Ehkä kiky sen tekeekin, sillä niin teki myös paroni Münchausen, joka nosti itsensä ylös tukasta. Samalla roimalla yhden käden ja pohkeiden otteella nousi allikosta hevonenkin.
Suomalaisessa sadussa hevosena on työllä raskautettu kansa, kaikkine kuihtuvan hyvinvointimaan rippeissä roikkuvine kanssakulkijoineen.
Huikeasti valehtelevan paronin saapaissa ovat poliitikot, jotka ratsastelevat hevosillaan eli äänestäjillä kaudesta toiseen. Poliitikot kyllä osaavat suonsilmän kohdalla ketterästi hypätä satulasta pois jollekin kantavalle mättäälle.
***
Intrigööri on vanhana taloustunarina jo pitempään ihmetellyt suurten makkarakauppiaiden rasvaisia juttuja halpuutuksen asiakkaille tuomasta onnesta ja autuudesta. Lähikauppiaskin tuossa on useampaan otteeseen paasannut asiakkailleen, jotta kuinka on taas halpuutettu niin monta sataa tuotetta kerralla. Voi olla, että on, mutta näkis vaan, siis näkis ne halpuutukset käytännössä!
Lähikaupat ovat kyllä mm. halpuutusten ja kasvaneiden aukiolojen takia ahtaalla. Kannattaisi käydä usein lähikaupassa niin kauan kuin sellaisia on!
Talouselämä-lehti kertoo Tilastokeskuksen tilastoineen, että me suomalaiset maksamme nyt elintarvikkeista kolmisen prossaa vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Halpuutus on siis edes tilastollisesti totta, eikä satua. Samaan aikaan kun kauppa on pitänyt meteliä vähittäishintojen halpuutuksista, myös tuottajat eli maanmiehemme maanviljelijät on hurjan halvalla pantu, he saavat kai tuotteistaan 14 prossaa entistä vähemmän.
Luonnonvarakeskus on jutun mukaan alustavasti ennustellut, että maatilojen yrittäjätulo supistui edellisvuodesta peräti 40 prossaa ja jäi viime vuonna vajaaseen 10.000 euroon tilaa kohti.
Julkisuudessa ( Oikean Totuuden Mediassa, OTM. ) on kerrottu lähinnä joidenkin maidontuottajien vaikeuksista, mutta maanviljelijöiden tulokertymä ei paljon naurata. Töitä kyllä riittää, mutta tekijän pussiin jää keskimäärin vain jokin kolmen euron tuntiliksa ja sijoitetulle pääomalle kertyy vajaan yhden prosentin korko.
Vertailun pohjaksi jutussa mainitaan, että yksityisen sektorin tuntipalkka oli yli 16 euroa vuonna 2014.
***
Onkohan tässä vihdoin toteutumassa demarien ikivanha, jo markka-aikainen päikkäriuni siitä, että Suomeen kannattaisi oman maatalouden tukemisen sijasta tuoda kaikki ruoka ulkomailta? Intrigööri ei ole koskaan ollut samaa mieltä. Vaikka ei puhuttaisi mistään kriisiajoista, kotimaista ruokaa tarvitaan aina.
Toisaalta Suomessa tarvittaisiin nykyisten maatilojen lisäksi oikein paljon eri alojen pienyrityksiä työpaikkoineen, mutta sekin haave jäänee poliittisten päiväunien tasolle.
Kotimaisen ruoan laatuun voi luottaa ainakin enemmän kuin ruokahyllyiltä kaikille tuttujen vieraiden ja kaukaistenkin maiden halpatuotantoon. Eikä edes tarvitsisi mainita mitään siitä, että suomalainen ruoka on hyvää.
Maatalous saa kokonaisuutena isoa tukirahaa valtiolta ja valtiolta EU:n kautta kierrätettyna, mutta ruoan jalostajat ja kauppa pitävät tuottajia kuin nyhtöpossuina. Koko ruokaketjun katteita ei ikinä avata, koska liikesalaisuus...
***
Johtava halpuuttaja on S-ryhmä ja K-kauppiaat seuraavat sitä hyvänä kakkosena. Intrigööri on molempien pikkuasiakas. Tiedä sitten, onko järkevää halpuuttaa kerralla satoja tai tuhansia ruokatuotteita, sillä harvempi tavallinen pulliainen ostaa ikinä niin paljon erilaisia eväitä ja niiden lisukkeita?
Perusruoan järkihinnat ja muuten kunnolliset viikkotarjoukset riittäisivät. Ruokahävikkiäkin aiotaan yleisesti karsia, jotain kai sekin touhu haarukan ja vatsan välissä halpuuttaa? Jätettäisiin nyt kotimaiset maajussit oikeasti henkiin, eikä enää kidutettaisi heitä ennen heikoimpien tilojen toiminnan pakollista lopettamista!
Huoltovarmuudesta pitäisi ehkä puhua, mutta turhalta se tuntuu, kun iso osa poliitikoista tuntuu olevan valmiita Natoonkin kuin lukkarit sotaan. Kansalaisilta ei lopulta kysytä tästäkään pienen kansan mahdollisesta kohtalonkysymyksestä mitään, koska kansalaiset ovat poliitikkojen mielestä tyhmiä ja siksi valittavat nälissään.
Loppuvuodesta täällä kotikylässä avataan suomalaisen ruoan halpuutuksen pioneerin Lidlin ( Kiitos vain hra Schwarz! ) uusi myymälä, jossa sielläkin pitää ryhtyä käymään sen sattuvan sijainnin takia. Valinnanvaraa vähille ruokaostoksille riittää.
Siwoja tulee muuten vähän ikävä, koska niihin kerkesi tottua. Siwa on melko järkevä ja toimiva pikkukauppa, paljon parempi kuin ei lähikauppaa olenkaan. Mutta minkäs tässä ihmispolo millekään voi, markkinavoimien muokatessa mualimaa.
2 kommenttia:
Sehän se on, kun ruokakauppojen aukioloaikoja on lisätty ehkä 10%, mutta asiakkaat eivät syökkään entistä enemmän. Joku kärsii tästä. Lopulta saattaa kärsiä se laiha asiakaskin.
Luulisi, että kaupunkiseutujen pieniä lähiökauppoja putoaa ensiksi pelistä pois. Kaikista lähiöistä ei pian enää pääse jalkaisin lähikauppaan. Vielä säilyneet kyläkaupat maaseudulla kestänevät paremmin, koska siellä asuvat ihmiset ymmärtävät käyttää niiden palveluja, eikä kaupan aukioloajalla ole niin suurta merkitystä.
Lähetä kommentti