Rattiväsymykselle ei ole pikatestiä, eikä autoon saa starttilukkoa, kuten viinaksien takia. Huimausaineetkin näkyvät testeissä, ainakin osa niistä. Kun pää on selvä, mutta väsy vaivaa, omasta ajokunnosta huolehtiminen on vahvasti jokaisen kuskin omalla vastuulla. Väsyneenä ajaminen on laissa kielletty, mutta sen toteaminen tai todistaminen on toinen juttu.
Kuljettajan väsymystä verrataan yleisesti jonkin sortin päihtymykseen. Ajokyky ja reaktiokyky heikkenevät. Tilannetta saattavat pahentaa sairaudet ja lääkkeet, kuten väsyttävät allergialääkkeet. Antihistamiineista voi kyllä valita sellaisen, mikä ei väsytä, esim. loratadiinin.
***
Intrigööri ajoi joinakin takavuosina paljon ja pitkiäkin matkoja. Autossa nukkuminenkin tuli tutuksi. Joskus otin tirsukoita apukuskin kallistettavalla penkillä, toisinaan pakun pitkällä etuistuimella tai farmarin takatilassa.
Uniapnea, krooninen poskionteloiden tulehdus ja allergialääkkeet eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Aina niitä ongelmia ei tietenkään ollut, muuten ajaminen olisi pitänyt tyyten lopettaa. Toisinaan joutui taistelemaan itsensä kanssa, että ehti ajoissa löytää levähdyspaikan autotorkkuja varten. Aina se kuitenkin onnistui.
Tiedättehän ilmiön, jos ei etsi bensistä tai levikettä, niitä on tien varressa vilisemällä. Jos polttoaine uhkaa loppua tai pitäisi päästä levikkeelle, keitaat ovat kadonneet.
Pahin reissu taisi olla, kun vuosia sitten auttelin tuttua raviukkoa ja myös kuskailin hevosia. Äijällä oli vanha volkkari LT, korotettu hevosauto, minkä ohjauksessa oli löysää melkein sen verran kuin joissakin 70-luvun Transiteissa, mitkä olisi jo valmiiksi pitänyt laissa kieltää. Oli kuuma ja kovasti tuulinen kesäpäivä. Takana oli kaksi pollea, matka Savosta lähelle Helsinkiä ja sitten toisten kahden hörähtelijän kanssa takaisin.
Myrskyinen tuuli vei pahasti vankkuria aina, kun tuli metsän suojista aukealle, kuumuus kopissa haittasi ja sitten alkoi se tuttu painostava väsykin vaivata. Taukoja oli pidettävä ja kahvia meni paljon. Se reissu oli kaikkinensa mieliinjäävän karmee, mutta kaikkien hevoshurjien suojelija P. Konifacius auttoi.
(Oikeasti hepojen suojeluspyhimys on ainakin Martinus Toursilainen, (v. 316 - 397), ranskalainen piispa. Sama hiippahemmo on sattumalta myös mm. köyhien ja alkoholistien suojelija, tekemistä siis riittää, siellä jossakin.)
***
Tiellä pysyttiin silläkin kertaa koko matka ja omalla kaistalla, mikä oli kyllä sillä autolla melkein ihme. Hevoset tuli matkalla ruokituksi, juotetuksi ja hoidetuksi sinne mihin pitikin. Kotitallin pihassa yöllä huomasin, että ison pollen kaverina ollut söpö poni oli kääntynyt matkapilttuussa toisin päin kuin lähtiessä, mutta sehän ei ollut vahinko, vaan poneille tyypillistä.
On sitä nääs paremmillakin autoilla ja kärryillä hevosten kanssa matkusteltu. Ei tosin ihan aina. Siitä en ensin meinannut kertoa ollenkaan, kun ensimmäisen kerran ajoin hevosautoa. Oltiin Lappeen raveissa, eikä pois lähtiessä löytynyt muuta selväpäistä kuskia kuin minä onneton.
Ei muuta kuin matkaan, iso henkilöauto täynnä humalaisia ja hevoskärry perässä. Tietysti oli liukas talvikeli, mutta siitäkin selvittiin nätisti ehjinä, niin polle kuin kuin muutkin. Silloin minua ei kuitenkaan väsyttänyt, oli niin jännää.
Meikä siis tulkitsi joskus väsyn takia tieliikennelakia väljänlaisesti, mutta selviytyi siitä, koska mitään pahaa ei päässyt sattumaan. Mahotonta on silti omien kokemuksien pohjalta mennä ketään neuvomaan. Ammattikuskeilla ja vaikka paljon öisinkin ajavalla ravikansalla olisi varmaan tästä teemasta paljonkin sanomista ja kertomista.
Ilman intrigöörin hevosjuttuja ja muistelujakin väsymys liikenteessä on paha ongelma. Väsyä pitäisi pystyä torjumaan ennakolta, muuten voi tulla pitkä uni.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti