 |
| Euro-Mafia kirjan kansi, linkki kirjasta. |
Intrigööri nostaa virinneen verokeskustelun kunniaksi ja silkkaa laiskuuttaan ylös vanhan, mutta yhä ajankohtaisen juttunsa veronkiertäjistä, konnista ja miljardeista. Poliitikkoja tällaiset asiat eivät tietenkään oikeasti kiinnosta, koska eduskunnan kuppilassa ja ihanassa EU:ssa on vaikka mitä tärkeämpiä juttuja meneillään.
1.2.2019: Pauli Vahteran kirjoitukset karmeasta suomalaisesta korruptiosta. Linkit osa yksi ja osa kaksi.
24.10.2018: Professorilta kirja Hyvistä Veljistä.
Huomasin äsken, että kolmen kovan hallitus taitaa lakkauttaa satakunta talousrikoksia tutkivan poliisin tehtävää. Harmaan talouden juurimisesta ei sitten ainakaan tule helpotusta Suomen talousmurheisiin. Tästä voisi jo sanoa, että väärin säästetty!
(Herää epäilys, ehkä aiheeton, että talousrikoksia tutkivien poliisien virkoja olisi siirretty vihapuhepoliisien momentille? Jälkimmäisten määrästä ei ole saatu julkisuudessa selvitystä, on puhuttu suuremmastakin joukosta kuin sadasta poliisista.)
Voutilainen se oli!
Viime päivinä nyt kevään korvalla 2016 monet ovat blogeissakin muistelleet, kuka aikoinaan sanoi kuolemattomat sanat köyhistä asiakkaista, jotka vain tuovat kengissään hiekkaa pankin lattialle.
Intrigööri muistelee, että tuo mainio siivousintoilija oli edesmenneen KOP -pankin suuri johtaja Pertti Voutilainen. Niinpä koko koppi kopisteli ja siivoutui historiaan, kun 90-luvun alun pankkikriisiä imuroitiin veronmaksajien piikkiin ja tehtiin urakalla sekä toimivien yritysten konkursseja että kokeneista duunareista työttömiä.
Ei vain hiekkaa, mutta korruptiota on niin, että rutisee: EU:n korruptio 990 miljardia.
***
Näitä veroparatiisien parhaita asiakkaita maailmassa riittää ja tällaisille yritysjättiläisille pieni Suomikin pitää ovia levällään. Investointeja, nääs, vaikka vain datakeskuksia.
Mutta ehkä sekin on parempi kuin vaikka antaa kaikkien ilmaiseksi kupata Pölhölandian parhaat malmivarat ja maksaa sitten lopulta kaivostoiminnan jätösten siivoukset?
Missä sitten kulkee verojen systemaattisen kiertämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden raja? Jättiyritykset toimivat nimellisesti laillisesti, ne kiertävät näennäisen taitavasti verotusta yritysjärjestelyiden ja verokeitaiden kautta. Sekä lailliset verojen kiertäjät että lakeja kylmästi kiertävät ammattikonnat kuppaavat pääosin samoja, vielä melko ostovoimaisia maita ja talouksia.
Rikollisuus Euroopan Unionin alueellakin on valtavaa. Pelkästään Italiassa konnat rosvoavat arviolta jopa 500 miljardia euroa. Summa vastaisi noin kolmannesta suuren teollisuusmaan koko kansantuotteesta.
EU-maiden yhteinen koko tuotanto oli toissa vuonna 12 600 miljardin euron luokkaa, mistä euroalueen maiden osuus oli 9 400 miljardia. Tienaavatkohan eurooppalaiset rikolliset yhteensä kolmanneksen koko maanosan bruttokansantuotteesta? Sen pitäisi panna jo talouden mannerjalusta tärisemään, mutta eipä siitä ainakaan kukaan poliitikko taida yöunia menettää.
Konnille tuhansia miljardeja
Osa eurooppalaisesta rikollisuudesta toimii globaalisti, tuotanto eli erilaiset hyödykkeet, sekä verovapaat tienestit liikkuvat sujuvasti mantereelta toiselle. Jokin osa konnista ja myyntiartikkeleista, kuten huumeista tai ihmisistä, jää aina kiinni, mutta sehän on kuin hävikkiä kaupoissa.
Vanhan tarinan mukaan huumekauppiaat eivät jaksa laskea rahojaan. Setelit lajitellaan, punnitaan ja paalataan. Kuskia ei silti naurata matkalla rahojen kanssa kuormurilla pankkiin, koska julman rikollisuuden eli aseellisen ryöstön uhka on sellaisissa käteisen rahan kuljetuksissa aina ilmeinen.
Rahat lasketaan sitten rikollisten omistamissa pankeissa ja muissa rahanpesulaitoksissa. Suurin ongelma on siellä pesulapuolella. Rikollisesti tienatut käteisen rahan kuormat pitää jotenkin uittaa laillisen rahan kiertoon, mutta toisaalta, pelikenttänä on koko maailma ja pätevää ammattiapua löytyy.
Kansainvälisen rikollisuuden määrällinen arviointi on aina vain arvailua ja päättelyä. Aiheesta on toki kirjoitettu vuosien varrella hyviä koosteita, toimittajat ja kirjailijat ovat ahkeroineet, joskus oman henkensä kaupalla. Ehkä hiukan helpompaa ja samalla hiukan turvallisempaa on arvioida mustan rahan sijasta vain harmaata taloutta eli sitä suuryritysten systeemaattista verokiertoa.
EU-komissio arvioi viime vuonna varovasti harmaata taloutta ja laskeskeli, että vuosittain jää unionin alueella verottamatta yli 3 000 miljardin euron tulot ja samalla perimättä jää yli 1 000 miljardin verotulot. Muualla on esitetty selvästi korkempia arvioita. Tuhatkin miljardia lisää unionivaltioiden velkaisiin kassoihin olisi kova juttu. Kokonaisveroastettakin voitaisiin laskea reippaasti, mikä osaltaan kohentaisi Euroopan maiden heikkoa kilpailukykyä.
Pienessä, mutta sisunsa kadottaneessa Suomessa koko harmaa talous arvioidaan 14 prosentiksi koko taloudesta eli rahassa liki 30 miljardiksi euroksi. Siitä irtoaisi verotuloja ehkä kolmannes, mikä kyllä antaisi kyytiä kestävyysvajeelle.
Euroopan komissio ei kai halua korostaa koko unionialueen hallitsemattoman harmaan talouden asiaa, koska euromaissa on valmiiksi nuivuutta koko alueen yhteisten velkojen maksamisesta. Ehkei komissio halua nipottaa siksikään, että sen omat tilintarkastajatkin ovat nuivia, eivätkä ole kertaakaan hyväksyneet unionin omia rahanjakobudjetteja? Toisaalta pitäisi olla tarkkana ja sitten taas ei niinkään tarkkana. Konnat kuppaavat myös suoraan unionia.
Laillista verokieroilua
Tämä postaus sai syttyjä Ylen esittämästä ja areenalla vielä 25 päivää pyörivästä dokkarista "Laillista veronkiertoa". Siinä oli piinapenkissä kolme jättimäisen veronkiertäjän edustajaa ja veroparatiisien kanta-asiakasta, firmoista Apple, Google ja Starbucks. Samaan syssyyn voisi luetella paljon muitakin talousmaailman jättiläisiä.
Tiukka täti puheenjohtaja moitti herroja siitä, etteivät heidän firmansa maksa veroja siellä, missä ne toimivat ja mistä ne suurimmat tulonsa keräävät. Googlen mieskin lopulta myönsi, että niin kyllä kuuluisi tehdä, että verojakin pitäisi maksella, ainakin meillä kotona, Bermudalla.
Taloussanomien toimittaja Jan Hurri käsitteli Euroopan ja Suomen harmaata taloutta jutussaan keväällä. Hurrin mielestä tunnollinen ja läpinäkyvä Suomi kärsii harmaasta taloudesta mm. maksamalla EU:lle suhteessa muita suurempia jäsenmaksuja ja saamalla vähemmän avustuksia kuin oikeasti kuuluisi.
Jos Suomi toimisi mm. Ruotsin tapaan tarmokkaammin harmaan talouden juurimiseksi, se voisi kerätä vuodessa ehkä kymmenen miljardia euroa enemmän verotuloja. Kestävyysvaje olisi pian muisto vain, siis teoriassa. Paksupäiset poliitikkomme tietäen, eduskunnassa ja hallituksessa kyllä osattaisiin tuulettaa noinkin iso lisätulo vaikka mihin ja äkkiä, vaikka uusiin euron tukipaketteihin.
Joululaulussa sanotaan, että monta on tontun tehtävää. Suomen kunnat ovat kai supertonttuloita, koska valtio on kasannut kunnille yli 500 erilaista tehtävää. Itse valtiollakin on paljon hommeleita, joista se voisi tinkiä ilman, että kansakunnan hyvinvointi siitä paljon näivettyisi. Yksi nykyisen näivettymisen syy on juuri liian korkea verotus ja kustannustaso, sekä tietenkin koko ylettömäksi paisutettu julkinen sektori menoautomaatteineen.
Viisas valtio - vitsikö?
Keventynyt verotus saisi katajaisessa kansassa väistämättä aikaan lisää työhaluja. Yrittäjätkin virkistyisivät taas yrittämään, ottamaan riskiä ja palkkaamaan hommiin lisää porukkaa. Sitä, jos mitä Suomi todella kaipaisi.
Intrigööri on välillä kauhistellut itseään liiasta oikeistolaisuudesta, mutta joskus pelottaa, että olenko sittenkin vanhemmilla päivillä tulossa punikiksi. Vaan väliäkö hällä? Sen sortin sosialisti kuitenkin olen, että minun mielestäni vahva kansallisvaltio, olkoon se sitten vähän monikansallinenkin, on pienen ihmisen paras turva. Harmaata taloutta kannattaisi oikeasti kurittaa, mutta samalla valtion ja kuntien pitää ruoskia itseään tehokkaammaksi ja kevyemmäksi välttämättömien peruspalveluiden tarjoajaksi.
Suomesta ei saisi tulla kaikesta känisijöiden, valittajien ja ilmiantajien muodostamaa helvettiä, eikä toisaalta yhteiskunnallisen kyttäyksen ja holhouksen mahtimaata, mihin joillakin puoluepampulla olisi hinku. Minusta Suomessa pitäisi voida asua ja elää rennon turvallisesti pelkäämättä, että joku nappaa leipäpalan suusta tai jättää kakrut ja vanhukset huonolle hoidolle, eikä itsekään pääse lekuriin, jos sairastuu... Perusasiat vakaalle tolalle, sitten muu holhous pois!
Jossain arvioitiin, että täkäläiset veroparasiitit siirtäisivät Suomessa koottuja pääomia veroparatiiseihin yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Monet, ellei useimmat, näistä miljoonista on kerätty suoraan yhteiskunnan maksamista tulonsiirroista. Miljoonat ja miljardit kertyvät lopulta tietenkin sen kuuluisan kasvottoman yhden prosentin hallintaan ja jättipankkeihin poikimaan rahalla uutta bittirahaa.
Suurpääomia kerätään jättämällä verot väliin ja rokotetaan samalla vakavasti valtioita kansalaisineen. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toisen kerran nämä ketkut rokottavat meitä lainaamalla valtiolle ja kunnille korkoja vastaan saman suuruisia, oikeudenmukaisuuden nimissä velan ottajille itselleen kuuluvia rahoja. Valtiolta siis viedään rahat, mitkä se joutuu lainaamaan viejiltä korkoa vastaan takaisin.
Samojen uhrien moninkertainen rahastus ja vieläpä laillisesti saisi kenet tahansa mafiasedän kateelliseksi. Mutta kukahan sellaisia veroporsaiden läpijuostavia lakeja säätää, eikä anna edes tarpeeksi rahkeita veronkiertäjien paljastamiseen? Maiden välillä ei tehdä tässäkään asiassa yhteistyötä kuin nimeksi. No, lakeja säätävät meidän ihan itse valitsemamme poliitikot.
Sanoihan Al Caponekin aikoinaan, että yksi lakipelle salkkuineen tienaa paremmin kuin sata rivimiestä konepistooleineen. Sama pätee tietysti joihinkin tilintarkastajiin, luottoluokittajiin ja pankkiireihin. Samoissa pintapaikoissa ja pursiseuroissa hyö kaikki taitavat viihtyä.
Ja sitten nämä samat veronvälttelijät ovat tarkkoina siitä, että valtiolle ja kunnille annettujen lainojen korkojen ja lyhennysten pitää juosta ajallaan. Muuten tippuvat luottoluokitukset ja rahahanat sulkeutuvat. Silloin pahaista valtiota kurjine asukkaineen odottaa IMF:n käskytys ja avoin rikollisuus vie tuhkatkin pesästä, epäonneloiden Kreikan ja Argentiinan tapaan.
Pian kai yhden prosentin sijasta yksi promille maailman väestöstä omistaa kaiken, myös välillisesti meidät!
Pitää vissiin lopettaa ennen kuin aatostelu käy liian lämpimäksi ja helläksi, sillä joulu painaa päälle ja silloin arkiset totuudet unohtuvat. Uusi vuosikin kaiken muuttaa voi, ainakin huonommaksi. Mutta joulukarkit ovat jo kaupoissa!
Piti vielä tarkistaa vanhoista jutuista, paljonko on miljardi euroa seteleinä. Miljardi pyrkii setelirahasummana hämärtymään datan aikakaudella ja etenkin täällä suurten tukipakettien unionissa.
Miljardi euroa olisi sadan euron seteleinä kilometrin korkuinen pino! Miljardilla eurolla, niillä satasilla, voisi päällystää 11 kilometriä moottoritietä.
Sitä en jaksa arvuutella, miten pitkälle hullu miljardööri pääsisi, jos hän pudottelisi tielle yhden setelin metrin välein. Perästä tulijoita mahtaisi riittää.
Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin tavallisiin asiapullosalkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta. Paperi on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen iso kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kai kumminkin riittäisi.
Pankeille ei raha enää kelpaa? Jan Hurrin juttu.
Intrigöörin blogissa: veroparatiiseista, yms.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti