Meikä on jo osin pudonnut nykyajan yleistietäjien poppaukkopiireistä. Niin on käynyt myös yleisissä asumisongelmissa, joissa yhteiskunnan rahaa pyörii tavisten piikkiin runsaimmin terveydenhoidon ohella.
Ongelmia asumisessa oli kohtalaisesti ainakin 1990-luvusta lähtien, jo ennen isomman mamu-tsunamin rantautumista Suomen raukoille rannoille. Kyllä suomalaisetkin alkuasukkaat osasivat lajinsa verran puljailla sosiaalisesti maksettujen ja tuettujen kämppien kera. Venäläisillä naisilla ja muilla rikastuttajilla oli tietysti silloinkin sormensa sopassa.
Tavallinen tyyli oli jo kauan sitten mm. se, että sossuhakuinen pariskunta erota räpsäytti, jolloin kunnan piti yrittää löytää molemmille oma vuokra-asunto, vaikka asumista yhdessä osoitteessa saatetiin silti jatkaa. Nohevimmat vuokrasivat toista tarpeettomampaa luukkua pimeästi eteenpäin ja kysyntäähän yleensä oli.
Kahden luukun loukkuun oli usein syynä sekin, että yksin asuvat saivat käteen vähän paremmat toimeentulotuet kuin pariskuntina. Muistan, että aikoinaan (hölmöyttäni) yritin ottaa tuollaisia asioita puheeksi paikallisten poliitikkojen kanssa. Ketään eivät tuommoiset epäkohdat ja melkoinen yhteiskunnan rahavarojen tuhlaus silloinkaan kiinnostaneet.
Tuo mainittu oli vain yksi asumispisneksen ikävistä puolista. Toki ennen oli kaikki paljon pienempää kuin nykyinen kansallisomaisuuden ja jopa koko kansankin hukuttava rannaton velkajärvi pyörteineen.
Poliitikonhan kuuluu esittää julkisesti äänestäjille joulupukkia, joka syvästi ymmärtää ihan mitä vain. Ei se sovi, että nipotettaisiin joistakin kunnan vuokra-asunnoista. Poliitikkohan hakee aina itseään säästämättä vain tavallisen ihmisen (äänestäjän) etua. On inhimillistä, jos oman edun haku saattaa joskus napsahtaa siinä huiskeessa vahingossa päälle, sattuuhan sitä.
Äideillä, lapsilla ja etnoilla on aina puoltajia, nykyisin heitä on yhä enemmän ja he ovat yhä äänekkäämpiä. Kantaväestön miehenpuolet nähdään usein vain ongelmaisina pahiksina.
Mamuväestön lukuisat monivaimoiset miehet nähtäneen sen sijasta suurenmoisina rikastuttajina? Olen kyllä ihan eri mieltä, kuten moni muukin, mutta mitä siitä, koska vain yhdenlaiset oikeat mielipiteet ovat nykyisessä Suomessa sallittuja.
Vuosien mittaan huono-osaisilla miehilläkin on sentään ollut tukijoita myös politiikassa. Ensimmäisenä mieleen tulee monta kurjaa äijää elämälle pelastanut professori Ilkka Taipale. Oli ja on toki joitakin muitakin sellaisia toimen miehiä ja jopa naisia.
Mistähän me tavisukot löytäisimme lisää edes jokseenkin suopeita sossuenkeleitä? Vai eikö meille turjakkeille ole enää sijaa yhteiskunnan majatalossa? Joulukin tullee, mutta kerätään edes risuja nuotioon ja haetaan makkaraa leipäjonoista. Viinoo juuvaan, jos keillä on. Kyllä liekki lämmittää!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti