30.9.2013

Osallistavaa orjuutusta


Rollaattori-aura lienee papan oma keksintö,
mutta virkahenkilöiltäkin voi odottaa mitä
vain. 
Poliitikot ovat vilautelleet taviksille
hyvinkin korkeita eläköitymisikiä.
Työttömien pakottaminen osallistavalle sosiaaliturvalle Suomessa tai brittien aikeet osallistaa työttömät "vapaaehtoistyöhön" esimerkiksi 30 tunniksi viikossa haiskahtavat pahasti palkattomalle orjatyölle. 

Briteissä työttömiä voitaisiin IS:n maanantaisen jutun mukaan velvoittaa esimerkiksi käymään päivittäin työvoimatoimistossa tai pakottaa koulutukseen tai terapiaan. 

Ellei työtön osallistu, ei tule tukia. Jukuripäinen pitkäaikaistyötön varmaankin saisi silloin opetella kerjäämään, tekemään harmaata tai pahimmassa tapauksessa varastelemaan ja muuten tuhmailemaan?


Siis myös pakollista terapiaa? Työttömyys on päättäjien mielestä yleensä työttömän oma syy, mutta työttömyyttä voisi verrata johonkin sairauteen tai rikokseen, jos sen takia määrätään terapiaan. 


Brittien uudenlaiset pakotukset saattavat tulla voimaan jo ensi vuonna? Meillä ne kai jo kuuluvat kataistrofihallituksen kenttäohjesääntöön, eikun hallitusohjelmaan?


***

Intrigööri alkoi illalla lukea Free the Slaves -järjestön vetäjän, professori Kevin Balesin kirjaa "Nykyajan orjat" (Into Kustannus Oy). Uni yllätti, mutta saatan palata kirjan sisältöön myöhemmin. Kirjassa kerrotaan, että maailmassa arvioidaan olevan nykyisin noin 27 miljoonaa orjaa eli enemmän kuin milloinkaan.

Iso osa orjista on myös USA:ssa, mikä esiintyy maailmalla aina suurena vapauden esitaistelijana. Kirjassa kerrotaan ihan varsinaisesta orjuudesta, jolloin orja on käytännössä vailla omia oikeuksia, isäntiensä täydellisessä hallinnassa eli omistuksessa. Omistuksessa nimenomaan, sillä nykyajan orjalla voi olla kova hinta, paljon kovempi kuin ennen sisällissotaa Amerikassa.


***

Se on toki yleisessä tiedossa, että öljyrikkaissa lähi-idän maissa lähes kaikki suorittavat ja samalla raskaat työt teetetään miljoonaisella joukolla siirtotyöläisiä köyhimmistä Kauko-Idän tai Afrikan maista. Gaddafin Libyassakin oli toista miljoonaa siirtotyöläistä, joista suurin osa pakeni toissa vuonna sisällissodan jaloista, jos pääsi.

Tilanne on samankaltainen esimerkiksi emiirien ja sheikkien ikiomassa puuhamaassa Dubaissa, sekä Saudeissa ja Quatarissa. Ökyrikkaiden lähi-idän maiden siirtotyöläiset ovat usein lähes täysin orjien asemassa ja ainakin he ovat huonosti kohdeltuja ja alipalkattuja.


Siirtyöläisiä pakotetaan asumaan kuumissa parakeissa ja ostamaan kallista roskaruokaa. Silti nämä nykyajan orjat tai puoliorjat elättävät rikkaiden pöydiltä varisevilla taaloilla laajasti perheitä ja sukua omissa kotimaissaan, joissa elintason minimit ovat kehitysmaiden alhaista tasoa.

***

Euroopan Unionissa, minkä yhtenä pihakoirana Suomikin toimii, ei ole paljonkaan korotettu ääniä työttömien, köyhien ja kurjien puolesta, elleivät he satu olemaan keskusteluissa niin muodikkaita maahanmuuttajia tai joitain muita elintapanomadeja. Joku isokenkäisistä saattaa olla aidostikin asiasta huolestunut, mutta se ei paljon lämmitä.

Maanosan omien työttömien ja muuten köyhyysrajan kahden puolen kitkuttavien luku on jo kymmenissä miljoonissa. Silti päättäjien eliitti on syvästi huolissaan lähinnä suurpankeista ja valtioiden velkaantumisesta, mikä on oikeastaan ihan sitä samaa surkeaa köyhien kyykytyslaulua. 


Poliitikkoja, noita maallisia jesuiittoja, ei tosiasiassa huoleta edes se, että omien kantakansalaistenkin järjestämät mellakat Välimeren maissa kiihtyvät ja polttopullot poksahtelevat. Talous astelee aina yli kaiken ja säästökurjistuksissa tarkoitus pyhittää keinot. Tämmöiselle ajattelulle voi kuitenkin jo hyvällä syyllä ennustaa hyvin likaista ja surullista loppua. Kaikkea ei niele se tyhmä kansakaan.

***

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko heittää osallistavan sosiaaliturvan palloa aamun Ylen jutussa ja tarjoaa "koppia" kuntien lisäksi järjestöille, yrityksille ja kotitalouksille. Siis pitkäaikaistyöttömän saisi nykyajan orjuusmarkkinoilta (ent. työmarkkinat) vaikka palkattomaksi järjestöorjaksi, yritysorjaksi tai kotiorjaksi. 

Voinemme olettaa, ettei maaseudun väki jää huonommaksi. Jotkut maalla eläjistä ovat jo siirtyneet osa-aikaiseen metsämarjatalouteen ja hankkineet nohevaa halpistyövoimaa kaukomailta. Kuulema joukossa on hyvinkin pieniä sivutoimisia yrittäjiä. Viljeltyjen marjojen tuotannossa on aina omat kiihkeät sesonkinsa, joihin joko otettaisiin kotimaisia työttömiä tai ei otettaisi.


Saattaisimme nähdä Suomessa jatkossa myös pelto-orjia, mutta tekniikka ehkä pelastaa. Isollakaan maatilalla ei nykyisin tarvita kuin osaavia traktori- ja konekuskeja, tosin heitäkin vain vähän. Koneistus ja robotit vievätkin tulevaisuudessa yhä enemmän oikeita ihmisten työpaikkoja. Palkattomat duunarit tai orjat kiinnostavat aina rahan tekijöitä, sillä sellaiset eivät maksa yrittäjille mitään, eivätkä ainakaan miljoonia, kuten kunnolliset robotit. Uusia ilmaisia duunareita riittää, näiltä näkymin.

***
Köyhien ja avuttomien vanhusten terveydenhuolto alkaa sekin vihdoin löytää taloudellisesti "järkevät"  raaminsa. Julkisessa terveydenhuollossa hoitojen priorisointi on ollut jo vuosia arkipäivää, mutta pian sille touhulle aiotaan antaa lailliset pohjat. Kalliita hoitoja saavat tietenkin vain itse maksavat asiakkaat. 

Sillähän niistä köyhistä ja sairaista selviää, kun ei enää isompia riesoja hoideta. Takavuosina kohistuja lopullisen ratkaisun pillereitä sitten paljon tarvita. Muutenkin ne syrjikset kuolevat usein reilusti muita nuorempana.


"Mutta eihän meillä Suomessa, ei tietenkään, sillä tavalla..." Kaikelle löydetään aina paljon selityksiä ja ensi kuulemalta ne voivat kuulostaa järkeviltä. Mutta vanha kansa oli tässäkin asiassa viisas: "Kun pahalle antaa pikkurillin, se vie kohta koko käden rannetta myöten!"


***

Kun Cumulus 40 vuotta sitten esitti heimoveljiä ihanan Ankin puhaltaessa lauluun henkeä, ei kukaan kuvitellut, että orjuudesta voitaisiin vielä joskus puhua suomalaisena ongelmana. Nyt elämme jo sen sortin kovia aikoja, ettei orjatyön teettäminen ihan puheeksi jää. Jos suomalaiset  pyörittävätkin rahaa moninkertaisen määrän verrattuna 1970-80 -lukuihin, on elämisen laatu monin tavoin huonontunut. Toivo jostain paremmasta menee ihmisiltä liian usein ja niin käy myös nuorille.

Waan heimo se on Suomen heimokin ja hädässä heimoveljet tunnetaan, kuten jo nuijasodassa aikoinaan nähtiin. Silloin muinoin tuli lopulta ruotseilta pahasti turpiin. Niin kai käy nytkin, sillä uusi pääomavallan maailmanjärjestys tuli jo! Keneltäkään tavikselta ei kysytty, oletko siihen valmis. Maanosan johtavat poliitikot olivat siihen kyllä hyvin valmistautuneet.


video

Tuore linkki nostojuttuun: 

Taloussanomien Jan Hurri viittaa arvostettujen talousmiesten tutkimukseen ja suosittelee jutussaan, että palkkahaitaria laskettaisiin yläpäästä, johdon ylisuurista palkkioista, eikä matalapalkka-aloilta.

Intrigöörin vaatimattoman näkemyksen mukaan Suomessa on ylisuuri julkinen sektori, minkä korkeampi pää on liian paksusti palkattua. Korkeimmista palkoista voi nipistää, kuten voisi korkeista yleisen systeemin eläkkeistäkin! Matalista palkoista tai eläkkeistä ei olisi enää varaa leikata.

***

Ei kommentteja: