Tämmöistä musisointia lienee jatkossa luvassa
myös EU:n Suomen reservaatissa?
Molemmille henkilöille voisi ostaa jämäkät bongorummut, joita he saisivat erityisen tiedostavasti joka ilta paukutella aamutellussa tai ratiossa, ehkä podcastinakin. Siinä samalla he voisivat toistella suurta sanomaansa, minkä mukaan suomalaiset eivät ole mitään, eivät ole koskaan olleetkaan mitään, eikä heistä koskaan tule mitään mainittavaa. Ei muuten kuin ehkä joskus ajastaan täkäläisen läpitiedostavan etnoenemmistön armosta.
Poikien aatoksilla on paljon suomalaisiakin perästäjuoksijoita. Rumpuorkestereihin riittäisi monen sortin tulijoita ja lisää tyrkkää.
Siistisisko-hallituksemme toki ponnistelee itseään ja verorahoja säästämättä tuollaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Siihen voisi sanoa sanansa vain korkeampi voima kuin esimerkiksi eurotaivaan arkkienkuli Ursula von Pursula tai politiikan viimeinen harppisaksalainen mummoenkeli AM. Vaan ei ne sano.
Ursulan paikallinen äänitorvi Suomessa on tuo jossain mainittu Pytti Puppurainen, jota meitin on kai nöyrästi kuuleminen. Sanomista tuskin EU-taivaasta tulee, sillä pieni Suomi on ihan kiltisti matkalla Skandilan ensimmäiseksi reservaatiksi, jossa eläjillä on paljon oikeuksia, mutta vielä rutosti enemmän velvollisuuksia.
***
Bongoilusta puheen ollen, katsoin joskus joltain näytöltä pätkän Ameriikan ihmemaasta, Delawaresta, missä jo historialliset suomalaiset jo kauan sitten pärjäsivät hyvin alkuasukasväestön parissa. Nykyaikaiset heimolaiset istuivat illalla tulilla ison rummun ympärillä, he hakkasivat sitä tarmokkaasti isolla porukalla. Hoilottivat ne juuttaat samalla omia voimauttavia taikasanojaan, eikä nykypolitsaurusten karvaisia kuonoja torahampaineen näkynyt missään pullamussuttamassa.
Meikä on jo melkein erakoitunut, mutta mielelläni menisin tuommoisen ns. intiaanirummun ääreen sitä paukuttamaan ja hoilaamaan. Saattaisin siinä jopa unohtaa pitkän perinteeni olla juomatta mieltä nostattavia taikajuomia. Ehkä mainitun alkuperäiskulttuurin laajalti tunnettu pyhä mies Istuva Härkä järkkäisi mulle vähän kaktusta tai jotain, etten joutuisi ryyppyputkeen? Ehkä syntymähurjuus riittäisi ilman tehosteita?
Joo, muistanhan minä, jos tarpeeksi paljon valehtelen, ettei meillä suomalaisilla 1970- ja 1980-luvuillakaan ollut tosiaan mitään. Samaan aikaanhan mm. Lähi-idässä ylläpidettiin korkeaa öljynpumppaus-kulttuuria ja Afrikassa tiedosteltiin jos vaikka mitä.
Keppanaa tai kiljua vain ryystettiin meillä pusikossa, kortilla istuttiin, tapeltiin ja sen päälle nauraa höröteltiin. Jos naisenpuolia missä nähtiin, noustiin puskista pois ja vilauteltiin palttoon alta kikkeliä. Niin se oli, kunnes saimme tarpeeksi kaukomailta kirvonnutta monigulttuurista sivistystä.
Vai oliko se sittenkin pelkkää turhaa kivistystä?
( Minun piti vain kommentoida Ihmisiä telineillä -blogiin, mutta venähti tää ryökäle, joten siitä tuli ihan oma postaus. )
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti