26.3.2013

Eurouskon puhdistus

Jyrkin euroteesit: Miljardeja
euroja tyhjästä.
Maailmankuulun lappilaisen tohvelidiplomatian yhdessä ministeri Stubbin kanssa kehittänyt pääministeri Katainen naulasi EU-teesinsä oveen, siellä jossain eliitin kinkereillä, uskovaisen herraskansan suurissa saleissa.  Katainen toisti puheessaan mm. suunnilleen saman, minkä jo hänen eurotoverinsa Stubb linjasi aiemmin, että "pankkien ja valtioiden kohtalonyhteys on katkaistava".

Intrigöörin mielestä tuo tavoite näyttää mahdottomalta niin kauan kuin käytännön elämästä ja demokratiasta irronneet poliitikot yhdessä byrokraattien armeijansa kera antavat käytännössä ohjat mahtavan Euroopan keskuspankin käsiin. Verorahoilla ja takuutuksilla pankkien pelastuspaketteja on tähänkin asti leivottu. Ja EKP:n setelisingolla. 

Ja kyllä keskuspankissa sanella osataan! Nythän ollaan kiireellä pykäämässä pystyyn pankkipalvon..., ei vaan valvontavirastoa ja ties mitä muuta kivaa. Kannattaisiko kaikki valta euroalueella yksin tein antaa EKP:lle?

Frankfurtin ylväässä pankkitornissa ja kaikissa Euroopan johtavissa suurpankeissa istuvat suhmuroimassa kokeneet ja ketterät ket(k)ut kansainvälisistä finanssipiireistä ja heillä on tukenaan leegioittain parhaita lakimiehiä. Onko sellaisessa pelissä osin naiiveilla poliitikoilla ja heidän edustamillaan valtioilla mitään mahdollisuuksia? Tasapelikin olisi voitto, kuten suomalaisilla jalkapalloilijoilla Espanjassa. Torjuntatappiokin olisi voitto, kuten tsuhnilla talvisodassa.

Kiltit maat pääsevät taivaaseen...

Lienee mahdotonta edes arvailla kuka kulloinkin EU:ssa pelaa ja kenen pussiin? Lobbareitakin siellä pyörii kuin kärpäsiä hillopurkilla tai torakoita keittiön kaapeissa. Jokaisella EU:n ja euron jäsenmaalla on tietysti oma kanttura ojassa, paitsi joskus tuntuu siltä, että Suomella ei ole. Suomi on aina altis pelastamaan Eurooppaa ja maailmaa, lainkaan omasta rajusta velkaantumisesta ja hurjista takausvastuista välittämättä.

Näennäisistä mutinoista huolimatta Suomi suostuu kuitenkin aina kaikkeen ja olisi jopa valmis tukahduttamaan EU:n julkisen arvostelun. Onkohan se niin, että kiltit maat pääsevät itsenäisyyden kuoltua EU-taivaaseen, mutta tuhmat pääsevät mihin vain, erilaisten  apupakettien autuuteen? Kataisen ja hänen kaltaistensa pankkimunkkilatinaa suoltavien eurofanaatikoiden mielestä kansallisvaltioilla ei ole tulevaisuutta. No, ei ole, ei ainakaan tuollaisten komission renkien ehdoilla.

Mikähän sitten mahtaa olla se pääministerin mainitsema "maltillinen keskilinjan integraatio"? Integraatiossa on jo nyt, siis jo nyt, edetty siihen asti, että maltillisuudesta on paha puhua. Olemme itse valitsemiemme poliitikkojen johdolla antautuneet lähes täysin  Brysselin komission käskyvaltaa toteuttavalle byrokratialle. 

Perustuslakiinkin piti vängällä kirjata orjan merkki: "Suomi on EU:n jäsen". Sanoivat nuo hallituksen edustajat, ettei sillä ole merkitystä. Miksi kirjaus sitten piti tehdä? Hah! Tarvitessa samaiset päättäjät eivät kyllä välitä Suomen perustuslaista pätkän vertaa.

Arkadianmäen kälätyskerho

Eduskuntavaalien alla, vajaat kaksi vuotta enää, onkin syytä kysyä, mihin Suomessa enää tarvitaan isoa eduskuntaa, sekä lonkeronsa kaikkialle ulottavaa hallintoa. Meitä on täällä kylmässä paljon vähemmän kuin oikeassa suurkaupungissa asukkaita. Eurovaaleja ehkä tarvitaan, toistaiseksi, vaikka muutamista erimielisistä mepeistä ei meille paljon iloa ole, mutta kai siellä pitää meidän mukana roikkua, edes kustannuksia aiheuttamassa.

Sinänsä tarpeellinen kunta-ja sotauudistus lienee sekin EU:n integraatiohaaveiden helmiä. Mitä vähemmän Suomessa on omaa paikallista hallintoa ja demokratiaa, sitä helpompi tätä pientä maata on hallinnoida ja käskyttää. Kataisen hallituksella on olevinaan kova kiire, tässäkin asiassa, vaikka noin suurille muutoksille pitäisi varata reilusti aikaa. Enempää sutta ei kannattaisi Suomessa synnyttää.

Myös kunnallista henkilöstön (pomojen) irtisanomissuojaa pitäisi heikentää, jotta yhdistymisistä saataisiin edes jotain hyötyä, edes vuosien varrella. Monien vuosien irtisanomissuoja kuntapuolella ei ainakaan edusta tasa-arvoa, kun samaan aikaan useimmilla yksityisillä toimialoilla henkilöstö kokee liian usein heittopussin kohtalon. 

Kuitenkin lähes kaikki rahoitus julkiselle puolelle tulee yrityksiltä ja niiden maksamien palkkojen verotuksesta. Rajoillaan keräämänsä tullimaksutkin "itsenäinen" Suomi joutuu tilittämään Brysseliin. Kaivosveroa Suomi ei ikinä osaa säätää, ennen kuin kaikki malmivarat on täältä viety pois ja jäljellä on kuonakasojen siivous. EU maksaa muka sitä ja tukee tätä, mutta vain osalla niistä rahoista, jotka pulitamme vuosittain Brysselin ylipapeille. Niille torakka-ajattelijoille. 

Miksi ihmeessä muuten pienyrittäminen on tehty Suomessa ihan sikamaisen byrokraattiseksi? Niin, vaikka uusia työpaikkoja tarvittaisiin ja paljon. Käytännönläheiset ehdotukset kaikuvat kuuron korville. Sama koskee kaikkia vankalta työuralta vähänkin syrjäytyneitä työn sankareita, työttömiä ja syrjäytettyjä. Ja työuria pitäisi jatkaa...

Kuka lobbaisi taviksia?

Nähtävästi päättäjien kansalaista välittäminen rajoittuu aina vain ja ainoastaan vaalien alle. Kun päätöksiä pitäisi tehdä, moiset pikkujutut kuin omat perisuomalaiset kansalaiset jäävät mopen osalle. Pienillä ihmisillä ei ole vaikutusvaltaisia lobbareita. Puheet eivät lämmitä, tekoja pitää olla! Siis pitäisi.

Toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset. Kyproksellakin se nähdään, kun tavallinen poppoo ei saa rahojaan ulos kuin automaateista vähän kerrallaan. Suursijoittajia varten kyproslaisten ongelmapankkien ulkomaiset sivukonttorit ovat olleet auki, kuten aina ennenkin. Suurpääoman etu pitää kai aina turvata, vaikka nuo pääomat olisi varastettu Venäjän kansalta.

Näin se kansalaisten vähäinenkin luottamus EU:ta kohtaan vähenee ja hupenee.  Kreikassa ja nyt myös Kyprosella eurokuri jyrää kuin historiallinen Euroopan valloittaja hunni Attila. Mihin Attilan hevonen astui, siellä ei enää ruoho kasvanut. Useimmat muinaiset  eurooppalaiset kyllä pelkäsivät Attilaa, mutta kunnioitusta ja luottamusta hän rosvoarmeijoineen nautti yhtä paljon kuin paljon myöhempi seivästäjä Vlad Dracula. Nykyisin EU:n ja IMF:n junailema tukipaketti on kansoille kuin Attilan hevosen kavion kosketus.

(Varmaankin intrigööri joutuu arvosteluineen häpeään, kunhan talouskasvun onnela EU:n liittovaltio meitä vielä kaikessa loistossaan hoivaa ja holhoaa. Mutta siitä ilosta sekin takaisku kevyesti kestetään!)

***

21.3.2013

Suomi sokkona?

Sokkoleikki.
"EU:n sääntöjen mukaan pääomavirtoja ei saa estää", sanoi pankkiselittelijä Timo Tyrväinen keskiviikona aamun ykköskanavalla, tuo teeveestä vanhastaan tuttu mies. Puhe oli Kyproksen pankeista, joiden yhteinen koko ylittää jopa kahdeksankertaisesti pienen maan kokonaistuotannon. 

Tilanne on lähes samanlainen kuin takavuosien talousliiterin Islannin kuvio ennen kuin siellä maa ja sen kansalaiset kuitenkin ryhdikkäästi pelastettiin. Islantilaisilla ei edes yritetty loputtomasti maksattaa kasinopankkipelureiden tekemää mieletöntä kuprua.

Kyproksen ongelmia on luonnehdittu euron mahtavien pelastustalkoiden rinnalla pienehköiksi. Saaren puolikkaallaan pärjäilevää pikkuvaltiota vaaditaan itse vastaamaan jostain seitsemästä (?) miljardista, jolloin EVM tulottaisi valtiolle (tai niille pankeille) oman köyhänapunsa eli 10 miljardia. Summahan on maan kokoon nähden aivan hirmuinen, seitsemän miljardin maksaminen olisi isommalle Suomellekin raaka nakki! Sitten pitäisi ottaa kontolle vielä kymppimiljardi lisää! Kyproksen kansantuote taitaa olla samaa luokkaa kuin apupaketti.

Jos Kyproksen pankeissa on kymmeniä miljardeja puti(n)puhtoista venäläistä rahaa, mikä on EU:n apupaketin suhde pankkien taseisiin? Luulisi pikemminkin, että venäläinen raha olisi pääosin jo ottanut ritolat Kyprokselta, onhan maan pankkien tilanne ollut tiedossa jo pitkään. Venäläiset tuskin lyövät lisää riihikuivaa Kyproksen pankkitiskiin? 

Tiedäpä näitä. En kuitenkaan haluaisi olla kyproslaisen pankkiirin pöksyissä, jos velivenäläisten kotimaastaan ulkoistamia rahoja olisi haihtunut johonkin. Muidenkin "poikien" pestävää rahaa taitaa olla pelissä.

Jakomielistä

Suomella on vielä pullat melko hyvin uunissa, vaikka tupohaaveet kaatuilevat ja hallituksella menee sormi poskeen kehysriihessä. Nuo kaikki ovat vielä toistaiseksi järjesteltävissä olevia asioita, jos maan talouden sopeuttamistarve on nyt jotain miljardin euron kahta puolen. Ainakin Suomessa toimivat monikansalliset pankit ja se yksi isompi kansallinen pankki lienevät kohtuullisen hyvässä mallissa.

Kehysriihessä toivottavasti pian tehtäviä päätöksiä tietysti vatkataan, kaulitaan ja käännellään vielä pitkään sekä puoluepolitiikan ainaisessa pistemittelöissä että julkisuudessa. Toistaiseksi nuo asiat ovat hallittavissa, koska Suomen valtio ei vielä ole tyhjätaskuinen tuulentupien rakentelija, kuten esimerkiksi Kreikka, mitä huijaripoliitikot ovat pyörittäneet jo liian pitkään.

Intrigööri on usein arvostelemassa suomalaisia poliitikkoja ja syystäkin,  mutta ei sentään syytä meikäläisiä poliitikkoja huijareiksi (Mitä nyt pienistä?). Arvostelu kohdistuu systeemiin, mikä ei enää edusta oikeaa kansanvaltaa. Syynä moiseen on myös EU:n ja sen euroryhmän aiheuttama jakomielisyys eli se, että kahden herran palvelemisella tahtoo olla kakkainen loppu. Pieni Suomi-neito on topakasti euroherrojen kanssa marjassa, mutta noukkii marjat toisten koreihin.

Sävel ja sanoitus Meksikon pikajunasta: "Mitä siinä populistit suutaan soittaa ja hääräilee? Mehän tehdään niin kuin rosvot (herrat)  määräilee."

***
Kyproksen tilanne on periaatteessa tietenkin eurorahan palvojille hyvin huolestuttava, koska pankkipaniikki on tarttuva tauti. Pääomavirtojen liikkeiden taustalla on pitkälti systeemin ja euroalueen uskottavuus, minkä takuumiehiksi on vuosia valjastettu vakainta mahdollista elementtiä eli eri maiden veronmaksajia. Valtioiden omaisuuden jakaminen velkojen katteeksi ei ole oikein suosittua, ei ainakaan Kreikassa, missä itsenäisyyskin painaa sentään jotain.

Suomessa poliitikot ovat auliisti suostuneet pelastustalkoiden sokkoleikkiin, missä on vaarana se, että sokkona leikkivä pikku Suomi jää lopulta  pyörimään mörkönä yksin, piirissä leikkimässä ei lopulta olisi muita, ei edes muita maita Pohjolasta. Suomihan on eurossa "vastuullisesti" ainoana Pohjoismaista.

Jos Suomesta tulisi Pohjolan Kreikka, se ei johtuisi omasta pankkikupruilusta, mutta ehkä yli varojen elämisestä ja takaushimmeleistä. Jos Suomen jo ottamat yhteisvastuut EU-veljien veloista nousevat jonnekin 40 miljardiin, se olisi ihan toinen tilanne, mikä nyt on kehysriihessä vastassa. Jos euro ja yhä useampi valtio sen myötä kaatuisi taloudellisesti, Suomen ottamat vastuut romuttaisivat lopullisesti ne hyvinvointivaltion puitteet, joita nyt vasta hiljaa nakerretaan.

Sekin pitää vielä sanoa, että kokoomus ei ole ainoa majava pitkään hellästi kasvatetun hyvinvointipuun juurella jyrsimässä. Nytkin Kataisen hallituksessa on viisi ministerinpaikoistaan terrierin lailla kiinni pitävää apupuoluetta.

Pankkiirilatinaa

Mutta takaisin tähän pankkikupruiluun, minkä seurauksia on nyt pelasteltu Euroopassa yhdessä ja erikseen jo kolme vuotta. Velat eivät ole ainakaan vähentyneet. Massiiviset apupaketit näyttävät lopullisesti romuttavan ainakin Kreikan omat selviytymisen mahdollisuudet. Kyproksen tilanne on vielä auki, mutta euron valtaherrat taisivat tehdä kardinaalimunauksen ellei ihan paavillista petosta uhkaamalla puuttua alle sadan tonnin talletuksiin. Talletussuoja on siis periaatteessa jo murrettu, jos sitä reaalisesti olikaan.

Nyt ollaan pelastamassa Eurooppaa vakausvikineiden lisäksi mm. pankkivalvontaviraston avulla. Tuo uusi valvontavikine tulisi aikanaan keskuspankin kylkäiseksi. Voihan sekin temppu olla paikallaan, joskin intrigööri luottaa enemmän ikiliikkujan keksijöihin kuin mihinkään EU:n tai tuon pankkiunionin ratkaisujen toimivuuteen.

Näin suuren luokan taloudelliset kysymykset ovat tavikselle oikeasti ylivoimaisia pähkäiltäviä, koska tietoa tulee jos tulee ja miten tulee. Helpointa olisi vain kuunnella puhuvia päitä, sekä lukea hamsterin lailla talousammattilaisten valmiita torakka-analyysejä, jos jaksaa.

Väkisten kuitenkin aatokset kääntyvät kahteen asiaan, mitkä kuulostavat ainakin arkijärkeviltä: 

Tällaisia keinoja ovat mm. pääjohtaja Erkki Liikasen puheet pankkisektorin eriyttämisestä normaaleihin reaalitalouden mukaisiin talletus- ja antolainauspankkeihin, sekä erikseen sijoitus- ja finanssipelipankkeihin. 

Tämä on sitten kirjoittajan oma tulkinta, mutta jälkimmäisiä ei ainakaan pitäisi alkaa pelastella valtioiden & veronmaksajien rahoilla. Kupru ja nurin, jos niin on käydäkseen!

Tästä päästäänkin intrigööriä jo muutaman vuoden kiinnostaneeseen Brasilian pankkisektoriin. Vuosia sitten Brasiliassa päätettiin ja laeilla säädettiin, että pankkien pyörittäjät vastaavat laitostensa toiminnasta koko omalla omaisuudellaan. 

Pankkikupruja ei Brasialiassa kaadeta kenenkään muun syliin ja niskaan kuin pankkien omistajien ja sijoittajien kontolle. Fyffen piilottajille helisee armotta häkki. Ja sillä simppeli!

Brasialiankin pankkijärjestelmästä löytyy varmaan omanlaisiaan puutteita, mutta on se kumminkin terve ja varma tähän eurooppalaiseenkin malliin verrattuna. Vai liekö joku eri mieltä? 

En edes yritä tässä selitellä rahan tekemistä pankeissa, parempia selittäjiä löytyy. Heitän alan munkkilatinan sikseen, koska semmoinen ei oikein sovi meikäläisen kaaliin, eikä käy tälle näppikselle.  Muutenhan kävisi helposti niin, kuin joskus  aamuteeveessä, ettei selittäjä enää itsekään tajua, mitä oikein on selittämässä.

Euroopalla olisi ilman keinottelijoiden kuprujakin tarpeeksi tekemistä säilyttääkseen omat erinomaiset yhteiskuntamallinsa. Rahan tekemisen painopiste kallistuu yhä enemmän väkirikkaaseen ja talouskasvua vaativaan Aasiaan. Vanhassa ahneessa lännessä nähdään vielä monia kansanliikkeitä, joihin verrattuna tähän asti koetut occopy-miekkarit ovat kuin hiiren piiperryksiä.


Eipä sitten muuta kuin näyttöjen äärelle seurailemaan kevättalven poliittisia maaotteluja kehysriihessä. Ja sitä, kuinka ay-satraapit nielettelevät sitä, että he jäivät ikuisessa uuden ostovoiman metsästyksessä nyt mopen osalle.  Johtuisiko se siitä, ettei tässä yhteiskunnassa synny uutta jakovaraa, ei ainakaan juuri nyt, eikä sellaista ole edes näkyvissä?

Intrigöörin vahingonilo on vain pientä, vaikka ay-pamput eivät ole vuosiin edes olleet välittävinään köyhemmistä työttömistä tai taviseläkeläisistä, joiden yli he ovat pöyhkeästi kävelleet yhdessä kulloisenkin hallituksen kanssa. Kokoomuksestakin löytyy, edes joskus, enemmän ymmärrystä ja realismia pienituloisten tilanteelle kuin koskaan ay-liikkeestä. Sorron yössä ollaan ja kehysriihessäkin taitaa olla aika hämärät tunnelmat?


*** 

19.3.2013

Uutispäivää!

Tiistain uutispäivän tarjonta on vasta alussa, mutta uutisähkyn välttämiseksi jostain kohti pitää laittaa poikki. Yksi yhden äijän tarkkailuasema ei jaksa paneutua uutisten tarjontaan kuin satunnaisesti, vaikka samoja asioita vatkataan monissa välineissä. Sama pätee blogeihinkin, satunnaista se niidenkin seuranta on.

Aamupäivällä tuli hetken katsotuksi MTV:n saitilta, kuinka valtava ihmisjoukko oli Vatikaanin aukiolla kaapuilemassa tai muuten vain ykköset päällä seuraamassa paavi Franciscuksen virkaanastujaisia. Maailman mahtavin kirkkokunta sai uuden päämiehen ja entinenkin älysi lähteä eläkkeelle.

Paaviksi ei pääse poikasena, 76 ikävuotta taitaa olla siinä hommassa melko nuorekas ikä. Siinäpä on loistava esimerkki kaikille tavisten eläköitymisiän nostajille! Toivottavasti paavi eli  "Jumalan sijainen maan päällä" jaksaa, sillä tekemistä hänellä riittää, jos hän aikoo jotenkin uudistaa kirkkokuntaa, eikä vain ajella vanhoilla raiteilla. 

Katolisten pappien selibaatin poistaminen se vasta olisi jotain, näin sukupuolineutraalin tasa-arvon päivänä aateltuna. Kirkolle vapautus selibaatista olisi monella tavoin tervehdyttävää. Olisihan sekin hyvä, jos edes katoliset papit ymmärtäisivät jotain naisenpuolten sielunelämästä, tavismiehille se on lähes mahdotonta. Naispappeuden puolustajaksi Fransiskusta ei sentään uskalla ajatella. 

Muistelen jostain lukeneeni, että ennen oikeassa kalifaatissa Turkin sulttaania luonnehdittiin  "Jumalan valoksi maan päällä". En tiedä, miten Kostantinopolin patriarkkaa, itäisen ortodoksikirkon päämiestä luonnehditaan, varmaankin samaan korkeaan tyyliin. Kerran näinkin livenä silloisen ortodoksien "paavin" hänen käydessään Valamossa. Hänen pyhyytensä ekumeeninen patriarkka  Demetrios I vaikutti kyllä ystävälliseltä ja päälle päin vaatimattoman oloiselta mieheltä. 

***
Ministeri Heidi H. ei aio erota. Mutta se ei ole uutinen, joten ei siitä tässä enempää. Remppagate kuitenkin elää ja voi paksusti.

***
Ministeri Maria G. otti vastaan työryhmän sote-paketin. Luulisin, ettei hän ymmärtänyt siitä paljon enempää kuin intrigööri, uutisten perusteella. Kommentointi on jätettävä myöhemmäksi. Tilanne elää sotegatessakin vielä pitkään.

***
Tasa-arvon suurena päivänä on todettava, että intrigöörillä ei ole mitään sitä vastaan, että kaikki sukupuolineutraalit luonnolliset henkilöt saisivat mennä vapaalla tyylillä naimiaisiin keskenään tai vaikka porukalla. 

Sellainen jotenkin mättää, että yksi äijänketku saa Suomessakin tehdä lapsia monen naisen kanssa, siis vaimon ja kulttuurinsa sallimien sivuvaimojen kanssa. Äijänketale ei kuitenkaan maksa itse siitä lystistä mitään, eikä tietenkään hoida lapsilaumaa. Onkohan sellainen jotenkin hölmölän meininkiä?

***
Ilmastonmuutoksella hirvittely se vain jatkuu päivästä ja viikosta toiseen. T&T kertoo 
väitöksestä, missä äittelijä vakuuttelee, että fisuilla ei pian mene mukavasti tummavetisissä suomalaisissa jorpakoissa, kun leville, basiliskoille ja planktonille käy sitä ja tätä. Ennen oli vain kateus, mikä vei kalat vesistä, nyt on lisäksi ilmastonmuutos.

Ensimmäisenä tulee mieleen syvänvihreä kalastaja Linkola ja hänen ehkä uhattu toimeentulonsa. Toisaalta Linkola saanee tai on ainakin oikeutettu johonkin eläkkeeseen, josko hän joutuisi tai suostuisi lopulta jättämään verkot seinälle.

Semmoistakin tulee tuosta mielehen, että Suomessa on älyttömän paljon jos vaikka jonkinmoista lammen puturaa, joissa lähes kaikissa on jonkin sorttinen kalakanta. Osa pienten vesistöjen kaloista on sopeutunut ajan kuluessa hyvin elinympäristöönsä, tummiinkin vesiin, kokoa ja väritystä myöten. Vaan monella konstilla sitä ihmisen lapsi nykyisin tohtoriksi pääsee.

***
Japani taitaa olla Aasian Suomi, koska sielläkään ei ole varsin paljon tuulivoimaloita. Nyt yksi noista härdelleistä oli rojahtanut ihan kesken käyttöikiensä. 

Mitenhän käy meidän uljaassa Suomessamme, missä vastikkään otettiin käyttöön paljon japanilaista voimalaa suurempia 140-metrisiä tuulivoimaloita? Myrskyjä ja trombeja meinaan on meitilläkin. Linkin takana on tuollainen ja toinenkin ikävä haveri malliksi, Japanista asti ei kuvaa nyt löytynyt.

Tuulivoimaloiden koko kasvaa kuin Baabelin torni. Sellaisia tarvitaan kuulema satoja lisää, sillä eihän sitä sähkön hintaa kuluttajille muuten saada hurjien tariffien takia tolkuttomasti nostetuksi. Hintanousun toiveita on sen sijaan sähköverkossa, sähkön siirrossa, mikä  siirtynee myöhemmin osin ulkomaiseen omistukseen. 

Jossain artikkelissa vilahti pankkijätti Goldman S:n hallitseman investointifirman nimi, joten varmaan sähkösiirto tulee hyvinkin hintoihinsa. Johan nytkin sähkön siirtäminen piuhoja pitkin tulee taviksen sähkölaskun mukaan ainakin yhtä kalliiksi kuin sähkön tuottaminen. 

Täytyy tässä hyppysähkön keksimistä odotellessa ihmetellä vielä sitäkin, kuka maksaa ja laskuttaa uusien tuulivoimaloiden epätasaisen tuotannon kaapeloinnin ja liittämisen sähköverkkoon, sillä sekin kustantaa ankarasti? Jos tuulivoimaloille etsitään kaukaisia ja tuulisia paikkoja, tarvitaan sitä myöten myös paljon kallista kaapelointia, maan alle suojaan tietysti, eikä pylväisiin. 

Eipä tässä muuta tältä uutispäivältä enää osaa odottaa kuin lajitoverien, ( homo euro sapiensien ) parlamentin äänestystä tukipaketista siellä kahtia jaetulla saarella, Kyproksella. Pakko kai heidän on hätäapu ottaa vastaan kaikkine karvoineen? Hätään kuulunee sekin, että kansalaisuutta kaupataan hyvin maksaville, etenkin venäläisille.

***




17.3.2013

Kehysriihen odotusta

Kaikki politiikan iloiset ystävät odottavat nyt malttamattomasti hallituksen torstaista kehysriihtä. Valtakunnanjohtaja Katainenkin on määritellyt tulevan riihenpuinnin, jos sellaista oikeasti on, tavoitteet sopivasti epäselviksi:  Se mikä budjeteista listitään, on tässä vaiheessa jotain puolen miljardin ja koko miljardin väliltä.

Kristillisten sisäministeri Päivi Räsänen julistaa ehkä riihessä ihmeen raamatulliseen malliin: Jos maakunnassa on vain kaksi poliisipomoa ja viisi rivipoliisia, heistä kyllä riittää kaikille!

Koska Suomi on monien mielestä alati rikas maa, eihän se pahasti ketään kirpaise. Kyllä leipäjonoihin vielä mahtuu ja jonojen jälkimmäiset saavat mukaansa ainakin muovikassin ja muruja seuraavaa jakelua varten.


***
Muuten Suomi on tietysti tiukasti ytimessä. Europamput lahjoittavat Kyproksen pankeille tiukat kymmenen miljardia tai pitäisikö puhua komiammin biljoonista. Kaikki vakuuttelevat, että pikkurahoista vain oli kysymys. Suomen Täti Tiukka sai olla mukana, kun Kyproksen ja sitä etappina pitävien venäläisten oligarkkien tuesta päätettiin. Mistään moraalistahan euroryhmässä on enää turha puhua tai moraalia se on huonompikin moraali.

Kyproksella päätettiin parturoida myös tavisten säästöjä, näemmä myös pieniä talletuksia. Puheet euroalueen yleisestä tallettajien suojasta saa tämän jälkeen unohtaa, sillä sitä ei ole, jos on ollutkaan.



Kyproksen tiukkistukipaketin jälkeen kaikki vähänkin suuremmat tallettajat ja sijoittajat rientävät kilvan kohti Cayman-saaria ja muita turvasatamia. Eihän Euroopassa mitään tavisten tallareita tarvita. Keskuspankki on luvannut, että kyllä painokone jytisee tai ainakin laitetaan bittejä paljon peräkkäin, jos siellä Pyhissä Pankeissa holveissa uhkaa vain kaiku vastata huutoon.

***
Hiukan epäselväksi intrigöörille ja ehkä muillekin jäi, kuinka tuommoinen euromaan tukipaketista päättäminen käytännössä sujuu ja mihin siinä teatterissa tarvitaan pienten maiden valtiovarainministereitä. Pysyvä vakausvikine tai muka pankki EVM on panssaroidusti itsenäinen, sen toimintaan ei voida poliittisesti, eikä laillisesti lainkaan puuttua. Lieneekö itse Vatikaanikaan vahvempi linnake muun Euroopan sisällä?

Suomi on jo pannut likoon Täti Tiukan takuutusturneellaan junailemat 1,4 miljardia ja laittaa vaadittaessa lisää 11 miljardia ja risat. Muista EVM:n sijoittajista ei ole tietoa, onko joku muukin euron pelastajista maksanut jotain, eikä vain takuuttanut. Suomi on aina EU:ssa etukenossa, paitsi silloin jos jostain Brysselin diktaatista sattuisi olemaan kotimaassa taviksille jotain suoraa hyötyä, sillä silloin vitkutellaan vaikka maailman tappiin.



Miten Kyprospaketti käytännössä päätettiin, lienee turha kysymys. Ehkä päämaksajan edustaja Angela Suuri vain nyökytteli ja EVM:n pääjohtaja pani toimeksi? Pikkujuttuhan se paketti on sen rinnalla, että euron ritareilla on pian edessään totinen taisto Italian velkalohikäärmettä vastaan. 

Italiassa on pelissä yli 2000 miljardin tai biljoonan velkamälli. Hei, mutta keskuspankin pääjohtaja on paitsi aito jesuiittakoulun kasvatti ja ehta italialainen, myös lohikäärme eli Draghi. Ehkäpä huolta nyt ei, hiuuuli hei?


Näiltä näkymin Italiaan ei saada pystyyn edes pellehallitusta, kuten meillä Suomessa. Sitä tulikin taas mieleen torstainen kehysriihi, ellei sekin ole pelkkää klovnismia jo ennalta runnattujen leikkausten nimissä ja siunaamiseksi.

Joka tapauksessa, laitan oheen muutamia kehysriihen tuomia tunnelmia, ihan vain pyhäpäivän ratoksi. Politiikassahan pelataan tunteilla ja tunnelmilla, eikä järjellä, kuten viisaat tutkijatkin ovat kertoneet.


Toisaalta kaikki ikävä Suomessa ja osin Euroopassakin, mikä vain, jopa jokin hautalointi, kääntyy yleensä nettikeskusteluissa ja julkisuudessa tavalla tai toisella persujen syyksi. On  se melkoinen saavutus, oppositiopuolueelle. Mutta huispa näistä!


***

15.3.2013

Hallituksen uskottavuus?

Pääministeri Katainen vaarantaa myös oman ja hallituksensa uskottavuuden asettumalla remppagatessa kehitysministeri Hautalan taakse jo ennen kuin edes tapahtuneen yksityiskohdat ovat selvillä. Selvästikin pääministeri pelkää kuusikkohallituksensa puolesta.

Hautala lienee syyllistynyt suunnilleen sellaiseen temppu terävään, millaisia  tuhannet ja tuhannet suomalaiset ovat tehneet rakennus- ja remppahommiensa yhteydessä. Tiedämmehän, että sekä työllistäminen että työn vastaanottaminen on yksityisillekin ihmisille armottoman byrokratian vuoksi vaikeaa ja kovin kallista.

Vastuu tekemisistä lankeaa kumminkin taviksille raskaasti, sekä harmaan työn teettäjille että tekijöille, jos ja kun narahtaa verojen, lakimääräisten maksujen ja byrokratian kiertämisestä.   Ministerille ja erityisesti Hautalan kaltaiselle kokeneelle ja merkittävälle poliitikolle ei normaaleista pelisäännöistä lipsumista voi antaa anteeksi, vaikka hätäpäissään hän sitä pyytelikin.

Hautalan pitäisi puolueensa ja koko hallituksen uskottavuuden nimissä asettua kiltisti työmarkkinoiden käytettäväksi! Ajastaan se poliittinen anteeksiantokin tulisi.

Jos ministerit lipsuvat ja poliitikkojen moraali hölskyy, pääministerin tehtävä olisi paimentaa porukkansa ruotuun. Väistelyä tällaisissa asioissa ei voi puolustella mitenkään, sillä yhä kasvava veronkierto ja harmaa talous kaikilla tasoilla uhkaa koko valtion taloutta.

Se mitä kansalaisten oikeustaju ei pahoin tuomitse tavisten tekemänä, ei missään tapauksessa käy vuosikymmeniä toisia moralisoineelle ja nyt muka harmaata taloutta tarmokkaasti torjuvalle ministerille.

Joskus korsi kuormassa voi katkaista kamelin selän. Hautalan pikku kotiremppa saattaa olla hallitukselle tällainen korsi.

Suomi kyllä tarvitsisi uuden, kansalaistensa parasta ajattelevan ja toimintakykyisen hallituksen. Vanhassa hallituksessa ei ole enää vara parempi. Edessämme on takuulla raskaita aikoja, parhaimmassa tapauksessa saamme pitkään sopeutua hiipuvaan talouskasvuun ja tulonsiirtojen leikkauksiin. 

Poliittisen eliitin olisi vaihteeksi aika kääntää toimintansa painopiste Brysselin ja Saksan nuoleskelusta kotimaahan ja monien pahasti rempallaan olevien asioiden hoitamiseen. Kansakin alkaa olla jo ihmeissään ja hajallaan kuin sikspakin eväät.

Tulipahan mieleen, että jos joku Hautalan kaltainen pitkään huipputuloista nauttinut poliitikko tahtoisi auttaa yksittäistä ihmistä, vaikka mamusiivoojaa, kyllä sen satkun pari voisi antaa reilusti lahjana omasta taskustaan. Lahjat ovat laillisia, mutta jos toisella töitä teettää, se koko touhu pitää olla avointa eli laillista.

Mutta niinhän se on, että jos köyhä apua tarvitsee, sitä saattaa saada vähäsen toiselta köyhältä, ei yleensä rikkailta, eikä ainakaan poliitikoilta. Intrigöörin omakin kokemus on osoittanut, että poliitikkojen omissa taskuissa ei ole reikiä.

Poliitikot ovat pirun nuukia ja tarkkoja, noin yleistäen sanottuna. He tietävät hyvin tarkasti, keneltä vaalirahaa tuli milloinkin ja onko takapihalla ehkä kasassa lankkuja vai halkoja. Kyllä poliitikko tietää senkin, montako ovea omasta lukaalista löytyy.

Heidi jäähylle! Tarvitsemme paremman veropoliisin! Kuten joku tai monikin jo aamulla kirjoitteli, selittely tekojen vähäisyydestä on tässäkin tapauksessa turhaa. Harmaata ei saa valkoiseksi selityspyykissä.


***

11.3.2013

Georgiasta apua antibioottikriisiin

Flunssaepidemioiden uhka on pannut useimmat meistä viime vuosina ajattelemaan, että saattaisimme päätyä tiputanssilla taivaaseen tai sikaflunssassa helvettiin. Hullut lehmätkin ovat hyppineet pitkin Eurooppaa. Antiobiootit eivät aina toimi.

Lääkkeeksi maailmanlaajuisiin epidemioihin on kehitetty kiireesti uusia rokotteita, jotka ovat sivuoireineen olleet väestölle vähin ongelmallisia tai yksilöille hyvinkin vaikeita, kuten se kuuluisa narkolepsia. Aidskaan ei enää pelota kuin ennen. Kammottava tappaja Ebola on toistaiseksi pysynyt syvällä Afrikassa. Uusia laajoja epidemioita on kuitenkin tulossa, ei kai siitä mihin pääse.


Ettei menisi liian vakavaksi: "Onneksi hevosista ei sentään tartu mitään", sanoi taannoin yhden innokkaan ravimiehen vaimo, kun ukko oli melkein joka ilta ravaamassa. 


Antibiootit osin tehottomia


Uutena uhkana nostettiin päivän uutisissa taas esille vastustuskykyiset bakteerit, joista etenkin sairaalabakteerit ovat vaikeita hoidettavia. Oikeasti pelottavaa tässä on, etteivät totutut joka paikan pelastajat antibiootit enää aina tehoa. 


Rahan perästä juokseva lääketeollisuus ei ole aikoihin keskittynyt uudenlaisten antibioottien kehittämiseen. Niin ainakin sanotaan, mutta antiobiootteja tunnetaan kuitenkin jo toista sataa, jotta onhan sitä ajastaan kehitetty valikoimaa.


Penisilliini ja jotkut muutkin antibiootit menettivät tehoaan myös intrigöörin sisuskaluissa, siksikin aihepiiri kiinnostaa. Takavuosina piti syödä varsin monta ja vahvaakin kuuria poskionteloiden tulehduskierteen takia. Aluksi lääkekuuri auttoi nopeasti ja sen vaikutus kesti vuodenkin kerrallaan. Lopulta nuo lääkkeet eivät enää kunnolla tehonneet, mutta siihen ikävään vaivaan löytyi apu perinteisistä hoidoista, ensin punkteerauksista ja sittemmin ihan simppelistä merisuolavesi-huuhtelusta.


Faagit käytössä sodassa


Vanhassa mukavassa Neukkulassa ja tarkemmin setä Stalinin synnyinmaassa Georgiassa keksittiin uusi hoitomuoto tulehduksiin jo satakunta vuotta sitten. Tulehdussairauksia hoidettiin Tbilisissä bakteriofagien, faagien, avulla. Nimekkäin uuden hoitomuodon harvoista kehittäjistä oli nuori georgialainen biologi George Eliava.  Samoihin aikoihin britti Alexander Fleming keksi penisilliinin.


Sotavuosina hoidettavia kertyi todella paljon ja neukkulan sotilaslääkärit pelastivat potilaitaan faagihoidoilla, joissa virukset tuhoavat haitallisia bakteereita.  Jossain vaiheessa tähän hoitomuotoon keskittyi kerrallaan jopa tuhatkunta lääkäriä. Menetelmällä kerrotaan hoidetun miljoonia potilaita. 


En aio kirjoitella bakteriofageista tarkemmin, koska oma asiantuntemus ei alkuunkaan riitä, laitan linkkejä. Georgiassa noita vanhoja konsteja käytetään ja kehitetään yhä aktiivisesti. Tbilisissä hoidetaan myös länsimaisia potilaita. Bakteriofageja tutkitaan nykyisin myös lännessä monissa maissa, Suomessakin.


En osaa sanoa, tulisiko georgialaisilta lääketieteen kehittäjiltä, noilta uranuurtajilta peräti ylilääkityn maailman pelastus, selvää apua sieltä ainakin voisi saada. Ovathan tutkimusmenetelmät sadassa vuodessa huimasti kehittyneet, silloin ei ollut olemassa edes muita oikeita lääkkeitä kuin mainio aspiriini.


Faagit ovat bakteerien viruksia


Kysymys lienee vain siitä, mistä löytyy rahoitusta ja tekijöitä uusiin tutkimuksiin. Valtioilla olisi muitakin tärkeitä rahoituksen ja apupakettien kohteita kuin suursijoittajat ja pankkiiriliikkeet. Uusien lääkkeiden kehittäminen on hidasta ja kallista. 


Lääketeollisuus tavoittelee ja saa, tietenkin, patenttisuojien turvin suuria voittoja. Georgiassa kehitystyötä on tehty pitkään ja saatu aikaan toimivia ratkaisuja myös kenttäolosuhteisssa. Menetelmällä hoidettiin jo aikoinaan sotasairaaloiden potilaita. Paljon lisää kansainvälistä tutkimusta tietysti tarvittaisiin.



"Nykyisten antibioottien kriisi on hyvin todellinen, terveydenhoito uhkaa jopa taantua kauas taaksepäin. Patogeeniset bakteerit ovat kehittäneet vastustuskyvyn lähes kaikille antibiooteille. Nyt lääkäreiden täytyy muistaa vanha ja melkein unohdettu keino taistelussa infektioita vastaan eli bakteriofaagit", sanoo mikrobiologi Laurent Deborbe Pasteur-instituutista Pariisista.

Nuo bakteerien syöjät, faagit, löydettiin  sata vuotta sitten. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että nämä oudot bakteereja tuhoavat tekijät ovat bakteerien omia viruksia. Kysymyksessä on myös täsmälääke, mikä tuhoaa vain isäntäbakteerin eli taudin aiheuttajan. 


Uusilla menetelmillä voidaan tutkia yksittäisen bakteerin omia viruksia ja sitä, miten bakteerit taistelevat toisiaan vastaan viruksilla. Tarve kehittää viruksiin perustuvia lääkkeitä ja hoitoja on ilmeinen. Teknologia tuollaisten lääkkeiden valmistamiseksi on jo olemassa.


Faageista tietoa tästä ja täältä.

***
Lisäyksiä: 

- Länsi-Euroopassa herätään vanhoihin konsteihin


Viimeinenkin lääke uhattuna


- Vakava uhka, linkki T&T:n juttuun.


- Uusia lääkkeitä pitäisi kehittää, Ylen juttu.


- Tapaukset vähenemässä Suomessa.


- Antibioottien muunnoksista uutta toivoa, linkki juttuun.


- Vaahterasiirappi tehostaa antiobioottien toimintaa?


- Suomessa ongelmat tunnetaan, mutta ei hötkyillä.



