26.7.2017

Koiralle kyytiä

Nämä taluttajat liikkuivat koirien säätelemää vauhtia.
Kuvat ovat youtubesta.
Maailma muuttuu alvariinsa tuoden tänne maakuntiinkin uusia tuulahduksia ihmeteltäviksi. Katselin äsken parvelta, kun vähän toisella kympillä oleva poika talutti tai oikeasti veti koiraa kevytväylällä ajaen itse tasapainoskooterilla vai mikä leijulauta se lienee.

Pieni musta koira vikitti lujaa pojan ja sähkövempeleen perästä, vaikka vauhtia oli reippaan fillaroinnin verran. Poika varmaankin lähtee toistekin mielellään koiraa ulkoiluttamaan, mutta en tiedä, lähteekö niin pieni koira suosiolla mukaan.

Ehkä koiran voisi laittaa kulkemaan sähköistetyn poitsun perästä skeittilaudalla? Isommalle koiralle kohtuullisen pituinen vauhtilenkki saattaisi sopiakin. En kuitenkaan suosittelisi kokeilemaan moista kissan kanssa. Tätä en yhtään suosittele.

Tässä olisi mallia vempelehulluille koirantaluttajille, linkki tuubiin.

Vielä sitä meikäpappakin ryykää menemään jollain sähköhärvelillä, jolla saa ajaa myös kevyen liikenteen reiteillä ja poluilla. Mopo ei olisi ole kaupungissa oikein hyvä, kun sillä pitäisi kurvailla muun liikenteen seassa. Sähköautoon ei ainakaan ole mahiksia. Toistaiseksi sitkeästi kävelen, kun se vielä käy.


Lisäys: Koirilla on joskus karu kohtalo. Ruokakaupan 
edessä saattaa häkki heilahtaa.


***

2 kommenttia:

Nils- Aslak Näkkäläjärvi kirjoitti...

Minä muistan hyvin kuinka pojanklossina Lapissa valjastin meidän narttukoiraa rekeä vetämään. Se oli muuten hiton hieno, kevyt reki ja nahkaiset valjaat.

Sehän oli siis narttukoira (hen, på svenska) ja kiima- aika. Ei mennyt minuuttiakaan, kun monen sadan metrin päästä naapurista ampaisi uroskoira (hen, på svenska) paikalle ja nartun selkään. Jäivät sitten vielä siihen nalkkiin ja seisoivat pihalla noloina monta tuntia. Nolo olin itsekin.

intrigööri kirjoitti...

Piennä poekana jouduin aika usein käymään pyörällä kyläkaupassa. Maalla oli silloin vähän rennompi meininki ja kauppias piti jostakin syystä susikoiraansa päivälläkin irti pihassa. Koira kiusasi minua kai siksi, koska pelkäsin sitä.

Kaupasta pois mennessä koira juoksi aina vähän matkaa rinnalla ja louskutti. Se oli alle kouluikäiselle pätkälle melko pelottava otus, vaikka ei yrittänytkään purra. Vieläkin hiukan varon shäfereitä, vaikka en muuten pelkää koiria. Koiria juoksee lenkkipoluilla vastaan joskus montakin kerralla, eikä se minua haittaa, jossain niiden pitää saada juoksennella.