Intrigööri on pitänyt kesätaukoa poliittisesta kirjoittelusta. Ovathan vasta valitsemamme kansanedustajatkin raskaiden vaaliponnisteluiden ja armottomien hallitusneuvotteluiden jälkeen hyvin ansaitulla kesälomalla syssymmälle saakka. Vai oliko se johonkin joululomille asti?
Kesän kuumin politiikan polttopiste oli se, kun Jyrki ja Jutta saivat toisten euromaiden edustajilta osaaottavat, mutta suopeat nyökyttelyt, kun he vaativat piukantiukasti vakuuksia Suomen jatkossa antamille Kreikan (ja muiden huithapelimaiden) lisärahoituksille. Oikeammin ne pitävät nyökytysvakuudet saatiin Suomen omille uusille velkarahoille. Niille sadoille tai tuhansille miljoonille euroille, mitkä Suomi joutuu taas lainaamaan jostain pankista jakaakseen ne edelleen joillekin Euroopan eteläisiä kriisimaita lainoittaneille pankeille. Lievätkö nuo sitten ihan samoja vippaamoita? Kreikkalaiset eivät ainakaan niistä rahoista näe kuin digikohinaa.
Vasemmistoliiton ministeri Paavo A. kertoi tuoreessa blogissaan olevansa huolissaan, mm. koska "vihaa lietsotaan erityisesti internetin keskustelupalstoilla. Keskusteluissa hyökätään yhä voimakkaammin myös puolueita ja yhteiskuntaa vastaan".
En itse muista vihanneeni viime aikoina ketään tai mitään. Ja olisiko tuosta kukaan säikähtänyt, paitsi joku hysteerisempi ammattikauhistelija? Mutta entä puolueet ja yhteiskunta? Olenko syyllistynyt verbaaliseen ja huonon huumorin sävyttämään "hyökkäilyyn" puolueita ja joitakin yhteiskunnan toimintoja vastaan? Olen kyllä.
Vihreiden ministeri Ville N. puolestaan syyllisti erään suomalaisen peruspuolueen puheenjohtajaa siitä, että tämän "siipien suojissa on sellaisia ryhmittymiä, jotka ajavat äärinationalistista linjaa".
Perussuomalaisia vihapuheista syyttäneen ministerin mielestä puolueen pj. Timo S. on vastuullinen tilanteesta. (Siis jostakin tilanteesta ainakin. Kai siitä Suomen suosituimman puolueen tilanteesta?)
Kirjoittajan vastuu toisten tekemisistä olisi minusta huolestuttavaa. Viime päivien suomalaisessa syyllistämismittelössä on heitelty semmoisiakin outoja ajatuksia, että joku yksittäinen nettipalstojen kirjoittelija voisi olla vastuussa siitä, mitä ihan tyyten toiset henkilöt saavat ehkä aikaan hänen kirjoittelunsa pohjalta tai sen inspiroimana. Vaikka jossain ulkomailla.
Intrigööri on pelkkä kotimainen omalla nimimerkillään kirjoittaja. Mutta entäs jos vaikka joku onkin saanut päähänsä äänestää persuja meikäläisen alkuvuodesta julkaisemien ja sittemmin vanhentuneina osin poistamien kirjoitusten takia? Se ei ole luultavaa, mutta olisi se ehkä teoriassa mahdollista. Voi kauhistuksen kanahäkkyrä!
Vieläpä lupailin useissa kommenteissa ja blogeissa etukäteen äänestäväni persujen ehdokasta (ja äänestin kanssa). Siinä kai ryhdyin epäilyttävään tekoon yllyttämiseen ja olin jopa osallisena raskauttavan suuren, sekä samalla historiallisen vaalijytkyn aiheuttamiseen?
***
Persuille usein (ainakin vielä) myötäsukaisena kirjoittajana ja taannoisena äänestäjänä olen kai osavastuullinen siitä, että eduskunnassa istuu nyt nationalisteja ja hyvinkin isänmaallisia kansanedustajia ihan omine mielipiteineen tiheässä kuin ennen vanhaan variksia maalaiskylien puhelinlangoilla. Siis siihen kultaiseen aikaan, kun Katri-Helena lauloi puhelinlangoista itsensä kansan syviin sydämiin ja variksilla oli maalla vielä jotain syömistä. Ei ne muuten varikset olisi siellä epämukavilla langoilla istuneet lehmänläjiä ja ötinkäisiä kyttäämässä.
Intrigööri onkin kääntänyt kesäpaidan nurin ja lippiksen väärin päin, sekä päättänyt suhtautua politiikkaan ja puolueisiin myönteisesti ja ymmärtävästi. Arvostelunkin pitäisi olla rakentavaa. Sellaisten sivistyneiden tapojen opettelu pitää aloittaa nyt ja tässä:
Ministeri Paavo tossutteli tuossa vastikkään Savonlinnan opperalaulujuhlille. Vaikka ooppera lauloikin Paavon hiljaiseksi kuin halla hänen varhaisen kaimansa Saarijärvellä, koska hän ei tuoreeltaan kommentoinut vaikutelmiaan, eipä se ollut turha reissu.
Ministeri Paavo loi ehkä samalla uuden jalkaystävällisen kenkämuodin. On enää ihan turha luulla, etteivät punaiset lenkkarit sovi vasuriministerille tumman puvun kanssa jossain elitistisessä kulttuuritapahtumassa. Yhtä hyvin ne sopivat kuin esim. roiskelappumekko vihreiden kansanedustajalle eduskunnassa. Kevennystä ja iloisuutta arkiseen puurtamiseen yhtä kaikki! (Myönteinen näkökulma!)
Ja jos ne ministerille sopii värikkäät lenkkarit, miksi ei sopisi rivikansanedustajille? Mitä saammekaan vielä hämmästellä etelän median salamoiden välkkeessä ja videolamppujen loisteessa? Pian uutiskuvissa pitää näkyä se pää että jalat. Odottakaamme vain istuntokauden alkua!
Miesten kokopuvuista ja naisten jakkupuvuista tuskin heti luovutaan eduskunnassa ja ministeriöissä. Tuulipukuja ei isolla talolla nähdä muualla kuin joillain impivaaralaisilla alamaisilla mielenosoituksissa portaiden juurella.
Mikäpä tosiaan estäisi keventämästä kenkämuotia iloisenvärisillä lenkkareilla? Näkyvyys on ammattipoliitikolle tärkeää. Tympeinkin äänestäjä katselisi pärstä virneessä vaikka hohtovärisiä lenkkareita tai tennareita siistin puvun somisteena. Vaikutelma sovinnaisuuden rajoja rikkovasta uudispukeutumisesta voisi olla lystikäs ja mieliinpainuva. Vähän niin kuin erään presidentin normaali pukeutuminen joillakin tärkeimmillä ulkomaan matkoilla.
* * *