***

9.3.2013

Uutispäivä parhain

Mitä minä tänään verkossa opin? En paljon mittään, mutta saisi siitäkin nettipäiväkirjan, jos sellaista alkaisi pitämään. Aina tulee uusia aiheita, joista voisi pöyristyä. Pyöristyä voisi sitten ruokapalstoja selaten. Sairastua saattaisi, jos lukisi kaikki uusimmat terveysjutut ja -tutkimukset, tulisi vähän samanlainen vibra, jonka moni sai ennen "lääkärikirjoja" lueskelemalla.

***
Valtionvelkaministeri Urpilainen julisti tänään kuin jymyuutisena, että hallituksen loppukaudella on luvassa julkisten menojen leikkauksia, sekä verojen ja maksujen korotuksia. Että se sitten siitä loppukuun hallituksen kehysriihestä ja kaikista sitä seuraavistakin poliittisista puintitalkoista. Palkkojen korotuksetkin ovat kai menneiden talvien lumia?

***
Jossain uutisoitiin, että Kataisen luotettavuus on kokenut himaset. Niinpä vissiin, mutta mikä ihmeen luotettavuus?

***
Yle ystävällisesti uutisoi, että ilmasto se nyt ja taas lämpiää rajummin kuin koskaan viimeisen jääkauden jälkeen. Kukaan ei vain ole sitä käytännössä huomannut. Ehkä se uhka onkin kuin jokin Jalovaaran demonit, joita pitää aina varmuudeksi muistaa torjua? Demoneja vastaan eivät lääkkeet paljon auta, mutta ilmastonmuutoksista selviää maksamalla riittävästi aneita ja tietynlaisia tiedostavia mantroja paasaamalla.

Ilmaston hirmuiselta paahteelta pelastua voimme kai vain maksamalla lisää vihreiden ohjaileman energiajumalan alttarille, mikä käytännössä suosii vain kivihiilen polton massiivista lisäystä? Vihreän tekniikan lupaillut uudet työpaikatkin ovat toistaiseksi harvassa kuin vauvalla hampaat. Sellaisia töitä sentään on puolueen satraapeilla ja suosikeilla itsellään, heillä joiden suhmuroinnin takia suomalaisten elintaso ei konsaan nouse, vaikka talous kasvaisikin.

Jos jopa viidesosa Suomenkin energiantuotannosta ikinä korvattaisiin tuulella ja auringolla, se touhustelu maksaisi monta kertaa Olkikuoto III:n hinnan, kestäisi loputtomasti ja pieni maamme joutuisi samalla lopullisesti tärviölle. 

Vihreiden mielestähän Suomi ei saa koskaan olla edes lämpöenergian tuotannossa omavarainen, kuten se voisi olla, valtavien suoturvevarantojensa ansiosta.  Jos meillä jotain riittää, niin suota ja aapaa ja pöpelikköä. Suota riittää suojeltavaksikin.

Kunnon puuta voidaan ja pitäisi käyttää muutenkin kuin polttoaineena. Meillä tehdään puusta edelleen eniten bulkkia, paprua tai lautaa. Laudat ostetaan sitten Tanskasta ja Ruotsista takaisin huonekaluina ja kalusteina, kuten aina ennenkin. Kehitys ei kehity, ei ainakaan hyvää puuta polttamalla.

Mutta ovathan ne vihreät varmaan muuten mukavia seuralaisia, jos on itse vetänyt junttinaamaansa tarpeeksi punkkua tuulensuojaan. Pikku hiprakassahan kaikki vain naurattaa, vihreätkin aatokset. Hiprakassa, sillä ei riskimpi ihminen punkusta humalaa saa, eikä keppanasta.

***
Mutta Yle ei vain tyydy pitämään yllä ihmisten jatkuvia ilmastopelkoja. Yle myös ystävällisesti jakaa pomoille palkkiorahoja ikäänkuin se olisi jokin normaalisti toimiva yritys ja tuottava yhtiö . Voi hyvät hyssykät! Miksi ihmeessä Ylen sadoille pampuille pitää roiskia rahaa, ylimääräisiä palkkoja parin miltsin edestä. Eipä tule mieleen yhtään syytä, sillä lainaakin on firmaan pitänyt ottaa. Vaan sitä se tekee Suomen valtiokin!

Intrigööri ymmärtäisi, jos hyvin työssään onnistuneet suoritusportaan ihmiset (onhan siellä isossa mediatalossa tietysti myös ammattitaitoista porukkaa) saisivat joskus pieniä kannusteita. Kunnon kannustinsysteemin pitää koskea koko henkilöstöä, pomoilla on jo valmiiksi parempi palkka. 

Bonuksia Ylessä ei saisi sallia. Vai eikö siellä ole enää lainkaan poliittista ohjausta, on vain tuolle "yhtiölle" annettu  verotusoikeus puolen miljardin edestä, josko se enää ensi vuonna riittää? Ylessä olisi aika alkaa perusteellinen Ale! Yle tietysti paisuu ja pullistuu kuin EU:n byrokratia tai ilokaasuilmapallo (hymy pyllyssä), jos vain maksajia löytyy.

***
Susista piti kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta niistä oli uutisissa juttua tänäänkin. Perholaiset metsästäjät hiihtivät isolla joukolla tekemässä susilaskennan maastossa. Jälkien perusteella paikalliset arvioivat seudulla olevan 12 sutta.

Sittenpä asiaan tietysti puuttui jokin korkeasti pyhitetty  etätutkija, jonka mielestä Perhossa ei voi millään olla enempää kuin kaksi sutta. Virallisestihan susia oli siellä viisi, joista kolme julmasti murhattiin.

Arvatkaa, kumpaako intrigööri uskoo. No, ei tarkasti kumpaakaan. Enemmän luotan paikallisiin, että eivät nämä reviirinsä tuntevat eräukot ja -akat niin paljon erehdy, että kysymys olisi vain parista sudesta (tai susiparista). Ruutiukot saattaisivat erehtyä lauman koossa vähäsen, ehkä sen parin, kolmen suden verran, tuskin paljoa enempää.

Mennä viikolla joku viisas ihmetteli jossain mediassa, että miksi susista valittavat maalaiset eivät halua edes päästää tutkijoita paikalle. Kysymys on tietysti luottamuksesta. Paikalliset ihmiset luottavat tutkijoihin vielä vähemmän kuin tutkijat paikallisiin ihmisiin.  Maatalousministeri sentään oli todennut, että pihasusia on voitava tarvitessa lopettaa.

Kerran vain intrigööri on nähnyt suden luonnossa yllättäen ja läheltä. Sen verran voin vieläkin sanoa, että sutta ei kyllä kukaan tolkun ihminen koiraksi luule, eikä toisin päin. Jokin koirasusi saattaisi hämätä.

Eivät myöskään maalaiskylien ihmiset Perhossa ja muualla luule koiria susiksi. Jos pihoille tulee susia ja parvittain, sellaiset näkö- ja jälkihavainnot ovat täyttä totta. Kyllä ihmisiä ja heidän huoliaan pitää kuunnella. Sudet ja karhut eivät kuulu kotipihoille ja roskiksille pyörimään, silloin niitä on armotta liikaa. Turva se pitää olla ihmisillä maallakin, missä apu on usein kaukana.

Kaupungeissa on helppo olla viisaana, sillä sudet eivät säntäile kaduilla, kuten Venäjällä moottoritiellä

Luulisi, että susien ja muiden metsänelävien jälkiä talvisin voitaisiin analysoida tarkemmin nykyajan tekniikalla ja määrittää susien luku ainakin makuuspaikoilta. Susien suosimilta pihapiireiltä saisi liiketunnistimien avulla kuvamatskua? 

Ehkäpä tutkijoiden pitäisi laskeutua akateemisista korkeuksistaan "tietämättömän" rahvaan pariin ja unohtaa tylyt ennakkoasenteensa? Niin se metsä vastaa kuin sinne huudellaan! Jos ihmisiä aina katsellaan nenänvarsia pitkin ja heihin suhtaudutaan ivallisesti, se herättää  kaunaa ja vihaa. Maalla asuvat ihmiset ovat usein käytännössä parempia eläinten tuntijoita kuin kirjanoppineet citysankarit.

***
Intrigööri lueskelee tässä muun oleskelun lomassa historiallista teosta, mistä siitäkin selviää, että karhut ja sudet olivat esivanhemmillemme todellinen uhka. Ihmisiä pedot pistelivät ennenkin aika harvoin poskeensa, koska ihminen osaa pitää varansa, mutta karjan laita oli huonommin. Ihmisten elanto oli pitkälti kiinni kotieläimistä. Viljoille saattoi käydä kato, mutta elikoille saatiin lähes aina kerätyksi jotain syötävää.

