Kaivostyöstä Kongossa maksetaan ehkä pari taalaa päivässä.
Ämmän mielestä Afrikassa asiat ovat kaivosten omistajien kannalta paljon paremmin, koska siellä kaivostyöläisille ei tarvitse maksaa kuin kaksi taalaa päivässä. Sillä palkalla mainarit kuulema suostuvat "painamaan" töitä niin että hiki virtaa, mutta "reipas" laulu soi.
Historia tuntee myös miljoonia esimerkkejä siitä, ettei työläisille tarvinut maksaa palkkaa ollenkaan. Köyhillä ei silti voinut olla omaa orjaa, sillä orjat piti silti ostaa rahalla laivureilta ja välittäjiltä. Lisäksi tuli kuluja huonosta ruoasta, lautahökkeleistä ja vanhoista vaatteista. Ilman ruokaa ja sateensuojaa olisi seurannut omistajan kannalta kiusallisia tuotantokatkoksia. Orjille piti myös palkata työnjohtajia, etteivät he olisi vain päivät pitkät banjoa pellon laidassa rämpytelleet ja tanssineet.
Tietenkään kunnon kristitty orjaherra ei voinut pellon laidassa katsella sellaista säädytöntä menoa, ettei orjilla olisi ollut edes pöksyjä tai paitaa. Johan siinä olisivat kartanon kalpeanhailakat naisenpuolet päivänvarjoineen järkytyksestä pyörtyneet. Tai he olisivat ainakin olleet pyörtyvinään.
Nyky-Suomessa varmin konsti vaurastua on johtavien poliitikkojen mielestä mennä hirmuisiin takuisiin toisten ylivelkaisten maiden puolesta. Intrigööri kokeili sitä yksilötasolla jo kauan sitten, mutta lopputulos oli katastrofi. Tietysti poliitikot ovat viisaampia kuin intrigööri, sillä he kuittaavat itselleen hyvän palkan, superedut ja eläkkeet.
Edes orjuus ei kannata?
Raakaa työtä lähes orjan asemassa. |
Eksyin taas aiheesta, kun piti pohdiskella sitä, onko kaivoksen tai muun pisneksen pyörittäjälle todella edullista maksaa duunarille kaksi taalaa päivässä. Silloinhan duunari saisi kulkea 12 tunnin työpäivän päätteeksi kotia kuin laulussa, iloisesti kaksi taalaa taskussa ja pieni pala mälliä huulessa.
Toki siellä Afrikassa saattaa päätyä jellonan kitaan tai hyeenan hampaisiin vapaa-aikanakin. Aika ikävää, kun ihmispetoja pitää varoa duunissa ja petoelukoita joutoajalla.
Lisälinkki 3.5.2018: Lapsityövoimaa ja todella kurjaa kohtelua.
Siis piti pohtia, onko edukkaampaa ostaa orja ja huolehtia sitten tästä inhimillisestä sijoituksesta vai pärjääkö pisneksen omistajana paremmin ulkoistamalla työntekijän ja maksamalle tälle pari taalaa päivässä. Vaikka intrigööri on surkea kapitalisti, on pakko veikata sen parin taalan palkan puolesta. Jos jotkut eivät syvässä Afrikassa, jossain Kongon kaivoksilla, pärjää parilla taalalla päivässä, kyllä töihin tulijoita riittää.
Onkohan ihmispololle ja ihmisarvolle käynyt niin surkeasti, ettei ihminen kelpaa enää edes orjaksi? On halvempaa teettää töitä orjan lailla, mutta ilman huoltopakkoa, vain maksamalla surkeaa palkkaa, jos muistaa. Niin se taitaa olla.
Jos ei töihin tulijoita Afrikassa ole jonossa, pomon pikku apulaiset eli työnjohtajat hankkivat piankin uutta työvoimaa kaivokselle. Enää ei niinkään pomon piiska laula, vaan rynkky se on, joka rällättää. Parin taalan palkat ja orjuus siinä lyövät kättä toisilleen, pakkotyötä se on yhtä kaikki, nimitys on yksi hailee.
Parin taalan päiväpalkka jossain Afrikassa olisi samaa luokkaa kuin jokin parikymppiä päivässä länsimaissa, rupuhommissa. Tästä tulee mieleen maatalouden harmaa sesonkityö Etelä-Euroopassa. Ruokansa sillä parilla kybällä Euroopassa saisi, ei paljon muuta. Suomessakin puhutaan siirtotyöläisten parin euron tuntipalkoista, kyllä puhutaan, mutta asialle ei mitään tehdä.
***
Siinä tuo ääneen ajatellut Australian ja maailman rikkain? muija on oikeilla jäljillä, että Afrikassa ja Arabian hiekkamailla on hyvin pitkät ja tuottoisat perinteet orjatyövoiman käytöstä. Nykyisin häveliäämpää on puhua vierastyöläisistä.
Öljyrikkaissa maissa, kuten Libyassa tai Persianlahden rantamilla on näitä lähes orjan asemassa olevia halpatyöläisiä jatkuvasti sankoin joukoin. Halpatyön tekijöitä riittää ja heitä tulee myös Aasiasta. Libyassakin vierastyöläisiä taisi olla Gaddafin aikana toista miljoonaa, osa heistä lienee jo palannut takaisin sisällisodan jälkeen?
Suomessa asiat ovat toki jokseenkin mallillaan. Ulkomainen halpatyövoima näyttää silti olevan hallituksen erityisessä suojeluksessa. Kun sikspakkia säätytalolla runnattiin, kuulema ainakaan kokoomus ja ruotsalaiset eivät halunneet hyväksyä hallitusohjelmaan halpatyötä torjuvia toimia. Kyllä kapitalisti meilläkin tietää, mikä kannattaa, eikä möly pysy aina mahassa.
Italiassa harmaata 35%?
Harmaan talouden määrää Suomessa arvioitiin kaksi vuotta sitten eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa. Arvioiden mukaan harmaasti pyöritettiin meillä vuonna 2008 jopa 5,5 - 7,5 prosenttia kansantuotteesta. Euroissa harmaata kertyi 10 - 14 miljardia euroa, mikä merkitsi yhteiskunnalle 4 - 6 miljardin verojen ja maksujen menetyksiä vuodessa.
Mutta toista se on moraaliherra Mario Montin kotimaassa Italiassa! Pari päivää sitten julkaistun uutisen mukaan pimeän talouden määrä Italiassa arvioitiin noin 530 miljardiksi euroksi vuosittain. Italian kansantuote, se bkt, lienee yli 1 500 miljardia vuodessa, joten pimeää ja harmaata rahaa liikkuisi arvioiden mukaan maassa jopa 35 prosenttia koko potista.
Miksikö tällaisista asioista pitää kirjoittaa? No siksi, että Euroopasta tehdään liittovaltio ja samalla "nostetaan" maanosan yleinen kilpailukyky lähes aasialaiselle tasolle. Koska liittovaltiolla olisi poliittisesti edessään pitkä ja kivinen tie, sellainen viritelmä väännetään velkavivulla ja talouskuriin pakottamalla. Oikeasti liittovaltio toimii jo, mutta ei vielä ihan täysillä.
Kyllä kriisimaissa taivutaan Brysselin tahtoon, ihan vaikka mihin, kun työttömyys lähentelee pahimmillaan jo kolmannesta työvoimasta. Muuten ei taivuttaisi, mutta kun herrojen palkat uhkaavat jäädä maksamatta, eikä semmoinen sovi! Kaikista maista tulee vähitellen velkakriisimaita, ellei muuten, niin lopulta tulee, kun korkotasoa veivataan taas ylöspäin.
Keskuspankin poteroissa on nyt saatu tai vain otettu ykskaks lupa raskaan velkatykistön käyttöön. Intrigööriä huolestuttaa jo, onko rouva euro eli Angela Merkel ehkä kuollut, sillä näin ei kai pitänyt tapahtua hänen elinaikanaan?
Maksamalla eurooppalaiset maat eivät veloistaan ikinä selviä, eikä se ole tarkoituskaan, vaan verotulojen loputon lypsäminen. Eikä vanhan mantereen kilpailukykyä saada kuntoon ilman rankkoja monenlaisia leikkauksia, joihin Brysselistä uhkailemalla painostetaan.
Italialla on velkaa 123 prosenttia kansantuotteesta, Kreikalla on vastattavaa hulppeat 160 prosenttia. Irlannin velka on 116 prosentia ja Portugalin 114 prosenttia, samaan yltää myös Belgia. Budjettivajeita on vaihtelevasti, vähiten näistä maista Belgialla.
Loput euromaista jäävät vielä pois 100 prosentin velkakerhosta. Ranskan velka on "vasta" 90 prosentissa bkt:sta ja Saksan "vain" reilut 81 prosenttia. Espanjan velka on himpun alle Saksan prosenttien, vajaat 81 prossaa. Suomi on vielä kaukana velkakärjestä päälle 50 prossansa kanssa, mutta ei hätää, luisto on unionin hyväksymä.
BBC:n linkki Kongosta ja koboltista.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti