Ilmastohirvittelyt alkavat olla mediamokuleiden julkaisuissa yhtä säännöllisiä ja pysyviä uutisaiheita kuin presidentti Trumpin kauhistelut. Molemmissa on yleensä jotain perää, en minä sillä.
Äskettäin metiassa kerrotiin, kuinka valtameren saaret kasvavat korkeutta sitä myöten kuin merenpinta nousee. Joopa. Asuttuja saaria ei ole vielä painunut kunnolla uppeluksiin, joten jotain selitystähän se vaatinee.
Eilen tuntui hurjalta lukea TM:n uutinen sitä, kuinka merenlaiset jäätiköt sulaisivat jopa sata kertaa nopeammin, mitä on luultu. Luulo ei ole tiedon väärti, mutta että ihan sata kertaa nopeammin? Kovasti on vauhdikasta, vaikka meriveden lämpeneminen on lievähköä.
Tänään ylen kallis tuutti päkistää puolenpäivän pääjuttuna, miten Euroopan suuri lämpöaalto mennä puuskuttaa kohti Grönlantia. Ylen juoheva päätelmä on sellainen, että inuitien vuosituhantiset mannerjäät alkavat (taas) sulaa ennätysvauhtia.
Kirjallista eli fiktiivistä tekstiä vääntäessä on yksityiskohtien parempi pitää paikkansa, mutta kokonaisuuden voi valehdella. Vaan sen säännön ei pitäisi koskea uutisia. Eihän?
Ei oo ihme, jos monia alkaa ilmastouutisoinnin takia ahistaa. Tottahan niissäkin jutuissa on takana, monet pienemmät mannerjäätiköt mualimassa ovat kutistuneet tai jopa häviämässä.
Eilen oli täälläkin Savon korkeuksillä kolmenkympin verran kuumaa ja tänään on sitä samaa. Onneksi on keksitty kylmä suihku. Hellepäiviä ei kumminkaan ole tänä kesänä ollut monta, paljon kuumempia kesiä on kestetty tälläkin vuosikymmenellä.
Uimaan mennään pojan kanssa vasta huomenna sunnuntaina, jolloin keli alkaa viiletä, mutta jorpakko pysyy vielä lämpöisenä. Uidaan kuin jääkarhut, mutta ei syödä norppia.
***
2 kommenttia:
Näin kesällä on raskasta ajatella. Siksi ihailen vain elämästään nauttivaa jäänallea kuvassa.
Valkoturkkinalle on ihan hävyttömän rauhallisen näköinen, vaikka jäitä ei näy missään. Kelluessa ei sovi hötkyillä, eikä ahdistua mistään.
Lähetä kommentti