Yhtenä vuonna, 1850, sudet ja karhut tappoivat Kainuun Sotkamossa 15 lehmää, kaksi sonnia ja seitsemän vasikkaa. Hevosia petojen saaliiksi jäi kuusi ja lampaita 32. Jokainen suden hampaisiin menehtynyt kotieläin oli tuntuva menetys.

Toistaiseksi viimeisinä suurina nälkävuosina Suomessa, vuosina 1867-68,  kymmenesosa Kainuun väestöstä menehtyi nälkään ja tauteihin, köyhässä Sotkamossa kuoli silloin joka viides ihminen. 

Voi vain kalpeasti aavistella, miltä susilauman ulvonta on kuulostanut vielä tuota vanhemman ja alkeellisemman Suomen salomailla, joilla elettiin kaukana kaikesta, pienessä tai suuressa puutteessa. Pakkanen ja viikatemies kopsivat nurkissa, pimeissä pirteissä oli kylmä, nälkä kurni suolissa ja pedot väijyivät ulkona.

Niihin aikoihin kansan uskomuksissa oli enemmän aaveita, peikkoja, taikoja ja haltijoita kuin nykyajan herätysliikkeissä demoneita ja perkeleitä. Taikausko oli aina läsnä sekoittuen vähin myös pappien pölinöihin. Lääkäreitä olivat yrttimummot tai ehkä jopa tietäjät, koska oikeita lääkkeitä tai lääketiedettä ei ollut. Susille tai karhuille ei silloin kaatolupia kyselty. 

Lisäys: Petoja on niin, että livettää!


* * *

6.3.2013

EU mokas Kyproksella

EU yhteisvastuullisine tukipaketteineen on ottamassa askeleen kansalaisten sietokynnyksen yli. Pankkiparatiisi eli rahanpesusaari Kyprokselle ollaan pukkaamassa 17 miljardin tukipakettia, vai mikä se älytön satsaus lieneekään, kuitenkin se on suunnilleen yhtä suuri kuin tuon pienen maan kansantuote.

Jos Suomi saisi vastaavan tukipaketin, se olisi kai noin 200 miljardia euroa. Jos ajaudumme jostain syystä moisten pakettien tarpeeseen, niiden maksajia ei enää löydy, se on ainakin selvää. Eriäviä mielipiteitä on sitten siitä, nousevatko suomalaisten omat velat ja euron takausvastuut yhteensä jossain vaiheessa tuollaisiin hirviölukemiin.

Kyproksen rahanpesun vastainen viranomainen on nimeltään Mokas, kertoo aamun Taloussanomissa Jan Hurri

Mokasiko tuo valvoja tai ei, mutta nyt pitäisi olla jo kaikille selvää, keitä tässä EU:n "vastuullisessa" tukipolitiikassa ollaan tukemassa. Eri maiden tuilla on tähänkin asti pelasteltu lähinnä kansainvälistä suurpääomaa ja sen hallinnoimia pankkilaitoksia, eikä kurjuuteen painuvia kriisimaisen kansalaisia.

He, jotka Suomenkin eduskunnassa kannattavat Kyproksen tukipakettia, ovat sitten myös suoraan kansainvälisen harmaan ja mustan talouden, rahanpesun ja veronkierron tukijoita. Suomen osuus Kyproksen tuista olisi noin 200 miljoonaa euroa. Se olisi melkoisen painava potti, jos se sijoitettaisiin johonkin täällä kotimaassa, vaikka sitten velkarahalla, kuten nytkin aiotaan Kyproksen hyväksi tehdä.

Suomesta ja muista euromaista kerätyt verotulot on tarkoitettu kansalaisten, eri jäsenmaissa asuvien ihmisten hyväksi, eikä sikarikkaiden ylikansallisten keinottelijoiden voittojen turvaamiseen. On entistä tärkeämpää, että EU:ssa pystytään joskus eriyttämään normaali talletus- ja lainapankkitoiminta aina ja kaikella surutta keinottelevien suurpelureiden toiminnasta. 

Verorahat eivät myöskään ole tarkoitettu politiikkojen kunnian  kirkastamiseen. Jos olemmekin erehtyneet äänestämään sietämättömiä pyrkyreitä ja surkeita tupeloita, ei se ääni ole yhtä kuin lupa keinotella ja haaskata. Suomen poliittiset vallan haltijat puhuvat kärkkäästi "vastuullisuudesta", mutta mitä se poliittinen vastuu oikeastaan on? Sellainen vastuu on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Jos yrittäjä tai yksittäinen ihminen mokaa oman taloutensa tai muutenkin, hän joutuu sitä viimeisen päälle vastuuseen menettäen omaisuutensa ja usein kaiken muunkin. Jopa oma henkikulta saattaa olla herkässä sietämättömiksi koettujen paineiden alla, kuten usein nähtiin parikymmentä vuotta sitten. 

Kun poliitikko tunaroi, hyvin harvoin siitä pääsee edes leivättömän pöydän ääreen. Tällä hetkellä linnassa ei taida istua yhtään suomalaista korruptiopolitiikkoa. Pahimmat mestaroijat näyttävät uivan verkon silmistä läpi, aina vain. 

Sama juttu se on EU:n tasollakin ja eri euromaissa. Epäonnistuja voi korkeintaan joutua syrjään päivän politiikasta. Taloudellista hätää poliittinen eliitti ei ikinä näe kuin uutisvideoissa pahasta maailmasta.

Pahiten todellisesta elämästä vieraantuneet hömelöt tulevat sekaantumaan Suomenkin politiikkaan usein europarlamentista. Toki joukossa on muutamia virkistäviä poikkeuksia, kuten intrigöörin mielestä esimerkiksi Eija-Riitta Korhola, Sari Essayah ja Esko Seppänen.


Timo Soinikin se siellä EU:n lihapatojen ääressä käväisi. En lähde vielä arvoimaan, miten virkistävä poikkeus Soini on entisten ja nykyisten europarlamentaarikkojen sakissa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Soinia persuineen haukutaan aina vihonviimeisiksi populisteiksi ja vaikka miksi.

Kun Soini  sitten ottaa Suomen EU- ja eurojäsenyyteen reaalisempaa kantaa, jotenkin siihen suuntaan, ettei tuvasta lähdetä niin kuin töllistä, kaikki ovat hoomoilasena. 

Mitä, ei kai Soini ole ajamassa kokoomuksesta ja demareista "vastuullisuudessa" ohi, ikäänkuin keskeltä halki? Hui kamalaa!


***



4.3.2013

Luottamus ja kaupanteko

Luottamus oli nimeltään jokin elokuvaprojekti niinä kaukaisina aikoina, kun me tsuhnat olimme virallisesti Neuvostoliiton ylimpiä ystäviä. Virallisissa kahdenvälisissä tapaamisissa muistettiin hartaasti siunata ystävyys- ja kauppasuhteet tarkasti säänneltyjen liturgioiden muodossa. 

Hyvin se kauppapuoli itänaapurin kanssa pelasi! Yritykset saivat rahansa toimitetuista tavaroista Suomen pankin kautta. EU eli Euroopan hiili- ja teräsyhteisö oli ainakin meille taviksille vain etäinen isojen eurooppalaisten maiden kauppakamari. 

Onneksi Suomen vientikaupan painopiste oli silloinkin oikeasti länsikaupassa.

Suomalaiset poliitikot hoitelivat hommat isokalju Kekkosen suvereenilla johdolla. Tämmöiset vähäiset maakuntien lehtineekeritkin kuin intrigööri olivat kiltisti sisäistäneet terveen suomettumisen periaatteet. Kun joskus harvoin piti käydä tekemässä juttua neuvostoliittolaisista kauppa- tai  kulttuurivaltuuskunnista, se tehtiin nätisti tulkin välityksellä. 

Ei siinä esitetty mitään tosi kiusallisia kysymyksiä. Se olisi ollut silloisessa ilmapiirissä hölmöä, eikä kunnon vastauksia olisi tullut kuitenkaan. Olihan tiedossa, että KGB:llä ja sen ilmiantajilla oli kaikissa valtuuskunnissa vankka edustus. Jos joku tavistoveri olisi vaikka vastannut kysymyksiin erehdyksessä rehellisesti, hänelle olisi saattanut koittaa kotosalla pitkä rautatiematka jonnekin tundralle. Semmoista lipsahdusta olisi pitänyt suomettuneesti sensuroida tai ainakin liudentaa.

