Ihastuttava feministihallituksemme oli taas kerran oikein totisen paikan edessä, mutta mitään rotia Suomen ja suomalaisten asioissa sieltä ei ikinä löydy mihinkään päin.
Kai se on niin, jotta minkäs niille euroherroille ja -rouville mahtaa, kun niiden kanssa kuleksii pitempään pellon laitaa, sellainen käytös tarttuu: Siellä ne kaikenlaiset eurohienohelmat vain nätisti nyökyttelee, kumartaa ja pokkaa...
Pellon laidassa kulkijoille itselleen ei kai käynyt tällä kertaa hassusti, mutta Suomelle kävi kehnosti niin, että lopun alku on taas lähempänä.
Hallituksemme pääfeministeri Sanna Marin kaipaili aamulla jo oppositioltakin kiitoksia, jostakin syystä. Vähän vain jäi epäselväksi, saisiko nyt olla lipeviä kiitoksia, joista laulu kertoo, vaiko ihan tavallisia kiitoksia?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti