Iltalehti 23.12. 2020: Liian paljon rahaa...
Puhelinmyyjät ahdistelevat vieläkin köyhänkutjakkaa intrigööriä, vaikka olen koettanut kieltää kohdaltani luurimarkkinoinnin parhaani mukaan. Ylen ohjelmia en muistaakseni ole tilannut mistään, en viikkokausiin edes avaa näköradiota, enkä usein kuuntele ylen radiokanavia.
Netistä ylen sivuja tulee sentään vilkaistua lähes päivittäin. Joskus Areenassakin olisi jotain katsottavaa, vaikka täällä toisinaan sähläävä koululainen ei näytä löytävän sieltä enää mitään sen jälkeen, kun Late lammaskin lakkasi sitä kiinnostamasta. Minusta Late on kyllä ollut Areenan parhaita anteja. Elokuvat ja sarjat tulee yleensä katsotuksi muualta.
Puhelinmyyjän ammatin täytyy olla hyvin vaativaa. Puhelinmyynti meille luonnollisille henkilöille on haasteellista, mutta jotkut lahjakkuudet osaavat kaupata kaikenlaista myös juridisille henkilöille eli yrityksille.
Mutta mistä ihmeestä puhelinmyyjät tietävät soittaa juuri silloin, kun meikäläinen urvahtaa sohvalle päikkärille? Harmittavan usein sillä hetkellä kun miellyttävä lepotila alkaa hiipiä nuppiin, luuri pirahtaa. Jos laitan luurin äänettömälle, silloin soittaa joku, jolle pitäisi vastata.
Kerran myyjä sai minut sohvalta retkuun tarjoamalla kympin hintaista pätkätilausta yhdestä minun suosikkilehdestäni. Kympillä saisi vähän matkaa lehteä kotiin kanneksittuna ja vielä langattoman hiiren. Sen verran uni painoi, etten tajunnut, jotta siihen hintaan ei voi enää saada tolkullista hiirtä. No, ei saanut, mikä lie ollut, aito kiinalainen, enintään euron verran maksava hiirulainen. Toisen kerran jonkin pätkätilauksen kylkeen tarjottiin neljää pientä kyökkiveistä, joita epäilin jo valmiiksi, mutta ne veitset ovatkin hyviä ja teräviä.
***
Mutta takaisin teemaan eli Yleen: Poliitikkojen porukka setvi Ylen rahoitusta, pitkään ja hartaasti. Setvinnän lopputulos osoittaa taas kerran parlamentaarisen päätöksenteon lähes täydellistä kyvyttömyyttä. Ylen valtavasta budjetista ei säästetä mitään, mitä nyt vähän indeksikorotuksista.
Mikään Ylen toimitetuissa sisällöissä ei muutu, eikä ostetuissakaan sisällöissä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Kirkon veroista voi vielä kieltäytyä, mutta Ylevero on pakkopullaa, kuten yleinen ja hirmu kallis pakkoruotsikin. Olen ennenkin epäillyt, että oikeasti tiukilla olevat pienituloiset ihmiset saattavat erota kirkosta, koska yleverosta ei voi säästää.
Ei meillä Suomessa ole vielä mitään taloushätää, ei ainakaan poliitikoilla. Ja vielä ne ryökäleet kehuvat omilla suurenmoisilla saavutuksillaan. No joo, tämmöiset vastalauseet ovat tietysti turhia, mutta tekee mieli jurputtaa, kun kirjoittelun vapaus vielä toimii, edes joissakin asioissa. Ollaanpa sitten aina vain ylen onnellisia maksavia asiakkaita!
YLEstä arvostelua:
Puhelinmyyjät ahdistelevat vieläkin köyhänkutjakkaa intrigööriä, vaikka olen koettanut kieltää kohdaltani luurimarkkinoinnin parhaani mukaan. Ylen ohjelmia en muistaakseni ole tilannut mistään, en viikkokausiin edes avaa näköradiota, enkä usein kuuntele ylen radiokanavia.
Netistä ylen sivuja tulee sentään vilkaistua lähes päivittäin. Joskus Areenassakin olisi jotain katsottavaa, vaikka täällä toisinaan sähläävä koululainen ei näytä löytävän sieltä enää mitään sen jälkeen, kun Late lammaskin lakkasi sitä kiinnostamasta. Minusta Late on kyllä ollut Areenan parhaita anteja. Elokuvat ja sarjat tulee yleensä katsotuksi muualta.
Puhelinmyyjän ammatin täytyy olla hyvin vaativaa. Puhelinmyynti meille luonnollisille henkilöille on haasteellista, mutta jotkut lahjakkuudet osaavat kaupata kaikenlaista myös juridisille henkilöille eli yrityksille.
Mutta mistä ihmeestä puhelinmyyjät tietävät soittaa juuri silloin, kun meikäläinen urvahtaa sohvalle päikkärille? Harmittavan usein sillä hetkellä kun miellyttävä lepotila alkaa hiipiä nuppiin, luuri pirahtaa. Jos laitan luurin äänettömälle, silloin soittaa joku, jolle pitäisi vastata.
Kerran myyjä sai minut sohvalta retkuun tarjoamalla kympin hintaista pätkätilausta yhdestä minun suosikkilehdestäni. Kympillä saisi vähän matkaa lehteä kotiin kanneksittuna ja vielä langattoman hiiren. Sen verran uni painoi, etten tajunnut, jotta siihen hintaan ei voi enää saada tolkullista hiirtä. No, ei saanut, mikä lie ollut, aito kiinalainen, enintään euron verran maksava hiirulainen. Toisen kerran jonkin pätkätilauksen kylkeen tarjottiin neljää pientä kyökkiveistä, joita epäilin jo valmiiksi, mutta ne veitset ovatkin hyviä ja teräviä.
***
Mutta takaisin teemaan eli Yleen: Poliitikkojen porukka setvi Ylen rahoitusta, pitkään ja hartaasti. Setvinnän lopputulos osoittaa taas kerran parlamentaarisen päätöksenteon lähes täydellistä kyvyttömyyttä. Ylen valtavasta budjetista ei säästetä mitään, mitä nyt vähän indeksikorotuksista.
Mikään Ylen toimitetuissa sisällöissä ei muutu, eikä ostetuissakaan sisällöissä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Kirkon veroista voi vielä kieltäytyä, mutta Ylevero on pakkopullaa, kuten yleinen ja hirmu kallis pakkoruotsikin. Olen ennenkin epäillyt, että oikeasti tiukilla olevat pienituloiset ihmiset saattavat erota kirkosta, koska yleverosta ei voi säästää.
Ei meillä Suomessa ole vielä mitään taloushätää, ei ainakaan poliitikoilla. Ja vielä ne ryökäleet kehuvat omilla suurenmoisilla saavutuksillaan. No joo, tämmöiset vastalauseet ovat tietysti turhia, mutta tekee mieli jurputtaa, kun kirjoittelun vapaus vielä toimii, edes joissakin asioissa. Ollaanpa sitten aina vain ylen onnellisia maksavia asiakkaita!
YLEstä arvostelua:
Iltalehti 23.12. 2020: Liian paljon rahaa...
Persujen YLEllisiä parahduksia.
Kirpeää kritiikkiä, Yle Watch.
YLEistä pähkäilyä ylen ympäriltä, intrigööri.
Persujen YLEllisiä parahduksia.
Kirpeää kritiikkiä, Yle Watch.
YLEistä pähkäilyä ylen ympäriltä, intrigööri.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti