Uusinta: Jääkäreiltä terveisiä!

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisiin kuuluva kauhean sisällissodan muistelu tuntuu eri lehdissä ja kanavilla vain jatkuvan. 

Yle suhtautui kuulema hyvin valjusti viikonlopun Vaasan jääkäritapahtumaan, josta ei  muuallakaan isosti revitelty. Totuusmedia on yleensä nihkeä kaikille Suomen vanhoille itsenäisyyspyrkimyksille, eikä maan itsenäisyys tunnu nykyisinkään kiinnostavan "oikeamielisiä säätäjiä" muuten kuin valikoidusti.

Intrigööri muisteli jääkäreitä jo vuosia sitten. Ehkä tämäkin pikku uusinta joitakin blogissa kävijöitä kiinnostaa?

7.7.2012

Jääkäreiltä terveisiä!

Jääkärien muistomerkki Kajaanissa.

Intrigööri lueskeli jostain, jotta ministeri Arhinmäki oli vieraillut Kainuussa ja ainakin Kajaanissa puhumassa Runoviikolla. Toinen Vasemmistoliiton ministereistä, Kyllönen, oli kai lauleskellut jossain, oliko se niin, että jossain karaoke-tapahtumassa?

Vasemmistoliitossa siis harjoitetaan myös elävää kulttuuripolitiikkaa sen sijasta, että hallituksen napapuolueissa harrastetaan silkkaa (jonkinlaista) talouspolitiikkaa, luultavimmin aika surullisin seurauksin.

Intrigöörikin vieraili Kainuussa ja Kajaanissa, ei puheita pitämässä, eikä laulamassa, mutta tapansa mukaan huononpuoleista läppää heittämässä oman sukunsa toisen puolikkaan tapahtumassa. Siellä yhdessä kaiveltiin paljon vanhoja asioita ja vierailtiin suvulle tärkeillä paikoilla. Nämä vanhat asiat ja paikat liittyvät toki kaikkien kainuulaisten ja suomalaisten historiaan.

Kesäreissulla entisaikojen Kajaanien maahan, Kvenlandiaan, (ei nyt mennä tässä syvemmälti muinaisiin kuningassaagoihin ja jättiläistaruihin), me nykyihmiset pääsimme selailemaan myös tuoretta ja järeän kokoista kaksiosaista sukukirjaa muisteloineen ja sukutauluineen. Siellä kirjoissa ja kansissa sitä riitti monien muidenkin sukujen nimiä ja avioliittojen kautta tapahtuneita yhtymisiä. 

Veikko Huovisen 

muistomerkki

Sotkamossa.

Avioliittohan on paitsi kahden ihmisen lähtemistä samaan völjyyn, myös kahden suvun liittymistä inhimilliseen yhteisöllisyyteen joko kokonaan uusin tai entisestään vahvistuvin sitein. Tästä saimme reissullamme kauniin esimerkin, kun nuoripari solmi avioliiton maalaistalon pihalla ortodoksisin menoin. Pihapihlajoissa pesivien pikkulintujen liverrys sekoittui ikivanhan ortodoksisen vihkiseremonian lauluun ja papin laulettuihin sanoihin. 

Toinen reissun eli sukusafarin monista kohokohdista olivat yhden reippaan nuoren miehen ja toisen vähän varttuneemman miehen synttärit. Miksei sitä ollut myös pirteän 88-vuotiaan kaukaisen sukulaispapan jututtaminen. 

Ja se oli taas kesäistä mansikkakakkujen ja lohikeittojen aikaa. Kainuussa ei ollut nälkämaasta tietoakaan. Eikä intrigöörillä laihtumisesta.

Kajaanin linnanrauniot ja hieno tervakanava voimalaitoksen vastarannalla katsasteltiin. Jättiläisiäkin muisteltiin, myöhemmistä jättikokoisista kainuulaisista on säilynyt museossa kuviakin. 

Teksti on Veikko Huovisen

muistomerkin jalustasta.

Varhaiset kirjoitetun historian ohimennen mainitsemat jättiläiset, (kaiketi toinen oli Daniel Cajanus 247,5 cm ja jossain on mainittu Danielin jättikokoinen sisarkin?), jäivät vuonna 1716  pienessä joukossa venäläisten vangeiksi Kajaanin linnan alimiehisen puolustuksen luhistuessa.

Venäjälle päätyi muutenkin vuosisatojen mittaan vankeina satoja ellei tuhansia kainuulaisia. Varhainen historia tuntee myös vilkasta kanssakäymistä pyykittömien tai vaihtelevien rajojen yli. Venäläiset ja karjalaiset vierailivat tsuhnien puolella ryöstämässä ja polttamassa kyliä. Tsuhnat eli suomalaiset kävivät myös uutterasti vastavierailuilla. Jossain kaukaisessa vaiheessa esi-isämme hiihtivät polttamaan myös Petsamon kuulun luostarin.

* * *

Jääkärit ja kagaalit

Voikohan edes kesällä kirjoittaa poliittisen tapaista blogia mainitsematta persuja? Eipä tietenkään voi jos ei halua. Kainuun jättiläisistä tuli mieleen muinainen Kaleva-jättiläinen, jolla oli 12 poikaa. Yksi näistä pojista oli nimeltään Soini, joka rakensi itselleen linnan keskelle silloista merta paikkaan, missä on nyt Limingan kirkko. Muita Kalevan poikii olivat mm. Väinämöinen, (melkein nykyisen presidentin nimikaima), sekä Ilmarinen, Hiisi ja Lieköinen.

Tästäpä päästään melko sutjakasti kagaaliin, jollaiseksi nimitettiin pilkallisesti ensimmäisellä sortokaudella 1899 - 1905 vaikuttanutta suomalaista vastarintajärjestöä. Suomalainen ns. "kagaali" vastusti venäläistämistoimia ja niiden taustavoimia, kuten kenraalikuvernööri Bobrikovia! 

Yhtä sutjakkaasti tästä voisi vetää yhtymäkohtia nykypäivän Suomeen, sen sanontoihin ja Euroopan Unioniin rahaliittoineen, pankkiliittoineen ja mitä niitä uuden sortokauden yhteisvastuuvaltioaikeita onkaan.

Aikoinaan venäläistämistoimet (nyk. liittovaltiomaasutus) jakoivat suomalaiset myöntäväisyyspolitiikan kannattajiin (hallituksemme linja) ja venäläistämispolitiikan vastustajiin eli perustuslaillisiin (nykyisin mm. persuja ja vähin kepulaisia). Elokuun alussa 1901 Suomen myöntyvyyspolitiikkaa kannattava senaatti päätti – Kustaa III:n aikaisen "Suomen perustuslain" mukaan laittomasti – annetun lain liittämisestä Suomen suurruhtinaskunnan asetuskokoelmaan - (kuulostaa jotenkin tutulta, kun Suomen nykyinenkin vanha perustuslaki venyy ja paukkuu EU:n tarpeiden mukaan).

Lainaus Wikipediasta: "Vuoden 1902 toukokuussa perustettiin myös naiskagaali, jonka toimintaan kuului muun muassa kiellettyjen painotuotteiden salakuljetus ja jakelu, salaisten viestien välittäminen sekä varojenkeruu. Naiskagaali oli kagaalin sisarjärjestö. Naiskagaali muun muassa levitti kiellettyä poliittista kirjallisuutta kuten maanalaista Vapaita lehtisiä (Fria Ord) -lehteä." 

"Kagaali" hajaantui vuoden 1905 suurlakon jälkeen, kun marraskuun manifesti lopetti yhtenäistämistoimet, virallisesti sitä ei koskaan lakkautettu. Kagaali siis kutsuu, kumpujen yöstä?

Intrigööri haluaa kunnioittaa jääkärien muistoa heidän oman aikansa hengessä, jolloin Suomi -nimisen maan ja suomalaisen kansan itsenäisyys koettiin tärkeäksi. Tietenkin monet kaikki suomalaisten jääkärien ja aktivistien myöhemmät toimet, kuten armoton kostaminen sisällissodan vastapuolelle, olivat julmia ja turhia. Kaikki inhimillinen tuppaa menemään äärioloissa epäinhimillisen puolelle.

Mutta maailmansotien jälkeenkin  maailmassa on paikoin taisteltu ja taistellaan loputtomasti itsenäisyyden puolesta. Mutta sekään ei koske meitä suomalaisia, sillä meillä sellaiset itsenäisyyselkeet ollaan kippaamassa historian jätelavalle.

Itsenäisyys ei ole tuhma sana

Jääkäri poseeraamassa, 
joskus 1918.

Viiden miljoonan asukkaan enimmäkseen oman kielisensä kansakunta ei kai sitten ansaitse täyttä itsenäisyyttä, joka liittyykiin lähinnä kulttuuriin ja urheiluun, kuten joku juustoilumestari tämän päivän valtalehdessä vakuutteli.

Intrigööri kannattaa selkeästi Suomen itsenäisyttä ja lienee siksi "oikeistolainen", vaikka elämäntilanteet eivät ole isosti sellaiseen asenteeseen kannustaneet. Edeltävät sukupolvet ovat joutuneet osallistumaan erilaisiin historiallisiin väkivaltaisuuksiin, joilta itse olen saanut onneksi välttyä. 

Mutta oikeistolanenko? Intrigöörihän syö puuronsakin oikealla kädellä, nousee punkasta oikella jalalla, oikea polvikin joskus rutisee. Joskus intrigööri jopa asettaa kauheita taantumuksellisia impivaaralaisia mielipiteitään nettiin yleisön nähtäville! Toki saattaa se mielenliike toisinaan lipsahtaa vasureidenkin puolelle.

Yksi esi-isistä, isoukki ja ainoassa säilyneessä virallisessa valokuvassa tuikean näköinen vahaviiksivallu, oli hätistämässä turkkilaisia tsaarin armeijassa eli Suomen kaartissa. Ukki oli aikoinaan valkokaartissa, Kurkijoen maamiesopiston sen ajan ryhmäkuvassa hän on pieni mies pitkine kivääreineen, hänen teoistaan sotatoimissa ei juuri ole tietoa. 

Intrigöörin isä ehti nuorena olemaan viime sodassa pari vuotta rintamalla mm. ottamassa vastaan venäläisten tykistökeskityksiä. Saksalaisten häätöön hänen ei tarvinnut enää osalIistua, kun hän pääsi opiskelemaan kansankynttiläksi Kajaanin seminaariin. Itse hävittelin poikasena räksän pesiä ja sain selkääni liiterissä ainakin tupakinpoltosta. Siinä sitä tulikin jo synkkää oikeistolaisuutta, väkivaltaa ja rötöstelyä kerrakseen.

Jääkärien muistomerkki

Professori Ensio Seppäsen suunnittelemassa muistomerkissä Kajaanissa kolme metriä korkean jalustan päällä seisoo jääkäriliikkeen kaksi keskeistä hahmoa: Saksassa koulutuksensa ja sotakokemuksensa saanut jääkäri osoittamassa sormellaan kai vihulaista yhdessä tukkijätkäksi pukeutuneen etappimiehen kanssa.

Miesten alla oleva kolmiomainen kiila on katkaissut Suomen kahleista. Tekijän mukaan jalustaa halkova kiila kuvaa niitä paineita, joissa maamme kamppaili itsenäistymisen alkuaikana vuonna 1918. Jälkipolville on haluttu antaa konkreettinen kuva niistä miehistä,jotka olivat mukana luomassa itsenäisyyden perustaa. Työ on vuodelta 1983. Patsaassa on teksti: "Jääkäriliike 1915-1918 ".

Paaden keskellä on Jääkäripataljoona 27 -merkki. Sen alapuolella on lause "Itsenäisen Suomen puolesta".  Patsas sijaitsee Kajaaninjoen rannassa. Matkailija näkee muistomerkin joen vasemmalta rannalla, laskeutuessaan Linnankatua pitkin linnanraunioiden ylitse kaupungin puolelta.

Lisäyksiä:
Linkki Demariin 25.2.2018: Jääkärit olivat sekalaista joukkoa, kolmasosa heistä oli ns. punaisia jääkäreitä.

Professori Timo Vihavainen Suomen itsenäistymisen ajoista 23.11.2017: Linkki blogiin.

Korutonta meininkiä. Linkki blogiin.
Sata vuotta vanha digitoitu filmi jääkärien harjoittelusta Hohenlockstedt Lagerissa, Saksassa, linkki MTV:n sivulle.
Suomen oikeiden itsenäistymistoimien muistoille ei tipu 100-vuotistoimikunnalta pientäkään avustusta, IS:n juttu mm. Mannerheimin ritareista.
Vaasassa Jääkärit-näyttely, avoinna toukokuuhun 2018 saakka.
Sotilasterveisiä tuli itsenäistyneeseen Suomeen tsaarin Venäjältäkin.

Lisäys: Meikä jäi kavereineen intissä ohiammutuksi.