2.4.2013

Pelottomat johtajamme

Nuorena ja hölmönä intrigööri luuli, että lakeja säätävässä eduskunnassa ja valtion työrukkasessa hallituksessa tehdään enimmäkseen huolella harkittuja päätöksiä, mitkä on tarkoitettu yleiseksi hyväksi. Poliittisia lehmänkauppoja vain joskus joudutaan tekemään, demokratian pakosta.

No, nyt vanhempana hölmönä intrigööri tietää, ettei näin ole. Sen tietääkseen tarvitsi aikoinaan vain joutua vähäsen perehtymään eduskunnan työskentelyyn. Kapuloita rattaisiin tuo myös nykyinen jakomielisyys, missä EU määrää ja eduskunta säätelee, sen vähän mitä se vielä pystyy. 

Tilanne on vähän sama kuin jo pitkään kunnissa, missä valtion sääntely ja vieläkin vain kasvavat velvoitteet vievät hallituksilta ja valtuustoilta syömähampaat suusta. Kunnat eivät saa itsenäisesti käyttää kuin murusia omista verotuloistaan. Siksi monet kunnat ovat joutuneet toteuttamaan isompia hankkeitaan velkarahalla, oltiinpa kaikista noista hankkeista tavistasolla mitä mieltä tahansa.


Hetkisen piti taas pähkäillä sitäkin, etteivätkö kaikki sekohallituksen ministerit taaskaan, edes osapuilleen tienneet, mitä viimeksi siinä kehysriihessä  (muka) päätettiin. 
Mutta lopulta se selvisi. Suomeen on tuotu päätöksentekomalli suoraan EU:n ja euroryhmän ytimestä. Eurostoliitossahan kokoonnutaan porukalla päättämään todella suurista asioista ja päätöksillä on joka kerta tulenpalava kiire. Kokoukset venyvät aina aamuyölle asti.

Lopulta euron pelastusarmeijan sankarit tulevat julki, uutispuudelien lamppujen loisteeseen ja sanelimien äärelle, voipuneina työn raskaan raadannasta, mutta samalla onnellisina hymyillen. Kaikkien maiden kaikki ministerit vakuuttelevat tyytyväisyyttään tehtyihin päätöksiin ja niiden iloisiin  seurauksiin nyt ja tulevaisuudessa.


Päivän parin päästä kunkin ministerin kotikonnuilla, kuten täällä Suomessa, aletaan ihmetellä, mitä ja mistä siellä rahaliiton pelastuspalaverissa itse asiassa oikeasti päätettiin. Kukaan ei kyllä sitä oikeasti tiedä, paitsi ehkä komission liittovaltiofanaatikot ja heidän kansalliset käskyläisensä.


Mutta poliitikot ovat selitysten mestareita. Selityksissä kaikki käännetään tietysti lopulta parhain päin.  Päätösten seuraukset jäävät nähtäviksi vasta vuosien päästä, jopa jälkipolvien selvitettäviksi. 


Epäilysten hälventämiseksi lopulta kaikki päätökset julistetaan peruuttamattomiksi ja vaaditaan panemaan jäitä hattuun. Se on pelottomien johtajiamme kehittämä euroryhmän päätösmalli ja se on kyllä ihan sitä itseään, syvältä ytimestä! Sen pituinen tämä.


***

Ei kommentteja: