Intrigööri kirjoitteli jo vuosia sitten yrittäjäpalveluista, joita nyttemmin kutsutaan kevytyrittäjyydeksi. Taloussanomat kertoo, jotta kevytyrittäjyys on kasvussa, osin perinteisen yritystoiminnan kustannuksella. Byrokratia saattaa jarrutetella kevyttäkin yrittämistä kai siksi, etteivät ihmiset vain olisi liian aktiivismallisia, eivätkä työllistyisi liian kevyesti.
Yllättävää tietoa työllistymisestä: Jopa 70 % sai oikeita töitä vuonna 2018???
Eikö Suomessa muka jo ole koulutettua ja kielitaitoista työvoimaa?
3.1.2019: Rakennusliiton Kössin vaaliblogi.
23.1. 2019: Blogilinkki "ulkomaisen työvoiman naarauksesta".
23.1. 2019: Hallitus on ihan älyttömän viisas!
***
Tästä alkaa vanhan 15.11.2012 jutun nosto:
Työllistyminen ja samalla oman pienyritystoiminnan aloittaminen voi onnistua vaikka uusien yrittäjäpalvelujen kautta. Valtiolla ja kunnilla on taloustaantumassa hihkuva pula verotuloja tuovista uusista työpaikoista. Työvoimapulaa Suomessa ei isommin ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Pikemminkin on kysymys siitä, etteivät työt ja tekijät pääse kohtaamaan. Koulutusta yritysten tositarpeisiin voidaan aina järjestää.
Sivumennen sanoen, kun Suomessa on alettu kohkaamaan työvoimapulasta, on aina armoton lama irvistänyt nurkan takana. Näin kävi 90-luvun alussa ja niin näyttää käyvän nyt parikymmentä vuotta myöhemmin. Jos historia muutenkin toistaa itseään, seuraavalla nousukaudella työntekijöille esitetään jo sellaisia vaatimuksia, mitkä eivät enää ole lainkaan tästä maailmasta.
Jos olisikin töitä, riittääkö palkka?
Pienipalkkaisia töitä ja keikkatöitä olisi aina tarjolla, enimmin tietysti Etelä-Suomessa, missä järkevän hintaisen ja sijainniltaan edes jokseenkin sopivan asunnon löytäminen on pienillä tuloilla jopa mahdotonta. Julkinen sektori, valtio ja kunnat palkkasivat uusia tekijöitä laajasti viimeksi yli 20 vuotta sitten. Lamat ja tulostavoitteet ovat sittemmin puristaneet yhteiskunnan suorittavista töistä löysät pois ja lisää säästöjä tikistetään kuin vettä kivestä. Tällöin puhutaan tietysti suoritusportaan työpaikoista, ei eliitin suojatöistä.
Toki kunnissa ja valtiolla tavisten työpaikkojakin on suojattu paremmin kuin yksityisellä puolella koskaan. Kuntaliitosten varalta luodut henkilöstön viisivuotiset irtisanomissuojat ovat luku sinänsä. Kyseisille ihmisille itselleen irtisanomissuojattu työpaikka on tietysti hyvä juttu, mutta se on samalla kuntaliitoksilla tavoiteltujen säästöjen este ja työvoiman vaihtuvuuden tulppa.
Työttömyyttä ei ratkaista puolessa vuodessa, eikä kokonaan koskaan. Työttömyys, työllisyys, näiden asioiden ratkaiseminen on aina moniselkoista ja vaikeaa. Tässä epävarmojen työpaikkojen ja pätkätöiden maailmassa tarvittaisiin enemmän käytännöllisiä, joustavia ja elämänläheisiä ratkaisuja. Helppohan näin on sanoa, mutta revipä sitten siitä kunnollisia ideoita. Tiukassa on!
Pitkän ja monipuolisen työurankin tehneille ja työttömiksi joutuneille on uuden pitkäaikaisen työn löytäminen yleensä todella vaikeaa. Taantumassa työllistyminen se vasta taitoa ja tuuriakin kysyy, jos vielä aikoo työllistää itse itsensä. Työvoimatoimistoista saa lähinnä pakkopullakurssitusta, hyvin harvoin on esissä oikeita töitä. No, on siinä isompi onnistumisen mahdollisuus kuin loton jättipotin tavoittelussa.
Osuuskunnat ja yrittäjäpalvelut avuksi
Yrittäjäksi ryhtymisessä on ainakin ensikertalaisille vastassa huima byrokraattinen kynnys, mistä tuloloukut ovat vain yksi osa. Starttiraha saattaa auttaa sen aikaa, kun sitä saa. Helposti päädytään tilanteeseen, missä työn vastaanottaminen ei ole järkevää. Toisaalta lyhytaikaisen työn tarvitsija, teettäjä, ei voi työllistää liian byrokratian ja kustannusten takia. Tämä ruokkii aina vain myös harmaan työn tekemistä ja teettämistä, mitä Suomessa harjoitetaan nykyisin jo melko massiivisesti.
