Vedellekin siirtomaksut?

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti viime tammikuussa kansallisen vesihuoltouudistuksen. On kauan epäilty, että taloustiukalle joutunut Suomi vielä höynätään myymään halavalla runsaat puhtaan veden varantonsa järvineen, lahtineen ja saarelmineen.  

Se päivä lähenee ja jos piruja seinille suttaisi, saatamme saada sähkön ja sen pysyvien siirtomaksujen kaveriksi vähintään yhtä kalliit vesimaksut ja veden siirtomaksut. Osa Suomen vesistä saatetaan pumpata tankkerien säiliöihin. Puhdas juomavesi voi olla maailmalla raakaöljyä kalliimpaa.

Kenelle muille suomalaisten vedet myytäisiin kuin ulkomaisille tai ns. globaaleille suursijoittajille. Sinun ja minun juomavedet saattavat muutamien vuosien päästä valua vaikka jonkun sheikki el Feikin omistamasta verkosta ja hanasta. Paljonkohan sitäkin päivässä kärsii ryystää? Tai miten usein kantsii tiskata tai pyykätä?

Yksityistetystä eli lihoiksi laitetusta vesihuollosta on toki jo pitkään maailmalla saatu yököttävän huonoja kokemuksia. Koska tässä touhussa kuitenkin taviksille huonosti käy, se ei ainakaan tule suurena yllätyksenä.

Sellainen ero asioilla on, että sähkön puutteeseen harvempi suorastaan kuolee, mutta janoon kupsahtaa viikossa tai parissa joka iikka, ellei saa vettä mistään. Sutta ja sekundaa tulee vesihuollon vallankumouksessa riittämään, koska siinäkin asiassa hääräävät ja määräävät pääpäsmäreinä nerokkaat poliitikkomme kunnalliselta ja valtion tasolta, ehkä maakuntien tulevat satraapitkin laittavat lusikkansa vettä vispaamaan?

Kun kauhia kansallinen kohellus ilmastoasioissa menee puihin, hyvin kallista sekin on, mutta kenenkään ei tarvitse sen takia lopettaa hengittämistä. Suomen omia ns. toimenpiteitä nk. ilmastonsuojelussa ei kukaan maailmalla edes huomaa, vaikka olisi kuinka tarkkana. Ilimoja vielä toistaiseksi riittää kaikille, niin voi ainakin olettaa. Rahaa ei vain meinaa riittää kaikille.

Lisäys: Vesien myynnistä saattaa vielä syntyä sakiakin soppa. Linkki Ylen juttuun.