Kunniattomat paskiaiset

Intrigööri aloitti tämän bloqistin taipaleensa vuoden 2011 alussa. Tarkoitus oli lähinnä verrytellä pitkästä aikaa nakkisormia näppiksellä. Koska politiikkaakin oli pitkästä aikaa tullut pikkuisen seuratuksi, ajattelin myös katsoa, josko siitä yhteisten asioiden hoitamisesta saisi irti himpun huumoria. No, jotain siitä on ehkä irronnut, edes huonoa huumoria. Välillä on toki tullut eksytyksi tyyten toisenlaisiinkin aiheisiin.

Nyt alkaa politiikasta kirjoittelussa monistakin syistä vitsit vähetä siinä samalla kuin oma politiikan ymmärtämys hupenee. Eduskunnan tyypit on valittu tehtäviinsä lakeja säätämään, mutta jo pitemmän aikaa on näyttänyt siltä, että puoluepoliittisessa valtapelissä ei lakeja pahemmin kunnioiteta. 

Jakomielisyyskin tietty rehottaa, koska pääosan läpivuotisesta lakitulvasta sanelee unioni ja marssii samalla pienen Suomen kansallisten lakien ylitse. Poliitikot varmaankin kieriskelevät yöt levottomasti lakanoissaan, sillä kahden herran palvelijoilla tuppaa joskus olemaan nk. sukkela olo. Jos nääs vanhakantainen omatunto sattuu kenellä olemaan tallella.

Demokratiasta on kävelty rautasaappailla yli jo kauan sitten, unionissa demokratia näyttää olevan vain joutava hidaste, jokin turhake menneiltä vaaran vuosikymmeniltä, jolloin voimakaksikko Ronald ja Margaret eivät olleet vielä kaataneet kansanvaltaa, eikä kapitalistien kauhua eli  kaikkien suomalaisten ylintä virallista ystävää eli Neuvostoliittoa. Enää ei mitään pelokkeita ole. Kaikkea ohjaileva kasinokapitalismikin on poliitikkojen paras kaveri.

Lainsäätäjämme eivät suin surminkaan uskalla sallia edes  neuvoa antavia kansanäänestyksiä. Pois se heistä! Hyvän vastaanoton taviksilta saaneet kansalaisaloitteet toimivat toki jonkinlaisina mielipiteiden mittarina, mutta ei niillä juuri mihinkään voi vaikuttaa. Kansalaisaloitteiden painoarvo on suunnilleen samanlainen kuin yksittäisen kansanedustajan joskus tekemillä eduskunta-aloiteilla, mitkä hyvin harvoin johtavat mihinkään päätöksentekoon.

Näissä tunnelmissa intrigööri jää pienelle kevättauolle. On aika palata luontoon, metsäpoluille kuuntelemaan kuinka käki kakkii kuusikossa. Käkien onnettomat uhrit, isojen munausten hautojat, kuin tavikset poliitikojen kynsissä, nuo kivat pienet lintuset livertävät lisääntymispuuhissa ja pesää rakentaen kuin viimeistä päivää. Lumiakin näkyy enää vain synkimmissä varjopaikoissa ja Noksun mainoksissa... 

Tauolla on myös syytä miettiä tämän blogin tilannetta. Blogin tasoa pitäisi varmaan nostaa tai sitten sääliä täällä kävijöitä ja jättää höpinät sikseen? Ehkäpä edes politiikasta kirjoittelu on syytä laittaa hyllylle muiden muistojen joukkoon väljähtymään? Pian kai tuokin asia tästä selkenee?

***

Ai niin, tuo otsikko Kunniattomat paskiaiset! Josko olen tässä hyvinkin lopettelemassa politiikasta kirjoittelua, silloin otsikko ei vähääkään viittaa kunnianarvoisiin parlamentaarikkoihimme, vaan taannoiseen sotaelokuvan tapaiseen amerikkalais-saksalaiseen tekeleeseen nimeltä Kunniattomat paskiaiset. Taollahan pitää lukea paljon ja töllätä elokuvia.

Tuo vuonna 2009 valmiintunut elokuva on Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja Brad Pittin tähdittämä. En tiedä, kannattaako sitä kenenkään katsoa, vähän raaka tarina se oli, mutta sota on.

Ei, intrigöörille ei tulisi mieleenkään sanoa, että jotkut politiikot ovat kunniattomia paskiaisia. Sehän olisi ilmiselvää poliitikkojen väheksymistä, muutamat heistä ansaitsisivat paljon paremmin toimintaansa kuvaavan nimityksen, kuten esimerkiksi...

No, mutta. Taas meinasi blogin uusi hillitty ote lipsahtaa. Linturikasta kevättä!

***
Lisäys 2015: Brad Pitt tähdittelee toistakin kovaa sotaelokuvaa, nimeltä Fury. Katsoin sen ja suositus tähän, jos raaka sotiminen ja tankilla rymistely kiinnostavat. 

***