Kotimaan politiikassa sinipunavedon seuraus on se, ettei mikään muutu. Molemmat veturipuolueet ajavat omien vahvojen taustavaikuttajiensa elinkeinoelämän ja ay-liikkeen tavoitteita Jälkimmäisen asema tässä vahvistuu, eikä se tiedä ainakaan köyhille hyvää. Hyytävän kylmä taloususkonto on sinipunan johtavia aatoksia.
Monien toivoma muutos suomalaisen politiikan kääntymisestä muutaman piirun verran itsenäisempään ja ehkä inhimillisempäänkin suuntaan jää haaveeksi. Suomessa ei lähiaikoina laiteta esteitä ainakaan Euroopan kehittymiselle liittovaltioksi. Eikä voidakaan laittaa hanttiin ilman laajaa yksituumaisuutta. Että se siitä.
Liirumlaarumin uudesta "tiukasta" politiikasta kriisimaiden tukemisessa ja joistain vakuuksista voi unohtaa. Jaetaanko ehkä itsenäisiä valtioita "sijoittajien" kesken? Mitä tiukkaa on siinä, että Portugalin miljardin takauskin hyväksytään ihan siltään. Pienen Suomen reunahuomautukset saavat isoilta mailta ansaitsemansa huomion EU:n tulevissa kriisikokouksissa, ehkä haukotuksia. Päästään sentään samoihin pöytiin, vaikka lautasia onkin vähemmän. Ytimessä ollaan ellei ytimennävertäjä iske, nyt se populistinen tuholainen on torjuttu.
Tuleva Suomen hallitus hyväksyy jatkossa kiltisti kaikki tukirahastot takauksineen, mitkä nostavat Suomen pelastustalkoovastuut ainakin kolmannekseen valtion budjetista. Mitä ennen vuotta 2013 "markkinoilla" tapahtuu, se jää nähtäväksi. Suomi ei tosiasiassa kieltäydy yhtään mistään, mitä EU meille sanelee. Urputtaa vain, eikä muuta.
EU:n tukirahastoilta on turha vaatia vakuuksia. Yhtä turhaa niitä on vaatia kriisiytyviltä valtioilta. Itsenäistä valtiota ei voi pakottaa mihinkään muuten kuin suurella sotavoimalla. Joissain tapauksissa toimii sekin, että laittaa lainahanat kiinni. Mutta silloin menee kiinni se maksupuolikin.
PIeni toivo EU:n ja euron kannalta on siinä, että vanhat vahvat teollisuusmaat Espanja ja Italia kestävät luottoluokittajien ja pankkiirien armottomat hyökkäykset. Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa riittää ongelmia yhden EU:n tarpeiksi. Toisaalta isojen maiden tai nykyistä useampien maiden rojahtaminen roskalainasarjaan kaataisi koko euron. Sellaista myllerrystä ei nyt sentään voi toivoa, vaikka siihenkin pitäisi varautua.
Kepu jäänee nyt kai vähän sivummalle, räksyttämään oppositioon. Liekö siitä jo tehty persujen kanssa työnjakoa? Kumpi haukkuu ja kumpi puree? Ehkä siinä vuorotellaan?
Kristilliset varmaan lupasivat olla homoasioissa kiltisti ja saanevat siitä palkinnoksi ministerin tai pari. (Kataisen hallituksen tuleva kokoonpano julkaistiin jokin minuutti sitten.)
Tuulihattupuolue vihreät julkaisi tänään nettilehdessään mustan listan niistä kansanedustajista, jotka uskaltavat epäillä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Eipä sitten muuta kuin kirjarovioita, tms. odottelemaan.
Mamu-, nuuska- ja kielipuolue ruåtsalaiset jatkaa tutulla linjallaan. Hommalaisten ja pakkoruotsin poistajien kannattaa tarkistaa verenpainelääkitys.
Mutta asiasta toiseen, politiikan ennustamisesta vähän säihinkin. Meidän ennustajaukkojen osa on karu. Sammakkorohvessori Heikkinenkin poistui hiljattain keskuudestamme sinne, minne eivät kurnutukset kuulu. Se oli surullinen uutinen, sillä kunnon huumorimiehiä ja säärohveettoja saisi olla enemmänkin. Viimeisessä itse julkaisemassaan ennustuksessa Heikkinen lupaili pitkää ja kylmää kevättä.
Sellainen kolea kevät tuli meille persujen äänestäjillekin. Vasta sitä juhlittiin historiallista vaalivoittoa ja hallituspaikkojakin arvioitiin. Nyt puolueella on edessä oppositiota ja vallankäytön opiskelua suuressa salissa ja kokoushuoneissa. Politiikkaa ihmettelevälle kirjoittajalle se on tuttua, olla aina ikäänkuin opposiotiossa. Omat ennakointini ovat sekä menneet metsikköön että osuneet oikeaan. Niin se kuuluu ennusteluissa ollakin. Jos osaisin oikeasti ennustaa, en töröttäisi usein tässä näppiksellä.
Muistanpa yhden omana aikanaan tunnetun säärohveetan, heinäveteläisen Kerman Kallen. Kalle onnistui ennustuksissaan aina niin sopivasti, ettei häntä päässyt moittimaan siitä, että pieleen olisi mennyt. Tämä Kekkosenkin tuntema pappa kertoilikin enempi vanhan kansan sääviisauksista kuin ennusteli.
Ennen vanhaan ei ollut laitostettuja meteoriitteja, tutkia, eikä edes ilmapuntareita ja lämpömittareita. Säiden tulo piti silti osata jotenkin ennakoida. Tietokannat olivat vanhojen ukkojen ja akkojen korvien välissä. Erilaisia säähän liittyviä luonnon merkkejä oli luvuton määrä. Piti olla, sillä sadon onnistumisessa oli leivästä ja joskus jopa hengestä kysymys.
Intrigööri ennusteli pahan tapansa mukaisesti 24. helmikuuta: "Persujen painajainen: Vaalivoitto, mutta ei hallitukseen". Ennustus oli oikeansuuntainen, mutta ei osunut ihan kohdalleen. Liekö oma virtuaalinen rupisammakko ollut vielä talvihorteissaan? Sen verran sammakoita näppikseltä tuli päästeltyä, että ennakoin kokoomuksen hallituskaveriksi kepua. Demarien rökäletappio näytti vielä talvella luultavalta, ainakin tältä tarkkailuasemalta.
Kehuipa gööri myös helmikuussa, että "Persut pelastivat demokratian". Se sekä osui että upposi. Just nyt tuntuu siltä, ettei demokratia pelastunut. Pikemminkin voisi puhua parlamentarismin tappiosta, äänestäjien turhautumisesta, kun jytkykään vaalivoitto ei vaikuta maan tapoihin. Samat tutut puhuvat päät siellä hallituksessa taas istuvat, ainakin samoista vanhoista puolueista kuin ennenkin. Demarit olivat räksytysvuorossa sentään vain neljä vuotta.
Oikeasti on parempi, etteivät persut nyt mene ministeriautoilla ajelemaan. On ryhdikästä pitää kiinni keskeisistä periaatteista, eikä mutustaa EU:n pakkopullaa, vaikka siinä olisi hallitushilloa välissä. Toisaalta puolueessa on vielä vähänlaisesti parlamentarismin pelisääntöjen osaajia. Sinänsä arvokasta ja tarpeellista kansanedustajan työtä pitää tehdä, muuten sitä ei voi oppia kunnolla.
Eikä sitä tiedä, keitä siellä maan hallituksessa istuu ennen kuin neljä vuotta on kulunut. Se verran tässä on turbulenssia ilmassa. Kvaak!
Meinasi tässä jytkyillessä unohtua kehumatta tuo Arhinmäen johtama Vasemmistoliitto. Ei muuten sielläkään virallisen EU-politiikkamme hillopulla vielä maistunut. Ryhti säilyy ja marssi jatkuu.
