, että ulkomaisille  duunareille perheineen maksetaan suomalaista sosiaaliturvaa heidän omiin asuinmaihinsa, vaikka Suomi ei  (kai) ole mukana missään Euroopan liittovaltiossa.

Esimerkiksi virolainen tai puolalainen keikkaprole katsotaan ilman muuta päteväksi ja sopivaksi vaikka muuraamaan ja hitsaamaan maailman kalleinta rakennusta, Olkiluoto kolmosen ydinvoimalaa. Rakentamisen nuo muilta mailta tulijat osaavat muka aina jouhevammin (siis halvemmalla) kuin suomalaisen työttömien rakentajien ammattijoukko. 

Suomalaisille jätetään rakennuksilla kyllä paikkotöitä, joiden avulla rakennukset saadaan ajoissa luovutettua. Sitten isoissa raksafirmoissa pidetään pitkään sormia ristissä ja toivotaan, ettei home tai muu tuho iskisi ennen kuin pytingin takuuaika umpeutuu. 

Lähimaiden työläiset ovat melkein siltään sopivia ja päteviä tekemään täällä ihan mitä vain, vaikka lääkäreinä ja hoitajina. Ulkomaalaisten töihin tulijoiden tai työmarkkinoiden käyttöön tulevien ei tarvitse täällä työskennelläkseen opiskella suomen kieltä kuin nimeksi, koska suomi on globaalisti niin mitätön kieli. Ihan toista on sen maailmankieli ruotsin kanssa.

Suomalaisuuden puolustajille lätkitään kiivaasti leimoja, joissa lukee rasisti tai natsi tai fasisti, vähintäänkin suomalaisystävällinen ihminen on tunkkainen nationalisti.

Ketään suomalaisen eliitin päättäjistä ei todella huoleta kotimaisen työttömyyden rankka kasvu. Eliittiin ja maan korkeimman tason päättäjiin eri puolilla kuuluu jo melkoinen lauma ay-taustaista porukkaakin, jolla ei ole suoritustasolla  työskentelevien duunarien kanssa muuta kosketusta kuin vappupuheet ja vanhat valokuvat. Työttömistä he eivät välitä.

Suomalaiset työn sankarit, joiden verotuloilla valtio ja kunnat ovat  itsenäisyyden aikana kohonneet byrokraattisiin ja epädemokraattisiin korkeuksiinsa, alistetaan joukkotyöttömyydellä osittain ja vähitellen maailman suurpääoman hiljaiseksi työvoimareserviksi. Suomi jakautuu kahtia ja useampiin alaryhmiin, mutta sitäkin voi hyväosainen katsella itse lainkaan kipua tuntematta.

***
Suomea moititaan holhousvaltioksi ja ihan viime aikojenkin kokemusten mukaan moitteisiin on vissejä syitä. Mutta mitä se holhousvaltio oikeasti tarkoittaa? No sitä, että kokonainen äsken vielä itsenäinen ja hyvin pärjäävä maa tai valtio kansalaisineen ajetaan väkisin isompien, vahvempien ja vauraampien komentoon, holhoukseen ja riistettäväksi. Päättäjämme taputtavat sille kehitykselle pehmeitä pikku kätösiään riemusta kiljuen.

Onkohan muuten monikulttuurisesti rikastuttavaa se, että noin miljoonalla suomalaiselle on varaa harrastaa lähinnä vain asumiskulttuuria jossakin ja tarjousruokien metsästystä, sekä jotain telkun töllötystä. Onneksi netissä smurffailu on taajamissa melko halpaa, mutta siitäkin tulee usein vain pahalle tuulelle. 

Miksi muuten ei Yleveron puolella miljardilla kustannettaisi myös perusnettiyhteyttä joka kotiin? Ylekin keskittyy vain kaupallismedian kanssa kilpaileviin nettisivuihinsa, sekä ulkomaalaiseen sarjamössöön. Kuitenkin vanhan mallin kaiken kansan töllötysterapia hiipuu hiljaa historiaan, sen tilalle saamme jotain yhtä lystikästä, kuten stressaavaa somepöyristelyä.

***