Lapsukaiset kyllä joutuvat perinteiden romuttamisen takia vaikeiden valintojen äärelle. Läheisiähän saattavat nykyisten supersuvaitsevien käsitysten mukaan olla vaikka kaikki maailman lapset ja aikuiset, söpöistä eläimistä nyt puhumatikaan. Läheisriipuvuus voikin olla melkoinen juttu!
Isä ja äiti, jos heitä lapsilla saapuvilla on, sekä muut kotoiluhenkilöt ovat kyllä lapsille tärkeitä. Perinteisesti tytöt ovat usein iskän tyttöjä ja pojat ovat ainakin sisimmässään äiskän poikia vähintään kuusikymppisiksi asti. Olen kuullut toisten ikäaikuisten miesten, ei sellaisten oletettujen kertovan, että äidin kuolema oli heillekin jostain syystä kovempi juttu kuin isän pois nukkuminen.
***
En tietenkään kannata isänpäivän likvidoimista, enkä sen enempää äitien kauniin muistamisen krimina..., eikun lopettamista. Jokaisella lapsella ja aikuisella kuitenkin on isä ja äiti, noiden oletetuista sukupuolisista suuntaumisista tai parrankasvusta huolimatta.
Jossain kerrottiin sellaistakin järkkyä, etteivät vanhemmat tai huoltajat saisi enää tietoonsa lapsensa terveystilannetta, oliko se raja ehkä kymmenen ikäisissä lapsissa. Kuulema jossain älyoletettujen päättäjien joukkiossa harkittiin jopa, että jo kolmivuotias ipana voisi itse päättää omista terveysasioistaan ja sellaisten tietojen kotona jakamisesta.
Jos lasten asioista osittainkaan päätöstelevät aikuishenkilöt voisivat olla valmiita moisiin päättömyksiin, kyllä tältäkin blogiukolta vielä jotain irtoaa: Jos ja kun lapsista ja taaperoistakin halutaan heti kerralla tehdä sukupuoli- ja yleisneutraaleja luonnollisia henkilöitä, lapsilta ei saa pimittää yhtään oleellista tosiasiaa, ei myöskään heidän alullepanostaan.
Koska juuri nyt on kysymys isänpäivästä, on tarpeen tiedostaa, että totuttuun isän rooliin on alkuvaiheessa kuulunut siittäminen, sekä myöhemmin yleensä varsin paljon muutakin tarpeellista. Isänpäivän sijasta voisi hyvinkin juhlia siittäjän päivää, siitospäivää, olipa tuo ihmisoletettujen ikimuistoinen toimenpide tehty vaikka streriilisti terveyshenkilöiden hoivissa.
Joissakin kulttuureissa vietetään innokkaasti kiitospäivää. Meillä suomalais-oletetuilla voisi hyvinkin olla kerran vuodessa erityistiedostava edistyksellisyysjuhla Siitospäivä. Suomi-kuva arvatenkin kirkastuisi maailmalla ja mainetta tulisi.
***
Kiitospäivähän on yhtä hupa kalkkunoille kuin meillä on joulu sioille. Laupiaasti voisimme toki välttää turhia eläinten teurastuksia ja syödä Siitospäivänä vaikka isien kunniaksi lenkkimakkaraa ja juoda keppanaa, mutta vain kohtuullisesti, etteivät lapsosia ketteriä siepattaisi vieraiden, mutta kaiketi luonnollisten virkahenkilöiden hellään huostaan. Virkavallan huostassahan on jo karmea määrä suomalaislapsia, tässä myöhempi linkki 13.3.2020.
Jos joku tästä intrigöörin ääritiedostamispostauksesta pahastuu, liennytän vielä, että lapsukaisten pitäisi saada siitospäivänä rutakasti jäätelöä ja mättöruokaa, kuten hamppareita ja pizzoja, karkkejakin, mitä vain heille maistuisi. Ettei vain pilttien tarvitsisi umpikahjojen aikuisten takia täysin mieltään pahoittaa. Aikuisista ei ainakaan pitäisi olla näissä mielipideasioissa niin väliä, juu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti