Voodoota kesän ratoksi

Pienituloisten lapsiperheiden köyhä kesä on tänä keväänä noussut otsikoihin. Rahat eivät riitä lasten harrastuksiin muutenkaan, mutta monissa perheissä koko pitkä kesä saattaa olla niukkuutta ja tylsyyttä täynnä.

MTV-kolmosen sivuilla kerrotaan siitä, että jo lasten ruokailukin saattaa kesällä olla ongelma, kun koulut ja päikkärit eivät enää tarjoa evästä lapsille. Kesästä tulee monissa perheissä pakosti selviytymispeliä, toivottavasti siitä ei tule myös nälkäpeliä.

Suomalaisesta hyvinvoinnista pitäisi olla vielä sen verran jäljellä, ettei nälkä saisi olla vieraana, jos sossu toimii ja myöntää toimeentulotukea. Sossun rahaa annostellaan aikuisille ja lapsille erikseen, vaikkakin aina niukkistyylillä. Tukia pitäisi osata ajoissa hakea, eikä soppalan iso kauha kaikille jaa, elleivät normit ns. viimesijaiseen tukeen täyty.

Asiat eivät kuitenkaan ole noin simppeleitä. Elämisen tilanteita ja sattumuksia on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Kaikkeen ei kukaan osaa varautua varsinkaan, kun säästöjä tai luottoa ei köyhimmillä juuri ole.

Usein edessä on selviytymispeli: Mitä tänään syötäisiin vai eikö paljon mitään? Saadaanko kakruille ehkä limua ja jäätelöä? Mennäänkö uimaan johonkin, jos sinne ensin jollain kyydillä päästään? Huvipuisto, mikä sellainen on? Ulkomaille, on sitä sellaista lomamatkailua elokuvissa ja tellussa nähty...

Voodoonukeista viihdykettä

Intrigöörin blogissa oli joskus aloittaessa tarkoitus kirjoitella lähinnä politiikasta ja on siitä jotain tullut höpistyksi. Höpistään vähän vieläkin. Eivät nuo ikävät asiat itkemällä parane.

Kun on oikein tylsää, eikä lapsille keksi mitään tekemistä, intrigöörisetä vihjaa: Otetaanpa esille isot klöntit muovailuvahaa. Siitä sitä äipän, iskän, mummin tai papan ja kavereiden kera leipomaan pieniä hauskoja ihmishahmoja, poliitikkoja tai muita inhokkeja, vaikka opettajia, joille annetaan tietysti oikeat nimet.

Suomi ja suomalaisuus on nykyisin hirvittävän monikulttuurista, joten nyt kannattaa ottaa vaikutteita vaikka läntisestä Afrikasta, mistä lähtöjään vanhoja uskomuksia on levinnyt myös Karibian saarille, mm. Kuubaan, Haitille, Brasiliaan, Trumppilaan ja vaikka mihin ympäri maailmaa. Leikitäänpä joku päivä kotona voodoonukkien tekemistä!

Voodoonukkeja voi askarrella tuhannella eri tavalla, mutta muovailuvaha olisi ehkä helpoimmasta päästä materiaaleja. Lasten kanssa tuskin kannattaa tökkiä nukkeja terävillä neuloilla, hammastikut tai tulitikut olisivat siihen sopivia. 

Lapset varmaankin tykkäävät lopuksi iskeä nuo voodoohahmot pöytää vasten littanaksi mutta silloin täytyy muistaa ottaa tikut pois, ettei naurusta tule itkua!

Entä jos ei ole muovailuvahaa? Sitten askarrellaan nukkeja muuten, piirtämällä tai paperista. Kankaanpaloista ne perinteiset voodoonuket tehdään, jos taito siihen riittää. Sisään laitetaan jotain täytettä, ristipistoja tai nappeja silmiksi, jne.

Tikkuja tökkiessä nukella pitää siis olla nimi. Nimen perään voi keksiä ja ladella synkkiä manauksia ja loitsuja nimetyn inhan tyypin pään menoksi, jotta touhuun saadaan kunnon tunnelmaa. Oikeassa voodoossa tuolla konstilla on tarkoitus ilkeästi vahingoittaa nuken esittämää ihmistä.

Voodoo kaikkine muunnoksineen on yksi maailman suurehkoista uskonnoista tai uskomuksista. Voodoo toimii, jos sen harjoittaja itse uskoo lujasti moiseen touhuun. Silloin rituaalit muuttuvat taianomaisesti tosiksi ja eläviksi. 

Kämpän ovesta voi herättyä vaikka löytää siihen naulatun aamupalan, kanavainaan. Kuolleet nousevat silloin haudoista ja kulkevat yössä, ties mitä pahaa tekemässä...

Intrigöörissä aiemmin köyhien lasten kesästä ja vihanhallinnasta, voodoosta.

***

Lisäyksiä köyhyyden tiimoilta: 

"Köyhät kantavat maahanmuuton hinnan", Tämä Päivä -blogi.

"Helsingin Sanomissa nauretaan taas köyhille", Martti Asikaisen -blogi.

Yksi puheenvuoro köyhyydestä.