Sopuliuutisissa on väitetty, että Stubb olisi jonkinlainen kansansuosikki. Olihan hän sellainen, mutta vain eurovaaleissa, joita moni ei jaksa ottaa mitenkään tosissaan muuten kuin velvollisuudentuntoisina äänestäjinä. Pääministerinä Stubb on vain hyvin harvojen suosikkivalinta, mitä nyt kannatusta löytyi omassa mielikuvapuolueessa, ihme kyllä.
Kokoomus edustaa nykymaailman todellista suomalaista äärioikeistolaisuutta, mitä vahvistaa hallituksen taattu perästähiihtäjä, suurpääomien pönkkäpuolue ruotsalaiset. Varsinaisia jyrkkiä äärioikeistolaisia Suomesta löytyy lähinnä tietynlaisten somessa sopottajien mielissä, mutta ärhäköitä äärivasureita ei koskaan tarvitse kaukaa haeskella.
Vihreät tuskin laittavat oikeasti kapuloita pätkähallituksen rattaisiin, siksi tärkeää heille on päästä määräämään ja hääräämään ministeripaikoiltaan kaikenlaisista suomalaisten asioista omien outojen ja epämääräisten tarkoitusperiensä mukaisesti.
Kristillisistä ei ole politiikassa varsinaisesti yhtään mihinkään. Toki pääseehän siellä hallituksessa nyt selittelemään sisäministerin tuolilta, että suomalaisten turvallisuus se vain koko ajan paranee, kun paljon koulutettuja poliiseja jätetään työttömiksi ja loppujenkin toimintarahoja leikataan.
Tämä pikku pähkäily ei tarkoita sitä, että kokoomuksessa oltaisiin pelin politiikassa tyhmiä tai etteikö hra Stubb olisi hymynsä takana terävää poikaa. Viisikkohallituksessa ainoa kokoomuksen teoreettinen vastavoima ovat demarit, joiden naisministeristö on, ikävä kyllä, kyllä alittanut vähäisimmätkin odotukset.
Kannatusköyhien demarien tuore puheenjohtaja, hra ay-jyräys Rinne joutunee hänkin päästämään maaliin paljon stubbilaisten laukauksia, koska hänen on keskityttävä torjumaan kierrepalloista pahinta eli ay-jäsenmaksujen verovapauden leikkausta. Jos ammattiliittojen jäsenet eivät saisi vähentää jäsenmaksuja omista veroistaan, se lopulta kaataisi nämä työväenluokan vuosikymmenien varrella rakentamat linnakkeet. Se nujertaisi myös demaripuolueen.
Ay-sektorin todellinen heikentäminen on kyllä EK-vetoisen kokoomuksen märkä uni, mutta sellaiseksi se jää myös näppäränkäppärän hra Stubbin pääministeriyden aikana ja sen jälkeen. Nähtävästi sekä työnantajien että työntekijöiden liittojen ote politiikasta vain vahvistuu tulevaisuudessa, mikä saattaa olla ihan hyvä asia, koska silloin poliitikkojen molemmat jalat pysyvät paremmin parketissa.
Suomi kaipaa nyt "työväenluokan sankareita", siis päättäjiksi tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisten palkoissa ja sen myös ihan itse tajuavat. Poliitikkojen pitäisi olla Suomen kansan palveluksessa, vaikka pakkaa sekoittaakin pahasti se, että osa heistä on suoraan tai välillisesti EU:n pitkien tilinauhojen saajia.
Suomenkin pitäisi, siis pitäisi, olla tanakasti itsenäinen valtio, mutta käytännössä valtaa luisuu koko ajan enemmän Brysseliin. Yhteisvaluutta tiivistyvine yhteisvastuineen kaivaa pahasti maata kansallisvaltion itsenäisyyden alta. Stubbilaiset toivorikkaine kumppaneineen toki näkevät tämän kehityksen hyvin selkeästi.
Viimeinen toivotalkoo taitaakin olla jo ensi kevään eduskuntavaaleissa, jolloin kepun ja persujen olisi syytä lunastaa tavalliskansalaisten odotukset kunnollisen politiikan paluusta politiikkaan. Italiassa on pelle poliitikkona, mutta meillä turhan monet tavispolitiikotkin ovat pellejä. Näin on!
Toisin kuin nyt näyttää, eivät demareidenkaan eväät ole vielä syöty. Työväenluokan ja kansankunnan uusia sankareita saamme siis haeskella perinteikkäästä punamullasta ja persuista.
Ai niin, ettei tulisi kai mukavaa miestä liikaa morkattua: Stubbi on varmasti mies paikallaan, siellä jossain EU:n kirkkaiden tähtien loisteessa globaalin taivaankannen alla. Bumtsibum!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti