18.4.2011

Paha herranilma

Hiljaiseksi se vetää, kun kansanvalta puhuu. Elämme kevättulvien aikaa, mutta kevään korkein vuoksiaalto velloi äänestyskopeissa ja nostatti perussuomalaisia. Iso osa eduskunnasta uusiutuu. Voisi vanhan kansan tavoin sanoa, että menossa on paha "herranilma". Herroja se sellainen ilma ainakin lennättää sinne taikka tänne, mutta miten käy taviskansan?

Me vähän kauemmin politiikkaa nauttineet muistamme SMP:n mahtinousun 70-luvun alussa, jolloin puolueella oli 18 kansanedustajaa. Nyt pienviljelijöiden ja maaseudun puolueen jälkeläinen perussuomalaiset jysäyttää Arkadianmäelle yli tuplasti enemmän edustajia kuin pappansa aikoinaan. Uusia kansanedustajia tulee puolueelle peräti 34, yhteensä heitä on 39 tulossa hakemaan valtakirjojaan.

***
Ei siis ihme, että Suomen pikkuvihreiden porukassa lausuttiin turhaan Jeesuksen nimi. Kysymys ei sentään ollut herramme ja mestarimme toisesta tulemisesta. Melkein oli, sillä isot vihreetkin joutuivat tunnustamaan, että paha halla kävi kepun aholla perunakuoppien mailla. Siinä se ehkä selvimmin nähtiin, mitä siitä seuraa, kun jonkin puolueen politiikka vieraantuu kunnolla kannattajistaan. Pikkuvihreillä sitä vaaraa ei ollut, koska heillä ei varsinaisesti ole sitä politiikkaa.

Intrigööri ei osannut ennakoida demarien mahtavaa loppunousua, vaan oletti kepun sittenkin pitävän paremmin pintansa. Demarit hävisi vähäsen  äänissä edellisistä vaaleista, mutta kiilasi lopulta kakkoseksi ohi suurimman vaalivoittajan. Toki puheenhoitaja Jutta virkistyi kummasti vaalimaratonin alkukrampista, se oli kyllä nähtävissä. 

Kysymys oli kumminkin siitä, että vaalikansan vastenmielisyys maan viime vuosien politiikkaa kohtaan purkautui kahta kautta, demareille ja persuille. Juttaa ja Mikaelia on haukuttu suotta. Kyllä punaruusun puolueessa osattiin sittenkin haistaa, mistä tuulee, kun herranilman mustat pilvet nousivat  taivaanrantaan.

Onnistuneesta torjuntavoitosta kuuluu kunnia kelpoisalle keskustaoikeistolaiselle kokoomukselle, vaikka osa äänistä vuotikin perälaudasta. Ruiskukkakansa sai  ensimmäisen kerran maan suurimman puolueen niukan aseman. Jyrkillä on taas pieniä paineita, sekä kotirintamalta että eurounionista. Mutta kyllä se koiraskin hallituksen poikii, kun koville laitetaan.

Muuten vaalitulos oli aika odoteltu, ellei laiteta merkille sitä, että Arhinmäen vasemmisto piti aika hyvin omat asemansa. NIin sen teki myös rantaruotsalaisten puolue, jonka puheenjohtaja kipitti illalla pikimmiten kokoomuksen valvojaisiin. Siellä se on tallessa rkp, kokoomuksen liivintaskussa, taas hallitukseen tulossa. Niin ja Päivi Räsäsen KD ei sekään homojutuista hiipunut. Piraatit saivat ääniä sen verran, että mainita voi.

Uudenmaan äänirohmu Stubb vertasi vaaleja urheilukisoihin, joissa vain voitto on pääasia, ykköstila on yli kaiken. Tosi on. Paras äänien kerääjä pääsee potentiaaliseksi pääministeripuolueeksi. Ehkä hyväkuntoisen ministerin pitäisi silti unohtaa urheilutermit politiikasta. Politiikassa ei ole tärkeää päämäärä tai maaliviiva, vaan oikeansuuntainen liike. Olkoon se sitten vaikka miten vasemmistolaista ja epäurheilijamaista ajattelua.

***
Politiikassa ei myöskään eletä kvartaaleissa, ei ainakaan vielä. Kylläkin ikihippi ja myös suurjuoksija Tuomioja kiirehti  povaamaan lyhytaikaisten hallitusten mahdollisuutta. Sehän nähdään, mutta silloin politiikot ovat todella raskaasti epäonnistuneet yhteisten asioiden hoitamisessa. Vanhaa kansaa mukaillen, neljä vuotta mennee vaikka säleaidan vitaksena.

Oliko se Stubb, joka illalla tellun tentissä kysyi, että onko persut oikeistolainen vai vasemmistolainen puolue? Hyvä kysymys. En tiedä, mitä Pulinat-Pois-Timo siihen sanoisi. Minä sanoisin, että persut on keskustalainen kansanpuolue. Vasta äsken oli tunkua työväenpuolueista, nyt on pyrkyryyttä keskustaan. Neljän vuoden päästä kai kaikki haluavat olla porvareita tai joitain ihme lipilaareja.

Euroopan Unionissa päätetään ainakin puolet Impivaaran, ei kun Suomen lainsäädännöstä. Jos puolet piisaakaan? Meillä on 200 toimeliasta kansanedustajaa, joista iso osa on ihan uusia. On tietysti tuhmaa puhua nyt tämmöisiä, mutta eikö siinä 200 edustajassa ole jo puolet liikaa? Etteivät hyvät asiat unohtuisi, luin aamulla alan lehdestä, että uuteen eduskuntaan on tulossa opettajien, lekurien, pappien ja hoitsujen lisäksi kymmenkunta insinööriä. Toivomme on tekniikassa. Muutenkin kuin hehkulamppuja vaihdettaessa.

Pressan pestikin on enää edustuksellinen, sellainen puolivallaton. Pressan tehtävä olisi oikein sopiva jäähdyttelyvirka Niinistölle, pikku vihjeenä vain!  Soinilla ei ole aikaa patsasteluun, eikä Rehn ehkä halua vielä kunniavirkaa? Pressan vaalit ovat tietenkin pelkkää puuhastelua eilen päättyneeseen mittelöön verrattuna, mutta niillä sitä politiikkaa pian jatketaan. Väyrynenkin, vielä.

Ettei menisi liian vakavaksi, arvatkaas, mikä on seuraava trendi julkisuudessa, siinä ns. mediassa. No, se on tietysti toimittajanketaleitten harrastama  persujen uusien kansanedustajien höynääminen. Paparazzit postaavat. Politiikka pysyy otsikoissa, olipa siinä sisältöä tahi ei.  Kaikki on nyt levällään kuin erään Korhosen pojan potaatit pientareella.

Onneksi kevät on jo keskellämme ja lämmin poliittinen kesä on tulossa. Syksyllä meitä jo värisyttää, eikä se ole välttämättä vilu. Nälkämaan laulu voi olla pian tuttu monille, kun säästöt revitään taas heiltä, keillä vähiten on. Mutta ei heitetä lusikkaa nurkkaan. Ehkä persut kaiken muuttaa voi?

***