Tänä vuonna Earth hourimointi tarjoaa uusia mielenkiintoisia innovaatioita, kuten vallankumouksellisen juustoauton!
Tiesitkö, että kilolla juustoa voi ajaa 90 kilsaa, eikä maksa paljon, sillä tarjousedami maksaa alta vitosen kilo? Juuston lisäksi kun tunkee lähtiessä tankkiin vielä kourallisen raparperia ja retiisejä tai mitä vain rehuja, niin kylläpä tulee sata kilsaa täyteen - puhtaasti. Samalla tulee ilmastoa pelastettua.
Earth Hourin aikana on tapana sammuttaa valot ja poltella kynttilöitä. Osallistavaa tunnelmaa nostatetaan mieluiten iloisessa hippeliseurassa kasvisruoan ja reilun kaupan punkun, sekä ketjurasvan kera.
Valitettavasti Lontoossa oli pari päivää sitten hyvin surullinen Horror Hour, jonka uhrien muistoksi poltettiin illalla pitkä rivi kynttilöitä.
Satunnaisesti, mutta usein Euroopassakin toistuvien Horror Hour -tapahtumien järjestäjät saattavat edustaa osittain samoja aatesuuntia Earth Hour -henkisen väen kanssa kanssa. Silti kauhulla ei tietenkään ole mitään tekemistä maapallon kanssa. Se tuntikin on ihan ihmisen itse ja tahallaan aiheuttama, joku mielenhäiriöistä kärsivä kellokalle keksi sen joskus.
Intrigööri on sitä XXL-ikäpolvea, joka lapsena ja nuorena itse näki ja koki, ettei kaikkialla maaseudulla ollut vielä sähköjä. Kerran sain osallistuakin yhden savolaisen pikkukylän valojuhliin, missä ihmiset olivat iloisia päästyään lopulta pois käryisestä kynttilöiden, öljylamppujen ja hasakkien polttamisesta. Maidotkin voitiin jäähdyttää ilman, että järvestä piti sahata ja rahdata hevoskuormittain jäitä kesäksi navetan varastoon sahanpurujen alle, mikä oli toki mainio konsti sekin.
Tasaisesti toimivat sähkövalot ja -laitteet ovat kaikkialla Suomessakin aina merkinneet edistystä ja tervettä nykyaikaa. Siksi tässä kämpässä ei lauantai-iltana sammuteta valoja, vaan laitetaan kaikki päälle kaikki valot mitä löytyy.
Ikävä kyllä meikällä ei ole sähkölämmitystä ja valotkin ovat pihimallisia, joten teon vaikutus jää vähäiseksi. Tulkoon silti mieluummin valkeus kuin pimeys, taantumuksen yö ja usva!
Oikeauskoisten epistoloiden mukaisesta Earth Hourista löytyy juustoauton lisäksi lisää oivia oivalluksia täältä.
***
2 kommenttia:
Minä synnyin syrjäisessä kylässä Lapissa 50- luvulla ja sähköt meille tuli kun olin jotain 14- vuotias. tuli luettua paljon. Nykyisin telkkua katellessa tajuan, ettei sitä niin paljon menettänyt.
Isä oli kansankynttilä ja siihen aikaan 60-luvulla käytiin ns. kylässä aika usein, mentiin vain, kun puhelimia ei monessa paikassa ollut. Muistan, ettei kaikissa syrjäisissä mökeissä ollut sähköjä, mutta hasakki valaisi tuvan kirkkaasti ja ruokapöytäänkin yleensä pyydettiin.
Telkkaria tultiin silloin ennen vanhaan katsomaan sinne, missä semmoinen ihmelaatikko oli ja konkurssiharava katolla. Nykyisin en viitsi avata tellua enää joka viikko, netin kautta katselen, mitä katson. Oli se vanha aika maalla ainakin oikeasti yhteisöllistä, lapsiakin siellä oli paljon.
Lähetä kommentti