Mutta jotta köyhien ja syrjäytyneiden asiat eivät tyyten unohtuisi, laitan blogin päivityksenä tämän maanantaiaamun omia kommenteerauksia US:n alkavaa hallitustunnustelua, Kataisen viimeistä yritystä, koskevan uutisen alta:
Ainoa pieni kysymysmerkki on, marssiiko vasemmistoliitto ulos sinipunan vetämästä hallituksesta. Vihreät ei marssi ulos, vaan he ovat nyt voimaa täysi kuin esi-isänsä Koijärven pusikossa kaivinkoneessa ketjuilla kiinni. Nyt se kaivinkone on yhtä kuin kokoomus, eikä ketjussa ole heikkoja lenkkejä, sillä kaikki kyllä kelpaa, yhä maan tapaan.
Hallitusneuvotteluiden
aluksi kuuden koplan kannattaisi kokoontua yleisen velkaneuvojan vastaanotolle, etteivät jotkut perusasiat pääsisi hämärtymään sitten myöhemmin ilmastoitujen audien takapenkeillä.
Seuraavaksi hallitusherrojen ja -rouvien kuusikko kuusinekymmenine salkunkantajineen voisi käydä tervehtimässä kansalaisia leipäjonoissa. Samalla reissulla voisi tutustua sosiaalitoimiston ja työkkärin kurssilaisten arkeen.
Miksikö? No siksi, että köyhät ehkä ihan aluksi tahtoisivat kiittää siitä, että perusturvan tasokorotukset ovat aina hallituskiireissä jotenkin unohtuneet 1980-luvulle. Mutta eihän suomalaisia köyhiä kuulla, eikä heillä ole lobbareita, maan tapaan.
Paremminvointivaltion muilla jobbareilla on tänä aamuna jo kaalit kuumina kännykkäsäteilystä.
Moitinkin suotta
puoluesatraappeja köyhien unohtamisesta. Kyllä asiat on sittenkin vastuullisesti ajateltu.
Jos köyhän elo onkin kurjaa, ei kärsimys kestä pitkään, sillä köyhät kuolevat keskimäärin 12 vuotta ennemmin kuin hyödylliset veronmaksajat.
Terveydenhuoltoa eriarvoistamalla säästetään eläkemenoissa moninkertaisesti mm. vuosittaisten Kreikan lainojen verran. Samalla puretaan Suomea uhkaava eläkepommi melkein olemattomiin. Nerokasta, kerrassaan!
***
