Kakolassa ja linnassa

Kakolan ulkokierros oli jylhän vaikuttava.

Intrigööri on jo kauan harrastanut hortoilua varsinkin vähän oudommissa maisemissa. Kun taannoin oli vielä varaa pitää autoa, saatoin tilaisuuden tullen ajella johonkin kylään tai kaupunkiin, missä milloinkin olin. Laitoin peltihärvelin parkkiin ja käppäilin sitten siellä jossakin tunnin tai pari kerrallaan maisemia ja paikkoja katselemassa. Kuntoilu hoitui siinä ohessa, mutta tyyli on aina ollut se, että jos hiki tuppaa tulemaan, on aika huilata.

Jotenkin minusta on tuntunut tylsältä kiertää aina vain samoja kävelylenkkejä, sillä en ole isommin kuntoiluhullu, ehkä muuten vähän kaheli. Juoksisin kyllä välillä, mutta reippaampi juoksukunto katosi jo kauan sitten. Mieluisia käppäilypaikkoja ovat tietysti myös metsät ja metsäpolut. Vesiretkeilyistä parasta oli melominen, minkä haluaisin aloittaa taas uudestaan.

***

Palasimme viikko sitten pikkukamun kanssa Turusta, missä vietimme toista viikkoa sukulaisten nurkissa. Kesä oli vielä mennä viikolla vilakkaa ja kosteusrotsentti  oli päivittäin melkoinen, mutta myö pojat vain kierreltiin tutustumassa kaupunkiin. 

Kamu kävi siellä edellisen kerran vaahtosammuttimen kokoisena nelisen vuotta sitten, mutta nyt hän on jo siirtymässä koulussa toisen luokan kansalaiseksi, joten muistikuvia Suomen entisestä piäkaupungista taisi jäädä jo melkoisesti.

Turun linnan aarteita
ritarien ajoilta.

Turku on kyllä aina ollut mukava kesäkaupunki, tällaisen Savon juntin mielestä. Kävimme monia tärkeimpiä kohteita, kuten jylhässä tuomiokirkossa "hauta-arkkuja" ja "muumioita" katselemassa. 

Aurajoen rannan  moniin mainioihin patsaisiin tutustuimme perusteellisesti mm. niiden päällä istahtaen, tsaarille kättä päivää paiskaten ja jotain rantaremmin mummopatsasta nenästä vääntäen. Forum Marinumissa oli nähtävää ja koettavaa, ihan piha-alueellakin.

Turun linnassa pikkukamu pääsi hienolle opastetulle kierrokselle, minkä lopuksi hänestä leivottiin linnan pikkuritari. Toimituksen suoritti oikea kuningatar miekallaan. Parhaiten taisi silti jäädä pikkuritarin mieleen kertomus siitä, kuinka nuijasodan päällikkö Jaakko Ilkka pakeni tyrmästään vessan tai sisähuussin reijän kautta, näin kerrottiin. 

Suosittelen tätä linnan kierrosta kaikelle pikkuväelle!

Turun vanhan torin keskiaikamessuilta löytyi oikea puumiekka, millä voi hyvin harjoitella zombieiden ja vampyyrien hätistämistä seiniltä ja nurkista. Ritsoilla ja jousipyssyillä ei nyt aseistauduttu.

Oikea kuningatar löi pienen
miehen Turun linnan
pikkuritariksi.

Afrikkalaiset ja muut luomualkuperäisihmiset ovat kyllä pahisten torjunnassa meitä viisaampia, sillä he asuvat pyöreissä majoissa kuulema siksi, etteivät pirut eivät pesisi nurkissa. 

Mehän käytiin siellä Turuus vaikka missä niin, että jalkalihakset alkoivat vähän kipeytyä asvalttikävelyistä. PIkkumies ei ollut moksiskaan. Förillä käytiin toispuolelt jokkee kaupasta hakemassa jäätelöt ja ajettiin takaisin, joten miniristelylläkin oltiin. Naantalissa katsasteltiin historiallinen luostarikirkko ja seurailtiin Risto Räppääjä -elokuvan kuvausmaisemia. Ja silleesti.

Että simottisiiki tartti Turuus päin tehrä tänä kesänä. Loppukesän pitkät kesäpäivät papan päivähoidossa koetetaan kuluttaa myös muuten kuin nenä kiinni jossain näytössä. Koulu alkaa jo kuukauden päästä, kaverit ja iltapäiväkerho odottavat, joten nuoren miehen elämässä on taas luvassa vauhtia ja jännitystä.

Iloa ja aurinkoa!

***