Osuuskaupan johtaja toteaa tiedotteessa, että ruokakassista saa Suomessa maksaa enemmän kuin (aika yleisesti) muualla Euroopassa. Tämä johtuu kovasta verotuksesta, sillä ruoan arvonlisävero on meillä 13 prossaa, kun se Italiassa on 4, Saksassa 7 ja Ranskassa 5,5 prossaa. Irkut ja britit eivät maksa ruokaostoksistaan lainkaan arvonlisäveroa, eivätkä maltalaiset.
Suomi ei sentään ole ruoan himoverottaja Euroopassa, kun tilastoihin kurkistaa. Tämän vuoden alussa kovin ruoan alvi oli suuressa ruoan tuotantomaassa Tanskassa 25 prossaa. Yli 20 prosenttia alvia lisättiin vähittäiskaupan ruokien hintaan myös Baltian maissa, Unkarissa, Slovakiassa, Bulgariassa ja Romaniassa.
Suomessa ruoan alvi on 13 prossaa, kuten Kreikassakin. Ruotsi on 12 prosentissa, Itävalta ja Tsekki 10 prosentissa. Loput EU-maista verottavat ruokaa tätä vähemmän tai ei lainkaan. Sekin pitää muistaa, että alv on tasavero. Pienituloinen maksaa mm. makkarasta, leivästä ja maidosta saman kulutusveron euroissa kuin hyvätuloinenkin. Toki tuloveropuolella köyhänä oleminen on (yleensä) keveämpää.
Ruokako kallista?
TIedotteen jutun mukaan elintarvikkeiden hinta ilman alvia on Suomessa hieman alle EU15-maiden keskiarvon (lyhenne EU15 tarkoittaa unionin vähän vanhempia jäsenmaita, tilannetta ennen vuotta 2004) . Yleiseen kustannustasoon verrattuna hintatasomme on 9 prosenttia näiden EU15-maiden keskiarvoa alhaisempi, joten päivittäistavarakauppa lienee meillä tehokasta?
Tilastoista voi aina päätellä monenlaista, lukijasta tai tulkitsijasta riippuen. Osuuskaupan johtajan kuuluukin kai tyrmätä väite siitä, että yhä suurempi siivu kuluttajan rahoista menisi ruokaan. Peruselintarvikkeiden osuus kaikista kulutusmenoista on tiemmä nykyisin vain noin 11 prossaa. Ruoan kuluttajahinnat nousivat vuosina 2005 - 2010 vajaat 13 prossaa, mutta palkansaajien ansiotaso nousi 21 prossaa.
Tätä ei intrigööri kiistä, mutta pienituloisten ja varsinkaan perustulon tasolla pärjäävien "tilipussi" ei ole paisunut noin vauhdikkaasti, eikä juuri lainkaan. Köyhiä, kuten työttömiä, yksinhuoltajia ja pieneläkeläisiä ruoan hinnan nousu koettelee raskaasti, koska pienistä tuloista menee ruokaan paljon suurempi osa kuin tuo yleisen tilaston 11 prosenttia. Itse asiassa pääosa köyhemmän käyttörahoista asumisen jälkeen hupenee ruokakauppojen kassoilla. Pienituloisia tai köyhiä on Suomessa noin viidennes porukasta.
Osuuskaupan tiedote kiistää sellaisenkin yleisen väitteen, että kaupan katteet olisivat kasvaneet koko ajan. Eikä kauppa (tietenkään) kyykytä hankintavoimallaan jyväjusseja tai ruokateollisuutta. S-ryhmän ruokakaupan katteet ovat pienentyneet tasaisesti vuodesta 2000 lähtien, kertoo tiedote.
Samaan aikaan, edelleen tiedotteen mukaan, elintarviketeollisuuden katteet ovat olleet noususuunnassa. Myös maatalouden tuottajahinnat ovat kasvaneet Suomessa vuodesta 2005 vuoteen 2010 keskimäärin neljänneksen. Jutussa todetaan myös, etteivät esim. ruotsalaiset tuottajat saa tuotteistaan suomalaisia parempaa hintaa.
Vuonna 2010 maataloustuotannon arvosta oli Suomessa erilaisia tukia 59 prosenttia! Vastaava luku Ruotsissa oli 21 prosenttia. (Lähteenä: Eurostat).
Hintaneuvotteluissa kauppa noudattaa tiedotejutun mukaan reilun pelin henkeä. Tarjousten kohtalon ratkaisee kuluttajien haluama laatu ja hinta. Tiedote muistuttaa myös, että kuluttajaosuuskunta on asiakasomistajiensa asialla, pitämässä heidän puoliaan:
"Kuluttajahintojen nousua hillitsemällä ajamme varsinkin heikosti toimeentulevien asiaa."
Kotikeittiöiden kannalta mielenkiintoinen tieto on sekin, että ulkomaisen päivittäistavaran osuus hyllyissä ja kylmäaltaissa on Suomessa jo nyt yli 50 prosenttia. Ulkomaisten ruokajättien tarjonta ei kuitenkaan tyyten jyrää paikallisia tuottajia ja toimittajia. Osuuskauppa PeeÄssällä on noin 300 paikallista tavarantoimittajaa ja määrä on kasvussa. Joiltakin paikallisilta tuotteita saadaan läpi vuoden, toisilta lähinnä sadonkorjuuaikoina. Valinta jää viime kädessä aina kaupan asiakkaille.
Kuntavaalien alla pitää huomata sekin, että ruokakaupasta on tehty poliittisen pelin väline.
Lainaus jutusta: "Olemme äärimmäisen huolestuneita siitä, että ruokakaupasta on tehty poliittinen pelinappula. Ruokakauppa tietysti sopii hyvin tähän rooliin koskettaessaan kaikkia kansalaisia arkipäiväisenä ja läheisenä asiana. Ikävä kyllä keskustelussa jokaisella osapuolella on omat intressinsä ja asioista kerrotaan vain osatotuuksia."
Tiedotteessa haastateltu osuuskaupan johtaja kaipasi keskustelun pohjaksi faktatietoja, eikä populistisia väitteitä. Niin se vain on, että ruoka ja ruoan hinta ovat myös poliitisesti kuumia perunoita.
Intrigööri ei ole tilastoihmisiä, mutta joskus on harmittanut, ettei tullut jemmatuksi nivaskaa ruokakaupan kuitteja vuodelta 2001, ihan vain kotoisen vertailun pohjaksi. Kaipa silloin oli muutakin tekemistä kuin arkistoida niitä huonosti säilyviä kuitteja, ei niistä olisi kunnolla edes uunin sytykkeiksi.
Osuuskauppa kertoo kauniisti painetuissa tiedotteissaan myös sen, että suomalaiset heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin 20 - 30 kiloa vuodessa. Intrigööri ei heitä pois niin paljoa, vaan on säilönyt osan tuosta määrästä huolellisesti vararavinnoksi vyötärölle. Pahat ajat voivat vielä yllättää!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti