Hallituksen kokoaminen vielä kesäkuun aikana olisi Suomen omien asioiden kannalta tärkeää. Intrigöörille ja kait monille muillekin kelpaa mikä vain säällisen oloinen hallituspohja. Kolme suurta olisi tietysti järkevä lähtökohta, neljää suurinta puoluetta ei hallitukseen mahdu. Ei neljän kilon kalakukkoa saa laittaa kolmen kilon pussiin, muuten tulee syyte eläinriäkkäyksestä.
EU:n kriisimaille annettavat lainat ja takaukset näyttävät nousevan esteeksi ainakin perussuomalaisten hallitustiellä. Muillakin, paitsi Kataisella, näyttää jo alahuuli vipattavan, kun euroherrat rulettaa. Kataisella ei leuka vipata, mutta migreeni uhkaa, eikähän sitä soisi kenellekään. Nykyinen toimituspääministerikin näytti yhdessä torstaisessa lehtikuvassa Noita Nokinenältä, vaikka hän on oikeasti komia naisihminen.
Tämä yön kähmässä turhan kuumassa kämpässä syntyvä aatos voi olla hyvinkin raakile, mutta eipä tule koskaan kypsää ilman raakiletta: EU:n tuki- ja takausasioista joudutaan kumminkin päättämään vielä monesti, eikä seuraava kerta ole kaukana. Miksi ei eriytettäisi tätä ongelma-asiaa hallituksen normaalin työn ulkopuolelle?
Tuleva hallitus voisi sopia siitä, että tulevalla vaalikaudella (miten pitkä se onkaan) kaikki toisten EU-maiden pönkittämiseen liittyvät asiat päätettäisiin yksi kerrallaan eduskunnan suuressa salissa. Siis ei vain suuressa valiokunnassa, vaan täydessä käsittelyssä demokraattisesti koko eduskunnan voimin. Jo näiden asioiden suuruusluokka edellyttää sitä, että kaikki kansalaisten valitsemat kansanedustajat ovat niistä päättämässä. Miljardien takaukset eivät ole pelkkiä muodollisuuksia tai joitain EU:n suurille herroille ja kriisimaille annettavia hyvän tahdon ilmauksia.
Uusi hallitus, Kataisen, Urpilaisen tai vaikka Soinin, hoitelisi siis vanhaan hyvään malliin sitä asiakokonaisuutta kuin hallitukset ennenkin, ennen suurta finanssikriisiä ja näitä euromaiden kimurantteja kupruja. Kotimaan asioissa on kylliksi tekemistä ja vaikeaa tekemistä, sillä tarvitaan sekä kohtuullisia menojen leikkauksia että verojen korotuksia. Jakovarat ovat vähissä, mutta moni olisi vähäänkin tyytyväinen. Lisäksi tarvitaan talouskasvua, mutta se menee enempi toivotalkoitten puolelle.
Kun menteltäisiin näin, eivät hallituspuolueet olisi yksin päättämässä ehkä kaikkein vaikeimmista pienen Suomen eteen lähiaikoina nousevista asioista. Hallituksesta pois jääviä puolueita ei myöskään voisi tai saisi syyttää vastuun pakoilusta oppositioon jättäytymällä. Ei sinne hallitukseen ihan kaikki kerralla sovi, kun kaasupaavokaan ei ole ahtamassa. Perussuomalaisetkin voisivat halutessaan hyödyntää jytkynsä, mennä hallitukseen ja täyttää äänestäjiensä toiveita parhaansa mukaan. Kyllä siinä hymy hyytyy ennen kuin jorpakot jäätyy!
Intrigöörin malli tiivistettynä: Suomen omat asiat hoitelisi maan hallitus, kuten ennenkin. EU:n kriisitukiasiat päättäisi asia kerrallaan koko eduskunta. Pakko niistäkin asioista on päättää, koska EU:ssa ollaan. Suomen ministerien ei tarvitsisi elvistellä mitään ja puhua suulla suuremmalla EU:n päättäjien saleissa. Valtuutus tai jyrkkä epuu tukipaketeille ja -raketeille tulisi aina omalta eduskunnalta. Melko reilua ja kansanvaltaista, eikö vain?
Tellustakin olisi jännä tapittaa, millaisia ilmaveivejä tai -vaivoja suuressa salissa milloinkin saadaan aikaiseksi. Meinaan, että tulisi se sirkushuvien puolikin hoidetuksi, leipää saa ainakin jonottamalla. Hauskaa perjantaita vain kovasti kaikille hallituskopeloitsijoille!