Jo tutuiksi tulleita vaihtoehtoja työttömyyden ja työvoiman tarpeen kohtaamiseksi ovat työvoiman vuokrausyritykset ja työosuuskunnat. Nyt uusimpina ovat nousussa yrittäjäpalvelut, joissa voi toimia työntekijänä, mutta yrittäjän tyyliin, esimerkkinä tästä on Eezy. Yrittäjäpalvelussa duunari, alan kuin alan työntekijä, toimii kuin yrittäjä löytämällä omat työnsä ja tekemällä ne itsenäisesti. Laskutuksen ja kaikkinaisen byrokratian hoitaa yrittäjäpalvelu, johon asiakkaana oleva työntekijä on määräaikaisessa työsuhteessa sen ajan kuin työ kestää. Työntekijälle palvelu maksaa kai yleisesti noin 10 prossaa työn laskutuksesta.
Mielenkiintoista tässä on sekin, että jos homma toimii hyvin ja laskutusta kertyy, siitä työntekijän omakin yrittäjän ura ehkä urkenee. Toisaalta moni kätevä ja osaava käytännön suorittaja on joutunut laittamaan hanskat naulaan ja työkalut varastoon verovelkojen takia. Pienenkin firman pyörittämiseksi pitää olla verottajan ennakkoperintärekisterissä ja verovelkaiselle se ei vaan käy. Toiminta yrittäjäpalvelun kautta ratkaisee tämänkin töiden laskutukseen liittyvän työllisyysloukun.
Omassa yritystoiminnassa epäonnistunut, mutta muuten osaava ihminen ei jäisi yrittäjäpalvelussa verovelkojen takia peukaloita pyörittelemään ja jollain niukalla sosiaaliturvalla kitkuttamaan. Jos hienosti sanotaan, ihminen voisi uudelleen hyödyttää itseään, perhettään ja yhteiskuntaa.
Yrittäjäpalvelusta voisi tulla tärkeäkin tekijä työllistämisessä, työntekijöitä on pelissä mukana jo useita tuhansia.
Kuka kotiäitien työt tekisi?
Kokoomus näyttää viime aikoina jopa pääministerin suulla käyneen kotiäitien kimppuun. Intrigööri lukee päivittäin monia blogeja. US:n Puheenvuoron kirjoittaja Tuure Piittinen näytti keksineen Kataisen kohellukselle hyvän vastahyökkäyksen.
Jos kotiäidit rynnistäisivät joukolla töihin ja veisivät mukulansa päikkäriin, siinä olisivat jo heti valmiiksi päiväkodit ja päivähoitajat hepakassa. Ja joku ne kotiäitien työt tekee silloin, kun heillä on ns. vakituinen työpaikka. Miten käy näille kotiäideiksi jääneiden työllistämille pätkätyöläisille? Päiväkoteihinkaan ei ole kovin helppo työllistyä, kun koulutuskouhotus etenee lapsenhoitoonkin. Sanopa se Jyrki!
***
Että näin on näreet! Vanhoista jo olevista työpaikoista ei ole monille jakaa, jos aina on kenellekään. Tarvitaan uusia työpaikkoja ja paljon, niiden kehittelyssä saa moni vielä aivolihasta pullistella.
(Nykyajan kotkotuksia tosin on se, että (halpa)duunarit pitäisi välttämättä saada ulkomailta ja mieluiten kaukomailta. Autuaallisinta ainakin poliitikkojen mielestä olisi palkata maahanmuuttajia, joita mm. siirtolaisiksi kutsutaan?)
Ulkomailta tulevista halpatyöläisistä ei ole paljon hyviä kokemuksia työn tilaajilla, vierasväestä itsestään tai suomalaisista duunareista puhumattakaan. Näin Olkiluodossa.
Aktiivimallin kehittely tuntuu sekavalta puliveivaamiselta. Kannataisiko palata ajassa taaksepäin ja tutkia 90-luvun kriisin toimia työttömyyden helpottamiseksi? Jotain hyvää siltäkin ajalta voisi löytyä tähän päivään tuotavaksi.
Linkki Ylen työttömyysjuttuun 14.9.2018.
Pientä on ja keskisuurta, blogi 2.1.2019.
Oppisopimus helpommaksi väyläksi työhön? KL 14.1.2019.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti