Otsikossa mainitut mirhamit menivät intrigöörin mielestä sen samaisen Neukkulan kaatumisen mukana. Suuren ja mahtavan aikoihin venäläiset naiset tuoksuivat jo kaukaa miestä kaataville vahvoille hajuvesille. Ehkä ne olivat semmoisia hienoja tuoksuöljyjä, mirhameja?
Mutta kullasta piti kirjoittaa: Pienessä Suomessa ulkomaiset kaivosyhtiöt kirjaavat pitoisuuksiltaan jopa ennätyksellisiä kultalöytöjä. Lieneekö vihdoin kauan haikailtu Lapin kullan emäkalliokin löytynyt, tosin niitä taitaa olla monta. Suomi ei jostain vain lakeja säätävän eduskunnan tietämästä syystä omista itse edes omaa kultaansa. Maasta pois vietävän kullan arvosta ei varsinkaan veroteta onnekkaita kaivajia.
Kuka kultani vei?
Olemmehan täällä Suomessa nerokkaiden poliitikkojemme lailla onnesta pyöreenä, kun jos joku kansainvälinen yhtiö viipyy täällä edes sen aikaa, että ehtii kaivaa kullat ja arvometallit täältä parempaan talteen. Niin kuin ne Sallan fosfaatitkin pian kaivetaan, ne mitkä vaihdetaan maailmalla milloin vain, vaikka suoraan kultaan. Suomi sitten peittelee aikanaan montut ja korjaa saasteet...
***
Kullan ja valuuttojen suora kytkös kirposi maailmassa vasta noin 40 vuotta sitten, mutta keskuspankit säilövät vieläkin mielellään paperi- ja bittirahan lisäksi myös painavampaa vakuutta, vakuutusta pahojen päivien varalta. Saksassa muistetaan vielä hyvin mm. Reichsmarkan romahdus 20-luvulla, mistä seurasi paljon pahoja asioita
Yhdysvalloilla on eniten velkaa maailmassa, mutta tähtilipun liittovaltiolla on eniten myös kultaa, peräti 8 133 tonnia ja kullan painoarvo valuuttavarannossa on peräti 75,4 prosenttia. Se on tietysti hyvin kovasti suhteellista. Rahassa jenkkien kulta lienee jotain reilut 400 miljardia taalaa, pähkinöitä maan julkisiin velkoihin verrattuna.
Saksalaiset ovat keskusteluissa arvuutelleet sitäkin, onko kaikki kulta varmasti tallessa, pölyjäkään ei ole käyty pyyhkimässä pitkiin aikoihin. Puhutaan siitä, olisiko osa kultavarannoista myytävä pois. Saksassa keskustellaan siitäkin, olisiko maan kultavarantoja syytä säilyttää edelleen pääosin ulkomailla, myös joissain Aasian talouskeskuksissa.
Kulta ei näinä bittirahan aikana ole niin painavaa kuin ennen. Saksan kulta-aarteen arvo ei olisi kuin viitisen prosenttia Saksan julkisesta velasta. Siis 140 - 150 miljardin kultaharkot vastaisivat vain pikkusiivusta Euroopan talousveturin veloista. Pahaksi on pääsyt, tämä kuprurahatalous, mikä paisuu kuin hiivataikina paljussa ennen kuin se lätsähtää. Mistäs ne nk. substanssiarvot sitten revitään?
***
Aatoksia herättävää on sekin, että Suomen Pankin kultavaranto on pysynyt ennallaan jo yli 40 vuotta. Joskus markan aikoina kullan arvo oli merkittävä. Nyt nuo 49 tonnin kultaharkot ovat arvoltaan jotain päälle kaksi miljardia euroa, pari prossaa Suomen julkisesta velasta. Isosta rahastahan sekin käy, ei poliitikkojen, mutta taviksen mielestä. Suomen kullat voisi kai kuljettaa kahdella isolla rekalla, missä lienevätkään.
Suomen Pankin kullan sanotaan olevan osa sen rahoitusvarallisuutta, mutta nyt on pakko ihmetellä ääneen näin näppikseltä: Suomen Pankki on nykyisin vain EKP:n sivukonttori, joten ovatko kaikki varat ja velat jo euron kautta yhteisvastuullisia? Onko suomalaisten kulta-aarre siis EKP:n, Suomen Pankin, vaiko Suomen valtion omaisuutta, jolloin meillä kaikilla olisi ikäänkuin hitusen verran kultaa jemmassa?
Kolmantena maailman suurimpien kultasormien listauksessa onkin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka kultapotti on 2814 tonnia, missä sekin lie. Italialla on paljon eli 2452 tonnia kultaa, maan valuutasta kullan arvoksi lasketaan 72 prosenttia. Myös Ranskalla on omaa kultaa reilusti, 71,6 prosenttia valuuttavarannoista eli 2435 tonnia.
Rikkaalla? Kiinalla on 1 054 tonnia kultaa, mikä painaa valuuttavarannoissa mitaten vain vähäiset 1,7 prosenttia. Sveitsin vuoret kätkevät 1 040 tonnia kultaa, Venäjän kultakätköt ovat 937 tonnia ja Japanin jemmat 765 tonnia. Hollannin kulta painaa 613 tonnia, Intian 557 tonnia ja Euroopan keskuspankin takana on 502 tonnia keltaista arvometallia. Iranilla arvioidaan olevan 500 tonnin kultavarasto.
Kaikkiaan maailmassa arvioidaan olevan 170 000 tonnia louhittua kultaa, minkä arvo olisi jotain liki 10.000 miljardia taalaa.
***
Kulta painaa ja on takuulla arvokasta, suhdanteille altistakin se on, mutta kaikkiaan se kattaa vain prosentteja maailman reaalisen rahan ja kuprurahan määrästä, kuten yo. Saksan esimerkki osoittaa. Otapa näistä nyt selkoa, mutta ei kai se olisi edes sopivaa, jos jollain taviksella olisi näin isot asiat hanskassa. Ikävintä on silti ajatella, ettei se kokonaisuus ole todella enää kenenkään hanskassa tai hallittavissa.
Mielenkiintoista on sekin, että euron apupaketteja saaneista maista Portugalilla on maan kokoon nähden iso kultavaranto, 383 tonnia eli euroissa kai ainakin 15 miljardia. Kreikan keskuspankin jemmassa on 112 tonnia kultaa, mitä se lie, ehkä 5 miljardia.
Ns. kriisimaiden kullan myynnistä on viime vuosina vain puhuttu. Taitaa olla niin, että oma kulta on köyhällekin maalle kultaa kalliimpi. Paitsi se ei koske AAA-Suomea, joka jakaa ja lahjoittaa, eikä ajattele omaa etuaan, ei edes työpaikkoja.
Tuosta tuli mieleen eräskin merkittävä kreikkalainen poliitikko, jonka äiteellä on kuulema hurjasti paljon miljoonia euroja piilossa Sveitsissä. Intrigöörin mielestä pitäisi ehkä puhua siitäkin, mistä ihmeestä jokin poliitikkoperhe on moisia rahoja kähm..., eikun tienannut? Johtavat poliitikot taitavat joissain maissa olla myös loistavia rohmuja tai bisneshaita?
Intrigöörilläkin on muuten muutamien ykkösgrammojen varanto Lapin kultaa, hippuja. Mutta sitä en kerro kuin tutuille.
Lisäys: Komeita grafiikoita kullasta ja rahasta!
Linkki pdf: Raha on melko vanha keksintö.
Lapissa kulta- ja malmikuumetta, Kauppalehti.
12.6.2019: Siel on mun kultani...
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti