Ei ole miehellä oikeesti helppoa. Vastikkään oli ihan hirmuinen vaalirutistus maakuntakiertueineen. Väsyn täytyi sen jälkeen kai olla melkoinen. Sitten piti moikata jo ainakin toiseen kertaan useimmat puolueen kansanedustajat, opetella naamat ja nimet yhteen ja saada koko perusedustajajoukko istumaan samojen pöytien ja pulpettien ääreen, sekä sopimaan asioista keskenään.
Joku uusista edustajista meni ensi töikseen antamaan ihmissyöjä-sopuleille lausuntoja, vaikka intrigööri koetti täällä kansanmediassa varoitella, ihan samaan tyyliin kuin Pöksänperälän villien vanhojenpoikien saunaillan jatkoilla kyläbaarin takahuoneessa koko päivän kestäneessä keppanapöpperössä.
Ja Thorsin perskuta, se meinaa vielä lantrata sitä keppanaa, vaikka itsellä on varmana ainakin puoliluvaton mällinpala käsilaukussa. On se ihan hirveetä ja niin on sen Astridin hulvaton meininki muutenkin.
Takinkäännöksi tulkittiin sopulien ja keskustelupalstojen vakituisten syväkurkkujen kesken se, että Soini yritti edes vähäsen neuvotella hallitukseen pääsystä. Soini yritti viestittää, ettei tässä olla heti ovella änkeämässä poikittain ihan joka asiassa. Siellä hallitusneuvotteluissa kun ei sanelu mene läpi, ei näillä hyvin tasaisilla voimasuhteilla, eikä mitenkään muutenkaan.
Asioista täytyy peräti pystyä sopimaan muiden puolueiden kanssa. Se on sitä demokratiaa, missä on totuttu siihen, että palttoiden vuorit pölisevät ja lakki pyörii päässä. Hallitusneuvotteluissa, jos missä, ei lehmäparka (veronmaksaja & äänestäjä) tiedä, kenelle rahattomalle ostajalle se vielä kuuluu ennen kuin ilta ehtii.
Soini muistaa aina mainita, että hän on kokenut politiikko. On ja on. Puolueella on takanaan viisitoistavuotinen pitkä marssi, missä otettiin sille pikku elefanttien marssille aina vain uusia tovereita ja kavereita. Nousu oli lopulta ihan tavaton. Yhdessä nelivuotiskaudessa päräytettiin maata, sekä Eurooppaa ja jopa suurta rahamaailmaa hytkäyttävään vaalivoittoon.
Mutta oliko jytky sittenkin liian iso? Pystyykö tämä kovin uusi (anteeksi vain) puolue kokeneine puheenjohtajineen isojen kähmyjen poliittiseen peliin? Kokkeleilla ja demareilla kun on sitä poliittista kokemusta pikkuisen pitemmältä ajalta. Tsaarin ajalta ja sittemmin sisällissodan jälkeisen Suomen kuningashankkeen ajoilta asti. Hyvä oli, että nuo molemmat kruunut himmenivät, mutta on tietysti muistettava, ettei tasavaltalaisuus ollut sata vuotta vielä oikein trendikästä. Laitankin sen kunniaksi ylle kuvan Suomen kuninkaalle suunnitellusta kruunusta.
Kuitenkin ns. vanhat puolueet ovat suhmuroineet hallituksia kasaan koko sotien jälkeisen ajan. Aluksihan se homma oli helppoa, kun Urkki veteli suuret linjat, sitten se meni vähän hulinaksi. Meni viimeistään sen jälkeen, kun Neukkula kaatui ja oli kaataa meidät siinä sivussa.
***
Jälkiviisaasti voi sanoa, että moni moni siihen pula-ahon laitaan tuupertuikin tai ainakin nujertui. Seuraukset näkyvät vieläkin. Noista Ahon ja Viinasen, sekä sittemmin Lipposen ajoista tuleekin mieleen pari raakaa asiaa: Tolkuton pankkien pönkittäminen kansalaisista ja veronmaksajista välittämättä, sekä tämä mainio EU ja euro. Suomen liittyminen EU:n jäseneksi oli taannoin ainakin teollisuuden ja elinkeinoelämän mieleen ja sen piti silloin olla hyväksi myös kansalaisille tämmöisessä vientiteollisuuden varassa toimivassa valtiossa. Turisteille pelleily kun ei täällä elätä kuin joitakin lappilaisia. Maa- ja metsätalous hoidetaan koneellisesti. Jostain sitä selvää rahaakin pitäisi tulla.
Mutta se euro. Vahva euro ja euroalue toi onnen päivät myös eteläiseen Eurooppaan. Meillähän vaalikarja on pidetty tiukasti aitojen sisällä tai liekassa niin hyvinä kuin huonoina aikoina, varsinkin köyhempi kansa. Mutta etelän elvikset ja sorpukset ottivat myös tylsästä eurosta ja helposta lainarahan saannista enempi iloa irti. Ainakin Kreikassa valtiokin laittoi rahaa haisemaan niin, että ihmisetkin siitä hyötyivät. Poliittista kannatusta ostettiin vuodesta toiseen jakamalla jopa taviksille aivan ihmeellisen kuuloisia etuja. No, tarujen maassa Kreikassa ne muinaiset jumalatkin olivat suuressa kunniassa, siellä taidettiin keksiä myös poliittinen teatteri.
Euroopan maiden velkakriisit ovat johtaneet pienessä Suomessa siihen hulluun tilanteeseen, että täällä väännetään hallitusta kasaan vieraiden valtojen ehdoilla, eikä vain oman maan asioiden hoitamiseksi. Portugalin tukemiseen pitääkin ottaa täällä pikapuoliin selvä kanta. Intrigööri ehdottaa tämän aamun tunnelmissa kompromissia, takit nurin kaikilta ja hyväksytään porukalla väliaikainen kriisipaketti, mutta vain vaiheittain.
Muissakin euromaissa voitaisiin sopia siitä, ettei rakenneta mitään jättipankkien ja etelän pellejen tukiautomaattia, vaan ongelmamaiden auttamisesta päätetään joka kerta vaiheittain ja kaikissa maissa erikseen. Lisäksi se lakipaketti lainanantajien eli sijoittajien vastuusta pitäisi kiireesti hyväksyä, yhden vuoden sisällä kuitenkin.
Koska asian ratkaiseminen ei ole meidän nettihöpöttäjien käsissä, ei ainakaan vielä, eikä ihan kokonaan, jätetään tämä asia nyt rauhassa Jyrkille, Jutalle ja Timolle. Takit pois päältä, kahvit porisemaan ja pöytien ääreen pähkäilemään!
Mutta ennen kuin päätän raporttini, annan kysymättä puheenvuoron Tekniikka & Talous -lehden nimimerkki Veijolle, seuraavassa suora lainaus häneltä:
"...Veijo ei ymmärrä kriisimaiden tukemisesta mitään, koska on insinööri eikä ekonomi. Jos ongelmana on se, että kansakunnalla on liian paljon velkaa, miten tilanne oikenee sillä, että sille järjestetään lisää velkaa? Eihän siinä ole tuloksena kuin se, että niillä on entistä enemmän sitä velkaa."
Velan lisäämisen autuuden jos Olli Rehn pystyy Veijolle selittämään, miehessä on presidenttiainesta. Sellainenkin uhkakuva kun on olemassa, että seuraava presidenttimme joutuu käymään Brysselissä selittämässä, miksi Suomelle pitää järjestää lisää velkaa, vaikka Suomella on liian paljon velkaa."
***