***
Mieleen jäi, että vielä 70-luvulla valtuuskuntiin kuuluneet toverit saattoivat olla vähän aran tai pöllähtäneen näköisiä, kun joku paikallisen uutisläpyskän tyyppi tuli kuvaajan kera haastattelemaan. Se oli ymmärrettävää, sillä siellä "näin naapurissa" toimittajilla oli ihan toisenlainen status kuin silloin jo hiukan länsimaistuneessa Suomessa. Neukkulan toimittajat olivat ainakin virallisesti systeemin tukipuita ja viranomaisten tietolähteitä.

Molemmissa maissa palstanikkareille kyllä viina ja ruoka maittoivat, mutta rentoja viinan ystäviä olimme vain me suomalaiset, ne ketkä olivat. Toveritoimittajat olivat, elleivät ihan yhtä kuin KGB, ainakin heidän oli pakko olla siihen suuntaan syrjällään.

Jo silloinkin suurin osa suomalaisista naistoimittajista oli kyllä asiallisia, he eivät usein juopotelleet työaikana.  Naiset pitivät käytännössä lehtitalot pystyssä. Intrigööri on vieläkin aika nolona joistakin sattumuksista. Mutta kyllä me äijätkin vastuuta kannoimme ja itse pystyssä pysyimme, yleensä.  Joskus puolilta öin läpyskät pantiin kiinni ja painoon useimmiten hyvässä tuiskeessa. Eivät ne siellä painon puolellakaan kaikki ihan mehupoikia olleet. Vakavia virheitä tuli silti ihan ihmeen vähän.

Mutta aika vieri ja tyyli muuttui. Neuvostoliiton ja Suomen ikuisen ystävyyden loppuaikoina 80-luvulla topakasti päissään olivat vain näiden naapurimaan valtuuskuntien jäsenet, tulkit ja isännät. Toimittajat olivat selviltä päin. Myös valtuuskuntien kokoonpano muuttui. Arat kulttuurikuikelot ja rankat työn sankarit väistyivät taka-alalle ja pöydissä istuivat etukenossa lystiä pitämässä sen tai tuon suuren kombinaatin pamput yhdessä täkäläisten pamppujen kanssa.

Tuo aika ikäänkuin ennakoi suurta vallankumousta, missä muut idealismit jäivät lopulta kaiken alleen jyräävän talouden taakse. Ahneimmista neuvostopomoista tuli nopeasti suuria omistajia, kapitalisteja. Sekin vielä menettelisi, reaalitalous, mutta tämä uusi laajennettu käsitys taloudesta, mielipuolinen keinottelu velalla kaikkine sivuilmiöineen, siinä  on meidän turmiomme.

Jos noita vanhoja juttuja yrittää nykyisin kertoa, nuoret toimittajat eivät niitä usko, nämä hyvin tosikot viheriköt ja globaalit torvensoittajat. Mutta liekö tuossa sittenkään mikään niin perusteellisesti muuttunut. Kyllä sieltä parjatusta Tampereen punikkiopistostakin aikoinaan tuli joskus varsin nohevia tyyppejä, jos tuli myös onnettomia tunareitakin. Niin se on aina ja kaikkialla, jokaisella alalla. Opiskelemalla ei opita töihin, eikä kukaan ole seppä syntyessään. 

Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Hyviä toimittajia aina tarvitaan, muuttuivatpa välineet miten vain. Köykäisempi aines joutaa vaikka, no, pisneksille tai politikoimaan!

* * *
Miksikö tämmöisiä vanhoja muisteloja? No siksi, että satuin eilen ratiosta kuulemaan, kuinka EU-fanaatikkomme Katainen ja Stubb vetävät perässään suomalaista kauppavaltuskuntaa Qatarissa ja Arabiemiraateissa. Sehän lienee suunnilleen parasta, mitä nämä kaksi kokoomuslaista herraa saattavat tehdä pienen, mutta köyhän kansakuntamme hyväksi. Kyllä sitä vientikauppaa tarvitaan, muuten tippuvat luottoluokitukset, eikä euroytimissä enää suopeasti nyökytellä aina alttiille maksajalle Suomelle. 

Kuulema näiden poliittisten iskurityöläistemme mukana matkustaa viitisenkymmentä suomalaisten firmojen edustajaa. Jotenkin otti korvaan, kun Stubb mainosti, kuinka hän päivän päätteeksi kyselee, miten niitä kauppoja on syntynyt. Käsiä nostetaan pystyyn merkiksi siitä, onko kauppoja saatu vai ei. 

Noinko se muka pitää mennä? Ei kai se ole mitään rukkaskauppaa torilla? Ota tai jätä! Kansainvälistä kauppaa tehdään yleensä aika paljon pitemmässä juoksussa.

Onneksi ohjelman toimittaja valaisi asiaa haastattelemalla jotakuta ostajien edustajaa siellä Qatarissa. "Pitäkää meitä ihmisinä!" haastateltava sanoi. Taas kolahti! Nääs, kun itselläkin on edes pientä kokemusta kaupanteosta.

Öljyvaltion edustaja tarkoitti kai sitä, että kauppoja pitää pohjustaa ja suhteita ylläpitää pitemmän kaavan mukaan, eikä millään yhden pysähdyksen ja tarjouksen taktiikalla. Tästä asiasta löytyisi varmasti asiantuntevia mielipiteitä, mutta sen verran voin minäkin veikata, että näissä kohdemaissa kaupankäynti otetaan hyvin vakavasti. Kaupanteko perustuu mm. arabimaissa ja Venäjällä hyviin ja jatkuviin henkilösuhteisiin, joilla saadaan aikaan sitä tarpeellista luottamusta.


Meikäläinen osaa olla joskus aika pöllö, mutta en minäkään osta juuri mitään tylyltä ja täysin tosikolta kauppiaalta. Ylimielisyys maksajia kohtaan näyttää sopivan nykyiseen politikointiin kuin kirsikka kermaleivokseen, mutta kaupankäynnissä pitää oikeasti olla ystävällinen ja tosiasioille nöyräkin. 

Luulisin, että nuo öky-öljyrikkaat arabimaiden liikemiehet ovat kyllä vieraskoreita, mutta samalla erittäin kriittisiä. Noissa Persianlahden maissa on aina tarjolla kaikki maailman tavara, kaikenlaiset tuotteet ja sitä hyvää tarjoamassa kulkevat maailman parhaat myyntiedustajat. Suomesta kunnon kamasaksoista on puutetta.

***
Mennä viikolla joutui taas miettimään, miten pienellä järjellä meikäläistä politiikkaa oikeasti johdetaan. Kataisen ja Stubbin valtuuskunnanhan piti mennä myös Saudeihin, mutta ne kultaiset portit eivät tällä kertaa auenneet. Opetusministeri Gustafsson suvaitsi korkeassa ylimielisyydessään mokata oman hallinnonalansa tärkeimmän vientikaupan kehittämismahdollisuudet, ehkäpä iäksi. 

Saudeihin kaupoille pääsy joillain julkisen alan tuotteilla lienee äärimmäisen vaikeaa ja sellainen olisi todellinen referenssi monissa muissakin potentiaalisissa ostajamaissa. Asiakasta ei saa koskaan väheksyä, sen verran jokaisen kuuluisi ymmärtää. Ministeri olisi voinut hyvin jättää Brysselin byrokratian sillä kertaa väliin ja arvostaa muodollisesti hyvästä syystä eli rahan takia Saudi-Arabian valtiota. 

Vai onko amerikkalaisiin ja heidän liittolaisiinsa kohdistuva viha liian syvällä vasemmistolaisissa, kuten demareissa? Ei kai tämä vain siitä kiikastanut? Toivottavasti ei sentään! Mutta koska ne ovatkaan, ne kuuluisat demariministerien vaihtoviikot? 

Entä kokoomus? Kahta se ei vaihda, tuota fantasista kaksikkoa, noita fanaattisia euron ystäviä, kuin batmania ja robinia.

***
Luottamuksesta piti kirjoittaa vähän lisääkin, mutta olkoot se ainakin tältä päivältä, kun olo on ohkanen vajjaan viikon takaisesta pikku leikkelystä johtuen. Hyvin se kyllä meni ja pian tämä poeka tuas porskuttaa kai höpinöitä tuuttiin tavalliseen tahtiin!


* * *